Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


29.6.12

Montalto Pinot Grigio 2011

Montalto Pinot Grigio 2011
  • Valmistaja: Barone Montalto
  • Tyyppi: Valkoviini, IGT Sicilia
  • Maa: Italia
  • Alue: Sisilia
  • Rypäleet: Pinot Gris (100%)
  • Koko: 1,0
  • Hinta arviointihetkellä: 8,72e (Kesäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 9,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Pinot Grigio on tuon Alsacen helmen, Pinot Gris'n (joka toki on myös melko suosittu mm. Itävallassa ja Saksassa), italialainen klooni samasta rypäleestä. Samasta rypäleestä huolimatta nämä viinit ovat tyyliltään hyvin erilaisia: alsacelaiset Pinot Gris't ovat usein hyvin runsaan hedelmäisiä, täyteläisiä, kohtalaisen hapokkaita ja mausteisia siinä missä italialaiset Pinot Grigiot ovat usein hyvin kepeitä, raikkaita, hapokkaita ja puhdaspiirteisiä. Tästä syystä suosin usein mielummin Alsacen Pinot Gris'tä, vaikka Pinot Grigiolla on kyllä aika ajoin hyvin ansaittu paikka ruokapöydässä mm. salaattien ja merenelävien kumppanina. Pinot Grigio on Italiassa suosituimmillaan maan viileissä pohjoisosissa, joten katsotaan miten tämä etelän kuumasta Sisiliasta kotoisin oleva, kätevässä ja kevyessä litran muovipullossa tuleva luomu-Pinot Grigio pärjää.

Väri on hyvin neutraali, pienen aavistuksen vihertävä, muistuttaa lähinnä jotain sitruunavissyä ilman kuplia. Tuoksu on hyvin hento, lasista saa tuskin mitään kunnon nuuhkaisuillakaan. Yleisesti todella hentoa tuoksu tuo mieleen alppijärven: kukkaisuutta, mineraalia ja todella paljon vettä.

Maku on hapokas, rapsakka ja tuore, mutta hedelmäisyydeltään todella hento – kieleltä voi erittaa kevyttä omenaisuutta, siinä kaikki. Viini ei maistu juuri miltään. Nada. Zip. Nil. Nix. ничего.

Jälkimaku on hapokas, vaatimaton ja lyhyt.

Kokonaisuutena viini on todella vetinen, tylsä ja ankea. Kaikenlaisia retkiä ajatellen viinin pakkaus on kätevä, mutta sen sisältö ei kannusta missään nimessä palaamaan viinin ääreen. Montalton PG on jopa italialaiseksi Pinot Grigioksi naurettavan hento, ja hintaluokkansa edustajanakin ala-arvoinen esitys. Alkon ostossa lienee ollut hakusessa litran muovipullossa tuleva edukas valkoviini ilman sen kummempia kriteereitä ja tämä on tainnut olla ainoa tarjottu tuote, en oikein muuten ymmärrä miten tämmöistä tavaraa otetaan myyntiin.

Lyhyesti: Hyvin hento, mauton, vetinen ja ankea valkoviini näppärässä litran muovipullossa.

Arvio: Huono – kai tämän viiniksi voi laskea, koska tässä on alkoholia ja ihan viinirypäleistäkin taitaa olla tehty, mutta maun tai tuoksun puolesta en osaisi sitä arvata.

Hinnan (9,99e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

La Chablisienne Chablis Le Finage 2011

La Chablisienne Chablis Le Finage 2011
  • Valmistaja: La Chablisienne
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Chablis
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bourgogne, Côtes d'Auxerre, Chablis
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 15,99e (Kesäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 16,95e (Tammikuu 2014)

Tässä viileänä kesäpäivänä kävi kutsu tulla syömään lohta ja muuta kesäpöydän pikkutarjottavaa. Viinimaailman melkeinpä universaali faktahan on se, että Chardonnay ja lohi ovat aina toimiva klassikkoyhdistelmä. Bourgogne, tuttavallisemmin Burgundi, lienee maailman korkeimmalle arvostettu Chardonnayta tuottava viinialue, joten valinta lohen kumppaniksi ei ollut tässä tapauksessa kovinkaan vaikea. Kevyesti suolatulle uunilohelle kelpaa helposti niin raikas ja hapokas kuin tuhti ja tamminenkin Chardonnay; tällä kerralla mukaan päätyi raikkaan hapokas ja tammeamaton Chablis'n viini muiden niin oheissyötävien perusteella.

Viinin kotoalue, Chablis, on Bourgognen viinialueen pohjoisin osa, joka sijaitsee muuta viinialuetta selvästi pohjoisempana, erillisenä saarekkeena pohjoisen Champagnen viinialueen kainalossa. Chablis eroaa merkittävästi muun Bourgognen Chardonnay-viineistä siinä, että alueella käytetään viinin kypsytyksessä tammea hyvin vähän tai ei ollenkaan. Lisäksi alueen viileä ilmasto ja runsaan mineraalinen maaperä tekevät sen viineistä usein muita Burgundereita raikkaampia ja särmikkäämpiä. Viinin tuottanut La Chablisienne on yhtiön kotisivujen mukaan noin 300 pientuottajaa käsittävä valtava osuuskunta, jolla on viinitarhoja alueen jokaisessa appellaatiossa – jopa arvokkaimmilla Grand Cru -tarhoilla – ja joka tuottaa lähes 25% kaikista Chablis'ssa tuotetuista viineistä. Valtavasta koostaan huolimatta La Chablisiennea pidetään yleisesti korkeatasoisia, laadukkaita ja aluetta hyvin edustavia viinejä tuottavana osuuskuntana – mukavaa vaihtelua viinimaailmassa, jossa usein suuret viinintuottajat yhdistetään lähinnä hahmottomiin, yllätyksettömiin ja keskinkertaisiin viineihin.

Väriltään Le Finage on hailakan keltainen, hennon vihersävyinen. Runsaasta hapokkuudesta kielivät pikkuruiset kuplat, joita muodostuu viinilasin seiniin. Tuoksultaan viini on hyvin raikas, teräksinen, tuoreen hedelmäinen ja kevyen kukkaisa. Tuoksun seasta löytyvä voimakas mineraalisuus tekee viinin tuoksusta heennosti viileän ja suolaisen merellistä. Yleisvaikutelmaa hallitsee raikkaan makea omenaisuus.

Maultaan viini on erittäin raikas, selvä- ja puhdaspiirteinen, tuoreen viheromenainen ja sitruksinen. Kielen kärjessä tuntuu aavistus kypsää punaista omenaa, mutta muuten maku on rutikuiva ja rapsakka. Suutuntumaltaan viini on keskirunsas, hennon voimainen ja pehmeän täyteläinen mutta myös voimakkaan hapokas ja jopa hennon kirpeä. Täyteläisyydestään huolimatta viini on happojensa kantamana oikein kepeä ja eloisa esitys. Yleisvaikutelmaa sävyttää teräksinen särmikkyys ja tuntuva, hieman Champagnen kuohuviinejä mieleen tuova mineraalisuus.

Jälkimaku on raikkaan hapokas, suutapuhdistavan mineraalinen, kevyen lämmin ja melko pitkä. Sitruksinen hapokkuus jättää suutasupistavan tunteen viinin kadottua suusta. Erittäin puhdaspiirteinen ja ilmaisultaan viileän raikas viini vielä silloinkin, kun se on ehtinyt lämmetä huoneenlämpöiseksi.

Viini pelasi erinomaisesti niin raikkaiden ja kepeiden kesäpöydän antimien kuin paksujen ja rasvaisten kalojen kumppanina. Terävä hapokkuus sai viinin pysymään ihastuttavan eloisana kovassakin käsittelyssä samalla kun raikas ja vivahteikas aromimaailma tuki kiitettävästi kevyen aromikkaita ruoan aromeja.

Le Finage edustaa luokittelultaan alueen perustasoa, mihin verrattuna viini on hinnaltaan kovemmanpuoleinen. Se kuitenkin myös tarjoilee todella klassista, tyylikästä ja tasapainoista laatua, mikä selittää osaa hinnasta. Laatu maksaa, onhan tässä kuitenkin yksi ylivoimaisesti parhaita Alkon tammeamattomia Chardonnay-viinejä, mutta näkisin viinin silti mielellään euron pari edullisempana. Toisaalta nykyisellään viini kuitenkin tarjoaa yleisesti oikein hyvin vastinetta rahalle, ja raikkaiden Chardonnay-viinien ystävälle enemmänkin.

Lyhyesti: Todella raikas, eloisa, puhdaspiirteinen ja vivahteikas pohjoisen Burgundin klassikko, joka on parhaimmillaan nuorena ja raikkaana.

Arvio: Tyylikäs – Le Finage on todella loistava yhdistelmä voimaa ja kepeyttä, särmää ja eleganssia. Kyllä Chardonnay osaa olla hurmaava rypäle, kun turhat tammen aromit ja ylikypsä hedelmäisyys on siivottu tieltä.

Hinnan (16,95e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

23.6.12

Geyser Peak Reserve Alexandre Meritage 2006

Geyser Peak Reserve Alexandre Meritage 2006
  • Valmistaja: Geyser Peak Winery
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Alexander Valley
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Sonoma County, Alexander Valley
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (70%), Merlot (13%), Malbec (9%),
    Petit Verdot (7%), Cabernet Franc (1%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 19,99e (Kesäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 22,80e (Tammikuu 2014, Alko)

Toinen juhannusgrillailujemme kahdesta Cabernet-vetoisesta viinistämme oli uutta maailmaa edustava, yhdysvaltalaisen Geyser Peakin huippuviini, Reserve Alexandre Meritage. Meritage-termillä kuvataan amerikkalaisia viinejä, jotka pyritään tekemään mahdollisimman pitkälti Bordeaux'n perinteisten viinien hengessä. Tämä viini on reilun vuoden tammessa ja noin kaksi vuotta pullossa kypsytetty ennen myyntiin pistämistä, joten tarjolla pitäisi olla sopivasti kehittynyttä tavaraan. Vilkaistaanpa miten amerikkalaiset hallitsevat Bordeaux-kloonit!

Ps, näköjään Alkon hinta viinille on globaaliin hintatasoon nähden melko kohtuullinen – viini nimittäin maksaa Geyser Peakin omilla sivuilla $49 / pullo! Tämän lisäksi Wine-Searcher antaa viinin hinnan Jenkeissä akselille 26-35e. Eri asia onko sitten nuo hinnat, tai edes Alkon hinta, sopiva viinin tasoon nähden.

Ulkonäöltään viini on mustan tummanpunainen, lähes täysin läpinäkymätön ja tuhti. Muhkea ja kutsuva tuoksu on makeahkon mustaherukkahilloinen. Siinä on kevyttä viikunaisuutta ja maitosuklaista tammisuutta.

Maku on todella runsas ja perinteisesti amerikkalaiseen henkeen melkoisen kosiskeleva. Hedelmäisyys on hyvin makeata ja selvän herukkaista – pääasiallinen sekoitelajike Cabernet Sauvignon on selvästi framilla. Hyvin täyteläinen maku on runsaan mausteisen tamminen, luumuinen, aavistuksen lakritsinen, hennon vaniljainen ja hyvin vivahteikas, vaikkakin viinin puoli vuosikymmentä vanha ikä ei juurikaan suussa maistu. Aromipuolella turhan runsas kypsänmakea ja jonkin verran hilloinen hedelmäisyys on hieman liikaa itselleni, mutta muuten viini on yllättävän tyylikäs kaikessa runsaudessaan. Alexandren suuremmat ongelmat ovat sen ilmaisussa ja rakenteessa: viini on melko tanniininen, mutta vaikka ne tuovat sopivaa otetta kokonaisuuteen, tarvitsisi näin muhkea ja runsas esitys voimakkaampaa happorakennetta pysyäkseen ryhdikkäänä. Nyt viini on monoliittisen massiivinen, mutta samalla hyvin raskas ja melkoisen hahmoton. Lisäksi viini ei tunnu kehittyvän suussa tai lasissa juuri yhtään, vaan se iskee koko tarjontansa heti pöytään. Viinin lämmin ja suoraviivainen ilmaisu voisi toimia melko selkeämakuisista, simppeleistä ruoista koostuvassa grillipöydässä, mutta viinin tämänkertainen kilpakumppani Finca Moncloa tuntuu alleviivaavan viinin kömpelyyttä.

Jälkimaultaan Alexandre Meritage on mausteisen tamminen, roteva, lämmin, tanniiniensa puolesta kevyen katkeroinen ja yleisvaikutelmaltaan ei juuri hilloinen; jälkimaku on miellyttävän kuiva ja tyylikäs. Kokonaisuutena viini on hyvin kypsänmakea ja muhkea, mutta myös mutkaton ja helpostilähestyttävä. Ei-kyllä-nyt-Bordeaux-mutta-ihan-jees -viini; selkeästi uuden maailman edullisempia perusviinejä tyylikkäämpi ja parempi, mutta myös selkeästi uuden maailman viini ilmaisultaan ja rakenteeltaan. Vähän vähemmän kypsänmakeana ja hapokkaampana tämä olisi voinut olla oikein erinomainen iso viini, mutta nyt se jäi perusmiellyttäväksi grilliviiniksi, joka tuntuu rantautuneen valaan tavoin jäävän oman painonsa liiskaamaksi.

Lyhyesti: Amerikkalaisten näkemys Bordeaux'n viineistä: todella massiivinen, kypsänmakea, suklaisen tamminen ja tuhtiin suutuntumaan nähden ei kovinkaan hapokas Cabernet-blend. Viini on aromeiltaan hyvä uuden maailman viiniksi, mutta hintaansa ja edustamaansa Bordeaux-tyyliinsä nähden se vetää ilmaisussaan turhankin paljon mutkia suoriksi. Tyylikäs vaihtoehto Australian ja Chilen punaviinien faneille.

Arvio: Erittäin hyvä – hilloiseksi ja tukevaksi Jenkki-Cabiksi. Ei tämä laadukkaille ja tasapainoisille Euroopan klassikoille pärjää eleganssissa, mutta onhan tämä nyt ihan kelpo esitys paksuksi uuden maailman viiniksi. Jos niistä pitää, ei Alexandre Meritage tuota pettymystä.

Hinnan (19,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.
Hinnan (22,80e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hintansa luomia odotuksia.

Finca Moncloa 2006

Finca Moncloa 2006
  • Valmistaja: González Byass
  • Tyyppi: Punaviini, Vino de la Tierra
  • Maa: Espanja
  • Alue: Andalusia, Cádiz
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (51 %), Syrah (36 %), Merlot (12 %),
    Tempranillo (1%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 17,08e (Maaliskuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Tarjonnaltaan erittäin sekalaiseen juhannusgrillipöytäämme nappasin kellaristani kaksi yleisesti hyvinä grilliviineinä tunnettua Cabernet-blendiä, yhden vanhasta maailmasta ja yhden uudesta, molemmat vuosikertaa 2006. Vanhaa maata edusti lähinnä Sherryistään tunnetun espanjalaistuottaja González Byassin Vino de la Tierra -tasoinen punaviini, Finca Moncloa. Myynnissä ollessaan viini oli Alkon perusvalikoimassa, mutta sitä oltiin ostettu vain muutamien satojen pullojen kokoinen erä, mistä syystä mielenkiinto heräsi viiniä kohtaan. Ostopäätös lopulta syntyi, kun netistä tuli luettua lähinnä positiivisia arvioita viinistä ja sen kypsytystäkin kestävästä rakenteesta. Tulipa myöhemmin ostettua toinenkin pullo tätä samaa viiniä pidempiaikaiseen säilyttelyyn, kun se siirtyi poistuviin tuotteisiin ja sen hinta putosi varsin kohtuulliseen 13,69 euroon.

Finca Moncloa on tosiaan Cádizin alueen viini, eli sieltä samalta Espanjan eteläisimmän niemen kärjen alueelta, mistä reilu kuukausi sitten arvioimani Barbazul oli peräisin. Tämä viini eroaa Barbazulista siinä, että tässä on käytetty vain kansainvälisiä lajikkeita, pääosin Cabernet'ta, kun taas puolet Barbazuliin käytetyistä rypäleistä oli paikallista, Sherryn valmistuksessa merkittävämpää Tintilla de Rotaa. Nyt sitten katsomaan kuinka erilainen tämä Cádizin viini on Barbazuliin verrattuna, ja kuinka tämä pärjäsi kahden Cabernet-sekoitteen nokittelussa.

Väriltään viini on hyvin syvä, tumman rubiininpunainen ja melko läpinäkymätön, muttei aivan kokonaan. Runsas tuoksu on mausteinen, melko kypsän hedelmäinen, mustaherukkainen ja kevyen puisevan tamminen. Tuoksua yleisesti sävyttää miellyttävä, hillitty Espanjan paahteisuus.

Täyteläinen maku on mausteinen ja aromikas. Hedelmäisyydeltään viinissä on kypsiä vadelmia ja kevyttä herukkaisuutta, mutta kypsyydestä huolimatta viini on kaukana hillomaisesta makeudesta. Happoja on kohtuullisesti, mutta tanniinipuolella ollaan aika vaatimattomia. Hedelmäisyyttä korostaa kevyt tamminen vaniljaisuus, Syrah'n mustapippurisuus ja paahteinen mehukkuus. Viini on moderninpuoleinen espanjalainen, mutta miellyttävän kuivanviileä ja monipuolinen ilmaisultaan.

Keskipitkä jälkimaku on kuivan herukkainen, mausteinen, kevyen pippurinen ja aavistuksen puiseva; melko klassinen Cabernet-blend aromeiltaan.

Kahdesta grilliviinistämme tämä tuntui olevan kuivemmalla aromikkuudellaan ja hieman hillitymmällä ilmaisullaan suurempi suosikki ja se loppuikin melko nopeasti. Finca Moncloa on varsin vakuuttava moderninpuoleinen espanjalainen, jota on kyllä melko vaikea varsinaisesti yhdistää Espanjaan – tämän tyylisiä Cabernet-vetoisia viinejä kun tuntuu tulevan joka maailman kolkasta. Juurettomuudestaan huolimatta viini on varsin hyvin tehty ja se välttää kaikki modernien Cabernet-viinien sudenkuopat (ylitsevuotavan runsas, yliuutettu hedelmäisyys; ylikypsän makea hilloisuus; massiivisuudessaan kovin yksipuolinen ja tylsä aromimaailma; paksunlöysä rakenne). Jos on tilausta yleishyvälle grilliviinille, eikä niinkään klassisen espanjalaiselle punaviinille, hoitaa Finca Moncloa tonttinsa moitteetta.

Palataan muutaman vuoden päästä aiheeseen kun tarkastellaan miten tämä tapaus kehittyy ajan kanssa.

Lyhyesti: Iso, täyteläinen ja moderni Cabernet-vetoinen viini, joka pelaa runsaalla punamarjaisuudellaan, herukkaisuudellaan ja tasapainoisella ilmaisullaan.

Arvio: Erittäin hyvä – moderni, mutta hyvin tehty punaviini, joka on iso, muttei liian iso.

Hinnan (17,08e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Vouvray 'Tête de Cuvée' Brut 2009

Vouvray 'Tête de Cuvée' Brut 2009
  • Valmistaja: Cave des Producteurs de Vouvray
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Vouvray
  • Maa: Ranska
  • Alue: Loire, Touraine, Vouvray
  • Rypäleet: Chenin Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 13,99e (Kesäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 14,97e (Tammikuu 2014, Alko)

Juhannuksena kokoonnuimme grillailemaan ja pelailemaan lautapelejä pienellä porukalla. Herkuttelu- ja huvitteluillan aloitti mukanani saapunut ranskalainen klassikkoviini Loiren laaksosta: alueella erittäin suositusta Chenin Blancista valmistettu kuohuviini.

Väriltään viini on neutraali, hailakan vihertävä. Tuoksu on kevyt ja vaatimaton, siinä on kevyttä sitruksisuutta, kuivia olkia ja hiivaisuutta.

Maultaan viini on kuiva, muttei rutikuiva, elegantti, kevyesti kypsän sitruksinen, kukkaisa, yrttinen, kirpeän viheromenainen ja hienostuneelta hiivaisuudeltaan kevyen ranskanleipäinen. Suutuntumaltaan viini on hyvin miellyttävä, kermaisen täyteläinen. Sopiva jäännössokeri (13 g/l) maistuu kohtuullisen hapokkuuden alta juuri ja juuri, tuoden yleisesti hyvin kuivaan viiniin miellyttävän makean sivujuonteen. Kuohu on pitkä, mutta kuplat ovat todella pieniä ja hentoja.

Jälkimaku on pitkähkö, sitruksisen ja mineraalisen raikas ja hiivaisen aromikas. Kokonaisuutena Tête de Cuvée Brut on upea, elegantti ja tyylikäs klassikkokuohuviini. Sen hedelmäisyys on melko hentoa, mikä antaa hienosti tilaa miellyttävälle ja tasapainoiselle rakenteelle ja hillityille vivahteille. Tässä on oikein tyylikäs ranskalaiskuohuva, joka antaa paljon paremmin vastinetta rahalle kuin esimerkiksi Alkon edullisen pään tusinashamppanjat, jotka tarjoavat harvoin juuri mitään persoonallista – kunhan ovat keskimääräistä hinnakkaampia peruskuohuvia alueelta, jossa pieni maapläntti viinin viljelyyn maksaa tuhottomasti.

Tête de Cuvée on rakenteeltaan niin hento, että se ei juurikaan ruoille pärjää, ellei nyt puhuta aivan kepeistä pikkunaposteltavista. Sen sijaan roolinsa juhannusgrillailujemme aloitusmaljana se hoiti oikein moitteetta. Lisäksi viini on niin kepeä ja pirteä, ettei se käy raskaaksi useammankaan lasillisen jälkeen. Tyylipuhdas esitys yhdestä Ranskan arvostetuimmista viinialueista.

Lyhyesti: Hento, elegantti, tasapainoinen ja kaikinpuolin helpostilähestyttävä klassikkokuohuviini. Loistava valinta maljojen kilisyttelyyn.

Arvio: Tyylikäs – todella elegantti ja miellyttävä esitys alle 15 euron hintaluokassa. Viinistä jää oikein positiivinen yleisvaikutelma ollakseen alueen suurimman tuottajan perustuote.

Hinnan (14,97e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

21.6.12

Sileni Cellar Selection Pinot Gris 2011

Sileni Cellar Selection Pinot Gris 2011
  • Valmistaja: Sileni Estates
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Uusi-Seelanti
  • Alue: North Island, Hawke's Bay
  • Rypäleet: Pinot Gris (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 11,97e (Kesäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 11,96e (Tammikuu 2014, Alko)

Vuorossa mm. melko tammisesta mutta tasapainoisesta Chardonnaystaan ja tyylipuhtaasta Sauvignon Blancistaan tutun Sileni Estatesin Pinot Gris.

Viini on haalean kellervä väriltään. Tuoksu on hieman vaisuhko mutta moniulotteinen: siinä on raikasta sitruksisuutta, viinikumisuutta, kukkaketoa ja runsaasti trooppisia hedelmiä, erityisesti kypsänmakeata persikkaa.

Melko täyteläinen maku on hyvin hedelmäinen ja vivahteikas. Seassa on kevyttä sienimäisyyttä, mausteisuutta, makeankypsää trooppista hedelmää ja aavistus karkkisuutta (ei kuitenkaan semmoista esanssista Etelä-Afrikan nallekarkkia). Kirpakka omenahappoisuus tuo viiniin kaivattua, rapsakkaa raikkautta.

Keskipitkässä jälkimaussa on eloisaa hapokkuutta, makeata mangoa ja aavistus alkoholin lämpöä. Kokonaisuutena Silenin Pinot Gris on turvallinen ja varma brunssiviini sekä näpsäkkä valinta kesän kevyemmille grillailuille, kuten mm. kasvikset ja merenelävät. Oikein mukiinmenevä tapaus, jolla on oikein järkevän oloinen hintalappu laatuun nähden. Hintaluokassaan Silenin Pinot Gris on yllättävänkin vivahteikas ja moniulotteinen viini, joka on kelpo valinta niin ruoan kumppaniksi kuin sellaisenaan nautiskeluun.

Lyhyesti: Trooppisella hedelmäisyydellä hurmaava runsaan aromikas ja tasapainoinen uuden maailman valkoviini.

Arvio: Erittäin hyvä – hyvin tasapainoinen ja miellyttävä esitys jo aikaisemminkin tasokkailla viineillään vakuuttaneelta viinitalolta; tämä Pinot Gris jatkaa totutulla linjalla. Se ei ole sen parempi tai huonompi kuin vastaavan hintaluokan Alsacen Pinot Gris't, ainoastaan virkistävän erilainen.

Hinnan (11,96e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

20.6.12

Ballet Carte Noire Demi-Sec

Ballet Carte Noire Demi-Sec
  • Valmistaja: Sovidis
  • Tyyppi: Kuohuviini
  • Maa: Ranska
  • Alue: –
  • Rypäleet: ?
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 7,29e (Kesäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 7,19e (Tammikuu 2014, Alko)

Tähän skumppaan tuli tehtyä tahaton palaaminen (sitten teini-iän uusienvuosien) viime syksynä kun kävin pokkaamassa Helsingin yliopistolta kandin paperini. Publiikkitilaisuuden jälkeen oli tarjolla kuohuviinitarjoilu; kävin poimimassa lasin ja lähdin pöydän ääreen ihmettelemään notta minkälaiset paperit sitä sitten tuli saatua. Siemaisin lasistani – ja järkytyin. Publiikissa puhuttiin kuohuviinistä, olinko ottanut lasillisen limonadia? Sen verran äitelää tavara tuntui olevan.

Vastaus tuli kun näin pitopalvelun henkilökunnantäyttävän lasirivistö Balletin puolikuivalla. Eh. Kyllähän tässä tuntee olonsa juhlavaksi siemaillessaan jotakuinkin halvinta, makeata skumppaa. Ei nyt ilmaisista viineistä valittaa saisi, mutta kyllä tämmöinen tavara syö ainakin omaa juhlavuuden tuntua. Ei varmaankaan kuivaa Balletia olisi voinut tarjota, kun sitten kaikkien mummot valittaisivat kuinka viini on "niin kauhean hapanta?"

Noh juu. Uusi comeback viinille tuli tuossa eilispäivänä kun parempi puoliskoni kävi nappaamassa samanlaisessa tilaisuudessa samanlaiset paperit (tosin omiani paremmilla arvosanoilla!) Lopuksi taas samanlainen kuohuviinitarjoilu samalla viinillä. Tällä kertaa koetin saada myös jotain muistiin viinistä.

Väriltään hyvin perinteinen kuohuviini: aavistuksen kellervä, neutraali. Tuoksu melko vaisu ja hillitty, lähinnä tarjoillen tuoreita omenoita ja makeata omenamarmeladia.

Ensimaussa makeus saapuu kielelle lailla pommikonelaivueen. Oikeasti, inhan äitelä maku. Monet viinit, joissa on paljon enemmän jäännössokeria kuin tässä viinissä (40 g/l) eivät ole yhtä makeita, kiitos kuulunee Balletin matalalle hapokkuudelle ja vaisulle mousselle. Maku on melko tunkkainen, eikä se johdu yksinomaan jäännössokerin tuomasta raskaudesta – siinä on jotain märkää tekstiiliä, kiljumaista hiivaa (älä nyt sekoita tätä hiivasakkojen päällä kypsytettyjen kuohuviinien eleganttiin, briossiseen hiivaisuuteen) ja epämäärisen paksua mauttomuutta. Seassa on ylikypsän pehmeätä omenaa ja hentoa sitruksisuutta. Hapot ovat vähäisiä ja isot kuplat heikkoja ja nopeasti katoavia – viinistä puuttuu käytännössä kokonaan se raikkaus, jota kuohuviiniltä odottaisin. Kokonaisuudessaan viinistä puuttuu vivahteet täysin – siinä on vähän sitä makeata omenaa säälittävän heikon kuplan seassa, siinä koko juttu.

Jälkimausta ei jää juuri mitään käteen. Eli kielelle. Kevyt, tuore omenaisuus heipuu heikosti kielellä ennen katoamistaan. Viinin makeus yhdistettynä raikkauden puutteeseen rupeaa tökkimään jo yhden lasillisen aikana. Melkoisen toisenlaista verrattuna makeaan mutta silti ihailtavan pirteään Veuve Cliquot'n puolikuivaan Shamppanjaan – nämä ovat niitä hetkiä, jolloin ymmärtää miksi viineillä voi olla kuusinkertainen hintaero.

En kyllä tätä tavaraa voisi suositella juuri kenellekään. Muistelin jo Balletin kuivan kuohuviinin olleen melkoinen pettymys vaisulla maullaan ja riipivän terävällä mutta lyhytkestoisella moussellaan, mutta se nyt sentään muistutti kuohuviiniä ja oli ihan juotava tapaus – toisin kuin tämä. Jos haluat makeata kuplivaa, osta joko oikeasti rahan arvoista tavaraa tai sekoita viinaa Pommaciin; molemmista tulee parempi mieli kuin tästä. Tämä tuntuu vain ylihinnoitellulta, limupohjaiselta viiniltä – kuten melkeinpä kaikki edukkaat, runsaammalla jäännössokerilla varustellut kuohuvat.

Johtuuko se vain niistä makeanhampailla varustelluista mummoista, että Helsingin yliopiston juhlatilaisuuksissa tarjoillaan näin heikkoa tavaraa? Alle kahdeksalla eurolla saa kuitenkin esimerkiksi ihan mukiinmenevää Cavaa. Tai sitten kyse on vain Suomen "viinikulttuurista."

Lyhyesti: Melko mauton, äitelän makea, kiljuisen oloinen ja tasapainoton tusinaskumppa.

Arvio: Huono – jos mietin mitä ominaisuuksia kuohuviiniltäni haluaisin, arvioisin näppituntumalta niiden olevan täysin päinvastaiset Balletin Demi-Secissä.

Hinnan (7,19e) ja laadun suhde: Surkea – samalla hinnalla saa paljon parempaakin.

Rivetto Barbera d'Alba Nemes 2009

Rivetto Barbera d'Alba Nemes 2009
  • Valmistaja: Rivetto
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Barbera d'Alba
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Langhe, Alba
  • Rypäleet: Barbera (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 12,20e / 12 cl, 57,00e / 75 cl (Kesäkuu 2012, Ravintola Toscanini, Helsinki)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Ravintola Toscaninissa Pääruokani (yrtti-valkosipuli-karitsaa) kumppaniksi valikoitui toinen Piemonten erikoisuus, Alban kaupungin tuntumasta peräisin oleva Barbera-punaviini.

Väriltään viini on melko läpinäkymätön ja viininpunainen, reunoilta hieman punaruskeampi ja läpinäkyvämpi. Tuoksussa kirsikkaa, tervaa, maata, yrttejä, tupakanpuruja ja pieni aavistus kahvista tammea.

Maultaan Nemes on kuiva, miellyttävän voimakas, kirsikkainen, melko pippurinen, suklainen ja kevyen savuinen. Keskitäyteläinen viini ei ole kovinkaan tanniininen, mutta juuri sopivan hapokas ollakseen hyvin ryhdikäs, eloisa ja ruokaan hyvin pureutuva.

Jälkimaku on suklainen ja kevyen punamarjainen, kielelle jää pyörimään sopivan pitkäksi aikaa kevyttä savua ja kinuskivanukasta. Yleisesti tämä Barbera d'Alba oli oikein miellyttävä ja tasapainoinen ruokaviini; mitään ei tuntunut puuttuvan ja kokonaisuus pelasi hienosti niin ruoan kanssa kuin sellaisenaan. Kaikin puolin viehättävä, keskitäyteläinen punaviini.

Miten sitten ravintolahinta-laatu-suhde? Kuten jo alkupalojen kanssa nautitun Arneisin kanssa totesin, ei Toscaninin viinien hinta ja laatu kulje mitenkään käsi kädessä. Ymmärtäisin hinnat, jos ravintolassa tarjoltaisiin Barbarescoja, Baroloja, tasokkaita Chianti Classicon Riservoja ja Brunello di Montalcino -viinejä, mutta herramunjee, viinilista on täynnä hyviä ja maistuvia ARKIVIINEJÄ. Maistetut viinit ovat olleet todella maistuvia ja perustellusti paikkansa viinilistalla ansaitsevia tapauksia, mutta hinnoiltaan täysin älyttömiä. Esimerkiksi tätä Rivetton Nemesiä, vieläpä samaa vuosikertaa, saa pullon Jenkeissä alle 12 eurolla, tässä ravintolassa sillä ei saa edes lasillista. Nyt jotain suhteellisuudentajua viinien hinnoitteluun, kiitos.

Lyhyesti: Hyvin tasapainoinen, miellyttävän moniulotteinen ja aromikas keskitäyteläinen pohjoisitalialainen.

Arvio: Tyylikäs – oikein tyylikäs ja ihastuttavan vivahteikas punaviini edustaakseen viinitalon edullisinta peruslinjastoa. Ei nipottamista.

Hinnan (12,20e) ja laadun suhde: Ravintola Toscaninissa 12 cl lasillisen hinnoittelu on täysin posketonta: yhden pullollisen ravintolahinnalla saat parhaimmillaan tilattua ulkomailta viiniä laatikollisen.

19.6.12

Correggia Roero Arneis 2011

Matteo Correggia Roero Arneis 2011
  • Valmistaja: Azienda Agricola Matteo Correggia
  • Tyyppi: Valkoviini, DOCG Roero Arneis
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Langhe, Roero
  • Rypäleet: Arneis (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 10,80e / 12 cl, 51,00e / 75 cl (Kesäkuu 2012,
    Ravintola Toscanini, Helsinki)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Tässä kesäkuun puolessa välissä piipahdimme syömässä ravintola Toscaninissa, Helsingissä. Ravintolan viinilistalta valikoitui lasi Piemonten pohjoisosista, Roerosta, peräisin olevaa valkoviiniä alkupaloiksi tilaamieni italialaisen kinkkulajitelman kumppaniksi.

Väriltään Correggian Arneis on oljenkeltainen. Tuoksultaan se on hento, mineraalinen, omenainen ja miellyttävän raikas.

Maultaan viini on melko neutraali ja miellyttävän puhdaspiirteinen. Siinä on kevyttä yrttisyyttä, tuoreen hapokasta omenaisuutta, teräksisyyttä ja eloisaa raikkautta. Viinistä tulee etäisesti mieleen hieman ohuempi ja yrttisempi Chablis kaikessa raikkaudessaan, teräksisyydessään ja omenaisuudessaan. Siitä puuttuu Chardonnayn leveys ja runsaus, mutta vastapainona viini tarjoilee miellyttävää kepeyttä ja raikkautta yllättävän samantyyppisellä makupaletilla.

Kokonaisuuden viimeistelee keskipitkä, pehmeä, yrttisen puhdas ja hennosti lämmittävä jälkimaku. Yleisesti Correggian Arneis on oikein miellyttävä, sopivalla tavalla neutraali ruokaviini.

Entä sitten hinta-laatu-suhde? No eihän tässä ole mitään järkeä. Kyseessä on kuitenkin melko tavanomainen, arkinenkin ruokaviini. Viinin hinnasta kertoo jotain se, että kotomaassaan se maksaa n. 7-8 euroa pullo, ja wine-searcher antaa viinille hintahaarukaksi 11-15 euroa Yhdysvalloissa – maassa, jossa eurooppalaiset viinit eivät järjestään ole kovinkaan edukkaita. Jopa Yhdysvaltojen korkeimmalla hinnalla tässä ravintolassa on yli kolminkertainen hinta, eli joko maahantuojalla on naurettavat hinnat tai ravintolassa katteet kohdillaan. Vaikka viini olisi kuinka erinomainen esitys, ei näin tavanomaiselta viiniltä tuollaisessa hinnassa ole järkeä laisinkaan. Edes perisuomalaisilla ravintolahinnoilla, joihin muutenkin pitäisi saada jotain järkeä.

Lyhyesti: Raikas, miellyttävän puhdaspiirteinen ja eloisa italialaisvalkoviini.

Arvio: Miellyttävä – kelpo viini, mutta aivan naurettavalla tavalla ylihinnoiteltu.

Hinnan (10,80e) ja laadun suhde: Ravintola Toscaninissa 12 cl lasillisen hinnassa ei ollut mitään järkeä.

Joseph Scharsch Gewurztraminer 2010

Joseph Scharsch Gewurztraminer 2010
  • Valmistaja: Domaine Joseph Scharsch
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace
  • Rypäleet: Gewürztraminer (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 6,00e / 12 cl, 35,90e / 75 cl (Kesäkuu 2012,
    Kahvila TinTin Tango, Helsinki),
    120,00 SEK (~13,57e, Kesäkuu 2012, Systembolaget, Beställningssortiment)
  • Hinta nyt: 120,00 SEK (~13,57e, Kesäkuu 2012,
    Systembolaget, Beställningssortiment)

Tässä kuun alkupuolella pyörähdin pari ystäväni kanssa kahvilla Töölössä, kahvila TinTin Tangossa, missä tiskiltä tarttui mukaani lasillinen tätä Alsacelaista Gewurztia.

Väriltään viini on kellervä, aavistuksen vihreä. Tuoksu on runsaan päärynäinen, mausteinen ja täynnä ruusuista kukkeutta.

Suutuntumaltaan viini on pehmeän täyteläinen, tasapainotellen makeudeltaan puolikuivan ja puolimakean välimaastossa (jäännössokeria näköjään 14 g/l.) Maku tarjoaa runsaasti mausteita, ruusun terälehtiä, kevyttä päärynähilloa ja hentoa mineraalisuutta. Hapokkuus on melko vaatimatonta.

Jälkimaku on leivontamausteinen, kypsän hedelmäinen, oikein aromikas ja todella pitkä. Erittäin miellyttävän aromaattinen ja runsas viini, jonka ainoa varsinainen sudenkuoppa on melko hento hapokkuus – viini on hyvin viilennettynäkin melko raskas ja turhan pyöreänpuoleinen. Sellaisenaan viinistä nautiskellessani olisin voinut kaivata hieman enemmän raikkautta ja särmiä. Sen sijaan kevyen mutta hyvin mausteisen tai tulisen ruoan kanssa tässä olisi ollut mitä upein vaihtoehto.

Paha tästä viinistä on mitään varsinaisesti valitettavaa keksiä. Oikein nautiskeltava aromipommi.

Lyhyesti: Runsaan aromikas, pehmeän täyteläinen, keskihapokas ja makeaan taittuva valkoviini mausteisille ruoille.

Arvio: Tyylikäs – hyvin elegantti ja klassinen Alsacen Gewurztraminer.

Hinnan (6,00e) ja laadun suhde: Kahvila TinTin Tangossa 12 cl lasillinen oli varsin kohtuullisen hintainen, suosittelen tutustumaan.
Hinnan (13,57e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Fonseca Alambre 20 Anos

Fonseca Alambre 20 Anos
Viimeinen Portugalin viinimessuilla maistamamme viini löytyi puna-, valko- ja väkeviä viinejä tuottavan Jose Maria da Fonsecan (huom. ei siis Portviinitalo Fonseca!) ständiltä. Kyseessä oli Fonsecan Moscatel-viini, joka on saanut nimensä "Alambre" viinitalon ensimmäiseltä viinitarhalta, johon istutettiin Muscat-rypäleitä. Toisin kuin esimerkiksi ikämerkityissä Tawnyissa, joissa viinin annettu ikä merkitsee sekotteiden keskimääräistä ikää, viittaa Fonsecan "20 Anos" rypäleiden minimi-ikään; tähän Alambreen on käytetty n. 20-40 vuotta tammitynnyreissä kypsytettyjä Moscateleja. Viiniä ei ole kypsytetty sen jälkeen enää pullossa, sillä viinitalon mukaan se on näin pitkän happikontaktin jälkeen täysin turhaa. Asia saattaa todella ollakin niin, mikä myös tarkoittanee sitä, että tämän viinin pitäisi pysyä pitkään melko muuttumattomana pullossa korkkaamisen jälkeenkin.

Lasissani pyörii läpinäkyvän syvänruskeata, meripihkan väristä väkevää viiniä. Sen tuoksu on hyvin aromikas, toffeinen, kevyen vaahterasiirappinen, hyvin vienosti hapettuneen pähkinäinen ja yleisesti täynnä kuivattuja hedelmiä.

Maussa on karamellisoituja hedelmiä, rusinoita, puisevaa ja kuivaa mausteisuutta, aavistus pähkinäisyyttä, kermatoffeeta ja todella vaikuttavaa aromien syvyyttä. Makeutta on, mutta juuri sopivasti; viini on sopivan kevytliikkeinen eikä yhtään imelä, kiitos riittävän hapokkuuden.

Jälkimaku on todella kestävä, mausteisen tamminen, melko hapettunut ja makean vaahterasiirappinen. Viinin aromit tuntuvat leijailevan eteerisesti kielellä vielä useita minuutteja sen jälkeen kun olemme poistuneet Fonsecan pöydästä. Alambre on todella vaikuttava ja elegantti Moscatel, kaiken kaikkiaan erinomainen viini, joka helposti kisailee vanhojen, laadukkaiden Tawny Portien kanssa. Tästä viinistä puuttuu se terävin Portviinien voima ja pippuri, mutta sen vastapainona tästä löytyy upeata syvyyttä, tasapainoa ja eleganssia. Loistokamaa.

Lyhyesti: Uskomattoman aromikas, tyylikäs, kehittynyt ja pitkä Moscatel. Hedonistinen tuote nautiskeluun.

Arvio: Täydellinen – jos tämmöinen ei iske, niin mikä sitten? Upea viini, joka armoa kyselemättä vie kielen mennessään.

Hinnan (23-35e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Maculan Madoro 2009

Maculan Madoro 2009
  • Valmistaja: Maculan
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, Passito
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto
  • Rypäleet: Marzemino (80%), Cabernet Sauvignon (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 8,50e / 8 cl, 40,00e / 75 cl (Kesäkuu 2012, Ravintola Kitchen & Co.)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Illallistaessamme pienellä seurueella ravintola Kitchen & Co:ssa onnistuimme syömään alku- ja pääruokamme niin, että jäljelle jäi vielä tilaa jälkiruoille. Itselleni jälkiruoaksi valikoitui suklaabrownie, jolle sitten pyysin tarjoilijalta jälkiruokaviinisuositusta. Ehdotukseksi tuli italialainen passito, eli rusinoiksi kuivatuista rypäleistä valmistettu makea punaviini, Madoro. Tarjoilija kuvaili sitä kuin kevyeksi, runsaan herukkaiseksi portviiniksi, joten miksikäs ei? Yksi sellainen, kiitos.

Eteeni tuodaan jälkiruokaviinilasi, jossa makoileva viini on väriltään reunoille asti paksun punamustaa ja läpinäkymätöntä. Valoa vasten viinissä erottuu purppuraista sinertävyyttä.

Tuoksu on hennonpuoleinen, mutta silti melko yllättävä: siinä on todella runsaasti makeata mustaherukkaa. Voisi luulla, että kyseessä on joku Créme de Cassis -pohjainen juoma, eikä oikea jälkiruokaviini. Hyvin miellyttävän ja persoonallisen tuoksun viimeistelee kevyt maitosuklaisuus.

Maku on hyvin makea, herukkahilloinen, luumukiisselinen, kevyen boysenmarjainen ja hieman mausteinen. Runsas jäännössokeri (165 g/l) tekee viinistä todella makean oloisen ja viskositeetiltaan paksun, mutta viini on silti selvästi kepeämpi ja hennompi kuin esimerkiksi rotevat Portviinit – tämä lienee niitä vähäisemmän (n. 16%) alkoholin ja runsaan hapokkuuden tekosia. Hapokkuus ei varsinaisesti tunnu paksun viinin seasta, mutta se silti onnistuu keventämään sitä ihailtavasti. Maun kruunaavat hyvin pehmeät ja kevyet, mutta selvät tanniinit.

Jälkimaku on keskipitkä, kinuskisuklainen, kevyesti lämmittävä ja todella miellyttävä. Kokonaisuutena Madoro ei ole niinkään hämmentävän upea tai aromeiltaan erityisen syvä viini itsessään, mutta se on todella persoonallinen ja omaperäinen esitys – hyvin erilainen verrattuna mihinkään aikaisempiin maistamiini passito- ja vin de paille -viineihin; tällainen massojen keskeltä erottuvaksi tekevä omaleimaisuus on omissa silmissäni paljon suurempi meriitti kuin teknisesti virheetön ja mallikirjan esimerkin mukainen kokonaisuus. Madoro on pienestä yksinkertaisuudestaan huolimatta todella persoonallinen ja miellyttävä tuttavuus, joka ei ole edes ravintolahinnallaan täysin naurettavasti hinnoiteltu – vinopedia antaa 0,75-kokoiselle viinipullolle hintaa 20-35e!

Ja mainittakoon, että viini toimi oikein erinomaisesti suklaabrownien kanssa. Suussasulavia molemmat erikseen, jotain vielä enemmän yhdistelmänä.

Lyhyesti: Voimakkaan herukkainen, runsaan makea, todella pehmyt ja paksu mutta kepeä ja kaikin puolin valloittava, mukavan omaperäinen jälkiruokaviini.

Arvio: Tyylikäs – Madoro tuntuu olevan Valpolicellan kuuluisten Reciotojen yksinkertaisempi mutta persoonallisempi pikkuserkku. Simppeliä, mutta silti niin mahtavaa tavaraa.

Hinnan (8,50e / 40,00e) ja laadun suhde: Ravintola Kitchen & Co:ssa lasillinen viiniä on melko kohtuuhintainen ja pullollinen ihan järkevän hintainen.

18.6.12

Camins del Priorat 2009

Camins del Priorat 2009
  • Valmistaja: Alvaro Palacios
  • Tyyppi: Punaviini, DOQ Priorat
  • Maa: Espanja
  • Alue: Katalonia, Priorat
  • Rypäleet: Cariganan (60%), Grenache (30%), Cabernet Sauvignon + Syrah (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 48,00e (Kesäkuu 2012,
    Ravintola Kitchen & Co., Helsinki)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
  • 13,95e (Helmikuu 2013, pinard-de-picard.de)

Kävimme tässä kesäkuun alussa pienellä porukalla syömässä Helsingin viehättävässä Kitchen & Co. -ravintolassa. Reissun jälkeen oli kyllä todettava, että ruoat olivat siellä erinomaisia, palvelu tasokasta ja viinilistakin mielenkiintoinen; selvästi plussan puolelle jäätiin!

Listalta valikoitui seurueelle, jossa useammalla oli tuhtia punaista lihaa lautasella, pullo punaista – Alvaro Palaciosin perus-Priorat. Viini on laadukkaita (ja hinnakkaita) viinejä valmistavan Prioratolaisen viinintuottajan viini, jonka tarkoituksena oli saada tarjottua hyvää Priorat-tasoa viininystäville kohtuulliseen hintaan. Ikävä kyllä suomalaisravintoloiden hintataso vesittää tämän idean, ja pullo tätä Prioratia maksaakin enemmän kuin monet tasokkaat ja arvostetut Prioraton viinit. Noh, onneksi oli tiedossa, että tämän "peruslinjastonkin" viinin pitäisi edustaa melko hyvää tasoa, joten se oli melko turvallinen valinta. Viinin hinta (lasillisiksi käännettyinä 8 euroa 12 cl lasillisesta) edustaa kuitenkin melko keskimääräistä viinin hintaa Suomessa, ja tähän hintaan saattaa joissain paikoissa saada aika ajoin melko tasotontakin tavaraa. Onneksi tällä kertaa näin ei päässyt käymään!

Viinin väri on nuorekkaan, purppuran punertava tasaisesti aina reunoille asti. Tuoksu tuntuu monen tunnin jälkeenkin (kulutimme ravintolassa kolmisen tuntia) olevan hieman sulkeutunut. Se tarjoilee tuoretta luumua, paahdettuja mausteita, hentoa kahvisuutta, nahkaa ja kevyttä alkoholisuutta.

Maku on melko täyteläinen ja sitä tukee melko jäntevä hapokkuus. Maussa on tuoretta luumuisuutta, musta- ja punaherukkaa, kevyesti yrttejä, pippuria ja mineraalia. Yleisilmeeltään Camins on eloisan nuorekas, voimakkaan keskitanniininen, alkoholisen pippurinen ja kaikesta särmästään ja nuorekkaasta jäntevyydestään huolimatta samettisen pehmeä. Erityisesti tunnin odottelun jälkeen suurin särmä lähtee suutuntumasta ja viini tuntuu muuttuvan paljon ystävällisemmäksi, vaikkei tuoksu suuresti odotellessa kehitykään.

Keskipitkä jälkimaku on on keskimakua kypsempi, kevyen tamminen, aavistuksen makean vaniljainen, hennon herukkainen, melko mausteinen ja tanniineiltaan suuta hennosti kuivattava.

Kokonaisuutena viini on oikein miellyttävä, kiinteä, napakka ja nuori Priorat. Siinä tuntuu olevan selvästi nuorta epävarmuutta ja viini tuntuukin hieman piilottelevan parhaita puoliaan – se kuitenkin osoittaa lupaavaa potentiaalia ja todennäköisesti viini onkin vielä aivan liian nuori, vaikka onkin tyyliltään melko nuorena korkattavaksi tarkoitettu. Luottaisin vielä vuoden tai parin kypsyttelyn tekevän hyvää viinille. Tässä vaiheessa viini on jo oikein miellyttävä ja maittava tapaus, mutta itse en kiirehtisi vielä korkkaamaan sitä.

Ruokiemme kanssa Camins oli nappivalinta ja se oli kaikin puolin miellyttävä nautiskeluviini vielä ruokienkin loputtua. Silti viisi kymppiä on melko kova hinta – missä tahansa muualla sanoisin että viinin hinta on naurettavalla tavalla ylihinnoiteltu, mutta Helsingin ravintoloiden viinien hintatason tuntien sanoisin että viini on juuri ja juuri hintansa arvoinen (mutta silti naurettavalla tavalla ylihinnoiteltu!) Jos kaappiisi / kellariisi olet tätä ostamassa, sanoisin järkevän hintakaton menevän vajaan 20 euron paikkeilla.

Lyhyesti: Nuorekas ja jäntevä Priorat, joka tuntuu vielä olevan vähän vaiheessa mutta lupaa paljon tulevaisuuden varalle. On silti hyvin miellyttävä espanjalainen, kunhan muistaa vain dekantoida reilusti etukäteen.

Arvio: Erittäin hyvä – Camins on kaikin puolin miellyttävä, hyvärunkoinen ja tasapainoinen Priorat. Ei vielä huippuiskussa, muttei myöskään tarkoitettu pitkään kellarointiin. Lienee parhaassa iskussa n. 2-4 vuoden päästä.

Hinnan (48,00e) ja laadun suhde: Ravintola Kitchen & Co:n viinipullollinen on kyllä melko kovan hintainen, mutta niin on kyllä melkeinpä jokainen laadukas viinipullo Helsingin ravintoloissa. Siis ihan OK ravintolahinta-laatu-suhteeltaan.
Hinnan (13,95e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Campolargo Pinot Noir 2008

Campolargo Pinot Noir 2008
  • Valmistaja: Campolargo
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Bairrada
  • Maa: Portugali
  • Alue: Beiras, Bairrada
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: $25-30 (Toukokuu 2012, Google)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Portugalin viinimessuilla pyörimme tilaa ympäri, muutaman kerran pysähtyen uudelleen jo vierailtuihin pöytiin katsomaan tarjontaa uudelleen. Tällä kertaa pysähdyimme Campolargon pöytään uudelleen; olimme tarkastaneet talon rosé-kuohuviinin tilaisuuden alkaessa ja todenneet sen varsin tasokkaaksi esitykseksi. Tällä kertaa olimme punaviinikierroksella, joten talon oma Pinot Noir vaikutti varsin houkuttelevalta tapaukselta.

Väriltään viini on vaaleahkon ruskeanpunainen ja melko hailakka. Tuoksu on hyvin lajikkeelle tyypillinen: on orvokkia, karpaloa ja kevyttä maamaisuutta. Tämän lisäksi seassa on kuin kevyt aavistus shamppanjamaista briossisuutta ja hyvin runsasta makeata vaniljaisuutta.

Pinot'maisen kevyen hento maku on hyvin makean marjainen, yliuutetun vaniljainen ja pehmeänpyöreä. Kokonaisuudesta tulee jotenkin marjasurvoksinen vaikutelma eikä Pinot'lle tyypillinen hapokkuus tunnu juuri ollenkaan. Runsas alkoholi polttelee suussa.

Jälkimaku on hieman esanssisen oloinen, lyhyt ja hyvin lämmin, melkein korventava. Moni arvostelu netissä kehuu viiniä tasapainoiseksi ja todella tyylikkääksi Pinot'ksi Bourgognen hengessä, mutta omaan makuuni tämä on hyvin heikko esitys niiden rinnalla: viini on aivan liian makea ja pehmeä ollakseen vakavastiotettava Pinot Noir, sen ylitsevuotava vaniljaisuus "sopisi" paremmin hilloisiin aussi-, chileläis- tai jenkkipunkkuihin, ja sen tasapaino tuntuu olevan hyvin vahvasti hukassa.

Kokonaisuutena viini on aivan liian helppo – lähes kosiskeleva – ja tasapainoton ollakseen mitenkään omaan makuuni. Ei lähde kyllä niin yhtään.

Lyhyesti: Tasapainoton, pehmeä ja makean marjainen Pinot Noir. Melko kaukana siitä mitä itse lajikkeelta odotan.

Arvio: Kehno – viini on melkoinen yllätys hyvin elegantilla, särmikkäällä ja rutikuivalla Pinot Noir -kuohuviinilla vakuuttaneelta viinitalolta. Tämä viini on kyllä niin kaukana Pinot Noirista että huhhuh. Mokoma makea marjamehu.

Hinnan ($25-30) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Campolargo Bruto Rosé 2009

Campolargo Bruto Rosé 2009
  • Valmistaja: Campolargo
  • Tyyppi: Kuohuviini, DOC Bairrada
  • Maa: Portugali
  • Alue: Beiras, Bairrada
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 10-12e (Toukokuu 2012, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Kappas, olikin jäänyt yksi kuohuviini arvioimatta välistä. Portugalin viinimessuilla kartoitimme heti paikalle saavuttuamme tilaisuuden kuohuviinitarjonnan. Yksi tarjolla olleista kuohuvista oli Campolargon puhtaasti Pinot Noir'sta valmistettu rosée-skumppa, Bruto Rose.

Väri on haalean oranssi ja hailakka; se muistuttaa enemmän tuhtia valkoista kuin hentoa punaista sävyä. Täysin toista maata kuin juuri tätä aiemmin maistamamme Vértice Rosé, niin väriltään kuin tuoksultaan: siinä missä Vérticen tuoksu oli makean hedelmäkarkkinen, on Campolargo tuoksultaan aromikas, kukkea, raikas, tuoreen marjainen ja kevyen alkoholinen.

Maku on todella kuiva – mikä selittyykin 2 g/l jäännössokerilla – ja raikkaan karpaloinen. Rakenteeltaan viini on melko hapokas ja hyvin ryhdikäs. Suussa pyöritellessä pieni mutta vahva kuohu laantuu ja paljastaa altaan miellyttävän leipäistä hiivaisuutta ja hapankirsikkaa.

Pitkässä ja ihastuttavan vivahteikkaassa jälkimaussa maistuu hunajaa, vihreitä yrttejä, puolukkaa ja alkoholin lämpöä.

Kokonaisuutena Campolargon rosée-kuohuva on särmikkään robusti mutta myös vivahteikkuudessaan tyylikäs. Todella tutustumisen arvoinen esitys rutikuivien kuohuvien ystäville.

Lyhyesti: Melko harteikas ja voimakas mutta samalla myös tyylikäs ja hienostuneen aromikas rosée-kuohuviini.

Arvio: Erittäin hyvä – viinistä löytyy vivahteikkuutta ja tyyliä enemmän kuin arkisista tusinakuohuvista. Todella määrätietoinen, rutikuiva kuohuviini, joka ei yritä turhia kosiskella. Ainoa selvä kauneusvirhe tulee melko selvästä alkoholisuudesta, jota rakenne ja aromit eivät pysty täysin pitämään aisoissa.

Hinnan (10-12e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

17.6.12

Allegrini Palazzo della Torre 2008

Allegrini Palazzo della Torre 2008
  • Valmistaja: Allegrini
  • Tyyppi: Punaviini, IGT Rosso Veronese
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto
  • Rypäleet: Corvina (70%), Rondinella (25%), Sangiovese (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 3,50e / 12 cl (Toukokuu 2012,
    Ristorante Antica Torretta, Verona)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Italian-reissumme viimeisenä päivänä meillä oli muutama tunti aikaa käydä kiertelemässä Veronassa, joten kierrellähän sitä sitten piti! Helteisessä kaupungissa kierrellessä rupeaa kuitenkin nälkä kalvamaan, joten rupesimme metsästämään sopivaa ruokapaikkaa. Lopulta päädyimme ravintola Antica Torrettan häkellyttävän upealla näköalalla varustetulle maisematerassille (itse asiassa Wikipedian Verona-artikkelissa on kuva, jossa tämä terassi näkyy – se on heti tuon kirkkaan oranssin talon oikealla puolella, joen rannalla, puiden jälkeen, kuvan oikeanpuolimmaisessa neljänneksessä!)

Itselleni tuli tilattua perinteinen lasagne al forno ja sille seuralaiseksi lasillinen Allegrinin "modernisoitua Ripassoa", Palazzo della Torrea – viiniä Ripasson ja Amaronen väliltä. Toisin kuin Amarone, joka valmistetaan rusinoiksi kuivatetuista rypäleistä, tai Ripasso, joka valmistetaan lisäämällä Amaroneen käytettyjen rusinoituneiden rypäleiden kuoria käymisvaiheessa, valmistetaan tämä punaviini puristamalla osa tuoreista, käsinpoimituista rypäleistä kuivaksi punaviiniksi ja kuivattamalla osa rypäleistä 3 kuukauden ajan rusinoiksi. Tämän jälkeen rusinoituneet rypäleet puristetaan jo käyneeseen viiniin ja sen annetaan käydä uudelleen kuivaksi näiden viiniin puristettujen rypäleiden kuorien kanssa. Lopuksi viiniä kypsytetään 15 kuukautta vanhoissa tammitynnyreissä ja 7 kuukautta pullossa. Tunnetuin tämän viinityylin edustaja lienee viinijätti Masin "modernisoitu Ripasso", Campofiorin.

Väriltään viini on tumman viininpunainen, paksun läpinäkymätön ja reunoilta kirkkaanpunainen. Tuoksu on muhevan tallinen, suklaisen tamminen, Portviinimäisellä tavalla viikunainen ja hyvin makeankypsä ilman hillomaisuutta.

Pehmeässä maussa toistuvat tuoksun elementit: on maitosuklaista tammea, runsaasti makeata luumua, viikunaa, kevyesti hapankirsikkaa ja hentoa rusinaa. Kokonaisuus on keskitanniininen ja hieman rustiikkinen. Happoja ei ole kovinkaan runsaasti, mikä korostuu lähes kädenlämpöisenä tarjotussa viinissä: kokonaisuus jää melko löysäksi ja turhankin pehmeäksi.

Jälkimaku on keskipitkä, kevyen puisevan ja suklaisen tamminen, viikunainen ja makeahko. Aromeiltaan viini on todella vakuuttava tapaus ja hakkaa tyylillisen kilpailijansa, Campofiorinin, mennen tullen. Sen sijaan tarjoilulämpötilasta johtuen tämä yleisesti todella miellyttävä viini vaikutti hyvin löysältä ja rakenteettomalta. Sen tuhti, pehmeä ja makeankypsä rakenne tuntuvat kaipaavan selvää viilennystä,omaan makuuni jopa suositeltavaa tarjoilulämpötilaa (18°C) hieman viileämmäksi.

Vaikka rakenne ei varsinaisesti vakuuttanut tällä kertaa, teki viinin moniulotteisuus ja runsas aromikkuus sen. Siinä on yllättävän paljon Amaronemaista aromikkuutta ja syvyyttä, mutta myös Ripassojen nuorekkuutta ja arkiseen lounaaseen hyvin sopivaa suorasukaisuutta. Viinistä jäi hyvä maku suuhun ja tutustun mielelläni siihen tulevaisuudessa uudestaan, jos vaikka palaset loksahtaisivat paremmin kohdalleen sillä kertaa! (Tosin viini kyllä oli oikein onnistunut valinta uunilasagnelle – lasagnen ja viinin pehmeät rakenteet kohtasivat toisensa vallan erinomaisesti.)

Lyhyesti: Hyvin runsas, makeankypsä ja aromikas punaviini Ripasson ja Amaronen välimaastosta.

Arvio: Erittäin hyvä – tämän maistelun perusteella en uskalla vielä parempaa arvosanaa antaa, mutta luotan sillä olevan rahkeita sellaiseen. Oikein miellyttävä Pohjois-Italian IGT-punaviini.

Hinnan (3,50e) ja laadun suhde: Ravintola Antica Torrettassa 12 cl lasillinen oli naurettavan edullinen, millä tahansa mittapuulla.

Herdade São Miguel Reserva 2007

Herdade São Miguel Reserva 2007
  • Valmistaja: Casa Agrícola Alexandre Relvas
  • Tyyppi: Punaviini, VR Alentejo
  • Maa: Portugali
  • Alue: Alentejo
  • Rypäleet: Grenache, Cabernet Sauvignon, Alicante Bouschet
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ~20,00e (Toukokuu 2012, Portugali)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Siirryttyämme Portugalin viinimessuilla Quevedon pöydän Portviineistä eteenpäin, päädyimme Alentejolaisen viinitalon Casa Agrícola Alexandre Relvasin pöytään, jossa tarjolla oli lähinnä punaviinejä ja muutama valkoviini. Kun selitimme saapuneemme juuri äsken Portviinien ääreltä, eli makuhermomme eivät olisi kovinkaan armollisia kevyemmille viineille, arvioi esittelijä ainakin yhden viinin olevan sellainen, joka kyllä kestäisi kilpailua. Laseihimme kaadettiin maistiaisen talon Herdade São Miguel -linjaston lippulaivaviiniä, vuosikerran 2007 Reservaa. Viini on käsinpoimituista Aragonês- (Grenache) ja Cabernet- ja Alicante Bouschet -rypäleistä valmistettu, vuoden ajan uusissa rankalaisissa tammitynnyreissä kypsytetty VR-tason punaviini.

Väriltään viini on todella paksu, tumman sinipunainen. Reunoilla kevyesti vaalenevaa, läpinäkyvää punerrusta. Tuoksussa on mustaherukkaa, luumua, kahvia, aavistus mentolia ja todella erittäin valtavan runsaasti vaniljaista tammea. Vaikka tammi on melko hyvin integroitunut viinin muuhun tuoksuun, on suorastaan hämmentävää, että viinin kaiken vaniljaisuuden alta erottaa näinkin selvästi suuren kirjon muita aromeita.

Maku on todella runsas, kevyesti kypsänmakeaan taittuvan tumman hedelmäinen, kanelisen mausteinen ja suklainen. Vaniljaisuus on selvästi esillä vain tuoksussa, tammi on integroitunut paremmin maun sekaan, eikä yksikään tammen ominaispiirre nouse selväksi maussa. Hapokkuutta on jonkin verran mutta viini on silti melko tukevan raskas esitys. Viini on voimakkaan mutta salakavalan tanniininen: siitä puuttuu selvä tanniinien puraisu, jossain vaiheessa sitä vain huomaa suun olevan rutikuiva.

Jälkimaku on tanniinisen karvas, roteva, hyvin pitkä, mustaherukkainen, aromikkaan vanilliininen ja kuiva. Kokonaisuutena viini on oikein jees ja se pärjäsi, aivan kuten esittelijä arvelikin, todella mallikkaasti Portviinitykityksen jälkeen. Silti viini on hieman perus ja yllätyksetön; se on tietyllä tavalla kuin tasokkaan korkealuokkaista uutta maailmaa. Viini on todella hyvin tehty ja moitteeton; siinä ei ole oikeastaan mitään valittamisen aihetta, mutta silti siitä tuntuu puuttuvan se jokin persoonallinen swag, joka saisi minut innostumaan tästä viinistä. Tästä huolimatta se on oikein vaikuttava tuhti punaviini, joka todennäköisesti tulee kehittymään vielä erinomaisesti vajaan vuosikymmenen ajan.

Lyhyesti: Todella tuhti, voimakas ja taiten tehty Portugalin laatupunainen.

Arvio: Erittäin hyvä – viini oli tukeva ja vakuuttava esitys, mutta silti hieman turhan turvallinen ja yllätyksetön yltääkseen aivan huippupisteisiin. Joka tapauksessa, todella tutustumisen arvoinen.

Hinnan (20,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Tommasi Amarone Classico 2005

Tommasi Amarone della Valpolicella Classico 2005
  • Valmistaja: Tommasi Viticoltori
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Amarone della Valpolicella Classico
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
  • Rypäleet: Corvina (50%), Rondinella (30%), Corvinone (15%), Molinara (5%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 27,00e (Toukokuu 2012, Bottega dei Sapori, Garda)
    36,90e (0,75 l; Toukokuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 36,90e / 0,75 l (Kesäkuu 2012, Alko)

Tommasin Amarone on yksi tunnetuimpia ja arvostetuimpia Amaroneja Alkon perusvalikoimassa. Niinä muutamina kertoina kun olen sitä päässyt maistamaan, on se vaikuttanut vaikuttavalta ja tyylikkäältä, mutta aina jotenkin raa'an ja turhan nuorekkaan oloiselta; perstuntumani perusteella viinille olisi vielä useampi lisävuosi pullossa tehnyt hyvää.

Siksi innostuin kuin pieni lapsi karkkikaupassa viini-, viina- ja oliiviöljykauppa Bottega dei Saporin tullessa vastaamme Gardan kaupungissa. Myymälästä nimittäin löytyi muutamia viinejä useita eri vuosikertoja, joista silmiini osui muutaman vuosikerran käsittävä valikoima Tommasin Amaronea puolikkaissa pulloissa. Koetin arvioida näppituntumalta mikä viini olisi paras hinta-laatusuhteeltaan; edullisimmat pullot olivat hieman alle 25 euroa, mutta melkein samanikäisiä kuin nykyinen vuosikerta 2008 – vanhimmat vuosikerrat pyörivät jo kolmen kympin tuntumassa, mikä tuntui aika kovalta hinnalta puolikkaasta Amaronesta. Lopulta päädyin vuosikerran 2005 pulloon, jolla on jo mukavasti ikää ja hintaeroa täysikokoiseen nuorukaiseen vielä juuri ja juuri kohtuullinen 10 euroa.

Säästelin pulloa viimeistä hotelli-iltaamme varten. Pullo korkattiin pimenevässä illassa huoneistomme takaterassilla kun olimme saaneet pakattua kaikki vaatteemme ja tuliaisemme (mm. kymmenisen viinipulloa) matkalaukkuihimme.

Väriltään viini on hyvin syvä, lähes läpinäkymättömän rubiininpunainen. Jo heti korkatessa tuoksu on erittäin runsas ja muhkea. Siinä on maitosuklaata, makeata kirsikkaa, hieman kypsiä luumuja, nahkaa, aavistus rusinaista hedelmäisyyttä ja hentoa, kuivan aromikasta puumaisuutta.

Erittäin täyteläinen maku on kuivahko, tuhti ja pehmeä, mutta siinä on myös makeata taatelia ja maitosuklaata. Kokonaisuudelle antaa viehättävää aromikkuutta vivahteikas leivontamausteisuus. Seassa on uutta nahkatakkia ja yleistä syvyyttä tuovaa miellyttävää aromikkuutta. Tanniinit tarttuvat hanakasti suun limakalvoille ja tuovat ei-niin-kovin hapokkaaseen ja pehmeään rakenteeseen mukavaa potkua. Tuoksussa on selvästi enemmän hedelmäisyyttä, kuin kuivassa ja vivahteikkaassa maussa.

Jälkimaussa kielelle jää pitkäksi aikaa tanniinisen katkeroinen, puisevan tamminen ja nahkainen maku, joka lopuksi paljastaa altaan makean suklaista tammea.

Viini on tyylikkäästi kehittynyt Amarone, joka karistanut mukavasti nuoruuden raskautta ja ylitsevuotavan makeankypsää hedelmäisyyttä yltään. Tässä vaiheessa Tommasin Amarone on roteva ja mausteinen viini, joka rupeaa olemaan mitä erinomaisimmassa kunnossa, mutta tullee kehittymään pullossa vielä pitkän aikaa. Pieneksi pulloksi viini oli melko kovan hintainen tapaus (vastaava iso pullo olisi tällä hinnalla viitisen kymppiä), mutta silti oikein valloittava ja maukas kokonaisuus. Lisäksi sainpahan lisää pontta käsitykselleni siitä, että Tommasin Amaronelle tosiaan tekee hyvää jos sen kanssa jaksaa odottaa vuoden pari kauemmin.

Lyhyesti: Herkullinen, pehmeänmuhkea ja uskomattoman vivahteikas Amarone, jonka runsain makeankypsä hedelmäisyys on kehittynyt kuivemmaksi, nahkaiseksi aromikkuudeksi.

Arvio: Erinomainen – eipä tässä juuri mitään negatiivista sanottavaa ole. Viini tarjoaa juuri sitä, mitä hyvältä Amaronelta voin odottaakin. Reilun kuuden vuoden iässä viini on juuri sopivan, eikä liian, nuori.

Hinnan (27,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.

Quevedo Colheita 1992

Quevedo Colheita 1992
  • Valmistaja: Quevedo Porto
  • Tyyppi: Väkevöity viini, Portviini, Tawny Port, Colheita
  • Maa: Portugali
  • Alue: Douro
  • Rypäleet: Touriga Franca (35%), Tempranillo (20%), Touriga Nacional (15%), Tinta Barroca (10%), Tinto Cão (8%), muut (12%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 25-36e (Toukokuu 2012, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Viimeiseksi tuttavuudeksemme Quevedon / Viinitallin pöydässä jäi 16 vuotta tammitynnyreissä kypsytetty Colheita 1992. Colheita on siis Tawny Port; Portviini, joka on kypsytetty tynnyrissä hapen kanssa kosketuksissa, minkä seurauksena viinin punainen väri muuttuu ajan kanssa ruskeaksi ja aromit muuttuvat hyvin toisenlaiseksi punaiseen Portviiniin nähden. Colheitat ovat yhden vuosikerran Tawny Porteja ja niitä tehdään vain poikkeuksellisen hyvinä vuosikertoina, eli ne edustavat ruskeiden Portviinien huippua; tietyssä mielessä ne ovat Tawny Portien Vintage Porteja.

Väriltään tämä Colheita on kauniin punaruskea ja kevyesti läpinäkyvä. Tuoksu on todella vivahteikas ja runsas, oksidoitunut pähkinäisyys on upeassa tasapainossa karamellisoituneen hedelmän kanssa.

Maku on täyteläinen, hieman pehmeä ja miellyttävän hapokas. Kehittynyt ja elegantti hedelmäisyys, joka tarjoilee lähinnä kuivattua aprikoosia, tummaa siirappia ja kahvista tammisuutta, tuntuu keventyneen melko lailla vuosien aikana. Nyt viini vaikuttaakin rakenteeltaan hieman vetiseltä ja kokonaisuus tuntuu menevän makeus hedelmän edellä.

Keskipitkä jälkimaku on kehittyneen hedelmäinen, vivahteikas ja hennon savuinen. Jättää runsaasti miellyttäviä aromeita kielelle maisteltavaksi.

Kokonaisuutena tämä Colheita on ihan hyvä ja miellyttävä tapaus, mutta pakko myöntää, että odotin paljon enemmänkin. Joko viini ei ole alun alkaenkaan ollut kovinkaan ihmeellinen tapaus, tai sitten se on vain ohittanut parhaat vuotensa. Tarjolla on vivahteikkaita ja elegantisti kehittyneitä aromeita, mutta silti jää hieman vaisuksi tapaukseksi.

Lyhyesti: Tyylikäs ja vivahteikas mutta hieman vaisu ja hento vuosikerta-Tawny.

Arvio: Tyylikäs – viinissä on miellyttävää ja eleganttia kehittyneisyyttä, mutta kokonaisuus jättää toivomisen varaa runsauden puolella. Hieman hailakka tapaus.

Hinnan (25-36e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Quevedo White Port

Quevedo White Port
  • Valmistaja: Quevedo Porto
  • Tyyppi: Väkevöity viini, Portviini, White Port
  • Maa: Portugali
  • Alue: Douro
  • Rypäleet: Gouveio (20%), Malvasia Fina (18%), Muscat Blanc à Petit Grains (15%), Rabigato (15%), Donzelinho (10%), Síria (10%), Viosinho (10%),
    muut (2%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 8-14e (Toukokuu 2012, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Seuraavaksi Quevedon viinitalon ständillä siirryimme tutustumaan talon White Portiin ja samalla saamaan ensikosketuksen valkoisten Portviinien maailmaan. Tämä kyseinen viini on valmistettu todella monen paikallisen rypäleen blendistä, ja pakko myöntää: seassa on kyllä muutama itsellekin melkoisen tuntematon lajike.

Viinin väri on tammenkeltainen ja syvä, muistuttaen lähinnä hyvin kypsynyttä valkoista Burgunderia. Tuoksu on miellyttävän tasapainoinen yhdistelmä pähkinäisyyttä, aromikasta mausteisuutta ja runsasta hedelmäisyyttä.

Maku on makea, syvä ja vivahteikas. Sitä hallitsee toffeisen ja puisevan mausteisen aromit, ei-jälkiruokaviinimäinen ananaksisuus ja omenahilloisuus. Hapokkuutta ei ole erityisen paljon, mutta riittävästi painamaan vähän vastaan kohtalaisen jäännössokerin (70 g/l) mukanaan tuomalle makealle ja viskositeetiltaan paksuntäyteläiselle rungolle; tästä huolimatta viini jää kuitenkin hieman raskaanpuoleiseksi. Viinin yleisilmettä hallitsee mukava nuorekkuus, vaikka viiniä on kypsytetty 4 vuotta terästankeissa.

Keskipitkä jälkimaku on hieman vaahterasiirappinen, leveänpaksu ja hedelmäinen. Hapot eivät riitä kantamaan jälkimakua puhtaasti, vaan siitä jää melko raskas ja tahmeanoloinen yleisvaikutelma.

Yleisesti Quevedon White Port on kuitenkin mukava, tyylikäs ja miellyttävän yksinkertainen väkevä viini. Toimii niin makeana aperitiivina kuin digestiivinäkin.

Lyhyesti: Mukavan aromikas, miellyttävän helppo ja sopivan yksinkertainen makeanpuoleinen valkoinen Port.

Arvio: OK – ihan jeppis makea väkevä viini. Ei mitään suuria hurraahuutoja herättävä tapaus, mutta kaikin puolin yleismiellyttävä tuttavuus.

Hinnan (8-14e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Quevedo Rosé Port

Quevedo Rosé Port
  • Valmistaja: Quevedo Porto
  • Tyyppi: Väkevöity viini, Portviini, Rosé Port
  • Maa: Portugali
  • Alue: Douro
  • Rypäleet: Touriga Nacional (40%), Touriga Franca (30%), Souzão (30%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 10-17e (Toukokuu 2012, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Portugalin viinimessuilla pyöriessämme sitä rupesi kaipaamaan jotain vaihtelua puna- ja valkoviinien keskelle. Koska koko tilaisuuden kuohuviinitarjonta oli jo tarkastettu, oli suunnitelmissa seuraavaksi palata takaisin Portviinien maailmaan.

Portviinejä löytyi kourallisesta pöytiä, joista tulikasteeseen joutui Quevedon viinitalo, jota tuodaankin Suomeen horeca-myyntiin Viinitallin toimesta. Tämä pöytä valikoitui lähinnä siksi, että muiden Portviinien ohella pöydästä löytyi myös Rosé- ja White Port -viinejä, jotka ovat allekirjoittaneelle jääneet täysin tuntemattomiksi tuttavuuksiksi. Valinta oli siis ammatillisen kunnianhimon ja journalistisen mielenkiinnon nimissä selvä.

Ensimmäiseksi laseihimme päätyi nuori ja nuorena juotavaksi tarkoitettu Quevedon Rosé Port. Väriltään viini on syvän pinkki, muistuttaen lähinnä Fun Light -mehutiivisteitä. Tuoksu on selvän roséemainen, makean mansikkainen ja vadelmainen, mutta hieman vaisuhko.

Maku on makeahko, mansikkainen, hennon mausteinen, pehmeän täyteläinen ja ilmaisultaan kepeä. Aromeiltaan viini tuntuu olevan melko yksinkertainen ja punaisiin Portviineihin verrattuna jopa teollinen – ainakaan tämä viini ei onnistu kääntämään minua Rosé Portien ystäväksi.

Jälkimaku on lyhyehkö ja kevyen vadelmainen, ei mitenkään erityinen. Viiniä mainostetaan nuorien ja kosmopoliittien Portviininä, ja sellaiseksi se sopineekin helpon makealla ja ei-vakavastiotettavalla ilmaisullaan. Viini on ihan miellyttävä, perussiemailtava makea viini, mutta omaan makuuni se tuntuu olevan ennemmin pätevä drinkkipohja kuin vakavastiotettava, sellaisenaan nautittava Port. Lienee enemmän makeanhimoisten teinien makuun sellaisenaan sopiva.

Lyhyesti: Yksinkertainen, helppo ja hauska nuori Port, joka tarjoilee runsaasti kypsänmakeita punaisia marjoja.

Arvio: Keskinkertainen – viini ei säväyttänyt juuri suuntaan tai toiseen. Hauska tuttavuus, mutta itse ostaisin tämän kaappiini mielummin drinkkipohjaksi kuin kuuman päivän siemailujuomaksi.

Hinnan (10-14) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.
Hinnan (15-17) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.

Santa Cristina Lugana Massoni 2011

Santa Cristina Lugana Massoni 2011
  • Valmistaja: Tenuta Santa Cristina, Zenato
  • Tyyppi: Valkoviini, DOC Lugana
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Garda, Lugana
  • Rypäleet: Verdicchio (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 3,50e / 12 cl (Toukokuu 2012, Bardolino)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viimeisenä päivänä ennen lähtöämme Italiassa etsimme Bardolinosta sopivaa ravintolaa, joka olisi auki keskellä siestaa ja mistä saisi jotain kevyempää lounaantapaista. Lopulta löysimme yhden sopivan oloisen, minkä nimen olen onnistunut kadottamaan ja/tai unohtamaan tässä kesäkuun aikana. Tilasimme lajitelman paikallisia juustoja, minkä kanssa itselleni valikoitui lasillinen Luganaa.

Viinin valmistaja on yksi ainakin kahdesta Italian Tenuta Santa Cristinasta (en löytänyt pikaisella googlailulla niitä sentään enempää); toinen niistä sijaitsee Toscanassa, tämä taas on yksi viinijätti Zenaton alla toimivia viinitaloja – sekä ymmärtääkseni se viinitalo, josta Zenaton nykyisenmallinen toiminta on alkunsa saanut. Viini on ns. single vineyard -viini, joka on valmistettu Massonin viinitarhan n. 25-vuotiaiden köynnösten Trebbiano di Lugana (eli Verdicchio) -rypäleistä. Viiniä kypsytetään terästankeissa ja pulloissa n. 6-8 kuukautta, joten tämä vuosikerta on ehtinyt myytäväksi ihan vasta kuukauden parin sisällä.

Viinin väri on tyypillisen vihertävänkeltainen, kevyen olkinen. Tuoksussa on miellyttävän makean hedelmäinen, tarjoillen kevyttä päärynää, aavistuksen hunajamelonia ja hieman sitruunamarmeladia.

Maku on makeasta tuoksustaan huolimatta kuiva, mutta selvästi maistamistani Luganoista pehmeämmästä päästä keskihapokkaalla rakenteellaan. Maku on voimakkuudeltaan kevyenpuoleinen, mutta melko mehevähkö, kypsän omenainen, vivahteikas ja hillityn yrttinen.

Jälkimaku on mieto, hedelmäinen ja lempeä. Kokonaisuutena viini on todella miellyttävä ja helpostilähestyttävä, mutta kypsän omenaisuutensa alla myös miellyttävän moniulotteinen. Rakenteensa puolesta viinissä olisi voinut olla omaan makuuni enemmänkin raikkautta ja särmää, mutta yleismiellyttävä aromimaailma antaa viinille paljon anteeksi. Kuitenkaan mistään kovinkaan suuresta ja ihmeellisestä Luganasta ei ollut kyse; viini on yleismiellyttävä arkivalkoviini kesäpäiviin.

Lyhyesti: Mukavan vivahteikas, pehmeän hedelmäinen ja yleismiellyttävä Pohjois-Italian valkoviini.

Arvio: Hyvä – muttei sen enempää. Miellyttävä sellaisenaan ja mukava kumppani kevyille ruoille.

Hinnan (3,50e) ja laadun suhde: Viinilasillisen hinta tässä ravintolassa oli oikein kohtuullinen. Olisipa Suomen ravintoloissa perusmiellyttävän arkivalkoviinin hinta lasilta yhtä järkevä.

16.6.12

Quinta dos Termos Rosé 2010

Quinta dos Termos Rosé 2010
  • Valmistaja: Quinta dos Termos
  • Tyyppi: Roséeviini, DOC Beira Interior
  • Maa: Portugali
  • Alue: Beiras, Beira Interior
  • Rypäleet: Baga, Touriga Nacional
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ? (Kesäkuu 2012)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Vuorossa Portugalin viinimessuilla vakuuttaneen viinitalo Quinta dos Termosin luomuna valmistettu rosée. Viini on valmistettu pääosin Baga-rypäleestä, joka on tunnettu erittäin tanniinisia ja hapokkaita viinejä tuottavana lajikkeena. Katsotaanpa, miten tämä hankala rypäle taittuu roséemuodossa!

Viini on väriltään kauniin läpinäkyvä, syvän rubiininpunainen. Tuoksussa on runsasta, hyvin kypsää mansikkaa, tuoreita marjoja, pullataikinaa ja kevyttä asetonia. Lisäksi tuoksusta löytyy kevyttä punaviinimäisyyttä; sokkona tuoksun perusteella voisi veikata lasissa olevan joko tuhti, kuumien aluiden rosée yhtä hyvin kuin esimerkiksi astetta hieman kevyempi eteläisen Rhônen punaviini.

Maku yllättää – kypsästä tuoksustaan huolimatta siinä ei ole tippaakaan kypsänmakeata vivahdetta, vaan se on rutikuiva. Lähimmät mieliyhtymäni siitä ovat kirpeät ja kuivanhappamat Kriek-oluet Belgiasta. Maku on voimakas, napakka ja suuta supistava; se tarjoilee runsaasti puolukkaa, hapankirsikkaa ja karpaloa. Hapokkuus on todella eloisaa ja toimii loistavana vastapainona tuhdille hedelmälle. Kokonaisuus on todella pirteän kesäinen, raikas ja kirpakka; viini on vahva mutta kevyt. Tuoreuteen viittaa myös mukavan hillitty 12 % alkoholipitoisuus, joka pitää viinin kepeänä; holi ei pääse lyömään läpi maussa tai jälkimaussa. Lisäksi viinissä on hentoa, mutta kuitenkin tuntuvaa, ikeniä kuivattavaa tanniinisuutta.

Jälkimaku on eloisa, yllättävän pitkä ja vahvan katkeroinen. Siinä on voimakkaasti kirpeätä puolukkaa ja karpaloa. Kirpakka marjaisuus tuntuu jatkuvan kielellä uskomattoman pitkään. Kokonaisuutena viini on todella raikas, eloisa ja kirpeä. Se ei varmasti toimi ihmisille, jotka odottavat roséelta kevyen makeata marjaisuutta, mutta sen sijaan esimerkiksi roséeviinejä epäilevien rutikuivien valkoviinien ystävälle Termosin rosée on todellinen napakymppi. Samoin niille, jotka arvostavat belgialaisia, suutasupistavan happamia Kriek Lambic -oluita. Quinta dos Termos Rosé on todella napakka ja viilentävän raikas rosée kuumille kesäpäiville. Sen karmiva etiketti saattaa ymmärrettävästi pelottaa asiakkaita, mutta vakuutan: viini on todella tutustumisen arvoinen.

Lyhyesti: Ihastuttavan eloisa, raikas, happamankirpeä ja tuore rosée joka on parhaimmillaan nuorena.

Arvio: Erinomainen – viini on roséeksi melko mutkaton ja yksinkertainen, se ei esimerkiksi pärjäisi vertailussa parhaimmille Tavelin tai Bandolin roséeviineille, mutta se on poikkeuksellisen ryhdikäs, särmikäs ja selvästi oman tiensä kulkija. Jälleen yksi viini, joka vahvistaa Quinta dos Termosin asemaa Portugalin yhtenä ylivoimaisesti mielenkiintoisimpana viinintuottajana. Todella jees.

Saint Clair Sawcut Vineyard Chardonnay 2009

Saint Clair Pioneer Block Sawcut Vineyard Chardonnay 2009
  • Valmistaja: Saint Clair Family Estate
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Uusi-Seelanti
  • Alue: Marlborough
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 17,73e (Tammikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 21,80e (Tammikuu 2014, Alko)

Keskellä synkintä talvea ajattelin tanakan täyteläisen valkoviinin olevan sopiva vaihtoehto jos sattuisi kokkaamaan jotain tukevaa kasvisruokaa, jolle punaviini olisi liian tukeva valinta. No, talvi meni, kesä tuli ja varoiksi ostettu Saint Clair Chardonnay makoili edelleen viinikaapissa.

Sitten tässä päivänä eräänä päätin pitkästä aikaa tehdä Italian-reissun innoittamana herkkusienirisottoa – samaa uskomattoman herkullista safkaa, jota tuli useampaan otteeseen tilattua ympäri gardajärveä, tavoitteena päästä vähintään samalle tasolle mitä ravintoloiden ammattikokit pakertavat ammattitaidolla, ja sen lisäksi pistää henkinen luu kurkkuun sille kehnolle, puolikypsälle risotolle, jota meille Gardan kylän eräässä ravintolassa tarjottiin. Siis Jupen keittiöstä hyväksi todettu resepti esiin ja hommiin!

Suoraan sanottuna risotto onnistui, jälleen kerran, vallan erinomaisesti; kyllä tätä vähintään yhtä mielellään söisi kuin paikallisten itse tekemää! Tällä kertaa päätin kuitenkin vaihteen vuoksi kokeilla ruoalle jotain täysin toisenlaista viiniä kuin mitä Italiassa tuli aina otettua (Soave Classicoa, Luganaa, Custozaa.) Vihdoin pääsi Saint Clair todelliseen tulikasteeseen!

Väriltään viini on vetisen neonvihreä, eli semmoinen geneerisen valkoviinin hailakka limenvärinen. Väri ei kuitenkaan tee oikeutta viinin tuoksulle, jossa hyvin voimakkaat, raikkaat trooppiset hedelmät kilpailevat tukevan tammen kanssa. Ananas, persikka ja hunajameloni ovat kietoutuneet kevyesti palaneeseen, aromikkaan vaniljaiseen tammeen. Tuoksu tuo mieleeni paljon enemmän Sauternes'n aromikkaan tammiset jälkiruokaviinit kuin Bourgognen puisen tammiset Chardonnayt. Kokonaisuutena tuoksu on todella valloittava: hedelmät eivät ole kosiskelevan ylikypsiä eikä tammi popcornisen palanutta.

Maku on todella voimakas ja supistavan intensiivinen. Raikas, kevyen makea trooppinen hedelmäisyys ottaa haltuunsa kielen kärjen ja keskiosan samalla kun voimakas, kevyen palanut ja kinuskinen tammisuus valtaavat kielen takaosan ja nielun alueen tuntuvan hapokkuuden pistellessä kielen reunoilla. Tuntuva mausteisuus ja kevyt muskottipähkinäisyys luovat kevyttä siltaa hedelmäisyyden ja tammen välille. Suutuntumaltaan viini on hyvin runsas ja kermaisen täyteläinen, muttei varsinaisen pehmeänkypsä vaan tuore ja raikas; hyvät hapot tuovat tarvittavaa napakkuutta viskositeetiltaan lähes öljyiseen suutuntumaan.

Kiitettävän pitkässä jälkimaussa on runsaasti Chardonnaylle voista tuntumaa, jota ryydittävät tammisuuden tuomat napakat poltetun puun, kermatoffeen ja muskottipähkinän aromit, palauttaen jälleen mielikuvat Sauternes'tä. Lopuksi tuntuva hapokkuus muistuttaa itsestään nostattamalla runsaan veden kielelle.

Viinissä on siis erittäin runsaat tammitynnyrikypsytyksen aromit, mutta ne eivät pääse jyräämään yhtä harteikasta hedelmäisyyttä, vaan kokonaisuus on loistavassa tasapainossa. Viinin suurin ongelma onkin siinä, että tuntuu aivan kuin siinä olisi kaksi yhtä voimakasta ja hankalaa persoonaa, jotka eivät juttele keskenään. Tammen kevyemmät nyanssit yrittävät luoda keskusteluyhteyttä tammen ja hedelmän välille, mutta siinä vain juuri ja juuri onnistuen.

Sen sijaan risoton Parmiggiano-juuston luoma aromikkuus ja kermainen suutuntuma ovat juuri niitä asioita, jotka onnistuvat yhdistämään tammen ja hedelmän erinomaisesti. Risotossa hedelmäisyys ja hapokkuus leikkaavat ja keventävät tuhtia ruokaa loistavasti, samalla kun runsas, monikerroksinen ja aromikas tammi maustaa risotton elegantteja aromeja. Saint Clair tarvitseekin selvästi ruokaa kumppanikseen; sellaisenaan se on "vain" poikkeuksellisen tasapainoinen ja taiten tehty uuden maailman tammitettu Chardonnay, mutta oikean ruoan kanssa kokemus on enemmän kuin loistava. Kepeät ja eloisat italialaisvalkoviinit ovat kuin tehtyjä risotolle; sen sijaan tämä risotto oli kuin tehty tälle viinille. Tässä tapauksessa on viini saattanut olla ruokapöydän isäntä eikä renki, mutta toisaalta, aina välillä on hauska kiivetä perse edellä puuhun, ihan vain kokemusten takia.

Tammen aromeille yliherkät älkööt vaivautuko.

edit 01/2014: Reilut neljä euroa hintaa lisää alle kahdessa vuodessa? Tästä on kohtuullisuus melko kaukana. Ennen viini oli hintaluokkansa yksi parhaita Chardonnay-viinejä, mutta nykyhinnalla en kyllä enää jaksa innostua. Hinta-laatusuhdetta korjattu kuvastamaan nykytilaa.

Lyhyesti: Voimakkaan tamminen ja intensiivisen hedelmäinen uuden maailman Chardonnay, jossa tasapaino on ihailtavalla tavalla juuri kohdallaan. Ei mikään kepeä seurusteluvalkkari vaan selvästi tuhti ruokaviini tukeville aterioille.

Arvio: Erinomainen – vaikka viini on todella iso, se osaa selvästi olla vetämättä yli. Vaikuttavan lihaksikas Uuden-Seelannin Chardonnay.

Hinnan (17,73e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (21,80e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

15.6.12

Casanova di Neri Tenuta Nuova Brunello 2003

Casanova di Neri Tenuta Nuova Brunello di Montalcino 2003
  • Valmistaja: Casanova di Neri
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Brunello di Montalcino
  • Maa: Italia
  • Alue: Toscana, Siena, Montalcino
  • Rypäleet: Sangiovese (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 8,50e / 12 cl (Toukokuu 2012, Ca' del Vin, Bardolino)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Tämä postauksesn yhteydessä blogissani tuli ohitettua kolme virstanpylvästä: a) Tämä on 150. arvostelemani punaviini. b) Tämä on 300. blogissa arvostelemani viini. c) Tämän ja edellisen postauksen välissä rikkoutui käsittämätön 20 000 sivulatauksen raja, kiitokset kaikille täällä pyörähtäneille! Ensimmäiset 10 000 latausta tulivat täyteen neljässä kuukaudessa, nämä seuraavat kolmessa, eli tahti on ollut kiihtyvä! Katsotaan nyt rupeaako tahti pysymään vakiona, eli onko blogini saavuttanut vakiokävijämäärän. Joka tapauksessa, oli tilanne mikä hyvänsä, tämän pienimuotoisen etapin merkeissä tulee astetta kovemman viinin arvostelu!

Syntymäpäivänäni, ravintolaillallisen jälkeen, lähdimme pyörimään Bardolinon katuja ristiin rastiin, kuten monena päivänä aikaisemmin. Sattuessamme viinibaari Ca' del Vinin kohdalle päätimme, että nyt voisi olla hyvä sauma katsastaa paikan tarjonta, sen verran monta kertaa tämä oli käynyt mielessä sen ohi kävellessä.

Viinipullojen armada baarin seinillä oli melkoisen vaikuttava näky, pakko myöntää. Mutta vasta useamman kymmentä sivua kattava viinilista veti miehen hiljaiseksi. Toinen toistaan upeampia viinejä täysin käsittämättömän edullisiin hintoihin, näin Suomen hintoihin tottuneena – monet pullot olivat edullisimmillaan lähes saman hintaisia Alkon vastaaviin verrattuna. Valikoiman kruunasi n. 15 vuosikertaa käsittävä vertikaali Tignanelloa (tai Sassicaiaa, jompikumpi näistä Supertoscanalaisista) parinkymmenen vuoden ajalta, alkaen 80-90-lukujen taitteesta. Muutamia muitakin viinejä sai useampaa eri vuosikertaa, mutta pääasiassa kaikista oli vain uusin tarjolla.

Laseittain tarjolla oli "vain" muutamia kymmeniä punaisia ja valkoisia viinejä. Niissäkin kyllä oli enemmän kuin riittävästi valinnanvaraa, ja pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin koko viinibaarin kalleimpaan laseittain myytävään viiniin – vuoden 2003 Casanova di Nerin Brunelloon, joka maksoi jollain käsittämättömällä logiikalla 8,50 euroa – jos oikein väärään paikkaan päädyt Helsingissä, tällä rahalla et saisi edes lasillista Yellow Tailia. Tämä oli siis se kallein viinilasillinen koko baarissa. Niin käsittämätön on Italian hintataso viineissä.

Ja millainen viinilasillinen se olikaan! Brunello tuotiin pöytään viinilasissa, jonka malja taistelee Riedelin Sommelier-sarjan Bordeaux Grand Cru -lasia vastaan kokonsa älyttömyydessä. Olisin voinut rehellisesti asettaa molemmat käteni lasin maljaan ja heilutella sormiani siellä, elleivät baarin omistajat olisi ihmetelleet että piruako nyt teen.

Viinin väri on mustanpuhuva ja lähes läpinäkymätön, reunoiltaan selvästi tiilenpunaiseen taittuvan tummanruskea. Tuoksusta pystyy päättelemään jotain jo siitä, että pöydän toisesta päästä – metrin etäisyydeltä – sain jo kommenttia viinin tuoksusta.

Tuoksu on käsittämättömän tuhti ja tömäkkä. Siinä on tuhdisti nahkaista satulaa, hevosen hikeä ja tallia, mutta ei kuitenkaan yhtään tämmöisiin maalaisiin aromeihin yhdistyvää lantaisuutta. Tuon tukevan olfaktorisen turpaanvedon jälkeen lasista rupeaa löytymään tuoretta karhunvatukkaa, hapankirsikkaa, mustikkaa, kuivatettua taatelia ja vanhoja viikunoita. Myöhemmin viiniä nuuskiessa seasta rupeaa löytymään tupakkaa, palanutta tammea ja maata. Todella tyrmäävä tuoksu, joka vain leijailee lasista ulos ja täyttää ympäristönsä. Jösses.

Maku on todella kuiva, nahkaisen kehittynyt, voimakkaan mausteinen, vivahteikas ja intensiivinen. Sangiovesen hapankirsikkaa tuntee, mutta muuten varsinaiset hedelmäiset aromit ovat hyvin piilossa ja suun täyttää tyylikkäästi kehittyneiden aromien kirjo. Suussa pyöritellessä viinin jo valmiiksi roteva maku tuntuu vain hetki hetkeltä voimistuvan. Rakenteeltaan viini on melko hapokas ja hyvin tanniininen, mutta silti silkkisesti kielellä liukuva. Täyteläisessä maussa tuntuu myös suklaista tammisuutta, aavistus makeata taatelia ja hennon lantaisia maatalon aromeita.

Nahkainen, suklainen, mausteisen tamminen ja tanniineista karvas maku jatkuu kielellä puoliloputtomiin. Suu kuivuu mutta vettä nousee kielelle. Viini on puhdas upeus. Loistavasti ikääntynyt Brunello, jossa rakennetta riittää vielä pitkäksi aikaa kehittymistä ajatellen. Paras reissulla maistetuista viineistä, tähän asti maistamistani Brunelloista, ja yksi vaikuttavimmista koskaan maistamistani viineistä. Ehdottomasti loistovalinta syntymäpäiväillan päätteeksi.

Lyhyesti: Älyttömän voimakas ja roteva viini niin tuoksultaan, maultaan kuin rakenteeltaan. Viini on todella lihaksikkaassa kunnossa nyt vajaan kymmenen vuoden iässä, mutta on silti erittäin hyvin nautittavissa. Kehittyy myös helposti vielä pitkään. Dekantoi useita tunteja jotta viini pääsee todella oikeuksiinsa.

Arvio: Täydellinen – viinin nauttiminen on kaikkien aistien jatkuvaa turpaanvetoa. Pelkästään hyvässä.

Hinnan (8,50e) ja laadun suhde: Ca' del Vinissä 12 cl viinilasillisen hinnassa ei ollut mitään järkeä. Hyvä jos tällä hinnalla saa Suomessa edes juomakelpoista viiniä.