Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

23.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


29.11.12

Castello del Poggio Barbera d'Asti 2009

Castello del Poggio Barbera d'Asti 2009
  • Valmistaja: Casa Vinicola Zonin, Castello del Poggio
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Barbera d'Asti
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Monferrato, Asti
  • Rypäleet: Barbera (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 12,98e (Marraskuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Gianni Zoninin luotsaama Casa Vinicola Zonin on yksi Italian suurimpia ja merkittävimpiä perheomisteisia viinitaloja. Tällä talolla on viinitarhoja monissa Italian arvostetuimmista viinialueista ja vaikka talo on tunnettu enemmän huokeista perustason tuotteistaan, on talon tyyliä myöskin yleisesti arvostettu sen modernia ja perinteitä kunnioittavaa viiniosaamista yhdistävässä tyylissään.

Viinitalo omistaa Piemontessa, Astin viinialueen Portacomarossa sijaitsevan Castello del Poggion, minkä nimeä kantava Barbera d'Asti tuli napattua viime viikonloppuna Arkadian Alkosta mukaan saatuani kutsun saapua pelaamaan lautapelejä. Alunperin suunnitelmissani oli napata vain pari olutta mukaani, mutta päädyinkin viiniin mietittyäni, että hauskempihan se on jakaa jotain muiden kanssa. Haussa oli sopivan kepeä viini, mikä ei tarvitsisi ruokaa kylkeensä, vaan toimisi mukavasti sellaisenaan – silmieni osuttua Barberaan peli oli selvä.

Castello del Poggiolla on melko tumma ja syvä, mutta syvyyteen nähden myös melko läpinäkyvä, viininpunainen väri.

Tuosku on melko hillitty, mutta mukavan ponnekkaan kirsikkainen, melko muhevan ja makean maamainen sekä miellyttävästi etäisen savuinen. Avauduttuaan vajaan tunnin ajan viinin hedelmäpuoli rupeaa tulemaan paremmin esiin ja seasta löytyy kirsikan ohelle myös kevyesti mustikkaa ja makeampaa vadelmaa.

Maultaan Castello del Poggio on keskitäyteläinen, kuiva ja juuri sopivan napakka. Seassa on kirsikoita, maustepippuria, tuntuvaa mineraalia, hentoa savuisuuttaa ja riittävän pieni aavistus kuivan puista ja varsin miellyttävää tammisuutta. Rakennepuolella viinistä löytyy oikein hyvä, pirtsakka ja eloisa hapokkuus, mutta rypäleelle tyypillisesti tanniinipuoli on varsin vaatimatonta – mikä ei sellaisenaan nautittaessa haittaa ollenkaan. Myöhemmin avauduttuaan viinin kirsikkaisuus ja kevyen makea karpaloisuus ovat paremmin esillä, savuisten ja mausteisten elementtien jäädessä taka-alalle.

Jälkimaku on melko simppeli, kuiva, tuoreen viinimarjainen, aromikas ja maukas. Muuten kielellä tuntuva jälkivaikutelma on melko lyhyehkö, mutta kevyt savuisuus jää nenän takaosiin mukavan pitkäksi aikaa, palaten aika ajoin hieman voimakkaampanakin.

Jälkikäteen mietittynä Castello del Poggion Barbera oli mitä mainioin valinta seurusteluviiniksi lautapelien ohelle. Vaikka kokonaisuus oli melko mutkaton, oli viinissä riittävästi eleganssia ja mielenkiintoa jotta sitä siemaili ilokseen ihan sellaisenaankin. Lisäksi tuskin tuntuva tanniinisuus on yleensä eduksi, jos viinin kanssa ei aiota syödä mitään kummempaa. Sellaisenaan nautiskeltavat, sopivan vähätanniiniset mutta riittävän mielenkiintoiset seurusteluviinit jakautuvat yleensä joko astetta parempiin uuden maailman viineihin tai simppeleihin, mutkattomiin vanhan maailman viineihin; ja jälleen kerran joudun toteamaan, että kyllä nämä ihan arkisen simppelit eurooppalaiset jaksavat tarjota ainakin itselleni enemmän vastinetta rahalle kuin ne 15-20 euron uuden maailman pommit.

Lyhyesti: Melko simppeli, mutta mukavan aromikas Barbera, jossa on paljon klassista Piemonten meininkiä, mutta avauduttuaan varsin sopivasti myös modernin hedelmävetoista otetta.

Arvio: Miellyttävä – mukavan eloisa ja raikas mutta sopivan napakka ja aromikas piemontelainen peruspunaviini, joka toimii mitä loistavimmin sellaisenaan. Tosin marjaisen hapokkuutensa vuoksi Castello del Poggio toiminee varsin helposti myös kevyempien aterioiden seuralaisena.

Hinnan (13,01e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

28.11.12

Väliaikatiedote #8: Hyvä syntymäpäivä! (Ja muita virstanpylväitä)

No niin, nyt se koitti! Viinihullun päiväkirjan 1-vuotispäivä, nääs. Blogini saama suosio, näin kävijämäärissä mitattuna, on ylittänyt huomattavasti omat odotukseni – sivulatauksia on nimittäin kertynyt jo puolisensataatuhatta vajaassa vuodessa! Lisäksi suosio näyttää kasvaneen varsin lineaarisesti, sillä tällä hetkellä blogi tahkoaa jo n. 10 000 käyntiä kuukaudessa, mikä on jo sellainen määrä, etten kuvitellut pääseväni sellaiseen kovinkaan nopeasti, jos koskaan. Toisin kuitenkin kävi! Pakko siis tässä myöntää olevani otettu näinkin tuoreen blogin nopeasti saamasta ja melkein räjähtävällä tavalla kasvaneesta suosiosta; kai se on uskottava, että tässä maassa on ainakin jonkin verran ihmisiä, joita viiniarvostelut kiinnostavat! Ja luotan myöskin siihen, että arvosteluissani on sen verran substanssia, että se saa ihmiset palaamaan tänne yhä uudelleen – sivulatauksia on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin yksittäisiä kävijöitä.

(Lisäksi luotan myös kävijöiden olevan ihan oikeita ihmisiä, eikä vain botteja, vaikkei arvosteluita kovinkaan tiiviiseen tahtiin kommentoida. Tämä mm. siksi, että kävijämäärät näyttävät seuraavan melko uskollisesti sekä uusien arvosteluiden kirjoitusajankohtia että suomalaisia nukkumisaikoja!)

Lisäksi tässä tulipa puolivahingossa toinenkin merkkipaalu rikottua – nimittäin blogini 500. arvostelu! Ja kunnia tästä paikasta meni upealle ja ehdottomasti erikoispaikkansa ansainneelle Jaboulet'n Hermitage-kakkosviinille, joka tuli nautittua alkuviikosta mukavissa kotioloissa, Länsimetron räjähdellessä allamme. Tätä ennen arvosteluissani tuli myös ohitettua vielä yksi virstanpylväs – 250 punaviiniarvostelun raja – joten kaipa blogiani voi suositella erityisesti punaviinin ystäville; joka toinen arvostelu kun näyttää olevan ihan tilastoidenkin mukaan punaviinistä.

Joka tapauksessa, kiitos kaikille täällä käyneille, palatkaa ihmeessä uudestaan! Lupaan jatkaa kirjoitteluani samaan malliin. Eivätkä arvostelut tule ihan heti loppumaan – muistikirjoissani on tälläkin hetkellä semmoiset viitisenkymmentä arviota odottamassa pääsyään blogiin!

Jaboulet Hermitage La Petite Chapelle 2004

Jaboulet Hermitage La Petite Chapelle 2004
  • Valmistaja: Paul Jaboulet Aîné
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Hermitage
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Pohjois-Rhône, Hermitage
  • Rypäleet: Syrah (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 39,59e (Lokakuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Vuorossa 500. arvostelemani viini ja samalla blogini 1-vuotissynttäriarvostelu!

Paul Jaboulet Aîné on Rhônen alueella toimiva, suuresti arvostettu viinitalo, joka toimii niin négociant-toiminnalla kuin omien tarhojensa avullakin. Lisäksi vuoteen 2006 asti viinitalo oli perheomisteinen sekä samalla jäsen erittäin arvostetussa Premium Familiae Vini -ryhmittymässä.

Maailmankuulut Hermitage-viinit tulevat Tain-l'Hermitage -kylän kyljessä sijaitsevalta Hermitage-kukkulan tarhoilta, joiden rypäleistä tuotetaan vuodessa yhteensä n. 70 000 pulloa viiniä – yhden pienen viinintuottajan vuosituotannon verran. Vaikka Jaboulet myös ostaa tuottajilta rypäleitä, Hermitagen viinien tapauksessa Jaboulet omistaa tarhoja kukkulalta (sekä La Chapelle -tarhan keskellä sijaitsevan pienen, 1200-luvulta peräisin olevan kappelin) ja tuottaa niistä itse omat viininsä. Viinitarhojen parhaat Syrah-rypäleet kerätään talon lippulaivaviiniin, Hermitage La Chapelleen, jonka hinta voi helposti olla toistasataa euroa, kun taas talon "kakkosviiniin", La Petite Chapelleen, käytetään loput rypäleistä. Nämä rypäleet ovat kuitenkin tuottajan mukaan 40-60-vuotiaiden Syrah-köynnöksistä huolellisesti käsinpoimittuja ja jo tarhoilla esivalikoituja, joten lähtökohdat ovat silti vallan erinomaiset.

Alkuperäisellä, tasan viidenkympin hinnallaan viini oli turhan tyyriin oloinen ostos omaan makuuni, mutta pari kuukautta takaperin viini siirtyi Alkon poistuviin tuotteisiin ja samalla viinin hinnasta hupeni reilu kymmenen euroa pois, joten ajattelin viinin olevan nyt jo varsin kohtuullisen hintainen Hermitageksi ja poistin yhden talteen kypsymään. Viini ei kuitenkaan päässyt loppumaan Alkosta hinnanalennuksestaan huolimatta, joten sen hintaa pudotettiin edelleen n. 35 euroon, jolloin en voinut olla ostamatta toista talteen, päästäkseni testaamaan missä kunnossa viini on nyt. Now you can both eat the cake and save the cake!

Viini on kerännyt ikääntyessään hieman sakkaa – vaikka viini dekantoitiin huolellisesti ja hitaasti karahviin, pääsi silti mukaan hieman sakkahiutaleita. Kovinkaan paksua sakkakakkua ei kuitenkaan pullon pohjalle jäänyt.

Väriltään La Petite Chapelle on melko syvänpunainen, etäisesti läpinäkyvä, reunoilta vaalea ja kirkas.

Tuoksu todella runsas, lasista voimakkaasti joka suuntaan leviävä ja muheva. Yleisvaikutelma on houkuttelevan rustiikkinen, nahkainen ja kevyesti hapettuneen omenainen, tuoden mieleeni bretagnelaisen maalaissiiderin tai jopa makeanpistävän Calvadosin. Seassa on kuitenkin myös paljon Pohjois-Rhônen Syrahia: tuoretta luumua, melko selvää savuisuutta, etäistä havuisuutta ja mustapippuria. Näiden alta rupeaa löytymään myös keväistä, huumaavaa kukkaisuutta, makeita paahdettuja mausteita, vadelmaa, kuivattuja hedelmiä ja kuivahkoa, tummapaahtoisen kahvin purut mieleen tuovaa tammea. Viinin tuoksu on niin upea ja moniulotteinen, että viinin maistamiseen ei ole mikään kiire – lasin pyörittely ja nuuhkiminen riittää tässä vaiheessa vallan hyvin.

Maultaan viini on todella intensiivinen, voimakas ja käytännössä rutikuiva. Alussa kielelle tulee kevyen makeata, kuivattua luumua ja karhunvatukkaa, mutta sitten keskimaun valtaavat hyvin mausteiset ja tiukat aromit: pippurisen polttelevaa maustetta, kuivan puista tammea, tuoretta nahkatakkia ja kuivan kitkerää espressoa. Suutuntuma on voimakkaasta mausta huolimatta enemmänkin keskitäyteläinen kuin täyteläinen ja varsin eloisa – johtuen pääasiassa viinin hyvin runsaasta ja rakenteikkaasta hapokkuudesta, joka keventää ilahduttavasti iiniä. Kokonaisuus on todella napakka, ryhdikäs ja tiukka; läskiä tai muuta ylimääräistä viinistä ei löydy etsimälläkään. Tanniineja viinissä on selvästi, mutta ne tuntuvat rauhoittuneen ja pehmenneen viinin ikääntyessä – viinistä puuttuu tanniinien terävin puraisu ja suu rupeaa kevyesti kuivumaan vasta toisen lasin jälkeen.

Jälkimaussa kielelle jää hyvin pitkäksi aikaa erittäin kuivaa ja voimakkaan bitteristä, mustapippurista mausteisuutta, espressoa, nahkaa, puista tammea, jopa kevyttä lihaisuutta ja suutapuhdistavaa mineraalisuutta. Hapokkuus ja katkeroinen ilmaisu jättävät voimakkaan, suuta supistavan tunteen.

Yhden pullollisen jälkeen ei kaduta, että kellarissa makoilee vielä toinen samanmoinen! La Petite Chapelle on erittäin vaikuttava, kuiva ja harmoninen Pohjois-Rhônen Syrah, joka kyllä selvästi kaipasi aikaa: heti korkatessa viini oli aluksi hyvin tiukka ja kirpeä, ja ainoastaan tuoksunsa puolesta varsin houkutteleva, kun taas parin tunnin karahvissa hengittelyn jälkeen hedelmää oli jo jonkin verran tullut mukaan, myöskin hieman makeammankypsänä, ja tuoksukin oli avautunut entisestään. Viini on silti kokonaisuudessaan alusta loppuun varsin kuiva ja tiukka tapaus, joka tuntuu kaipaavan ruokaa pehmittämään viinin tiukkaa ja tiivistä rakennetta – viini toimikin vallan mainiosti italialaisittain valmistetun sienirisoton kumppanina, tiukasta ja voimakkaasta ilmaisustaan huolimatta.

La Petite Chapelle on jo nyt hyvin lähestyttävissä, mutta rakennetta riittää helposti vielä vuosiksi – palataan siis asiaan tulevaisuudessa, kunhan se seuraava pullo löytää tiensä varastosta ruokapöytään! Ihan lähipäivinä ei kannata arvostelua odotella, sillä tuottajan sivut väittävät viinin olevan parhaimmillaan 10-15 vuotta vuosikerrasta.

Lyhyesti: Todella runsas, intensiivinen ja kuivan napakka laatu-Syrah Pohjois-Rhônen (ja koko Ranskan) yhdeltä kuuluisimmista viinikukkuloista. Pidemmänpuoleinen ikä on tuonut viinille paljon luonnetta ja persoonaa, mutta silti viini vaikuttaa olevan vasta matkalla huipulle.Tässä vaiheessa viini on jo hyvin korkattavissa, mutta suosittelen kuitenkin antamaan viinille vielä muutaman lisävuoden!

Arvio: Erinomainen – viini oli kaiken kaikkeaan todella upea esitys, sekä selvästi tasapainoisempi ja miellyttävämpi esitys kuin aiemmin arvostelemani Jaboulet'n Côte-Rotie. Todella lupaava ja maukas tuttavuus, jota voin hyvillä mielin kypsytellä pidempäänkin.

Hinnan (39,59e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

27.11.12

Faustino I Gran Reserva 2000

Faustino I Gran Reserva 2000
  • Valmistaja: Bodegas Faustino
  • Tyyppi: Punaviini, DOCa Rioja Gran Reserva
  • Maa: Espanja
  • Alue: Rioja
  • Rypäleet: Tempranillo (85%), Graciano (10%), Carignan (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 23,90e (Lokakuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 24,40e (Tammikuu 2014, Alko)

Altian viinimessuilla toinen maistamistani Faustinon punaviineistä oli talon perinteikäs lippulaivaviini, tunnistettavaan mattapintaiseen pulloon pullotettu Faustino I, lähes kaksi ja puoli vuotta tammessa kypsytetty Gran Reserva -tasoinen riojalainen.

Alkossa pienen ikuisuuden viettänyt vuosikerta 1999 väistyi vihdoinkin hyllyiltä ja sen paikan otti (ei kovin yllätyksellisesti) uusi vuosikerta 2000. Pari kertaa aiemman vuosikerran 1999 maistaneena viinistä oli jäänyt todella positiivinen kuva, joten päätin napata itselleni pullon sitä talteen vielä kun sitä löytyi – ja heti perään tulikin tämä sopiva tilaisuus päästä kokemaan mistä uusi vuosikerta on kotoisin. Varsin muikea yhteensattuma. Joten, 250. arvostelemani punaviinin pariin!

Väriltään viini on hieman tummanpuhuvan kirsikanpunainen, mutta myös selvästi läpikuultava. Ikä kuitenkaan ei ole tuonut varsinaista ruskeutta väriin; reunat taittuvat vain aavistuksen verran punaruskeaan sävyyn. Lasin pohjalta löytyy kuitenkin iästä kielivää, kevyen utuista sakkaisuutta.

Tuoksu on todella intensiivinen, runsas, ja niin syvä, että sinne voisi hukkua. Lasista nousee kypsää kirsikkaa, makeata ja hennon setristä tammea, erittäin tummaa suklaata, nahkaa, kuivattuja tummia hedelmiä ja hentoa vaniljaa. Yleisilmeessä on jonkin verran maatalon meininkiä, mutta viini on kaukana siitä likaisesta funk-pommista, millaisena muistan edellisen vuosikerran.

Maku on hyvin kuiva, jopa pölyinen, ja mukavan napakka. Erinomaisesti viiniin integroitunut tammisuus on puisevaa, mutta seassa on myös kevyesti makeaan taittuvaa vaniljaista mausteisuutta. Aromimaailma on tummahkoa, vanhentuneen kirsikkaista, hyvin nahkaista ja myös ihastuttavasti kevyen kukkeata. Runko on hapokkuudeltaan varsin erinomainen, mutta myös tanniinien puraisua viinissä on vielä hyvin jäljellä – 12 vuotta ei ole tehnyt tästä vielä hampaatonta vanhusta, vaikkakin seniorimainen ulkonäkö ja ilmaisu rupeaakin olemaan hallussa.

Jälkimaku on melko pitkähkö ja kuiva, hyvin maamainen ja paahtunut sekä keskimakua puisevamman tamminen. Seassa on kevyesti makeaan taittuvia tummia hedelmiä, mutta myös hieman bitterisiä mausteita.

Pettymyksekseni minun oli todettava, että viini ei ollut läheskään niin viehättävän törkyinen ja likainen kuin edellinen vuosikerta antoi odottaa. Mutta siihenpä ne pettymykset jäivätkin. Faustino I on muuten kaiken kaikkiaan upean tasapainoinen, ei machoilevan voimakas, vaan vanhentunut ja arvokas Riojan punaviini, jossa on saatu lähes naurettavan pitkä tammitynnyrikypsytys upeaan balanssiin viinin hedelmän ja rungon kanssa – viini ei ole kokonaisuutena tiukan ja tikkuisen puinen ja dominoivan tamminen, vaan juuri sopivan mausteinen ja monisyinen (viitekehyksenä kuitenkin tuhdin tammiset Gran Reservat.) Ikäähän viinillä on ja se maistuu, sekä erityisesti tuoksuu, mutta runkoa riittää vielä vallan erinomaisesti tulevaisuutta ajatellen. Viini tuskin tulee kuitenkaan erityisesti kehittymään vuosien karttuessa, joten suosittelen korkkaamaan sen mielummin aiemmin kuin liian myöhään. Mieluiten toki ruokapöydässä, mutta viini on sopivan tasapainoinen ihan sellaisenaan nautiskeluun.

Onneksi itsellä on vielä pullo odottelemassa edellistä vuosikertaa. Toivon sen olevan yhtä likaisen lantainen kuin muistikuvani antavat odottaa, mutta en kyllä tule olemaan suruissani, jos viini onkin "vain" tämäntasoinen esitys. Faustino I on ehdottomasti sitä perinteistä Riojaa sieltä maistuvasta päästä ja ehdottomasti hintansa arvoinen kovemmasta hinnastaan huolimatta – tähän hintaan kun ei Alkosta näitä astetta vanhempia viinejä muuten löydy.

Lyhyesti: Todella monisyinen, upeasti ikääntynyt Riojan Tempranillo, jossa vivahteikas, nahkainen hedelmäisyys ja moniulotteinen, aromikas tammisuus ovat harmonisesti tasapainossa, napakan hapokkaan rakenteen tukemana. Upea esimerkki siitä, kuinka viini voi olla runsaan ja selvän tamminen peittämättä hedelmää.

Arvio: Erinomainen – loistava espanjalainen, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Faustino I on upeasti ikääntynyt ja arvokkaasti harmaantunut vanha herrasmies, jossa löytyy edelleen potkua ja pippuria pitkäksi aikaa. Upea esitys.

Hinnan (24,40e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Faustino V Reserva 2005

Faustino V Reserva 2005
  • Valmistaja: Bodegas Faustino
  • Tyyppi: Punaviini, DOCa Rioja Reserva
  • Maa: Espanja
  • Alue: Rioja
  • Rypäleet: Tempranillo (92%), Carignan (8%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 15,98e (Lokakuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 17,48e (Tammikuu 2014, Alko)

Takaisin Riojan tuntumaan, tällä kertaa ympäri maailmaa tunnetun, perinteisen viinitalo Faustinon muodossa. Altian joulutuotemessuille oli nimittäin saatu ihan paikan päälle Faustinolta edustaja esittelemään tuotteitaan, joita sitten olikin montaa sorttia. Itse kuitenkin skippasin suosiolla linjaston alkupään ajanpuutteeseen vedoten ja aloitin viinitalon astetta paremman pään punaviinistä, 6 vuotta kypsytetystä (josta 16 kk amerikkalaisessa tammessa) Viitos-Reservasta.

Väriltään viini on keskisyvä ja jonkin verran läpinäkyvä, yleiseltä sävyltään kauniin kuulaan ja tumman rubiininen.

Tuoksu on todella perinteisen riojalaisen punaviinin: paahteisuutta, viikunaa, satulaista ja hieman jopa hikistä nahkaa, kypsää kirsikkaa ja etäistä Tempranillon mansikkaa. Paahdettu tammi tuo miellyttävästi vaniljaa runsaaseen kokonaisuuteen, mutta kuitenkin yllättävän hillitysti suhteessa viinin tammessa viettämään aikaan. Kokonaisuus on varsin miellyttävä, auringon paahtama, ja sitä voisi nuuskia ilokseen pidempäänkin.

Kuiva ja melko täyteläinen maku on ensivaikutelmaltaan voimakkaan mausteinen, kevyen nahkainen, syvä ja roteva. Ilmaisu on yllättävänkin viileä ja oikein miellyttävän hapokas ja napakka. Tammisenpuoleisessa maussa maistuu enemmän hyvin monisyistä, niin makeata kuin bitteristäkin mausteisuutta, kevyttä vaniljaa ja setristä puisuutta paljon enemmän kuin kevyttä, etäisen kirsikkaista ja viikunaista hedelmää. Tanniinit ovat ikään ja runsauteen nähden edelleen varsin runsaita ja hyvin voimissaan. Viini on kokonaisuudessaan erittäin luonteikas, elinvoimainen ja maukas riojalainen.

Jälkimaku on pitkä, nahkainen, voimakkaan mausteinen ja miellyttävän luumuinen. Alkoholi lämmittää kevyesti nielua ja kitalakea, tuntuva ja bitterisen yrttinen tanniinisuus kuivaa suuta ja miellyttävän intensiivinen hapokkuus nostaa vettä kielelle. Kielelle jää pitkäksi aikaa miellyttävä ja tasapainoinen jälkivaikutelma.

Faustino V pääsi yllättämään varsin positiivisesti. Kokonaisuus on varsin hyvä, klassinen ja herkullinen. Seassa on sopivasti perinteisten espanjalaisten klassista maalaisuutta, mutta ei kuitenkaan liikaa perinteisten espanjalaisten tammea. Vaikka tammea on viinissä melko paljon, ei siinä ole juurikaan monien uuden maailman viinien yliuuttunutta, teollista tammea, vaan kuivaa ja mausteista puisuutta, joka jättää kokonaisuudessa myös mukavasti tilaa ryhdikkäälle hedelmälle. Varsin maukas paremman pään perus-riojalainen, joka todennäköisesti myös kehittynee hyvin vielä vajaan vuosikymmenen, vaikka onkin nyt jo varsin mainiossa iskussa. Tämänikäisena Faustino V on varma, maukas kumppani simppeleille ja runsaille aterioille.

Lyhyesti: Aromeiltaan varsin perinteinen espanjan Tempranillo, jota kuitenkaan ei olla onnistuttu tammittamaan tukkoon. Maukas, tasapainoinen kokonaisuus varsin järkevään hintaan.

Arvio: Tyylikäs – varsin maistuva, perinteinen riojalainen. Viinissä on asennetta, luonnetta ja ryhtiä, mutta kokonaisuus on varsin simppeli, rehellinen ja maanläheinen. Nappivalinta ihmisille, jotka kaipaavat viiniltään persoonaa, mutta ilman turhaa hienostelua.

Hinnan (17,48e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

26.11.12

Marqués de Cáceres Crianza 2008

Marqués de Cáceres Crianza 2008
  • Valmistaja: Bodegas Marqués de Cáceres
  • Tyyppi: Punaviini, DOCa Rioja Crianza
  • Maa: Espanja
  • Alue: Rioja
  • Rypäleet: Tempranillo (85%), Carignan, Graciano
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 12,96e (Lokakuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 13,28e (Tammikuu 2014, Alko)

Paluu jälleen Espanjan auringon alle. Vuorossa on jo melko pitkään Alkon hyllyillä notkunut Marqués de Cáceresin Crianza-tason punaviini, joka on perinteiseen Riojalaiseen tyyliin Tempranillo-vetoinen ja vähintään puoli vuotta tammessa kypsytetty.

Väriltään viini on rusehtavaan taittuvan viininpunainen ja melko läpinäkymätön.

Tuoksunsa puolesta viini edustaa hieman modernimpaa, siistimpää tyylisuuntaa, eli siinä ei ole juurikaan perinteisten riojalaisten likaisuutta ja tallia. Lasista nousee pääasiassa paahteisia ja kevyesti kehittyneitä, kypsän hedelmäisiä kirsikan, vadelman ja viikunan aromeja, yllättävänkin kevyeksi jäänyttä tammen vaniljaa ja miellyttävää nahkeutta.

Maku on kypsän karpaloinen ja makeaan taittuva, riistainen, puisen tamminen ja kevyen vaniljainen. Seassa on myös pölyistä, savuista maaperää, kuivattua viikunaa ja tuntuvan, ryhdikkään hapokkuuden korostamaa hapankirsikkaa. Hyvän hapokkuuden lisäksi viinin ryhdikästä yleisilmettä tukee vielä varsin tiukka ja tuntuva tanniinisuus.

Melko pitkässä jälkimaussa kypsä hedelmä ja bitterisyytenä asti maistuva tanniinisuus yhdistyvän miellyttävän tasapainoiseksi makeankarvaaksi jälkivaikutelmaksi, jota jää tukemaan hapokkuuden esille nostama puolukkainen punamarjaisuus. Kohtuullinen (13%) alkoholi jättää hennon lämpöisen tunteen nieluun.

Yleisvaikutelma viinistä on luotettava, tuttu ja turvallinen. Viinissä ei ole törkeimpiä Riojan aromeja, mutta tarpeeksi, jotta viinin alkuperän voi melko helposti tunnistaa. Kokonaisuus pelaa varsin hyvin yhteen hiileen ja yleiseltä ilmeeltään viini on varsin tasapainoinen. Viinissä on loppujen lopuksi melko vähän mitään, joka jäisi mieleen, mutta silti viini ei missään vaiheessa onnistu vaikuttamaan haukotuttavan tylsältä. Cáceresin Crianza ei ole mikään persoonallisuuden riemuvoitto, vaan hyvin yllätyksetön, mutta tasapainoinen ja hyvin tehty riojalainen sellaisiin tilanteisiin, joissa kaivataan hyvää ja tasapainoista riojalaista – kuten esimerkiksi arkisemmille riista-aterioille.

Lyhyesti: Perinteinen, tasapainoinen ja hyvin tehty, vaikkakin melko kasvottomaksi siistitty perus-riojalainen.

Arvio: Miellyttävä – viini, jota voi kernaasti siemailla lasillisen tai pari ja tämän jälkeen unohtaa. Suuhun jää hyvä maku, mutta mieleen ei juuri mitään.

Hinnan (12,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Climbing Merlot 2010

Climbing Merlot 2010
  • Valmistaja: Cumulus Estate Wines
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Australia
  • Alue: New South Wales, Orange
  • Rypäleet: Merlot (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 103 SEK (~11,97e, Lokakuu 2012, Systembolaget, beställningssortiment)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Cumulus Winesin vakuuttavaa Chardonnayta testattuani päätin hypätä uudelleen mukavuusalueeni ulkopuolelle. En nimittäin muista olenko kertaakaan elämäni aikana onnistunut maistamaan uuden maailman Merlot'ta, josta olisin pitänyt. Tämä on kyllä ihmeellistä, sillä esimerkiksi Bordeaux'n oikealla rannalla tästä rypälelajikkeesta tehdään toinen toistaan upeampia ja valloittavampia viinejä – miksi siitä tuntuu olevan niin mahdotonta saada aikaan mitään mielenkiintoista Euroopan ulkopuolella?

Cumulus Winesin Climbing-sarja on perustason Rolling-sarjaa astetta parempi linjasto. Rolling-sarjan viinit tulevat viinitalon matalalla sijaitsevilta viintarhoilta, jolloin tuloksena on lähinnä tavallisia aussi-viinejä, kun taas Climbing- ja Cumulus-sarjoihin käytetyt rypäleet tulevat kaikki vähintään 600 metrin korkeudessa sijaitsevilta tarhoilta, minkä seurauksena, Cumulus Winesin mukaan, viinit ovat tyylillisesti hyvin lähellä viileiden alueiden viinejä. Tätä tunnistettavan värikkäällä etiketillä varustettua viiniä ei saa tällä hetkellä lainkaan Suomesta, vaan lähin paikka viinin ostamiseen on länsinaapurimme Systembolaget, jonka tilausvalikoimasta viini löytyy 6 pullon laatikossa 618 kruunun (~71,85e) hintaan.

Väriltään viini on tumman kirsikkainen ja syvä, mutta myös jonkin verran läpinäkyvä.

Tuoksu on melko runsas ja tarjoilee tummaa marjaisuutta, tuoretta metsämansikkaa, hennon puisevaa vaniljaisuutta ja etäistä parfyymisyyttä. Tuoksu ei vastaa millään lailla mielikuvaani aussi-Merlot'sta, mutta ei tämä myöskään tuo mieleeni Bordeaux'ta. Sokkona olisin täysin ymmälläni viinin alkuperästä, kenties jopa lajikkeestakin, mutta kokonaisuus on ainakin kaikin puolin miellyttävä.

Maku on tuoksun tavoin melko runsas, aromikas ja syvä. Kokonaisuutta hallitsee Merlot'n punainen marjaisuus, jossa on hieman kypsää makeutta, mutta on kuitenkin vielä varsin kaukana hilloisuudesta. Yleisvaikutelma onkin melko tuore ja moniulotteinen. Kohtuuhapokkaan, täyteläisenpuoleisen maun seassa on myös paahdettuja mausteita ja yrttistä viileyttä, mutta ei juurikaan tanniineja. Maun antama yleiskuva on miellyttävän rehti ja vaikkakin hieman arkinen, kuitenkin mukavan tasokas ja maukas sellainen.

Jälkimaku on pitkä ja kuiva. Kielelle jää runsaasti marjaisuutta ja hennosti aromikasta yrttisyyttä, lopuksi taittuen katkeraan puisen tammiseen mausteisuuteen.

Maistiaislasillisen jälkeen olen yllättynyt. Onhan viini enemmän arkisen perus-Merlot'n kuin arvokkaan Bordeaux'laisen tasolla, mutta silti viini vie minut mielikuvallisesti lähemmäs Ranskaa kuin Down Underia. Viini on ihastuttavan kuiva, sopivan moniulotteinen ja tammikin pysyy aisoissa ja maistuu lähinnä arvokkaasti mausteiselta puulta kuin makealta vaniljalta tai suklaapirtelöltä (no kappas, viiniä on kypsytetty vain vanhassa tammessa.) Kokonaisuudessa ei ole mitään liikaa, mutta siitä löytyy sopivan paljon kaikkea, minkä lisäksi hedelmä ja rakenne ovat hienosti tasapainossa. Todella mahtava peruspunaviini; Cumulus Winesin viinintekijä selvästi tuntuu osaavan hommansa!

Lyhyesti: Kuiva, syvä, aromikas ja rakenteikas aussi-Merlot, joka on vallan miellyttävä niin sellaisenaan kuin arkisten ruokien kanssa.

Arvio: Erittäin hyvä – kympin aussiksi kaikin puolin mainio tapaus. Suosittelen testaamaan, jos olet menettänyt toivosi uuden maailman Merlot-viinien parissa.

Hinnan (11,97e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Cumulus Chardonnay 2009

Cumulus Chardonnay 2009
  • Valmistaja: Cumulus Estate Wines
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Australia
  • Alue: New South Wales, Orange
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 179 SEK (~20,80e, Lokakuu 2012, Systembolaget, beställningssortiment)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Cumulus Wines on viinitalo, joka on Suomessa erityisen tunnettu värikkäällä etiketillä varustetusta Rolling-sarjan Shiraz-Viognierista. Toisin kuin Rolling-linjaston pullotteet, jotka edustavat viinitalon perustasoa, Cumulus-sarjalaisten pitäisi olla viinitalon "käsintehtyjä" lippulaivatuotteita, joiden hedelmät ovat peräisin korkeimmilta viinitarhoilta, 600 metrin korkeudesta. Altian joulutuotemessuilla Cumulus Winesin edustaja jaksoi hehkuttaa viiniä minulle niin pitkään ja niin antaumuksella, että päätin antaa sille mahdollisuuden, vaikka tammitynnyrissä kypsytetyt aussi-Chardonnayt harvoin onnistuvat vakuuttamaan.

Väriltään viini on hohtavan neonkeltainen. Lasista leijuva tuoksu on juuri sellainen kuin pelkäsinkin, sillä tammen aromi leijuu lasista noin metrin päähän. Tuoksu on todella pähkinäisen tamminen, kevyen vaniljainen, ronski, jopa terävä, ja tunkkainen. Tammi tuntuu jyräävän kaiken ympäriltään, mutta alta löytyy hento juonne grippistä sitruksisuutta ja tuoretta vihreätä omenaa.

Maultaan viini on tuoksun tavoin runsas ja voimakas, mutta yllättäen myös suht hapokas ja varsin raikas. Tammi maistuu selvästi pähkinäisyytenä ja kevyenä toffeisuutena, mutta se ei jyrää, vaan tukee yhtä lailla voimakkaan omenaista ja hyvin sitruksista hedelmää. Leveässä maussa on paljon tammisen Chardonnayn kermaisuutta, jopa voimaisuutta, ja puista mausteisuutta, mutta myös pirteätä sitruksista ryhtiä ja jäntevästä ilmaisustaan huolimatta yllättävää eleganssia.

Jälkimaku on kuiva, sitruksinen, puinen, hennon voinen ja napakan hapokas. Hedelmäisyys katoaa kieleltä melko pian, mutta mausteinen tammisuus ja napakka, vettä kielelle nostava hapokkuus tuntuu varsin pitkään.

Edustajan puheilla oli selvästi pohjaa; vaikka viinin tuoksu ei onnistunut vakuuttamaan, oli maku kyllä täysin toista maata. Voimakas, rehevä, pitkähkö ja napakka yleivaikutelma oli kaikin puolin vakuuttava ja kaikessa intensiivisyydessään vallan tasapainoinen esitys. Mainitsi edustaja myöskin sellaista, että viiniä olisi useamman tunnetumman viiniarvostelijan toimesta verrattu Burgundin valkoisiin – mikä kyllä on mielestäni ihan validi vertaus, sillä kyllä tästä enemmän tuli ranskalainen Chardonnay mieleen kuin perinteinen, ylikypsän löysä ja yliuutetun tamminen australialainen.

Kaikin puolin näppärä ja tasokas esitys Australian itälaidalta. Tuhdeille ja rasvaisille ruoille ponteva ja rehevä valkoviini, josta löytynee ihan hyvää kypsytyspotentiaalia vielä useammaksi vuodeksi.

Lyhyesti: Tuhdin tamminen, intensiivinen, hyvin hedelmäinen ja varsin tasapainoinen uuden maailman laatu-Chardonnay. Erityisesti ruoan kumppanina toimiva esitys.

Arvio: Tyylikäs – australialaiseksi Chardonnayksi Cumulus on varsin moitteeton ja tasapainoinen esitys. Tammea on käytetty tuntuvasti, mutta viileän ilmanalan tuoma intensiivinen hedelmäisyys antaa niin hyvän vastaparin tammelle, että kokonaisuus pelaa moitteetta. Tämä ei ole kosiskeleva hedelmäpommi, vaan varsin mallikkaasti Bourgognen hengessä tehty valkoviini.

Hinnan (20,80e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

25.11.12

Bernard-Massard Millésimé Brut 2008

Bernard-Massard Crémant de Luxembourg Millésimé Brut 2008
  • Valmistaja: Caves Bernard-Massard
  • Tyyppi: Kuohuviini, Crémant de Luxembourg
  • Maa: Luxemburg
  • Alue: Grevenmacher
  • Rypäleet: Pinot Blanc (50%), Riesling (50%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 18,30e (Lokakuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 18,49e (Tammikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)


Viime keväänä Alkon tilausvalikoimaan saapui Suomessa kovin tunnetun Bernard-Massardin peruskuohuviinin astetta parempi versio – vuosikerran 2008 Crémant de Luxembourg Brut. Viini on valmistettu perinteisellä shamppanjamenetelmällä, mutta sitä ei ole tehty perinteisistä Champagnen alueen rypäleistä, vaan Luxemburgissa suosituista Pinot Blancista ja Rieslingistä.

Väriltään viini on kevyesti vihertävän karambolan värinen.

Tuoksu on melko hillitty, mutta todella persoonallinen ja vaikuttava esimerkiksi perus-Cuvée de l'Ecussoniin verrattuna. Tummanpuhuvassa tuoksussa on kypsiä – tummiakin – hedelmiä, pähkinää, leipätaikinaa, aavistus hapettunutta aromikkuutta ja kevyttä, mutta varsin yllättäen kuohuviiniin sopivaa, miellyttävää likaisuutta, minkä lisäksi taustalla lymyilee oletettavasti tammitynnyrikypsytyksen seurauksena syntynyt toffeinen alavire.

Peräkkäin vertailtuna Bernard-Massardin Millésimé ja Cuvée de l'Ecusson ovat kuin kahdelta eri planeetalta: Cuvée de l'Ecusson on perushyvä, mutta varsin arkinen, kun taas tämä on todella persoonallinen, omaperäinen ja viehättävä esitys: kielellä pyörivä rehevän aromikas ja kypsän hedelmäinen maku on todella runsas, leveä, hennon ranskanleipäinen ja voimakkaan omenainen. Viinin jo hieman kehittynyt, vivahteikas, kuiva maku ja suutuntuma on todella kermainen ja pieni mousse on varsin ponteva, tuoden viiniin miellyttävää ryhtiä. Kokonaisuus on todella kutsuva, tasapainoinen ja vallan mieleenpainuva.

Jälkimaku on todella kuiva ja pitkä, kielellä viipyilee pitkään happaman omenainen ja miellyttävän hillitty mineraalinen yleisvaikutelma, jota tukee hento, myös nenän takaosiin nouseva, pähkinäinen ja leivoksinen vivahde.

Bernard-Massardin Millésime on todella maukas, monipuolinen ja mukavan persoonallinen esitys. Viinissä on todella paljon persoonaa sekä iän tuomaa syvyyttä, jota ei perus-Ecussonista löydy. Rakenne on samoin tasapainoisempi, eikä läheskään yhtä ronski. Viinissä on sen verran omaperäisyyttä, että se toimii vallan erinomaisesti ihan sellaisenaan nautiskelukuohuvana, sillä joka siemauksella viinistä tuntuu löytyvän lisää ylätyksiä. Jos vaihtoehtoina olisi Alkon halpa Shamppanja tai tämä, ottaisin muitta mutkittä tämän – tässä on paljon enemmän luonnetta kuin budjetti-shamppiksissa ja silti onnistuisin säästämään euron pari. Jälleen kerran todistan itseni oikeaksi sen kanssa, että rahalle saa enemmän vastinetta ostamalla kalliita kuohuviinejä kuin halpoja Shamppanjoita.

Lyhyesti: Hieman kehittynyt, vivahteikas, moniulotteinen ja todella kermainen laatu-kuohuviini Luxemburgista.

Arvio: Erinomainen – viini on kaiken kaikkiaan upean persoonallinen, vivahteikas ja mieleenjäävä esitys. Saisi Alkosta löytyä enemmänkin näitä jo hieman kehittyneempiä kuohuviinejä, myöskin ihan perusvalikoimasta.

Hinnan (18,49e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Bernard-Massard Cuvée de l'Ecusson Brut

Bernard-Massard Cuvée de l'Ecusson Brut
  • Valmistaja: Caves Bernard-Massard
  • Tyyppi: Kuohuviini, Crémant de Luxembourg
  • Maa: Luxemburg
  • Alue: Grevenmacher
  • Rypäleet: Chardonnay, Pinot Blanc, Pinot Noir, Riesling
  • Koko: 0,75 / 0,375
  • Hinta arviointihetkellä: 13,48e (Lokakuu 2012, Alko) / 7,99e (Alko)
  • Hinta nyt: 14,39e (Tammikuu 2014, Alko) / 8,59e (Alko)

Bernard-Massardin peruskuohuviini, Cuvée de l'Ecusson, on ollut pitkään niin suomalaisten kuohuviinien ystävien kuin Finnairilla lentävien tiedossa varsin näppäränä edullisena vaihtoehtona Champagnen alueen kuohuville – viini on nimittäin tehty perinteisellä shamppanjametodilla, vain n. 100 km päässä Champagnen viinialueista ja osittain perinteisistä Shamppanja-rypäleistä (seassa on myös Pinot Blancia ja hapokasta selkärankaa tuovaa Rieslingiä.)

Tuoksu on varsin tuhdinpuoleisen paahteinen, kermainen ja kevyen keksitaikinainen.

Suussa huomio kiinnittyy heti ensimmäiseksi suurten kuplien luomaan varsin voimakkaaseen, jopa terävään kuohuun suussa, sekä viinin kohtuullisen hapokkuuteen. Maku on tuoreen hedelmäinen, leveä ja hieman paahteinen. Puhtaan hedelmän seassa pyörii hennosti omenakaurapaistoksen aromeja. Kokonaisuus on varsin puhdaspiirteinen, mutta jopa yllättävän ronski ja rutikuiva – runsas kuohu ja hapokkuus peittävän kohtuullisen (13 g/l) jäännössokerin tuoman makeuden käytännössä kokonaan; ainoastaan kielen kärjessä jäännössokerisuus taittaa hedelmäisyyttä runsaampaan, persikkaiseen tai aprikoosiseen suuntaan. Kuohu on pitkä, mutta kuplat menettävät melko nopeasti suuren kokonsa ja pahimman särmänsä.

Jälkimaku on keveä mutta pitkähkö. Kielellä pyörii taikinaisia, viheromenaisia ja hyvin mineraalisia aromeja. Hapokkuus supistaa suuta ja nostaa vettä kielelle.

Bernard-Massardin Cuvée de l'Ecusson on varsin pätevä yleiskuohuviini – erityisesti isoihin tilaisuuksiin, joissa kuohuviini on valmiiksi kaadettu laseihin, sillä tällöin viinin runsaasti kuohuava mousse ehtii rauhoittua hetken lasissa kevyemmäksi pirskahteluksi. Viinissä on paljon Shamppanjoiden mineraalisuutta ja viileätä hedelmäisyyttä, mutta kokonaisuudesta puuttuu melko lailla syvyyttä, mielenkiintoa ja kehittyneisyyttä. Viinissä kuitenkin on jonkin verran hedelmää ja runsautta täyttämään hapokkuuden ja kuplien luomaa ronskia runkoa, joten balanssi on varsin hyvin kohdallaan. Toimiva ja yleiskäyttöinen perusskumppa.

Lyhyesti: Eloisa, maukas ja runsas kuiva peruskuohuviini pikkuisesta Luxemburgista.

Arvio: Hyvä – viini on melko arkinen esitys, eli se ei tarjoa suuria yllätyksiä tai mielenkiintoa, mutta hoitaa tonttinsa mallikkaasti.

Hinnan (14,39e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

23.11.12

Bründlmayer Riesling Steinmassel 2011

Bründlmayer Riesling Steinmassel 2011
  • Valmistaja: Weingut Willi Bründlmayer
  • Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC Erste Lage Steinmassl
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 19,50e (Lokakuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 19,89e (Tammikuu 2013, Alko)

Bründlmayerin Steinmassel-tarhan Rieslingin maine on yhtenä Alkon parhaista alle 20 euron Rieslingeistä rupeaa olemaan melko vanhanpuoleinen, joten rupesikin olemaan korkea aika päästä testaamaan viini – onko se toden teolla kaiken hehkutuksen arvoinen? Odotukset ovat ainakin korkealla, sillä Itävallan valkoviinit harvoin onnistuvat pettämään.

Viinin väri on hailakankeltainen ja aavistuksen raa'an vihertävä.

Tuoksu on todella nuorekkaan runsas ja intensiivinen, mutta lähinnä voimakkaalla mineraalisuudellaan ja viileällä yrttisyydellään. Taustalta löytyy myös kypsää sitrusta, tuoretta viheromenaisuutta ja aavistus persikkaa. Nuoresta iästä kielii myös tuoksun puhdaspiirteisyys; lasista ei löydy yrittämälläkään kehittyneemmän Rieslingin petrolisuutta.

Maku osoittaa heti aluksi kaapin paikan: viini on todella intensiivinen ja napakka, lähes terävä, vaikka suutuntuma onkin melko leveä ja lähes öljyinen. Kuiva ja valloittavan runsas aromimaailma tuo todella reilulla kädellä puhdaspiirteisiä Rieslingin ominaisaromeita; tuoretta viheromenaa, monivivahteikasta, kypsää sitrusta, kivennäisvetistä mineraalia ja aromikkaita yrttejä. Voimakas, greippimäisen kirpeä hapokkuus tuo hedelmäisyyteen laserintarkkaa fokusta ja kokonaisuus onkin upean vahva, puhdaspiirteinen ja keskittynyt.

Pitkänpuoleisesta jälkimausta löytyy kiniinisen mineraalista bitteriä, raa'an omenan raikastavaa hapokkuutta, yrttejä ja kevyttä ananaksista hedelmäisyyttä.

Melkeinpä heti ensimaistamisen yhteydessä ymmärsin viinin keräämän hehkutuksen; tämä on nimittäin kaiken kaikkiaan varsin mainio Riesling! Viinissä ei ole juuri ollenkaan monien tuhdimpien Rieslingien korostettua trooppista hedelmäisyyttä, mutta se ei ole myöskään erityisen karu, eli kyseessä ei ole mikään tiukan hapokkaaseen rakenteeseen keskittynyt mineraalipommi, josta hedelmää löytyisi tuskin ollenkaan. Riesling Steinmasselissa on kyllä hedelmää, varsin runsaastikin, mutta se on varsin kuivaa ja nuorekasta, ja sen vastapainona viinillä on upean napakka ja voimakas happo- ja mineraalirunko.

Näin nuorekkaana viini on varsin vimmainen ja tiukka esitys runsaasta ja leveästä hedelmästä huolimatta, ja suosittelenkin sille jotain raikasta ja kevyenpuoleista ruokaa hillitsemään viinin korostetun pirteätä olemusta. Sen sijaan viinin puhdas, voimakas hedelmä ja intensiivinen rakenne lupaavat varsin hyvää potentiaalia kypsytyksen kannalta, joten jos tilat löytyvät ja kärsivällisyyttä riittää, suosittelen antamaan viinille useamman vuoden rauhoittua ja kehittyä. Olettaisin tällöin viinin runsaan mineraalisuuden taittuneen jo selvästi petrolisempaan suuntaan, tiukan kirpeän hapokkuuden keventyneen ja hedelmän tuoneen nuorekkaaseen ilmaisuun enemmän vanhemman viinin moniulotteisuutta.

Nautti viinin miten tahansa, minkä ikäisenä tahansa, on loppukaneettina todettava, että Itävalta ei edelleenkään petä. Upea, puhdaspiirteinen ja fokusoitunut valkoviini.

Lyhyesti: Todella voimakas, intensiivinen ja hyvin ryhdikäs laatu-Riesling, joka pelaa enemmän napakalla rakenteellaan kuin hedelmällään, erinomaista tasapainoa kuitenkaan unohtamatta. Niin ruokapöytään kuin viinikellariin.

Arvio: Erinomainen – väite "Alkon parhaimpia Rieslingejä alle kahdella kympillä" pitää kutinsa. Mainio esitys.

Hinnan (19,89e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Jean Bousquet Malbec Reserva 2010

Jean Bousquet Malbec Reserva 2010
  • Valmistaja: Jean Bousquet
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Argentiina
  • Alue: Mendoza, Tupungato
  • Rypäleet: Malbec (85%), Cabernet Sauvignon (5%), Merlot (5%), Syrah (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 16,49e (Lokakuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 17,20e (Tammikuu 2014, Alko)

Domaine Jean Bousquet on varsin tuore, luomuviljelyyn keskittynyt argentiinalainen viinitalo, jonka on perustanut vuosituhannen vaihteessa kolmannen polven ranskalainen viinintekijä Jean Bousquet. Viinitalo on Suomessa tunnettu erityisesti Cameleon-sarjan punaviineistä. Tämä Reserva-viini on ainakin siinä mielessä tyypillinen uuden maailman lajikeviini, että siinä on etiketissä mainittua lajiketta juuri edellytetty minimimäärä – eli 85% – minkä lisäksi mukana on tuntemattomista syistä kolmea "kansainvälistä" lajiketta.

Väriltään viini on Malbecille hyvin tyypillinen, eli erittäin tummanpunainen ja lähes läpinäkymätön. Tällaista tavaraa, joka värjää hampaat hetkessä, tiedättehän.

Tuhti tuoksu on hyvin tummanpuhuva ja varsin moniulotteinen. Lasista löytyy mm. luumuhilloa, kypsennettyjä mansikoita, kevyttä tallisuutta, paahdettuja savuisia mausteita, maitosuklaista tammea ja mukavasti etäisen likaista funkkia. Yleisilmeeltään tuoksusta tuntuu löytyvän kaikkea ja todella paljon.

Maku on todella iso, kuten muhkea tuoksu osasi antaa odottaa. Yleisvaikutelma on makean hilloinen, erittäin täyteläinen ja runsaan (15%) alkoholin johdosta melko tulisen ärhäkkä. Paksusta ja runsaasta mausta löytyy luumua, mustikkaa ja karhunvatukkaa sekä tammea eri muodoissaan; sekä tummempaa, bitteristä suklaata että makeampaa kaakaoisuutta. Rakenteensa puolesta viinissä on melko vähäisesti happoja kantamaan kokonaisuutta loppuun saakka ja viini jää turhankin pehmeäksi ja hieman hahmottoman löysäksi. Viini vaikuttaa kohtalaisesti tuntuvista tanniineistaan ja voimakkaan lihaksikkaasta ilmaisustaan huolimatta melko helpolta ja turvalliselta.

Pitkä ja runsas jälkimaku jättää kielelle lämpimän, maitosuklaisen ja samettisen mustikkahilloisen jälkivaikutelman.

Toisaalta Jean Bousquetin Malbec Reserva on varsin miellyttävän aromikas suuri viini, mutta toisaalta se on omaan makuuni sekä turhan iso että varman päälle pelaava. Hyvä, iso Malbec, joka on suunnattu niille kuuluisille "kansan syville riveille" – näin mehevänmakeat aromit ja suuntäyttävä paksuus eivät ole ihan se omin juttuni. Lähinnä siksi, etten keksi ruokaa, jolle viini sopisi. Todennäköisesti tämä menee helposti perusgrillattavien kanssa, mutta kyllä parempiakin ratkaisuja niiden kanssa löytyy.

Lyhyesti: Erittäin täyteläinen, muhkea ja voimakkuudestaan huolimatta lähes kosiskelevan hilloinen uuden maailman punaviini.

Arvio: OK – ihan hyvin tehty esitys, mutta jättää hieman kylmäksi. Todennäköisesti parhaimmillaan jatkoilla tai vastaavissa tilanteissa, jolloin viini todennäköisesti nautitaan sellaisenaan eikä sen laadulla ole niin paljon väliä, mutta viinin soisi silti olevan ihan hyvälaatuinen.

Hinnan (17,20e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Las Moras Black Label Cabernet-Cabernet 2009

Las Moras Black Label Cabernet-Cabernet 2009
  • Valmistaja: Finca Las Moras
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Argentiina
  • Alue: San Juan, Valle de Pedernal (CS) / Zonda (CF)
  • Rypäleet: Cabernet Franc (50%), Cabernet Sauvignon (50%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 14,87e (Lokakuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 14,99e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Toinen Altian joulumessujen kahdesta Las Moras Black Label -sarjalaisesta oli nyt arvosteltava Cabernet-Cabernet; tarkka 50%-50% blend Cabernet Francia ja jokapaikanrypäle Cabernet Sauvignonia.

Väriltään viini on melko syvä, tumman viininpunainen.

Tuoksultaan viini ei ole järin runsas; lasista kohoaa hillitymmänpuoleisesti mustaherukkaa, paprikaa, makeaa paahdettua mausteisuutta ja vaniljaista tammea.

Viinin suutuntuma on varsin täyteläisen mehevä, hyvin pehmeä ja hedelmäisyydeltään makeankypsä. Tukevan uuttuneessa maussa on selvästi runsaammin lähes ylikypsää, hilloista mustaherukkaa kuin kepeämmässä tuoksussa. Lisäksi seassa on maitosuklaista tammea, joka tuntuukin peittävän lähes kaiken muun paitsi ylikypsän herukkaisuuden viinin mausta. Tanniineja on runsaammanpuoleisesti, mutta tämä ei riitä paikkaamaan vähäisen happorakenteen luomaa löysyyttä ja ponnettomuutta.

Jälkimaku on keskimakuun nähden varsin kuiva, katkeroisen mausteinen, hammastahnamaisen minttuinen, yrttinen ja Cabernet Francia mieleentuovasti kevyen paprikainen. Moniulotteinen jälkimaku on viipyilevä ja jättää paljon miellyttävämmän yleisvaikutelman kuin todella tylsä ja kasvoton keskimaku.

Yleisesti Black Label Cabernet-Cabernet olisi hyvä viini ilman keskimakua; tuoksu lupaa hyvää ja jälkimaku on varsin miellyttävän asenteellinen, mutta viinin varsinainen sydän – itse keskimaku – on todella tylsän yksitoikkoinen, yksiulotteinen ja kosiskelevan hilloinen. Kaikki mahdollinen mielenkiinto, jota viinistä saattaisi löytyä, on joko tuhottu ylikypsän makeilla rypäleillä tai peitetty täysin turhan ja liioitellun tammisuuden alle. Kokonaisuus on todella helppo, tylsä ja harmiton. Melko kehno tuote hintaluokassaan.

Lyhyesti: Todella yksitoikkoinen uuden maailman Cabernet blend. Antaa odottaa paljon parempaa mitä todellisuudessa onkaan. Lähökohdat ovat sen verran kehnot, että viini tuskin pystyy paranemaan mihinkään kypsyessään.

Arvio: Kehno – todella ponneton, kosiskelevan makea ja kaikin puolin yllätyksetön tapaus. Ilman miellyttävää tuoksua ja jälkimakua pisteet olisivat olleet varmasti vielä huonommat.

Hinnan (14,99e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

22.11.12

Las Moras Black Label Shiraz 2009

Las Moras Black Label Shiraz 2009
  • Valmistaja: Finca Las Moras
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Argentiina
  • Alue: San Juan, Zonda
  • Rypäleet: Syrah (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 15,48e (Lokakuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Altian joulutuotemessuilla oli esitteillä Finca Las Morasin kaksi paremman pään punaista: perusvalikoimaan 1800 pullon rajattuna eränä saapunut uutuus Black Label Shiraz ja tilausvalikoiman Black Label Cabernet-Cabernet. Ensimmäisenä Shirazin pariin.

Väriltään viini on hyvin tumman purppurainen ja läpinäkymätön, reunoilta hieman hailakampi ja kirkkaamman punainen.

Keskirunsas tuoksu on uuden maailman viiniksi varsin hillitty. Tuoksussa on tuoretta mansikkaa, kypsää karhunvatukkaa, makeata savuisuutta ja varsin hyvin integroitunutta tammea tummapaahtoisen kahvin muodossa.

Maku onkin sitten perinteisempää Etelä-Amerikan osastoa. Runsas ja mausteisen tamminen maku on varsin pehmeä ja hyvin täyteläinen. Tuhdihkosta suutuntumasta löytyy kypsiä, tummia hedelmiä, pippurisuutta, vaniljaista tammea, kevyttä lihaisuutta ja lakritsia. Pehmeät tanniinit korostavat viinin lempeätä ja melkein kosiskelevaa yleisvaikutelmaa; onneksi kokonaisuus on kuitenkin sopivan hapokas ja ryhdikäs tuhdinpuoleiseen hedelmään nähden.

Vaniljaisen ja puisen tamminen jälkimaku on pitkähkö, seassa on aromaattista ja kevyen kitkerääkin mausteisuutta ja tuoreita tummia metsämarjoja.

Kokonaisuus on ihan positiivinen viitekehykseensä nähden – viini ei ole vain alle kympin viini viidentoista euron hintalapulla, vaan kokonaisuus on varsin maittava, hedelmää ei ole päästetty ylihilloiseksi ja rakennekin on varsin mallikkaasti balanssissa mehevän hedelmän kanssa. Kokonaisuudessa on melko selvästi tammea, mutta se on runsaudestaan huolimatta ihan hyvin integroitunut kokonaisuuteen eikä dominoi palettia. Ylivoimaisesti viinin suurimmaksi ongelmaksi muodostuukin sen anonyymius: kokonaisuus voisi olla tyylillisesti yhtä hyvin mistä tahansa uuden (tai jopa vanhan) maailman viinimaasta eikä siinä ole juuri minkäänlaista persoonaa, minkä takia viini toden teolla jäisi mieleen. Tämä on juuri tämmöinen tyypillinen, ihan hyvin tehty uuden maailman peruspunaviini, jota juo ihan hyvillä mielin niin kauan kun viiniä on lasissa, mutta lasin tyhjettyä siitä ei ole jäänyt oikeastaan mitään käteen.

Lyhyesti: Tumman hedelmäinen, hapokas ja varsin tasapainoinen uuden maailman Shiraz. Mallikas esitys rakenteensa puolesta, mutta kokonaisuutena viini on niin jokaiseen mahdolliseen makuun tähdätty paketti, että siitä on samalla hiottu kaikki persoona ja särmät pois.

Arvio: Hyvä – perushyvä argentiinalainen niille, jotka etsivät mielummin varmaa suorittajaa kuin seikkailuja. Vaikka tammea ei ole liikaa, soisin sitä silti olevan vähän vähemmänkin.

Hinnan (15,61e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

21.11.12

Poggio Antico Brunello di Montalcino 2004

Poggio Antico Brunello di Montalcino 2004
  • Valmistaja: Poggio Antico
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Brunello di Montalcino
  • Maa: Italia
  • Alue: Toscana, Siena, Montalcino
  • Rypäleet: Sangiovese (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 49,00e (Lokakuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 49,90e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

Jos niiltä kuuluisilta "kansan syviltä riveiltä" kysyttäisiin Italian punaviinien kuningasta, vastaus olisi melko todennäköisesti Amarone. Mutta jos todelliselta Italian punaviinien fanilta kysyttäisiin, vastauksena olisi todennäköisimmin joku kolmesta suuresta B:stä: Barolo, Barbaresco tai Brunello. Näistä kolmesta keskitymme tässä arvostelussa viimeiseen – tilausvalikoimasta löytyvään Poggio Anticon perus-Brunelloon.

Väriltään viini on paksuhkon syvänpunainen, taittuen reunoilta hennosti poltettuun tiilenruskeaan.

Tuoksu on kevyehkö ja – tässä tapauksessa suon itselleni ensimmäisen kerran luvan käyttää seuraavaa ilmaisua – varsin kaunistuoksuinen. Englanninkielinen sana "fragrant" lienee lähimpänä hakemaani ilmaisua. Tuoksussa on vanhaksi käynyttä hapankirsikkaa, hentoa satulaa, lakritsia ja kevyttä, mutta yllättävänkin selkeäpiirteistä marsipaania.

Viinin käytännössä rutikuiva maku on tietyllä tapaa helppo, mutta varsin syvä ja maukas. Kokonaisuus on todella hapankirsikkainen, nahkainen, jopa hikinen, ja pölyisen maamainen. Yleisvaikutelma on ei ole mitenkään ronski ja päällekäyvä, vaan varsin hienovarainen ja hillitty. Tammi on käynyt melko heikoksi iän kanssa ja maistuu kuivan puisevasti hentona sivujuonteena. Rakenne on varsin hapokas ja edelleen melko tanniininen. Yleisesti viini on varsin hyvässä tikissä ja se on kerännyt mukavasti monipuolisuutta iän kanssa. Lisää moniuloitteisuutta voi olla luvassa, mutta tuskin kovinkaan paljoa – viini on nyt varsin mainiosti lähestyttävissä.

Jälkimaku on kypsän hapankirsikkainen, nahkainen, kuivatun yrttinen, hedelmältään mukavan puhdaspiirteinen ja ennen kaikkea pitkä. Aromikas, klassisen toscanalainen jälkivaikutelma jää viipyilemään kielelle pitkäksi aikaa.

Brunelloksi Poggio Anticon viini ei ole mitenkään erityisen suuri tai massiivinen, vaan yllättävänkin lempeä ja rauhallinen. Viinissä on vielä hyvin jäljellä voimakasta runkoa, mutta mikään viinissä ei ole päällekäyvää, vaan se pyörii suussa melko tasaisesti ja elegantisti, ottamatta niskalenkkiä tai lyömättä turpaan. Mitenkään ihmeellinen, tajunnanräjäyttävä kokemus tämä viini ei ole, mutta siinä on tarpeeksi syvyyttä ja mielenkiintoa, että se parissa voi hyvin istua meditoimassa ja ihmettelemässä maailmaa. Tosin viini on kyllä myös vallan erinomainen valinta runsaammalle, ajalla ja sydämellä tehdylle aterialle. Viinin hinta olisi hieman turhan kova, jos viini olisi reilusti nuorempi ja tuoreempi, mutta näin 8 vuoden ikäisenä voitaneen laskea hinnan sisältävän myös kypsyttelyyn kulutetun ajan.

Lyhyesti: Sopivasti kehittynyt ja miellyttävästi rauhoittunut, hieman kevyemmänpuoleinen ja varsin helpostilähestyttävä, vivahteikas Brunello.

Arvio: Erinomainen – kaikin puolin mainio Sangiovese, jota voi kaikessa rauhassa kypsytellä vielä vuosia, mutta joka rupeaa olemaan nyt varsin mainiossa kunnossa. Viinissä tuntuu olevan kaikki palaset kohdallaan.

Hinnan (49,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

20.11.12

Niepoort Redoma Tinto 2006

Niepoort Redoma Tinto 2006
  • Valmistaja: Niepoort
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Douro
  • Maa: Portugali
  • Alue: Douro
  • Rypäleet: Touriga Franca, Tempranillo, Tinta Amarela, Tinta Cão, yms.
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 32,00e (Lokakuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 34,50e (Tamikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Altian järjestämillä joulutuotemessuilla oli tarjolla Alkon perustuotteiden lisäksi myös muutama tilausvalikoiman erikoisuus. Yksi tällainen oli lähinnä portviineistään tutun viinitalo Niepoortin punaviini, Redoma.

Viinin ulkonäkö on kirkkaanpunainen ja paksu, lähes öljyisen oloinen.

Tuoksu on ulkonäön tapaan todella paksu ja tuhti. Lasissa on hyvin kypsiä, jopa ylikypsän oloisia, keitettyjä tummia hedelmiä. Seassa on myös runsaasti sekä uuttunutta, kaakaoista tammea että tuhtia alkoholia.

Tuoksun ja ulkonäön mallia seuraten myös viinin täyteläinen suutuntuma on tukeva ja suorastaan paksu, mutta kuitenkin samalla hyvänä vastapainona sopivan hapokas ja eloisa. Kuiva maku tarjoilee kevyttä viikunaisuutta, kukkaisuutta, bitteristä karheutta ja tuhtiin tuoksuun nähden yllättävän hillitysti kahvista ja kevyen vaniljaista tammea. Kiitos eloisan hapokkuuden, maun tumma hedelmäisyys ei ole kypsyydestään huolimatta yhtään ylikypsän tai hilloisen oloista. Kohtalainen tanniinirakenne antaa viinille hyvin tukea käymättä maistajaan käsiksi.

Jälkimaku on todella lämmin, kuiva, nahkainen, tiukan karvas, tumman suklaisen tamminen, pölyisen maamainen ja miellyttävän nahkainen. Maku jatkuu todella pitkään kielellä jatkuvasti kehittyen, jättäen varsin napakan, suutasupistavan yleisvaikutelman.

Kokonaisuutena Redoma on todella iso viini, jota voi hyvin fiilistellä erityisesti nyt syksyn käydessä kylmemmäksi ja pimeämmäksi. Tuhti ja lähes makea tuoksu antoi odottaa varsin toisenlaista viiniä; kielellä Redoma onnistuikin yllättämään vallan positiivisesti ja moderni hillopommi paljastuikin varsin ryhdikkääksi ja eloisaksi portugalilaiseksi. Varsin vaikuttava ja maukas tapaus, joka varmasti kypsynee vielä helposti muutaman vuoden lisää pullossa, muttei tarvitse enää tässä iässä lisää vuosia harteilleen – vaikkakin pidän viinin hintaa himpun verran turhan kovana kokonaisuuteen nähden. Hinnasta riippumatta, kyseessä on silti tuhti punaviini, josta löytyy vielä jonkin verran särmää, erityisesti sellaisenaan nautiskeltavaksi.

Lyhyesti: Tukeva ja paksu, mutta myös sopivan eloisa ja intensiivinen paketti. Osoittaa, että Douron alueella osataan tehdä upeiden portviinien lisäksi myös vallan toimivia punaviinejä.

Arvio: Erittäin hyvä – tuhti, muttei liiallisuuksiin menevä punainen portugalilainen. Hieman modernihko, mutta kuitenkin vakuuttavampi ja tasapainoisempi mitä ylikypsä tuoksu antaa odottaa.

Hinnan (32,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Aalto 2007

Aalto 2007
  • Valmistaja: Bodegas Aalto
  • Tyyppi: Punaviini, DO Ribera del Duero
  • Maa: Espanja
  • Alue: Castilla y León, Ribera del Duero
  • Rypäleet: Tempranillo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 39,00e (Lokakuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 39,60e (Tammikuu 2014, Alko)

Muualla maailmassa espanjalainen Aalto on niittänyt mainetta laadullaan, mutta Suomessa viini on tunnettu lähinnä siitä, että viinin nimen esikuvana on maankuulu arkkitehtimme, Alvar Aalto. Tämä viini tulee juuri tällaisista rotevista viineistä tunnetulta Ribera del Dueron alueelta, joten se siis jatkaa blogini hyvin alkanutta Ribera del Duero -syksyäni.

Väriltään viini on hyvin tummanpunainen, lähes läpinäkymättömän mustanpuhuva, ja reunoilta hieman kevyemmän viininpunainen.

Tuoksu on suorastaan varsinainen Espanjan aromien pommi. Lasista nousee lähes aggressiivisella voimalla tummia hedelmiä, erityisesti luumua, maata, lakritsaa, tammea vaniljaisen suklaisena aromina sekä rustiikkista likaa. Ai jummi. Kaikkea on kyllä todella paljon, mutta niin mahtavasti keskenään balanssissa, että viiniä vain nuuskii omaksi ilokseen ilman sen kummempaa halua siirtyä maistelemaan viiniä.

Kuivahko maku on syvä ja sanalla sanoen robusti. Paksu ja pehmeän tasainen yleisilme on tumman aromikas, tuoreen luumuinen, tumman kirsikkainen, hyvin monisyisen yrttimausteinen, savuinen, sateisen metsäinen, etäisen tupakkainen ja kevyen vaniljaisen tamminen. Viini on hyvin tiukan tanniininen, mikä antaa varsin riittoisan, jopa rujon karhean rungon massiiviseen keskimakuun nähden varsin riittoisan ja napakan hapokkuuden kanssa. Lisäksi tämä tuhti hapokkuus tuo viinille intensiivisyyttä, mikä vain edelleen korostaa varsin lihaksikasta ja voimakasta runkoa. Tuhdista hapokkuudesta huolimatta viini on melko raskaan oloinen esitys. Tuoksun tapaan kaikkea on todella paljon, mutta balanssi on silti upeasti kunnossa. Viini on tehty tietyllä tapaa enemmän uuden maailman tyyliin, eli kaikkea tuntuu olevan omaan makuuni nähden jopa liiaksi asti; silti viinin runko ja balanssi sen sijaan osoittavat että pohjimmiltaan kyseessä on vanhan maailman viini henkeen ja vereen.

Kuiva jälkimaku on pitkä ja roteva, bitterisen mausteinen ja tanniininen, lyijykynäisen puinen, kevyen savuinen ja tumman marjainen. Jälkivaikutelma on massiivinen ja maukas, mutta lähes hengästyttävän tuhti ja intensiivinen.

Aalto huokuu enemmän hedelmävetoista, reilusti uuttunutta ja modernia Riberaa, mutta viini ei ole silti mikään hillopommi vailla rakennetta – kokonaisuudesta löytyy myös paljon perinteille kumartavaa aromimaailmaa ja tiukkaa, jopa turhankin nuorekasta rakennetta. Viiden vuoden iässä viini on edelleen sen verran tiukka esitys, että se tuntuu kaipaavan lisää vuosia ylleen karistaakseen turhat vauva-ajan läskit yltään; kokonaisuus ei ole millään lailla arvokas tai elegantti, vaan suorastaan röyhkeä ja väkivaltainen. Pelkästään tämä perus-Aalto on sen verran ronski esitys, että sitä on melko turha suunnitella korkkaavansa vielä tässä iässä; viinillä on moderninpuoleiseksi esitykseksi sen verran tuhti rakenne, että voisin povata sille helposti useamman vuosikymmenen kypsytyskestävyyttä.

Koska viinillä on Suomen kamaralla melko kovanpuoleinen hinta, suosittelen odottamaan sen kanssa n. 10-15 vuotta vuosikerrasta, jos haluaa saada rahalleen oikeasti vastinetta. Sen sijaan jos viinin haluaa korkata mahdollisimman pian, suosittelen selailemaan Internetin viinikauppoja; esimerkiksi decántalosta viinin saa tilattua naurettavan edullisesti, eli n. puoleen hintaan, jolloin ajatus sen korkkaamisesta ei tunnu läheskään niin huonolta idealta. Suosittelen tällaisessa tapauksessa antamaan sitten viinille useita tunteja aikaa hengitellä rauhassa. Ruokaa näin tuhdille viinille on vaikeata keksiä, mutta voimakasmakuinen riista voisi tarjota riittävästi vastapainoa viinille.

Lyhyesti: Todella suuri, suorastaan massiivinen, ja silti varsin tasapainoinen Ribera del Duero, jonka voimakas runko suorastaan kerjää kypsyttämään. Nykyisellään aivan liian nuori, mutta pitkällä kärsivällisyydellä varmasti ostajansa palkitseva moderni espanjalainen.

Arvio: Erinomainen – nykykunnossa jopa liiallisen massiivinen esitys, mutta silti viinin upea rakenne, monisyinen aromikkuus ja lupaava kypsytyspotentiaali ovat ilmiselviä. Varmasti todella upea Tempranillo, kunhan vain jaksaa antaa viinin lihasten surkastua ja sen kerätä vanhuuden mukanaan tuomaa arvokkuutta.

Hinnan (39,60e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

19.11.12

Canepa Finísimo Gran Reserva 2010

Canepa Finísimo Cabernet Sauvignon Malbec Syrah Gran Reserva 2010
  • Valmistaja: Viña Canepa
  • Tyyppi: Punaviini, DO Colchagua Valley
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central, Rapel, Colchagua
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (68%), Malbec (20%), Syrah (12%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 12,90e (Lokakuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 13,28e (Tammikuu 2014, Alko)

Vaikka suuressa mittakaavassa Chilen viinituotanto on alkanut vasta 90-luvun paikkeilla, on maassa tehty pöytäviiniä astetta tasokkaampaa tavaraa tätä ennenkin, ainoastaan vain melko pienimuotoisesti. Yksi tällaisista vanhemmista viinitaloista on italialaisen Giuseppe "José" Canepa Vacarezzan vuonna 1930 perustama Viña Canepa, jonka Finísimo-sarja on niittänyt jonkin verran mainetta jo 70-luvulla. Nykyisin viinijättiläis Concha y Toron kanssa yhteistyötä tekevän Viña Canepan slogan on Italian soul, Chilean soil; katsotaanpa miten tämä pätee tähän Alkon uutuusviiniin (jota mielenkiintoisesti ei löydy cellartrackerista tai edes yhtiön kotisivuilta.)

Väriltään viini on tummahkon punainen, seassa on kevyttä sinertävyyttä kielimässä nuoresta iästä. Yleisilmeeltään viini on hyvin syvä ja melko läpinäkymätön.

Tuoksultaan viini hyvi kypsän herukkainen ja makeahko. Seassa on myös kypsää mansikkaisuutta, luumuisuutta ja juuri sopivan kevyesti aromaattista minttua.

Suussa viini yllättää mehevänmakean tuoksun luomien odotusten jälkeen: viini onkin melko kuiva, rotevahko ja särmikäs. Runsaassa makumaailmassa kohdataan tuoretta karhunvatukkaa, mausteista ja vivahteikasta tammea, hieman kypsää luumua, mustaherukkaa ja hennosti tummaa kirsikkaa. Avauduttuaan tammisuus tuo mukaan tummaa, bitteristä suklaata miellyttäväksi taustajuonteeksi. Suutuntumaltaan viini on uuttuneen paksuhko, mutta silti melko hapokas, joten kokonaisuus pysyy hyvin kasassa. Oman lisänsä tuovat ei liialliset, mutta sopivan napakat, nuorekkaat tanniinit.

Jälkimaku on runsaanpuoleisen (14,5%) alkoholin johdosta todella lämmin, melkein kuumahko, sekä hieman karhea, mutta myöskin monisyinen, tumman marjainen, joulumausteinen ja ennen kaikkea pitkä.

No tuota. Tämä kyllä onnistui yllättämään varsin positiivisesti. Jos tykkäisin Chilen viineistä, rakastaisin tätä – korkeista volteista huolimatta. Nyt viini on kyllä asteen verran turhan massiivinen ja hieman "in your face" jotta olisin tästä erityisesti täpinöissäni, mutta samalla se on varsin tasapainoinen ja mukavan persoonallinen esitys eikä mitenkään ylikypsä tai kosiskeleva. Vaikken viinistä varsinaisesti mitään Italiaa onnistunut löytämään, kai ne italialaiset juuret ja lähemmäs sadan vuoden kokemus viininteosta jossain näkyvät. Varsin mallikas, sopivan rujo ja lihaksikas esitys chileläiseksi – ja ennen kaikkea varsin kohtuulliseen hintaan. En toden teolla pysty ymmärtämään Chilen 50 euron "superviinejä" jos reilulla kympillä saa tällaista, vähintään yhtä hyvää Cabernet-vetoista punaviiniä.

Vaikka Finísimo onkin helposti lähestyttävissä melkein heti korkkaamisen jälkeen, tekee sille hyvää avautua pari kolme tuntia karahvissa ennen nauttimista. Tukevien hedelmäpommien ystäville sellaisenaan, mutta varsin kelvollinen esitys niin tuhdille punaiselle lihalle kuin grillipippaloihin tai pataruoille.

Lyhyesti: Rotevanpuoleinen ja täyteläinen, mutta samalla myös järjellä ja tyylillä tehty chileläinen.

Arvio: Erittäin hyvä – hieman hillitymmällä ilmaisulla ja tasapainoisemmilla volteilla tämä olisi mitä erinomaisin reilun kympin chileläinen. Iso viini, mutta varsin hyvä sellainen.

Hinnan (13,28e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini n hintaluokkansa parhaimmistoa.

Hewitson Truffle Row 2011

Hewitson Truffle Row 2011
  • Valmistaja: Hewitson
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Australia
  • Alue: South Australia, Barossa Valley
  • Rypäleet: Syrah (92%), Marsanne (4%), Roussanne (4%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 7,80 / 12cl (Marraskuu 2012, Baker's Tempo, Helsinki)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Muutama viikko edellisen Tempo-reissuni jälkeen tuli palattua taas kyseisen viinibaarin huomaan. Tällä kertaa testattavaksi päätyi Hewitsonin Truffle Row – jonka vuosikerta 2011 on viinin ensimmäinen vuosikerta koskaan.

Näköjään Rhône-fani Dean Hewitson on onnistunut taas laajentamaan repertuaariaan perinteisten Rhônen lajikkeiden kanssa, sillä nyt viinistä löytyy myös valkoisia, muuten lähinnä ainoastaan Rhônen alueella kasvatettuja lajikkeita – Marsannea ja Roussannea. Kyseinen viini lienee Dean Hewitsonin yritys saada aikaan jotain Hermitagen – Pohjois-Rhônen yhden kuuluisimmista ja arvostetuimmista viinityyleistä ja -alueista – kaltaista viiniä, sillä Hermitage lienee maailman kuuluisin Syrah, jota tavataan tukea valkoisilla Marsanne- ja Roussanne-lajikkeilla. Katsotaanpa, mitä Dean on saanut aikaan, lähtökohdat ovat ainakin hyvät: Hewitsonin kotisivut ainakin vainitsevat vuosikerran 2011 olleen yksi viileimmistä koskaan, ja rypäleet ehdittiin juuri ja juuri saatua kypsymään optimikypsyyteen. Tämän lisäksi viiniä on maseroitu kuorien kanssa kiitettävät 3 viikkoa ja vaikka viini onkin kypsytetty pienissä ranskalaisissa tammitynnyreissä, on onneksi vain pieni osa tynnyreistä uusia.

Väriltään viini on syvän herukanpunainen, mutta yllättävästi melko läpinäkyvä ollakseen aussi-Shiraz. Valkoisten rypäleiden tekosia?

Tuoksultaan viini on makea ja mehevä, seassa on paljon kypsää tummaa hedelmäisyyttä, mutta myös miellyttävää trooppista hedelmäisyyttä ja kukkeutta. Tammea löytyy, mutta sopivan hillitysti.

Maistaessa totean että viini on kyllä turhan lämpimänä tarjoiltu – täysin huoneenlämpöinen viini tuskin onnistuu antamaan parastaan. Joka tapauksessa, viini on suutuntumaltaan pehmeän täyteläinen ja runsas, mikä johtunee sekä vähäisiltä tuntuvista hapoista, että viinin melko lämpimästä lämpötilasta. Aromikas maku tarjoilee makeata pippurisuutta, kypsää karhunvatukkaa, hennon tammista paahteisuutta, kevyttä savuisuutta ja kukkaisuutta. Yleisesti viini on varsi maukas mutta myös melko raskas.

Keskipitkä jälkimaku on hyvin aromikas ja mukavan omaperäinen – seassa on makeata, paahdettua mausteisuutta, vaaleita trooppisia hedelmiä, vaniljaista tammea ja tuoretta luumua. Ainoastaan runsaaseen, jopa paksuun keskimakuun nähden jälkimaku tuntuu hieman ohuehkolta ja siitä tuntuu puuttuvan intensiivisyyttä.

Yleisesti Truffle Row on mukavan maukas ja mielenkiintoinen viini, mutta sen löysänpuoleinen ja raskas rakenne tekee siitä yleisesti hieman tylsän oloisen. Yhtenä syynä voi tietenkin olla se, että viini on maannut avattuna jo jonkin aikaa ja samalla lämmennyt huoneenlämpöön, mutta toisaalta viini saattaa yhtä hyvin olla valmistettu autralialaisittain lähes ylikypsistä rypäleistä (lisäksi onhan viini käynyt happoja pehmentävän malolaktisen fermentaation.) Tyylillisesti viini siis vaikuttaa enemmän aussilta kuin rhônelaiselta, mutta viinissä on kuitenkin huomattavasti vähemmän hilloa ja tammea sekä enemmän persoonaa kuin perus-aussi-Shirazissa, joten plussan puolella ollaan joka tapauksessa. Happojen puute ja raskas, hedelmävetoinen ilmaisu kuitenkin rokottavat jonkin verran pisteitä meikäläisen silmissä. En tiedä sainko tästä viinistä nyt ihan todenmukaista kuvaa, joten tekee kyllä mieli palata myöhemmin uudelleen viinin pariin katsomaan onko viinissä enemmän mitä baarissa pullon pohjalla lämmennyt 12 senttiä antoi.

Lyhyesti: Aromikas, mielenkiintoinen ja ei-niin-tyypillinen aussi-Shiraz, joka hieman tuntuu kärsivän matalista hapoista ja turhankin runsaasta suutuntumasta.

Arvio: Hyvä – en yleensä välitä näin mehevistä ja raskaista viineistä, mutta viinin mukavan omaperäinen aromimaailma sekä hillon ja tammen vähyys jättivät kyllä yleisesti varsin positiivisen mielikuvan.

Hinnan (7,80e) ja laadun suhde: Viiniravintola Baker's Tempossa 12cl lasillinen oli varsin kohtuullisen hintainen, suosittelen tutustumaan.

18.11.12

Hewitson Ned & Henry's 2010

Hewitson Ned & Henry's 2010
  • Valmistaja: Hewitson
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Australia
  • Alue: South Australia, Barossa Valley
  • Rypäleet: Syrah, Mourvèdre
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 7,90e / 12cl (Lokakuu 2012, Baker's Tempo, Helsinki),
    19,85e (Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 21,20e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Ned & Henry's on Rhône-fani Dean Hewitsonin ystävän hänelle heittämä haaste: alkuperäisenä tavoitteena oli tehdä Ranska-henkisten viinien sijaan tyypillinen Barossa Shiraz, mutta Hewitsonin omalla tyylillä, niin että viinitalon kädenjälki näkyy lopullisessa tuotteessa. Dean on kuitenkin poikeunnut tyypillisimmästä Barossa Shiraz -tyylistä heti ensi alkuun lisäämällä sekaan pienen määrän Mourvèdrea tuomaan maustetta ja mielenkiintoa. Muuten kyseessä pitäisi olla mitä tyypillisin Barossa Shiraz muuten Rhône-henkisiä viinejä tuottavalta talolta. Ja jos etiketin nimet mietityttävät, kyseessä on siis Harriet Hewitsonin – Miss Harryn – kaksi isoveljeä, Ned ja Henry Hewitson, joiden kunniaksi Dean Hewitson on nimennyt viinin.

Väriltään viini on hyvin tumman viininpunainen, kevyesti sinertävä.

Melko tummanpuhuvassa ja mehevässä tuoksussa on luumua, kypsää boysenmarjaa, pippuria ja vadelmahilloa. Alkoholi (14%) tuoksuu kevyesti dietyylieetterisenä aromina tumman hedelmän keskellä.

Suussa viini ilmoittaa heti ensimmäiseksi olevansa selvä aussi-Shiraz: suutuntuma on erittäin täyteläinen, jopa paksu, ja varsin samettinen. Aromipuolella on kypsiä luumuja ja tummia kirsikoita, kevyttä boysenmarjahilloa, pippuria sekä hieman enemmän muitakin, paahdettuja mausteita ja hentoa viinirypälemehua tai -hilloa. Tammea löytyy, mutta melko kevyesti komppipuolelta – vanilja tai maitosuklaa eivät pääse dominoimaan ja pilaamaan puhtaita hedelmän aromeja. Tanniineja on jonkin verran, mutta ne eivät dominoi, vaan tuntuvat tuovan lähinnä kevyttä purutuntumaa ja runkoa. Vaikka viini on päivänselvä aussi-Shiraz, ei siitä kuitenkaan löydy monille vastaaville viineille tyypillistä savuisuutta tai eukalyptusta.

Jälkimaku on keskipitkä, hieman mausteinen, huomattavasti makeankypsää keskimakua kuivempi, jopa kevyen katkerahko ja alkoholisuudesta hieman lämmin.

Yleisesti Ned & Henry's on varsin perinteinen aussi-Shiraz. Ihan hyvin tehty tapaus, muttei mitenkään erityinen tai uniikki kaikkien niiden joukossa. Omaan makuuni viini toimi ihan kohtuullisesti lasillisen ajan, mutta toinen olisi ollut jo hieman siinä-ja-siinä; viini ei jaksa ylläpitää mielenkiintoa lasia kahta kauempaa. Lisäksi viini on (viinityylille tyypillisesti) melko kypsänmakea hedelmäpommi, mikä vaikuttanee myös viinin mielenkiintoisuuteen.

Varsin hyvin tehty, kypsän hedelmäinen ja selvästi nuorena juotavaksi tarkoitettu uuden maailman pommi-Shiraz uuden maailman viinien ystäville – mutta tilausvalikoiman hinnalla silti himpun verran turhan tyyris kokonaisuuteen nähden.

Lyhyesti: Mehevä, perinteisen australialainen – eli kypsä ja hedelmävetoinen – Shiraz pienellä lisä-Mourvèdrella. Helppo ja maukas valinta pienen porukan illanistumiseen.

Arvio: Miellyttävä – mutta noin lasillisen tai parin ajan. Sen sijaan jos Australian, Chilen ja Yhdysvaltojen Shirazit uppoavat, toimii Ned & Henry's varmasti.

Hinnan (21,20e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.