Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


31.5.12

Smith Woodhouse LBV Port 2000

Smith Woodhouse Late Bottled Vintage Port 2000

Pieni pyörähdyksemme Symington Estatesin pöydässä Portugalin viinimessuilla päättyi Alkon perusvalikoimasta löytyvään Smith Woodhousen LBV-Portiin. LBV:t ovat Portviinejä, joista alunperin piti tulla arvokkaita Vintage Porteja, mutta jotka jätettiin joko keskimääräistä huonomman vuosikerran vuoksi tai ihan vain tarkoituksella tynnyreihin kypsymään pullokypsytyksen sijaan. Vaihdettaessa pullokypsytys tynnyrikypsytykseen menetetään osa viinin syvyydestä, uhkeudesta ja kypsytyskestävyydestä, mutta sen vastapainona saadaan nuorempana lähestyttävämpi, tyylikäs Portviini, jolloin valmistajan ei tarvitse kypsyttää viinejään niin monia vuosia, minkä seurauksena hinnat voidaan pitää hyvinkin kohtuullisina.

Smith Woodhousen LBV edustaa LBV-portviinien huippua, mistä osa tulee eittämättä siitä, että ne pullotetaan täysin suodattamattomina. Tämä tarkoittaa sitä, että viini kerää kypsyessään runsaasti sakkaa, mutta on toisaalta tuo viinille myös runsaasti kypsytyskestävyyttä ja aromikirjoa suodatettuihin Porteihin verrattuna.

Viinin on ulkonäöltään paksuhko, punaruskea ja silminnähden kerännyt sakkaa reilun kymmenen vuoden olemassaolonsa aikana. Siis dekantointi karahviin ennen nauttimista on enemmän kuin suositeltavaa.

Tuoksu on runsas ja muheva, tarjoillen erityisesti hillottuja mustikoita ja suklaisia vivahteita sekä hieman kevyempiä, toffeisen ja kahvisen tammisia aromeja.

Maku on pehmeä, runsas, syvä ja muhkea. Makeanhilloinen sinimarjaisuus ei potkaise vaan täyttää suun runsaudellaan, aloittaen sitten taittumisen taatelisenmakeaan ja tummansuklaiseen keskimakuun. Tanniineja löytyy melkoisen runsaasti viinin pyöriessä suussa pidempään.

Jälkimaku ei ole kovinkaan pitkä, suuhun jää lähinnä marjahilloinen makeus ja tuhdit tanniinit sekä kevyt tammi pieneksi toviksi. Jälkimaussa ei kuitenkaan tunnu juuri ollenkaan korkean alkoholipitoisuuden tulisuutta tai hohkaavaa lämpöä, mikä on oikein positiivinen yllätys.

Kokonaisuutena viini on melkein 50/50, voittaako viinin runsaus ja vivahteikkuus sen lyhyen ja yllätyksettömän jälkimaun. Loppuviimein viini kuitenkin kallistuu positiivisen puolelle ihastuttavalla yhdistelmällään runsasta vivahteikkuutta ja tasapainoista pehmeyttä. Smith Woodhousen LBV on yksi Alkon ylivoimaisesti parhaimmista vaihtoehdoista Vintage Portille kohtuullisella hintalapulla. Lisäksi tämä pehmeä, tasapainoinen ja vivahteikas viini on mitä erinomaisin keino tutustuttaa joku Porteista tietämätön niiden mehevään maailmaan.

Lyhyesti: Pehmeä, tasapainoinen, vivahteikas LBV, jonka ainoa sudenkuoppa on sen melko lyhyehkö ja geneerinen jälkimaku. Karahvidekantointi erittäin suositeltavaa sakan takia.

Arvio: Erittäin hyvä – Smith Woodhouse LBV edustaa selvästi tasapainoisinta ja vivahteikkainta LBV-osastoa, ja reilun kymmenen vuoden iästään viini on vielä kaukana elinkaarensa ehtoopuolesta; viini säilynee hyvänä vielä toisen vuosikymmenen.

Hinnan (26,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Dow's Nirvana Reserve

Dow's Nirvana Reserve


Portugalin viinimessuilla selaillessamme Symington Estates pöytää, tuli vastaan Portviini nimeltä Nirvana, joka on kehitetty aivan erityisesti suklaata varten. Dow'sin sivut kertovat kuinka viini on mitä hienoimpien makutohtoreiden, viinihiukkasfyysikoiden sun muiden tarkkaan kehittämä portviini, jonka pitäisi sopia niin koostumukseltaan kuin aromeiltaan aivan erityisesti tummalle suklaalle.

Väri on paksun sinipunainen. Tuoksussa on mustikkahilloa, tammea, orvokkista ja syreenistä kukkeutta sekä hieman yllättäen Porteissa vieraampaa hiivaista vivahteikkuutta, mikä kyllä toimii ihan mielenkiintoisesti kokonaisuudessa.

Maku on pehmeä, helppo, miellyttämisenhaluinen ja kepeähkö. Aromeissa on meheviä, makeankypsiä tummia marjoja, mutta aromien syvyys jaa melko pieneksi. Tanniineja on melko vähän, erityisesti yleisesti tanniinisiin Portviineihin verraten.

Runsas jälkimaku on helppo, nielussa kuumana hohkaava ja mehevän marjainen. Kevyenkarhea tanniinisuus ja kuiva puumaisuus jättävät kielelle keskipitkän, kevyesti bitterisen maun vastapainoksi makealle marjaisuudelle. Kokonaisuutena Nirvana on hieman turhan yksinkertaisen oloinen Ruby, ei kovinkaan kummoinen mutta ihan hyvä. No, kaipa sitä on kokeiltava tumman suklaan kumppanina kun sitä semmoisen kaveriksi mainostetaan.

Kappas. Viini oikeasti toimii erinomaisesti suklaan kanssa. Suklaa ja viini sulautuvat erinomaisesti yhteen ja molemmat tukevat toistensa aromeita. Kokonaisuus on erinomainen ja pehmeä nautinto. Uusia, persoonallisia makujen yhdistelmiä suklaa ja viini eivät tee, mutta ne toimivat silti erinomaisesti toistensa vastakappaleina. Viini ei erityisesti vakuuta sellaisenaan, vaikka onkin oikein perushyvä, mutta se toimii oikein näppärästi siinä roolissa johon se on kehitetty; suklaan parina. Jos viini tulee Alkoon, täytyy toivoa, että sen hinta pysyy järkevänä (alle 15 euroa), sillä kalliimpana viini painii melko kovassa sarjassa. Sen sijaan järkevästi hinnoiteltuna se on oikein toimiva, arkinen perus-Port suklaisiin hetkiin.

Lyhyesti: Makean marjainen, hieman yksiulotteinen, kepeähkö ja korostetun kukkea Portviini, joka toimii suorastaan poikkeuksellisen hyvin tumman suklaan kanssa.

Arvio: Hyvä – viini on perushyvä Port, vaikkakin sellaisenaan hieman vaisuhko. Hyvä valinta sellaisille, joille LBV:t ja Vintage Portit ovat liian tiukkoja, teräviä ja tulisia.

Hinnan (11-13e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Graham's 10 Years Old Tawny Port

Graham's 10 Years Old Tawny Port
Muutaman Italia-aiheisen postauksen ja arvostelun jälkeen palaan taas pyörähtämään Portugalin viinien pariin, tällä kertaa muutamien Portviinien pariin. Ensimmäisenä on vuorossa Graham'sin vanha kunnon 10-vuotias Tawny.

Tawny on Portviinityyli, jossa rypäleviinalla terästettyä makeata viiniä, nuorta Portia, ei kypsytetäkään pullossa tai suljetussa tynnyrissä, vaan sen annetaan hapettua "piloille" avonaiseksi jätetyssä tynnyrissä. Viinin korkea alkoholi- ja sokeripitoisuus estävät viiniä pilaantumasta, eli hapettumasta etikaksi, jolloin hapettuminen tuo viiniin omia, pähkinäisiä ja madeirisoituneita vivahteitaan samalla kun viinin punainen väri hiljalleen haalistuu ja ruskistuu. Vuosimerkinnät Tawnyissa kertovat viiniin käytettyjen sekoitteiden keskimääräisen iän, ei nuorimpien sekoitteiden ikää.

Graham'sin Tawny 10yo tuoksuu hapettuneen pähkinäiseltä, rusinaiselta ja makeankypsältä, mutta samalla myös miellyttävän raikkaan ja eloisan hedelmäiseltä. Tammi ilmenee tuoksussa toffeen ja kardemumman vivahteina. Väri on tyylille omenaisesti oranssinruskea.

Maku on pehmeä, kuivatun hedelmäinen, kevyen viikunainen ja tumman siirappinen. Kielellä pyöriteltäessä viini tuo joulumausteisia, appelsiinisia ja hapettuneen pähkinäisiä aromeja. Runsas suutuntuma on liukkaan öljyinen. Tanniineja ei viinissä juurikaan tunnu. Viinin lähestyessä kielen takaosaa ja maun taittuessa jälkimakuun alkaa kinuskinen tammi pääsemään hedelmäisten ja pähkinäisten vivahteiden alta esiin.

Jälkimaku on hapettuneen vivahteikas, syvä ja runsas, lopuksi kielelle jää miellyttävän pitkäksi aikaa kevyehkö ja pehmeä vaahterasiirappisuus.

Viini on miellyttävä, kevyt, vivahteikas ja sopivan raikas perus-Tawny. Se kuitenkin on melko tyypillinen viinityylinsä edustaja, joten mistään kovinkaan erityisestä makuelämyksestä ei ole kyse. Sen sijaan jos Tawnya kaipaa, hoitelee Graham's paketin kotiin hyvin pistein. Sen sijaan jos aito Portviinin prestiisi ei ole yhtä tärkeää kuin edullinen hinta, suosittelen kääntämään katseen huokeaan ja tasokkaaseen Grant Burge Tawnyyn Australiasta.

Lyhyesti: Tyylikäs, makeassa hedelmäisyydessään ja pähkinäisyydessään vivahteikas ja perinteikkään tyypillinen Tawny Port.

Arvio: Erittäin hyvä – Graham's 10yo Tawny on erittäin miellyttävä viini esimerkiksi jälkiruokien kanssa tai jälkiruoaksi ihan sellaisenaa, mutta kaipaisi hieman persoonallisuutta ja syvyyttä yltääkseen Erinomaiseen arvosanaan. Silti: jatkoon.

Hinnan (32,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Cecchi Vino Nobile di Montepulciano 2009

Cecchi Vino Nobile di Montepulciano 2009
  • Valmistaja: Casa Vinicola Luigi Cecchi & Figli
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Vino Nobile di Montepulciano
  • Maa: Italia
  • Alue: Toscana, Siena, Montepulciano
  • Rypäleet: Sangiovese (90%), muita (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 7,95e (Toukokuu 2012, Supermercato Cristina, Bardolino)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Aloitimme viikon lomareissumme Bardolinossa pyörähtämässä paikallisessa ruokakaupassa Cristinassa, jossa niin viinihyllyn laajuus kuin hintataso pisti miehen hiljaiseksi. Erityisen korkeata tasoa hylly ei kuitenkaan edustanut, sillä +10 euron viinejä oli vain pari kolme kappaletta. Tämä kuitenkin vertaantuisi hintatasoltaan niin, että suomalaisessa kaupassa olisi pari kolme 20-30 euron viiniä ja parisataa 6-20 euron viiniä. Tasokkaammat viinit olivat jätetty tämän pienehkön kylän puolisenkymmenelle viinikaupalle. Poikkeuksen tekivät kaupan vieressä sijaitsevat viinitila Cantine Lenottin viinit, joille kaupassa oli oma hylly (viinitilan omassa suoramyyntimyymälässä maistetuista viineistä tahtoisin erityisesti nostaa esille miellyttävän rustiikkisen ja tukevan Costa Preare Ripasson, josta ikävä kyllä ei ole tulossa sen kummempaa arvostelua.)

Marketin hyllyjä selailtuani tovin pari päätyi lopulta mukaani kaupan hinta- ja laatutason yläpäätä edustava Vino Nobile di Montepulciano, joka samalla edustaa yhtä Italian vanhimmista ja arvostetuimmista viinityyleistä. Nämä Toscanan Vino Nobilet tehdään valtaosin tai kokonaan alueelle tyypillisestä Sangiovesestä ja vaikkeivät ne ole yhtä arvostettuja kuin samalta alueelta tulevat Montalcinon kylän Brunellot, kuuluisimmat Chianti Classicot, Rùfinat tai ns. Supertoscanalaiset, pidetään niitä Chianti Classicoiden ohella yleisesti oikein hyvinä Toscanalaisina ja esimerkiksi näppärinä perinteisten italialaisruokien kumppaneina.

Väriltään viini on verenpunainen tai jopa punamusta, mutta myös rubiinisen läpinäkyvä ja kepeähkö. Tuoksussa on aluksi selvää Toscanan kirsikkaisuutta sekä kepeätä eläimellisyyttä, mutta avauduttuaan mukaan tulee tummasävyistä, kahvisuklaista tammea, kaakaota ja hentoja palaneen aromeja. Yleisesti tuoksu on kuitenkin hieman kevyenpuoleinen.

Maultaan viini on kuiva ja rotevahko, suklaisen tamminen ja pippurisen mausteinen, jopa hieman tulinen ja hedelmäisyydeltään perinteisen kirsikkainen. Keskitäyteläinen maku on suoraviivaisuudestaan huolimatta ilahduttavan vivahteikas hinta huomioon ottaen. Ainoastaan rakenteessa olisi hieman petrattavaa: hapokkuus voisi olla hieman runsaampaa, sillä nyt viini on pehmeähkö, joka kestää vielä kevyemmät arkiruoat, mutta liian tuhdit ruokalajit löystävät viiniä liikaa ja se jää helposti jalkoihin. Tanniineja on, mutta melko kevyenpuoleisesti.

Jälkimaku on keskipitkä ja siinä toistuvat keskimausta tutut kirsikat ja suklainen tammi.

Cecchin Vino Nobile on kevyehkö ja arkisen tyylikäs viini naurettavan edullisesti. Tällä hinnalla kotimaastamme ei saisi edullisintakaan pulloa kepeätä tusina-Chiantia, ja tämä kuitenkin hakkaa laadullisesti ne mennen tullen, vaikkei tämä ihan yllä Alkon Montepulcianojen ja Chianti Classicoiden tasolle. Yleisesti oikein miellyttävä ja hintaansa nähden tasokas viini mm. pastalle, lisäksi rakenteessa on kuitenkin sen verran potkua, että viini kehittyy hyvin vielä muutamia vuosia.

Lyhyesti: Miellyttävän tasokas, suoraviivaisuudestaan huolimatta miellyttävän vivahteikas ja yleiskäyttöinen marketti-Montepulciano.

Arvio: Miellyttävä – viini on arkiviini, mutta sellaisten joukossa erinomaisen miellyttävä, moniulotteinen ja tasapainoinen. Suurta makuelämystä tältä on turha odottaa, mutta kyllä tämä arkiaterian kruunaa näppärästi.

Hinnan (7,95e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

30.5.12

Väliaikatiedote #4

Ciao, tutti! Terveisiä Italiasta!

Saavuin tänään aamuyöstä kolmen maissa viikon mittaiselta Italian-reissultani, jossa tuli ihmeteltyä Bardolinon viinitarhoja, pyöräiltyä Valpolicella Classicoon ihmettelemään maisemia, selailtua mitä ihastuttavimpien pienten viinikauppojen tarjontaa Bardolinossa, Gardassa, Sirmionessa ja Veneziassa, tutustuttua erilaisiin viinibaareihin ja täytettyä vuosia.

Oli myös mahtavaa todeta, Suomen hintoihin tottuneena, kuinka ravintoloiden viinien hinnat olivat mitä järkevimpiä: edullisimmat perusviinit pyörivät kympin kieppeillä (kannullinen talon viiniä vielä edullisemmin!) ja varteenotettavat viinit yleensä 15-20 euron tuntumassa. Amaronea tai Brunelloa saattoi saada pöytäänsä jopa alle neljällä kympillä. Tosin useimmissa paikoissa oli tarjolla parhaimmillaan vain keskitason paikallisia (DOC Bardolino, Soave Classico, Lugana, Valpolicella...) ja vain suhteellisen harvoilla oli erikoisempia tai huipputason viinejä. Oli kuitenkin mukavampaa maksaa pienen tuottajan erinomaisesta Soave Classicosta 16 euroa kuin Suomen malliin kuuden Euron Cono Surista kolme kymppiä.

Lisäksi sain matkalaukkuihini tungettua kymmenisen pulloa, jotka ovat ihmeteltävissä viinikaappini sisällössä, sekä maisteltua paikan päällä kourallisen pari erilaisia viinejä, joista rupeaa tässä kesän alettua putoilemaan arvioita Portugalin viinimessuilla kirjoitettujen havaintojen ohella, riippuen ihan siitä kummista tekee mieli kirjoitella.

Lisäksi Modenaa ja Bolognaa vaivanneet maanjäristykset eivät onnistuneet haittaamaan reissuamme yhtään, ja jälkimmäisestä sainkin kuulla vasta reilusti jälkikäteen paistatellessamme Veronassa päivää hetkeä ennen lentokoneen lähtöä kotiinpäin. Hengissä siis ollaan edelleen!

21.5.12

Väliaikatiedote #3

No niin, muistiinpanoni Saksan Viinitiedotuksen järjestämiltä viinimessuilta ovat nyt saatu vihdoin jaettua tänne kaikkien nähtäväksi. Kaikkia maistamiani viinejä en toki pistänyt tänne; kaikista ei tullut kirjoitettua muistiinpanoja, kun taas joistain viineistä muistiinpanoni olivat niin vajaavaiset, ettei niistä saanut kovinkaan kummoista arvostelua kasaan. Toivottavasti tulin kuitenkin kirjoittaneeksi tarpeeksi monesta viinistä tarpeeksi kattavia arvosteluita, että niistä saa riittävän hyvän kuvan jos mielenkiinto on päässyt heräämään!

Huomenna sitten lähdenkin viikoksi Bardolinoon nauttimaan (toivottavasti!) auringosta, ihmettelemään Bardolinon ja lähistön Valpolicellan viinikulttuuria ja viettämään syntymäpäiviäni. Sekä terästämään italian kielen ruostuneita taitojani.

Palattuani voinkin jättää blogissani paljon huomiota saaneet saksalaisviinit vähäksi aikaa rauhaan ja keskittyä lomareissulla maistamiini viineihin, aikaisemmin toukokuussa pidetyillä Portugalin viinimessuilla kirjoittamiini muistiinpanoihini sekä niihin kaikkiin muihin satunnaisiin viineihin joita vastaani tulee.

Huomiseen mennessä blogini hiljenee viikoksi. Palaillaan asiaan sitten kuun vaihteessa! Arrivederci, tutti!

Jean Buscher Dornfelder & Rosenmuskateller Dornröschen

Jean Buscher Dornfelder & Rosenmuskateller Dornröschen
  • Valmistaja: Jean Buscher
  • Tyyppi: Punaviini, Deutscher Tafelwein Rheinhessen
  • Maa: Saksa
  • Alue: Rheinhessen
  • Rypäleet: Dornfelder, Muscat Rose à Petit Grains
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,90e (Huhtikuu 2012, Jean Buscher)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Hieman pettymykseksi osoittautuneen puolikuivan Dornfelderin jälkeen siirryimme Saksan Viinimessuilla Jean Buscherin pöydässä ihan oikeasti makean punaviinin pariin. Viini on siinä mielessä erikoisuus, että Muscat Rouge (Rosenmuskateller saksalaisittain) ei ole sallittu rypälelajike Rheinhessenin laatuviineissä. Tästä huolimatta viinintuottaja Buscher haluaa käyttää rypälettä, joita hänen tarhoillaan kasvaa, sillä hän uskoo niiden tuottavan persoonallisia ja uniikkeja viinejä, jollaisia Rheinhessenin viinilainsäädännön sallimat lajikkeet eivät voi tuottaa.

Koska viinissä on käytetty lajiketta appellaation sallimien lajikkeiden ulkopuolelta, on viini luokiteltu automaattisesti alimpaan luokkaan, pöytäviiniksi (tafelwein). Tästä syystä viinille ei ole annettu myöskään vuosikertaa. Viinistä valmistetaan myös kuohuvaa ja valkoista versiota Gewürztraminerista ja Muscat'sta, joka ymmärtääkseni voitaisiin luokitella appellaation mukaiseen luokitukseen, mutta on todennäköisesti tyylin vuoksi myös jätetty Tafelwein-luokkaan (vrt. italialaiset ja heidän tapansa käyttää IGT-luokitusta.)

Viinin väri on tasaisen punainen, mutta reunoilta selvän violettiin taittuva. Tuoksussa erottuu selvästi Muscat'n vaikutus voimakkaana kukkaisuutena ja rusinaisuutena. Viini vaikuttaakin tuoksunsa perusteella enemmän aromikkaalta valkoviiniltä kuin punaviiniltä. Ristiriita tuoksun ja ulkonäön välillä on hämmentävä.

Maku on makea, pehmeä, mustikkainen, kypsän punamarjainen, runsas ja sanalla sanoen hauska. Siinä on hilloisuutta ilman uuden maailman paahtuneisuutta – tässä viinissä jäännössokerin tuoma hilloinen makeus on aivan toisenlaista kuin ylikypsä ja löysä hilloisuus, joka taas vaivaa mm. ikävän monia Chilen ja Australian viinejä.

Jälkimaku on makeuden myötä melko lyhyt ja yksinkertainen – runsas jäännössokeri huuhtaisee kaikki marjaiset aromit kieleltä mennessään ja vain hento makeus jää hetkeksi aikaa kielelle.

Tässä on mukava ja hassu pullo esimerkiksi mustikkametsään. Se ei tarjoa suuria nautintoja tai vaikuttavaa aromien syvyyttä, vaan lempeätä hupsuttelua. Ei tällaista viiniä voi tosissaan ottaa, mutta ei sille vihanenkaan voi olla. Ihan kokemuksen arvoinen viini.

Lyhyesti: Hupsunhauska, makean marjainen ja kukkea punaviini vähemmän vakaviin hetkiin.

Arvio: OK – viinin makeus ei varmasti ole kaikkien juttu, mutta sopiviin tilanteisiin tämä sympaattinen ja arkisen hupsu viini on ihan näppärä valinta. Tafelwein-luokituksestaan huolimatta viini ei ole mikään surkea ja tasoton marjamehu, vaan ihan taiten tehty makea punaviini.

Hinnan (9,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Jean Buscher Dornfelder Halbtrocken 2010

Jean Buscher Dornfelder Halbtrocken 2010
  • Valmistaja: Jean Buscher
  • Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Rheinhessen Halbtrocken
  • Maa: Saksa
  • Alue: Rheinhessen
  • Rypäleet: Dornfelder (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 5,60e (Huhtikuu 2012, Jean Buscher)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Saksan Viinitiedotuksen messujen lähestyessä loppuaan rupesi valinnanvara hupenemaan kuin pyy maailmanlopun edellä. Lisäksi kun viinejä oli ehtinyt maistaa jo parikymmentä erilaista, eivät enää kevyimmät ja eleganteimmat viinit olisivat kyenneet saamaan järkevää keskusteluyhteyttä turrutettujen makuhermojen kanssa. Koimme kollegani kanssa järkevämmäksi jäädä maistelemaan Jean Buscherin pöytään viinejä, josta löytyi lähinnä helppoja ja arkisia manner-Euroopan markettiviinejä. Tiedossa ei siis ollut mitään suuria makuelämyksiä, vaan tilanteeseen juuri sopivia tusinaviinejä, jotka päästäisivät kovaa työtä tehneet makuhermomme hieman helpommalla. Ensimmäiseksi tämmöiset kriteerit täyttäväksi viiniksi valikoitui jäännössokerilla varustettu puolikuiva Dornfelder.

Väri on sinipunaisen nuorehko, ja viini on niin sävyltään kuin viskositeetiltaan paksummanpuoleinen. Tuoksussa on runsaasti nuorta marjaa, hieman marjahilloisella tavalla, vaikkei viinin tuoksu tuo mieleen hilloisia Australian tai Chilen viinejä. Lisäksi tuoksussa on selvästi spriimäistä alkoholin tuoksua, vaikka viinin alkoholiprosentti on melko alhainen (12%).

Maussa on ryhtiä tuovaa, kirpeän hapokasta metsämarjaa, makeankypsää punamarjaisuutta ja persoonallista leivontamausteisuutta. Kokonaisuus on silti melko vaisuhko, arkinen ja paksun mehukas.

Jälkimaku on lyhyehkö, vaatimattoman marjainen ja paksun mehukkaaseen makuun nähden kevyehkö.

Yleisvaikutelmaltaan viini on sellainen kuin saattoi tyyliltään odottaa: helppo ja yllätyksetön. Edes Saksan ulkopuolella harvinainen Dornfelder ei onnistunut tuomaan pakettiin mitään ihmeellisempää. Messuilla tarjoiltujen juustojen kanssa tämä hieman makea punaviini toimi miellyttävästi, mutta muuten kyseessä ei ollut kovinkaan kaksinen tapaus.

Lyhyesti: Makeanpuoleinen, runsaan marjainen, arkinen ja helppo punaviini.

Arvio: Kehno – juu, enpä kyllä oikeastaan odottanut puolikuivalta punaviiniltä muutakaan. Viini voi olla ihan näppärä vaihtoehto tuliselle aasialaiselle ruoalle tai viinejä aloittelevalle, mutta muuten siitä kannattaa pysyä kaukana.

Hinnan (5,60e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Jean Buscher Schwarzriesling Edition -S- 2010

Jean Buscher Schwarzriesling Edition -S- 2010
  • Valmistaja: Jean Buscher
  • Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (Qba) Rheinhessen
  • Maa: Saksa
  • Alue: Rheinhessen
  • Rypäleet: Pinot Meunier (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,30e (Huhtikuu 2012, Jean Buscher)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla vastaan tuli Suomessa melko harvinainen tapaus: Shamppanjoista tunnetusta Pinot Meunierista tehty punaviini (TJEU: Alkon valikoimissa ei ensimmäistäkään Meunier-punaviiniä.) Rypäle tosin tunnetaan Saksassa persoonallisemmin nimellä Schwarzriesling. Saksan ulkopuolella Pinot Meunierin käyttö punaviineissä on melko harvinaista, sillä rypäleestä tehtyjä lajikeviinejä löytää lähinnä Loiren laaksosta ja Australiasta.

Väriltään viini on nuorekkaan sinipunainen ja sävyltään syvä, mutta melko läpinäkyvän hailakka. Tuoksussa on kevyttä, makeankypsää marjaisuutta. Yleisvaikutelmaltaan tuoksu on hento, yksinkertainen ja simppelin elegantti. Marjaisuudesta tulee mieleen lähinnä kauppatorin mansikat, mustikat ja kotipihan vadelmat.

Maku sen sijaan on todella raikas, ryhdikäs ja mukavan hapokas. Pieni jäännössokeri (n. 5 g/l) ei onnistu tuntumaan juuri yhtään maussa, sillä viinin marjaisuus on todella happaman puolukkainen ja hapankirsikkainen ja sen hapokkuus on tuntuvaa. Tanniineja ei juurikaan viinistä löydy, kevyttä puraisua lukuunottamatta. Suoraviivainen mutta tasapainoinen ja pippurisen mausteinen maku jatkuu keskipitkään ja lähinnä melko kuivan puolukkaiseen jälkimakuun.

Yleisesti edukkaat saksalaispunaviinit aiheuttavat minussa tervettä epäluuloa, mutta tällä kertaa lopputulos oli ihan positiivinen. Kokonaisuus on melko mutkaton, ilman mitään krumeluureja, mutta se sopii erinomaisesti tähän viinityyliin, joka osoittaa miellyttävästi minkälaisia viinejä Pinot Meunier tuottaa Champagnen ulkopuolella. Viini on arkinen, mutta siinä on mukavasti ryhtiä ja tasapainoa, eikä pieni jäännössokerikaan häiritse. Tässä on pippurisuudessaan ja puolukkaisuudessaan oikein näppärä viini riistalle, tai ihan vain perinteisen poronkäristyksen kumppaniksi.

Lyhyesti: Arkinen, ryhdikkään hapokas ja hapokkaan puolukkainen peruspunaviini melko harvoinkäytetystä rypäleestä.

Arvio: Miellyttävä – eleganssillaan ja vivahteikkuudellaan viini ei ketään hurmaa, mutta erittäin toimivana, särmikkäänä ja maukkaana arkiviininä se on erittäin kelpo tuote.

Hinnan (9,30e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

20.5.12

Quinta da Garrida Reserva Branco 2011

Quinta da Garrida Dão Reserva Branco 2011
  • Valmistaja: Quinta da Garrida
  • Tyyppi: Valkoviini, DOC Dão
  • Maa: Portugali
  • Alue: Dão
  • Rypäleet: Encruzado, Malvasia
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 8-12e (Toukokuu 2012, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Portugalin viinejä esitelleillä messuilla yhdestä pöydässä osui silmiini tutun, mutta silti erikoisen näköinen pullo: Alkon valikoimista löytyvän Quinta da Garrida -punaviinin valkoviineistä valmistettu vastakappale. Koska tämä punaviini oli ollut ihan miellyttävä tapaus, oli kiinnostus sytytetty myös valkoisen version maistamiseen.

Viinin väri lasissa on hyvin hailakka ja vaatimaton, kevyesti kellertävään taittuva. Tuoksu sen sijaan on Portugalin valkoviineille tyypillisesti todella runsaan trooppisen hedelmäinen: viinistä löytyy runsaasti banaania, hunajamelonia, päärynää ja persikkakaramellia.

Tuoksun hedelmäisyys jatkuu karkkisena hedelmäisyytenä makuun jossa on melko tuhdinpuoleisesti kermaista ja vaniljaista tammea. Yleisesti makua hallitsee suuntäyttävä runsaus, mutta viinissä on myös kohtalaisen hyvä hapokkuus ettei näin runsas ja makean hedelmäinen kokonaisuus pääse täysin lässähtämään suuhun. Tammen mausteisuus tuo viiniin kaivattua ryhtiä ja leikkaa hedelmäisyyden makeutta. Yleisvaikutelmaltaan tämä Reserva Branco on kuiva, hedelmäinen ja leveä.

Jälkimaku on positiivisesti pitkähkö, hedelmäinen ja aavistuksen mineraalinen, mutta myös selvän paahteisen ja pähkinäisen tamminen. Alkoholisuus pääsee lyömään kevyesti läpi ja jää lämmittämään suun limakalvoja.

Kokonaisuus jättää hieman ristiriitaisen vaikutelman viinistä: en pääasiallisesti ole näin runsaan tammisten, ja etenkään näin runsaan kypsän hedelmäisten valkoviinien ylin ystävä, mutta tuhdista tykityksestään huolimatta viini on yllättävän toimiva paketti. Se on tehty selvästi enemmän uuden maailman tyyliin, erityisesti mehevien Jenkki-Chardonnayiden ystäville, joten yksinomaan raikkaiden ja kepeiden Rieslingien ystävät tuskin saavat tästä viinistä suuria elämyksiä. Sen sijaan todella isoja valkoviinejä kaipaaville tässä on ihan varteenotettava vaihtoehto; Reserva Branco on kelpo ruokaviini mm. hummerille, vasikalle, grillatuille kasviksille ja jenkki-Cheddarille, eli ruokalajeille, joille tuhti ja tammitettu Chardonnaykin olisi oiva vaihtoehto.

Lyhyesti: Runsas, täyteläinen, kypsän hedelmäinen ja melko reilun tamminen valkoviini Portugalista.

Arvio: Erittäin hyvä – aivan kuten Geyser Peakin Chardonnayn kanssa, on todettava, ettei viini edusta tyylisuuntaani, mutta se silti onnistuu toimimaan. Onhan viini kyllä melko överi, mutta erityisesti tuhtina ruokaviininä siinä on kyllä kaikki palaset kohdallaan.

Hinnan (8-12e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Tokaji Aszú 4 Puttonyos 2001

Tokaji Aszú 4 Puttonyos 2001
  • Valmistaja: Tokaj Kereskedőház Zrt.
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, Tokaji
  • Maa: Unkari
  • Alue: Tokaj-Hegyalja
  • Rypäleet: Furmint (50 %), Hárslevelű (50 %)
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 13,99e (Huhtikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Tässä tuli kuukausi sitten, matkallani äänitysstudioon, ostettua aivan sattumalta pullo Tokajia. Siinä matkan varrella Alkossa pyörähtäessäni kun huomasin että vanha kunnon 4 puttonyosin Tokaji oli poistumassa ja hinta oli pudonnut alkuperäisestä 17,16 euron hinnasta yli kolme euroa. Kun tulee Tokajin viinejä vastaan Suomessa tähän hintaan niin harvoin vastaan, oli viini käytännössä minulle "tarjous josta en voi kieltäytyä": pullon oli yksinkertaisesti lähdettävä matkaan.

Noh, tässä pari päivää sitten viinin hinta putosi edelleen alaspäin, jolloin sen hinta oli enää 12,19e, joten olihan sitä ostettava toinen pidempään kypsyttelyyn. Tokajeilla kun on tietynlainen maine pitkäikäisinä viineinä.

Tokajien puttonyos-merkinnät viittaavat viinin makeusasteeseen, joista tämän viinin "4 Puttonyos" viittaa jotakuinkin hieman vajaan 100 g/l jäännössokerimäärään. Viini on siis selvästi makea, mutta kuitenkin sieltä vähiten makeimmasta päästä, ollen samalla tasolla saksalaisten ja itävaltalaisten Auslesen ja Spätlesen-viinien kanssa.

Väriltään viini on todella upea, kuparisen ruskea, taittuen hieman kullankeltaiseen sävyyn. Valon leikkiä viinin läpi on nautinto katsella.

Tuoksussa on hyvin kevyesti jalohomeen aromia; kevyen hunajaisuuden peittää alleen valloittava, vaahterasiirappinen tuoksu, muskottipähkinäisyys ja aromikas, monisyinen tammisuus. Lisäksi tuoksusta nousee esiin aavistus rusehtavaa omenaa sekä hento ruosteen tuoksu.

