Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


31.12.12

Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein 2011

Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein 2011
  • Valmistaja: Bergkellerei Godfried Steinschaden
  • Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Niederösterreich, Kamptal
  • Rypäleet: Grüner Veltliner (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,51e (Marraskuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 9,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Vanha tuttu, Steinschadenin Gryyneri. Viini on tullut monta kertaa vastaan viimeisten vuosien aikana, mutta vasta tästä vuosikerrasta onnistuin lopulta nappaamaan muistiinpanot talteen.

Väriltään viini on jonkin verran kellertävään taittuvan vihreä.

Tuoksu on varsin avoin ja kypsän hedelmäinen, tarjoillen lähinnä mehevää päärynäisyyttä ja hieman tuoreempaa omenaisuutta. Seasta löytyy myös kevyen mausteinen häivähdys, sekä Itävallan valkoviineille ominainen, runsaan mineraalinen taustavire.

Suussa viini kuitenkin pääsee iskemään korttinsa toden teolla pöytään – jösses mikä balanssi runsaan hedelmän ja ryhdikkään rungon välillä! Ensivaikutelma on hyvin ryhdikäs mutta maultaan myös varsin intensiivinen; molemmista lienee kiitteleminen tiukkaa ja jopa kielellä pistelevää hapokkuutta. Yleisvaikutelma on hyvin kypsän hedelmäinen, tarjoillen pääasiassa päärynää kevyen trooppisella komppiryhmällä sekä omenahilloa, mutta viini on kypsästä ja rehevästä hedelmästä huolimatta hyvin kuiva ja todella kepeä. Kokonaisuutta tukee hienosti tuhdihko, kevyen valkopippurinen mausteisuus.

Jälkimaku on miellyttävän pitkähkö ja jättää suuhun kiniinisen mineraalista bitterisyyttä, valkopippuria ja suuta voimakkaasti supistavaa hapokkuutta.

Yleisesti Steinschadenin GV Riede Stein on todella mainio, tasokas ja kaikessa runsaudessaankin vallan tasapainoinen esitys. Viini ei ole mitenkään järin moniulotteinen tai hienostunut, mutta tähän hintaluokkaan suhteutettuna se on varsin odotettavaa – sen sijaan viini onnistuu tarjoilemaan sellaista ryhtiä ja intensiteettiä, jota on vaikeata löytää Alkon hinnakkaamistakaan valkoviineistä. Todella erinomainen, yleiskäyttöinen valkoviini, joka vaikuttaa pitävän tasonsa korkealla vuosikerrasta toiseen. Vaikka viini on kerännyt vajaan euron lisää hintaansa tässä parin vuoden aikana, on se ehdottomasti edelleen hintansa väärti ja yksi parhaista alle kympin valkoviineistä mitä Alkosta löytyy.

Lyhyesti: "Arkivalkkariksi" todella runsas, intensiivinen, hapokas, tasapainoinen ja ennen kaikkea, tasokas. Loistoyhdistelmä monille erilaisille ruoille, mutta myös vallan erinomainen kesäviini piknikeille.

Arvio: Erinomainen – todella ihastuttavan puhdaspiirteinen ja napakka GV. Ei tarjoa suuria vau-elämyksiä, mutta suurin piirtein kaiken muun mahdollisen.

Hinnan (9,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Yarden Pinot Noir 2008

Yarden Pinot Noir 2008
  • Valmistaja: Golan Heights Winery
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Syyria (Israel)
  • Alue: Galilee, Golan
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 21,90e (Marraskuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 22,90e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


AMKA:n Pienet viinimaat -tilaisuuden "pienet viinimaat" -osion päätti Israelilaisen Golan Heights Wineryn kosher Pinot Noir.

Väriltään viini on rusehtavanpunainen ja melko hailakan läpinäkyvä.

Alkuvaikutelmaltaan tuoksu antaa todella muhkean ja perverssillä tavalla houkuttelevan kuvan: lasista löytyy kakkaa ja kellaria, mutta myös orvokkia ja tuoreita punaisia marjoja, lähinnä karpaloa ja kevyttä puolukkasurvosta. Tämän jälkeen kuvaan astuu melko tömäkällä otteella puista ja runsaan aromaattista (vaniljaa, vaahterasiirappia, mokkaa, makeita mausteita, suklaata) tammea.

Maultaan viini on melko runsas, mehevän paksu ja huolettoman pyöreä. Lempeä hedelmäisyys tarjoilee kypsähkön makeata punaista marjaisuutta sekä kypsiä tummia hedelmiä, mutta siitä ei onnistu saamaan juurikaan otetta, sillä kaiken tuntuu peittävän todella voimakkaan toffeinen, tumman siirappinen ja vaniljainen, yliuuttunut tammisuus. Hapokkuudeltaan viini on vielä melko viileänäkin melko vaatimattomanpuoleinen, minkä johdosta kokonaisuus on melko väsähtäneen oloinen.

Melko lyhyeksi jäävä jälkimaku on kypsän karpaloinen, kukkea, runsaan puisen, maitosuklaisen, vaniljaisen ja kermatoffeisen tamminen sekä keskimaun tavoin melko lailla ponneton.

Yleisesti viinistä jäi melko köykäinen vaikutelma: viini ei muistuttanut varsinaisesti niinkään Pinot Noiria, vaan mieleen tuli enemmän ylitammitettu uuden maailman löysä Chardonnay, jonka mausta vain sattui löytymään punaisia marjoja. Olen pitänyt (tammimakuuni nähden yllättävänkin) monista Pinot Noireista, joissa tammi on esillä, mutta tämä iski kertaheitolla kilometrien päähän mukavuusalueestani. En ole koskaan maistanut tämmöistä määrää tammea Pinot Noirissa; melko harvoin edes missään uuden maailman punaviinissä rypälelajikkeesta välittämättä tulee tämmöistä tammitusta vastaan. En tiedä onnistuuko mikään määrä kypsyttelyä tai dekantointia haihduttamaan tämmöistä määrää uutta tammea pois, mutta toisaalta – näin löysää ja kypsää viiniä en kyllä lähtisi muutenkaan pitkäksi aikaa kypsyttelemään.

Höttöisen pehmoisista ja järkyttävällä tavalla tammitetuista viineistä pitävälle Yardenin Pinot Noir voisi toimiakin, esimerkiksi "perinteiseen" amerikkalaiseen makuun tämä viini istuu varmasti kuin otsatukka sialle. Sen sijaan allekirjoittaneen viini jätti kyllä varsin kylmäksi – ei ollut mun juttuni.

Lyhyesti: Todella runsaalla kädellä tammitettu, löysänpuoleinen ja kypsänmakea kuuman alueen Pinot Noir.

Arvio: Kehno – viinistä on hyvin vaikea saada tolkkua kaiken tammisuuden alta, mutta epäilyttää että viini ei olisi ollut kovinkaan kaksinen esitys Pinot Noiriksi ilman tammeakaan. Tältä viiniltä ei kannata odottaa ainakaan niitä perinteisiä Pinot Noir -viboja.

Hinnan (22,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

30.12.12

Yarden Mount Hermon 2011

Yarden Mount Hermon 2011
  • Valmistaja: Golan Heights Winery
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Syyria (Israel)
  • Alue: Galilee, Golan
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Merlot, Cabernet Franc, Malbec, Petit Verdot
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 10,98e (Marraskuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta 8,29e poistuessaan)

Tällä kertaa on vuorossa toinen AMKA:n Pienet viinimaat -tilaisuudessa esitellyistä kosher-kelpoisista Yarden-viineistä. Kuten myös aikaisemmin esitelty Yarden Chardonnay, myös tämäkin viini tulee Israelin Syyrialta valtaamalta Golanin siirtokunnalta ja viinin nimi Mount Hermon viittaakin Golanin alueelle asti ulottuvaan vuoriryhmään.

Mount Hermon tulee hauskan muotoisessa viinipullossa, jonka korkki ei ole perinteistä luonnonkorkkia, vaan mielenkiintoinen, vieoletti vahakapseli. Tyylillisesti viini todennäköisesti yrittää olla Israelin näkemys Bordeaux'sta, sillä viini on sekoitus melkeinpä kaikkia Bordeaux'ssa sallittuja rypäleitä – ainoastaan Carménère puuttee, eikä sitä nähdä käytännössä ollenkaan myöskään enää Bordeaux'ssakaan.

Väriltään viini on reunoille asti hyvin tummanpunainen joskin jonkin verran läpinäkyvä.

Tuoksu on miellyttävä, kypsähkö ja runsas: mansikkaa, kypsiä tummia hedelmiä ja tuoreita metsämarjoja ja vaniljaa, joka aluksi pysytteli ujosti taka-alalla, mutta otti melko nopeasti viinin avautuessa enemmän jalansijaa. Lisäksi kokonaisuudessa on mukavan funkahtava, tallinen vivahde.

Miellyttävän tuoksun jälkeen maku tulee melko rankkana yllätyksenä: miellyttävän maalaisen ja Bordeaux-henkisen viinin sijaan Mount Hermon on todella kypsän hedelmäinen ja marjainen, ja vaikkei viinissä ole yhtään jäännössokeria, maistuu kokonaisuus melko makealta. Yleisvaikutelma on todella moderni, sulava, notkea ja korostetun teennäinen. Kielellä pyörii makean meheviä, tummia ja punaisia metsämarjoja (vadelmaa, karpaloa, karhunvatukkaa), luumua sekä tammen tuomia kermatoffeen, maitokahvin ja kevyen suklaapirtelöisyyden vivahteita. Viinistä on hiottu kaikki särmät pois ja lopputulos on todella harmiton ja suorastaan naurettavan pehmeä.

Jälkimaku on helppo, kypsän marjainen ja pehmoinen. Lyhyt jälkivaikutelma ei jätä juuri mitään muistikuvia kadotessaan kieleltä.

Kokonaisuutena viini on todella falski ja epämiellyttävällä tavalla lähes teollisen oloinen. Vaikka tuoksu lupaa paljon, puuttuu varsinaisesta mausta käytännössä kaikki sellaiset piirteet, joita hyvältä viiniltä olisi lupa odottaa – kokonaisuus on niin modernin uuden maailman viinityyliin tappiinsa hiottu ja liioitellusti tammitettu tapaus että viinin pariin ei tee enää parin siemaisun jälkeen mieli edes palata. Onneksi viinistä ei jää sentään pahaa makua suuhun – makea jälkimaku kun katoaa melko hetkessä kieleltä.

Alkoholilla varustettua, kypsänmakeata rypälemehua. Kuten muistiinpanojeni lopussa lukee: "joo ei."

Lyhyesti: Todella teennäinen, kosiskelevan makea, stereotyyppisen moderni ja löysänpehmeä viini Israelin Syyrialta miehittämän siirtokunnan viinitarhoilta.

Arvio: Surkea – toivon toden teolla, että maailmasta löytyy tätä tasokkaampia viinejä, jotka ovat kosher. Muuten ei käy kadehtiminen juutalaista viininystävää.

Hinnan (10,99e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

29.12.12

Agathon Limnio Cabernet Sauvignon 2007

Agathon Limnio Cabernet Sauvignon 2007
  • Valmistaja: Tsantali
  • Tyyppi: Punaviini, Vin de Pays de Mont Athos
  • Maa: Kreikka
  • Alue: Makedonia, Athos
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (50%), Limnio (50%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 11,89e (Marraskuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 12,97e (Helmikuu 2014, Alko)

Toinen AMKA:n Pienet viinimaat -tilaisuudessa meille sokkona esitellyistä viineistä oli jo kerran aikaisemminkin vastaani tullut kreikkalainen Agathon. Tällä kertaa oli onneksi mukana myös muistiinpanovälineet, jotta viinistä jäisi käteen enemmänkin kuin pelkkä epämääräinen mielikuva.

Viini on 50-50-blend paikallista Limnio-rypälelajiketta ja kansainvälistä jokapaikanlajike Cabernet Sauvignonia, molemmat ovat luonnonmukaisesti viljeltyjä. Viini on kypsytetty vajaan vuoden ajan tammitynnyreistä, joista n. 20% on uusia.

Väriltään viini on reunoille asti hennosti punaruskeaan taittuvan tasaisen karmiininpunainen.

Tuoksultaan viini tuntuu olevan varsin hento ja etäinen – tiedä häntä onko tämä viinin ominaisuus vain onko viini yksinkertaisesti sulkeutunut – tarjoten lähinnä vaisusti tummia, kypsiä hedelmiä, aromaattisia yrttejä ja hikisen satulaista nahkaisuutta. Yleisvaikutelma on hieman eläimellinen ja tummasävyinen.

Suussa viini vaikuttaa aluksi varsin täyteläiseltä, mutta kohtuullinen hapokkuus keventää hieman yleisvaikutelmaa ja viini on jossain täyteläisen ja keskitäyteläisen välimaastossa. Kielellä pyörii tuoreita tummia hedelmiä, nahkaisuutta, kevyen savuista maamaisuutta, kypsiä muttei varsinaisesti kypsänmakeita vaan enemmän kuivia tummia marjoja ja kevyen seetristä tammea. Kokonaisuus on kohtuullisen tanniininen, hieman karheahko ja hyvän hapokkuutensa ansiosta varsin ryhdikäs ja tasapainoinen.

Hento seetrinen tammisuus korostuu hieman enemmän jälkimaussa, joka on muuten mukavan nahkainen, tummanpuhuva, bitterisen yrttinen ja sopivan ronski.

Yleisvaikutelmaltaan Agathon oli vielä positiivisempi mitä muistikuvani olivat antaneet ymmärtää. Kokonaisuutena viini on yllättävänkin tasokas, erityisesti hintaansa nähden; vaki-inhokkini Cabernet ja tammi toimivat hienosti tässä viinissä tuoden siihen kasvottoman uuden maailman sijaan paljon Bordeaux'n fiilistä. Viimeksi hieman karhean ja simppelin oloinen kokonaisuus olikin tällä kertaa mukavan rujo, maanläheinen ja miellyttävästi Bordeaux'ta henkivä kreikkalaispatu, joka rupeaa olemaan ikäisekseen varsin kunnossa. Melko varma kumppani kaikenlaiselle tummemmalle lihalle kypsyysasteesta riippumatta sekä tuhdeille pataruoille.

Lyhyesti: Tyylikkäästi jo hieman kehittynyt, Bordeaux'n suuntaan kumartava kreikkalainen luomupunaviini.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin mainio reilun kympin luomuviini ruokapöytään. Viini on yllättävän perinteinen ja tutun oloinen ollakseen puoliksi täysin vierasta lajiketta, mutta en tässä tapauksessa valita – kokonaisuus pelaa sen verran hyvin yhteen.

Hinnan (12,97e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

28.12.12

Tsantali Naousa Reserve 2007

Tsantali Naousa Reserve 2007
  • Valmistaja: Tsantali
  • Tyyppi: Punaviini, AOP Naousa
  • Maa: Kreikka
  • Alue: Makedonia, Naousa
  • Rypäleet: Xinomavro (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Marraskuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

AMKA:n Pienet viinimaat -tilaisuudessa tuli myös koettua ensikosketus viime aikoina paljon positiivista nostetta saaneeseen, kreikkalaiseen Xinomavro-rypäleeseen (jolla näyttää olevan sama etymologinen juuri kuin italialaisella Negroamarolla – molemmat tarkoittavat "kitkerää mustaa") sokkomaistatetun Tsantali Naousan muodossa. Pullot siis pistettiin kiertämään keskuuteemme foliokääreissä, joten meillä ei ollut juuri mitään tietoa mitä odottaa viiniltä – miellyttävän neutraali ja oikeudenmukainen tapa päästä tutustumaan täysin uuteen rypälelajikkeeseen!

Väriltään viini on tummanpunainen ja melko läpinäkyvä. Reunoilta väri taittuu kevyesti rusehtavaan, mikä viitannee hieman kehittyneempään ikään.

Tuoksultaan viini on hillitty, mutta miellyttävän freesi. Yleisvaikutelma on tuoreen punamarjainen, tarjoillen lähinnä hapankirsikkaa ja punaviinimarjaa, mutta seassa on myös kevyttä nahkaa, etäisiä viileitä yrttejä ja hennosti paahteista tammisuutta.

Maultaan viini on kuiva ja varsin suoraviivainen – viini ei hienostele eikä juurikaan kehity kielellä, vaan täräyttää suoraan maaliin. Suussa pyörii tuoretta karpaloa, kevyttä kukkeutta, nahkaa ja leivontamausteita mukavan hillityllä otteella. Runsaan keskitäyteläistä suutuntumaa tasapainottavat kevyet, mutta tuntuvat tanniinit ja hyvä hapokkuus. Yleisilme on miellyttävän harmoninen, keskitäyteläinen ja kevyesti kehittynyt.

Keskipitkässä jälkimaussa jää kielelle hapokasta ja etäisen kirpeätä karpaloisuutta sekä paahdettuja mausteita.

Yleisvaikutelma viinistä oli varsin positiivinen ja tasapainoinen. Vaikkei viini ollut kovinkaan ihmeellinen tai tyylikäs esitys, tuli se silti pienenä yllätyksenä kun viini paljastettiin kympin kreikkalaiseksi! Olisin odottanut joko tämäntasoiselta viiniltä hieman suurempaa hintalappua tai Tsantalin Naousa -etiketin alta löytyvältä viiniltä heikompaa esitystä (ihan vain perusteettomiin mielikuviini pohjautuen); sokkomaistatus onnistui hienosti murtamaan ennakkoluulojani niin kreikkalaisiin viineihin kuin Xinomavroon nähden, enkä ollenkaan ihmettele miksi ko. rypälelajike on viime aikoina ollut nousussa. Jos rypäleestä saadaan näin edukkaassa hintaluokassa näinkin mainioita ja tasapainoisia pikku viinejä, on kiinnostukseni parempiin Xinomavroihin herätetty!

Tsantalin Naousa Reserve on hintaisekseen varsin mallikkaasti kehittynyt, tasapainoinen ja keskitäyteläinen viini, joka menee perinteisen eurooppalaisen viinityylin mukaisesti rakenne, ei hedelmä, edellä. Varsin mainio ja vallan huokea ruokaviini välimerellisille varras- tai pataruoille tai sitten ihan vain perinteisille Suomen kesän grillauksille.

Lyhyesti: Kevyesti kehittynyt, maukkaan marjainen ja napakka kreikkalaisviini, joka paikkaa simppelin suoraviivaista ilmaisuaan ryhdikkyydellä ja verrattomalla tasapainollaan. Todella tyylikäs ja tasokas esitys hintaluokassaan!

Arvio: Erittäin hyvä – todella mallikas esitys tullakseen maasta, joka ei ole erityisen kuuluisa viiniensä laadusta. Simppeli mutta varsin nautittava arkiviini.

Hinnan (9,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

27.12.12

Tbilvino Mukuzani 2009

Tbilvino Mukuzani 2009
  • Valmistaja: Tbilvino
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Georgia
  • Alue: Kakheti, Mukuzani
  • Rypäleet: Saperavi (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 13,48e (Marraskuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 13,97e (Tammikuu 2014, Alko)

Viimeinen alunperin neuvostoliittolaisen ja nykyisin melko modernin (australialaisella viininvalmistajalla varustetun) georgialaisviinitalo Tbilvinon viini, joka meille esiteltiin AMKAn Pienet viinimaat -tilaisuudessa oli jo aikaisemmin esitellystä Saperavista valmistettu Mukuzani – joka kylläkin oli jo aikaisemminkin ehtinyt tulla testatuksi. Viinin nimi Mukuzani viittaa kahteen asiaan: se on a) alue itäisessä Georgiassa, jossa viini kasvatetaan ja valmistetaan, b) viinityyli, jolla kuvataan pidempään kypsytettyä Saperavi-viiniä. Wikipedia kertoo Mukuzanin olevan vähintään kolme vuotta (yleensä tammessa) kypsytetty kuiva Saperavi, mutta Alkon tietoisku kertoo viinin levänneen (onneksi) vain 9-10 kuukautta tammessa.

Viinin väri on hyvin tumma, mustan kirsikkainen ja vain aavistuksen läpinäkyvä.

Mukavan maanläheisessä tuoksussa on tummaa tuoretta hedelmää, tuoretta karpaloa, hennosti kypsää mustaherukkaa, suklaata ja kevyesti toffeeta, sekä ennen kaikkea persoonallista, rehellisen rustiikkista likaisuutta ja funkia, mikä onnistuu lähes automaattisesti voittamaan viinin puolelleni – ainakin tuoksunsa puolesta.

Maultaan viini on varsin hapokas ja tiukka sekä varsin miellyttävän puhdaspiirteinen. Viinin punamarjaisen hedelmän fokus on laserintarkka ja raamit särmikkäät. Kielellä pyörii hieman kypsää musta- ja punaherukkaa, etäistä tammen mausteisuutta ja suklaata, hentoa nahkaisuutta ja vivahde savuisuutta. Makumaailmassa jokainen komponentti on suht kevyt, mutta kokonaisuudessa on silti mukavaa, kypsähköä runsautta eikä maku pääse missään vaiheessa loppumaan kesken; yleisvaikutelma ei ole erityisen täyteläinen, mutta silti ilahduttavan runsas. Kokonaisuuteen tuo luonnetta hillityt, mutta melko rujot tanniinit.

Karhea jälkimaku on särmikkään hapokas ja napakka, hennon nahkainen, tumman hedelmäisen ja punaisen marjainen, tanniinisen bitterinen, varsin puhdaspiirteinen ja ennen kaikkea mukavan pitkähkö.

Tämä tutustuminen Mukuzaniin vahvisti aiempaa käsitystäni entisestään – viini on varsin persoonallinen, rakenteikas ja mukavan rehellisestä maalaisuudestaan ja rustiikkisesta rujoudestaan huolimatta varsin vivahteikas ja jopa yllättävän tyylikäskin esitys: kokonaisuudessa riittää kiitettävästi ihmeteltävää ja ihasteltavaa, runko tuntuu jopa kerjäävän tuhdimpaa ruokaa kylkeensä eikä tammi pääse missään vaiheessa ottamaan pääosaa mutta silti on juuri sopivasti esillä, eli jatkuvassa statistin roolissa alusta loppuun. Kaiken kaikkiaan mallikkaasti tehty ja vivahteikas punaviini, joka yhdistelee vaivattomasti ikiaikaisia perinteitä ja modernia viiniosaamista. Varauksettomat suositukseni elämyksiä etsiville!

Lyhyesti: Rujohko ja maalainen, mutta silti tyyliä ja tasapainoa huokuva hapokas, kypsä ja punamarjainen punaviini Georgiasta. Rustiikkinen ruokaviini rustiikkisille ruoille.

Arvio: Tyylikäs – todella mainio ja vivahteikas esitys rujosta ilmaisustaan huolimatta; kuin hiomaton timantti, jota ei ole pilattu niin turhilla krumeluureilla kuin kovalla hinnallakaan. Todennäköisesti 3-5 vuotta kypsyttelyä kaapissa voisi hioa terävimpiä särmiä ja korostaa edelleen viinin timanttisia puolia.

Hinnan (13,97e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Tbilvino Saperavi 2010

Tbilvino Saperavi 2010
  • Valmistaja: Tbilvino
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Georgia
  • Alue: Kakheti
  • Rypäleet: Saperavi (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Marraskuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 11,97e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


No niin, joulu on ohi ja bloginpitäjä on palannut etelään. Kirjoittelu voi siis jatkua entiseen malliinsa!

Palaamme taas Georgian viineihin AMKA:n Pienet viinimaat -tilaisuudessa esitellyn Tbilvino Saperavin muodossa. Saperavi on Georgian oma, perinteinen rypälelajike, jota on viljelty alueella erittäin pitkään – useita tuhansia vuosia ennen ajanlaskua – mutta on muuten levinnyt itäiseen Eurooppaan sekä muihin viinimaihin vasta hiljattain. Georgiassa Saperavia viljellään lähinnä Kakhetissa, maan itäisimmässä provinssissa.

Viinin värissä on nuorekasta sineä ja yleisilmeeltään viini on purppuraiseen taittuvan kirkkaanpunainen ja keskiläpinäkyvä.

Tuoksu on varsin ilahduttavan tuore ja hedelmäinen olematta mitenkään korostetun hedelmävetoinen – makeata kirsikkaa, tuoreita mustaherukoita, tummia hedelmiä – mutta seassa on myös kevyen nahkainen ja lakritsinen juonne. Miellyttävän runsas ja puhdaspiirteinen aromimaailma.

Ohhoh, tuoksu ei osannut yhtään valmistaa makupuoleen – viini on todella hapokas, lähes puolukkaisen kirpeä ja hedelmäistä tuoksua paljon raaempi. Yleisilme on todella pirteä ja eloisa. Viini on hyvin rapsakka ja suoraan sanottuna hauska. Suutuntuma on varsin runsas kepeyteensä nähden, kielellä pyörii puolukkaa, karpaloa ja pippuria. Tämä Saperavi ei kosiskele, vaan on varsin vilkas ja pirtsakka ilman huolta ylimääräisestä hienostelusta.

Jälkimaku on puolukkainen, pirtsakan hapokas, pippurinen ja iloinen, mutta surullisesti myös melko lyhyt.

Kokonaisuutena Tbilvinon Saperavi on ilahduttavan puhdaspiirteinen mutta mukavan simppeli esitys esimerkiksi kevyesti viilennetyksi kesäviiniksi. Tällaiset hauskat ja huolettomat punaviinit onnistuvat aina yllättämään positiivisesti ja muistuttamaan että viineistä nautiskelu voi olla myös hauskaa ja huoletonta ilman että laadusta tarvitsee tinkiä – tämä on todella mutkaton ja yksinkertainen, mutta silti todella hauska, persoonallinen ja nautittava esitys. Hatunnosto upealle balanssille, joka saa hienosti yhdistettyä vilkkaan ja eloisan kepeyden sekä runsaan ja mehukkaan hedelmäisyyden.

Lyhyesti: Raikkaan hapokas, pirteän punamarjainen ja erittäin tasapainoinen georgialaisviini, jossa yhdistyy iloisella tavalla huoleton yksinkertaisuus ja nautiskeltava persoonallisuus. Verraton esitys kepeille ruoille ja kesäpäiville.

Arvio: Hyvä – varsin mainio esitys Euroopan ja Lähi-Idän rajalta. Todella pirtsakka ja hauska punaviini ilman turhia krumeluureja.

Hinnan (11,97e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

24.12.12

Väliaikatiedote #9: Joulu

No niin, blogi tässä hiljentyy kunnioittamaan joulurauhaa bloginpitäjän paettua Etelä-Suomen subtrooppisia helteitä tännen Kemin lempeään -25 Celsiusasteen huomaan.

Palaan takaisin muistiinpanojeni ääreen loppuviikosta, joten eiköhän viimeistään vuodenvaihteessa blogi ole taas potkaisut itsensä käyntiin palaten normaaliin julkaisutahtiinsa, eli viini tai pari päivässä niin kauan kuin havaintoja riittää.

Nyt tässä odotellaan enää joulupöytään siirtymistä. Safkat rupeavat olemaan valmiita, sydämellä tehty seitankinkkukin on jo ehditty paistaa hyvissä ajoin ja viinejäkin on pari kappaletta.

Ja mitkä sitten olivat kirjoittajan omat valinnat joulun viineiksi?

-kaloille ja muille kevyille Balthasar Ressin "Von Unserm" Riesling 2011
-laatikoille, kinkuille ja muille tuhdimmanpuoleisille ruoille Te Kairangan Runholder Pinot Noir 2009
-juustoille, suklaille ja muille herkuille Sardane Banyuls Grand Cru 2006

Varastoistani olisi löytynyt monen monta hienompaakin tapausta, mutta ajattelin tänä vuonna luottaa kierrekorkkien magiaan - olisi sääli, jos joulupöydän ainoa punainen tai valkoinen maistuukin vain homeelta ja pahvilta ja varaviinit sijaitsevat 8 tunnin junamatkan päässä! Valitsemani viinit kuitenkin ovat varsin mainioita tyyliensä edustajia ja varmasti mitä mainioimpia joulupöydän kumppaneita.

Pinot Noir on nyt tunnin hengitellyt huoneenlämmössä, kun taas Riesling on makoillut jääkaapissa päivän pari... Voisi siis tässä kohta käydä ottamassa valkoisen huoneenlämpöön hieman lämpenemään ja punaisen sen tilalle viilenemään!

Rauhallista ja lämmintä uutta vuotta kaikille lukijoille; niin säännöllisille kävijöille kuin satunnaisille vieraille! Palataan aiheeseen vielä ennen vuodenvaihdetta! 

22.12.12

No Man's Land Gold 2007

No Man's Land Gold 2007
  • Valmistaja: Damianitza AD
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Bulgaria
  • Alue: Blagoevgrad, Melnik
  • Rypäleet: Merlot (65%), Cabernet Sauvignon (35%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,48e (Marraskuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Bulgarialaista punaviiniä? Nyt mennään kyllä melko tuntemattomilla vesillä!

Viinin nimen "No Man's Land" viittaa siihen maakaistaleeseen, jota pitkin se kuuluisa rautaesirippu kulki – n. 10 km leveä kaistale maata, joka erotti itäblokin valtiot Länsi-Euroopasta. Tällä alueella ei rakennettu tai viljelty mitään 90-luvun taitteeseen saakka, joten alue on vielä nykypäivänäkin varsin koskematonta – viinin viljelyyn varsin sopivaa maata siis. Tyylillisesti tämä Melnikin kylän lähistöltä tuleva viini on perinteistä Bordeaux'n lajikkeista valmistettu kuiva punaviini, josta 70% on kypsytetty pääosin jo käytetyssä tammessa.

Viinin värissä ikä rupeaa näkymään: No Man's Land Gold on väriltään hennosti rusehtavan punainen ja reunoiltaan kevyesti läpinäkyvän kirsikanpunainen.

Tuoksu on varsin miellyttävä ja tasapainoinen. Päällimmäisenä on kevyttä kirsikkaa ja hieman uutta nahkatakkia, pohjilta löytyy myös kevyesti mustetta ja savua.

Maultaan viini on runsas, napakka ja puhdaspiirteinen. Musteinen, eloisa ja sopivan keskitäyteläinen aromimaailma henkii Bordeaux'n maanläheisiä tunnelmia! Kielellä pyörii hieman bitterisen mausteista tammea, tummaa marjaisuutta ja mustaherukkapensaan lehtiä. Tanniineja on sopivasti, mutta ne tuntuvat varsin pehmeiltä ja ajan kanssa leppyneiltä. Viinillä on hyvä rakenne, joka pitää hedelmän aisoissa mutta antavat sille tarvittavaa potkua. Nyt ollaan kaukana mielikuvista, jotka Bulgarian viinit ovat tuoneet mieleeni!

Kuiva ja nahkainen jälkimaku jättää kielelle kevyen katkeroista tanniinisuutta ja maustepippurisuutta. Lisäksi tuoretta, tummaa luumuisuutta häivähtelee kielellä vielä miellyttävän pitkään jälkikäteen.

Kokonaisuus on tietyllä tavalla simppelihkö, mutta silti hintaansa verrattuna suorastaan yllättävän tasokas. Ei hienostunut, mutta silti hieno. Jos tämän hintaluokan Bordeaux pistettäisiin tämän kanssa sokkotestiin, en osaisi sanoa kumpi on Ranskasta, mutta todennäköisesti valitsisin No Man's Landin paremmaksi esitykseksi. Kokonaisuutena viini tarjoaa miellyttävästi kehittynyttä, varsin tyylikkään tasapainoista ja yllättävän tasokasta elämystä kaikin puolin kohtuullisella hinnalla.

Lyhyesti: Ryhdikäs, kehittynyt ja tasapainoinen kuiva punaviini, joka huokuu tyylillisesti Euroopan perinteistä viiniosaamista.

Arvio: Erittäin hyvä – varsinainen yllättäjä Bulgariasta! Sellaisenaan nautiskeltavaksi, pataruoille tai hyvin kypsälle punaiselle lihalle sopiva, rehdin maalainen ja sopivan simppeli Bordeaux-klooni alkuperää kunnioittavalla otteella.

Hinnan (9,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Sade 2009

Sade 2009
  • Valmistaja: Kavaklıdere
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Turkki
  • Alue: Itäinen Anatolia
  • Rypäleet: Öküzgözü (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 8,49e (Marraskuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta 6,59e poistuessaan)

Tämä Turkin esitys viiniosaamisesta on tullut testattua aikaisemminkin, noin vuosi sitten – tosin silloin salamanuha onnistui torpedoimaan viinin arvioimisen korkkaamishetkellä ja sain viinistä järkevän kuvan vasta n. viikon kuluttua korkkaamisesta. Totuudenmukaisemman kuvan saamiseksi uhosin, että viini on reiluuden nimissä maistettava joskus uudelleen. Onneksi siihen tarjoutui loistava tilaisuum AMKAN pienet viinimaat -tilaisuudessa!

Väriltään viini on tasaisesti tumman karmiininpunainen ja melkoisen läpinäkyvä.

Tuoksultaan viini on tuoreen kirsikkainen, kypsän vadelmainen ja multainen. Seassa on myös granaattiomenaa ja hennon likaisen funkahtava vivahde – piirteitä, joita edellisestä, viikon vanhasta viinistä en löytänyt.

Maku on kuiva ja keskitäyteläinen. Kokonaisuus on hieman karhea ja erityisesti edellistä maistamaani Sadetta hapokkaampi. Punaisen marjainen makumaailma on eloisa, hennon kitkerä ja kohtuullisen tanniininen. Kokonaisuus ei ole helpon moderni, eikä siis mitenkään miellyttävä, ja tämä sitten toisaalta tuokin viiniin tietynlaista rujoa viehätystä. Yleisvaikutelma on freesi, rehellinen ja miellyttävän puhdaspiirteinen, siloittelematon.

Raikas ja katkeroinen jälkimaku jatkuu kohtuullisen pitkään happaman kirsikkaisena, karpaloisena ja tanniineiltaan kevyesti suutakuivattavan karheana.

Kokonaisuus on näin tuoreeltaan korkattuna ehdottomasti paljon positiivisempi esitys kuin viikon jääkaapissa avattuna makoillut pullote. Kokonaisuudessa on sekä enemmän suutuntumaa että hapokkuutta ja tanniinit tuovat kokonaisuuteen paljon enemmän luonnetta ja röyhkeyttä. Viini on edelleen varsin simppeli, mutta edelliskokemusta selvästi tasapainoisempana ja persoonallisempana. Öküzgözü ei vieläkään vaikuta erityisen omaperäiseltä ja uniikilta lajikkeelta, mutta kyllä siitä sittenkin näyttää tulevan ihan kelvollisia perusviinejä. Tätä viiniä on turha ostella hifistelyyn ja meditointiin, mutta simppelien ruokien palanpainikkeeksi viinissä on sopivasti potkua ja jäntevyyttä.

Lyhyesti: Melko suoraviivainen, raikas ja keveydestään huolimatta mukavan rehellisen karhea ja ronski peruspunaviini Turkista. Tuntuu kaipaavan ruokaa kylkeensä siloittelemaan terävimpiä särmiä.

Arvio: Miellyttävä – adjektiivi, joka tämmöisen särmikkään ja varsin karhean esityksen yhteydessä vaikuttaa hieman erikoiselta, mutta viinin rehellinen, hieman maalainen yleisvaikutelma tekee mielestäni kokonaisuudesta mukavan ryhdikkään ja aromikkaan esityksen. Nenäkäs pikku viini.

Hinnan (8,49e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

21.12.12

Yarden Chardonnay 2007

Yarden Chardonnay 2007
  • Valmistaja: Golan Heights Winery
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Syyria (Israel)
  • Alue: Galilee, Golan
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 16,98e (Marraskuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 18,99e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Toinen AMKA:n Pienet viinimaat -tilaisuudessa esitellyistä valkoviineistä on israelilaisen Golan Heights Wineryn kosher-kelpoinen Chardonnay. Viini on valmistettu Israelin 60-luvulla Syyrialta miehittämillä Golanin kukkuloilla.

(Ne, jotka ovat täällä lukemassa täällä viineistä, ei politiikasta, voivat ohittaa tämän kappaleen ja siirtyä seuraavaan kappaleeseen) Itse en henkilökohtaisesti laske viiniä varsinaisesti israelilaiseksi, sillä vaikka Israel itse laskee Golanin kukkulat osaksi valtiotaan, ei tämä päätös ole saanut kansainvälistä tunnustusta ja Golanin kukkulat lasketaan israelilaisesta hallinnostaan huolimatta osaksi Syyriaa; näin siis toimin minäkin. Onneksi Alkossa siirrytään tulevaisuudessa merkitsemään viinin alkuperä Systembolagetin tavoin poliittisesti neutraalisti Golaniksi.

Lasissa viinin väri aiheuttaa pientä hämmennystä: viini on väriltään paksun kullankeltainen, lähes kuparinen. Edes useimmat jälkiruokaviinit eivät ole sävyltään lähellekään näin keltaisia; kokonaisuudessa ei ole useimpien Chardonnay-viinien vihertävyydestä häivähdystäkään.

Tuoksu iskee lasista nyrkin lailla: lähes naurettavissa määrin toffeista tammisuutta ja aivan älytön määrä kermaisuutta, jopa paksua ja rasvaista voimaisuutta. Hedelmäisyys on todella paksua ja kypsää trooppista hedelmää: persikkaa ja ananasmehua.

Maultaan viini on erittäin voimakkaan ja aromaattisen tamminen, hyvin puisen mausteinen ja todella selvän voinen. Kielellä pyörii selvää voimaisuutta, kermatoffeeta ja paahteisuutta. Trooppinen ja hyvin kypsä hedelmäisyys erottuu joten kuten taustalta, mutta jää melko lailla tammen alle hukuksiin. Suutuntumaltaan viini on hyvin täyteläinen ja melko raskas, mutta viini on melko hapokas ja tammestaan huolimatta yllättävän ryhdikäs esitys. Silti kokonaisuus jää todella yksiulotteiseksi ja viini voisi rypälelajikkeeltaan olla yhdentekevästi melko lailla mikä vain, sillä viinissä maistuu lähinnä tammi, ei käytetty rypäle.

Jälkimaku on todella pitkä ja hyvin aromaattinen. Yleisvaikutelmaa hallistee voimakas mausteisuus ja toffeisuus. Viini jättää suutasupistavan ja -kuivattavan jälkivaikutelman.

Viini on periaatteessa todella hyvin tehty ja rungoltaan tasapainoinen esitys ja siinä mielessä voisi jopa olla hintansa arvoinen, mutta se on silti omaan makuuni yksinkertaisesti aivan naurettava tammipommi, ei muuta. Ihan oikeasti, tämmöistä määrää tammea en ole varmaan koskaan ennen kokenut yhden maistiaisen aikana. Viinitalon kotisivut toimivat hyvin vähän jos ollenkaan ainakaan omalla selaimellani, joten en osaa sanoa ollenkaan viininvalmistuksesta, mutta havaintojeni perusteella viini on valmistettu n. 10-litraisissa uudesta tammesta tehdyissä tammitynnyreissä, jotka ovat aluksi täytetty puolilleen tammilastuilla. Yksikään ronskisti tammitettu valkoinen burgunderi ei ole ollut lähelläkään tämän viinin tammisuutta ja edes ylilyödyimmät jenkki-, aussi- ja chileläischardonnayt eivät yllä tämän viinin tasolle käytetyn tammen määrässä. Jos haluat tietää, miten tammi vaikuttaa viinin makuun, kokeile tätä.

Ei kyllä minun juttuni.

Lyhyesti: Uskomattomaan tammitukseensa nähden yllättävän ryhdikäs, trooppisen kypsä Chardonnay yhdeltä niistä lähi-idän poliittisesti kyseenalaisista alueista.

Arvio: OK – periaatteessa viini on varsin hyvin tehty ja tasapainoinen esitys, mutta viinissä käytetty tammen määrä laskee omalla asteikollani pisteitä ns. helvetisti. Varmasti mainio esitys tuhdin toffeisista ja paksun voisista valkoviineistä pitäville, mutta muuten – eöäh. Haluan viiniä, en alkoholipitoista kermatoffeejuomaa.

Hinnan (18,99e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Tbilvino Rkatsiteli 2011

Tbilvino Rkatsiteli 2011
  • Valmistaja: Tbilvino
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Georgia
  • Alue: Kakheti
  • Rypäleet: Rkatsiteli (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 8,98e (Marraskuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2014, Alko)

AMKA:n Pienet viinimaat -tilaisuudessa ensimmäinen varsinaisesti meille esitelty viini oli nimeltään kovin helposti kielen päältä pyörähtävä Tbilvino Rkatsiteli.

Rkatsiteli on yksi maailman vanhimpia edelleen viljeltyjä rypälelajikkeita – todisteita rypäleen viljelystä on löytynyt jopa 5000 vuoden takaa. Rkatsiteli oli Neuvostoliiton viljellyin rypälelajike, minkä johdosta on arvioitu rypäleen olleen maailman viljellyin rypälelajike ennen Neuvostoliiton hajoamista. Rypäle on luonnostaan erittäin hapokas, minkä vuoksi viljelijät pyrkivät lykkäämään sadonkorjuun mahdollisimman myöhäiseksi, jotta rypäleestä valmistetut viinit eivät olisi tasapainottomia korostetussa hapokkuudessaan.

Väriltään viini on kevyesti vihertävään taittuvan vetisen hailakka, lähes väritön. Hento tuoksu on viileähkö ja kepeän hedelmäinen, tarjoillen lähinnä tuoreita, vaaleita marjoja, omenaa ja sitrusta sekä kenties jopa hiivaista aromaattisuutta.

Suussa viini on kuiva ja varsin pirteän hapokas, muttei mitenkään epätasapainoinen vaan raikas ja eloisa. Aromeiltaan viini on melko neutraali ja puhdaspiirteinen; kielellä pyörii hennon aromaattista yrttisyyttä (kenties minttua?) ja hentoa kukkeutta sekä kevyttä kypsää omenaisuutta. Viini on simppeli ja hieman vaatimaton, mutta varsin kiva ja pirtsakka.

Neutraalihko ja keskipitkä jälkimaku on raikkaan yrttinen, mineraalinen ja aavistuksen lämmin.

Kokonaisuus on hyvin simppeli ja kevytarominen, mutta samalla varsin raikas, pirteä ja ryhdikäs esitys. Kovinkaan erikoinen tämä ensikosketukseni Rkatsiteliin ei ollut, mutta lohdullista on sentään huomata, että verrattuna moniin tämän hintaluokan löysiin ja geneerisiin hedelmämehu-valkoviineihin, Tbilvinolta löytyy varsin mainio, raikas ja pirteän kesäinen valkoviini kesäisiin valkoviinihetkiin (eli esimerkiksi piknikeille, grillatuille kasviksille, kala- ja rapupöytiin)

Lyhyesti: Melko kevyt, mutta pirteän raikas ja tasapainoisen hapokas georgialaisvalkoviini, joka onnistuu hentoudestaan huolimatta jättämään varsin positiivisen mielikuvan.

Arvio: Miellyttävä – simppeli viini simppeleiden hetkien parantamiseksi.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

20.12.12

Tsantali Retsina

Tsantali Retsina
  • Valmistaja: Tsantali
  • Tyyppi: Valkoviini, Vin de Table
  • Maa: Kreikka
  • Rypäleet: Rhoditis, Savatiano
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 6,98e (Marraskuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 7,77e (Tammikuu 2014, Alko)

Marraskuun lopuilla tulin ottaneeksi osaa AMKA:n järjestämään Pienet viinimaat -maisteluun, jossa tervetulomaljan virkaa toimitti omalla persoonallisella tavallaan kuuluisa Tsantalin Retsina.

Retsina on siis Kreikan perinteinen, varsin persoonallinen valkoviinityyli, joka on alunperin syntynyt siitä, kun ammoisna aikoina viinin säilytykseen tarkoitetut amforat tilkittiin tukkoon käyttämällä alepponmännyn pihkaa ("retsina".) Koska viini tuli aika ajoin kosketuksiin pihkan kanssa, antoi pihka viinille oman, persoonallisen lisänsä makuun. Vaikka myöhemmin lasiset pullot korvasivat amforat, jäi viinityyli elämään. Nykyisin viiniä valmistetaan lisäämällä käyvään viiniin pieniä määriä alepponmännyn pihkaa.

Väriltään viini on hennon vihreän kellertävä.

Tuoksu on aluksi homeista muistuttavan tunkkainen ja muistuttaakin aluksi erehdyttävästi korkkivikaista viiniä. Kun tuoksuun tottuu, rupeaa voimakkaasta ja lähes pistävästä tuoksusta löytämään erilaisia vivahteita; pihkaa, männynneulasia, aromaattisia yrttejä ja etäisen sitruunamehutiivistemäistä hedelmää. Yleisvaikutelma on mentolisen viileä, muttei missään nimessä erityisen raikas.

Maku on todella persoonallinen: kielellä pyörii pihkaa, sahanpurumaista puuta, mäntyöljyä, tärpättiä, puulakkaa, viilentävää mentolia ja laiskaa sitruksisuutta. Suutuntuma on melko vähäisistä hapoista johtuen pehmeä ja melko harmiton.

Ponnetin jälkimaku on varsinaista keskimakua tunkkaisempi ja melko kepeä. Kielellä pyörii hentoa, kypsää sitruksisuutta ja pihkaa.

Suoraan sanottuna viini ei ollut yhtä karmea ja luotaantyöntävä mitä kuulopuheet antoivat odottaa, mutta eipä tämä kyllä millään lailla onnistunut myöskään tekemään allekirjoittaneesta viinityylin ystävää. Erityisesti tunkkaisen homeinen tuoksu kavahdutti, mutta maussakin oli paljon sellaisia elementtejä, jotka eivät varsinaisesti napakymppiin osuneet. Kenties totuttelemalla Retsinaa voisi oppia sietämään, ehkä jopa pitämään siitä, mutta siitä huolimatta tämä on viinillisestikin melko kehno esitys – vähäiset hapot tekevät viinistä todella vaimean ja laiskan esityksen, minkä lisäksi jälkimaku on erittäin vaisu ja lyhyt (mitä en kyllä pidä viinin aromit huomioon ottaen erityisen pahana asiana.) Ilman homeista tunkkaisuutta, surkeata happorakennetta ja pistävän tärpättisiä elementtejä ja muutenkin paremmalla viinipohjalla viini voisi olla ihan kelvollinen esitys, joten en viinityyliä tuomitse suoralta kädeltä. En kuitenkaan kannusta kokeilemaan tätä tapausta, muuten kuin korkeintaan maailmankuvaa laajentavassa ekskursio-mielessä.

Lyhyesti: Homeisen tunkkainen, pihkainen ja männynneulasinen valkoviini, josta tuntuu puuttuvan puhti ja rakenne täysin.

Arvio: Surkea – todennäköisesti kokemuksen puute viinityylistä vaikuttaa alentavasti arvosanaan, mutta ilman viinille ominaisia, pihkaisia elementtejä, olisi Tsantalin Retsina varmasti muutenkin melko epäkelpo esitys. Ei jatkoon.

Hinnan (7,77e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Château Ksara Réserve du Couvent 2010

Château Ksara Réserve du Couvent 2010
  • Valmistaja: Château Ksara
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Libanon
  • Alue: Beqaa
  • Rypäleet: Syrah (40%), Cabernet Franc (30%), Cabernet Sauvignon (30%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 10,98e (Joulukuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 11,48e (Tammikuu 2014, Alko)

Odotellessani varastossani makoilevan, legendaarisesta maineesta nauttivan Château Musarini 10-vuotispäiviä ajattelin, että olisi tässä ihan hyvä jo aikaisemminkin tutustua libanonilaiseen viininvalmistukseen. Nappasin siis mukaani selvästi nuoremman ja edullisemman, mutta samaa aluetta edustavan Château Ksaran Alkosta. Odotukset ovat ainakin korkealla, sillä Libanonissa viiniä on valmistettu tuhansien vuosien ajan ja tälläkin viinitalolla on historiaa 1800-luvun puolesta välistä asti.

(Totta puhuen viini oli kyllä kerran aikaisemminkin tullut vastaani, mutta vain ohimennen sokkomaistajaisissa, joista ei tullut otettua muistiinpanoja. Mielikuva viinistä oli kuitenkin kilpakumppaneihinsa nähden vallan positiivinen.)

Viini on 6 kuukautta tammessa kypsytetty, hieman ranskalaishenkinen blend Syrahia ja kahta Bordeaux'sta tuttua Cabernet'ta.

Syvän ja tumman rubiinisen, mutta samalla myös ihastuttavan läpikuultavan viinin tuoksu vaikuttaa olevan selvästi vähintään osiensa summa: päällimmäisenä on voimakas, mutta lempeän makea Cabernet Sauvignonin mustaherukanlehtinen juonne, jota tukee vaniljainen tammisuus. Sen alta löytyy kevyesti Syrahin maustepippuria ja pölyistä maata sekä Cabernet Francille ominaista orvokkia ja tuoreempaa punaista marjaa; vadelmaa ja punaviinimarjaa. Tuoksu on melko runsas, mutta varsin hienostunut.

Kielellä viini jatkaa mallikkaasti tuoksun viitoittamalla tiellä: selvän, mutta sopivasti taustalla pysyttelevän vaniljaisen tammen siivittämänä kielellä pyörii tuoretta mustaherukkaa, vadelmaa, savuista maaperää, kypsiä luumuja ja tummia kirsikoita, mustapippuria ja orvokkista kukkeutta. Suutuntuma on miellyttävän pehmeä, keskitäyteläinen ja kokonaisuuteen nähden sopivan hapokas. Tanniineja on viinin suhteelliseen keveyteen ja hillittyyn charmiin nähden jopa yllättävänkin paljon, muttei missään nimessä liikaa, ja ne ovat varsin lempeitä – ne tuovatkin enemmän makumaailmaan sopivaa bitteristä makua kuin suutakuivattavaa karheutta. Yleisvaikutelma on todella tasainen, keskitäyteläinen ja miellyttävän kuiva. Pari tuntia pullossa hengiteltyään viini kuitenkin rupeaa tarjoilemaan selvästi makeamman luumuista ja kirsikkaista hedelmää, tammisten ja mausteisten vivahteiden ottaessa hienovaraisia askeleita kohti takavasenta.

Jos jälkimakua hallitsi viinin hedelmäinen puoli, on jälkimaussa enemmän tilaa kaikelle muulle; kypsän luumuisen jälkivaikutelman haivuttua kielellä viipyilee miellyttävän pitkään savua ja tupakanpuruja, miellyttävää nahkaisuutta, aromaattisia yrttejä ja tammea, joka taittuu alun makeahkosta vaniljasta kohti kuivempaa lyijykynäisyyttä. Lopussa nielussa tuntuu kevyt, ohimenevä häivähdys alkoholista lämpöä.

Joku voisi väittää viiniä helpoksi tai tylsäksi, mutta itselle tämä kyllä toimii todella mainiosti! Libanonista en juuri mitään tiedä, mutta mielikuvieni mukaan maa on varsin kuuma, kun taas tämä viini on tyylillisesti ja yllättävästi viileän alueen mieleen tuova esitys – mikä sopii varsin hyvin omaan makuuni! Kokonaisuus on varsin tasainen ja tasapainoinen, sekä ennen kaikkea aromeiltaan ihastuttavan harmoninen. Vaikka viinissä ei ole hirveästi mitään omintakeista persoonaa (eli en kyllä ihan heti osaisi viinin kotimaata arvailemalla osoittaa), on se todella taiten tehty esitys, joka edustaa enemmän rehellistä, maanläheistä ja tasapainoon tähtäävää tyyliä, kuin massojakosiskelevaa, yliuutettua ja liiallisella tammella pilattua hedelmäpommi-tyyliä. Kympin viinien keskuudessa harvinaisen miellyttävä, eleganssia huokuva esitys; ehdottomasti uusi, viime hetken suositus joulupöytään!

Lyhyesti: Kevyehkö, mutta todella tasapainoinen, runsas, aromikas ja elegantti punaviini Libanonista; tässä viinissä ryhdikäs selkäranka ja suutamyötäilevä pehmeys lyövät kättä varsin vakuuttavalla tavalla. Hillittyä charmia, itseäni lainaten.

Arvio: Tyylikäs – todella mainio (lähes-)ensikosketus Lähi-Idän viiniosaamiseen. Pomppasi ehdottomasti yhdeksi lemppareistani Alkon kympin viineistä.

Hinnan (11,48e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

19.12.12

Louis Massing Brut Réserve

Louis Massing Brut Réserve
  • Valmistaja: Champagne Deregard Massing
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne, Côte des Blancs, Avize
  • Rypäleet: Pinot Meunier (80%), Chardonnay (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 24,60e (Marraskuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 26,00e (Tammikuu 2014, Alko)

Seuraavaksi vuorossa Alkon valikoimissa jo muutaman vuoden ollut "halpis-Shamppanja", Louis Massing. Viini saapui valikoimiin noin parin kympin hintalapulla, mutta on tehokkaasti kerännyt vajaan viitosen lisää hintaansa suuren suosionsa siivittämänä.

Toisin kuin suuret Shamppanjatalot, joiden viini valmistetaan ympäri Champagnea kerätyistä rypäleistä, tämä on pienen perheyrityksen Shamppanjatalon Avizen kylän ympäristössä sijaitsevilta omilta tarhoilta kerätyistä rypäleistä tehty viini. Poikkeukselliseksi viinin tekee se, että se on valtaosaltaan Pinot Meunierista valmistettu – rypäleestä, jonka arvostus kolmen alueen rypäleen (Chardonnay, Pinot Meunier, Pinot Noir) kesken on vähäisintä ja jota käytetään lähinnä pienenä osana ns. Champagne-blendiä.

Väriltään viini on kevyesti kellertävä, seassa on runsaasti nuorekasta viherrystä.

Tuoksu on voimakkaan ranskanleipäisen hiivainen, kypsän sitruksinen ja omenainen sekä mukavan paahteinen. Seassa myös tuntuu kevyen tammisia tai pähkinäisiä vivahteita, mutten saa niistä kiinni että pystyisin sanomaan ovatko aromit pitkän kypsytyksen tuomia kehittyneitä aromeita vai onko viini kypsytetty tammessa – vai kenties molempia? Viinin hintatason tietäen veikkaisin tammitynnyriä, mutta totuutta tähän ei internet osannut kertoa.

Maultaan viini on kuiva ja rotevahko. Kielellä pyörii miellyttävästi makeaan taittuvaa sitruunamarmeladia, hunajamelonia, etäisen pähkinäistä mausteisuutta ja kevyttä kermaisuutta. Viini on runsaan kuohun ansiosta varsin kuohkea ja rapsakka, vaikka hapokkuudeltaan viini ei ole mitenkään erityisen särmikäs tai päällekäyvä.

Hieman kermainen ja keskipitkä jälkimaku vaikuttaa olevan keskimakua sevästi hapokkaampi. Kielellä häilyy paahteisia vivahteita paahtoleivästä, yrteistä, mineraalista ja sitruksisuudesta.

Kokonaisuutena Louis Massingin halpis-shamppis on hieman simppeli verrattuna hinnakkaampiin kilpakumppaneihinsa, mutta sitä voi jo tässä hintaluokassa odottaakin. Viini kuitenkin tarjoaa miellyttävän monipuolisesti ja runsaasti aromeita ja on edelleen laatuunsa nähden varsin kilpailukykyisesti hinnoiteltu, hinnannousustaan huolimatta. Viini ei varsinaisesti sytytä, muttei ole missään nimessä huonokaan. Toisin kuin monet halpis-Shamppanjat, tämä sentään tarjoaa muutakin kuin happoja, mineraalia ja kuplia.

Lyhyesti: Hieman simppeli mutta varsin tasapainoinen esitys, josta löytyy myös hintaansa nähden ilahduttavaa syvyyttä ja eleganssia. Ei mitenkään ihmeellinen, mutta hintaisekseen hyvin hommansa hoitava kuohuva Champagnesta.

Arvio: Hyvä – varsin positiivinen yllätys hintaluokkansa edustajaksi. Ei onnistunut vielä voittamaan puolelleen, eli taidan tulevaisuudessakin pitäytyä mielummin hinnakkaissa kuohuvissa kuin halvoissa Shamppanjoissa, mutta voin kyllä suositella lämpimästi tätä Champagnen ystäville. Talon tyyli silti onnistui vakuuttamaan ja toivonkin pääseväni joskus tutustumaan talon arvokkaampiin esityksiin!

Hinnan (26,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

18.12.12

Château Tour Grise Saumur Les Vigneaux 2003

Château Tour Grise Saumur Les Vigneaux 2003
  • Valmistaja: Château Tour Grise
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Saumur
  • Maa: Ranska
  • Alue: Loire, Anjou-Saumur, Saumur
  • Rypäleet: Cabernet Franc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 10,50e / 12 cl (Marraskuu 2012, Vin-Vin)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Vin-Vinissä tiedustellessani jotain hieman persoonallisempaa esitystä baarin perusviinilistan tullessa melko tutuksi, tiskin takaa ehdotettiin listan ulkopuolelta löytyvän, luomuna ja biodynaamisesti viininsä tuottavan Château Tour Grisen punaista Saumuria. Vaikka lasillisen hinta oli keskimääräistä kovempi, vaikutti itse viini myös keskimääräistä houkuttelevammalta – harvemmin tulee viinibaareissa vastaan lähemmäs kymmenen vuoden ikään päässeitä Loiren punaisia. Kaksitoista senttiä sitä sitten, kiitos.

Viini on samea ja siksi lähes läpinäkymätön, lasissa näkyy kevyttä sakkaisuutta. Sävyltään viini on kevyesti punaruskeaan taittuvan verenpunainen.

Tuoksultaan viini on hapan ja rustiikkinen. Lasista kohoaa hyvin persoonallinen ja monisyinen sekoitus yrttisyyttä, likaista maalaisuutta, satulahuonetta, Bretagnen omenasiideriä ja kukkeaa parfyymisyyttä. Melkoinen pommi! Olen tässä vaiheessa jo varsin täpinöissäni; tämä viini ei missään nimessä yritä nöyristellä!

Kielellä viini paljastuu keskitäyteläiseksi ja makeankuivaksi; viini on hapokas, jopa hapan, mutta silti viinin mansikkaisessa hedelmässä on jotain makeata – joskun hedelmä on haipunut hyvin heikoksi juonteeksi taustalle. Kevyen makeasta komponentistaan huolimatta viini on kaikkea muuta kuin helppo ja miellyttämisenhaluinen – suutuntuma on tiukka ja ikäänsä nähden sopivasti tarraavan tanniininen, aromeiltaan kokonaisuus on likainen, kehittynyt, jopa vanhentunut, törkeä ja syvä – kielellä pyörii mansikan lisäksi märkää metsämaata, yrttejä, vegetaalisuutta ja kuivaa mausteisuutta.

Jälkimaku on pitkä ja kuiva. Kiellä voimakkaana häilyvä maku on vanha, puinen, mausteinen, kevyesti raa'an mustaherukkainen ja etäisen sienimäinen.

Viini tuli tyylillisesti täysin puun takaa ja onnistui täyttämään kriteerit persoonallisesta viinistä – kokonaisuus on todella törkeä ja suorastaan hävytön, mutta samalla uskomattoman monivivahteinen ja nöyristelemättömyydessään mainio. Kokonaisuudessa on pieniä vivahteita jo lähes oksidoituneesta vanhentumisesta, mutta viini on silti vielä hyvin voimissaan ja kantaa upeasti itsensä alusta loppuun. Tiukasta ilmaisustaan viini on todellinen nautinto erityisesti sellaisenaan nautittavaksi. En kuitenkaan uskaltaisi kypsyttää viiniä juurikaan enempää, vaan suosittelisin nauttimaan sen melko pian, ennenkuin vanhentuneet aromit peittävät kehittyneet vivahteet.

Lyhyesti: Gueuzemaisen happamankuiva, upeasti kehittynyt ja todella vivahteikas Cabernet Franc Loiresta. Erittäin persoonallinen ja jopa röyhkeä punaviini.

Arvio: Täydellinen – upeaan kokemukseen ei tarvita aina eleganssia ja herkkyyttä; tämä viini vakuuttaa alusta loppuun keveästä suutuntumastaan huolimatta erityisesti runsaalla, armottomalla ja röyhkeällä aromimaailmallaan. Ikä on tehnyt tästä viinistä punkkarin.

Hinnan (10,50e) ja laadun suhde: Vin-Vinissä 12cl lasillinen oli oikein kelvollisen hintainen, suosittelen ehdoitta.

Lammershoek LAM Syrah 2010

Lammershoek LAM Syrah 2010
  • Valmistaja: Lammershoek
  • Tyyppi: Punaviini, WO Swartland
  • Maa: Etelä-Afrikka
  • Alue: Western Cape, Swartland
  • Rypäleet: Syrah (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 8,50e / 12 cl (Marraskuu 2012, Vin-Vin, Helsinki)
  • Hinta nyt: 14,90e (Joulukuu, 2012, Viinitie)


Helsingin mainiossa viininurkkauksessa, Vin-Vinissä, pyörähtäessämme silmiini osui tunnistettavalla LAM-etiketillä varustettu Lammershoekin pullo. Repositoryn Otto Niemisen kirjoitusten ansiosta päähäni oli jäänyt positiivinen mielikuva Lammershoekin viineistä, joten pakkohan sitä oli viini ottaa testattavaksi.

Lammershoekin tila on todella vanha – niin Etelä-Afrikan standardeilla, kuin ihan yleensäkin: korkeista lämpötiloistaan ja yleisesti vielä kovin nuoresta viininviljelyhistoriastaan tunnetulla Swartlandin alueella sijaitseva tila on peräisin vuodelta 1718 ja sen ensimmäiset viini-istutukset ovat vuodelta 1750. 1970-luvulla viinitalon tarhat laajenivat käsittämään kotimaidensa ulkopuolella harvinaisia lajikkeita (esim. Harslévelü, Tinta Barroca) ja vuonna 1995 tapahtuneen omistajanvaihdoksen seurauksena tilan taso rupesi nousemaan kohisten. Vuodesta 2000 alkaen tilalla ollaan siirrytty luomuviljelyyn.

Lammershoek pyrkii tekemään viininsä mahdollisimman luonnollisiksi ja vähän muokatuiksi ja tilan viinifilosofian mukaan tärkeintä on korostaa rypäleiden ja maaperän omien aromien asemaa. Viinitalo pyrkiikin tähän melko vaikuttavalla kattauksella eri metodeita: kaikki viinit viljellään luonnonmukaisin menetelmin ja käytetään spontaaniti viinien omilla hiivoilla; viineihin ei lisätä missään vaiheessa mitään muuta kuin hieman rikkiä säilyvyyden varmistamiseksi; dominoivan tammen minimoimiseksi talon perustason LAM-viinit käytetään terästankeissa, betonitankeissa ja lopuksi vajaan vuoden verran pulloissa, kun taas huipputason Lammershoek-viinit käytetään ja kypsytetään vuoden ajan hiivasakan kanssa vanhoissa tammitynnyreissä, jotka eivät juurikaan luovuta makua, minkä jälkeen viinin kypsytystä jatketaan betonisammiossa; viinit pullotetaan kirkastamattomina ja suodattamattomina; moniin viineihin käytetään runsaasti kokonaisia rypäleterttuja ja viinit useat puristetaan perinteisesti jaloin, jolloin vältetään liian rankka rypäleiden puristaminen. Upea kattaus viininvalmistusmenetelmiä, joista saisi ottaa mallia hyvin moni vanhan maailman tuottaja, ja vielä suurempi määrä uuden maailman viinitaloja. Viinin kuuluu maistua luonnolliselta, ei makealta, yliuutetulta ja tammenmakuiselta hedelmämehulta, jossa on liikaa alkoholia!

Väriltään viini on tummanpunainen ja paksu, lähes läpinäkymätön, ja reunoilta verenpunaiseksi haalistuva.

Kevyen makeasta tuoksusta löytyy kypsää karhunvatukkaa ja boysenmarjaa, kevyttä luumua, runsaasti maustepippuria ja pitkällisen pohdinnan jälkeen jotain, jota voi parhaiten kuvailla ilmakuivatuksi kinkuksi.

Makeaan ja tummanpuhuvaan tuoksuun nähden viini onkin suussa varsin eloisa, yllättävän kuiva ja kevyehkö. Hedelmä tuo napakkuudessaan ja anteeksipyytelemättömässä ronskiudessaan ehdottomasti Pohjois-Rhônen Syrah'n, ei minkään Etelä-Afrikan Shirazin. Viinin yleisilme on röyhkeähkö, mutta varsin tasokas. Hedelmäisyys on voimakasta muttei suurta, ilme on tiukka ja kokonaisuudesta löytyy asennetta ja puraisua. Aromipuolella on tanniinista ja yrttistä bitteriä, hentoa savua, vihanneksisuutta ja tuoreita karhunvatukoita ja mustaherukoita. Rakenne on ilahduttavan hapokas ja tuntuvan, muttei dominoivan tanniininen.

Kielellä viipyilee pitkään kuivaa ja rotevaa hapankirsikkaisuutta, katkeroista yrttisyyttä ja veden kielelle nostattavaa hapokkuutta.

Kokonaisuutena LAM Syrah on todella erinomainen, rehellinen ja puhdaspiirteinen Syrah ilmaan minkäänlaista pelleilyä tai väkinäisyyttä – sekä jopa hämmentävän pohjois-rhônelainen ollakseen eteläafrikkalainen kuuman alueen viini. Näköjään alue ei ole kaikki kaikessa; jos kerran kuumassa Swartlandissa pystytään tämmöisiin suorituksiin, miksei muuallakin? Saisivat nämä eloisat, rehdit ja jopa Suomessa hintaansa nähden mainiot, vivahteikkaat luonnolliset viinit ruveta syrjäyttämään noita markkinoita hallitsevia, persoonattomia liukuhihnaviinejä.

Ja jos talon peruslinjaston esitys on tämän tasoinen, minkähänlainen mahtaa olla talon huippu-Syrah?

Lyhyesti: Ihastuttavan puhdaspiirteinen, hyvin napakka, kuiva ja konstailemattoman luonnollisen aromikas Syrah, joka tulee Etelä-Afrikasta, mutta muistuttaa tyyliltään enemmän pohjois-rhônelaista.

Arvio: Erinomainen – todella mainio, eloisa ja kaikin puolin maukas uuden maailman Syrah; tyylinsä ja hintaluokkansa edustajana Suomessa melkeinpä jopa ainoa laatuaan.

Hinnan (8,50e) ja laadun suhde: Vin-vinissä 12cl lasillinen oli varsin kohtuullisen hintainen, suosittelen tutustumaan.
Hinnan (14,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

17.12.12

Château Rieussec 1970

Château Rieussec 1970
  • Valmistaja: Château Rieussec
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes, Bordeaux 1er Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes, Fargues
  • Rypäleet: Sémillon (90%), Sauvignon Blanc (7%), Muscadelle (3%)
  • Koko: 0.75
  • Hinta arviointihetkellä: ~80e (Marraskuu 2012, millesimes.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Akateemisen viiniseuran Sauternes-tilaisuuden viimeinen viini ja illan odotettu kohokohta oli jo kiitettävään, reilun neljänkymmenen vuoden ikään yltänyt Rieussec 1970. Viini oli ostettu millesimes.comista, mutta enää kyseistä vuosikertaa ei em. kaupasta saa.

Viini on pitänyt värinsä ikäänsä nähden hyvin: verrattuna kevyesti kuparinruskeaan Suduiraut'hun vuodelta 1999, on tämä hieman vaaleampi ja kellertävämpi, sävyltään paksun ja syvän kullankeltainen.

Tuoksultaan viini on runsas, paksu ja sanalla sanoen törkeä. Viini on kevyesti, mutta selvästi ruvennut jo hapettumaan, minkä seurauksena viinin kehittynyt, vivahteikas tuoksu on muuttunut joksikin hyvin kummalliseksi, eikä välttämättä varsinaisen miellyttäväksi. Tuoksussa on maataloa, lahonnutta puuta, Brie-juustoa, hieman jopa virtsaista Gueuze-olutta, tuoretta persikkaa, omenamehua ja ranskanleipää.

Viinin makeus on keventynyt iän myötä, mikä yhdistettynä raikkaaseen hapokkuuteen tekee viinistä hyvin pirteän ja yllättävänkin kuivan oloisen, vaikka makeutta silti on vielä selvästi jäljellä. Lisäsäväyksen antaa suutuntuma, joka vaikuttaa olleen muinoin tuhti, mutta on nyt selvästi keventynyt ja myös ohentunut. Aromipuolella kohdataan Sherryistä mausteisuutta, vanhaa puuta, ruskeata omenaa ja etäistä ruisleipää. Kokonaisuuden taustalla leijuu hento kuivattujen hedelmien taustavire. Maussa on monisyisyyttä ja upeata syvyyttä, mutta kerroksittainen maku vaihtelee lähes skitsofreenisesti välillä lempeän hedelmäisessä ja upeasti kehittyneessä vivahteikkuudessa, välillä ronskissa ja hyökkäävässä, ontoksi hapettuneessa mausteisuudessa.

Jälkimaku on pitkähkö ja melko pitkälti tuoksun kaltainen. Kielellä häilyy omenaa, hentoa kuivaa Sherryä, sitruksista hapokkuutta ja homeista ruisleipää. Jälkivaikutelma on keskimakua kuivempi ja melko karhea, erityisesti homeisen ruisleivän maku jatkuu kielellä varsin pitkään.

Viini on selvästi ollut menneisyydessään upeasti kehittynyt, monikerroksisen vivahteikas esitys, mutta ainakaan tämä pullo ei ole kestänyt ajan hammasta, vaan hapettunut liian paljon. Viini ei ole missään nimessä juomakelvottomaksi hapettunut, mutta ylikehittyneet aromit estävät tehokkaasti nauttimasta viinistä. Valtaosan aromeista ne onnistuvat peittämään tai tärvelemään, mutta aina silloin tällöin on mahdollista havaita häivähdyksiä viinin upeudesta ja menneestä potentiaalista.

Cellartrackerin arvioiden perusteella tämä ei ole ainoa tämän vuosikerran Rieussec, joka on jo hapettunut, mutta sivustolta monet arvostelut silti puhuvat sen puolesta, että myös monet viinit ovat säilyneet erinomaisina tähän päivään saakka – ehkä joskus vielä tuleekin mahdollisuus päästä maistamaan tätä vuosikertaa uudelleen ilman hapettuneita piirteitä? Olisi nimittäin joskus hauska päästä maistamaan Château Rieussec, joka ei ole korkattu joko liian nuorena tai liian vanhana!

Lyhyesti: Todella monisyinen, kehittynyt ja ihastuttavasti keventynyt, mutta samalla häiritsevän paljon hapettunut Premier Cru -Sauternes.

Arvio: Erittäin hyvä – ilman hapettumisen tuomia epämiellyttäviä sävyjä, viini olisi ollut aivan ehdottomasti "täydellinen", mutta nyt viini oli turhan rankka esitys ollakseen sanalla sanoen upea. Silti tässäkin kunnossa viinissä riittää runsaasti fiilisteltävää ja ihmeteltävää.

Hinnan (n. 80,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Château Rieussec 2007

Château Rieussec 2007
  • Valmistaja: Château Rieussec
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes, Bordeaux 1er Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes, Fargues
  • Rypäleet: Sémillon (87%), Sauvignon Blanc (8%), Muscadelle (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 50,23e (Marraskuu 2012, millesimes.com)
  • Hinta nyt: 46,70e / 0,375 (Tammikuu 2014, Alko)

Paluu Rieussecin ääreen. Viime keväänä tuli tutustuttua kyseisen viinin vuosikertaan 2005, joka vaikutti kyllä varsin vakuuttavalta ja lupaavalta esitykseltä, mutta kuitenkin aivan liian nuorelta korkattavaksi. Tämän kokemuksen perusteella vuosikerran 2007 pitäisi olla sitä vielä enemmän – vaikka hyvä vuosikerta Sauternes'ssa olikin.

Kyseessä on siis vuonna 1855 korkeimpaan Premier Cru -luokkaan luokiteltu makea jälkiruokaviini, joka nauttii edelleen nykypäivänäkin korkeata arvostusta. Viinissä on perinteisten Sémillonin ja Sauvignon Blancin lisäksi käytetty alueella tyypillistä, mutta hieman harvinaisempaa Muscadellea. Korjuun, varovaisen puristamisen ja käymisen jälkeen viiniä kypsytetään reilut kaksi vuotta tammitynnyreissä, joista 55% on uusia.

Väriltään viini on todella hailakka, jopa verrattuna muihin suurin piirtein saman ikäisiin jälkiruokaviineihin – sävy on syvän ja kuulaan neonvihertävä, kevyesti keltaiseen taittuen.

Tuoksu on kepeähkö ja hieman vaimea, viini tarjoilee hunajaisia ja makean omenankukkaisia vivahteita, kevyttä aprikoosin kiveä ja kermaisuutta.

Viini tarjoaa paljon enemmän ihasteltavaa kielelle kuin nenälle. Suussa viini on runsas, persikkahilloinen, mandariinimarmeladinen, vaalean siirappinen ja kypsän hunajameloninen. Vaniljainen ja bitterisen seetrinen tammisuus on hyvin esillä ja tuntuu tunkevän jopa häiritsevän paljon viinin hedelmän läpi. Runsaasta tammestaan ja nuorekkaasta hedelmäisyydestään huolimatta viini on hyvin maukas ja runsas paketti, joskin hieman simppeli, sekä runsaaseen suutuntumaan nähden korkeintaan kohtalaisista hapoistaan johtuen hieman raskaanpuoleinen.

Jälkimaku on hennon hunajameloninen, hieman alkoholisen lämmin, bitterisen puiseva ja hieman vaatimaton runsaan keskimaun rinnalla. Lisäksi jälkivaikutelma ei jatku kielellä kovinkaan pitkään.

Hyvä vuosikerta tai ei, Rieussec 2007 ei onnistunut tässä seurassa vakuuttamaan – erityisesti seuratessaan upeata, vivahteikasta ja tasapainoista vuosikerran 1999 Suduiraut'ta. Vaikka Rieussec on maukas ja vaikuttavan runsas, on se myös tylsä, hengetön, ja aiemminmaistamani 2005:n tavoin hieman epätasapainoisen oloinen. Viini on päivänselvästi lapsena korkattu ja kaipaa vielä useita vuosia lisää; nyt viini ei tarjoa juuri mitään sellaista, mitä puolet edullisemmalla hinnalla ei saisi – esimerkiksi samassa tilaisuudessa maistamamme Carmes de Rieussec on selvästi tällä hetkellä korkattavampi tapaus kuin talon ykkösviini.

Vielä on mahdotonta sanoa, tulevatko lisävuodet pelastamaan viinin sen pahimmilta sudenkuopilta – turhan runsaalta tammelta ja hieman vaatimattomaan hapokkuuteen nähden turhan runsaalta hedelmäisyydeltä – mutta ainakin viini tulee varmasti keräämään syvempää ja moniuloitteisempaa aromimaailmaa vielä kovin simppeliin ja nuorekkaaseen hedelmäänsä. Siksi viiniä kannattaa ehdottomasti kypsyttää vielä useita vuosia, mieluiten seuraavalle vuosikymmenelle asti – kokonaisuus ei onnistu tarjoamaan rahalle vastinetta.

Niin, rahalle. Viini siis löytyy millesimes.comista reilulla viidellä kympillä, mutta viinin saman vuosikerran voi käydä myös ostamassa ihan koti-Alkostakin – sillä erotuksella, että pullokoko kutistuu puoleen; eli litrahinta lähes kaksinkertaistuu. Toisaalta, pikkupullossa viini voi kehittyä isoa nopeammin. Choice is yours; viini kuitenkaan tuskin loppuu ihan heti Alkosta, sillä viiniä on ostettu +200 pullon erä.

Lyhyesti: Runsas ja maukas, mutta vielä todella nuori, simppeli ja hieman epätasapainoinen korkeinta Premier Cru -tasoa edustava makea Sauternes. Vielä todella infantiili ja kaipaa selvästi lisää ikää.

Arvio: Miellyttävä – mutta hintaansa nähden vielä varsin vaatimaton. Viini kaipaa selvästi lisää ikää, sillä tällä hetkellä kokonaisuudessa ei ole juuri mitään, mikä erottaisi viinin perus-Sauternes'sta (paitsi hinta.) Kärsivällisellä odotuksella sekä viinin arvio että hinta-laatusuhde tulevat todennäköisesti kohoamaan kohisten.

