Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


12.8.12

Gigondas l'Hallali Grande Réserve 2008

Gigondas l'Hallali Grande Réserve 2008
  • Valmistaja: Gigondas la Cave
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Gigondas
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Etelä-Rhône, Gigondas
  • Rypäleet: Grenache (80%), Syrah, Mourvèdre
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 13,93e (Heinäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 14,97e (Tammikuu 2014, Alko)

Kun Etelä-Rhônen viineistä puhutaan, yleensä ihmisten huulilla on ensimmäisenä maailmanlaajuista arvostusta nauttiva Châteauneuf-du-Pape, kun taas valtaosa muista alueen appellaatioista on täysin hämärän peitossa. Esimerkiksi aivan Châteauneuf-du-Papen naapurissa sijaitsevat Vacqueyras ja Gigondas ovat suurelle yleisölle hyvin tuntemattomia alueita, vaikka niissä tehdään samasta, legendaarisesta GSM-rypälesekoituksesta rotevia ja voimallisia punaviinejä.

Gigondasin viinit rupesivat saamaan tunnustusta ja arvostusta 1950-luvulta alkaen ja 1970-luvulla Gigondasin viinit olivat keränneet jo sen verran nimeä, että alue sai oman appellaationsa. Niin Vacqueyras'n kuin Gigondas'n viineillä on paljon yhteistä Châteauneuf-du-Papen maailmanlaajuista arvostusta nauttivien viinien kanssa, mutta toisin kuin eleganssistaan ja tasapainostaan tunnetut CdP:t, Vacqueyras't ja Gigondas't tunnetaan lähinnä voimasta ja harteikkuudestaan.

Omaan makuuni hyvin monet etelä-rhônelaiset viinit ovat mitä erinomaisimpia yleispunaviinejä: ne ovat helppo yhdistää moniin erilaisiin ruokiin, mutta ne toimivat usein vallan moitteettomasti myös sellaisenaan. Erityisesti Châteauneuf-du-Papen viineistä tuttuun, prameasti koristeltuun ja raskaaseen lasipulloon pullotettu l'Hallali oli alunperin päätynyt kaappiini arkiseksi yleisviiniksi ja tällä kertaa tämä viini pääsi täyttämään roolia seurusteluviininä pelatessamme ystäviemme luona mainiota Elder Sign -lautapeliä.

Väriltään viini on hyvin tummanpunainen ja kevyesti purppurainen, reunoilta hieman punaruskeaan taittuva. Etelä-rhônelaisille viineille tyypillisesti viini on kuitenkin myös jonkin verran läpinäkyvää.

Tuoksultaan viini on aluksi ja myös melko pitkään melko hillitty ja sulkeutunut, tarjoillen lähinnä kevyen maamaista ja kypsänmakeata karpaloa ja rhônelaisten viinien ominaista tummaa hedelmää. Avauduttuaan tuoksu on melko kypsän mehevähkö, mausteinen, kevyen mustaherukkainen (jopa sen verran, että sokkona olisin voinut hämääntyä luulemaan viiniä Cabernet'ksi), paahteinen ja maamainen.

Maku on roteva ja tuhdissa, tummassa hedelmäisyydessään hyvinkin mehukas. Kypsästä ja mehevästä hedelmäisyydestään huolimatta viini on tyyliltään hyvin kuiva, hieman kehittynyt ja tuntuvan mausteinen, pippurinen, jopa kevyen savuinen. Seassa on myös kevyen vadelmaista punamarjaisuutta. Suutuntumaltaan l'Hallali on melko alkoholinen ja korkeintaan keskihapokas, ja siten myös hyvin täyteläinen. Viini ei onneksi ole kuitenkaan hahmoton tai löysä, sillä hapot onnistuvat kuitenkin pitämään raamit kasassa, saaden tukea runsaalta tanniinisuudelta ja tuhdin alkoholisuuden tuomalta tulisuudelta. Yleisvaikutelmaltaan maku on melko rujo ja tietyllä tapaa riistainen, mutta silti melko helpostilähestyttävä ja tasapainoinen.

Jälkimaussa mausteisuus tuntuu hieman makeammalta, paahdetulta lähi-idän mausteisuudelta. Yleisvaikutelmaltaan jälkimaku on pitkähkö, hieman karhea ja kevyen katkeroinen, runsas alkoholisuus tuntuu voimakkaasti kitalakea ja nielua lämmittävänä tunteena.

Viini pelasi oikein näppärästi seurusteluviininä, mutta aika ajoin tukevan alkoholisuuden tuoma lämpö sai kaipaamaan jotain syötävää, jolla viinin rujoimpia puolia olisi voinut vähän pehmitellä. Sen sijaan kovinkaan erityinen tapaus l'Hallali ei ollut; vaikka parhaimpia Etelä-Rhônen GSM-viinejä voidaan pitää varsin kilpailukykyisinä legendaaristen Châteauneuf-du-Papien rinnalla, muistutti tämä viini lähinnä hyvin robustia Côtes-du-Rhône -viiniä. CdP-viinejä toi mieleen lähinnä viinin täyteläisyys ja tanakka (15%) alkoholi, muussa tapauksessa oltiin melko yllätyksettömällä peruslinjalla. Tämä ei ollut kuitenkaan missään pahassa, itse pidän CdR-viineistä kovasti ja l'Hallali oli varsin hyvä senhenkinen viini. Viinin vahvuus kuitenkin lienee enemmän tukevana yleisviininä ruokapöydässä, kun taas kevyemmät tapaukset sopivat myös pöytään jossa ei ole ruokaa.

Lyhyesti: Rujohko ja melko maanläheinen, mutta myös pehmeä ja täyteläinen GSM-viini Etelä-Rhônen Gigondas'ta. Viinin Akilleen kantapääksi muodostuu rakenteeseen nähden hyvin runsas alkoholi, joka kaipaa joko reilua viilennystä tai tukevaa ateriaa.

Arvio: Hyvä – oikein pätevä tapaus jos tavallisesta Côtes du Rhônesta ei riitä tarpeeksi potkua. Miellyttävä ja yleiskäyttöinen GSM-viini.

Hinnan (14,97e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti