Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

23.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


30.12.11

Zenato Ripassa 2007

Zenato Ripassa Valpolicella Superiore 2007
  • Valmistaja: Zenato
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella Superiore
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
  • Rypäleet: Corvina (80%), Rondinella (10%), Sangiovese (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 10,00e (Kesä 2010)
  • Hinta nyt: 19,97e (Tammikuu 2014, Alko)

Tämä kelpo italialainen päätyi puolisentoista vuotta sitten viinikaappiini kun kollegani kertoi saaneensa nettikaupasta Zenaton vallan erinomaista Ripassaa vaivaiseen kymmenen euron pullohintaan ja kyseli haluaisinko ostaa yhden ylimääräisen pois. Mikäs siinä, kyllähän aina laatuviiniä puoleen hintaan ostaa.

Oma kappaleeni ehti makoilla reilusti päälle vuoden kaapissa, mutta mitään kiirettä viinin kanssa ei ehtinyt päästä syntymään – oli tässä matkan varrella ehditty jo maistaa Ripassa vuosikertaa 2001, joka oli edelleen vallan voimissaan, joten luottoa viinin kestävyyteen oli runsaasti. Viini tulikin lopuksi aukaistua vuoden 2011 loppusyksyn lämmikkeeksi iltaa vietellessä.

Ripassan väri on syvän purppurainen ja viinin reunoilta voi nähdä vielä häivähdyksen nuoruuden sineä.

Tuoksu on todella runsas, antava, makean hedelmäinen ja kypsän marjainen. Tuoksun läpi tuntuu kyllä kevyesti myös runsaahkon alkoholin ominaishaju.

Maku on todella pehmeä ja runsaan, lähes pureksittavan täyteläinen. Maku on melko kuiva ja mausteinen, mutta erityisesti aluksi siinä tuntuu myös makeahkon kypsää hedelmää, mikä lienee Amaroneen käytettyjen rusinoituneiden rypäleiden uudelleenkäyttämisen peruja Ripassaa valmistettaessa. Melko nuorekkaan hedelmäisen maun keskivaiheilla pyörii kypsää mustikkaa ja syvyyttä tuovaa boysenmarjaa, jotka jälkimaussa rupeavat siirtymään syrjään ja antamaan tilaa pitkälle ja lämmittävälle tunteelle, jota siivittävät kevyen pippurinen mausteisuus sekä kevyehkö tammisuus.

Viinin tanniinit ovat erittäin reippaat ja ne kuivaavat suun hetkessä hiekkapaperiksi, ellei jotain syötävää satu löytymään viinin kumppaniksi. Ripassan pohjalla oleva Valpolicella-viini tuo viiniin mukavasti happorakennetta, mutta viinin massiivisen paksu suutuntuma melkein vaatisi happoja enemmänkin kantamaan viinin loppuun saakka.

Ripassa on kaikin puolin hurmaava kokonaisuus ja yksi parhaista italialaisista, jotka saa kannettua Monopolista kahdella kympillä. Vaikka viini on kaikin puolin nautittavissa nuorena, on vanhempaan Ripassaan tutustuneena pakko todeta, että viinin huippuikä kuitenkin lienee jossain 5:n ja 10:n vuoden välillä vuosikerrasta – nyt oikein miellyttävä paksukainen tulee muutamien vuosien odottelulla karistamaan yltään paljon ylimääräistä, jolloin jäljelle jää mitä hurmaavin ja tasapainoisin Ripasso-viini.

Viinin hinta-laatusuhde nykykunnossa on varsin kelvollinen, ja vain sen käyttötarkoitus heilauttaa sen joko hyvään tai erinomaiseen. Nyt odotetun vapaapäivän juhlistajana viini suoritti tehtävänsä erinomaisesti, joten pitäähän se nyt tällä kertaa kallistua erinomaisen puoleen. Joka tapauksessa viini on kelpo ostos.

Lyhyesti: Tuhti, muheva ja makeankypsä pohjoisitalialainen, joka on nuorena varsin nautinnollinen viini sellaisenaan, mutta tulee kypsymään vielä vuosia edukseen.

Arvio: Erinomainen – Nuori Ripassa on lähintä mitä pääsee kunnon Amaronea kohtuullisella hinnalla. Jos haluat Amaronea edullisesti, suosittelen lämpimästi ottamaan hyllystä mielummin Ripassan kuin esimerkiksi Verrocchion halpis-Amaronen.

Hinnan (19,97e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (10,00e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

Château Bonnin Pichon 2006

Château Bonnin Pichon Grande Réserve 2006
  • Valmistaja: Vignobles Hostein-Bonnin
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Lussac-Saint-Émilion
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux, Libournais, Lussac-Saint-Émilion
  • Rypäleet: Merlot, Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 13,85e (Joulu 2010, Alko)
  • Hinta nyt: 14,99e (Tammikuu 2013, Alko)

Tämä viini tuli ostettua vuosi sitten Arkadian Alkon myyjän suosituksesta kriteereillä "reilun kympin vanhan maailman viini, joka on valmis nautittavaksi nyt, mutta kestää hyvin myös odottelua jos ei sopivaa hetkeä tule." Myyjän muutamasta suosituksesta päädyin lopuksi varsin kohtuuhintaiselta vaikuttavaan Bordeaux'n "oikean rannan", Saint-Émilionin ympäristöstä tulevaan Bonnin Pichoniin. Sopivassa hetkessä kestikin lähes vuoden päivät, joten viini korkattiin suurella mielenkiinnolla.

Melko syvän rubiininpunaisen viinin tuoksu on todella rikas, siinä on jonkin verran kypsää ja runsasta punaherukkaista Merlot'ta sekä vanhaa nahkatakkia, mutta myös selvää tammisuutta. Kunnolla nuuhkimalla rupeaa lasista nousemaan myös märän multaista metsänpohjaa, suklaata ja ala-asteelta tuttua lyijykynää.

Positiiviseksi yllätyksekseni viinin maku on todella avoin jo melkein suoraan pullosta kaadettuna, ja vaikka viini avautui ja parani kiitettävästi tunnin dekantoinnilla, oli se jo pullosta kaadettaessakin oikein miellyttävä ja tasapainoinen suoraan juotavaksi.

Bonnin Pichonin suutuntuma on melko täyteläinen ja runsas, tanniinit ovat runsaita mutta myös pehmeän ystävällisiä. Happojakin löytyy sopivasti, mutta ne eivät hallitse viinin yleisvaikutelmaa samalla lailla kuin esimerkiksi italialaisissa Sangiovese-viineissä tai bourgognelaisissa Pinot Noireissa, vaan komppaavat täyteläistä makua piilossa sen takana ja alla.

Yleisesti maku on yhtä aikaa kursailemattoman ja pippurisen pisteliäs että pehmeän punaherukkainen. Tuoksussa esillä oleva tammi antaa ensimaulle hyvin aikaa tarjota nahkaan verhottua kypsää marjasatoa makuhermoille ennenkuin ryhtyy pikku hiljaa valtaamaan estradia. Pitkässä jälkimaussa herukkaisuus ja tammi vääntävät kättä hetken, ennen kuin marjat aivan yht'äkkiä väistyvät sivuun ja tammi päästetään antamaan pitkä ja elegantti loppuhuipennus.

Tyylikäs, tasapainoinen ja perinteinen "oikean rannan" Bordeaux. Loistava rakenne takaa viinin sekä antavan tilaa että ottavan tilansa niin kevyiden arkiruokien kuin tuhtien juustojen ja puoliraakojen pihvien kyljestä. Vaikka viinin hinta on pikku hiljaa kivunnut jo vajaaseen neljääntoista euroon, on se silti hintaansa nähden loisto-ostos. Harvoin tulee yhtä edulliseen hintaan yhtä miellyttäviä Bdx-viinejä vastaan.

Lyhyesti: Tyylikkäästi kypsynyt, moniulotteinen ja nyt mitä parhaimmassa iässään oleva punaviini arvostetun Saint-Émilionin viiniappellaation reunamilta.

Arvio: Erinomainen – viini on mitä positiivisin yllätys ollakseen melko edullinen Bordeaux'lainen. Monipuolisessa maussa riittää ihasteltavaa ja viini on sekä monipuolinen ruokaviini että käyttökelpoinen nautiskeluviini.

Hinnan (14,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Barone Ricasoli Rocca Guicciarda Chianti Classico 2008

Barone Ricasoli Rocca Guicciarda Chianti Classico Riserva 2008
  • Valmistaja: Barone Ricasoli
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Chianti Classico Riserva
  • Maa: Italia
  • Alue: Toscana, Chianti, Chianti Classico
  • Rypäleet: Sangiovese (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 139,00 SEK (~15,50e, Elokuu 2011, Systembolaget)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa) / 139,00 SEK (~16,18e, Tammikuu 2013, Systembolaget)
Heti pullon avaamisen jälkeen tuoksu on tuoreen marjainen, tuoden esille pääasiassa kirsikkaa ja karpaloa sekä kevyttä rustiikkisuutta. Viinin väri on tummanpunainen mutta kuitenkin myös melko läpinäkyvän hailakka.

Nuorehko, melko täyteläinen maku on sen sijaan melko antava mutta silti tiukka. Siinä on paljon Sangioveselle ominaista hapokkuutta, pippurista mausteisuutta ja kirpeähköä hapankirsikkaisuutta, samalla kun melko runsas tanniinisuus on terhakkaa. Maussa kuitenkaan ei tunnu riittävän potkua ihan tarpeeksi peittämään alkoholin makua, joka häivähtelee makupaletin seasta aika ajoin. Jälkimaku on pitkähkö ja kevyen bitterisen mausteinen. Ricasolin Chianti Classico tuntuu vielä tässä vaiheessa olevan enemmän ruoan kylkeen pistettävä juoma kuin lempeä seurusteluviini.

Reilun tunnin jälkeen viini on laskenut puolustustaan ja ryhtynyt sovittelevammalle kannalle: tuoksuun on tullut uudeksi elementiksi kirsikan ja maalaisuuden ohelle vaniljainen tammitynnyri, kun taas maku on pyöristynyt ja kirsikkaisuus antanut tilaa hennon palaneelle tammen aromille. Myös häivähdys lakritsia tuntuu pyörivän suussa, nousten tammen ohella paremmin esille jälkimaussa.

Yleisesti viini on edelleen suuta supistavan hapokas ja kovan tanniininen, mutta se toimii jo selvästi paremmin myös sellaisenaan. Viini ei ole Chianti Classicoksi erityisen elegantti tai arvokkaan oloinen, mutta siinä tuntuu juuri oikeat palaset loksahtavan hyvin kohdalleen ja vaikka olen kuullut Ricasolin olevan hieman enemmän mehevien Supertoscanalaisten perään, on tämä viini hengeltään kuitenkin selvästi enemmän perinteisen tiukka ja hapokas Chianti, kuin modernin kosiskeleva, tammessa uitettu hedelmäpommi.

Länsinaapurin Systembolaget tarjoaa perinteistä, italialaista viiniosaamista varsin kohtuulliseen hintaan. Ricasolin Chianti Classicossa tuntuu kyllä saavan himpun verran enemmänkin mitä sen hinta antaa odottaa.

Lyhyesti: Kohtuullisella dekantoinnilla aukeneva varsin miellyttävä, hapokkaan tanniininen Toscanalainen.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on hyvin perinteinen, hapankirsikkaisen tiukka Chianti Classico, joka toimii vallan erinomaisesti terhakkaana ruokaviininä.

Hinnan (16,18e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

29.12.11

Torres Salmos 2007

Torres Salmos 2007
  • Valmistaja: Miguel Torres
  • Tyyppi: Punaviini, DOQ Priorat
  • Maa: Espanja
  • Alue: Katalonia, Priorat
  • Rypäleet: Grenache, Carignan, Syrah
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 20,90e (Marraskuu 2011, Silja Lines) / 27,00e (Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 29,90e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
Viini oli yksi Silja Linesin Tax Free -myymälästä mukaan tarttuneista ostoksista. Ostopäätöksessäni eniten minua vakuuttivat valmistaja Torres, jonka tiedän valmistavan vallan laadukkaita ja yleishyviä viinejä, sekä valmistusalue Priorat, joka on toinen Espanjan kahdesta korkeimman appellaatioluokituksen saaneista alueista.

Salmosin väri on tumma mutta kevyen läpinäkyvä, kun taas tuoksu on tumman hedelmäinen, melko paahteinen, kevyen hilloinen ja tamminen.

Kuiva ja melko mehukas maku on todella rikas ja se seuraa tuoksun jälkiä: se on kypsynyt, paahtunut, hennon nahkainen, omaan makuuni juuri sopivasti tyylikkään tamminen (eli hillitysti tammitettu, aavistuksen vaniljaan vivahtaen), kevyen mausteinen, lämmin ja sopivan voimakas. Suutuntuma on miellyttävän keskitäyteläinen ja tasapainoinen. Viini on hieman kevyemmäksi viiniksi keskihapokas, mutta se riittää oikein hyvin tässä tapauksessa, kun viiniä nautitaan sellaisenaan.

Salmosin jälkimaku on pitkä, puiseva, kevyesti kirsikkahilloinen ja melko voimakas.

Yleisesti Salmos on oikein miellyttävä kokonaisuus, mutta kuitenkin Alkon hyllyssä hieman hintava lähemmäs kolmen kympin hintalapullaan – viinin aromimaailma on todella monipuolinen ja viehättävä, mutta odotin viiniltä kuitenkin hintaan nähden hieman enemmän ja sanoisin järkevän hinnan viinille olevan lähempänä kahta kymppiä, jollaisena sitä myydäänkin laivalla. Prioratista olen kuitenkin tottunut saamaan tukevia ja persoonallisia viinejä, mutta niihin verrattuna Torres Salmos tuntui kenties hieman vaisuhkolta ja jopa turhan varman päälle pelaavalta.

Jos kuitenkin haluaa viiniin satsata hieman enemmän, vaikuttaa elegantin hillitty mutta miellyttävän ryhdikäs Salmos kelpo ratkaisulta esimerkiksi joulupöytään.

Lyhyesti: Keskitäyteläinen, aromikas, paahteinen ja miellyttävän moniulotteinen Prioraton viini.

Arvio: Tyylikäs – viinissä on kypsäksi ja paahteiseksi viiniksi oikein hyvin eleganssia ja tyyliä, mutta toisaalta myös sopivasti voimaa. Varsin fiini paketti.

Hinnan (29,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.
Hinnan (20,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Don David Malbec Reserve 2009

Don David Malbec Reserve 2009
  • Valmistaja: Michel Torino
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Argentiina
  • Alue: Salta, Valle de Cafayate
  • Rypäleet: Malbec (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 7,90e (Syksy 2011, Silja Lines) / 11,99e (Alko)
  • Hinta nyt: 11,99e (Tammikuu 2013, Alko)

Yhtyeemme kierrellessä kansainvälisiä vesiä Suomen ja Ruotsin välissä, valikoitui verovapaasta myymälästä seurueemme seurustelujuomaksi kehuttu argentiinalainen Don David Malbec.

Viinin väri on Malbeceille tyypillisesti todella tumma, lähes musta. Tuoksu on kevyen mustaherukkainen ja karhunvatukkainen, yleisesti kuitenkin melko hillitty.

Suoraan avaamisen jälkeen viinin maku oli suht voimakas, mutta yllättävän ohut ja lyhyt. Yleisvaikutelma viinistä oli raa'an kitkerähkö, mausteinen, keskihapokas ja verinen. Jälkimaku oli melko pitkä mutta ohuehko ja melko vetinen. Tanniinit olivat lukemistani arvosteluista poiketen mielestäni melko vähäisiä eivätkä niin kovin ponnekkaita. Noh, viini tuntuu kaikesta päätellen olevan sulkeutunut ja täten avautumisen tarpeessa, joten annetaan sille aikaa tunti pari.

Odotuksen jälkeen tuoksu onkin yllättäen kovin antelias; mausteinen jossa seassa kypsää marjaa. Maku on täyteläisempi ja selvästi pidempi. Yleismaku on melko täyteläinen, kuiva, tumman hedelmäinen mutta edelleen melko tiukka, persoonallisen maamainen, tamminen ja lämmin. Viini on silti hieman turhan rustiikkisenkarhea sellaisenaan nautittuna seurustelujuomana ja melkeinpä huutaa punaista lihaa ohelleen.

Don David vaatii selvästi pidemmän dekantoinnin, sillä viini tuoreeltaan pullosta on täysin toisenlainen verrattuna samaan nesteeseen paria tuntia myöhemmin. Odotus palkitsee selvästi.

Monopolin hinnoittelulla viini saa hinta-laatu-suhteekseen heikohkon OK:n, eli se on jotakuinkin hintansa väärti. Allekirjoittanut kun sen sijaan osti viinin Siljan verovapaasta myymälästä varsin kohtuulliseen 7,90 euron hintaan, kipuaa hinta-laatu-suhde vähintään pykälän ylöspäin.

Lyhyesti: Tiukka, tamminen ja kulmikkaankarhea, dekantointia vaativa punaviini mediumkypsälle grilliruoalle.

Arvio: OK – viini on toisaalta melko yksiuloitteinen ja tiukka, mutta toisaalta toimiva valinta grilliruoan kanssa sekä selvästi asteen verran omaperäisempi esitys keskimääräiseen argentiinalais-Malbeciin verrattuna.

Hinnan (11,99) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.
Hinnan (7,90) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Mayor de Castilla Gran Reserva 2004

Mayor de Castilla Gran Reserva 2004
  • Valmistaja: Garcia Carrión
  • Tyyppi: Punaviini, DO Ribera del Duero Gran Reserva
  • Maa: Espanja
  • Alue: Castilla y León, Ribera del Duero
  • Rypäleet: Tempranillo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 9,49e (Espanja)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa) / 9,00e + postikulut (Garcia Carrión)
Mayor de Castilla oli ystäväni Espanjantuliainen, joka tuli korkattua ja kokeiltua illanistujaisissa. Pullo oli kuulemma löytynyt varsin kohtuulliseen 9,49 euron hintaan paikallisesta ruokakaupasta.

Viinin tuoksusta nousee nenään tuntuvaa tallinpohjaa ja yleisvaikutelmaltaan viinin tuoksu on muheva ja ronski. Väri on todella syvän punainen ja läpinäkymätön, himmeässä valaistuksessa juoma näyttääkin lähes mustalta.

Suutuntuma on todella paksu, lähes pureksittavan täyteläinen ja hyvin mehukas. Maku on runsas ja intensiivinen, kypsän hedelmäinen ja mukavasti kehittynyt. Aromit ovat hyvin perinteisen espanjalaisia; paahtuneita, tammisia ja rustiikkisia. Tammi maistuu vaniljaisena, mutta se ei kuitenkaan dominoi viiniä, vaan antaa muille aromeille tilaa pyöriä suussa.

Maussa maistuvat reilut, melkeinpä kireät hapot, sekä erittäin runsaat mutta pehmeät tanniinit, jotka ilman viinin kanssa syötävää hiukopalaa kuivaavat suun lähes väkisin.

Jälkimaku on pitkä, voimakas, puisevan tamminen ja kevyen bitterinen. Kokonaisuutena viini on aivan loistava, modernin mehevä Ribera del Duero, joka kruunaa varmasti minkä tahansa tuhdimman liha-aterian, mutta on aivan loistava valinta täyteläisten viinien ystäville seurusteluviininä.

Lisäksi suosittelen lämpimästi dekantoimaan viinin, sillä pullon pohjalle oli ehtinyt kerääntyä pieni sakkakerros reilun puolen vuosikymmenen kypsymisen seurauksena.

Viini löytyi hyvin kuluttajaystävälliseen hintaan Espanjan auringon alta, mutta koska kyseessä lienee tämän viinin ensimmäinen sikäläisille hyllyille saapunut vuosikerta, ei tuotetta ole varmasti vähään aikaan odotettavissa kotomaan monopolimme hyllyille. Toivon kuitenkin sydämestäni viinin saapuvan joskus tänne pohjolankin perukoille, ja toivottavasti myös järkevällä hintalapulla varustettuna. Joka tapauksessa, viini on loisto-ostos melkeinpä hintaan kuin hintaan, ja voin lämpimästi suositella jokaista Espanjaan matkaavaa viininystävää ostamaan laatikollisen tätä mukaansa. Toinen vaihtoehto on pistää tilaus vetämään suoraan valmistajalta. Paikallisella hinnoittelulla viinin hinta-laatu-suhteelle ei enää löydy superlatiiveja.

Lyhyesti: Uskomattoman paksu, mehukas, runsas ja kypsä hedelmäpommi Espanjasta.

Arvio: Täydellinen – viini ei yritä olla elegantti esitys, vaan hurmaa puhtaalla voimalla ja runsaudellaan. Mayor de Castillassa yhdistyy mahtavasti uuden maailman viinien muhevuus perinteisiin espanjalaisiin aromeihin ja viiniosaamiseen. Olen myyty.

Hinnan (9,49e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

Ribera del Duero

Yleistä

Castilla y Leónin maakunnassa, Duero- eli Douro-joen ympärillä sijaitseva Ribera del Dueron viiniappellaatio on hyvin tunnettu ja arvostettu alue maailmanlaajuisesti. Tämä on kuitenkin hyvin uusi trendi viinimaailmassa, sillä vaikka Ribera del Duerossa on valmistettu viiniä useita tuhansia vuosia ja varsinaista viiniin keskittyvää viininviljelyäkin alueella on tehty jo lähemmäs tuhat vuotta, on Ribera del Duero ollut viinimaailman kartalla vasta 1970-luvulta lähtien.

Espanjan kenties tunnetuin ja arvostetuin viinitalo Vega Sicilia on sijainnut Ribera del Dueron alueella jo vuodesta 1864, mutta se oli käytännössä ainoa punaviineihin keskittynyt viinitalo alueella, jossa muuten valmistettiin pääasiassa yksinkertaisia Garnacha- (Grenache-) pohjaisia roséeviinejä. Vasta 1970-luvulla alueen viininvalmistus ryhtyi muuttumaan, kun alueelle Alejandro Fernández'n vastaperustama viinitalo Pesquera ryhtyi valmistamaan 100% Tempranillo-pohjaisia, tuhteja ja runsaan hedelmäisiä punaviinejä. Pesqueran kotimaisen ja kansainvälisen menestyksen seurauksena alueelle perustettiin runsaasti uusia viinitaloja 80- ja 90-lukujen aikana ja viinien laatujen takaamiseksi Ribera del Duero sai oman DO-appellaationsa vuonna 1982. Ribera del Duero nauttii yhä edelleen kasvavasta suosiosta.


Rypäleet

Ribera del Dueron viinit ovat pääasiassa Tempranillosta valmistettuja (rypäle tunnetaan paikallisesti nimellä Tinto Fino), mutta viineihin saatetaan sekoittaa myös Grenachea (paikallisille Garnacha), sekä pienempiä määriä Cabernet Sauvignonia, Malbecia tai Merlot'ta.

Alueella valmistetaan myös valkoviinejä, mutta pääasiassa ainoastaan paikalliseen kulutukseen. Ainoa sallittu valkoinen rypäle on Albillo.


Viinityylit

Ribera del Dueron viinejä valmistetaan melko lailla lähellä sijaitsevan Riojan punaviinien hengessä, mutta Ribera del Duerot ovat pääasiassa Riojalaisia viinejä tuhdimpia, muhkeamman hedelmäisempiä ja hieman lähempänä uuden maailman kypsän hedelmäistä henkeä. Kuitenkin sekä Riojalaiset että Ribera del Dueron viinit ovat usein erittäin kypsytyskestäviä ja tanniinisia ja saattavat kypsyä suotuisasti jopa useampien vuosikymmenten ajan.

Alueen kuuluisimmat viinit ovat Vega Sicilian Unico ja Alejandro Fernández'n Tinto Pesquera.

  • Unico on pääasiassa (n. 80%, vuosikerrasta riippuen)Tempranillosta valmistettu viini, johon usein sekoitetaan pieniä määriä ns. Bordeaux-blendistä tuttua Cabernet Sauvignonia. Unicoa kuvaillaankin Bordeaux'laisten viinien kypsempänä ja paahtuneempana etelänserkkuna. Unicoa kypsytetään yleensä vähintään 10 vuotta ennen sen päästämistä markkinoille, mutta viinitalo on saattanut kypsyttää viinejään tätäkin kauemmin. Huonoina vuosikertoina viinitalo saattaa jättää valmistamatta Unicoa ollenkaan. Lisäksi Vega Sicilia valmistaa viinistä 5 vuotta kypsytettyä versiota, "Valbuena 5°", jota pidetään Unicon edullisempana (ns. second wine) -versiona.
  • Tinto Pesquera on perinteisesti 100% Tempranillosta valmistettu kypsän mehevä, tuhti, tamminen ja roteva kulttiviini, jolla Ribera del Dueron alue nousi viinimaailman tietouteen.

Laatuluokitukset

Ribera del Dueron viinit jaetaan neljään eri laatuluokkaan:

  • Ribera del Duero – Alle vuoden tammitynnyrissä kypsytetty viini, jonka rypäleet on kasvatettu Ribera del Dueron viinialueella.
  • Crianza – Ribera del Dueron alueella kasvatetuista rypäleistä tehty viini, jota on kypsytetty vähintään kaksi vuotta ja josta vähintään vuosi on kypsytetty tammitynnyrissä. Viini on usein melko nuorekas ja pääasiassa tarkoitettu nuorena juotavaksi, vaikka laadukkaat Crianzat saattavat kestää pidempääkin kypsytystä.
  • Reserva – Ribera del Dueron alueella kasvatetuista rypäleistä tehty viini, jota on kypsytetty vähintään kolme vuotta ja josta vähintään vuosi on kypsytetty tammitynnyrissä. Viini on usein kypsyneen oloinen, aromikas ja tyylikäs. Tammi maistuu selvästi, mutta viinissä on myös melko runsaasti hedelmäisyyttä. Kestää kypsytystä.
  • Gran Reserva – Ribera del Dueron alueella kasvatetuista rypäleistä tehty viini, jota on kypsytetty vähintään viisi vuotta ja josta vähintään kaksi vuotta on kypsytetty tammitynnyrissä. Viini on usein melko ronski ja monesti tammen aromit hallitsevat viiniä; useat pidempään Gran Reservat saattavat olla paahtuneen hedelmäisiä sekä melko puisia maultaan. Monilla viineillä on hyvä kypsytyskestävyys.

Comportillo Gran Reserva 2001

Comportillo Gran Reserva 2001
  • Valmistaja: Bodegas Ontañon
  • Tyyppi: Punaviini, DOCa Rioja Gran Reserva
  • Maa: Espanja
  • Alue: Rioja, Rioja Baja
  • Rypäleet: Tempranillo (95%), Grenache (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: n. 7,50e (Syksy 2011, Espanja)
  • Hinta nyt: 198,00 SEK (~22,06e, Kesäkuu 2012,
    Systembolaget, beställningssortiment)
Korkin alta paljastuva tuoksu on todella runsas, punamarjainen, kevyen maamainen ja vaniljaisen tamminen. Rustiikkisuus ja tammi osoittavat siis hyvin tyypillistä Riojaa löytyvän pullosta.

Maku on hieman kevyempi mitä tuoksu antoi odottaa, mutta suutuntuma on kuitenkin pyöreän täyteläinen. Raikkaan hapokkaassa ja miellyttävän marjaisessa maussa on havaittavissa myös kevyttä vaniljaista tammisuutta sekä lähes hikistä eläimellisyyttä.

Tanniineja ei ole kovinkaan runsaasti ja ne, jotka lopulta tuntuvat, ovat silkkisen pehmeitä ja ystävällisiä. Jälkimaku on pitkä, hapokas ja kevyn karpaloinen.

Yleisvaikutelmana viini on hyvin kehittynyt, melko mehukas ja viehättävän maalaishenkinen. Vaikka maku ei varsinaisesti hyökkää naamalle, on viinissä selvää riojalaista, viiksekästä röyhkeyttä.

Alkon valikoimasta viiniä ei lödy, vaan viini oli tarttunut ostajan mukaan reilun seitsemän euron hintaan espanjalaisesta ruokakaupasta. Tällä hinnalla viinin hinta-laatusuhde rikkoo kaikki tunnetut asteikot. Sen sijaan naapurivallan Systemistä viiniä kyllä löytyy, mutta vasta n. 22 euron hintaan, jolla viinin hinta-laatusuhde humahtaa juuri ja juuri OK-tasolle – viini on siis siellä suomalaisen viinihinnoittelun viitekehyksessä jotakuinkin hintansa arvoinen.

Lyhyesti: Hyvin tyypillinen, ryhdikkään röyhkeä riojalainen, joka toimii oikein erinomaisesti niin seurusteluviininä kuin kypsän punaisen lihan tai juustojen kanssa.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on oikein tasapainoinen, eikä siitä tunnu heikkoja kohtia löytyvän.

Hinnan (7,50e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.
Hinnan (22,06e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Fog Head Reserve Pinot Noir 2008

Fog Head Reserve Pinot Noir 2008
  • Valmistaja: Delicato Family Vineyards
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Monterey
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, Central Coast, Monterey
  • Rypäleet: Pinot Noir (84%), Durif (11%), Merlot (3%), Syrah (2%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 14,98e (Syyskuu 2011, Alko)
  • Hinta nyt: 14,99e (Tammikuu 2013, Alko)

Luonnonkorkin alta paljastuu hailakan punainen, kepeästi läpinäkyvä viini, joka tuoksuu vadelmalta, puolukalta sekä tammelta, joka tyylikkäästi tasapainottelee vaniljaisuuden ja puisevuuden välissä olematta selvästi kumpaakaan.

Maku on selvästi keveä, mutta runsaan aromikas. Maussa on hieman Bourgognen hengessä käytetty hillitysti mutta kuitenkin havaittavasti tammea, joka komppaa hyvin vadelma- ja punaherukkamaista hedelmäisyyttä tuoden viinille hentoa leveyttä ja täyteläisyyttä. Tanniineja ei ole juuri ollenkaan, mutta happoja varsin kohtuullisesti. Pinot Noiriksi viini on keskimääräistä kevythappoisempi, mutta on kuitenkin perusviiniä selvästi hapokkaampi. Toisin sanoen aivan rasvaisimmille ruoille viini ei todennäköisesti sovi, mutta toisaalta on loistava pinot sellaisenaan nautittavaksi seurusteluviiniksi.

Suutuntuma on todella pyöreä ja miellyttävä. Kokonaisuus on runsas ja mehukas olematta käytännössä yhtään hillomainen (jota viinin kotimaan perusteella jo vähän ehdinkin pelätä.) Viinissä käytetyt muut lajikkeet tuovat ryhtiä ja runsautta viiniin, mutta antavat päälajikkeen Pinot Noir'n hallita viiniä tyylikkäästi.

Jälkimaku on kevyen vadelmainen, mausteinen ja melko lyhyt. Tästä huolimatta kokonaisuus on hyvin miellyttävä ja positiivinen yllätys uuden maailman Pinot'ksi. Kyseessä on siis enemmän tyylikäs mutta mutkaton seurustelupinot kuin elegantti ja herkkä burgunderipinot ruoan seuraksi. Hinta on laatuun nähden juurikin kohdallaan – enempää ei kannattaisi maksaa, mutta toisaalta rahalle saa sopivasti vastinetta.

Lyhyesti: Mehukas ja helppo, mutta sopivan elegantti Pinot, joka sopii paremmin seurusteluun kuin ruoan kylkeen.

Arvio: Miellyttävä – viini ei saavuta perinteisten laatu-Pinot'den eleganssia, mutta vastavuoroisesti ei myöskään kaipaa ruokaa pehmittämään usein Pinot Noiriin yhdistettyä tiukkaa hapokkuutta.

Hinnan (14,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Patricius Tokaji Aszú 5 Puttonyos 2000

Patricius Tokaji Aszú 5 Puttonyos 2000
  • Valmistaja: Patricius
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, Tokaji
  • Maa: Unkari
  • Alue: Tokaj-Hegyalja
  • Rypäleet: Furmint (70%), Hárslevelű (30%)
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 24,90e (Syksy 2011, Alko)
  • Hinta nyt: 28,50e (Tammikuu 2014, Alko)

Tokajilaiset ovat perinteisesti jalohomeisista rypäleistä valmistettuja, runsaan makeita valkoviinejä Unkarista, joiden makeus ilmoitetaan ns. "puttonyos"-asteikolla, jossa 3 on puolimakea ja 6 on erittäin makea. Täten tämän viinin "5 puttonyos" -merkintä asettaa sen selvästi makeiden viinien joukkoon.

Useiden muidenkin makeiden viinien tapaan Patriciuksen tuoksu on viileänä kovin hillitty, mutta lämmetessään rupeaa tuoksumaan kevyesti kuivatuilta hedelmiltä.

Viinin suutuntuma on todella miellyttävä, paksuhko ja tasapainoinen, maku on voimakkaan makea, kehittynyt ja kevyen hunajainen. Mausta löytyy runsaasti hunajaisuutta enemmän kuivattuja hedelmiä, mm. aprikoosia ja ananasta, sekä hillitysti mutta selvästi jalohomeen omaperäistä aromia.

Tokajin viinien tapaan hapot ovat varsin kohtuulliset ja hyvässä tasapainossa makeuden suhteen ettei viini maistu missään vaiheessa, edes lämmetessään, imelältä. Paksuja ja rasvaisia jälkiruokia ja juustoja ajatellen viinissä voisi kuitenkin olla hieman enemmänkin happoja. Tästä huolimatta kevyempiä jälkiruokaa ja sellaisenaan nauttimista ajatellen viinin rakenne on suorastaan loistava.

Patriciuksen jälkimaku on runsaan makeaksi viiniksi jopa yllättävänkin pitkä ja vivahteikas, ja siinä hapot toimivat suuressa roolissa, tuoden makeaan hedelmäisyyteen hieman ryhdikkäämmän, hapokkaan sitruksisen elementin.

Pähkinänkuoressa Patricius on upea unkarilainen jälkiruokaviini, jonka hinta on aika pitkälti juuri kohdillaan. Saisi puolestani kyllä olla toki edullisempikin, mutta kokonaisuus on sen verran tyylikäs paketti, että hinnassa ei ole juurikaan ilmaa.

edit: Patricius on nyt onnistunut nostamaan hintaansa lähes 4 euroa parin vuoden sisällä, joten pikku hiljaa rupeaa tuntumaan, että hinnassa on jo ilmaa. Kahden kympin kieppeillä viini oli vielä hintansa väärtiä tavaraa, mutta lähes kolmella kympillä Patricius kyllä jää omalta osaltani hyllyyn.

Lyhyesti: Makea, tasapainoinen ja tyylikäs Unkarin jälkiruokaviini.

Arvio: Erittäin hyvä – viinin maku on kerrassaan valloittava ja melkeinpä ainoa miinus tulee sen hieman hillitymmistä hapoista, jotka rajoittavat sen käyttöä paksuimpien tai rasvaisimpien jälkiruokien kyytipoikana.

Hinnan (28,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

28.12.11

Leth Duett Riesling & Veltliner 2010

Leth Duett Riesling & Veltliner 2010
  • Valmistaja: Weingut Leth
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein Wagram
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Niederösterreich, Wagram
  • Rypäleet: Riesling (50%), Grüner Veltliner (50%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 8,98e (Joulukuu 2011, Alko)
  • Hinta nyt: 10,37e (Tammikuu 2014, Alko)

Väri on hailakan vihreään taittuva oljenkeltainen, tuoksu miellyttävän runsas ja aromaattinen, kukkaisen parfyyminen ja kypsän omenainen.

Maku on raikas, hapokkaan viheromenainen ja tasapainoinen. Siinä yhdistyvät hienosti Rieslingin sitruksisen hapokas selkäranka ja Grüner Veltlinerin kypsempi, mukavan omaperäinen ja pippurisen yrttinen hedelmäisyys. Kokonaisuus on todella raikas ja ihastuttava; viinin hapot ja luonteikas hedelmäisyys komppaavat hyvin toisiaan. Melko lyhykäisessä jälkimaussa korostuu kevyt mineraalisuus sekä selvä limetin maku. Kovinkaan monimutkaisesta ja elegantista viinistähän ei ole kyse, vaan näppärän mutkattomasta valkkarista joka helppoudestaan ja mutkattomuudestaan huolimatta maistuu hyvin myös enemmän hienovaraisemmista viineistä pitävälle arvostelijalle.