Ensimaku on selvän makea, mutta sen ottaa hetkessä haltuunsa mausteinen, puinen ja kevyen vaniljainen tammi sekä kuiva mausteisuus. Hapokkuus on viinissä erinomaisesti kohdallaan, pitäen viinin hyvin särmikkäänä ja eloisana. Lähes sadan gramman jäännössokeristaan huolimatta viini ei tunnu suussa ollenkaan raskaalta. Hedelmäisyydessä on sekä ylikypsää, makeata nahistuneen ruskeata omenaa että raikasta ja hapokasta sitruunaa, molempien tasapainottaessa toisiaan ihastuttavalla tavalla.

Jälkimaku on kuin synteesi viinin kaikista ominaisuuksista: tuoksussa esiin tullut vaahterasiirappi tekee comebackin omenaisuuden kehittyessä sen avustuksella makeaksi omenahilloksi. Sitruksisuus ja hapokkuus pitävät jälkimaun makeuden oivasti aisoissa ja tuovat kielelle puhdistavaa ja raikasta mineraalisuutta. Lopuksi omenaisuudesta eronnut nahistuneisuus erkanee kevyesti sherryiseksi ja pähkinäiseksi hapettuneen viinin aromiksi, joka jää tukemaan toffeista, pehmeän mausteista ja vivahteikasta tammen makua minuuteiksi kielelle. Jälkimaku kutsuu maistamaan viiniä yhä uudelleen ja uudelleen.

Viini oli nappivalinta viikonlopun kunniaksi leivotun marenkitortun kumppanina. Tokajin jäännössokeri osui juuri kohdilleen tortun makeuden kanssa, minkä seurauksena Tokaji ei maistunut juuri ollenkaan makealta, muttei jäänyt tortun makeuden jalkoihinkaan, jolloin se olisi maistunut karvaan kitkerältä. Sen sijaan viinin upeat, kehittyneet vivahteet pääsivät loistavasti esille, ja omenaiset, sitruksiset, pähkinäiset ja tammiset vivahteet pääsivät upealla tavalla maustamaan jo valmiiksi maittavaa torttua. Todella onnistunut yhdistelmä kaiken kaikkiaan.

Ikävä kyllä viimeisetkin pullot viiniä ovat tainneet jo kadota Alkon hyllyiltä, mutta jos sitä löytyy pullo kaapistasi, säästä sitä sopivaan hetkeen! Tässä on todella miellyttävä, tasapainoinen ja jo upeasti kehittymään lähtenyt makeanpuoleinen jälkiruokaviini, joka ei edusta sitä kaikista eleganteinta ja moniulotteisinta alueen tyyliä, mutta on tasapainoisuudessaan ja kehittyneessä aromikkuudessaan varsinaista loistokamaa hintaansa nähden.

Tässähän historia toistaa itseään: Château Dereszlan arvostelussani kirjoittamin sanoin: "kirottua, kun tuotteen piti poistua monopolin valikoimista."

Lyhyesti: Upeasti jo kehittymään lähtenyt, tasapainoinen ja vivahteikas 4 puttonyon (=ei kovin makea) Tokaji. Viini ei ole erityisen elegantti tai juhlava Tokaji, mutta edullisten "halpis-Tokajien" luokassa se on mitä valloittavin tapaus.

Arvio: Erinomainen – vaikka viini onkin moniulotteisten ja upeiden jälkiruokaviinien maailmassa aromeiltaan melko keskikastin edustaja, on se todellinen mallikirjaesimerkki upeasta jäännössokerin ja happojen tasapainosta: makeus maistuu juuri sopivasti eikä tunnu lainkaan, samalla kun viini tuntuu ihastuttavan eloisalta ja kepeältä. Lisäksi reilun 10 vuotta vuosikerrasta on tehnyt hyvää viinille, sillä se on saavuttanut sekä upean kuparinruskean värin että valloittavia, kehittyneitä aromeita.

Hinnan (17,16e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Hinnan (13,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (12,19e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

19.5.12

Tavel Différent 2011

Tavel Différent 2011
  • Valmistaja: Les Vignerons de Tavel
  • Tyyppi: Roséeviini, AOC Tavel
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Etelä-Rhône, Tavel
  • Rypäleet: Grenache (50 %), Cinsaut (24 %), Clairette (7 %), Mourvèdre (7 %), Syrah (6 %), Bourboulenc (6 %)
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 8,94e (Toukokuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 9,29e (Tammikuu 2014, Alko)

Roséekausi saapui kevään myötä ja kausiroséet pamahtivat Alkoihin. Ensimmäisenä niistä mukaani tarttui mukaani näppärän kokoinen luomuroséen puolikas Tavelista.

AOC Tavel on yksi maailman harvoja yksinomaan roséeviineihin keskittyneistä viinialueista ja se sijaitsee Ranskan Etelä-Rhônessa, legendaarisen Châteauneuf-du-Papen viinialueen kainalossa. Toisin kuin lähistöllä valmistettava hailakat ja kepoiset Provencen roséeviinit, ovat Tavelin viinit lähes poikkeuksetta syvän punaisia, intensiivisiä ja rotevia. Sen takia viinin nimi herätti mielenkiinnon – onko tämä jotenkin "erilainen" Tavel? Ainakin väri lupaisi taattua Tavelin tyyliä.

Väri on tosiaan upea, läpinäkyvä, tumman rubiininpunainen. Tuoksussa on runsaasti kypsää mansikkaa, punaviinimarjaa ja vadelmaa, kevyttä esteristä hedelmäkarkkisuutta sekä aavistus appelsiinia. Tuoksu vaikuttaa vallan lupaavalta; edes karkkisuus ei vaikuta teolliselta tai kosiskelevalta, vaan vekkulilta Rhônen punaviinien ominaistuoksun muunnokselta – kyseessä lienee viinin pääosaa näyttelevän Grenachen tyypillinen aromi jonkinlaisessa muodossaan.

Maku on yllättävän täyteläinen ja makean vadelmainen – taitaa olla pienehkön (5 g/l) jäännössokerin tekosia. Sokeri ei kuitenkaan tuo tuoksun karkkisuutta makuun, vaan viini pysyy melko kypsän marjaisena, tuoden ensiksi edellämainittua vadelmaa sekä mansikkaa, mutta kehittyen enemmän kuivemmaksi kirsikkaisuudeksi viinin lähestyessä jälkimakua. Hapokkuutta tuntuu jonkin verran, mutta ei erityisen runsaasti, minkä vuoksi viini vaikuttaakin melko pehmeän täyteläiseltä roséelta.

Jälkimaku on kuivan marjainen, kevyen yrttinen ja melko lämmin. Maku tuntuu kielellä jonkin aikaa, mutta kovinkaan pitkästä tai vivahteikkaasta jälkimausta ei ole kyse.

Viini oli melko tavanomainen, perusmiellyttävä rosée ensimaistamisella, mutta kun se yhdistettiin ruoan kanssa (mausteinen, vaan ei tulinen Palak Paneer), viinin marjaisuus ja viehkeys nousi aivan uudelle tasolle. Yrttisyys tuki erinomaisesti ruoan mausteisuutta samalla kun jäännössokeri piti huolen siitä, että viinin marjaisuus ei päässyt kuolemaan, vaan korostui erinomaisesti kontrastina ruoan kermaiseen pinaattisuuteen. Kokonaisuus pääsi yllättämään ja lopputuloksena 1 + 1 oli selvästi enemmän kuin kaksi.

Tästä huolimatta Différent on silti melko mutkaton ja keskinkertainen laaturosée, jonka 0,375-kokoinen pullo nostaa litrahintaa tarpeettomasti. Viinin laatuun nähden sopiva hinta olisi ollut pari euroa edullisempana; nyt viini ei jätä kylmäksi, mutta ei tunnu kuitenkaan tarjoavan niitä paukkuja, joita olisin tämän hintaiselta pikkupullolta odottanut. Tästä huolimatta edes pieni plussa Alkolle siitä, että se on viimeisen vuoden ajan edes yrittänyt tuoda mielenkiintoisia ja tasokkaita puolikkaita viinejä.

Itse suosittelen panostamaan viitosen enemmän, jolloin monopolista irtoaa tasokkaampi, vaikkakin rutikuiva Tavel, Château de Ségriès. Se on roséeksi kovan hintainen, mutta hintansa veroinen.

Lyhyesti: Makean marjaisa, miellyttävän vadelmainen ja pehmeän täyteläinen perusrosée Rhônen kuuluisalta roséeviinialueelta.

Arvio: Hyvä – viini on kyllä oikein hyvä ja sopivan monipuolinen monesti turhan arkisten ja tylsien perusroséiden keskellä, mutta hintaansa nähden se on silti turhan mutkaton esitys. Différent on kuitenkin tällä hetkellä Alkon paras pikkurosée (johtuen pääasiassa vaatimattomasta 3 eri tuotteen valikoimasta...)

Hinnan (9,29e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Domdechant Werner Kirchenstück Auslese 2006

Domdechant Werner Hochheimer Kirchenstück Auslese 2006
  • Valmistaja: Domdechant Werner
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein (QmP) Auslese
  • Maa: Saksa
  • Alue: Rheingau, Hochheim am Main
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 18,00 (Huhtikuu 2012, Domdechant Werner)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Vaikuttavan Domdechant Wernerin Erstes Gewächs -Rieslingin jälkeen siirryimme kollegani kanssa reilusti makeamman puolelle; vuorossa oli saman viinitalon makea Auslese.

Väriltään viini on melko olkisen kellertävä, sävyltään jossain sitruunan ja appelsiinin välimaastossa. Tuoksussa on selvästi kypsyneemmän Rieslingin aromeita: melko hunajaista ja kuivatun aprikoosista tuoksua sävyttävät kevyen kumimaiset ja valopetroliset vivahteet.

Viinin suutuntuma on pehmeä ja viileä, maussa on runsaasti makeata persikkaa, hunajaa, hedelmäsalaatin sokerilientä ja kerosiinia. Vivahteikasta ja suussa jatkuvasti kehittyvää makua tukee sopiva happoisuus, joka ei varsinaisesti tunnu tai tee viinistä kepeätä, mutta pitää kokonaisuuden riittävän ryhdikkäänä jotta viini jaksaa kantaa itsensä loppuun asti. Jäännössokeria (n. 70 g/l) on juuri kohtuudella – hapot tuskin jaksaisivat kantaa viiniä yhtä tyylikkäästi jos sokeria olisi yli 100 g/l.

Jälkimaku on ikävästi keskimakuun nähden hieman lyhyehkö ja vaatimaton. Se on kypsän omenainen ja aavistuksen tammisen mausteinen ja hapot tulevat siinä paremmin esille, tehden loppusilauksesta miellyttävän ryhdikkään. Ikävä kyllä tämä loppusilaus katoaa kieleltä melko ketterästi viinin kadottua suusta.

Kokonaisuus jättää kuitenkin erittäin positiivisen vaikutelman ja viinistä on vaikea olla pitämättä. Raskaiden ja voimakkaan intensiivisten Beeren- ja Trockenbeerenauslese-viinien rinnalla tämä vain hillityn makea Auslese on erittäin tervetullutta vaihtelua. Toisin kuin ikävän monet kevyemmällä sokerimäärällä varustetut jälkiruokaviinit, jotka jäävät melko vaatimattomiksi mutta joskus jopa liiankin kepeiksi esityksiksi, on Kirchenstück Auslese mukavan tukeva ja voimakas olematta liian tuhti, raskas ja intensiivinen. Lisäksi viinin selvästi kehittynyt, syvä aromikkuus nostaa viinin tyylikkyyden aivan omalle tasolleen. Oikein mahtava Auslese hyvin järkevään hintaan (viini on siis "iso" 0,75; Saksan hinnoilla normaalisti 0,375-kokoinen jälkiruokaviinipullo olisi n. 9-10e!)

Lyhyesti: Tasapainoinen, aromikas ja hillityn makea Auslese, jonka vahvuus on sen elegantissa ja ihastuttavalla tavalla kehittyneissä makean Rieslingin aromeissa.

Arvio: Erinomainen – tämä viini on loistava valinta makeudeltaan hieman kevyemmille jälkiruoille, mutta viini toimii aivan erinomaisesti sellaisenaan, jolloin voi kiinnittää kaiken huomionsa viinin ihastuttavan monimuotoiseen, petrolisen hunajaiseen aromikkuuteen.

Hinnan (18,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

18.5.12

Domdechant Werner Domdechaney Erstes Gewächs 2009

Domdechant Werner Hochheimer Domdechaney Erstes Gewächs 2009
  • Valmistaja: Domdechant Werner
  • Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Erstes Gewächs
  • Maa: Saksa
  • Alue: Rheingau, Hochheim am Main
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 20-24e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta poistuessaan 40,40e)

Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla tuli vastaan yksi Alkon uutuus: Domdechant Wernerin Erstes Gewächs -tasoinen valkoviini. Olihan sitä myös sitten päästävä tarkastamaan minkälaista tavaraa Alkon seulan läpi oli päässyt.

Lasissa viini on melko hailakka, vaatimattoman kellervä. Tuoksu on erittäin elegantti; sen selvimpiä piirteitä ovat runsas, kypsä sitruksisuus, parfyymisyys ja kevyt petrolisuus, mutta pienenä kauneusvirheenä tuoksussa tuntuu myös alkoholi spriimäisenä tuoksuna.

Maultaan viini on voimakas. Siis todella voimakas. Kypsän sitruksista ja kevyesti trooppisen hedelmäistä makua tukevat pippurinen mausteisuus, hento bensiinisyys ja voimakas mineraalisuus. Suutuntumaltaan viini on hyvin runsas ja täyteläinen. Runsaanpuoleisista hapoistaan huolimatta viini on suussa melko pehmeähkö eivätkä hapot juurikaan tunnu; ne vain pitävät viiniä hyvin kasassa eivätkä päästä muutenkin kohtuullista (8 g/l) jäännössokeria tuntumaan juuri hedelmäisyyden kevyttä makeutta enempää. Viinin voimakas aromikkuus jättää suuhun supistavan tunteen.

Jälkimaussa hapot tulevat paremmin esille. Siinä on myös reilusti mausteisuutta, ryhtiä ja pitkää katkeroisuutta. Kokonaisuutena viini on melko vaikuttava paketti, jäi selvästi mieleen yhtenä messujen parhaista valkoviineistä. Tasapaino on erinomainen eikä edes kovanpuoleinen alkoholikaan (14%) pääse tulemaan tuoksun jälkeen missään juurikaan esille.

Saimme totta puhuen kyllä kuulla viinin tulevan Alkon valikoimiin vasta viiniä maistettuamme ja seuraavaa hakiessamme. Tämä oli tottakai hyvin iloinen uutinen; olihan viini ollut oikein vaikuttava esitys. Sen sijaan kun tässä blogia kirjoittaessani katsastin tuotteen hinnan Alkon sivuilta, pääsi hampaitteni välistä karkaamaan pieni sihahdus: viini on oikein erinomainen laatuviini, joka kestää helposti ainakin vuosikymmenen, jos toisenkin, vuosikerrasta vuosi vuodelta kehittyen, mutta silti viinin alkuperään nähden kaksinkertainen hinta on itselleni hieman turhan kova pala. Reilun parinkympin hinnalla viini olisi ollut täydellinen loisto-ostos ja kolmenkympin jälkeenkin oltaisiin oltu vielä kohtuullisissa summissa, mutta +40 euroa on jo turhan paljon tästä viinistä – samaan hintaan saa jo niin erinomaisia punaviinejä että oksat pois.

Suosittelen maistamaan tai jopa haalimaan tätä viiniä talteen, mutta ensisijaisesti kyllä vinkkaan että jos ulkomailla sattuu viini tulemaan vastaan, saattaa tehdä säätöä pennin jos toisenkin, valkoviineistä puhumattakaan.

Lyhyesti: Upea, tasapainoinen ja voimakasarominen huippu-Riesling niin voimakkaille liharuoille, nautiskeluun kuin kellarointiinkin. Laatua, joka vie kielen mennessään.

Arvio: Erinomainen – lukuunottamatta tuoksun selvää alkoholisuutta, viini on upea, lähes virheetön paketti alusta loppuun. Intensiteetiltään viini on selvästi vielä nuori ja raivokas, mutta se on aivan loistavassa tikissä jo nyt ja valmis nautittavaksi. Viini tulee kyllä myös kehittymään erinomaisesti vielä monia vuosia, joten olisihan se hieman sääli korkata näin ryhdikäs viini näin nuoressa ja herkässä iässä.

Hinnan (40,40e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

17.5.12

Vértice Espumante Rosé 2010

Vértice Espumante Rosé 2010
  • Valmistaja: Caves Transmontanas
  • Tyyppi: Kuohuviini, DOC Douro
  • Maa: Portugali
  • Alue: Douro
  • Rypäleet: Touriga Franca (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: n. 12,00e (Toukokuu 2012, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Portugalin viinit -tapahtumassa lopetimme kollegoideni kanssa Caves Transmontanasin tarjonnan tutkimisen kuplivaan roséeviiniin – paremmin Portviinirypäleenä tunnetusta Touriga Francasta tehtyyn Vértice Espumante Rosé -viiniin.

Väriltään viini on keskisyvä vaaleanpunainen; jopa yllättävänkin tumma roséekuohuvaksi. Tuoksu on todella makean marjainen, muistuttaen lähes huvittavissa määrin jotain Haribon mansikkakarkkeja. Tämä karkkisuus pääsee yllättämään allekirjoittaneen, eikä lupaa kovinkaan kummoisia mielikuvia viinistä.

Yllätyksekseni ja ilahduksekseni maku ei seuraakaan korostuneen makeankarkkista tuoksua. Suutuntumaltaan viini on terävän särmikäs, sopivan hapokas ja kuiva. Keskipitkää kuohua tukevat kevyt marjaisuus ja selväpiirteinen mineraalisuus. Kokonaisuus on hillityn marjainen, raikas ja ryhdikäs.

Jälkimaku on keskipitkä, marjainen, mineraalinen ja maun tapaan melko särmikäs.

Yleisesti Vértice Rosée on ihan tyylikäs ja miellyttävä arkiroséekuohuva. Sen karkkinen tuoksu onnistuu kyllä antamaan melkoisen väärän kuvan varsinaisesta mausta, joka paljastuikin hyvin tyylikkääksi, hillityksi ja tasapainoiseksi. Hieman turhankin särmikkään kuplainen suutuntuma toisaalta kaipaa jotain pientä pureskeltavaa pehmittämään terävimmän happoisuuden jotta viini olisi tasapainoisimmillaan. Kyseessä onkin mitä loistavin yhden vuosikerran piknik-kuohuva satunnaisten retkievästen kumppaniksi.

Lyhyesti: Hyvin kesäinen, raikas ja raikkaan marjainen retkikuohuva.

Arvio: Hyvä – oikein hyvin tehty ja yleismiellyttävä perusroséekuohuva. Ei turhia krumeluureja, ainoastaan toimiva ja tasapainoinen yhdistelmä raikasta marjaisuutta ja pirtsakkaa kuohua.

Hinnan (12,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Vértice Espumante Millesime 2010

Vértice Espumante Millesime 2007
  • Valmistaja: Caves Transmontanas
  • Tyyppi: Kuohuviini, DOC Douro
  • Maa: Portugali
  • Alue: Douro
  • Rypäleet: Verdelho, Viosinho
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 15-18e (Toukokuu 2012, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Portugalin viinit -tapahtumassa aloitimme tapahtuman Caves Transmontanasin pöydästä vuosikerta-Cuvee -kuohuvalla, jonka jälkeen siirryimme viinitalon vanhempaan kuohuvaan: 5 vuotta vanhaan Espumante Millesimeen.

Lasissa viinin väri ei eroa juurikaan nuoremmasta Cuveesta, ollen hyvin vaalea ja hailakan vihreänkeltainen. Tuoksu on kuitenkin selvästi erilainen: siinä on samaa, multaista tunkkaisuutta aavistus, mutta tuoksua yleisesti hallitsevat karamellisoidun persikan aromit sekä kehittyneet, hyvin kevyesti nahistuneen omenaiset ja sherryiset vivahteet.

Kuohu on hillitty, pitkähkö ja tyylikäs. Kuplat eivät ole kovinkaan suuria ja tuntuvia, mutta ne pysyvät hyvin viinissä loppuun saakka. Melkoisen kuivan maun vivahteissa ei juurikaan löydy sherryisen kehittyneitä aromeita, vaan viini vaikuttaa edelleenkin yllättävän nuorekkaalta. Se tarjoilee erityisesti hedelmäistä, aavistuksen makeankypsää persikkaa, mutta myös aromikasta, eleganttia kukkaisuutta. Makeahkoa hedelmää tasapainottaa hyvin viinin ryhdikäs ja riittoisa hapokkuus.

Jälkimaussa kehittyneet aromit nousevat paremmin pintaan, tuoden kielelle aavistuksen oksidoituneen viinin vivahteikkuutta. Yleisvaikutelma jälkimausta on kuiva, kehittynyt, tasapainoisen aromikas, melko rapsakka ja pitkähkö.

Espumante Millesime 2007 on oikein vakuuttava ja miellyttävä kuohuviini. Se ei ole aivan yhtä elegantti ja kepeäliikkeinen kuin hintavanpuoleiset Cavat, Shamppanjat tai Saksan Sektit, mutta korvaa sympaattisen kömpelyytensä tyylikkään kehittyneillä aromeilla ja kokonaisvaltaisella tasapainolla. Tämä vuosikertakuohuva on oikein hyvä vaihtoehto edullisimmille Shamppanjoille; tällöin voidaan korvata fiini eleganssi tyylikkäällä aromikkuudella ja rotevuudella. Viinin vahvuus onkin erityisesti maljakuohuna: pullollinen näin tukevaa kuplivaa voi käydä jo tylsäksi jos esimerkiksi kahden hengen voimin juhlii, mutta maljankilautuksia vaativassa tilaisuudessa viini pysyy helposti mielenkiintoisena ja vakuuttavana esityksenä vähintään lasillisen verran.

Lyhyesti: Tuhdihko, tyylikkään kehittynyt, miellyttävän aromikas ja hyvin tasapainoinen vuosikertakuohuva.

Arvio: Tyylikäs – Viini ei pelaa kepeällä eleganssilla, vaan voimakkailla ja kypsymisen myötä tulleilla, (kuohuviinimaailmassa ikävän harvinaisilla) kehittyneillä aromeilla. Viini kuitenkin pelaa korttinsa hyvin ja jää reilusti plussan puolelle.

Hinnan (15-18e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Vértice Espumante Bruto Cuvee 2010

Vértice Espumante Bruto Cuvee 2010
  • Valmistaja: Caves Transmontanas
  • Tyyppi: Kuohuviini, DOC Douro
  • Maa: Portugali
  • Alue: Douro
  • Rypäleet: Verdelho, Síria, Malvasia Fina
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: n. 11e (Toukokuu 2012, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Tässä männäviikolla tuli käytyä pyörähtämässä Portugalin viineihin keskittyneillä viinimessuilla. Koska punaviinit (ja erityisesti portviinit) olivat aivan turhan heviä tavaraa maistelun aloittamiseen ja valkoviinit olivat vielä aivan turhan lämpimiä kelvolliseen arviointiin, olivat kuohuviinit melko looginen vaihtoehto aloittaa messujen tarjonnan haravointi. Ne sentään olivat järjestään viileässä säilytettyjä, joten ne olivat varsin nauttimisvalmiita messujen ovien avautuessa.

Kuohuvien tarjonta ei päätä huimannut; yhteensä kuohuviinejä taisi löytyä neljästä eri pöydästä (joita oli siis yhteensä kolmekymmentä); niistä ensimmäiseksi valikoitui lähinnä sattuman kaupalla Caves Transmontanas'n pöytä, jonka tarjonnasta päätimme aloittaa persoonallisesti nimetyllä Vértice (mäki) Espumante (kuohuva) Bruto (erittäin kuiva) Cuvee (monen rypäleen sekoite) -viinillä.

Yleisvaikutelmaltaan viini on vaalean vihreänkeltainen ja kevyesti kupliva. Tuoksu on runsaan omenainen, mutta siinä on omalaatuinen, hieman maakellarimainen tunkkaisuus. Ei sellainen korrkivikainen, vaan maamainen, multainen, tunkkainen. Tiedättehän.

Maku on raikas, eloisa ja jopa yllättävän selvästi aidon hunajan makuinen. Ei siis hunajainen vaan rehellisesti hunajan makuinen. Kuohu on tuuhea ja runsas, mutta melko lyhyt. Maistelun jälkeen viini on yleisvaikutelmaltaan aromikas, hunajainen ja sitruunainen ja sitä ryydittävät oikein hyvät hapot.

Jälkimaku on kukkea, mutta samalla myös todella lämmin ja alkoholinen.

Yleisesti viini on, ollakseen perustason portugalilaiskuohuva (vaikkakin vuosikerta-sellainen), oikein jees tapaus. Tähän 11 euron hintaan viini olisi puutteistaan huolimatta ihan kelvollinen runsas ja tasapainoinen arkikuohuva, vaikkakin kyllä hieman liian arkinen ollakseen oikeasti vakavastiotettava niiden kovempien luiden joukossa.

Lyhyesti: Viinissä on puolensa ja puolensa; se on voimakkaan aromikas, runsas, tasapainoinen, mutta myös hieman tunkkainen ja turhan alkoholinen kuohuviini.

Arvio: Miellyttävä – viinillä on akilleen kantapäitä muutama, mutta monesti tuttuihin ja turvallisiin perus-Cavoihin verrattuna tämä on pienikokoinen Herkules, joka ei niinkään pelaa eleganssilla vaan puhtaasti voimalla – siinä myös ihan mukavasti onnistuen.

Hinnan (~11e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

16.5.12

Henri Bourgeois Sancerre Les Baronnes 2010

Henri Bourgeois Sancerre Les Baronnes 2010
  • Valmistaja: Henri Bourgeois
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Sancerre
  • Maa: Ranska
  • Alue: Loire, Sancerre
  • Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 159,00 SEK (~17,71e, Joulukuu 2011, Systembolaget),
    19,95e (Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 20,90e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima),
    161,00 SEK (~18,11e, Systembolaget)

Jouluna rajan yli pyörähtäessäni tuli sikäläisestä alkoholimonopolista poimittua mukaan myös oman monopolimme tilausvalikoimasta löytyvä Les Baronnes, jonka on tuottanut Loiren laakson laatuviinien jättiläinen, Henri Bourgeois. Viini tarttui mukaani hetken mielijohteesta – ainahan kaapissa on tilaa yhdelle laadukkaalle valkoviinille. Yllätys olikin mieluinen kun kotona asioita tarkastellessa huomasi samalla tehneensä säästöä kokonaiset pari euroa ja rapiat päälle tukiessaan naapurimaan alkoholikauppaa.

Viini ehti makoilla kaapin pohjalla vain puolisen vuotta ennen korkkaamista. Viini päätyikin täyttämään roolin ruokapöytien klassikkoyhdistelmässä Chévre ja Sauvignon Blanc: Les Baronnes nautittiin herkullisen vuohenjuustosalaatin kumppanina.

Väriltään viini on hyvin hailakka, aavistuksen vihreään taittuvan kalpea. Tuoksu sen sijaan on reippaasti väriä värikkäämpi: sitä hallitsee erityisesti vihreät elementit, joista vastaleikattua nurmea löytyy paljon, mutta seassa on myös hieman herukanlehteä, parsaa ja jopa aavistus kurkkua. Vihreitä vivahteita ryydittävät aavistukset savuisesta mineraalista, kivipölystä ja hunajaisen makeantuoksuisista kukista. Avauduttuaan tuoksuun tulee myös kevyt voinen vivahde.

Viinin erittäin kuiva maku on Loiren Sauvignoneille tyypillisesti uuden maailman vastaavanlaisia viinejä leveämpi ja täyteläisempi. Hapokkuus on rypäleelle ominaisesti toki voimakasta, jopa leukaperiin asti kiristävää, mutta aromikkuuden runsaus ja suutuntuman täyteläisyys tekee silti viinistä jollain tavalla esimerkiksi Uuden-Seelannin hedelmäisiä ja eloisia Sauvignoneita pyöreämmän ja tuhdimman.

Viini ei kuitenkaan ole missään nimessä raskas tai läski, sillä sen hapokkuus on erittäin voimakasta ja pirteää, mikä sopii tyylillisesti hyvin yhteen viinin aromien kanssa: varsinaista hedelmäisyyttä viinissä edustavat vain hillityt karviaisen ja vihreän omenanaromit, kun taas makupalettia hallitsevat vahva, kevyesti savuinen mineraalisuus, voimakas yrttisyys ja hyvin kevyt, vihreä nurmikkoisuus. Avautuessaan viini rupeaa tarjoilemaan enemmän aluksi piilossa olleita trooppisten hedelmien vivahteita ja kypsempää sitruksisuutta, mutta edelleenkin viinin aromipalettia hallitsevat hyvin vehreät aromit ja voimakas mineraalisuus.

Jälkimaku on intensiivinen, hapokas ja piikivisessä mineraalisuudessaan pitkänpuoleinen; hapokkuus nostaa runsaasti vettä kielelle. Ainoa kauneusvirhe tulee lähinnä alkoholista, jota raikkaan särmikäs jälkimaku ei onnistu peittämään vaan joka jää lämmittämään voimakkaasti nielua.

Kokonaisuutena Henri Bourgeois'n Les Baronnes on oikein ihastuttava esitys. En voisi kuvitella juovani näin raikasta ja ryhdikästä valkoviiniä kun lumi on maassa, mutta heti siitä hetkestä kun aurinko rupeaa oikeasti paistamaan siihen hetkeen kun lehdet rupeavat putoamaan puista, on Bourgeois'n Les Baronnes todellinen nappivalinta. Tässä on aivan erinomainen, raikas ja virkistävän mineraalinen valkoviini sekä verannalle auringon ihmettelyyn että kesäisten ruokien seuraan. Hinta on kovemmanpuoleinen, mutta kuivien valkoviinien ystäville viini antaa rahalle reilusti vastinetta.

Lyhyesti: Hyvin hapokas ja kuiva valkoviini, jonka aromeja hallitsevat erityisesti mineraalisuus ja raikkaan vehreät aromit. Tyyliä kevät- tai kesäpäivään.

Arvio: Erittäin hyvä – viinissä on voimaa ja särmää, mutta ne eivät nouse liian pintaan viinin runsauden keskeltä, vaan kokonaisuus jää oikein harmoniseksi ja kaikin puolin miellyttäväksi esitykseksi.

Hinnan (18,11-20,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

15.5.12

Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé 2011

Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé 2011
  • Valmistaja: Miguel Torres
  • Tyyppi: Roséeviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central, Curicó
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,99 (Toukokuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 9,98 (Tammikuu 2014, Alko)

Tässä viime viikkoina on pariinkin otteeseen tullut maistettua Vanha Kunnon Santa Digna Rosé, joten kai se on hyväksyttävä tosiasia, että roséekausi on saapunut. Santa Digna on espanjalaisen viinijätti Torresin chileläisten viinien linjasto, josta löytyy roséen ohella myös pari valkoista ja yksi punainen Alkon hyllyiltä.

Santa Digna on pysytellyt hinnan- ja veronmuutoksista huolimatta tasaisesti sentin verran kipurajan alapuolella, 9,99 euron hinnassa jo hyvin pitkään. Tämä on ollut oikein mukava asia, sillä tämä viini on aiemminkin vakuuttanut minut käyttökelpoisuudellaan niin seurusteluun kuin ruokailuunkin.

Väriltään Santa Digna on hyvin kirkas, karkkisen punertava ja roséeksi todella syvä. Tuoksu on todella marjainen. TODELLA todella marjainen, erityisesti mansikkainen. Siinä on runsaasti tuoretta metsämansikkaa, mutta myös aavistus makeampaa mansikkahilloisuutta.

Maku on todella voimakkaan marjainen, tuoden kielelle niin kirpeätä, tuoretta metsämansikkaa kuin makeankypsää vadelmaa. Kuivan ja puolikuivan välimaastossa tempoileva maku on voimakas ja runsas, jopa överi, mutta makeankypsillä vivahteillaan myös helppo ja lähes kosiskeleva. Siinä on myös sopivasti tuntuvaa mausteisuutta sekä miellyttävästi ryhtiä tuovaa runsasta hapokkuutta, mutta ilman ruokaa alkoholi kuitenkin pääsee ajoittain hieman puskemaan aromipaletista läpi.

Pitkä jälkimaku on puolukkainen ja selvästi kuivankirpeän punaherukkainen. Kokonaisuutena viini on perinteisen chileläinen: runsas, helpostilähestyttävä ja suorastaan överi. Tässä tapauksessa homma kuitenkin toimii edelleen, sillä tämä rosée ei ole valkoviinien kanssa flirttaileva hailakka viini; tämä viini on erityisesti tilanteisiin, joissa punaviini on liian tuhti, mutta kaivattaisiin silti jotain punaista tavaraa. Alkon hyllyiltä lähin verrokki on todella tuhti Tavelin alueen Château de Ségriès, joka on kuitenkin selkeästi kuivempi, elegantimpi ja selkeästi hinnakkaampi vaihtoehto.

Torresin Santa Digna ei ole elegantti ja fiini, vaan ronski ja helppo, mutta hoitaa roolinsa moitteettomasti. Kevyt jäännössokerin tuoma makeus tuo viinille sopivaa helppoutta seurustelutarkoituksiin, mutta myös samalla makeutta, jota esimerkiksi mausteiset tai jopa tuliset aasialaiset ruoat kaipaavat. Samalla mausteisuus ja rapsakka, särmikäs hapokkuus tuo viinille ryhtiä, jota niin monet jäännössokerilla varustetut roséet kaipaisivat, sillä ilman happoja viinistä tulee pääasiassa vain löysää mehua, jonka yhdistäminen ruokaan on käytännössä mahdotonta.

Mutta kuten valtaosa roséeviineistä, myöskään tätä ei viiniä ei kannata ottaa vakavasti. Se on arkinen, helppo ja mehevä rosée, joka on ehdottomasti parhaimmillaan lähes jääkaappikylmänä, jolloin sen marjaisuuden makeus on parhaiten tasapainossa muun viinin kanssa.