Hinnan (50,23e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.
Hinnan (46,70e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Château Suduiraut 1999

Château Suduiraut 1999
  • Valmistaja: Château Suduiraut
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes, Bordeaux 1er Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes
  • Rypäleet: Sémillon (n. 90%), Sauvignon Blanc
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ~45e (Marraskuu 2012, millesimes.com)
  • Hinta nyt: 72,50e (Tammikuu 2013, Alko), 40,70e / 0,375 (Alko)

Sauternes'n sydämessä sijaitseva Château Suduiraut on ehdottomasti yksi arvostetuimpia alueen viinitaloja. Viini luokiteltiin jo vuonna 1855 korkeimpaan Premier Cru -luokkaan, tunnustuksena viinin korkeasta ja tinkimättömästä tasosta. Tämän viinitalon, jonka historiaa voidaan seurata aina 1500-luvun lopulle saakka, omaa nimeä kantava huippuviini on makea valkoviini, jota kypsytetään vuosikerrasta riippuen 18-24 kuukautta tammessa, puolet vanhoissa ja puolet uusissa tynnyreissä.

Väriltään viini on illan tarjokkaista tummin ja syvin – hennosti kuparinruskeaan taittuvan kullankeltainen.

Tuoksu on todella rikas ja vivahteikas, mehevä muttei suuri. Pitkin iltaa viiniä nuuskiessani olen kirjoittanut seuraavia ajdektiiveja muistiin: jalohomeen makeata hunajaa ja paahteisuutta, aprikoosihilloa, hentoa nahkaisuutta, etäinen vaniljan juonne, uunituoretta leipää, karamelliä ja hentoa pomeranssinkuorta (kuin tilkka Cointreauta.)

Suussa viini paljastaa valttikorttinsa: viini on todella intensiivinen ja varsin täyteläinen, mutta upean raikas ja hapokas – runsaudestaan huolimatta raskaudesta ei ole tietoakaan, vaan viini on ihastuttavan kepeän oloinen. Aromimaailma on miellyttävän kehittynyt, tarjoillen päällimmäisenä nahkaisuutta, ylikypsää omenaa ja makeata leivontamausteisuutta. Alta löytyy sitruunamarmeladia, kuivattua ananasta, vaniljaa ja jopa kevyen bitterista tammea, mutta nämä aromit tuntuvat jo hieman keventyneiltä. Primääriset aromit ovat siis selkeästi vielä paikalla, mutta ymmärtäneet siirtyä statistien asemaan, antaen kehittyneemmille piirteille tilaa esiintyä. Pääroolissa on ilahduttavasti fokus, eikä konsentraatio, huolimatta viinin tuntuvasta intensiivisyydestä. Makeutta löytyy, mutta silti kokonaisuus ei vaikuta järin makealta, vaan yksinkertaisesti upean harmoniselta.

Jälkimaku on miellyttävän pitkä ja vaikuttavan monisyinen. Kielelle jää pyörimään makeita, paahdettuja mausteita, kevyttä sienisyyttä, paahteisuutta, säilykepersikkaa, bitteristä ja seetristä tammea ja mineraalia.

Aivan jokaista osanottajaa Suduiraut ei onnistunut vakuuttamaan, mutta viini kuitenkin oli allekirjoittaneelle hands down illan paras viini ja keräsi myös eniten pisteitä osanottajilta. Kokonaisuus olisi ollut todella upea jo pelkästään sellaisenaan nautittuna, mutta viinin upea tasapaino, kehittyneisyys, aromien kirjo ja napakan hapokas selkäranka vain korostuivat kun verrokkeina oli muita vastaavia viinejä. Toisin kuin moni cellartrackerin arvioija, itse sanoisin viinillä olevan runkoa ja hedelmää vielä useiksi vuosiksi. Vaikka viini on nyt todella oivallisessa tikissä, voinee viinin antaa rauhassa kehittyä vielä ainakin kuluvan vuosikymmenen loppupuolelle.

Ikävä kyllä viinin tämä vuosikerta on päässyt millesimes.comista loppumaan, sillä vajaan viiden kympin hintaan täysikokoinen pullo viiniä on ehdottomasti reilusti enemmän kuin hintansa arvoinen. Muita ympäröiviä vuosikertoja kuitenkin vielä löytyy, tosin hieman kovemmilla hinnoilla. Alkon hintaan verrattuna nämäkin hinnat ovat varsin edullisia, sillä Alkosta löytyy tällä hetkellä isossa pullossa tuoretta vuosikertaa 2008, reilun seitsemän kympin hinnalla. Lisäksi Alkon valikoimassa on pienessä pullossa Suduiraut 2007 – kehno vuosikerta Bordeaux'ssa punaisille, upea jälkiruokaviineille – 41 euron hintaan. Luotan tuon viinin olevan tähänkin hintaan vielä varsin kelpo ostos (sillä yksi pullo tätä viiniä löytyy myös omasta kaapistani), mutta tarkan pennin henkilöille vihje: millesimes.comissa täysikokoinen pullo vastaavaa vuosikertaa löytyy 55 eurolla.

Lyhyesti: Uskomattoman tasapainoinen, valloittavan raikas ja hurmaavasti kehittynyt makea Sauternes, jossa iän tuoma syvyys ja aromirikkaus rupeaa näkymään hyvin, mutta viinin nuoremmat primääriaromit vielä paistavat läpi ja tuovat kokonaisuuteen oman säväyksensä. Arvostetun viinitalon todella valloittava esitys jo nyt, mutta tullee kehittymään vielä vuosia.

Arvio: Täydellinen – ikäisekseen todella mainiossa tikissä juuri nyt. Tasapainoisempaa esitystä en olisi voinut kaivata.

Hinnan (n. 45e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

16.12.12

Château Raymond-Lafon 2002

Château Raymond-Lafon 2002
  • Valmistaja: Château Raymond-Lafon
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes
  • Rypäleet: Sémillon (80%), Sauvignon Blanc (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: ~40e (Marraskuu 2012, millesimes.com)
  • Hinta nyt: 28,60e / 0,375 (Tammikuu 2014, Alko)

Kuuluisien Château d'Yquemin ja Château Suduiraut'n kyljessä sijaitseva Château Raymond-Lafon on erikoinen tapaus Sauternes'n mittapuulla: viinitalon viinit nauttivat sekä korkeata arvostusta että korkeita hintoja, vaikka viinitalolla ei ole minkäänlaista luokitusta – kun Bordeaux'n viinitalot luokiteltiin vuonna 1855, oli Château Raymond-Lafon vasta 5 vuotta vanha, eikä näin ollen nauttinut tarpeeksi korkeata arvostusta saadakseen omaa laatuluokitusta.

Viinitarha koki kuitenkin melkoisen profiilinnousun vuonna 1972 Château d'Yquemin toiminnajohtaja Pierre Meslierin ostettua viinitalon. 1980-luvulle tultaessa kysyntä oli jo ylittänyt tarjonnan ja viinien hinnat rupesivat nousemaan huomattavasti. Raymond-Lafon on tätä nykyä melkoinen vedenjakaja kriitikoiden keskuudessa; toiset pitävät talon tuotoksia erinomaisina ja monien Cru-talojen rinnalla kilpailukykyisinä, kun taas toisten mielestä talon viinit ovat sekä yliarvostettuja että -hinnoiteltuja.

Viinissä on hieman keskimääräistä Sauternesia enemmän – n. viidesosa – Sauvignon Blancia. Ennen myyntiinlaskua viiniä kypsytetään kolme vuotta tammessa.

Väriltään viini on syvän kullankeltainen ja selvästi kahta edellistä viiniä (Carmes de Rieussec, Doisy-Daëne) tummempi.

Tuoksu on vaimeanpuoleinen ja sulkeutuneen oloinen. Lasista kohoaa kevyesti kuivattuja hedelmiä, kukkaisuutta ja hunajaa.

Maku on tuoksua paljon runsaampi mutta silti aromien voimakkuudessa hieman hillityn oloinen. Harmoninen, vivahteikas ja tyylikkään makea makumaailma tarjoaa kuivattuja hedelmiä, kypsänmakeata ananasta, kurpitsahilloketta, tammista mausteisuutta ja kardemummaista pullataikinaa. Viini on melko hapokas, miellyttävän tasapainoinen ja kaikin puolin nautinnollinen, joskin hieman vaisu.

Pitkä mutta kevyehkö jälkimaku tuo keskimakuun nähden paljon enemmän mielenkiintoa: tammisen mausteisuuden alta paljastuu pikku hiljaa hentoa, tuoretta hunajamelonia, joka hunajaisen makeuden kanssa taittuu kielellä viipyileväksi hedelmäkarkkisuudeksi.

Liekö viini ruvennut jo hiipumaan (vasta kymmenen vuoden iässä? ei kai) vai ollut vain sulkeutuneessa vaiheessa? Viini nimittäin vaikutti tietyllä tapaa hieman vaisulta esitykseltä, aivan kuin se ei olisi millään lailla pistänyt parastaan. Kokonaisuus on hyvin balanssissa ja aromien monisyisyys on ihailtavaa, mutta yleisesti viini vaikuttaa voimansa menettäneeltä ja heikoksikäyneeltä nuorukaiselta. Vaikka viini oli avattu jo useita tunteja aikaisemmin ja sitä maisteltiin muutaman tunnin ajan, vaikutelma pysyi samanlaisena.

Jos kyseessä on vain viinin hillitty tyyli, joutui se kärsimään muiden Sauternesien välissä, sillä kokonaisuus oli tarjolla olleista kaikkein kevyin. Viini kuitenkin oli samalla myös todella maukas, tasapainoinen, jopa kompleksi ja makeuteensa nähden sopivan raikas. Tässä kunnossa viini olisi varmasti paljon parempi esitys sellaisenaan, ilman verrokkeja, jossa viinin keveys korostuu.

Toisaalta, jos viini on nyt vain ns. "tyhmässä vaiheessa" (dumb phase), tullee se kehittymään positiivisesti tulevaisuudessa. Monisyinen hedelmä oli selvästi ruvennut jo kehittymään kymmenen vuoden kypsytyksen seurauksena, mutta uskon viinin silti olevan vasta matkansa alkutaipaleella. Rungon puolesta ainakin luulisi kypsytystä hyvin kestävän.

Huomioitavaa on, että millesimes.comista ei enää tätä viiniä saa, mutta Alkosta löytyy rajattu kertaostos 0,375-kokoisia pulloja vuosikertaa 2008 – niille, joita viinin varastointi ja kypsytys kiinnostaa.

Lyhyesti: Hieman hillitty, mutta miellyttävän raikas, harmoninen ja moniulotteinen Sauternes'n jälkuruokaviini arvostetun Cru-luokituksen ulkopuolelta. 5-10 vuoden lisäodottelulla viini saattaa nykyisen vaisuhkosta ilmaisustaan "puhjeta kukkaan" runsaammaksi ja voimakkaammaksi esitykseksi.

Arvio: Tyylikäs – erinomaisesta ei olla kaukana, mutta hillityllä, vaisuhkolla ilmaisullaan viini vaikutti hieman turhan vaatimattomalta muiden samantyylisten viinien rinnalla. Silti viinin tyyli paistoi hienosti läpi tässäkin kunnossa, joten viinin nauttima arvostus on ihan ymmärrettävissä.

Hinnan (40,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Hinnan (28,60e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.