Viini on monikäyttöinen, miellyttävä ja kaikin puolin kelpo kuiva valkkari esimerkiksi buffet-pöydän yleisviiniksi tai ihan vain arkiviiniksi vaalean lihan tai salaatin seuraan.

Viini ei missään nimessä tajuntaa räjäytä, mutta samaten sen hinta ei tee kovin suurta lovea lompakkoon. Omassa hintaluokassaan Duett tarjoaa kelpo vastinetta pienelle rahalle ja saa allekirjoittaneen varauksettoman hyväksynnän edullisten valkoviinien hintaluokasta. Yhtä edullisesti yhtä hyvää Rieslingiä tai Veltlineriä ei Alkon hyllyiltä löydy.

Lyhyesti: Ryhdikäs, raikas ja mausteinen valkoviini moneen tarpeeseen.

Arvio: Hyvä – viini ei ole varsin moniulotteinen, mutta sen raikkaaseen makuun on onnistuttu saamaan vallan kiitettävästi Rieslingin ja Veltlinerin parhaat puolet.

Hinnan (10,37e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

23.12.11

Château de Ségriès 2010

Château de Ségriès 2010
  • Valmistaja: Henri de Lanzac
  • Tyyppi: Roséeviini, AOC Tavel
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Etelä-Rhône, Tavel
  • Rypäleet: Grenache (50%), Cinsaut (30%), Syrah (10%), Clairette (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 14,21e (Marraskuu 2011, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Viini on peräisin Tavelin alueelta, mikä on yksi Rhônen laakson tunnetuimpia appellaatioita, sekä yksi harvoja appellaatioita niin Ranskassa, kuin koko maailmassakin, mikä sallii ainoastaan roséeviinien valmistamisen. Tavelin roséet ovat tunnetusti hyvin runsaita, sekä niitä harvoja roséeviinejä maailmassa, mitkä eivät ole tarkoitettu yksinomaan nuorina juotaviksi, vaan niiden voidaan antaa jäädä myös kypsymään.

Viinin väri on roséeksi todella intensiivinen – hyvin tumman vaaleanpunainen, se lähentelee jopa läpinäkyvän punaista. Tuoksu on hieman hento ja vaisuhko, mutta muodostuu selvästi roséille tyypillisistä elementeistä: tuoreesta mansikkaisuudesta, kevyestä vadelmaisuudesta, punaviinimarjasta ja hennosta kukkaisuudesta.

Maun ensivaikutelma on kuin todella runsashappoinen valkoviini – hapot tuntuvat selvästi kielen pinnalla. Kuitenkin hetkessä marjainen makumaailma saavuttaa makunystyrät ja suun valtaa hyvin runsas ja kypsä punainen marjaisuus. Tuoretta metsämansikkaa ja kypsempää karpaloisuutta huokuva maku on todella tuhti, melkeinpä ronski – aivan kuten tumma väri antoikin odottaa. Voimakas marjaisuus on hyvin tasapainossa hapokkuuden kanssa ja hapoistaan huolimatta suutuntuma on hyvinkin pehmeä ja miellyttävä. Marjaisuuden ohella maussa rupeaa erottumaan niin kevyttä ja hillittyä mausteisuutta, mineraalisuutta kuin alkoholisuuttakin.

Jälkimaku on pitkä, kevyesti karvaan hapokas ja siinä rupeaa erottumaan selvemmin viinin korkea alkoholipitoisuus (14%) selvänä lämmittävyytenä kielellä ja nielussa. Myös alkoholin maku lyö jälkimaussa selvemmin läpi.

Yleisvaikutelmana viini on roséeksi hämmentävän tuhti – sanoisin sen olevan jopa tuhdimpi kuin kevyimmät punaviinit mitä olen tullut maistaneeksi. Yleisesti viini on todella runsas, miellyttävä ja muuten tasapainoinen, mutta edes sen muhkea maku ei tunnu pärjäävän sen korkealle alkoholipitoisuudelle. Siksi suosittelenkin viinin viilentämistä, jolla saadaan puskettua sen alkoholia enemmän taustalle.

Viini on oikein miellyttävä seurusteluviini, mutta myös näppärä valinta vaalealle lihalle tai punaiselle kalalle – viinin hapot tekevät siitä toimivan yhdistelmän myös rasvaisemmallekin ruolle.

Hinta-laatusuhde on hyvä perus-ok, eli viini on melko hinnakas roséeksi, mutta myös lunastaa korkeamman hinnan tuoman lupauksen – hinta on siis juurikin kohdallaan.

Lyhyesti: Tyylikäs, ryhdikäs ja runsas esitys Châteauneuf-du-Papen naapurista. Suurin kauneusvirhe astetta turhan voimakkaasta alkoholisuudesta.

Arvio: Tyylikäs – viinissä on ryhtiä ja potkua, mutta myös ulottuvuutta ja syvyyttä, joka antaa pientä lupausta jopa kevyelle kypsytyskestävyydelle. Varteenotettava vaihtoehto valkoviinille hyvänä ruokaviininä.

Hinnan (14,42e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

22.12.11

Gérard Bertrand Rivesaltes 1942

Gérard Bertrand Legend Vintage Rivesaltes Millésime 1942
Vuorossa on 100% Grenachesta valmistettu jälkiruokaviini, Rivesaltes. Vuosikerta on 1942, eli viinillä olisi tullut ensi vuoden puolella pyöreät 70 vuotta lasiin. Luotan kuitenkin viinillä olevan sopivasti ikää jo sen herkässä 69 vuoden iässä.

Vaikka viini on ymmärtääkseni alunperin ollut hyvinkin punainen, on se nyt väriltään hyvin vaaleanruskea ja haalea; viini muistuttaakin lähinnä tawny-portilla jatkettua valkoviiniä.

Rivesaltesin tuoksu on huumaavan voimakas, siinä on runsaasti rusinaa, kuivattuja hedelmiä, maderisoituneen viinin tummunutta omenaa muistuttavaa tuoksua, toffeisuutta, heikkoa pähkinäisyyttä sekä hentoa ja arvokasta konjakkimaisuutta.

Maku on voimakas ja todella makea. Viini on iästään huolimatta uskomattoman raikas ja pirteän hedelmäinen. Sen makeus ei tuo liikaa raskautta suutuntumaan ja sen hapokkuus on upean tasapainoinen kokonaisuuteen nähden. Viini ei maistu varsinaisesti yhtään ikäiseltään – sitä maistellessaan voisi kuvitella juovansa jopa suhteellisen nuorta, mutta valtavan eleganttia ja kompleksia viintä.

Viinissä hedelmäisyys on iän mukana kehittänyt mitä omaperäisempiä makujen yhdistelmiä, joita on lähes mahdoton ruveta erottelemaan. Kuitenkin sieltä tuntuvat lähes kaikki perinteiset jälkiruokaviinien maut – aprikoosi, hunajaisuus, pähkinäisyys, viikuna, fariinisokeri, jne. Niiden lisäksi viiniin on kehittynyt kirjo muita aromeja, joita en ole varma, olenko koskaan aiemmin maistanutkaan.

Kokonaisuutena tämä Rivesaltes on uskomaton; sen makea hedelmäisyys maistuu kielen päällä minuutteja jälkikäteen. Raikkaan kevyessä mutta silti uskomattomassa, muhkeassa hedelmäisyydessä ikä maistuu ja tuntuu, mutta se sopii mitä loistavimmin kokonaisuuteen.

Tarkkaa hintaa viinille en saanut, mutta Bertrandin edustaja arvioi hinnan noin 400 euroksi. Vaikka viini on upeimpia koskaan maistamiani makeita viinejä, tai viinejä ylipäänsä, on silti 400 euroa mielestäni liikaa viinistä kuin viinistä, siksi hinta-laatusuhteelle surullinen "surkea."

Jos syystä tai toisesta kyseisen vuosikerran viini kuitenkin joskus tulee jollekulle vastaan yhtään kohtuullisempaan hintaan, suosittelen lämpimästi nappaamaan yhden talteen, sen kuuluisan sateisen päivän varalle.

Lyhyesti: Uskomattoman moniulotteinen, elegantti ja valloittava jälkiruokaviini, joka on uskomattomasta iästään huolimatta yhä edelleen hyvin voimissaan.

Arvio: Täydellinen – viini on puhdas nautinto jo sellaisenaan, mutta sen keveys ja hapokkuus yhdistettynä sen loputtomaan aromikkuuteen tekee siitä helpostiyhdistettävän juoman lähes mille tahansa makealle jälkiruoalle.

Hinnan (n. 400,00e) ja laadun suhde: Surkea – uskomattomasta iästään ja laadustaan huolimatta monta sataa euroa yhdestä viinipullosta tuntuu mielestäni hieman liioittelulta.

Gérard Bertrand Banyuls 2005

Gérard Bertrand La Douceur des Terroirs Banyuls 2005
  • Valmistaja: Gérard Bertrand
  • Tyyppi: Väkevöity viini, jälkiruokaviini, AOC Banyuls
  • Maa: Ranska
  • Alue: Languedoc-Roussillon, Banyuls
  • Rypäleet: Grenache (80%), Grenache Gris (20%)
  • Koko: 0,5
  • Hinta arviointihetkellä: 16,49e (Syksy 2011, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 17,00e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
Edessäni on lasi, johon on kaadettu viiniä. Tämän viinin väri on kevyesti tiilenrusehtavan punainen, joten odotettavissa on joko vanhaa tai makeata viiniä. Koska pullon etiketti sanoo vuosikerraksi 2005, ei viini ole kovinkaan vanhaa. Lisäksi etiketti kertoo myös "Banyuls", josta voidaan viimeistään päätellä viini silloin olevan varmasti makea jälkiruokaviini.

Banyuls on siis pääasiallisesti Grenachesta valmistettu eteläranskalainen jälkiruokaviinityyli, jota on sallittua valmistaa vain Espanjan rajan tuntumassa olevan Banyulsin kylän ympäristössä. Viinit valmistetaan samalla tavalla kuin portviinit: käyvän viinin käyminen keskeytetään lisäämällä viiniin tislattua alkoholia kunnes hiiva kuolee. Johtuen lyhyemmästä kypsytysajasta ja matalammasta (16%) alkoholipitoisuudestaan, Banyulsit ovat kuitenkin usein portviinejä kevyempiä ja raikkaampia, usein punertavia jälkiruokaviinejä.

Punaruskea nektari lasissa tuoksuu rusinaiselta ja selvästi maderisoituneelta. Yleisesti se on hapettuneen ruskea-arominen, hellä ja kaikin puolin lupaava tuoksultaan.

Viini on todella makeata, vaikka sokeria pitäisi olla vain alle 100g/l. Makupaletti on todella laaja: seassa on runsaasti rusinaisuutta, suklaata, kuivattuja aprikooseja, kahvia ja kaakaoista suklaata. Happoja on kevyemmänpuoleisesti, tanniineja jo jonkin verran.

Suutuntuma ei vähäisistä hapoistaan huolimatta ole kovin raskas, ja yleisesti maultaan se asettuu hyvin epämääräiselle alueelle ruby-portin ja tawny-portin välimaastoon, tarjoillen molempien viinien hyviä ominaisuuksia olematta varsinaisesti kumpaakaan.

Alle 20 euron hinnalla 0,5 litran Banyuls-pullo on oikein sopivasti hinnoiteltu, ja onkin kova haastaja monille edullisille portviineille, jotka ovat kyllä oikein hyviä, mutta eivät kuitenkaan samalla lailla yhtä tyylikkäitä ja mielenkiintoisia. Jos hyvää porttia haluaa, kannattaa oikeasti satsata kunnon vintage-porttiin, mutta jos haluaa alle kahdella kympillä pärjätä, kannattaa Banyulsin alueen herkut pitää korvan takana.

Lyhyesti: Kevyehkö, makea ja runsaan aromikas punainen jälkiruokaviini.

Arvio: Tyylikäs – viinin runsaat ja monipuoliset aromit tuovat nautinnon jo sellaisenaan, mutta keveydestään huolimatta viiniä ei ole vaikeata yhdistää esimerkiksi makeille leivonnaisille tai sinihomejuustolle.

Hinnan (17,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Gérard Bertrand Grand Terroir Tautavel 2007

Gérard Bertrand Grand Terroir Tautavel 2007
  • Valmistaja: Gérard Bertrand
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Côtes du Roussillon Villages Tautavel
  • Maa: Ranska
  • Alue: Languedoc-Roussillon, Tautavel
  • Rypäleet: Grenache, Syrah, Carignan
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 15,00e (Syksy 2011, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 14,99e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
Tumman purppuraisen viinin tuoksu on melko pitkään dekantointiin nähden melko kevyt, lähes sulkeutuneen oloinen. Sen verran mitä tuoksusta irtoaa, taipuu se hennon luumuisen ja lakritsisen suuntaan.

Itse maku on kevyehkön keskitäyteläinen, pirteän hapokas, hillityn hedelmäinen ja voimakkaan tammisen mausteinen. Maun viehätys kuitenkin perustuu erityisesti tuoksun lupaaman lakritsisuuteen – viinillä tuntuukin olevan paksu, musta lakritsisydän, jolla on ohut, kirpeä kuori. Bertrandin Tautavel on kuin eleganttiin viinimuotoon saatettu kirpakka metrilaku.

Jälkimaku on pitkä, tyylikäs, tamminen, jopa kevyen suolaheinäinen, ja lämmin. Kokonaisuus on oikein miellyttävä, hieman erikoinenkin, ja tyylikkäästi hallittu. Viini on oikein miellyttävä sellaisenaan, mutta myös varmasti kelpo riistaviini sekä yleisviini monien ranskalaishenkisten ruokalajien seuraan. Hinta on viinin laatuun nähden hyvinkin ok.

Lyhyesti: Omalaatuinen, tyylikäs ja tasapainoinen viini Ranskan eteläiseltä rannikolta.

Arvio: Tyylikäs – viinin monet eri puolet ovat kaikki keskenään hyvin tasapainossa ja lopputulos on varsin onnistunut ja mielekäs.

Hinnan (14,99e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

21.12.11

Gérard Bertrand Château l'Hospitalet Rouge 2009

Gérard Bertrand Château l'Hospitalet La Réserve Rouge La Clape 2009
  • Valmistaja: Gérard Bertrand
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Coteaux du Languedoc
  • Maa: Ranska
  • Alue: Languedoc-Roussillon, La Clape
  • Rypäleet: Syrah (40%), Grenache (30%), Mourvèdre (30%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 17,50e (Syksy 2011, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 18,50e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
Tarjolla tänään: Gérard Bertrandin hiilineutraalilta tilalta, Château l'Hospitalet'lta, peräisin oleva viini, l'Hospitalet Réserve. Rypälesekoitus on sama kuin mm. Châteauneuf-du-Pape -viineissä, eli ns. GSM – tällä kertaa rotevan Syrah'n ottaessa pääroolin

L'Hospitalet'n väri paljastuu lasissa todella synkäksi, lähes mustaksi – läpinäkyvyys on käytännössä nolla. Viinin tuoksu on juuri sellainen kuin ulkonäkö antaakin odottaa: runsaan muhkea, makean hilloinen ja aavistuksen lakritsinen.

Maku on todella tasapainoinen, mausteinen, tumman hedelmäinen; mutta toisin kuin tuoksu antoi odottaa, viini ei ole liian massiivinen. Grenachen kypsä hedelmä on erinomaisesti tasapainossa happojen ja Syrah-Mourvèdren tuoman harteikkaan rakenteen kanssa. Täyteläisessä maussa rupeaa pienellä maistelulla erottumaan elementtejä kevyestä tammesta ja jopa mineraalisuudesta, jotka nousevat enemmän esille pitkässä ja lämpimässä jälkimaussa. Viini on todella tanniininen ja vaatii reiluhkon dekantoinnin lisäksi myös ruokaa tai edes kevyitä juustoja pehmentämään kohtuutiukkaa suutuntumaa.

Kokonaisuus on valloittavan runsas, elegantti ja sopivan paahteinen Languedocin selvästi paremman luokan punaviini, joka on jo nyt nuorenakin erittäin juotavissa. Viinin rakenne kuitenkin lupaa myös oikein hyvää kyspytyspotentiaalia, ja l'Hospitalet Rouge toimineekin todennäköisesti erinomaisesti myös seniori-ikäisenä nautiskeluviininäkin. Hinta on reilummanpuoleinen, mutta viini on niin toimiva esitys, että sen hinta on varsin kilpailukykyinen niin Ranska-hyllyn edustuksen, kuin muidenkin saman hintaluokan viinien kanssa.

Lyhyesti: Laadukkaasti tehty tumma ja rotevan harteikas GSM-sekoiteviini Languedocista.

Arvio: Erinomainen – l'Hospitalet Rouge on kuin naapurimaakunnan Châteauneuf-du-Papen viinien paha kaksonen: viinissä on paljon samaa kuin niissä, mutta myös hyvin paljon omaa.

Hinnan (18,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Gérard Bertrand B.Bon Côtes du Rhône 2009

Gérard Bertrand B.Bon Côtes du Rhône 2009
  • Valmistaja: Gérard Bertrand
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Côtes du Rhône, luomu
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Etelä-Rhône
  • Rypäleet: Syrah, Grenache
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 10,99e (Syksy 2011, Alko)
  • Hinta nyt: 12,50e (Helmikuu 2014, Alko)

Arvioitavana on vuorostaan toinen Alkon kahdesta B.Bon-nimikkeellä myytävästä eteläranskalaisesta luomuviinistä – se, joka on valikoimassa makoillut jo tovin pidempään. Yksi merkittävä ero näissä B.Bon-viineissä on laatuluokituksissa: Côtes du Rhône on edustaa pykälää parempaa AOC-tasoista appellaatiota kuin IGP-tasoinen Cabernet-Merlot.

Tämän B.Bonin väri on verenpunainen ja sen tuoksu on tumman tuhti, kypsän hilloinen, kevyen nahkainen, tallinen ja jopa etäisen lakritsinen.

Viinin maku on runsas ja muhkea, mutta toisaalta hyvät hapot tukevat sen runsaan kypsää, luumuista hedelmää, tehden kokonaisuudesta hieman kevyemmän – raikkaan hapokkuuden vuoksi viini tasapainotteleekin hiuksenhienosti täyteläisen ja keskitäyteläisen välimaastossa. Tanniineja on kohtuullisesti, suorastaan juuri sopivasti kokonaisuuteen nähden, ja lopputulos onkin miellyttävän marjaisa, puolipehmeä ranskalaisviini, jossa sen osaset puhaltavat hyvin yhteen hiileen.

Jälkimaku on pitkä, kevyesti karhean rustiikkinen ja kypsän marjaisa – vasta tässä vaiheessa viinin runsaammanpuoleinen alkoholisuus puskee läpi ja jää lämmittämään kielen takaosaa ja nielua pitkään. Itse varsinaisessa maussa reipas hedelmäisyys peitti alkoholin maun erinomaisesti.

Reilun kympin hinnalla viini on kelpo CdR-punaviini ja pelkästään näillä avuilla viinin hinta-laatusuhde on vahva. Kuitenkin harvoin tulee yhtä miellyttäviä ja kokonaisuutena hyvin toimivia luomuviinejä vastaan, joten suppeampi luomuvalikoima painotettuna viinin hinta-laatusuhde kallistuu jo täysien pisteiden puoleen.

Lyhyesti: Tyylipuhdas, kypsä ja miellyttävän luonteikas Côtes du Rhône -viini luomuna.

Arvio: Erittäin hyvä – näppärä ja mehukas yleisviini punaisen lihan kumppaniksi.

Hinnan (12,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Gérard Bertrand B.Bon Cabernet Merlot 2009

Gérard Bertrand B.Bon Cabernet Merlot 2009
  • Valmistaja: Gérard Bertrand
  • Tyyppi: Punaviini, IGP / Vin de Pays d'Oc, luomu
  • Maa: Ranska
  • Alue: Languedoc-Roussillon
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (80%), Merlot (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,90e (Syksy 2011, Alko)
  • Hinta nyt: 11,48e (Helmikuu 2014, Alko)

Vuorossa on Bertrandin luomurypäleistä puristettu syvän- ja tummanpunainen B.Bon-viini. Sen tuoksu on hieman tunkkainen ja runsaan hilloinen, eikä tämän vuoksi vaaditakaan runsasta mielikuvitusta kuvittelemaan että aivan kuin lasiin olisi kaavittu tallinpohjalta kypsiä luumuja ja mustaherukkahilloa.

Kuiva maku on keskitäyteläinen, suht tiukka ja hapokas, tanniineja on reilummanpuoleisesti. Hedelmäisyys taittuu kevyen mustaherukkaiseen, yrttiseen makuun.

Viinin siirryttyä jatkamaan matkaansa nielussa, jää kielelle pitkä, hapokas ja herukkainen jälkimaku – ei kuitenkaan kovinkaan miellyttävä sellainen. Viini kaipaisi seurakseen ruokaa pyöristämään sen pahimpia kulmia, mutta viinin heikohko hedelmäisyys ei lupaa siitä myöskään kovinkaan kaksista ruokaviiniä.

Kokonaisuus on hieman kolkko ja ontto – viinissä on selkeät raamit, mutta tiukka ja vaisu hedelmäisyys ei riitä antamaan viinille varsinaista sydäntä. Tasapaino tuntuu olevan kunnolla hakusessa. En ole vakuuttunut.

Lyhyesti: Melko kevyehkö, mutta myös karhean tallinen ja tiukan tanniininen tusinaviini.

Arvio: Huono – kympillä saa Alkon hyllyltä paljon parempaakin vastinetta rahalleen – myös luomuna.

Hinnan (11,48e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Gérard Bertrand Carignan Vieilles Vignes 2009

Gérard Bertrand Réserve Spéciale Carignan Vieilles Vignes 2009
  • Valmistaja: Gérard Bertrand
  • Tyyppi: Punaviini, IGP / Vin de Pays d'Oc
  • Maa: Ranska
  • Alue: Languedoc-Roussillon, Aude
  • Rypäleet: Carignan (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 12,49e (Syksy 2011, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimassa)
Viinin "Vieilles Vignes" viittaa vanhoihin viiniköynnöksiin, joista viinin rypäleet ovat kerätty. Monet lajikeköynnökset ryhtyvät tuottamaan pienempiä satoja saavuttaessaan n. 20 vuoden iän, mutta nämä köynnökset tuottavat usein intensiivisempiä rypäleitä ja näin ollen runsaampia ja aromaattisempia viinejä. Usein etikettiin merkityillä "vanhoilla köynnöksillä" tarkoitetaan vähintään 20-40 vuotta vanhoja köynnöksiä, mutta koska termi ei ole lailla määritelty, voi viinipullon sisältö olla melkeinpä mitä tahansa. Arvioidaanpa minkälaista viiniä Bertrandin "vanhat köynnökset" ovat tuottaneet.

Viinin väri on intensiivisen punainen, kun taas tuoksu on jopa yllättävänkin hillitty – erityisesti ottaen huomioon viinin olleen avattuna jo jonkin aikaa nuuskimishetkellä. Hennosta tuoksusta voi erottaa kevyttä kukkaisuutta se aavistuksia tukevasta hedelmäisyydestä.

Maku on ryhdikäs ja asenteellinen, mutta tummaan väriin ja hedelmäiseen tuoksuun nähden yllättävänkin kevyt, raikas ja marjainen. Tuoksu antoi odottaa kypsempää ja paksumpaa hedelmäisyyttä; viini paljastuukin yllättävän hapokkaaksi ja intensiivisen marjaisaksi, jossa on kuitenkin myös mukana tuhdin grilliviinin tanniinisuutta, kevyttä luumuisuutta ja mausteisuutta.

Carignanin jälkimaku on hapokkaan hapankirsikkainen, kevyen mustaherukkainen ja keskipitkä. Kokonaisuutena viini on mielenkiintoinen yhdistelmä kevyttä Pinot Noir -henkistä viiniä ja räyhäkästä väkivaltaviiniä. Yleisesti viini on hyvin mukiinmenevä perus-ok ja hinta-laatusuhde aika lailla kohdallaan.

Lyhyesti: Viini, jossa keskitäyteläinen suutuntuma on hyvässä tasapainossa sen tarjoileman asenteikkaan rakenteen ja marjaisuuden kanssa.

Arvio: Hyvä – ryhdikäs oman tiensä kulkija valoisien kesäiltojen grillailuun.

Hinnan (12,49e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Gérard Bertrand Pinot Noir-Grenache 2009

Gérard Bertrand Réserve Spéciale Pinot Noir-Grenache 2009
  • Valmistaja: Gérard Bertrand
  • Tyyppi: Punaviini, IGP / Vin de Pays d'Oc
  • Maa: Ranska
  • Alue: Languedoc-Roussillon
  • Rypäleet: Pinot Noir (75%), Grenache (25%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 10,89e (Syksy 2011, Alko)
  • Hinta nyt: 11,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Kyseessä on siis Bertrandin IGP-tasoinen Pinot Noir, jonka rakennetta on ryhdistetty neljänneksellä runsaana ja muhkeana tunnettua Grenachea.

Viinin tuoksu on miellyttävän runsas, raikas ja todella marjainen: selvä Pinot Noir'n sydän jo tuoksussa. Seasta kuitenkin löytyy myös paljon kukkaketoisuutta. Viinin väri on kevyen hailakka, läpinäkyvän punainen.

Maku on hapokas, hillitty ja kevyt. Pinotnoirisuus nousee esiin kirpeän puolukkaisessa ja hapokkaan marjaisessa maussa. Grenachen tuhdimpaa makua ei juurikaan löydy viinin makumaailmasta – lukuun ottamatta kevyttä, melkeinpä raa'ahkoa vadelman makua, jollaista saattaa löytää kummasta rypäleestä tahansa tehdystä viinistä. Varsinaista muhkeutta rypäle ei ole viinin makuun juurikaan tuonut, ja viini onkin pinotnoirmaisen kepeä ja raikas. Sen sijaan viini on sopivan täyteläinen ja melko alkoholipitoinen, mikä saattaa olla Grenachen avuja, tai saattaa olla olematta. Alkoholisuus ei kuitenkaan nouse missään vaiheessa viinin mausta esille.

Viinin rakennetta hallitsee selvästi runsas, mutta marjaisen hedelmäisyyden kanssa hyvin tasapainossa oleva hapokkuus, tanniinit ovat hyvin kevyitä ja vähäisiä. Jälkimaku on pitkä ja seuraa makua hapokkaalla marjaisuudellaan.

Yleisesti Bertrandin Pinot Noir-Grenache on vallan hurmaava kokonaisuus, jossa maku ei ihan seuraa tuhtia tuoksua, mutta silti lopputulos on oikein mahtava. Se on hyvä seurustelujuoma kevyen viinin ystäville, mutta erityisen varmasti loistava yhdistettävä vaalean lihan ja paistettujen vihannesten kanssa.

Lyhyesti: Hapokas, marjaisa ja tasapainoinen viini, joka on todella helppo yhdistellä monen ruoan kanssa.

Arvio: Erittäin hyvä – kympin hintaluokassa parhaita yleiskäyttöisiä kevyitä ruokaviinejä.

Hinnan (11,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Gérard Bertrand Château l'Hospitalet Blanc 2010

Gérard Bertrand Château l'Hospitalet La Réserve Blanc La Clape 2010
  • Valmistaja: Gérard Bertrand
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Coteaux du Languedoc
  • Maa: Ranska
  • Alue: Languedoc-Roussillon, La Clape
  • Rypäleet: Bourboulenc (34%), Roussanne (33%), Rolle (33%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 17,50e (Syksy 2011, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 18,50e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
Château l'Hospitalet on viininvalmistaja Gérard Bertand'n omistuksessa oleva viinitila, joka tuottaa VdP-tasoisia Hospitalet "H" -viinejä, sekä omasta appellaatiostaan nauttivia l'Hospitalet La Reserve -viinejä, niin valkoisena kuin punaisena. Ensimmäiseksi tarkastellaan mistä tilusten valkoinen on oikeasti kotoisin.

Lasissa viinin väri näyttää melko vaalealta, kullankeltaiselta. Tuoksu on paksun muhkea, tuhdin kukkainen ja todella hedelmäinen – lähes hedelmäkarkkinen. Aromien seasta leijailee haistimiini myös kevyt tammen tuoksu yhdessä kypsän persikan kanssa.

Kuiva maku on todella miellyttävä, pehmeähkö ja hedelmäisyydeltään hyvin kypsä, eli aavistuksen verran makeahko – aivan kuten tuoksu osasi luvata. Keskihapokas maku on kevyen tamminen, todella pitkä ja lämmin, kevyen vaniljainen ja jälkimaussa pehmeän ja trooppisen hedelmäinen.

Viini on omaperäinen ja miellyttävä, mutta vähäisten happojensa ja makean hedelmäisyytensä vuoksi hankala yhdistellä osuvasti ruokien kanssa. Parhaimmillaan viini toimineekin viilennettynä, eleganttina seurustelujuomana.

Viinin hinta on aavistuksen verran korkeanpuoleinen – tässä hintaluokassa viinillä on kovia kilpakumppaneita, erityisesti kotimaastaan, joille se ei kaikesta hurmaavuudestaan huolimatta pärjää. L'Hospitalet on kuitenkin todella tyylikäs osoitus eteläranskalaisesta osaamisesta valkoviinien parissa sekä kovasta hinnastaan huolimatta selvästi maistamisen arvoinen tuttavuus.

Lyhyesti: Runsaasti tammitettu, mehevä ja makean hedelmäinen valkoviini eteläisestä Ranskasta.

Arvio: Miellyttävä – viini on edukseen viilennettynä seurusteluviininä, ei ruokapöydässä.

Hinnan (18,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.

Le Moulin Teyroud Châteauneuf-du-Pape 2008

Le Moulin Teyroud Châteauneuf-du-Pape 2008

  • Valmistaja: Caveaux Comtadins
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Châteauneuf-du-Pape
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Châteauneuf-du-Pape
  • Rypäleet: Grenache, Mourvèdre, Syrah
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 24,90e (Joulukuu 2010, Alko)
  • Hinta nyt: 25,40e (Tammikuu 2013, Alko)

Rhônen laaksossa sijaitseva Châteauneuf-du-Papen kylä on erityisen tunnettu muhkeista, mehukkaan hedelmäisistä punaviineistä. Muutama erilainen on tähän asti tullut erilaisissa tilaisuuksissa maisteltua, mutta tässä syksyn taittuessa kohti loppua oli vihdoin tullut aika kaivella oma kappale kaapista ruokapöydän koristeeksi.

Viinin tuoksu on kevyt ja tuoreen marjainen, hillitty ja aavistuksen kukkainen – kovin yllättävää, kun Châteauneuf-du-Papet tulee itsellä yhdistettyä pääasiassa muhkeisiin ja kypsän punamarjaisiin, jotkut jopa hilloisiin tuoksuihin. Viinin väri on hailakan viininpunainen, hyvin läpinäkyvä.

Maku seuraa tuoksua, ei yleistä CdP-linjaa: vastaan nousee paljon raikkaita ja kevyitä nyansseja ja viini muistuttaakin enemmän hillittyä, Pinot Noirista tehtyä burgunderia kuin muhkeata, GSM-sekoitteesta tehtyä eteläranskalaista. Olen hämmentynyt. Mutta toisaalta, vaikuttaa siltä, että viini sopii tällaisena ruoan kanssa vielä paremmin kuin tuhdin mehukas, perinteinen CdP, mikäs tässä.

Maun seasta nousee esille erityisesti happojen komppaama, raikkaankirpeä punamarjaisuus, kenties jopa puolukkaan taittuvana, sekä kevyt tammisuus. Kokonaisuus olisi erittäin toimiva, mutta viinin korkeahko alkoholimäärä lyö häiritsevästi läpi ja korostuu erityisesti jälkimaussa.

Sen sijaan viinin happorakenne on ruoan kanssa yhdistämistä ajatellen erinomainen ja sen tanniinit ovat hillityn kevyet ja juuri sopivat. Kokonaisuus tuntuu kuitenkin hieman tasapainottomalta ja tuntuukin, että viini tuli korkattua ehkä hieman turhan aikaisin. Kenties vuosi pari lisää olisi saattanut tehdä viinistä hieman tasapainoisemman – tosin viinin hennon hedelmäisyyden vuoksi siitä ei ole ainesta kovinkaan pitkään kypsytykseen. Le Moulin Teyroud lienee juotavissa vielä parin vuoden ajan, mutta tuskin enää hirveästi tätä pidempään.

Viinin jälkimaku jatkaa samoilla linjoilla kuin makukin: on punaisia marjoja, tammea, turhankin runsasta alkoholisuutta, sekä kevyttä mausteisuutta ja multaisuutta. Jää kuitenkin hentoudessaan hieman turhan lyhyeksi.

Yleisesti Le Moulin Teyroud on yllättävän mutta viehättävän kevyt ja hillitty viini muhkeisiin etelä-rhônelaisiin tottuneelle, mutta hinta on kuitenkin hieman kyseenalainen; tähän hintaan tuli odotettua tuhdimpaakin marjapommia, sillä hyvin samantyyppisiä viinejä – suht yksinkertaisia mutta elegantteja, kevyitä burgundilaisia – saa hyvin jopa 10 euroa pienemmälläkin hinnalla. Onneksi viini toimi kuitenkin erinomaisesti ruokana olleiden provencen vihannesten ja vaaleiden fileiden kyydittäjänä ja kaikki ruokailijat olivat tyytyväisiä viinivalintaan.

Viini saattaa olla pettymys tuhtia marjapommia etsivälle, mutta viini on miellyttävä ja hillitty esitys, jonka hinta on kohdallaan, kunhan vain tietää mitä on saamassa.

Lyhyesti: Keskimääräisestä kevyempi ja raikkaampi, hapokkaan marjainen Châteauneuf-du-Pape.

Arvio: OK – viini on nykyisellään hieman epätasapainoinen, mutta tullee tasoittumaan parin vuoden kuluessa. Korkean alkoholin suhde viinin kevyeen makuun rokottaa hieman pisteitä.

Hinnan (25,40e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.

20.12.11

Zenato Recioto 2006

Zenato Recioto della Valpolicella Classico 2006
  • Valmistaja: Zenato
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOC Recioto della Valpolicella Classico
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
  • Rypäleet: Corvina (80%), Rondinella (10%), Oseleta, Croatina
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 28,90e (Syksy 2011, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Recioto on ns. "alkuperäinen Amarone", eli rusinoista valmistettava viini, josta myöhemmin kehittyivät myös Amarone-viinit. Toisin kuin Amaronet, Reciotot ovat kuitenkin hyvin makeita ja tarkoitettu pääasiassa jälkiruokien kanssa yhdisteltäviksi.

Viinin väri on todella syvän punainen, lähes verinen. Sen tuoksu on hyvin hillitty ja vaisu, tuoksuen etäisesti kirsikkahillolta.

Viinin maku on todella makea, kuten Recioto-viiniltä voikin odottaa, mutta toisin kuin viinin tuoksu, se on myös valtavan runsas ja muhkea, persikkamarmeladinen ja ihastuttavan pehmeä. Viinissä tuntuvat jonkin verran hapot, mutta viini saattaa silti olla vähän liian täyteläinen ja valtava, jotta sen kohtalaiset hapot pärjäisivät ja kantaisivat viinin läpi. Kaikesta runsaudesta ja makeudestaan huolimatta viini on yllättävän kepeä lajityyppinsä edustaja.

Sen sijaan jälkimaussa korostuu viinin upea tasapaino, jossa lyövät yläviitosia niin hedelmäisyys, hapot, makeus ja tanniinit valloittavana yhdistelmänä. Zenaton recioto on kuin aikuisten karkkia, johon tulee valtava himo heti ensimmäisestä lasillisesta. Se on kuin portviiniä, mutta ei aivan yhtä valtavaa ja raskasta, ja tämä maistuu luumujen ja taateleiden sijaan enemmän kirsikalta ja persikoilta. Viinin aromit kutsuvat saamaan seurakseen makeita jälkiruokia tai suklaata.

Reilun neljännessadan hinnalla viinin hinta on melko lailla kohdallaan. Halvemmallakin saa oikein hyviä jälkiruokaviinejä, mutta punaiset makeat ovat verrattain harvinaisia, eikä valikoimassa yhtä laadukasta sellaista taida edes järkevään hintaan löytyä. Laatu maksaa, mutta tässä tapauksessa rahalleen saa myös oikein runsaasti vastinetta.

Lyhyesti: Runsaan makea, moniulotteinen, tyylikäs ja ihastuttava punainen jälkiruokaviini.

Arvio: Tyylikäs – viini tasapainottelee erinomaisesti ja vaivattomasti usein turhan yksiuloitteisten punaisten jälkiruokaviinien ja raskaiden sekä tulisten punaisten portviinien välimaastossa.

Hinnan (28,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Rhône

Yleistä

Rhône on viinialue, joka seuraa Rhône-joen uomaa muutamien Ranksan maakuntien läpi maan kaakkois- ja eteläosissa. Alueella on viljelty viiniä jo ennen Rooman valtakuntaa ja alueelle kehitettiin eräänlainen appellaation esiaste, CDR-luokittelu, jo vuonna 1737. Nykyään yleisesti Rhônen kaikki viinit voidaan luokitella AOC Côtes du Rhônen ("Rhônen rinteet") alle, jos ne täyttävät tämän alimman appellaation kriteerit. Alueella on runsaasti maailmanmaineeseen kohonneita pienempiä viinialueiden appellaatioita, joilla jokaisella on omat, tiukat kriteereinsä viineilleen.

Alueen ilmasto on yleisesto melko lämmin, Pohjois-Rhônen (Côtes du Rhône septentrional) talvet voivat olla melko kylmiä, mutta kesät ovat lämpimiä. Tämän vuoksi alueen viinit ovat usein melko hapokkaita ja ryhdikkäitä. Etelä-Rhônen (Côtes du Rhône méridional) taas talvet ovat leutoja ja kesät kuumia, minkä johdosta alueen viinit ovat yleensä runsaita, mehukkaita ja kypsän hedelmäisiä. Lisäksi voidaan yleistäen todeta, että Pohjois-Rhônen viinit ovat yleisesti yhdestä rypälelajikkeesta valmistettuja lajikeviinejä, kun taas Etelä-Rhônen viinit painottuvat enemmän useista rypälelajikkeista tehtyihin sekoiteviineihin.


Rypäleet

Alueen merkittävimmät rypälelajikkeet ovat Grenachen tummat ja valkoiset versiot: Grenache Noir ja Grenache Blanc, joista erityisesti AOC Côtes du Rhône -tasolla valmistetaan hyvin runsaasti viinejä.

punaiset:
  • Grenache – erityisesti Etelä-Rhônen viineissä hyvin merkittävä rypäle ja esimerkiksi Châteauneuf-du-Papen kuuluisassa GSM-sekoitteessa sekä Tavel'n roséeviineissä usein merkittävin lajike. Grenache kypsyy myöhään, joten se tarvitsee pitkät lämpimät kesät kypsyäkseen kunnolla. Lajike tuottaa usein melko vähähappoisia ja -tanniinisia, alkoholipitoisia, makeankypsiä, mehukkaita ja pehmeäntäyteläisiä viinejä, minkä johdosta se on suositympi sekoitteissa kuin lajikeviininä.
  • Mourvèdre – suosittu lajike kautta Ranskan etelärannikon ja merkittävä osa Châteauneuf-du-Papen GSM-sekoitetta. Rypäleestä valmistetaan usein voimallisia, rotevia ja tummia puna- ja roséeviinejä.
  • Syrah – Pohjois-Rhônen merkittävin lajike, mutta myös suosittu sekoitelajike Etelä-Rhônen viineissä. Pohjois-Rhônen Syrah-viinit ovat usein tiukan tanniinisia, mineraalisia ja pitkäikäisiä, kun taas Etelä-Rhônessa voimakas Syrah tuo pehmeisiin, Grenache-pohjaisiin viineihin ryhtiä ja rakennetta.

valkoiset:
  • Grenache Blanc – pääasiassa vain Rhônen viineissä käytetty lajike, joka tuottaa alkoholipitoisia, vähähappoisia, yrttisiä ja sitruksisia viinejä. Rypäleestä valmistetaan pääasiassa sekoiteviinejä, koska sen vähähappoisuuden vuoksi lajikeviinit voivat helposti olla lässähtäneen ja hahmottoman oloisia. Merkittävä lajike erityisesti Châteauneuf-du-Papen valkoviineissä.
  • Marsanne – erityisesti Pohjois-Rhônen alueella yleinen valkoinen rypäle, joka vaatii tarkat olosuhteet kypsyäkseen kunnolla: liian viileässä rypäle tuottaa neutraaleja ja ohuita viinejä, liian kuumassa ylikypsiä ja hyvin vähähappoisia viinejä. Hyvinkypsyneistä rypäleistä tulee moniulotteisia, pähkinäisiä ja runsaan hedelmäisiä viinejä.
  • Roussanne – erityisesti Pohjois-Rhônessa ja Châteauneuf-du-Papen valkoisissa viineissä suosittu rypäle, josta tehdyt lajikeviinit ovat aromeiltaan usein runsaan kukkeita ja yrttiteemäisiä.
  • Viognier – äärimmäisen vaikeastikasvava rypälelajike, joka yhdessä vaiheessa oli lähes sukupuuton partaalla – sitä kasvatettiin vain Pohjois-Rhônessa, yhteensä vain n. 30 000 neliömetrin (= 0.03 km²) kokoisella alueella. Nykyisin Rhônessa on n. 3 km² Viognier-istutuksia, jonka lisäksi rypälettä kasvatetaan myös mm. Australiassa ja Amerikoissa. Viognieristä valmistetut viinit ovat usein kullankeltaisia, aromikkaan kukkeita ja hedelmäisiä, jotka ovat pääasiassa tarkoitettu juotaviksi nuorina.

Appellaatiot

Rhônen alue jakaantuu neljäntasoisiin appellaatioihin, joista seuraava on aina edellistä pienempi.
  • AOC Côtes du Rhône – Alueen yleisappellaatio. Tämän merkinnän saadakseen viini täytyy olla valmistettu alueella kasvatetuista rypäleistä, joista appellaatio sallii n. 20 eri lajiketta. Lisäksi viinien tulee saavuttaa vähintään 11% alkoholipitoisuus.
  • AOC Côtes du Rhône Villages – appellaatio, joka on myönnetty 95:lle keskimääräistä laadukkaampaa viiniä valmistavalle kylälle. Kaikissa viineissä tulee käyttää Grenachea, punaisissa ja roséeviineissä vähintään puolet. Tämän lisäksi viinien tulee saavuttaa vähintään 12% alkoholipitoisuus.
  • AOC Côtes du Rhône Village – 18 erityisen laadukasta viiniä valmistavaa kylää on oikeutettu käyttämään erityistä appellaatio-merkintää, johon voidaan merkitä kylän nimi, esimerkiksi AOC Côtes du Rhône Village Cairanne.
Cru't: Rhônen viinialueella sijaitsee 15 kuuluisaa appellaatiota, joiden ei tarvitse mainita etiketissään "Côtes du Rhône" -appellaatiota erikseen, vaan voivat käyttää vain alueensa nimeä appellaatiomerkinnässä. Näistä mielestäni merkittävimpiä ovat:
  • AOC Châteauneuf-du-Pape – kenties Rhônen legendaarisin viinialue, joka on erityisen tunnettu muhkean mehukkaista, tanniinisista ja tummista GSM-viinisekoituksistaan (Grenache, Syrah, Mourvèdre). Lisäksi alueella valmistetuista viineistä n. 5% on valkoviinejä.
  • AOC Condrieu – vain ja ainoastaan Viognier-valkoviinejä valmistava Pohjois-Rhônen appellaatio, joka valmistaa hyvin vähän viinejä vuosittain. Condrieun viinejä pidetään harvoina luksusviinejä, jotka tulee kypsyttämisen sijaan nauttia melko nuorina. Condrieun viinit ovat pääasiassa täyteläisiä ja kypsän hedelmäisiä valkoviinejä.
  • AOC Côte-Rôtie – pääasiassa Syrah-viineistään kuuluisaksi tullut Pohjois-Rhônen alue, vaikkakin alueella valmistetaan myös Syrah-Viognier-sekoiteviinejä. Alueen viinit ovat tunnettuja viiniensä erikoisista, kukkeista, oliivimaisista ja pekonimaisista aromeistaan. Useimmat viinit ovat tarkoitettu nuoina nautittaviksi, mutta voimakkaimmat viinit voivat kestää jopa 15-20 vuoden kypsytystä.
  • AOC Gigondas – Etelä-Rhônelainen appellaatio, jota pidetään Châteauneuf-du-Papen pikkuserkkuna. Alueen viinit ovat käytännössä kaikki punaisia, vain vähän roséeta valmistetaan punaisten lisäksi. Punaviinit ovat hyvin samantapaisia kuin Châteauneuf-du-Papet, mutta painottavat eleganssin sijaan enemmän voimaa ja runsautta. Gigondas'n viinit rupeavat olemaan kypsiä n. 3 vuoden iässä, mutta harvoin kestävät yli 10 vuoden kypsytystä.
  • AOC Hermitage – Pohjois-Rhônessa sijaitseva appellaatio, joka on tullut erityisen kuuluisaksi voimakkaista, intensiivisistä ja tanniinisista Syrah-viineistään, jotka kestävät jopa useiden vuosikymmenien kypsytystä. Alueella valmistetaan myös valkoviinejä Marsanne- ja Roussanne-rypäleistä.
  • AOC Rasteau – etelä-rhônelainen appellaatio, jonka valko-, roséeviinejä ja väkevöityjä viinejä on pitkään voitu luokitella AOC Rasteau -luokituksella, mutta joka on myös kuuluisa Grenache-pohjaisista punaviineistään. Vuoteen 2010 asti alueen punaviinit voitiin luokitella vain AOC Côtes du Rhône Rasteau -appellaation alle, mutta tästä vuosikerrasta eteenpäin myös punaviinit ovat hyväksytty AOC Rasteau -appellaatioon.
  • AOC Tavel – viinialue Etelä-Rhônessa, jossa valmistetaan pelkästään roséeviinejä. Viinit valmistetaan pääasiassa Grenachesta ja Cinsaut'sta, mutta myös Mourvèdre ja Syrah ovat sallittuja lajikkeita. Alueen viinit ovat selvästi keskimääräisiä roséeviinejä runsaampia, voimakkaampia ja hapokkaampia, ja alueella valmistetaan niitä harvoja roséeviinejä, joita voidaan myös kypsyttää pitkään. Alueen viinit ovat pääsääntöisesti kuivia ja niiden on saavutettava vähintään 11% alkoholipitoisuus.

Rhône Alkon hyllyllä
  • Punaviinit: huomattava osa Alkon ranskalaisista punaviineistä tulee Rhônesta. Alle kympillä voi vastaan tulla hyviäkin ruoka- ja seurusteluviinejä, mutta parhaimmat löydöt tekee hintahaarukassa 10-30 euroa.

    Suosittelen: Bertrand B.Bon Côtes du Rhône, Cave de Tain Crozes-Hermitage, Chapoutier Belleruche, Chapoutier Châteauneuf-du-Pape, Chapoutier La Ciboise, Chapoutier Rasteau, Châteauneuf-du-Pape Domaine du Vieux, Châteauneuf-du-Pape Domaine Juliette Avril, Côtes du Rhône Paralléle '45', Domaine du Nalys Châteauneuf-du-Pape, Gentilhomme Côtes du Rhône, Guigal Côtes du Rhône

  • Valkoviinit: Jostain syystä Alkossa ei ole käytännössä yhtään valkoista Rhônelaista valikoimissa, vaikka alueella valmistetaan valkoviinejä melkoisesti. Hyllyiltä löytyy pari tusinavalkoviiniä ja pari valkoista laatuviiniä punaisista viineistään tutun Châteauneuf-du-Papen alueelta.

    Suosittelen: Cellier des Princes Châteauneuf-du-Pape Blanc

  • Roséeviinit: Silloin tällöin valikoimissa pyörii Tavelin alueen rotevia ja mehukkaita viinejä, joista monet edustavat roséeviinien parhaimmistoa.

    Suosittelen: Château des Ségriès

19.12.11

Nøgne Ø Red Horizon 2009

Nøgne Ø Red Horizon 2009
  • Valmistaja: Nøgne Ø
  • Tyyppi: Olut, Sake ale
  • Maa: Norja
  • Alue: Grimstad
  • Koko: 0,25
  • Hinta ostohetkellä: 9,18e (Joulu 2011, Alko, erikoisvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Seuraava poikkeusarvosteluni jatkuu edellisen arvostelun viitoittamalla linjalla – vuorossa on jo toinen mitä loistavimman Nøgne Ø:n panimon yksi mahtavista, rajoitetusti valmistetuista Horizon-sarjalaisista.

Red Horizon olisi periaatteessa kuin mikä tahansa muu Amber Ale -tyyppinen olut, ellei sitä olisi käytetty Japanista asti hankitulla Sake-hiivalla, jonka ansiosta oluen alkoholiprosentti on nostettu n. kolminkertaiseksi normaaliin Aleen nähden. Red Horizonin kyljessä lukee alkoholiprosentin todellakin olevan käsittämätön 17%.

Oluet on läpinäkymättömän samea ja sen väri on kauniin oranssiin taittuvasta sävystään huolimatta melko tunkkaisen ruskea. Ensimmäisenä väristä mieleen tulevat sameanruskeat luomuomenamehut tai rommiluumut. Oluen tuoksukin on oma yllätyksensä – siinä on paljon toffeeta, kypsää päärynää, luumua, kukkeutta ja tummaa sokeria.

Suutuntuma on kermaisen täyteläinen, jota keventää kevyt mutta raikas hiilihapon pore. Maussa on paljon makeutta ja makeita aromeita, kuten päärynää, omenaa ja kinuskia, jonkin verran luumua sekä yllättävästi selvää tumman rommin aromia. Lisäksi todennäköisesti Sake-hiiva tuo oluelle täysin omanlaista aromiaan, mutta reilun puolisenkymmentä erilaista Sakea maistaneena voisin sanoa, ettei se ainakaan Sakea hirveästi muistuta.

Erityisesti jälkimaussa oluen humalointi pääsee oikeuksiinsa; siinä on humalainen kitkeryys hienossa tasapainossa runsaan makean maltaisuuden kanssa, ja molemmat jatkuvat mahtavan pitkään kielellä ja nielussa. Runsaasta alkoholisuudestaan huolimatta alkoholi ei melkoisen lämmittävästä tunteesta huolimatta tuo itseään oluessa liikaa esiin, sillä sen massiiviset aromit eivät anna alkoholille juurikaan liikkumavaraa. Moniin maistamiini +10%-volttisiin oluihin verrattuna Red Horizon ei tunnu läheskään yhtä alkoholiselta; valtava volttimäärä kyllä tuntuu, mutta paljon vaimeampana kuin ne olisivat antaneet odottaa.

Kokonaisuutena Red Horizon on uskomattoman tuhti ja valloittava kokonaisuus, jossa Sweet Horizonista tuttu makeus on paljon paremmassa tasapainossa runsaan humaloinnin kanssa. Aromeja löytyy toinen toisensa perään, eivätkä ne ole samasta makupaletista napsittuja, vaan olut tuo mitä erikoisempia yhdistelmiä, jotka eivät kuitenkaan ryhdy riitelemään keskenään. Jääkaappikylmänä viinilasista tarjoiltuna tämä olut on mahtava nautiskelujuoma.

Lyhyesti: Todella vahva ja runsaan aromikas olut, joka pönkittää Nøgne Ø:n statusta tämän hetken yhtenä mielenkiintoisimmista olutpanimoista koko maailmassa.

Arvio: Tyylikäs – oluen makupaletin loputon kirjo ei varmasti ole kaikkien mieleen, mutta erikoisemmista ja tujummista oluista pitäville Red Horizon ei varmasti tule tuottamaan pettymystä.

Hinnan (9,18e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Zenato Amarone Riserva 1990

Zenato Amarone della Valpolicella Classico Sergio Zenato Riserva 1990
  • Valmistaja: Zenato
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Amarone della Valpolicella Classico Riserva
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
  • Rypäleet: Corvina (80%), Rondinella (10%), Molinara (5%), Sangiovese (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 66,40 (Syksy 2011, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 65,90e (Tammikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
Kyseessä on lähes kaksikymmentä vuotta pullossa kypsynyt Zenaton lippulaivaluokan Amarone, jonka runsaasti nuorempi vuosikerta on jo onnistunut aikaisemmin vakuuttamaan allekirjoittaneen. Nyt nähdään onko viinissä mittaa yltää kypsytyksessä kolmannelle vuosikymmenelle.

Viinin väri on selvän ruskea, lähes oranssiin vivahtava. Tummuus on ruvennut haalistumaan ja viinistä on tullut kevyen läpinäkyvä. Koska viini kaadettiin suoaan pullosta lasiin eikä dekantterin kautta, on seassa runsaasti sakkaa ja tämän seurauksena viini onkin kevyen samea.

Viinin tuoksu on kohtuullisesta ilmauksesta huolimatte edelleen hyvin hillitty ja lähes sulkeutuneen oloinen, viini tarvinnee joko lisää aikaa auetakseen, tai sitten sen aromit ovat alkaneet jo haalistumaan iän myötä. Tuoksusta voi kuitenkin erottaa runsaasti kuivattuja hedelmiä, kukkaisuutta ja parfyymiä, hieman alkoholia sekä paahteisen mausteista tammea. Kaiken yläpuolella leijuu aavistus vanhaa omenaa muistuttavaa hapettuneen viinin tuoksua, "madeiraa".

Amarone Riservan maku on alusta asti pehmeän ystävällinen ja arvokas. Viinin muhkea ja makeankypsä hedelmäisyys on vaihtunut nahkaiseen mausteisuuteen, paahtuneeseen kaakaoon ja kevyen rustiikkiseen maamaisuuteen. Haipuneesta hedelmäisyydestä kertoo etäiset aistimukset makeasta rusinasta ja kypsästä luumusta. Nenässä ja nielussa tuntuu hillitty annos makeata vaniljaa, tanniinit ovat silkkisen pehmeitä ja hyökkäävyyden sijaan ne soljuvat pehmeästi viinin mukana kurkusta alas. Hapot ovat melko hillityt, mutta keventynyttä suutuntumaa ne kantavat kokonaisuudessaan oikein tyylikkäästi.

Jälkimaku on vaniljaisen tamminen, suklainen, kepeän lakritsinen ja todella pitkä. Edetessään pitkä jälkimaku taittuu palaneeseen katkeroon, jonka seassa maistuu tilkka sherryä. Viini on loistavan tasapainoinen esitys viettelevän vanhan pehmeyden ja sopivan eloisan hapokkuuden välillä.

Koska ainoa hintareferenssi viinille on Alkon tuoreimman vuosikerran hintalappu, 66,40e, olisi sillä hinnalla tämä Amarone helposti paras viiniostos koskaan. Ikävä kyllä tämän ikäistä viiniä tullee tuskin koskaan kaupassa vastaan, vielä vähemmän oikein hyvin säilytettyä sellaista, joten viini on itse ostettava nuorena ja pidettävä tallessa vuosikaudet, jotta pääsee uudelleen vastaavaan aromimaailmaan käsiksi.

Lyhyesti: Mitä elegantein ja tyylikkäin Amarone, jossa on edelleen viinityypilliset aromit jäljellä, mutta sen paksu ja makea hedelmäisyys on keventynyt ja kehittynyt edelleen aivan omanlaisekseen makupaletiksi.

Arvio: Täydellinen – loistoesimerkki Amarone-viinien kypsytyskestävyydestä: yli kahdenkymmenen vuoden odottelun jälkeen voimallisen hedelmäisestä viinistä on sukeutunut pehmeän arvokas, tasapainoisen tyylikäs ja pitkä kokonaisuus, jolle kukaan viineistä ymmärtävä ei voisi sanoa ei.

Hinnan (65,90e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

Zenato Amarone Riserva 2003

Zenato Amarone della Valpolicella Classico Sergio Zenato Riserva 2003
  • Valmistaja: Zenato
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Amarone della Valpolicella Classico Riserva
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
  • Rypäleet: Corvina (80%), Rondinella (10%), Molinara (5%), Sangiovese (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 66,40 (Syksy 2011, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Zenaton Sergio Zenato Riserva on viinitalon lippulaivatuote, jota valmistaja mainostaakin uskomattoman intensiiviseksi, mausteiseksi, kypsäksi ja anteliaaksi viiniksi, joka on kaikkea sitä, mitä Amarone voi parhaimmillaan olla. Ihmetelläänpä mitä mieltä allekirjoittanut on viinistä; menevätkö adjektiivit valmistajan kanssa yksiin?

Viinin väri on todella kaunis, syvän rubiinin värinen, reunoilta se rupeaa taittumaan kevyesti ruskeaan. Tuoksu on voimakas, hennon puinen ja makean hedelmäinen, lähes trooppinen. Lisäksi tuoksu kertoo että kyseessä on viini, jossa alkoholiprosentti on korkea – alkoholi nimittäin tuoksuu omana selvänä elementtinään kaiken muun tuoksun seassa.

Viinin maku on todella tuhti ja tulinen, alkoholi on selvästi esillä. Happoisuus on voimakas, mutta se tasapainottaa paksua, makean hedelmäistä ja täyteläistä makua, jossa kuivatun aprikoosin seassa maistuu myös maustettu kahvisuus, pippurisuus sekä heikko tammisuus. Tanniineissa löytyy, mutta ne ovat ystävällisiä eivätkä ryhdy haastamaan riitaa oma-aloitteisesti – mutta kyllä ne nyrkkinsä pystyyn nostavat jos voimaa kaivataan esimerkiksi rasvaisten juustojen parissa.

Jälkimaku polttelee suuta ja nielua pitkään, hedelmäisyys tuntuu kielellä kauan, ja kun se lopulta ryhtyy liukumaan pois, jäljelle jää makea, lähes jälkiruokaviinimäinen, kuivattujen hedelmien maku. Runsaasta alkoholisuudestaan huolimatta alkoholi ei pääse paksun maun läpi maistumaan, vaan se lämmittää suuta ja korostaa viinin polttelevaa pippurisuutta. Kokonaisuus on uskomattoman vaikuttava.

Seurassamme viinistä kommentoitiin osuvasti sen olevan "kuin italialainen rakastaja" – tumma, tulinen ja voimakastahtoinen.

Zenaton Amarone Riserva on suorastaan ilmiömäinen viini, joka tässä iässä oli jättänyt taakseen villeimmän nuoruutensa, muttei ollut vielä edennyt seesteiseen seniorielämäänkään. Kohta kymmenen vuoden iästään huolimatta tämä viini on tuskin vielä parhaimmillaan jos vanhemmista viineistä pitää, mutta on kaikin puolin tämän ikäisenä aivan loistokunnossa ja nautittavissa, minkä lisäksi on varmasti yksi parhaista Amaroneista, mitä on tullut kuunaan maistettua. Pakko kyllä myöntää, että lähes seitsemänkympin hintalappu pistää kaikesta huolimatta nikottelemaan... mutta toisaalta tämä viini on kuin taideteos, josta melkein ilomielin maksaa järjettömiä summia, jotta pääsee nauttimaan sitä vielä joskus uudelleen. Vaikuttaa siltä, että viininvalmistajan ylistyspuheet eivät olleet kuitenkaan aivan täysin tuulesta temmattuja.

Lyhyesti: Uskomattoman runsas, kypsä ja massiivinen Amarone, joka tuntuu muuttuvan jokaisen suullisen välillä kokonaan uudenlaiseksi herkuksi.

Arvio: Täydellinen – viini on edelleen melko nuori, mutta silti kaikin puolin valmis nautittavaksi. Sen rakenne kuitenkin kutsuu antamaan vielä runsaasti aikaa, viini selvästi vielä odottaa senioripäiviään.

Hinnan (65,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.