Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


20.1.13

Terre di Valgrande Amarone 2008

Terre di Valgrande Amarone della Valpolicella 2008
  • Valmistaja: Terre di Valgrande
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Amarone della Valpolicella
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella
  • Rypäleet: Corvina (70%), Rondinella (25%), Molinara (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 9e / 12cl (Joulukuu 2012, Ravintola Juuri)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Työporukkamme illallisella ravintola Juuressa eteeni päätyi ylikypsää porsaanniskaa ja sen kumppaniksi pitkällisen pohdinnan jälkeen valitsin Terre di Valgranden Amaronen.

Väriltään viini on syvän tummanpunainen ja vain aavistuksen läpinäkyvä.

Tuoksu on muhkea, kypsän tumman hedelmäinen, tuoden erityisesti esiin luumua ja viikunaa, ja nahkainen; seassa on kuitenkin myös hieman eetterinen alkoholin juonne.

Maultaan viini on melko täyteläinen ja alkoholiltaan jonkin verran tulinen. Hedelmäpuolella vastaan tulee kypsiä tummia marjoja, kevyen makeata luumuisuutta, hennon bitteristä mausteisuutta, lihaisuutta ja häivähdys nahkaa. Runko on ihan kohtuuhapokas, mutta yleisesti viini ei ole Amaroneksi kovinkaan tanniininen – mikä on toisaalta hieman pettymys, mutta toisaalta saa viinin sointumaan ylikypsän possun kanssa ilman riitasointuja.

Rauhallinen jälkimaku jättää kielelle tummia edelmiä, nahkaisuutta ja kevyttä rusinaa. Jälkivaikutelma on miellyttävä, mutta hieman lyhyehkö ja yllätyksetön.

Kokonaisuutena Terre di Valgranden esitys jäi melko vaatimattomaksi ja yksiulotteiseksi. Toisaalta viini ei kyllä ollut mikään turpaanvetävä jättiläis-Amarone, minkä vuoksi viini toimi vallan mainiosti porsaanniskan kyljessä, mutta ruokaviininäkin odotan Amaronelta hieman enemmän. Miellyttävästä yleisilmeestään huolimatta viini jää melko geneeriseksi ja tylsäksi esitykseksi; tässä viitekehyksessä viinin olisi tarjottava hieman enemmän. Kerta kerralta rupean olemaan varmempi siitä, että tasokkaan Amaronen löytäminen Classico- tai Valpantena-alueiden ulkopuolelta rupeaa olemaan mahdotonta.

Lyhyesti: Kohtuullisen miellyttävä, mutta varsin geneerinen, simppeli ja yllätyksetön perus-Amarone, joka ei tarjoa juurikaan mitään uutta tai mielenkiintoista.

Arvio: Tylsä – pelkästään täyteläisenä ruokaviininä tämä olisi pelannut paremmin, mutta kun kylkeen lisätään nimi Amarone, lisää se odotuksia viinin suhteen – eikä tämä viini onnistunut täyttämään niitä odotuksia.

Hinnan (9e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen on vielä joten kuten kohtuullisella tasolla, mutta paikasta saa parempaakin edullisemmalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti