Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

23.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


23.7.12

Ridgeview Cavendish 2009

Ridgeview Cavendish 2009
  • Valmistaja: Ridgeview
  • Tyyppi: Kuohuviini, English Quality Sparkling Wine
  • Maa: Englanti
  • Alue: South East England, Sussex
  • Rypäleet: Chardonnay (44%), Pinot Meunier (29%), Pinot Noir (27%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 30,60e (Toukokuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Toukokuussa lähi-Alkossani pyörähtäessäni osui silmiini vastikään monopolin valikoimiin saapunut Cavendish – shamppanja-klooni kanaalin toiselta puolelta, Brittein saarilta! Englannissa kyllä kasvatetaan jonkin verran viinirypäleitä, mutta johtuen saaren melko viileästä ilmastosta ja pienestä viljelyyn sopivasta alasta, ei mistään suuresta viinimaasta ole kyse. Kuohuviineistään tunnettu Champagnen maakunta on tunnettu yhtenä Ranskan viileimpänä viinialueena, joten ihmekös tuo jos saarivaltion asukit keksivät viljellä samanlaisessa ilmanalassa viihtyviä rypäleitä.

Monesti brittikuohuvia kritisoidaan siitä, että ne ovat kuin shamppanja-klooneja, jotka ovat vielä monesti samalla tavalla hinnoiteltuja – miksi siis ostaa niitä? Itse näen asian täysin päinvastaisena: jos tarjolla on kaksi yhtä hyvää viiniä samaan hintaan, miksi ostaa se tylsä ja geneerinen vaihtoehto Champagnesta, kun samaan hintaan saa jotain mielenkiintoistakin tavaraa? (Tähän toki saattaa vaikuttaa myös pienoinen viha-rakkaussuhteeni Shamppanjoita kohtaan, sillä itselleni ne tarjoavat hyvin harvoin yllätyksiä; ainoastaan sitä taattua laatua – toiset enemmän, toiset vähemmän. Monesti suurempia elämyksiä ja yllätyksiä tarjoavat hinnakkaat – mutta silti monia Shamppanjoita edullisemmat – laatukuohuviinit kaikkialta muualta maailmasta.)

Cavendishin tuoksussa on päällimmäisenä miellyttävää ja melko voimakastakin hunajaisuutta ja sitruunamarmeladisuutta. Sen alta löytyy selvä ranskanleipäinen runko, jota ryydittävät hennot pullataikinan, mantelin, kypsän kriikunan ja lähes raa'an vihreän omenan aromit.

Rapsakka maku on kuiva, hapokas ja särmikäs. Kuplat ovat pieniä mutta pitkäkestoisia ja mousse tuntuu suussa hyvin runsaalta. Maultaan viini on tuoreen viheromenainen ja raikkaan sitruksinen, seassa on tuoksusta tuttua taikinaista ja hiivaleipäistä aromikkuutta, hennon makeata hunajaisuutta ja mineraalista vivahteikkuutta. Hyvin hillitty jäännössokeri (8 g/l) ei hunajaisten häivähdysten lisäksi erotu juuri ollenkaan eloisasta ja särmikkäästä mausta. Viinillä on oikein miellyttävästi ruista ranteessa, joten sen uskaltaa istuttaa esimerkiksi kesäiseen lounaspöytään tai vaikkapa kala-aterian kumppaniksi.

Juuri ennen jälkimakua runsas kuohu nostaa viinin aromeista esille Chardonnaylle tyypillistä, miellyttävää kermaisuutta, joka kuitenkin katoaa nopeasti viinin muiden pääasiallisten aromien kanssa kurkkuun, jättäen kielelle lähinnä kevyen leipäistä hiivaisuutta, hennon savuista, maamaista mineraalia, teräksisyyttä ja kielen sivuilla voimakkaana tuntuvaa, kirpeätä sitruksisuutta. Hillitty alkoholi (12,5%) nostaa päätään hetkeksi jälkimaussa, jossa se tulee esiin nielua lämmittävänä tunteena.

Siinä kyllä osutaan oikeaan, että Ridgeview muistuttaa erehdyttävän paljon aitoa shamppanjaa. Mukana ovat puhtaat Shamppanjan aromit, kevyttä mutta tuntuvaa mineraalia, kehittyneen hiivaisia vivahteita ja sopivasti harteikkuutta. Sen sijaan viini osoittautuu vallan hyväksi ostokseksi siinä, että se tuntuu tarjoavan selvästi enemmän vastinetta rahalle kuin vastaavanhintaiset Shamppanjat. Alle kolmella kympillä ei Alkon hyllyiltä tule kovinkaan kummoisia tuotoksia Champagnen maakunnasta; monet halpis-Shamppanjat ovat mielestäni melko yksiulotteisia ja yllätyksettömiä (vaikkakin tosin usein mukavan tasokkaita) kuohujuomia. Jos aitoa laatua haluaa, kannattaa satsata vähintään nelisenkymppiä pulloon – Ridgeviewin tapauksessa sen sijaan saa vallan miellyttävää ja tasokasta kuplajuomaa selvästi kohtuullisemmalla hinnalla.

Ei tästä ole pahaa sanottavaa. Hyvin miellyttävä, tasapainoinen ja runsas kuohuva; selvästi hintansa väärti.

Lyhyesti: Melko harteikas, runsasarominen ja tyylikkään vivahteikas brittikuohuva klassiseen Champagnen tyyliin.

Arvio: Erinomainen – kyllä tätä mielummin juo kuin samanhintaista shamppanjaa. Varsin nautittava ja elegantti esitys. Tosin ehkä viiniä kohtaan olisi oikeudenmukaista, jos sitä ei jatkuvasti vertaisi Shamppanjoihin. Eli uudestaan: kovasta hinnastaan huolimatta varsin nautittava ja elegantti kuohuviini!

Hinnan (30,80e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

2 kommenttia:

  1. Olen juonut aika paljon Ridgeviewta. Joskus dosage on tuntunut aavistuksen korkealta, mutta tässä kaikki toimii just niin kuin pitääkin.

    En myöskään useimmiten ymmärrä ihmisten kritiikkiä Ridgeviewta kohtaan: kallista laatuun nähden, mieluummin ostaa saman hintaista ja tasoista Champagnesta, etc. Olenkin tullut siihen tulokseen, että se on ememmän etiketistä johtuvaa puhetta. Jos saisi maistettua näille sokkona, eiköhän asenteetkin muuttuisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselleni tämä oli ensimmäinen vastaan tullut Ridgeview, ja toden totta; tässä kyllä kaikki osaset olivat kohdallaan.

      Enkä juuri ymmärrä tuollaista etiketti-prestiisiä. Varmaankin juntti-suomalaiselle on tärkeämpää juoda aitoa shamppanjaa kuin selvästi parempaa ja laadukkaampaa kuohuviiniä, koska jälkimmäinen ei kerro muille mitään - mikä on tottakai _erittäin oleellista_ kuohuviiniä juodessa / tarjotessa.

      Vaikka kuinka rakastaisi shamppanjaa, en voi ymmärtää miksei ostaisi tätä mielummin kuin saman hintaluokan shamppanjaa. Tämähän on kuin kolmenkympin shamppanjaa, mutta parempaa! Ehkä tosiaan sokkomaistatus voisi tehdä asialle jotain.

      Poista