Lyhyesti: Runsas, ryhdikäs ja makean mansikkainen rosée niin arkiruoalle kuin piknikeille ja seurusteluun.

Arvio: Hyvä – roséeviinien kohdalla ei ole niin justiinsa onko viini kuinka elegantti ja harmoninen, kun kuitenkin ne ovat melko harmittomia piknikviinejä tai haasteellisen aasialaisruoan kumppaneita. Santa Digna on mehevä ja kosiskeleva, mutta oman tonttinsa hyvin handlaava perusrosée.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

14.5.12

St. Urbans-Hof Goldtröpfchen Auslese 2007

St. Urbans-Hof Piesporter Goldtröpfchen Riesling Auslese 2007
  • Valmistaja: Weingut Sankt Urbans-Hof
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein (QmP) Auslese
  • Maa: Saksa
  • Alue: Mosel-Saar-Ruwer, Piesporten
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta arviointihetkellä: 14-16e (wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Journalistinen tutkimuksemme St. Urbans-Hofin pöydässä sai tyylikkään päätöksen valitessamme kollegani kanssa viimeiseksi maistiaiseksi tilkan Piesportenin kylän Goldtröpfchenin viinitarhan rypäleistä tehtyä makeata Auslesea.

St. Urbans-Hofin nettisivut kertovat Goldtröpfchenin olevan koko viiniyrityksen hienoin ja arvokkain viinitarha – alueella kasvavien köynnösten ikää ei tiedetä tarkalleen, mutta ne ovat arvioitu n. 80 vuoden ikäisiksi. Tämän lisäksi köynnökset ovat erittäin harvinaisia ihan maailmanlaajuisessa mittakaavassa: ne ovat säästyneet kokonaan viinikirvalta, eli niitä ei ole vartettu kiinni viinikirvalle vastustuskykyiseen törmäviinin runkoon.

Väriltään viini on melko kevyen keltainen ja hyvin tyypillinen hieman makeammalle ja vanhemmalle valkoviinille. Tuoksussa on runsaasti niin mineraalia kuin myrskylyhtyistä petroliakin, kypsää sitruunaa, omenaa ja aavistus hunajaa. Tuoksu on upea yhdistelmä viileätä raikkautta ja makeata runsautta.

Maussa on hunajaa, petrolia, persikkaa, ananasta ja yleistä makeutta. Makeus kuitenkin on vain lähinnä maku, ei tunne, sillä runsas hapokkuus ja matala alkoholipitoisuus pitävät viinin hyvin kepeänä ja eloisana, eikä jäännössokeri (n. 100 g/l) tunnu viinissä juuri ollenkaan. Maun runsaus kehittyy kielellä viinin kulkiessa kohti nielua samalla kun voimakas aromikkuus ja tuntuva hapokkuus jättää suuhun lähes supistavan intensiivisyyden tunteen.

Jälkimaku on melko riittoisa, reilun keskipitkä, hyvin hapokas ja raikas, jättäen kielelle mineraalin ohelle fiinin sitruunamarmeladisen vivahteen.

Kokonaisuutena viinistä löytyy nyt – 5 vuoden jälkeen vuosikerrasta – upeata eleganssia ja ihailtavaa tasapainoa. Aromirikkaus tarjoaa reilusti ihasteltavaa vaikka viini on makeiden viinien mittapuulla vielä nuorehko, mutta aromikkuus tulee varmasti syvenemään entisestään viinin kerätessä ikää ja värin tummentuessa. Tämä Auslese on todella tyylikäs esitys, joka jätti erittäin positiivisen vaikutelman. Tykkään.

Lyhyesti: Rakenteeltaan kepeän eloisa mutta aromeiltaan voimakas, syvä ja erinomaisen tasapainoinen makea jälkiruokaviini.

Arvio: Erinomainen – viini on loistovalinta niille, jotka kaipaavat kepeätä ja intensiivistä jälkiruokaviiniä, mutta eivät pidä jalohomeen mukanaan tuomasta persoonallisesta vivahteesta sekä usein jalohomeisista viineistä löytyvistä rusinaisista aromeista. Viini on kuitenkin loistava esimerkki Moselin alueen jälkiruokaviiniosaamisesta, ja suosittelemisen arvoinen tuttavuus kaikille makeiden viinien ystäville.

Hinnan (14-16e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

13.5.12

St. Urbans-Hof Bockstein Riesling Spätlese 2011

St. Urbans-hof Ockfener Bockstein Riesling Spätlese 2011
  • Valmistaja: Weingut Sankt Urbans-Hof
  • Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Spätlese
  • Maa: Saksa
  • Alue: Mosel-Saar-Ruwer, Saar, Ockfen
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: n. 15e (wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Maistettuamme kollegani kanssa miellyttävän mutta kuitenkin hieman keskinkertaisen Wiltingen Kabinettin, siirryimme St. Urbans-Hofin pöydän tarjonnassa makeusasteikossa ylöspäin. Seuraavana vuorossa oli tämän viinitalon erittäin kypsistä rypäleistä puristettu makea Spätlese.

Väriltään viini on melko hailakka, vaatimattoman vihertävä. Tuoksu on sen sijaan runsas, ollen tasapainoinen sekoitus pirteätä raikkautta, makeata aprikoosisuutta, petrolia ja savuista mineraalisuutta.

Maku on makeudestaan huolimatta hyvin vehreä ja raikas, sekä jopa pisteleväksi asti yltyvän rapsakan hapokas. Hedelmäisyys on erityisesti hyvin ananaksinen ja kevyesti hunajaan taittuva; mukana on myös tuoksusta löytynyttä savuista tai piikivistä mineraalia. Kokonaisuutena viini tuntuu kuitenkin vielä liian nuorelta ja jopa hieman raa'an oloiselta, niin hedelmänsä kuin riipivän hapokkuutensa puolesta.

Jälkimaku on makean aprikoosinen ja mineraalinen, mutta voimakkuudeltaan melko vaatimaton ja kestoltaan ikävän lyhyt. Hapokkuus tuntuu myös kasvavana kiristyksenä kielellä viinin kadotessa suusta.

Yleisesti viinistä on todettava että rakennetta siitä ainakin löytyy. Hedelmäisyys on hyvin kunnossa, mutta se silti on kovassa seurassa hyvin särmikkään ja ryhdikkään hapokkuuden rinnalla. Viini tuntuukin olevan nyt aivan liian nuori niin ruokaviiniksi kuin seurusteluun ja suosittelen sille pitkää kypsytystä. Hapot todennäköisesti kevenevät järkevämmälle tasolle 5-10 vuoden päästä vuosikerrasta, mutta tässä on myös oikein kelpo viini jos haluaa valkoviiniä oikein pitkään kypsytykseen: runko on tehty kestämään ja viinin runsas makeus auttaa pitämään viinin erinomaisessa tikissä vaikka kypsytysvuodet venyisivätkin vuosikymmeniksi.

Bockstein Spätleseä on hieman vaikeata arvioida nykykunnossa; hintaansa nähden se on oikein hyvä, ellei parempikin, mutta rakenne ja viinin potentiaali huomioon otettuna niin arvosana kuin hinta-laatu-suhde kohoavat entisestään. Sanoisin viinin olevan loisto-ostos makeista valkoisista pitävälle, jos löytyy kärsivällisyyttä odottaa viinin korkkaamista. Tuoretta kuivaa viiniä kaipaavien kannattaa sen sijaan kääntää katseensa muualle.

Lyhyesti: Terävän hapokas, runsas, vehreä ja vielä armottoman nuori makea saksalainen. Oikein hyvä ostos kaappiin tai kellariin.

Arvio: Erittäin hyvä – arvio perustuu enemmän viinin lupaamaan potentiaaliin kuin tähän hetkeen. Viini on nyt jo oikein maistuva, mutta selvästi vielä kehittyvässä vaiheessa. Suosittelen odottamaan viinin kanssa vielä muutamia vuosia jotta siitä saa parhaat palat irti.

Hinnan (n. 15e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

11.5.12

St. Urbans-Hof Wiltinger Riesling Alte Reben 2011

St. Urbans-Hof Wiltingen Riesling Alte Reben 2011
  • Valmistaja: Weingut Sankt Urbans-Hof
  • Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Kabinett
  • Maa: Saksa
  • Alue: Mosel-Saar-Ruwer, Saar, Wiltingen
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 7,50-10e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla tutustuttuamme MW Caro Maurerin luennolla viinitalo St. Urbans-Hofin kaikin puolin mahtavaan Laurentiuslay Großes Gewächs -viiniin, emme yksinkertaisesti voineet jättää viinitalon muita viinejä maistamatta. Tarjolla oli yksi kuiva perustason Riesling, kuiva Spätlese ja kolme makeata Moselin taidonnäytettä. Olimme jo täysin vakuuttuneita viinitalon viiniosaamiseen kuivien viinien parissa, mutta halusimme nähdä miten tango taittuu Moselin perinteisempien, makeiden viinityylien kanssa. Aloitimme niistä vähiten makeasta, vanhojen köynnösten (Alte Reben) hedelmistä valmistetusta Kabinettista.

Väri on hyvin hailakka, lähes väritön. Viskositeetiltaankin viini on melko ohut; ulkonäön perusteella viini ei juurikaan vedestä eroa.

Tuoksussa rupeaa olemaan jo enemmän jotain: on kevyttä petrolia, raikasta limettiä, appelsiininkuorta ja tuoretta sitruunaruohoa.

Maussa on hyvin makeutta, limettiä, kypsänmakeata persikkaisuutta ja mineraalia mutta myös kirpakkaampaa yrttisyyttä ja hyvin rapsakkaa hapokkuutta. Viini kuitenkaan ei onnistu leviämään erittäin runsaaksi ja tuhdiksi paketiksi, vaan tuntuu hillitsevän itseään.

Jälkimaku on hieman hapokas ja voimakkaan, suuta puhdistavan mineraalinen. Limettinen hapokkuus jatkuu kielellä melko pitkään.

Kokonaisuus on ihan ok, mutta mielestäni hieman vaisuhko ja turhan perus. Wiltingen Kabinett on oikein miellyttävä puolimakea seurusteluviini, mutta hieman turhan vaisuhko yleiskäyttöiseksi ruokaviiniksi. Oikeanlaisen ruoan (mausteinen aasialainen?) viini saattaisikin oikeasti avautua kunnolla ja "lähteä lentoon", mutta viini ei jaksanut innostaa niin paljon allekirjoittanutta, että jaksaisin itse lähtiä tutkimaan asiaa tarkemmin.

Ei jatkoon.

Lyhyesti: Puolimakea, mineraalinen ja todella hapokas perus-Kabinett. Hintaisekseen oikein hyvä, mutta silti melko yllätyksetön.

Arvio: Tylsä – viini ei varsinaisesti ole mitenkään huono. Se vain ei jaksa yllättää millään akselilla. Erittäin tyypillinen alle kympin makeahko moselilainen.

Hinnan (7,50-10e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

10.5.12

Quinta dos Termos Fonte Cal Reserva 2010

Quinta dos Termos Fonte Cal Reserva 2010
  • Valmistaja: Quinta dos Termos
  • Tyyppi: Valkoviini, DOC Beira Interior Reserva
  • Maa: Portugali
  • Alue: Beiras, Beira Interior
  • Rypäleet: Fonte Cal (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,50e (Toukokuu 2012, Quinta dos Termos)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Portugalin viinejä esitelleillä messuilla tuli maistettua kymmeniä erilaisia, toinen toistaan viehättävämpiä viinejä (joiden yleinen ominaisuus tuntui olevan naurettavan edullinen hinta – kansainväliset hinnat pyörivät keskimäärin akselilla 6-15 euroa!), mutta aivan ensimmäiseksi tahtoisin nostaa esille viinin, joka jäi mieleen ylitse muiden: Espanjan rajan tuntumassa sijaitsevan Quinta dos Termosin Fonte Cal Reserva.

Päädyimme tutustumaan viiniin kun kollegoideni kanssa messuja kierrellessämme eräs mies kysäisi olemmeko koskaan maistaneet Fonte Calista tehtyä viiniä. Vastakommenttina jouduimme toteamaan ettemme koskaan olleet kuulleetkaan mainitusta rypälelajikkeesta. Tässä vaiheessa portugalilaismiehen viiksekkäille huulille levisi ovela hymy: "tietenkään ette; olemmehan maailman ainoa viinitila, joka tekee lajikkeesta lajikeviiniä!"

Saimme kuulla tältä viiksekkäältä portugalilaisherralta, João Santosilta, Fonte Calin olevan lajike, jota viljelevät vain muutamat pienet viinitilat Beirasissa, lähellä Espanjan rajaa, mutta luomuviljelyyn keskittynyttä Quinta dos Termosia lukuunottamatta kaikki muut viinitarhat joko sekoittavat sitä muihin viineihin tai myyvät suuremmille osuuskunnille. Rypälelajike on niin tuntematon, että edes Google tai Wikipedia eivät osaa auttaa allekirjoittanutta lajikkeen kanssa. Joka tapauksessa – tilanne on erittäin houkutteleva: nyt on mahdollisuus päästä maistamaan kaiken kaikkiaan uniikkia rypälelajiketta!

Lasissa viini on melko kellertävä, ei kovin syvä, vaan hailakka, mutta värissä ei tunnu olevan juurikaan valkoviinien vehreyttä. Tuoksu on todella persoonallinen, kehittynyt, mutta jopa juustoisen oloinen; erityisesti mieleen nousee nuori valkohomejuusto, tai vanha ja kova Manchego. Aluksi tuoksu on kevyt, yrttinen ja herkkä, mutta avautuessaan rupeaa tuomaan yhä kukkeampia ja vivahteikkaampia elementtejä esille. Kunnolla avauduttuaan tuoksu on voimakkaampi, rehevä ja persoonallisen kukkea.

Maku on hyvin runsas eikä tunnu seuraavan yhtään persoonallista, mutta vaisuhkoa tuoksua: se on hyvin runsas, hyvin kuiva, vivahteikas, kukkea ja aromikirjoltaan syvä ja tuoreen vehreä. Hedelmäisyys on raikasta, persoonallista ja hyvin Soavea muistuttavasti olkista. Aromikas viini tuntuu kehittyvän kielellä sitä mukaa kun viini kulkee sitä pitkin. Hyvin persoonallisesta aromikkuudesta on vaikea löytää kiinnekohtia muuhun viinimaailmaan, mutta lähimmäksi pääsee, jos kuvittelee hyvin aromikkaan Soave Classicon, jossa on runsaasti kypsää hedelmäisyyttä, hiivaista vivahteikkuutta, supistavaa ja kiehtovaa yrttisyyttä, sekä mitä hennoimpaan hapettuneisuuteen vihjailevaa kehittyneisyyttä. Hapokkuus on oikein hyvin tasapainossa hedelmäisyyden kanssa – vaikka viini ei ole esimerkiksi perus-Rieslingien tapaan terävän ja rapsakan hapokas, on se silti pirteä ja ryhdikäs kokonaisuus.

Mausteinen ja aromikas jälkimaku on todella pitkä ja vaikuttava, jatkuen suussa todella pitkään ja tuoden täysin uusia aromeita vielä pitkään viinin kadottua kieleltä.

Kokonaisuutena viini oli melko lailla persoonallinen ja mieleenpainuva. Oli uskomattoman mielenkiintoista päästä tutustumaan kokonaan täysin tuntemattomaan lajikkeeseen, sekä siitä tehtyyn viiniin, joka todella paljastui erittäin omaperäiseksi ja luonteikkaaksi. Viini on yleisesti melko voimakas ja mausteinen, joten kevyimpien ja herkimpien ruokalajien kanssa hyvin aromikas Fonte Cal riitelee melko todennäköisesti. Sen sijaan voimakasmakuisten merenelävien ja hapokkaiden salaattien, tai jopa mausteisen valkoisen lihan kanssa viini sopinee erinomaisesti.

Lyhyesti sanottuna viini oli tyrmäävä: nappitapaus. Tottahan toki viini oli voimakas ja suoraan asiaan menevä, mutta kyseessä ei missään nimessä ollut yksinkertainen uuden maailman hedelmäuutos, vaan todella roteva, vivahteikas, sydämellä tehty periportugalilainen valkoviini, josta löytyy niin erinomaista tasapainoa kuin tiukkaa hauista. Suosittelen tutustumaan jos persoonalliset, voimakkaat valkoviinit ovat sydäntä lähellä!

Viinin esitellyt João Santos kertoi heidän viinitalonsa olevan ylpeä Fonte Calista, enkä epäile yhtään; tuntien nyt rypäleen meriitit. Hän mainitsi myös heidän pyrkivän tuomaan rypälelajiketta suurempaan huomioon ettei tämä lähes sukupuuton partaalla oleva lajike pääsisi katoamaan kokonaan. Täytyy toivoa heidän onnistumistaan; sen verran vivahteikkaan viinin ovat saaneet puskettua ulos, että sääli olisi jos vastaavanlaisia ei enää löytyisi! Tästä viinistä en pysty lupaamaan että se olisi seuraava Iso Juttu, mutta ainakin vilpittömästi toivoisin niin käyvän.

Tarjoilua varten suosittelen jäähdyttämään viinin jääkaappikylmäksi, jonka jälkeen viini kannattaa dekantoida karahvissa, jotta sen kukkea runsaus pääsee hyvin esille. Viini on tarjoiluvalmis ollessaan erinomaisimmillaan n. 9-12 asteen lämpöisenä.

Lyhyesti: Hyvin vaikuttava ja erittäin persoonallinen aromipommi Portugalin sisämaasta. Vie kielen mennessään.

Arvio: Täydellinen – viinistä on hyvin vaikea tiivistää mitään oleellista tähän; uskon yllä olevan arvostelun kertoneen kaiken oleellisen, enkä kykene sitä enää tiiviimmin ilmaisemaan. Viini on enemmän kuin erinomainen jo nyt, mutta luotan sen kehittyvän helposti vielä seuraavan 3-5 vuoden ajan entistä aromikkaammaksi ja vivahteikkaammaksi.

Hinnan (9,50e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA HETI.

Väliaikatiedote #2

Tervehdys, arvon lukijani!

Tänään tapahtui kaksi hienoa asiaa:

a) Palautin vihdoin ja viimein yliopistolle yli puoli vuotta minua riivanneen tutkielmani. (Itse asiassa tämä blogi oli alun perin keino prokrastinoida tutkielman tekemisen sijaan; lupaan kuitenkin jatkaa blogaamista, vaikka tutkielmani ei enää vainoakaan minua takaraivossani!) Tämä siis oli päivän suurin uutinen, sillä vielä pari viikkoa sitten uskoin etten saisi runnottua tutkielmaa loppuun ja olin valmis heittämään hanskat naulaan. Onnistuin kuitenkin keräämään voimavarani kasaan ja pinnistämään tutkielmani loppuun, mistä olen nyt äärettömän ylpeä!

b) Piipahdin Portugalilaisten viinien messuilla, jotka olivat todella kokonaisuutena todella mielenkiintoiset ja enologisia horisontteja avartavat: pääsin tutustumaan erittäin moneen uuteen, ennestään tuntemattomaan viinilajikkeeseen sekä päivittämään tietojani muutamista vanhoista, tutuista tuotteista. Päivän tärppi oli kuitenkin joka tapauksessa Beiran alueelta tulevan Quinta dos Termosin luonnonmukaisesti viljellyt, todella vivahteikkaat puna- ja valkoviinit, jotka onnistuivat hurmaamaan minut ja muutaman mukana olleen kollegani 29 muun viinintuottajan / -tuojan joukosta! Viinit olivat niin upeita ja mielenkiintoisia, että palasimme lopulta ensivierailumme jälkeen kolmesti Termosin pöydän ääreen - viimeisellä kerralla vain juttelemaan niitä näitä viinejä esitelleen mukavan João Santosin kanssa.

Lähden tässä reilun viikon päästä pyörähtämään Italiassa, akselilla Bardolino - Valpolicella, mutta kunhan kesä koittaa, tulevat niin loput Saksan viinimessuilla maistetut viinit, kuin nämä uudet Portugalin viinimessujen viinit kommentoitua blogiin - toki unohtamatta kaikkia muita viinejä joita satun tänä aikana maistamaan!

Kippistä ja pitkää ikää!

Deidesheimer Hofstück Dornfelder "Im Holzfass" 2009

Deidesheimer Hofstück Dornfelder "Im Holzfass" 2009
  • Valmistaja: Winzerverein Deidesheim
  • Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Trocken
  • Maa: Saksa
  • Alue: Pfalz, Deidesheim
  • Rypäleet: Dornfelder (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 6,50e (Huhtikuu 2012, Deidesheim)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Muutamia laadukkaita Spätburgundereita Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla maistettuamme ajattelimme tarkistaa minkälainen tilanne on maan muiden punaisten viinien puolella. Arpaonnen osuessa Winzerverein Deidesheimin kohdalle, päätimme tutustua yhteen saksan merkittävimmistä punaisista rypälelajikkeista, Dornfelderiin.

Väri on paksuhko, nuorehkon sinipunainen, musteinen. Tuoksussa on selvästi nuorta ja samalla turhankin kypsää punaista ja tummaa marjaa. Marjaisuutta ryydittää myös jonkinlainen teräksisyys tai mineraalisuus sekä kevyt, mausteinen tammisuus.

Keskitäyteläinen maku on pehmeän mausteinen mutta lähes kirpeähkön hapokas. Tammi kantaa selvästi enemmän kuin hedelmäisyys. Marjaisuudesta erottaa lähinnä vain sen ylikypsän makeat vivahteet, loput peittää melko yksiulotteinen, mausteinen tammisuus.

Jälkimaultaan viini on lähinnä mausteisen tamminen ja melko vaatimaton. Messuilla tuotteiden hintoja ei kerrottu, mutta viinin aromimaailma käytännössä huusi makuhermoilleni "edullinen, tylsä arkiviini!" Puolisokkona (=näen viinipullojen etiketit, mutta 95% tapauksissa ne eivät sano minulle mitään) maistellessa voi silti todeta, että laatu maksaa selvästi – nyt kun viinien hintoja joutuu etsimään blogipostauksia kirjoitellessa, huomaa kuinka hyvin usein viinin myöhemmin paljastunut hinta tuntuu kulkevan käsi kädessä aikaisemmin kirjoitettujen havaintojeni kanssa.

Lyhyesti: Hyvin tylsä, melko epätasapainoinen arkiviini, jossa tympeä tammisuus tukahduttaa viinin lähinnä liian kypsänmakean marjaisuuden. Ei jatkoon.

Arvio: Huono – enpä voi suositella edes heikkotasoisten tusinaviinien ystäville. Samalla hinnalla (plus/miinus euro) saa Alkon hyllyiltä parempaa.

Hinnan (6,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.