Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


9.12.12

Poggio Gagliardo Linaglia 2011

Poggio Gagliardo Linaglia 2011
  • Valmistaja: Fattoria Poggio Gagliardo
  • Tyyppi: Valkoviini, DOC Montescudaio Bianco
  • Maa: Italia
  • Alue: Toscana, Pisa, Montescudaio
  • Rypäleet: Vermentino (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 15,90e (Lokakuu 2012, viinitkotiin.com)
  • Hinta nyt: 15,90e (Joulukuu 2012, viinitkotiin.com)
No niin, elämäni ensimmäinen Vermentino. En tiedä yhtään mitä odottaa, joten tämä on sitten tavallaan hyppy tuntemattomaan.

Väriltään viini on tasaisen viherkeltainen ja ulkonäöltään hieman öljyinen.

Tuoksu on melko hento ja etäisen oloinen, tarjoillen kevyesti tuoretta hedelmää, kukkaisuutta ja hentoa mineraalia.

Maku onkin sitten paljon runsaampi mitä tuoksu antaa odottaa. Suutuntuma on pehmeähkö ja antava, mutta kuitenkin myös sopivan hapokas. Aromipuoleltaan viini on kuiva, tasapainoinen, hennon mausteinen ja mineraalinen. Runsaudestaan huolimatta viinin aromit ovat varsin kepeitä ja hillittyjä, eli mistään yliuuttuneesta hedelmäpommista tässä ei ole kyse, vaan melko hienovaraisesta, tasapainoisesta ja tietyllä tavalla karusta viinistä – vaikkakaan nyt ei olla vielä lähelläkään esimerkiksi joidenkin hyvin pelkistettyjen saksalaisten Rieslingien tyyliä.

Jälkimaku on yrttinen, voimakkaan mineraalinen, kevyen sitruksinen ja miellyttävän pitkähkö; viinistä jää mukava, suuta puhdistava yleisvaikutelma.

Linaglia on tasapainoinen, mutta aromeiltaan hieman persoonattoman perus-italialainen ruokaviini. Yksinään viini on mukavan raikas, mutta melko vaisu esitys; ruokaviininä sen sijaan viini toimii ryhdikkyytensä ja yleisesti hillitymmänpuoleisen mutta silti mukavan täyteläisen ilmaisunsa johdosta varsin mainiosti, minkä lisäksi viini kestää varmasti hieman tuhdimpaakin ruokaa ongelmitta.


Lyhyesti: Täyteläinen, raikkaan hapokas ja aromeiltaan melko hillitty toscanalainen valkoviini, joka toimii mainiosti arkisena ruokaviininä.

Arvio: Hyvä – viini on varsin maukas ja tasapainoinen esitys, mutta sen suurimmaksi ongelmaksi nousee sen hinta; viini on kalliimpi kuin lähes mikään italialainen valkoviini Alkossa, ja niistä moni on kuitenkin tätä viiniä tyylikkäämpi ja aromikkaampi esitys.

Hinnan (15,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti