Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


31.1.13

Trimbach Riesling Réserve 2010

Trimbach Riesling Réserve 2010
  • Valmistaja: Maison Trimbach
  • Tyyppi: Valkoviin, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Haut-Rhin, Ribeauvillé
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 18,98e (Tammikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 19,49e (Tammikuu 2014, Alko)

Vuorossa aina yhtä mainio Trimbach Riesling Réserve; viini, joka on tullut monesti vastaan, ja kerran jopa arvosteltu blogissakin. Tällä kertaa vuorossa on viinin tuorein vuosikerta, 2010.

Maison Trimbach on yksi Alsacen vanhimpia ja arvostetuimpia viinitaloja. Trimbach edustaa tyylillisesti Alsacen hillitympää ja karumpaa päätä, eli viineissä ei pyritä niinkään mahdollisimman kypsiin aromeihin tai runsautta tuovaan jäännössokeriin, vaan viinit ovat yleensä hyvin kuivia, tyylillisesti pelkistettyjä ja todella raikkaita.

Väriltään viini on kevyesti vihertävän kellervä.

Kevyehkö tuoksu on hyvin puhdaspiirteinen ja tarjoilee raikasta omenaa ja greippistä sitruksisuutta aavistuksen petrolisella sivujuonteella.

Maultaan viini on tuoksua selvästi kypsempi ja myöskin totuttua Trimbachin tyyliä hieman runsaampi. Kielellä pyörii kypsää omenaisuutta, limettiä, hentoa hunajaisuutta, kevyen kukkaista mausteisuutta ja runsasta mineraalia. Erittäin hapokas ja intensiivinen kokonaisuus on hyvin nuorekas, jopa lähes raakileen oloinen, mutta samalla myös varsin runsas ja leveä.

Jälkimaku on pitkä ja intensiivinen. Se jättää kielelle hyvin runsaasti suutapuhdistavaa, lähes kiniinistä mineraalisuutta, rapsakkaa hapokkuutta ja kirpeää omenaisuutta. Jälkivaikutelma on runsas, todella tyylipuhdas ja raikas.

Kokonaisuutena Trimbach pitää edelleen viininsä tason odotetulla lailla korkealla, vaikkakin viini vaikutti aiempiin kokemuksiini (ja vajaakuntoisiin aistimiini) verraten tavallista runsaammalta esitykseltä – muttei kuitenkaan liian kypsältä ja raskaalta, mikä oli ongelma esimerkiksi muutamien tuottajien 2009-vuosikerran kanssa.

Yleisesti viini on todella mainio, intensiivinen laatu-Riesling ei sieltä aivan karuimmasta päästä. Viini on kuitenkin vieläkin varsin nuoren ja intensiivisen oloinen, joten mitään kiirettä viinin korkkaamisella ei ole. Nykykunnossa mainio kumppani esimerkiksi runsaammille kala- tai kasvisruoille, mutta sellaisenaan nauttimista ajatellen viinin voi antaa rauhoittua parista vuodesta aina reiluun kymmeneen vuoteen. Tässä viinissä on sekä runkoa että hedelmää pidempäänkin odotteluun.

Lyhyesti: Hieman runsaampi, hyvin raikkaan hapokas, intensiivinen, voimakkaan mineraalinen ja tyylipuhdas laatu-Riesling yhdeltä Alsacen arvostetuimmista tuottajista. Isoille ruoille tai kaappiin kypsyttelyyn.

Arvio: Erinomainen – luotettava, takuulaadukas Alsacen Riesling, joka tarjoaa juuri sellaista, mitä hyvältä Alsacen Rieslingiltä on lupa odottaa. Kuitenkin vielä varsin nuorekas ja tullee kehittymään suotuisasti vuoden parin odottelulla.

Hinnan (19,49e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Väliaikatiedote #10: Alsace overdose

Vuosi alkoi mainiosti kahdella Alsacen viinien pariin sijoittuvalla tapahtumalla: aluksi oli Wennercon Trimbach-tasting, jonka jälkeen heti perään Alsace-viininäyttely Ritarihuoneella.

Ja tietenkin kausi-influenssan piti osua juuri tapahtumien kanssa päällekäin. Tuo tauti onnistui kaatamaan sängyn omaksi viikonloppuna ennen tapahtumia, mutta onneksi itse tapahtumien aikaan pystyi pysymään jo omilla tolpillaan, vaikkakin melko puolikuntoisena – esimerkiksi jutustelun joutui pitämään melko minimissä, ettei hallitsemattomat yskänkohtaukset päässeet valloilleen.

Samoin nenäni (ja sitä myötä) makuaistini eivät olleet aivan parhaimmassa terässään, joten tulevia arvosteluita kannattaa lukea se mielessä pitäen. Onneksi molemmissa tilaisuuksissa oli tarjolla paljon tuttuja viinejä, joilla pystyi hyvin "kalibroimaan" haju- ja makuaistin, eli tarkastamaan kuinka paljon viinistä pystyi aistimaan tuttuja aromeja. Yleisesti näin taudissa tuntui viinien makeus ja/tai hapokkuus korostuneen, monien kohdalla hedelmä tuntui mielenkiintoisesti taittuvan kohti jonkinlaista päärynäisyyttä ja yleinen mausteisuuden tunne tuntui olevan normaalia voimakkaampi; lisäksi varmasti monet hienostuneemmat nyanssit saattoivat jäädä kadoksiin, erityisesti tuoksusta. Silti, vajaakuntoisesta nokastani huolimatta, viinien erot tulivat onneksi melko hyvin havaittua, haju- ja makuaisti toimivat sentään auttavasti eikä tilanne ollut yhtä kurja kuin olisi voinut olla...

...Kuten esimerkiksi tänään, sillä nyt voimakkaimmatkin hajut tuntuvat tulevan kuin metrin etäisyydeltä haisteltuna, jos ollenkaan, ja kaikki maut vaikuttavat olevan vääriä. Tämän vuoksi ainakin Gérard Bertrandin pienimuotoinen viinitilaisuus menee allekirjoittaneelta nyt sivu suun.

29.1.13

QP 2009

QP 2009
  • Valmistaja: Bodega Classica
  • Tyyppi: Punaviini, DOCa Rioja
  • Maa: Espanja
  • Alue: Rioja
  • Rypäleet: Tempranillo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 14,90e (Marraskuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 14,91e (Tammikuu 2014, Alko)

Yleensä Espanjan ulkopuolelta löytyvät Riojan viinit ovat pitkään kypsytettyjä ja sen mukaisesti merkittyjä (Crianza, Reserva, Gran Reserva), kun taas alueella tuotetut ikämerkinnättömät viinit ovat edullisia perusviinejä paikalliseen käyttöön. Silloin tällöin tulee kuitenkin vastaan niitä "parempia perusviinejä", eli viinejä, joita on todennäköisesti kypsytetty jonkin verran, muttei minkään viinilain mukaan – kuten tämä QP, joka ei täytä 2 vuotta kypsytettävän Crianzan kriteerejä.

QP on neljän riojalaisen luomutarhan Tempranillo-rypäleistä valmistettu viini, jota on aluksi kypsytetty 16 kuukautta tammitynnyreissä, joista puolet ovat uusia, minkä jälkeen viiniä on kypsytetty vielä reilut 6 kuukautta pullossa. Lopputuloksena on siis viini, jota on kypsytetty 22 kuukautta ja rapiat päälle – kuulostaa hieman erikoiselta ratkaisulta, sillä vajaan parin kuukauden lisäkypsytyksellä viinitalo olisi saanut viinilleen Crianza-merkinnän. Liekö sama homma kuin Italian IGT Toscana -viinien kanssa?

Väriltään viini on reippaasti mustaan taittuvan punainen ja todella paksu. Reunoiltaan viini ohenee hieman ja taittuu kevyesti sinertävään.

Tuoksultaan viini on mukavan eläimellinen; pinnalla on rehellistä maalaistalon henkeä ja nahkaista satulahuonetta. Alta löytyy kypsää tummaa hedelmää sekä kevyen seetristä tammea, joka ei niinkään tee tuoksusta tunkkaista tai raskasta, vaan miellyttävän aromikkaan. Auetessaan tammisuus tuo maitosuklaisia, leivontamausteisia ja selvän vaniljaisia vivahteita kokonaisuuteen – todella selväpiirteistä Espanjan meininkiä siis tarjolla.

Suussa viini on melko suuri ja konsentroitunut, mutte mitenkään valtava tai kömpelö. Kielellä pyörii nuorekasta tummaa kirsikkaa, hyvin kypsää luumua, vaniljaista tammea, nahkaa ja kaakaota. Kokonaisuus on melko tanniininen, muttei mitenkään aggressiivinen vaan kaikessa runsaudessaan varsin pehmeä ja ystävällinen, joskin melko yllätyksetön ja turhankin turvallinen.

Mehevä jälkimaku on melko pitkähkö, tasapainoisen kirsikkainen, voimakkaan vaniljainen ja kypsänmakea olematta häiritsevän hilloinen.

Kokonaisuutena viini on varsin miellyttävä, yleiskäyttöinen tuhdimman pään luomuviini, jonka suurimmaksi kompastuskiveksi koituu sen hieman yhdentekevä, yliuuttunut ja turhan moderni ilmaisu – kyllä riojalaiselta saa mielestäni odottaa perinteikkäämpääkin henkeä. Viini on kuitenkin varsin kelvollinen yleisviini punaisen lihan tai vaikkapa kesän grillailujen kumppaniksi, sekä on varsin kaivattu lisä Alkon punaisten luomuviinien valikoimaan, joka on pääasiallisesti koostunut yhdentekevistä ja laadultaan korkeintaan keskinkertaisista alle kympin viineistä. Varsin kelvollinen perusviini, jos mehevä luomu-Tempranillo on tähtäimessä.

Lyhyesti: Runsas, jonninverran moderniin ilmaisuun taittuva ja hieman yllätyksetön luomu-Tempranillo, jonka ehdottomasti paras puoli on luonteikas ja kevyen likainen tuoksu.

Arvio: Miellyttävä – vaikkakin viini on melko yllätyksetön ollakseen perinteikkään viinialueen edustaja, on se silti ihan miellyttävä – mitä nyt uutosta voisi olla vähemmän ja happoja enemmän. Kuitenkin jos kaivataan suoraviivaista ja helppoa viiniä, jossa on kuitenkin myös makua ja hieman persoonaakin, on QP ihan passeli tapaus.

Hinnan (14,91e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

28.1.13

Planeta Chardonnay 2010

Planeta Chardonnay 2010
  • Valmistaja: Azienda Agricola Planeta
  • Tyyppi: Valkoviini, IGT Sicilia
  • Maa: Italia
  • Alue: Sisilia, Agrigento, Sambuca di Sicilia
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 19,98e (Tammikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 21,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Sisilia on yksi niitä alueita, jonka viineihin suhtaudun tietyllä varauksella – tämä saari on yksi Italian kuumimmista alueista, ja viinialueena se on erikoistunut valmistamaan lähinnä edullisia, helppoja ja tasoltaan korkeintaan keskinkertaisia viinejä. Kuitenkin alueella valmistetaan myös kiitettäviä määriä varsin tasokkaita ja tyylikkäitä viinejä – hyvänä esimerkkinä hiljattain Alkoon tullut Cortese Cerasuolo di Vittoria. Tällä kertaa ihmeteltävänä on viime vuoden loppupuolella Alkon valikoimiin tullut Chardonnay, joka on peräisin Sisilian länsinokasta.

Planeta on vuonna 1995 perustettu perheyritys, jonka juuret viinin parissa ovat kuitenkin paljon vanhemmat –ulottuen aina 1500-luvulle. Planeta pyrkii valmistamaan tasokkaita, maailmanluokan laatuviinejä eri puolilla Sisiliaa niin paikallisista kuin kansainvälisistäkin lajikkeista. Viinitalon Chardonnay on valmistettu kahden viinitarhan hedelmistä ja kypsytetty 10 kuukauden ajan ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista puolet on uusia; tämän jälkeen viiniä on kypsytetty vielä 14 kuukautta lisää pullossa.

Väriltään viini on hohtavan keltainen – tammitynnyrikypsytys siis näkyy selvästi.

Tuoksu vahvistaa epäilyksiäni siitä, että onkohan viini ihan omaan makuuni sopiva – tuoksutellessa viinistä löytyy kypsää omenaa, trooppista persikkaa, erikoisella tavalla sauvignonblancmaista raparperia ja melko vahvaakin parsaa, sekä melko selviä tynnyrikypsytyksen merkkejä – tunkkaista tammea, kevyttä pähkinää ja kermatoffeeta. Tuoksun perusteella viini vaikuttaa tyylillisesti melko lailla uuden maailman kuuman ilmaston Chardonnaylta.

Suussa viini onnistuu kuitenkin yllättämään – maku on kuiva, tuoreen omenainen ja vain etäisesti toffeisen tamminen. Lisäksi uuden maailman tammisten Chardonnay-viinien tyypillinen raskaus ja ponnettomuus loistavat poissaolollaan; kokonaisuus on ryhdikkään hapokas ja mukavan kermaisen keskitäyteläinen. Kielellä pyörii tuoreen omenaisuuden ohella leivontamausteita, vaniljakreemiä, paahteisuutta, tammista voimaisuutta ja hillittyä pähkinäisyyttä. Lisäksi kevyen hunajainen, kypsä juonne tuo kokonaisuuteen kevyen makean vivahteen. Yleisvaikutelma on melko runsas, intensiivinen ja osa-alueiltaan miellyttävän sopusuhtainen; toisin kuin viinin tuoksu, makukokonaisuus tuo selvästi viileämmän ilmanalan viinin mieleen.

Jälkimaku jättää kielelle kermaa, mausteista tammea, lähes raa'ahkon hapokasta omenaisuutta ja aavistuksen alkoholista lämpöä. Erityisesti voimainen aromikkuus jatkuu kielellä varsin pitkään.

Lähtökohdistaan ja melko geneeristä uuden maailman tammipommi-Chardonnayta muistuttavasta tuoksustaan huolimatta Planetan viini onnistui loppujen lopuksi vakuuttamaan tasapainollaan ja sopivan runsaalla, muttei ylitehdyllä aromikkuudellaan. Tämä viini toimii varsin mainiosti varteenotettavana vaihtoehtona parinkympin valkoisille perus-Burgundereille; tyylillisesti viinissä on paljon uuden maailman henkeä, mutta kokonaisuus lainaa myös paljon vanhan maailman tasapainoisilta ja hapokkailta esityksiltä, jotta kokonaisuus toimii vaivattomasti. Pakko tosin myöntää, etten sokkona maistettaessa osaisi mitenkään arvata viinin tulevan Sisiliasta.

Lyhyesti: Tyylikäs ja tasapainoinen tammitettu Chardonnay, joka kulkee tyylillisesti jossain siellä uuden ja vanhan maailman välimaastossa.

Arvio: Tyylikäs – varsin mainio ja ryhdikäs esitys, tyylillisesti paljon viileämpi kuin olisi voinut alkuperän puolesta veikata. Mainiosti lähestyttävissä jo nyt, mutta hyvien Burgundereiden malliin varmasti kestää muutamien vuosien lisäkypsyttelyä suotuisasti kehittyen.

Hinnan (21,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

27.1.13

Renato Ratti Barbera d'Alba Torriglione 2010

Renato Ratti Barbera d'Alba Torriglione 2010
  • Valmistaja: Cantina Renato Ratti
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Barbera d'Alba
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Langhe, Alba
  • Rypäleet: Barbera (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 14,90e (Maaliskuu 2012, Silja Lines Tax Free)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Kävimme tässä viikonloppuna pyörähtämässä äitini luona, missä oli tarjolla ossobucoa sahramirisoton kera. Kaapista ilmestyi ruoan kumppaniksi Renato Rattin Torriglione-tarhan Barbera (jota ei tosin kutsuta enää tarhan nimellä vuosikerrasta 2011 eteenpäin, sillä tarha siirtyi osaksi DOCG Barolo -appellaatiota.) Viini on tehty n. 20-vuotiaiden Barbera-köynnösten rypäleistä ja kypsytetty 6 kuukautta ranskalaisessa tammessa.

Väriltään viini on erittäin tumman kirsikanpunainen ja lähes läpinäkymätön; reunoiltaan taas melko väritön ja hailakka.

Tuoksu on erittäin runsas ja puhdaspiirteinen; löytyy runsaasti karhunvatukkaa, kypsää kirsikkaa, tummaa luumuisuutta, kevyesti pölyistä ja tuhkaista maata, maustepippuria ja orvokkisen parfyymistä kukkeutta.

Suussa viini paljastuu paljon kevyemmäksi ja vähemmän kypsäksi mitä mehevä tuoksu antaa odottaa: kuiva ja marjaisen aromikas maku tarjoilee tuoretta hapankirsikkaa, kevyttä puolukkaisuutta, tuoreita tummia hedelmiä ja kevyttä yrttisyyttä. Rungoltaan viini on todella hapokas, eloisa ja kevyesti jopa kirpeään taittuva, mutta tanniinit ovat rypäleelle tyypillisesti hillittyjä ja kevyitä. Yleisilme on keskitäyteläinen, mutkaton ja hauska ja hyvin runsaan hapokkuutensa vuoksi erittäin pirteä.

Keskimaun tavoin pirteä jälkimaku jättää viipylevästi kielelle maamaisuutta, tuoreita metsämarjoja, ja kevyttä mausteisuutta melko pitkäksi aikaa. Yleisvaikutelma on mehukas ja melko intensiivinen.

Renato Rattin Barbera on todella mallikas suoritus ja onnistuu yhdistämään hienosti Barberan parhaat puolet: arkisen ja huolettoman ilmaisun ja piemontelaisten viinien tyylikkään aromikkuuden. Tarjotun ruoan kanssa viini sopi todella erinomaisesti; reilu hapokkuus ei lannistunut missään vaiheessa ja mehukkaat aromit komppasivat mainiosti ruoan omia makuja. Lisäksi käytetty tammi ei päässyt missään vaiheessa leikkaamaan rehevän aromikkuuden läpi, mikä on aina plussaa.

Yleisilmaisultaan viini on sen verran suoraviivainen, että se tuskin kovinkaan kummoisesti onnistuu kehittymään kypsyttelyllä, vaikka toki viinin runsas hedelmä ja hapokkuus toki pientä ikäännytystä varmasti kestäisivätkin. Reippaan rapsakan hapokkuutensa takia suosittelen nauttimaan viinin joko riittävän runsaan ruoan kanssa, tai sitten vain lämpimänä kesäpäivänä – vaikkakin mehevänmakeiden uuden maailman viinien ystävälle tämän tyylinen, freesi ja kevyehkö punaviini ei ehkä putoa. Nauti nyt tai seuraavan 4-5 vuoden sisällä.

Lyhyesti: Eloisan hapokas, varsin aromikas, arkisen mutkaton ja kaikin puolin miellyttävä Barbera. Ei ole tarkoitettu hienosteluun, vaan yksinkertaisesti ruoan kumppanina ihasteluun.

Arvio: Erittäin hyvä – ei tämä Viettin Barbera d'Asti La Crenan tasoista, maagista Barbera-elämystä tarjoile, mutta joka tapauksessa tyylipuhdasta, tasokasta ja kaikin puolin nautiskeltavaa Barberaa varsin kohtuulliseen hintaan.

Hinnan (14,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

24.1.13

Domaine des Malandes 1er Cru Côte de Léchet 2010

Domaine des Malandes Chablis Prémier Cru Côte de Léchet 2010
  • Valmistaja: Domaine des Malandes
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Chablis 1er Cru Côte de Léchet
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bourgogne, Côtes d'Auxerre, Chablis, Côte de Léchet
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 17,50e (Lokakuu 2012, Silja Lines Tax Free)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Herkkusienirisotto – tuo maailman paras ruoka, jonka kanssa voi nauttia käytännössä mitä tahansa hyvin tehtyä viiniä, ja lopputulos onnistuu aina!

Tällä kertaa ruoan kumppaniksi valikoitui ystävän laivalta tuliaisina tuoma 1er Cru -tasoinen Chablis Côte de Léchet'n appellaatiosta. Viini on 35-vuotiaiden köynnöksien rypäleistä valmistettu viini, jota on kypsytetty 10 kuukautta terästankeissa ennen pullotusta.

Väriltään viini on hyvin hailakan vihertävä ja vaatimaton.

Tuoksu on hyvin kevyt ja melko neutraali. Yleisvaikutelma on klassisen viileän ilmaston Chardonnayn; tuoretta omenaa, terästä, märkää kiveä, hentoa sitrusmarmeladia, vivahde valkoisia kukkia ja aavistus meren suolaisuudeksi taittuvaa mineraalia. Hieman hillitystä ilmaisustaan huolimatta tuoksu on hyvin syvä, vivahteikas ja kutsuva.

Kielellä viinin intensiteetti lyö turpaan ja kunnolla: hapokkuus on todella tappiin asti tuntuvaa, fiilis olisi kuin tuoretta sitruunaa puraistessa. Kielellä pyörii tuoretta kaneliomenaa, kukkia, hyvin voimakasta mineraalia ja hentoa valkopippuria. Viinin ilmaisu on hyvin freesi, eloisa ja erittäin puhdaspiirteinen, kun taas olemus on runsaan hapokkuuden myötä intensiivinen ja erittäin kepeä – jopa hyvän saksalais-Rieslingin tyyliin lähes painoton. Voimakkaasta hedelmähappoisuudestaan huolimatta viini ei tunnu mitenkään epätasapainoiselta, vaan tyyliin hienosti sointuva, kevyt hedelmä tuo hyvin miellyttävästi syvyyttä ja veden kielelle nostavaa mehukkuutta.

Jälkimaultaan Malandes'n Chablis on todella raikas, suutapuhdistavan mineraalinen – jopa tonicvesimäisyyteen asti ulottuvan kiniininen – hapokkaassa sitruksisuudessaan lähes greippisen kirpakka ja hennon savuinen. Erittäin napakka, vettä kielelle nostattava ja kirpakka jälkivaikutelma jatkuu kielellä miellyttävän pitkään.

Yleisesti viini oli juuri sellainen esitys, mitä hyvältä Chablis'n viiniltä kaipaan – teräksenkirkasta puhtautta, viiltävää hapokkuutta, hillittyä ja puhdasta hedelmää sekä aistikasta kepeyttä. Viimeksimainitusta, kepeästä ilmaisustaan huolimatta viini on varsin intensiivinen ja erittäin fokusoitunut tapaus.

Aina yhtä mainion sienirisoton kumppanina viini toimi mainiosti, tosin greippisen kirpakka ilmaisu leikkasi täyteläisen aromikkaan risoton läpi kenties turhankin selvästi. Kevyet aromit eivät niinkään luoneet toisistaan uusia, vaan sointuivat toisiinsa mainiosti, ja viinin kepeys toimi mainiosti vastapainona arborio-riisin puuromaiselle rakenteelle. Joka tapauksessa, kun vertaa Alkon Chablis-tarjonnan hintatasoa tämän Silja Linen 1er Cru -tason viinin hintaan, voi todeta viinin olleen erittäin kelvollinen hankinta. Tyylillisesti lähellä Alkosta löytyvää Chablisienne Le Finagea, mutta vielä asteen verran kirpakkaampi, intensiivisempi ja aromikkaampi esitys. Varsin nautittavissa nyt – jos hapokkaista valkoviineistä pitää – mutta kestää varmasti vielä muutamia lisävuosia helposti.

Lyhyesti: Klassisen tyylikäs, intensiivinen, lähes kireän hapokas ja ilmaisultaan painottoman kepeä viileän ilmaston Chardonnay.

Arvio: Erinomainen – upean tyylipuhdas, sopivalla tavalla pelkistetty ja teräksinen esitys; sähköistä intensiteettiä alusta loppuun.

Hinnan (17,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Champ Divin Cuvée Castor 2010

Champ Divin Cuvée Castor 2010
  • Valmistaja: Champ Divin
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Côtes du Jura
  • Maa: Ranska
  • Alue: Jura
  • Rypäleet: Chardonnay (50%), Savagnin (50%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 11e / 12cl (Tammikuu 2013, Vin-Vin, Helsinki)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Ranskassa, Sveitsin rajalla sijaitseva vuoristoinen Juran alue on kuuluisa lähinnä Mary Shelleyn romaanista Frankenstein sekä sherrymäisistä keltaisista viineistään (vins jaunes). Alueella kuitenkin valmistetaan myös tavallisia puna- ja valkoviinejä – kuten tämä Chardonnaysta ja paikallisesta Savagninista valmistettu valkoviini-blend. Viini on biodynaamisista rypäleistä villihiivoilla valmistettu ja tammitynnyrissä kypsytetty.

Väriltään viini on neonvihreä ja melko hailakka.

Tuoksu on hillityn kevyt, mutta varsin persoonallinen, jopa erikoinen. Chardonnay tuo tuoksuun kypsän trooppista hedelmäistä aromia muuten kevyesti tammisen voiseen ja pähkinäiseen tuoksuun, mutta kokonaisuudessa on myös omintakeista maalaisuutta, jopa villaisuutta, jonka alkuperä jää allekirjoittaneelle epäselväksi – onko kyseessä villihiivat, Savagnin vai mikä?

Suussa viini tuntuu melko täyteläiseltä, mutta aromeiltaan melko hillityltä. Melko hedelmäinen maku tarjoilee trooppisia hedelmiä, jopa kevyttä banaanisuutta, tammista mausteisuutta ja kevyttä kukkaisuutta. Viinissä on jonkin verran raikkautta tuovia happoja; kokonaisuus on melko kermainen ja leveä, muttei mitenkään raskas. Yleisvaikutelma on hyvin persoonallinen – kuin kevyt, tamminen Burgunderi, jossa on jotain kummallista.

Jälkimaku on keskipitkä ja jättää kielelle tuoreita trooppisia hedelmiä, kuivaa mausteisuutta joka taittuu loppua kohden kevyeksi kitkeryydeksi, sekä rungon alta paljastuvaa tuntuvaa, jopa kipristelevää hapokkuutta.

Kokonaisuus on miellyttävän persoonallinen ja omintakeisuudestaan huolimatta mukavan kevyt ja siemailtava. Ei kokonaisuus mitenkään korostetun helppo tai ainakaan kosiskeleva ole, muttei mistään vaikeastakaan viinistä ole kyse. Yleisesti Cuvée Castor tarjoaa mukavan mielenkiintoisen ensikosketuksen Juran valkoviineihin, vaikkakaan viini ei viehättävästä persoonallisuudestaan huolimatta ole kovinkaan erityinen tai varsinaisesti mieleenjäävä tapaus. Mukava tuttavuus, mutta hinnaltaan hieman turhan kova viinin tasoon nähden; kokonaisuudesta jäi varsin positiivinen yleisvaikutelma, mutta tuskin tulen palaamaan uudelleen.

Lyhyesti: Juran valkoviini, joka tarjoaa mielenkiintoisen sekoituksen tammista Chardonnayta sekä omaperäisempää, persoonallisen aromikasta puolta.

Arvio: Miellyttävä – erikoinen, muttei ihmeellinen tapaus; varsin kulautettava viini, jossa palaset ovat hyvin kohdallaan, muttei varsinaisesti onnistu tarjoamaan mitään sen kummallisempaa kuriositeettiarvonsa lisäksi.

Hinnan (11e) ja laadun suhde: Vin-Vinissä 12cl lasillinen on kohtuullisella tasolla, mutta paikasta saa parempaakin edullisemmalla.

23.1.13

Aphros Vinhão Vinho Verde 2011

Aphros Vinhão Vinho Verde 2011
  • Valmistaja: Aphros Wine
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Vinho Verde-Lima
  • Maa: Portugali
  • Alue: Minho, Lima
  • Rypäleet: Vinhão (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 8e / 12cl (Joulukuu 2012, Viiniravintola Latva)
  • Hinta nyt: 15,90e (Tammikuu 2013, Viinitie)
    20,20e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Vinho Verde tuppaa saamaan allekirjoittaneen hieman varpailleen. Vaikka Vinho Verdet ovat yleensä varsin mukavia, maukkaita ja mutkattomia, sekä hapokkuudessaan ilahduttavan raikkaita, ne harvoin tarjoavat mitään kovinkaan ihmeellistä ja suuria tunteita herättävää. Onneksi kuitenkin tulee silloin tällöin tämän tapaisia poikkeuksiakin vastaan.

Vinho Verde, "vihreä viini", on siis yhdeltä suurelta alueelta Portugalista tuleva viinityyli, jonka nimen "vihreä" ei kuitenkaan viittaa viinin väriin, vaan sen nuorekkaaseen ikään. Vinho Verdet ovat siis tyyliltään hyvin nuorekkaita ja tarkoitettuja juotavaksi hyvin nuorena, mieluiten alle vuoden ikäisenä. Näitä "vihreitä" viinejä myydään pääasiassa nimensä mukaisesti vihertävänä valkoviininä, mutta tyyliin mahtuvat myös erilaiset roséet sekä pääasiassa Azal Tintosta, Espadeirosta ja/tai Vinhãosta valmistetut punaiset Vinho Verdet.

Vaco Croftin biodynaamisesti rypäleitä viljelevän Aphros Wine -viinitalon punainen Vinho Verde on mahdollisimman luonnonmukaisesti tehty nuorekas viini – rypäleet jopa puristetaan perinteisesti jaloilla tallomalla vanhoissa graniittitankeissa. Lopuksi viini on kypsytetty hiivasakan päällä ennen suodatusta ja pullotusta.

Väriltään viini on todella paksu ja syvä, vain aavistuksen läpinäkyvän rubiininpunainen.

Tuoksultaan viini on todella persoonallinen ja ensinuuhkaisulla suorastaan hämmennystä herättävän yllätyksellinen: mehevän mansikkaisuuden, puolukkaisuuden ja kevyen satulanahkaisuuden ohella on todella selvää marjajogurttisuutta sekä punaviineissä melko harvoin vastaan tulevaa, kukkaisen aromaattista parfymisyyttä. Lämmettyään viinistä löytyy hieman yllätyksettömämpää, mutta taustalla pysyttelevää tammen mausteisuutta ja alkoholia. Tästä huolimatta kokonaisuus on varsin persoonallinen esitys ja tuoksun perusteella!

Maultaan viini on hyvin nuorekas ja eloisan hapokas. Ensimaultaan viini on kypsänmakea, mutta pirtsakka hapokkuus kuivaa yleisvaikutelman varsin tuoreen- ja jopa kirpeän marjaiseksi. Freesi hedelmäisyys tarjoilee pirteän puolukkaista, kypsän vadelmaista ja tuoreen punaviinimarjaista marjaisuutta varsin liberaalilla otteella, sekä aavistus nahkaa. Nuorekkaaseen ja leikkisään ilmaisuun yhdistyy kuitenkin varsin vakavahenkinen ja kohtuullisen ronski tanniinisuus, joka tuo hapokkuuden kanssa viiniin todella ryhdikästä ja napakkaa ilmaisua. Yleisesti viini on todella nuorekas ja raikas, mutta samalla myös intensiivinen ja tiukasti otteessaan pitävä esitys; kaikin puolin miellyttävä, persoonallinen ja erilainen viini.

Jälkimaku on pitkä, kuiva, aavistuksen multainen ja tanniinisuuden tuoman kuivuuden kanssa kevyen katkeroisen yrttinen. Nuorekkaan marjainen ja puolukkaisuudessaan jopa happamankirpeä jälkimaku jättää haipuessaan lopuksi kielelle viipyilevän, hillityn marjajogurttisen jälkivaikutelman.

Kokonaisuutena Aphrosin punainen vihreä viini onnistui jättämään todella erinomaisen, tasapainoisen ja ennen kaikkea persoonallisuudessaan hyvin mieleenpainuvan kuvan itsestään! Vaikuttaa pahasti siltä, että Viinitie ei pahemmin floppeja harrasta maahantuomiensa viinien joukossa – melkeinpä jokainen maistamani viini on ollut todella erinomainen, mielenkiintoinen ja maistuva esitys. Lisäksi on mukavaa, että Helsingin keskustasta löytyy viinibaareja, joissa voi näihin viinehin käydä tutustumassa, kun Alkon hyllyillä näitä ei juurikaan näytä pyörivän.

Lyhyesti: Hyvin runsas, raikas, intensiivisen hapokas, nuorekas ja persoonallisen jogurttinen punainen Vinho Verde. Todella mainio ja omaperäinen laatu-Verde!

Arvio: Erinomainen – Aphrosin tuotos on melko mutkattomien ja yllätyksettömien Vinho Verde -kokemusteni jälkeen todella positiivinen ja tasokas esitys. Rungoltaan selvästi ruokaviini, mutta sellaisenaan nautittuna viinin omaperäinen makujen kirjo pääsee hienosti oikeuksiinsa.

Hinnan (8,00e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen on oikein kelvollisen hintainen, suositteluni!
Hinnan (15,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (20,20e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Château Carsin L'Etiquette Grise 2010

Château Carsin L'Etiquette Grise 2010
  • Valmistaja: Château Carsin
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Bordeaux
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux, Entre-Deux-Mers, Premières Côtes de Bordeaux
  • Rypäleet: Sauvignon Gris (70%), Sauvignon Blanc (30%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 7,70e / 12 cl (Joulukuu 2012, Viiniravintola Latva)
    11,67e (Château Carsin Shop)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Sauvignon Gris on tunnetun Sauvignon Blanc -rypäleen vaaleanpunainen mutaatio, joka tyypillisesti tuottaa melko samanlaisia viinejä kuin alkuperäinen lajike, mutta aromeiltaan Sauvignon Gris -viinit ovat usein hieman kevyempiä ja hillitympiä. Lajike on melko harvinainen – sitä viljellään lähinnä Ranskan Bordeaux'ssa ja Chilessä, niissäkin melko pieniä määriä. Sauvignon Blancin ja Sémillonin hallitsemassa Bordeaux'ssa Sauvignon Gris on siis varsin harvinainen näky, joten siinä mielessä Juha Berglundin luotsaaman Château Carsinin Sauvignon Gris -vetoinen valkoviini L'Etiquette Gris on melkoinen erikoisuus!

Väriltään viini on hyvin kirkas, melko hailakka ja vain hennosti vihertävä.

Tuoksultaan viini on kevyt, hennon valkoherukkainen ja elegantin yrttinen. Seassa on kuitenkin myös kepeän ananaksisen hedelmäisyyden juonne sekä vihjeitä allapiilevästä mineraalisuudesta.

Maultaan viini on kuiva, mausteinen ja rapsakan hapokas. Kielellä pyörii tuoretta keltaista hedelmäisyyttä, valkoherukkaisuutta ja kevyttä mineraalisuutta. Kokonaisuus on todella tasapainoinen, miellyttävä ja kesäinen. Viini muistuttaa selvästi jollain tasolla Sauvignon Blanc -viinejä, mutta kokonaisuus on kuitenkin erilainen – mustaherukanlehtisyys on enemmän valkoherukkaisuutta ja kokonaisuus on enemmän hedelmäinen kuin yrttinen, vaikkei viini varsinaisen hedelmävetoinen olekaan.

Pitkä jälkimaku on hyvin yrttinen ja hapokkuudessaan varsin intensiivinen ja jopa kirpakka. Kielelle jää miellyttävän mehukas ja kevyen mineraalinen jälkimaku.

Kokonaisuutena Carsinin L'Etiquette Grise on miellyttävän raikas ja sopivasti persoonaa mukanaan tuova, kesäisen raikas valkoviini. Erikoinen rypälelajike ei tuo viiniin hirveästi mielenkiintoa tai syvyyttä, mutta viini on selvästi omanlaisensa – sekä omaan makuuni paljon sopivampi kuin tappiinsa asti siistiksi puleerattu Cuvée Noire. Yleisesti tämä viini on miellyttävästi viiniravintolaolosuhteissa siemailtava, raikas esitys, mutta viinin rakenteen ja aromien puolesta se olisi varmasti kaikin puolin näppärä esitys myös erilaisten kevyempien ruokien kumppanina.

Lyhyesti: Hieman Sauvignon Blancia muistuttava, mutta kevyempi ja hedelmäisempi Bordeaux'n valkoviini harvinaisenpuoleisesta rypälelajikkeesta.

Arvio: Hyvä – kaikin puolin näppärä, tasapainoinen ja mukavan mehukas pikkuvalkkari, joka jälleen kerran osoittaa hienosti suomalaisten kiitettävää viiniosaamista.

Hinnan (7,70e) ja laadun suhde: Viiniravintola latvassa 12 cl lasillinen oli varsin kohtuullisen hintainen.
Hinnan (11,67e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

21.1.13

Birichino Malvasia Bianca 2010

Birichino Malvasia Bianca 2010
  • Valmistaja: Birichino
  • Tyyppi: Valkoviini, AVA Monterey
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, Central Coast, Monterey
  • Rypäleet: Malvasia Bianca Lunga (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 7,70 / 12cl (Joulukuu 2012, Viiniravintola Latva)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viinibaari Latvassa henkilökunta tuntuu osaavan hyvin asiakkaan toiveet; kun tiedustelin jotain uutta viiniä, jossa olisi persoonaa ja tasapainoa, ilmestyi eteeni nopeasti maistiainen kalifornialaisen Birichinon Malvasiaa.

Malvasia on Muscat-lajikkeen tyyliin melko laaja rypälesuku ja Malvasioita löytyykin valtava liuta erilaisia. Yleisin on "tavallinen" Malvasia Bianca, josta tämäkin viini on tehty, mutta erilaisia versioita löytyy, aina punaisiin Malvasioihin asti. Rypälettä on tyypillisesti kasvatettu lähinnä Välimeren rannikon maissa ja useimmiten siitä joko tehdään makeitä ja/tai väkevöityjä viinejä tai sitä käytetään valkoisissa sekoiteviineissä; tunnetuin rypäleen käyttötapa on makea Madeira. Nykyisin rypäle on kuitenkin levinnyt muuallekin maailmaan, jossa siitä tehdään tämän viinin tyylisiä, kuivia lajikeviinejä.

Kalifornialainen Bricihino (it: ilkikurinen) on vasta vajaan viiden vuoden ikäinen, kahden amerikkalaisen (joista toisen nimi on John Locke, höheisss) viinien valmistamisen ja myymisen parissa työskennelleen viinitalo, joka pyrkii tuottamaan mahdollisimman luonnollisia, eloisia ja persoonallisia viinejä. Viinitalon Montereyssa sijaitseva viinitarha tuottaa yksinomaan Malvasiaa, joka on alunperin Etelä-Italian Calabriasta tuotu klooni.

Väriltään viini on syvän kellertävä ja kevyesti vihreään taittuva.

Runsaalta tuoksultaan viini on voimakas, moniulotteinen ja erittäin aromaattinen. Viini tuntuu yhdistävän elementtejä monista eri valkoviinien tuoksuista ja kokonaisuus on erittäin persoonallinen ja kiehtova; tuhdin hedelmän seasta löytyy sitrusta ja Grüner Veltlinerin mieleeni kypsää päärynää, Gewürztraminer-maista kukkeaa parfyymisyyttä ja jälkiruokaviinimäistä muskatellisuutta. Lopuksi tuoksusta nousee kehittynyttä Rieslingiä muistuttava petrolinen aavistus. Pakko myöntää, että lasia nuuhkiessa ja ihmetellessä tuli vietettyä hyvä tovi jos toinenkin.

Maku jatkaa persoonallista linjaansa: ensimmäiseksi vastaan tulee kypsää, trooppista hedelmää – persikkaa, mangoa, passiota – jota saapuu raikastamaan hyvä hapokkuus ja sen mukana kulkeva, ranskalaista Sauvignon Blancia muistuttava raikkaan sitruksinen ja hyvin vehreän yrttinen aromikkuus. Seasta löytyy myös vielä tuoksua selvemmin Muscat'n aromeja, ilman rypäleelle tyypillistä kukkeutta ja hikistä mausteisuutta. Hedelmäisyys on rehevää mutta varsin freesiä, puhdaspiirteistä ja loppupeleissä miellyttävän viileätä. Kohtuullinen (13%) alkoholi pysyy runsaan aromikkuuden alla hyvin piilossa.

Trooppisuudessaan freesi jälkimaku häilyy kielellä ihastuttavan pitkään ja jättää todella positiivisen ja ihastuttavan kepeän jälivaikutelman.

Kokonaisuudessaan viini onnistui tulemaan täysin puun takaa ja täyttämään varsin hyvin antamani kriteerit persoonasta ja tasapainosta. Aiempaa kokemusta Malvasiasta allekirjoittaneella ei ollut (miinus Madeirat, Vin Santot yms.), mutta silti mielikuvissanikaan en osannut ennakoida viinin olevan tällainen; tosin sekä monet arvostelijat että viinintekijät itse sanovat, etteivät ole maistaneet vastaavalla tavalla runsasta ja intensiivistä Malvasiaa missään Euroopassa, mikä voinee selittää osin viinin yllätysmomenttia.

Joka tapauksessa, tietyssä mielessä viini tarjoaa melko vähän omaa aromikkuutta, mutta sen sijaan erittäin paljon kaikkea muuta – kokonaisuus vaikuttaakin hämmentävältä sekoitukselta monia erilaisia valkoviinilajikkeita, joiden parhaat puolet onnistuvat tulemaan kokonaisuudessa esiin hienosti. Pääpaino on tietyllä tavalla sellaisessa aromikkuudessa, joka tuo mieleeni jonkinlaisen blendin kukkean mausteisesta Muscat'sta ja Loiren yrttisestä Sauvignon Blancista, mutta mukana on kirjo muitakin rypälelajikkeita mieleen tuovia vivahteita. Ja kaikesta tästä aromaattisesta runsaudesta huolimatta viini pysyy kautta linjan ihastuttavan kevyenä, valloittavan harmonisena ja miellyttävän intensiivisenä. Todella persoonallinen ja maistuva valkoviini, ehdottomasti sekä mielenkiintoisimpia maistamiani jenkkiviinejä että parhaita Latvassa tarjolla olevia valkoisia!

Lyhyesti: Todella mielenkiintoinen, runsaan aromikas, napakka ja tasapainoinen valkoviini, joka tuo mieleen harmonisen ja persoonallisen Muscat-Sauvignon Blanc -sekoiteviinin.

Arvio: Erinomainen – todella mallikas suoritus yhdysvaltalaiselta viinitilalta; viinissä yhdistyy amerikkalaisviinien runsas ja rehevä aromikkuus vanhan maailman kepeyteen, puhdaspiirteisyyteen ja eloisaan hapokkuuteen. Loistava esimerkki uuden maailman viiniosaamisesta!

Hinnan (7,70e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen on oikein kelvollisen hintainen, suositteluni!

Montesquiou Amistat 2010

Montesquiou Amistat 2010


Yksi mielenkiintoisimpia jälkiruokaviinejä vähään aikaan oli Ravintola Juuressa ateriani jälkeen testattavakseni päätynyt Lounais-Ranskan viinialue Jurançonin viini. Viini on tehty paikallisesta erikoisuudesta, Manseng-rypäleestä, mutta eri lähteet väittävät eri rypälepohjaa; toisissa puhutaan viinin olevan 100% Petit Manseng kun taas toisissa väitetään viinin olevan Petit Manseng - Gros Manseng -blend. Luotan kuitenkin tässä tapauksessa ja paremman tiedon puutteessa viinitalon kotisivuilta johtavaan viinikauppaan, jossa viinin sanotaan olevan 100% Gros Manseng. Ymmärtääkseni viini on tyypillinen Jurançonin jälkiruokaviini, eli viinin makeus ei ole saavutettu jalohomeella tai väkevöinnillä, vaan viini on vain luonnollisen makeista, hyvin kypsistä rypäleistä valmistettu.

Väriltään viini on kevyesti kultaisen kellertävä, mutta yleisesti varsin hailakka ja jälkiruokaviiniksi jopa lähes värittömän oloinen.

Tuoksultaan viini on melko kevyt ja hillitty, tarjoillen hyvin puhdaspiirteistä omenaa ja kevyttä greippiä. Lisäksi taustalta löytyy makean vaniljaista tammisuutta, kevyttä hunajaa ja mantelia sekä hentoa sherryisyyttä.

Maultaan viini on hyvin napakka, lähes kirpeän greippinen ja raa'ahkon omenainen. Kielellä pyörii lähinnä tuoretta valkoherukkaisuutta, pirtsakkaa passionhedelmää ja omenamehuisuutta. Yleisvaikutelmaltaan viini on hyvin raikas ja hapokas, eikä kovinkaan makea – tyylillisesti viini on lähempänä puolimakeita ja makeita valkoviinejä kuin varsinaisen makeanmeheviä jälkiruokaviinejä. Veikkaan jäännössokerin olevan lähempänä 50 kuin 100 g/l.

Kirpeän omenahappoinen jälkimaku on hyvin napakka, puhdaspiirteinen ja kevyen mineraalinen. Kielelle jää varsin pitkäksi aikaa intensiivisyydessään suutasupistavaa, greippistä ja viheromenaista aromikkuutta.

Yleisesti viini ei ollut juurikaan sitä, mitä jälkiruokaviiniltä odotin, mutta sen sijaan omalla tavallaan todella mielenkiintoinen ja napakka esitys. Viini toimikin juuri kepeytensä ja rapsakan hapokkuutensa vuoksi mainiosti aterian päätöksenä sellaisenaan – näin kepoiselle ja "kuivalle" jälkiruokaviinille monikin tavallinen jälkiruoka voi olla melkoinen haaste. Nyt sen sijaan viinin lähes pistävän hapokas ja raikas aromikkuus tuntui lähes putsaavan suun ja jättävän varsin pirteän keväiset jälkifiilikset ravintolakäynnin päätteeksi. Mainio, "erilainen" jälkiruokaviini.

Lyhyesti: Erittäin hapokas, raikas ja makeudessaan varsin hillitty, tuoreen greippinen ja omenainen jälkiruokaviini hyvin kepeille eikä kovinkaan makeille jälkiruoille – tai ihan sellaisenaan nautittavaksi.

Arvio: Hyvä – viini ei ole mitenkään ihmeellinen tai erityinen, vaan loppujen lopuksi melko simppeli esitys, mutta varsin pirteä ja erilainen tapaus hunajaisenmakeiden jälkiruokaviinien maailmassa. Iloinen ja eloisa pikku herkku.

20.1.13

Lammershoek LAM Pinotage 2010

Lammershoek LAM Pinotage 2010
  • Valmistaja: Lammershoek
  • Tyyppi: Punaviini, WO Swartland
  • Maa: Etelä-Afrikka
  • Alue: Western Cape, Swartland
  • Rypäleet: Pinotage (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 7,50e / 12cl (Joulukuu 2012, Ravintola Juuri)
  • Hinta nyt: 14,90e (Tammikuu 2013, Viinitie)
Ravintola Juuressa työporukalla käydessämme silmiini osui viinilistaa silmäillessäni Lammershoekin LAM Pinotage – viini, joka on houkutellut jo pitkään kahdesta syystä: ensinnäkin, aikaisemmin maistamani Lammershoekin LAM Syrah oli niin mainio, perinteitä ja persoonaa huokuva esitys, että oli lähes mahdotonta käsittää sen tulevan lähinnä erittäin uuttuneista, hilloisista ja tervaisista viineistä tunnetusta Etelä-Afrikasta; toisekseen, mainion Repository-blogin kaimani oli kirjoittanut erittäin positiivisen arvion viinistä – ja tämä toinen Otto on tunnetusti melko vaikeastimiellytettävä tapaus uuden maailman viineillä. Erittäin lupaavaa, siitäkin huolimatta, että tämä viini on valmistettu Pinotagesta – mikä on rypälelajike, josta en ole aikaisemmin kovinkaan positiivisia kokemuksia onnistunut saamaan.

Lammershoek edustaa minulle sitä kaikkein miellyttävintä päätä viininvalmistuksessa: viinit pyritään tekemään mahdollisimman luonnollisesti (villihiivoilla ja ilman muita lisäaineita kuin sulfiitteja säilytykseen), hapokkuuden arvo ymmärretään, liiallista uuttumista vältellään ja uutta tammea kavahdetaan (viinit kypsytetään joko pienissä, vanhoissa tammitynnyreissä tai suurissa 2000-litraisissa tammisammioissa.) Tuloksena viinitalo näyttää valmistavan erittäin freesejä ja tyylillisesti erittäin syvälle vanhaan maailmaan kumartavia, persoonallisia viinejä.

Väriltään viini on tumman ja paksun rubiininpunainen; keskeltä vain hieman läpinäkyvä, mutta reunoilta selvästi enemmän.

Tuoksu on todella persoonallinen ja kutsuva: ensivaikutelmaltaan se on kukkean parfyyminen, kypsän mutta hillityn hedelmäinen ja hennon savuinen, mutta pian alta rupeaa kuoriutumaan omaperäistä, makeata mausteisuutta, tupakkaa sekä raikasta ja punaviinikontekstissa melko yllättävääkin sitruksisuutta, jopa mandariinisuutta!

Maultaan viini on varsin miellyttävän raikas, napakka ja vaikkakin hieman kevyenpuoleinen, silti varsin intensiivinen. Suussa pyörii melko kypsää, mutta silti kuivaa karpaloisuutta, makeata mausteisuutta, hentoa happamankuivaa, lambicmaista maalaisuutta ja viehättävää orvokkisuutta. Kokonaisuus on varsin omaperäinen ja raikkaan hapokas; viinissä ei ole tietoakaan perus-Pinotegeviinien raskaudesta, hilloisesta hedelmästä ja inhasta tervaisuudesta. Tanniinit ovat erittäin lempeitä ja hillittyjä, edes ilman ruokaa ne eivät tunnu tulevan missään vaiheessa selvästi framille.

Rehevä jälkimaku on kukkea, sitruksisen kirpeä ja yleisesti kaikin puolin maukas. Hennosti lämmin jälkivaikutelma jatkuu pitkään ja jättää erittäin tasapainoisen vaikutelman, joka kutsuu nostamaan lasia huulille yhä uudestaan.

Yleisesti LAM Pinotage jatkaa LAM Syrah'n viitoittamalla, freesillä, miellyttävän napakalla ja varsin persoonallisella linjalla. Viinissä on paljon sellaista, jota en olisi Pinotagelta odottanut, sekä myös sellaista, mitä en ylipäänsä punaviiniltä osaisi odottaa – siitä huolimatta olen pelkästään positiivisesti yllättynyt. Moniin vastaavan hintaluokan Pinot Noir -viineihin verrattuna tämä viini tarjoaa moninkertaisesti enemmän persoonaa ja mielenkiintoa, ollen kuitenkin rakenteeltaan ja tyyliltään varsin samaa luokkaa. Ravintolassa pääruoaksi tarjotun porsaanniskan kumppanina viini toimi mainiosti, mutta oli myös kaikin puolin mainio nautinto senkin jälkeen kun ruoka lautaseltani loppui. Lammershoek rupeaakin vaikuttamaan kahden viinin perusteella varsinaiselta löydöltä Viinitien tallissa!

Lyhyesti: Todella raikas, puhdaspiirteinen, tasapainoinen ja ennen kaikkea mielenkiintoinen Pinotage, jolle pitää hakea haastajia laadukkaiden Pinot Noirien, ei muiden etelä-afrikkalaisten Pinotage-viinien joukosta.

Arvio: Erinomainen – varaukseton suositteluni tälle viinille; Lammershoek onnistuu todistamaan, että Pinotagesta on sittenkin mahdollista saada myös luonteikasta, ruoan kanssa mainiosti toimivaa ja persoonallista viiniä. Saisivat muut Etelä-Afrikan tuottajat ottaa mallia!

Hinnan (7,50e) ja laadun suhde: Ravintola Juuressa 12cl lasillinen on oikein kelvollisen hintainen, suositteluni!
Hinnan (14,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Terre di Valgrande Amarone 2008

Terre di Valgrande Amarone della Valpolicella 2008
  • Valmistaja: Terre di Valgrande
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Amarone della Valpolicella
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella
  • Rypäleet: Corvina (70%), Rondinella (25%), Molinara (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 9e / 12cl (Joulukuu 2012, Ravintola Juuri)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Työporukkamme illallisella ravintola Juuressa eteeni päätyi ylikypsää porsaanniskaa ja sen kumppaniksi pitkällisen pohdinnan jälkeen valitsin Terre di Valgranden Amaronen.

Väriltään viini on syvän tummanpunainen ja vain aavistuksen läpinäkyvä.

Tuoksu on muhkea, kypsän tumman hedelmäinen, tuoden erityisesti esiin luumua ja viikunaa, ja nahkainen; seassa on kuitenkin myös hieman eetterinen alkoholin juonne.

Maultaan viini on melko täyteläinen ja alkoholiltaan jonkin verran tulinen. Hedelmäpuolella vastaan tulee kypsiä tummia marjoja, kevyen makeata luumuisuutta, hennon bitteristä mausteisuutta, lihaisuutta ja häivähdys nahkaa. Runko on ihan kohtuuhapokas, mutta yleisesti viini ei ole Amaroneksi kovinkaan tanniininen – mikä on toisaalta hieman pettymys, mutta toisaalta saa viinin sointumaan ylikypsän possun kanssa ilman riitasointuja.

Rauhallinen jälkimaku jättää kielelle tummia edelmiä, nahkaisuutta ja kevyttä rusinaa. Jälkivaikutelma on miellyttävä, mutta hieman lyhyehkö ja yllätyksetön.

Kokonaisuutena Terre di Valgranden esitys jäi melko vaatimattomaksi ja yksiulotteiseksi. Toisaalta viini ei kyllä ollut mikään turpaanvetävä jättiläis-Amarone, minkä vuoksi viini toimi vallan mainiosti porsaanniskan kyljessä, mutta ruokaviininäkin odotan Amaronelta hieman enemmän. Miellyttävästä yleisilmeestään huolimatta viini jää melko geneeriseksi ja tylsäksi esitykseksi; tässä viitekehyksessä viinin olisi tarjottava hieman enemmän. Kerta kerralta rupean olemaan varmempi siitä, että tasokkaan Amaronen löytäminen Classico- tai Valpantena-alueiden ulkopuolelta rupeaa olemaan mahdotonta.

Lyhyesti: Kohtuullisen miellyttävä, mutta varsin geneerinen, simppeli ja yllätyksetön perus-Amarone, joka ei tarjoa juurikaan mitään uutta tai mielenkiintoista.

Arvio: Tylsä – pelkästään täyteläisenä ruokaviininä tämä olisi pelannut paremmin, mutta kun kylkeen lisätään nimi Amarone, lisää se odotuksia viinin suhteen – eikä tämä viini onnistunut täyttämään niitä odotuksia.

Hinnan (9e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen on vielä joten kuten kohtuullisella tasolla, mutta paikasta saa parempaakin edullisemmalla.

Loimer Grüner Veltliner 2011

Loimer Grüner Veltliner 2011
  • Valmistaja: Weingut Loimer
  • Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Niederösterreich, Kamptal
  • Rypäleet: Grüner Veltliner (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 7,60e / 12cl (Joulukuu 2012, Ravintola Juuri, Helsinki)
  • Hinta nyt: 15,90e (Tammikuu 2013, Viinitie)


Vuoden lopulla kävimme työporukallamme syömässä ravintola Juuressa. Alkupalaksi tarjoillun, suomalaishenkisen tapas-lautasen kanssa tarjolla oli biodynaamisesti viljeltyä Grüner Veltlineriä itävaltalaiselta viinitalo Loimerilta.

Väriltään viini on melko neutraali, sävyltään kevyesti vihertävä.

Melko hedelmäinen tuoksu on kypsän päärynäinen ja tuoreen omenainen. Seassa on myös Shamppanjat mieleen tuovaa mineraalisuutta ja kevyttä, aromaattista, vihreätä yrttisyyttä.

Maultaan viini on tuoreen yrttinen, voimakkaan valkopippurinen ja rapsakan hapokas. Hedelmäisyys on tuoretta, napakkaa ja hyvin puhdaspiirteistä, ja se tarjoilee lähinnä tuoretta omenaa ja sitruksisuutta. Hapokkuutensa takia viini on lähes kirpeän oloinen ja yleisolemukseltaan erittäin eloisa.

Jälkimaussa kielellä jää kevyttä mineraalisuutta, kiniinistä bitteriä ja suutasupistavan hapokasta omenaisuutta. Jälkivaikutelma on melko suoraviivainen ja keskipitkä.

Yleisesti viini on varsin puhdaspiirteinen ja miellyttävä itävaltalainen Grüner Veltliner. Kokonaisuus on ihastuttavan napakka ja fokusoitunut, mutta kuitenkin melko tyypillinen ja yllätyksetön GV – mitään Schloss Gobelsburgin tasoista tykistystä viini ei onnistunut tarjoamaan. Siksi Viinitien vajaan kuudentoista euron hinta on hieman kovanpuoleinen, jopa näin mukavan rapsakasta Gryyneristä; Alkosta kuitenkin löytyy varsin kelvollinen Steinschaden jo vajaan kympin hinnalla. Sen sijaan ravintola Juuren 12 cl lasillinen on Suomen (melko törkeään) ravintolahinnoitteluun nähden varsin kohtuullisella tasolla ja ruokaviininä erittäin kelpo ratkaisu. Alkupalojemme kanssa viini toimi varsin mainiosti ja keräsi seurueeltamme mukavalla intensiivisyydellään paljon kehuja.

Lyhyesti: Napakka, fokusoitunut ja puhdaspiirteinen Grüner Veltliner, jonka heikoin kohta on lähinnä sen arkisuus ja yllätyksettömyys. Todella hyvin tehty ja raikas ruokaviini.

Arvio: Erittäin hyvä – ilahduttavan pirteä, rapsakka ja riittävän hedelmäinen luomu-Grüner. Ei mitenkään ihmeellinen esitys, mutta kantaa itsensä ylpeästi alusta loppuun saakka.

Hinnan (7,60e) ja laadun suhde: Ravintola Juuressa 12 cl lasillinen oli ihan kohtuullisen hintainen.
Hinnan (15,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Nøgne Ø Junmai Sake 2011

Nøgne Ø Junmai Sake 2011
  • Valmistaja: Nøgne Ø
  • Tyyppi: Sake, Yamahai Muroka Junmai-Shu
  • Maa: Norja
  • Alue: Grimstad
  • Riisi: Ginpu (100%)
  • Koko: 0,35
  • Hinta ostohetkellä: 12,29e (Syyskuu 2012, Alko, erikoisvalikoima)
  • Hinta nyt: 12,39e (Tammikuu 2013, Alko, erikoisvalikoima)
Härkää sarvista. Päätin siis työporukkamme kanssa järjestämämme kokkaus-illan rohkaisemana kokeilla tehdä itse sushia, alusta loppuun omin käsin. Alun perin suunnitteilla oli korkata joku valkoviini – lähinnä joku raikas Chablis tai Riesling – mutta sitten muistin jääkaapissa makaavan erikoisuuden, eurooppalaisen saken.

Viime syyskuussa mielenkiintoni heräsi toden teolla huomatessani Arkadian Alkon uutuuksissa lempipanimoni, Nøgne Ø:n, valmistamaa sakea. Yhtiön seikkailuja aktiivisesti seuraavana tämä ei tullut varsinaisena yllätyksenä, vaan se, että näin harvinaislaatuista tavaraa saatiin Suomeenkin asti. Sake on kuitenkin ollut lähinnä japanilaisten kotimaassaan harrastama erikoisuus, joka ei ole juurikaan levinnyt muiden maiden ruokakulttuuriin. Nøgne Ø onkin ensimmäinen (ja ymmärtääkseni edelleen ainoa) Euroopassa omaa sakeaan valmistava taho. Olutpanimo on todennäköisesti saanut alkuinnoituksensa juomaan perinteisellä sake-hiivalla valmistetulla oluellaan, Red Horizonilla; sakejaan varten panimo on hankkinut sekä hiivapohjan että oikeanlaiset riisit suoraan Japanista, joten materiaalit ovat samat kuin alkuperäisessä tavarassa – ainoastaan valmistajat ovat pohjoismaisia oluenharrastajia, mikä voi vaikuttaa lopputulokseen. Muutamia laadukkaita (ja myös laaduttomia) japanilais-sakeja maistaneena on vähintäänkin mielenkiintoista päästä tarkastamaan mitä siellä Norjassa oikein osataan (olutta nyt ainakin!)

Luokitukseltaan tämä sake on 山廃無濾過純米酒 (Yamahai Muroka Junmai-Shu), jossa 山廃, "Yamahai" viittaa saken valmistusmenetelmään, joka on modernia metodia hitaampi ja työläämpi, mutta tuottaa runsaampia ja aromikkaampia sakeja; 無濾過, "Muroka" tarkoittaa suodattamatonta – sake on kirkastettu, mutta sitä ei ole kuitenkaan hiilisuodatettu, eli siinä on tavallista suodatettua sakea voimakkaammat aromit; 純米酒, "Junmai-Shu" viittaa riisin kiillotusasteeseen, jossa riisistä "kiillotetaan" uloimmat, sakenvalmistuksessa käyttökelvottomat osat pois – Junmai-Shu-sakeen käytetystä riisistä vähintään 30% on kiillotettu pois, mikä on alin ns. laatusaken kiillotusaste (korkeintaan 30% kiillotetusta riisistä valmistettua sakea pidetään halpana pöytäsakena, ei laatusakena.)

Väriltään sake on hyvin hailakan neutraali, sävyltään kevyesti vihertävänkeltaiseen taittuva.

Tuoksussa on päällimmaisenä sitä imelää viljaisuutta, jota ei voi kuvitella löytävänsä muualta kuin sakesta – siinä mielessä lasista vaikuttaa löytyvän aitoa tavaraa. Seassa on kuitenkin myös verkkomelonia, riisiä ja mausteisuutta, mutta mielenkiintoisesti tämä on kyllä tuoksultaan viinillisin sake, mitä on koskaan vastaani tullut. Vaikea paikallistaa mikä aromi mahtaa olla kyseessä, mutta kenties se on jotain hentoa, grünerveltlinermäistä sitruksisuutta ja kypsää päärynää.

Maultaan sake jatkaa enemmän tuoksun viitoittamalla viinillisellä tiellä enemmän kuin perinteisten japanilaisten sakejen suunnalla. Kohtuullinen, mutta selvästi havaittava (25 g/l) sokeri on varsin tyypillisen saken verran, vaikkakin useimmat maistamani saket ovat olleet tätä kuivempia. Tästä huolimatta tämä ei maistu läheskään yhtä pehmeältä ja makealta. Yleisvaikutelmaa hallitsee makea, muttei aivan imeläksi vetävä viljaisuus ja mehevä hunajameloninen ja kypsän päärynäinen hedelmäisyys, mutta kokonaisuuteen tuo mukavaa ronskiutta ja luonnetta melko voimakas, kevyen pippurinen ja voimakkaan aromikas mausteisuus, joka asettaa varsin mukavan vastapainon melko runsaalle ja suuntäyttävälle viljaisuudelle ja hedelmäisyydelle. Hapokkuus on juomatyylille ominaisesti erittäin matalaa, käytännössä olematonta, minkä vuoksi varsin hillittykin jäännössokerisuuskin näyttäytyy selvästi valkoviinejä päällekäyvämpänä; tämän lisäksi hapokkuuden puutteen vuoksi saken maku ei ole erityisen intensiivinen tai voimakas, vaikka runsas onkin. Erikoisesti runsaanpuoleinen (16%) alkoholi tuntuu selvästi maussa ilman varsinaista poltetta tai lämpöä.

Jälkimakuun jää hentoa päärynäisyyttä, viljaisuutta ja kevyen aniksista mausteisuutta, joista muut häipyvät melko pian, mutta kevyt, Sambuca-mainen aniksisuus tuntuu varsin pitkään kielen keskiosissa.

Yleisesti olen todella yllättynyt. Positiivisesti, jopa. En tiedä kuinka tyylipuhtaana esityksenä japanilaiset pitäisivät tätä Nöggiksen tuotosta, mutta omaan makuuni tämä toimi paremmin kuin monet muut maistamani saket – runsaasta makeudesta huolimatta tämä sake ei ollut hallitsevan imelä, minkä lisäksi sakesta löytyi sekä varsin persoonallista mausteisuutta ja kokonaisuus oli jopa yllättävänkin viinillinen, mutta siitä huolimatta todella selvästi sake. Harvinaisen tasapainoinen esitys, sekä erityisen kohtuullisesti hinnoiteltu suomen varsin korkean saken hintatason huomioon ottaen.

Sake kuitenkin on varsin persoonallinen juomatyyli – jopa sakeen tottuneena pullon puolikas menee juuri ja juuri ruoan kanssa. Siksi suosittelenkin jakamaan pullon kahden-kolmen hengen porukassa. Toisaalta, jos kiirettä ei ole, sake säilyy aikaisemmasta kokemuksesta vajaan viikon avattuna jääkaapissa.

Mutta niin, se ruoka. Pakko myöntää, ymmärrän kyllä saken ja sushin liiton – etikalla ja sokerilla maustettu/makeutettu tahmea sushiriisi on varsin haasteellinen pari viineille, mutta sakesta riisin makeus vei ainoastaan liian makeuden ja korosti sen luonteikasta mausteisuutta. Lisäksi juoma selvisi vaivatta niin sushien maustamiseen käytetystä sake-tahinitahnasta että wasabista. Yleisesti todella mallikas suoritus norjalaisilta; pakko nostaa hattua sekä osaamisesta että kokeilunhalusta! Ja korkealle!

Lyhyesti: Erittäin tasapainoinen, persoonallisen mausteinen ja miellyttävän viinillinen sake Norjasta.

Arvio: Erittäin hyvä – tyylipuhdas esitys eli ei, allekirjoittaneeseen tämä tapaus upposi jopa paremmin kuin monet aidot japanilaissaket. Odotankin mielenkiinnolla panimon "tyylikkäämpiä", korkeamman kiillotusasteen sakeja! Lisäpisteitä japaniksi kirjoitetusta etiketistä.

Hinnan (12,39e) ja laadun suhde: Hyvä – sake on hintaisekseen kelpo ostos.

18.1.13

Villa Maria Private Bin Sauvignon Blanc 2012

Villa Maria Private Bin Sauvignon Blanc 2012
  • Valmistaja: Villa Maria
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Uusi-Seelanti
  • Alue: South Island, Marlborough
  • Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 7,50e (Joulukuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 7,78e (Tammikuu 2014, Alko)

Alunperin Villa Maria tuli allekirjoittaneelle tutuksi tuottajaksi todella runsaalla ja intensiivisellä, jopa positiivisella tavalla överiksi vetävällä Sauvignon Blanc Reserve -valkoviinillään. Sittemmin olen oppinut, että Villa Maria on yksi Uuden-Seelannin arvostetuimpia ja palkituimpia viinitaloja, sekä ensimmäinen uusseelantilainen viinitalo, joka ryhtyi käyttämään alalle koulutettuja viinintekijöitä silloin, kun Uuden-Seelannin viininviljely oli vasta lapsenkengissään. Siksi tulikin varsin positiivisenä yllätyksenä vuoden 2012 yksi uusi lisäys Alkon pikkupullojen valikoimaan – Villa Marian peruslinjaston, Private Bin -sarjan, Sauvignon Blanc.

Väriltään viini on varsin neutraali ja hento, vain aavistuksen vihertävään taittuva.

Tuoksu on sen sijaan todella runsas ja rehevä. Hyvin aromikas tuoksu tarjoaa rypäleelle ominaista hedelmäisyyttä, eli pääasiassa passiota ja tuoretta karviaista, mutta seassa on myös runsaasti vihreyttä, eli leikattua nurmea ja nokkosta, sekä varsin persoonallinen ja melko voimakaskin juonne, joka tuo mieleen sekoituksen parsaa ja silputtua chilipippuria. Jännittävä tuoksu kutsuu vain nuuhkimaan viinilasia eikä sen maistamiseen tunnu olevan minkäänlainen kiire.

Maussa yhdistyvät hienosti rypäleelle ominainen, rapsakka hapokkuus ja vieno (5 g/l) jäännössokeri. Kielen kärjessä makeus tuntuu kypsänä hedelmäisyytenä ja jopa hentona hunajaisuutena, kun taas muulle kielelle leviää nopeasti varsin kuiva, hapokas ja kirpakka passionhedelmäisyys, limettinen sitruksisuus ja voimakas mineraalisuus. Viini on yllättävänkin kuiva ja rapsakka mehevään tuoksuunsa nähden. Kielellä pyörii runsaasti kuivaa, aromaattista hedelmää, parsaa ja hennon bitteristä yrttisyyttä. Private Bin SB on kokonaisuutena varsin hedelmävetoinen, mutta viini ei tarjoa ylitehtyä ja -kypsää hedelmää, vaan varsin tuoretta, ryhdikästä ja eloisaa hedelmää, jota viinin pirtsakka hapokkuus hienosti tukee.

Jälkimaku on varsin intensiivinen, mutta aromeiltaan jäntevää keskimakua hillitympi ja vaatimattomampi; jäännössokerin tuoma hunajainen makeus korostuu kielen kärjessä kirpeimpien hedelmäaromeiden hellittäessä otettaan ja lopuksi kielen sivuille ja takaosiin jää kevyttä herukanlehtisyyttä sekä voimakasta, bitterisen kirpakkaa yrttisyyttä ja mineraalisuutta, joita pehmentää miellyttävän hennoksi jäävä alkoholin lämpö nielussa.

Yleisesti Villa Maria pitää tasonsa ja onnistuu perustason tuotteellakin tarjoamaan todella miellyttävää, tyylipuhdasta ja ihastuttavan freesiä Uuden-Seelannin Sauvignon Blancia varsin kohtuullisella hinnalla. Kirpeällä vehreydellään viini tuo mieleeni hieman aikaisemmin valikoimissa olleen Kim Crawfordin Sauvignon Blancin, mutta tämä viini onnistuu olemaan huomattavasti tasapainoisempi ja aromikkaampi esitys – minkä lisäksi hintakin on vielä himpun verran edullisempi. Kokonaisuutena viinistä jää todella positiiviset fiilisket – todella runsasta ja intensiivistä hedelmää hyvällä balanssilla, ilman liioittelevia tai ylikypsiä fiiliksiä. Todella mainio esitys Alkon valikoiman pikkupulloista.

Lyhyesti: Kuiva, rapsakan hapokas ja varsin intensiivinen Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc puolikkaassa pullossa.

Arvio: Erinomainen – yksi parhaimpia puolikkaita valkoviinejä Alkon valikoimissa. Ihastuttavan kirpakka ja tyylipuhdas uuden maailman Sauvignon Blanc kasvisruokien tai merenelävien kumppaniksi, tai ihan sellaisenaan nautittavaksi.

Hinnan (7,78e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Columbia Winery Small Lot Riesling 2007

Columbia Winery Small Lot Riesling 2007
  • Valmistaja: Columbia Winery
  • Tyyppi: Valkoviini, AVA Yakima Valley
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Washington, Yakima Valley
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 11,99e (Joulukuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Kuten aina Viini-lehden julkaistessa Vuoden Viininsä, katoaa se melko tehokkaasti Alkon hyllyiltä. Joskus viini on vain lähes koko ajan loppu Alkoista – silloin tällöin kun täydennystä tulee, se katoaa hetkessä – kun taas joskus käy niin, että viinin suosio yllättää maahantuojan, ja viini loppuu kokonaan Suomen maaperältä, ja koko maa joutuu odottelemaan että tuottajalta saadaan yhden tai useamman meren ylitse raahattua viiniä janoisille.

Jos Vuoden viini 2012 Kungfu Girl houkuttaisi, mutta kävisikin niin, ettei juuri tätä viiniä sattuisikaan syystä tai toisesta löytymään lähi-Alkostasi, suosittelen katselemaan ympärille, jos vaikka tämä Columbia Wineryn pääasiassa kahdelta tarhalta tuleva Riesling sattuisi löytymään.Viini tulee Kungfu Girlin tapaan Washingtonin osavaltiosta ja tämäkin on puolikuiva Riesling – tyylillisesti ei siis olla kovinkaan kaukana. Seuraavaksi voisin perkaa hieman mikä sitten erottaa tämän viinin Kungfu Girlista.

Väriltään viini on sitruunaisen kellanvihreä; runsas hapokkuus näyttää luovan pienenpieniä kuplia lasin sisäpinnalle.

Tuoksupuolelta löytyy hunajaa, mehevää sitruunaisuutta ja persikkaa, viileätä mineraalisuutta, hentoa bensiiniä ja vahaisuutta.

Kielellä viini on runsas ja kohtalaisen (15 g/l) jäännössokerinsa myötä lähes öljyinen, mutta silti ihastuttavan kepeä. Maultaan viini on kypsän sitruunainen, tuoreen persikkainen ja erityisesti kielen kärjessä makean hunajainen. Jäännössokerin vastapainoksi asettuu varsin runsas ja riittoisa hapokkuus, joka kuivaa sopivasti keskimakua ja keventää kokonaisuutta. Viini ei ole kuitenkaan todella eloisan hapokas, vaan loppupeleissä varsin tyyni ja rauhallinen. Viinin lähestyessä jälkimakua, astuu puolikuivaan aromimaailmaan mukaan kevyttä petrolisuutta, kypsää punaista omenaa ja kuivattuja aprikooseja.

Jälkimaku on raikas, mutta melko lyhyt hedelmältään; hennon limettisyyden jälkeen kielelle jää miellyttävän pitkäksi aikaa mineraalisuutta ja autokorjaamon mieleen tuovaa petrolisuutta.

Kokonaisuutena Columbia Wineryn Riesling on varsin hyvä, erittäin tasapainoinen ja tyyliltään varsin turvallinen jenkki-Riesling. Viini rupeaa olemaan reilun 5 vuoden iässä varsin iäkäs esitys uuden maailman Rieslingiksi, mutta viini kantaa ikänsä arvokkaasti – kokonaisuus on petrolisen kehittynyt, vivahteikas ja upeasti balanssissa. Viini on selvästi puolikuiva, mutta ei missään nimessä liian makea – hapokkuus pitää makeuden oivasti aisoissa.

Suurin ero Kungfu Girlin ja tämän viinin välillä löytyykin juuri hapokkuudesta – Kungfu Girl on vielä asteen verran hapokkaamman ja pirteämmän oloinen, minkä seurauksena viini on suuremmasta jäännössokeristaankin huolimatta juuri ja juuri puolikuivan oloinen. Viini on kuitenkin myös iältään paljon nuorempi ja siksi myös tämän rinnalla yksiulotteisempi ja hedelmävetoisempi. Columbia Wineryn Riesling taas on himpun verran vähemmän kuiva, mutta samalla myös runsaampi, kehittyneempi ja vivahteikkaampi – mikä ei ole yhtään hullumpi asia yhdistettynä viinin edullisempaan hintaan. Todella mainio uuden maailman Riesling ihan sellaisenaan nautittavaksi, mutta kestää helposti monet ruoat, alkaen aina keveämmistä salaateista runsaammin maustettuihin tai jopa tulisiin aasialaisruokiin.

Lyhyesti: Hienosti kehittynyt, aistikas ja petrolinen uuden maailman puolikuiva Riesling.

Arvio: Tyylikäs – varsinainen löytö hintaluokassaan. Monet uuden maailman Rieslingit ovat joko kovan hintaisia boutique-tuotteita tai sitten lähinää vain limettiä, limettiä ja limettiä tarjoilevia tusinaviinejä. Tästä viinistä löytyy sen sijaan ilahduttavasti sekä syvyyttä että kohtuullinen hintalappu.

Hinnan (12,24e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Pol Roger Brut Réserve

Pol Roger Brut Réserve
  • Valmistaja: Champagne Pol Roger
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne
  • Rypäleet: Chardonnay (~33%), Pinot Meunier (~33%), Pinot Noir (~33%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 10e / 12cl (Joulukuu 2012, Baker's Tempo, Helsinki), 43,90e (Alko)
  • Hinta nyt: 44,10e (Tammikuu 2014, Alko)

Tällä kertaa vuorossa on myös Churchillin lempishamppanjatalona tunnetun Pol Rogerin perustason viini, Brut Réserve. Tyyliltään viini on melko tasainen 1:1:1-blend kolmea alueen tunnetuinta lajiketta ja sitä kypsytetään minimissään 3 vuotta ennen myyntiinlaskua. Tämä on huomattavasti pidempään kuin lain edellyttämät 15 kuukautta – ja perustelee myös sen, miksi jo perustason viinin nimestä löytyy merkintä "Réserve". Tyypillisesti viinistä n. 70-80% on tuoreinta vuosikertaa, johon lisätään 2-4-vuotiaita réserve-viinejä tuomaan lisää syvyyttä ja vivahteikkuutta. Pol Rogerin viinit ovat tyypillisesti hyvin puhdaspiirteisiä, sillä ne käytetään ja kypsytetään neutraaleissa sammioissa, eikä esimerkiksi joidenkin Shamppanjatuottajien suosimissa tammitynnyreissä.

Väriltään viini on melko neutraali, vain kevyesti olkiseen kellervään taittuva.

Tuoksu on hillityn kevyt, mutta varsin viekoittelevan tyylikäs ja aromikas; voitaikinaista leivoksisuutta, tuoretta omenaa, hentoa sitruunaa ja paahteisuutta.

Yllättäen maku onkin todella rehevä ja aromikas. Kuiva ja maukas maku on pehmeä, kypsän omenainen, tasainen ja tyylikkään hapokas – kokonaisuus on varsin pirteä, mutta runsaista ja pienistä kuplistaan huolimatta viini pysyy pehmeänä ja hillityn kuohkeana. Kokonaisuutta kannattelee raikas mineraalisuus ja kaiken huntuunsa verhoava ranskanleipäinen hiivaisuus. Pitkäkestoinen mousse pysyy koko lasin läpi pienenä ja hillittynä.

Jälkimaultaan viini on pitkä, varsin intensiivinen, voimakkaan mineraalinen ja miellyttävän paahteinen. Hillitty 10 g/l jäännössokeri näyttäytyy ensi kerran kunnolla tuoden kielen etuosiin miellyttävän hunajaisen vivahteen.

Kokonaisuutena Pol Roger Brut Réserve tarjoaa mielenkiintoisen draamankaaren lasisssa: vaatimaton tuoksu ja hillitty alkumaku leviävät rehevään keskimakuun ja päättyvät lopulta suureen, herkulliseen jälkimakuun. Viini on todella puhdaspiirteinen ja fokusoitunut, ilman tammitynnyrin tuomaa kompleksista, mutta myös liiallisena dominoimaa aromikkuutta. Seasta löytyy myös kevyesti réserve-viinien tuomaa syvyyttä, mutta yleisesti viini on tyyliltään varsin nuori ja eloisa. Muutaman vuoden kypsyttelyllä niitä kehittyneempiä vivahteita voi koettaa kalastella enemmän pinnalle, mutta tyylillisesti viini on nuori ja freesi ja siksi suoittelenkin nauttimaan sen mielummin liian nuorena kuin liian vanhana.

Lyhyesti: Kevyttä kehittyneisyyttä tarjoileva nuori, runsas, puhdaspiirteinen ja kaikin puolin tyylipuhdas Shamppanja. Ei niinkään blockbuster, vaan perinteitä huokuva keskitien kulkija.

Arvio: Erittäin hyvä – todella miellyttävä, vivahteikas ja upeasti suussa kehittyvä esitys, joka onnistui suorastaan yllättämään; odotin hyvää perus-shamppista, sainkin astetta tasokkaampaa ja runsaampaa perus-shamppista.

Hinnan (44,10e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

17.1.13

Basilisk Tempranillo 2009

Basilisk Tempranillo 2009
  • Valmistaja: McPherson Wines
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Australia
  • Alue: Victoria, Central Victoria
  • Rypäleet: Tempranillo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 6,10e / 12 cl (Joulukuu 2012, Baker's Tempo Helsinki)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Alkon valikoimista löytyvillä Curious-viineillä Suomessa näkyvyyttä saaneen McPherson Winesin Basilisk Tempranillo sattui tulemaan vastaani Baker'sin viinibaari Tempossa. Valmistajan kotisivujen mukaan Basilisk-linjasto on viinitalon "premium"-sarja, eli edustavat viinitalon parasta osaamista.

Espanjalainen Tempranillo ja italialainen Sangiovese ovat eräitä lempirypäleistäni – mutta yleensä vain edustaessaan omaa kotimaataan. Monesti käy niin, että muualle siirrettynä rypäleet menettävät oman persoonallisen charminsa ja muuttuvat paljon geneerisemmiksi ja tylsemmiksi. Silti aina mielenkiinnosta olen tutustumassa uudestaan miten nämä rypäleet pärjäävät muualla. Nyt siis mm. Espanjan Riojasta ja Ribera del Duerosta tuttu Tempranillo tuleekin Victoriasta, Australian kaakkoisnurkasta!

Väriltään viini on hyvin tumma, lähesmustanpunainen ja vain aavistuksen verran läpinäkyvään taittuva. Reunoilta viinin väri on hyvin vaalea ja ohut.

Tuoksussa on sekä kypsää mansikkaa että kevyttä mustaherukkaisuutta, myös australialaiseen tyyliin jopa makeaksi hillomaisuudeksi asti. Seassa on myös kevyesti vivahde sekä rypäleen omaa mausteisuutta että kevyttä tammen maustetta.

Viini jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä, tarjoten melko täyteläiseen runkoon verhottua makeankypsää mansikkaisuutta, luumua ja kirsikkahilloa, sekä hitusen puista mausteisuutta. Rungoltaan viini on korkeintaan keskihapokas ja vaatimattoman tanniininen. Viinillä on melko lineaarinen profiili, eikä se onnistu tarjoamaan minkäänlaisia yllätyksiä lasillisen aikana.

Jälkimaku on aluksi makean marjainen, mutta kehittyy pian tummemmaksi luumuisuudeksi. Kohtuullisesta (13,5%) alkoholistaan huolimatta kielen takaosiin jää jonkin verran lämmön hohkaa. Jälkivaikutelma on melko vaatimaton.

Yleisesti viini on melko tylsä, yllätyksetön ja yhdentekevä; viini ei tee juuri minkäänlaista pesäeroa helpoihin espanjalaisiin perus-Tempranilloihin. Näköjään rypäle viihtyy hyvin Espanjan ulkopuolellakin, mutta joko siitä ei onnistuta saamaan muualla mielenkiintoa esiin, tai sitten vain tämän viinitalon premium-tason sarja ei vastaa käsitystäni sanasta "premium". Kokonaisuus ei nimittäin säväyttänyt juuri lainkaan; viini on melko harmiton esitys, jonka hörppi baarissa istuskellessa, mutta ei sille tullut uhrattua juurikaan ajatusta vaatimattoman ensivaikutelman jälkeen. Suosittelen jättämään tämän viinin omaan arvoonsa.

Lyhyesti: Makean marjainen, yllätyksetön ja varsin harmiton espanjalaisrypäleestä tehty peruspunaviini Australiasta.

Arvio: Kehno – todella tylsä esitys viiniksi. Yllätyksettömiä perus-aussipunaviinin aromeja olisi voinut antaa anteeksi, jos runko olisi ollut kunnossa, mutta tylsät aromit yhdistettynä vetelään viiniin saa vain suupielet alaspäin.

Hinnan (6,10e) ja laadun suhde: Baker's Tempossa 12cl lasillinen on vielä joten kuten kohtuullisella tasolla, mutta paikasta saa parempaakin.

Quinta do Portal Colheita 2000

Quinta do Portal Colheita 2000
  • Valmistaja: Quinta do Portal
  • Tyyppi: Väkevöity viini, Portviini, Tawny Port, Colheita
  • Maa: Portugali
  • Alue: Douro
  • Rypäleet: Tempranillo, Touriga Franca, Touriga Nacional, Tinta Barroca
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 29,90e (Joulukuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Toisin kuin perinteiset Tawnyt, jotka sekoitetaan useista eri-ikäisistä viinistä, Colheitat ovat Vintage Portien tapaan yhden vuosikerran viinejä, joita valmistetaan vain parhaimpina vuosikertoina. Suurin ero kuitenkin Vintagen ja Colheitan välillä on siinä, että Vintage Portit viettävät keskimäärin vain pari vuotta tynnyreissä ja monta vuotta (mitä enempi, sitä parempi) pullossa, kun taas Colheitat kypsyvät erittäin pitkään – vuosia, tai jopa vuosikymmeniä – tammitynnyreissä, missä ne kadottavat punaisen värinsä sekä kehittävät omat, tyylikkään hapettuneet arominsa.

Portalin Colheita 2000 on vanhojen köynnösten rypäleistä valmistettu vuosikerta-Tawny, jota pullotetaan 3000 pullon vuositahtia niin kauan kuin tätä vuosikertaa riittää. Tämän viinin pullotusajankohdasta ei ole harmainta aavistusta.

Väriltään viini on ikäisekseen varsin haalistuneen läpinäkyvä, sävyltään kuparisen vaaleanruskea.

Tuoksussa on kohtuullisen runsaasti seesteistä jouluiltaa: rusina-pähkinäsekoitusta, kukkaista parfyymisuutta, kuivattua viikunaa, tummaa siirappia, hennon neilikkaista mausteisuutta ja makeata taatelia. Yleisvaikutelma on todella monivivahteinen ja elegantti.

Kielellä viini on runsas ja makea. Alkuun tulee vyörymällä tumman siirappista makeutta ja taatelia, jota siivittää melko runsaan (19,8%) alkoholin tuoma tulisuus. Sen alta löytyy kuivattuja luumuja ja viikunoita, viskimäistä tammea ja kukkeaa aromikkuutta. Vaikka viini on melko täyteläinen, on yleisilme yllättävänkin kepeä ja raikas. Kokonaisuus on valloittavan moniulotteinen ja -kerroksinen; vivahteikasta tuoksua ja makua voi ihastella niin pitkään, että yksikin lasi tuntuu kestävän ikuisuuden verran.

Makea jälkimaku on aromikas, tammisen mausteinen, kevyen vaahterasiirappinen, jopa hennon glögimäinen sekä polttelevan tulinen.

Kokonaisuutena Portalin Colheita on varsin mainio, moniulotteinen ja suorastaan herkullinen ruskea Port. Viinin ikä ei ole missään nimessä päässyt ottamaan viinistä niskalenkkiä, päinvastoin: Portal Colheita on varsin nuorekas ja pirteä Tawny, jossa iän tuomaa syvyyttä on paljon, mutta runsasta, makeata hedelmävetoista äksöniä löytyy vähintään yhtä paljon.

Siitä on melko paljon epäselvyyttä kypsyykö Colheita pullossa vai ei, mutta konensus taitaa taipua siihen suuntaan, että tämä viinityyli kehittyy niin kauan kun se kypsyy tynnyrissä, kun taas pullossa kehitys pysähtyy. Siksi tämä viini kannattaakin ostaa melko pian nautittavaksi, ei kellarii n kypsytettäväksi.

Lyhyesti: Vielä nuorekkaan hedelmäinen, mutta silti samalla varsin tyylikkäästi monivivahteiseksi ikääntynyt yhden vuosikerran Tawny, josta löytyy sekä suuntäyttävää runsautta, että kepeätä raikkautta. Kevyesti viilennettyneä sekä erinomainen jälkiruoan kumppani että jälkiruoka itsessään.

Arvio: Erinomainen – monisyisestä tuoksusta aina herkullisen vivahteikkaaseen jälkimakuun Portalin Colheita on todella mainio Tawny. Loistava juustojen kumppani, mutta myös mainio valinta jouluaterian päättäjäksi.

Hinnan (29,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.