Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


28.2.13

Kreydenweiss Riesling Grand Cru Wiebelsberg 2009

Kreydenweiss Riesling Grand Cru Wiebelsberg 2009
  • Valmistaja: Domaine Marc Kreydenweiss
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace Grand Cru Wiebelsberg
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Bas-Rhin, Andlau
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: n. 30e (Tammikuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Grand Cru -tasoisen Pinot Gris'n jälkeen Kreydenweissin pöydässä nökötti testattavana enää kaksi Grand Cru -tasoista Rieslingiä. Ensimmäisenä oli myös "La Dame" -nimellä tunnetun Wiebelsbergin viinitarhan viini, jota viinitalo valmistaa vuodessa n. 7000 pulloa – viini on myös talon muun linjan kanssa yhtenevästi luomuna ja biodynynä valmistettu.

Väriltään viini on kellanvihreä, mutta taittuu sävyltään enemmän kullankeltaisen suuntaan.

Tuoksu on vivahteiden runsaudestaan huolimatta melko viileä ja varautunut. Lasista leijailee kevyesti todella mainio Rieslingin aromien armada – sitruunankuoria, kivistä mineraalia, valkoisten kukkien terälehtiä, limettiä, aavistus hunajaa ja tuoretta Granny Smith -omenaa.

Maku on todella runsas, happamankirpeä ja erittäin intensiivinen. Voimakas ja varsin kuiva makumaailma tuo makeankypsää sitrusmarmeladia, mineraalia, tuoretta omenaisuutta ja kevyttä mausteisuutta; erityisesti kypsemmänmakeat elementit muistuttavat, että viini on melko kuuman vuosikerran 2009 tuotoksia, mutta siihen ne kuuman vuoden merkit tuntuvat sitten jäävän. Riesling GC Wiebelsberg on hyvin hapokas, minkä vuoksi suutuntumaltaan viini on teräksisen leikkaava ja lähes sähköisen eloisa; yleisilme on todella iso muttei mitenkään painava, vaan varsin kepeä ja ketteräliikkeinen.

Hapokas ja särmikäs jälkimaku on keskimaun tavoin eloisa, kirpakka ja hyvin intensiivinen. Kielellä pyörii vielä pitkään jälkikäteen kuivaa limettiä ja sitrushedelmäisyyttä sekä voimakasta, kivennäisvetistä mineraalisuutta.

Kreydenweissin Pinot Gris GC Moenchbergin tavoin myös Riesling GC Wiebelsberg onnistuu tarjoamaan mainiosti runsasta ja melko karua ilmaisua yhdessä, tyylikkäässä paketissa. Viini on suuri, muttei sorru missään osa-alueessa tekemään asioita liian överisti, vaan pysyy tyylikkäänä ja sopusuhtaisena alusta loppuun saakka.

Vaikka viini on yleisilmeeltään vielä varsin nuori, viini ei vaikuta mitenkään liian tiukalta tai raa'alta, vaan on varsin hyvin lähestyttävissä jo nyt – vaikkakin tuntuu kaipaamaan ruokaa kylkeensä, jotta viinin intensiivinen ote saisi vastapainoa ja hedelmä pääsisi rakenteen alta paremmin esiin. Viini on kuitenkin myös varsin lupaavan oloinen kypsyttelyä varten ja jo valmiiksi varsin tasapainoinen ilmaisu saattaa lisävuosien kanssa päästä entistä paremmin balanssiin.

Oli viinimaku minkälainen tahansa, tässä viinissä osa-alueet ovat niin jetsulleen kohdalla, että jos Rieslingistä pitää, ei tämä viini voi tehdä hutikutia!

Lyhyesti: Iso ja intensiivinen Riesling, johon riittävän pelkistetty ja puhdaspiirteinen ilmaisu tuo erinomaista tasapainoa ja kepeyttä – todella miellyttävä ja harmoninen huippu-risukka Pohjois-Alsacesta.

Arvio: Erinomainen – todella mallikas esitys tältä luomutuottajalta. Viini ei ole halvimmasta päästä, mutta rahalleen saa tämän viinin kanssa vastinetta.

Hinnan (~30e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

26.2.13

Kreydenweiss Pinot Gris Grand Cru Moenchberg 2009

Kreydenweiss Pinot Gris Grand Cru Moenchberg 2009
  • Valmistaja: Domaine Marc Kreydenweiss
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace Grand Cru Moenchberg
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Bas-Rhin
  • Rypäleet: Pinot Gris (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: – (Tammikuu 2013)
    (vuosikerta 2007 ollut Alkossa vuonna 2012 hintaan 29,60e)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Kreydenweissin kehuttu Pinot Gris Grand Cru Moenchberg 2007 kävi Alkon valikoimissa viime vuoden puolella melko pienikokoisena kertaostoseränä, mutta en ehtinyt testata viiniä ennen sen katoamista hyllyiltä. Noh, Alsacen viininäyttelyssä pääsin korjaamaan ainakin osittain, sillä tämän Grand Cru -tasoisen Mounchberg "Le Moine" -tarhan viinin pari vuodenkiertoa tuoreempi versio oli testattavana Kreydenweissin pöydässä (monen monen muun viinin ohella.)

Väriltään viini on melko neutraalin vetinen, mutta taittuu hennosti kellervään.

Tuoksu on selvästi muita Kreydenweissin Pinot Gris -viinejä runsaampi ja kypsempi: lasista kohoaa makeaan taittuvaa ananaksisuutta, persikkaa, mineraalisuutta ja aasialaista mausteisuutta. Pidempään lasia pyörittelemällä ja tarkasti nuuhkimalla erottuu hedelmäisen ensi-iskun alta kevyttä kukkaisuutta, rusehtavaa omenaa ja hentoa mantelimaisuutta tai pähkinäisyyttä.

Maultaan viini on muita Kreydenweissin Pinot Gris -viinejä runsaampi ja täyteläisempi, mutta talon tyylille uskollisesti hyvin kuiva. Melko mausteinen ja monikerroksinen maku tarjoilee kevyesti kypsää hedelmäisyyttä, hentoa mantelia ja mehukasta hunajaa. Suutuntumaltaan viini on melko pyöreäntäyteläinen ja isokokoinen, mutta samalla varsin rapsakan hapokas ja napakka – tietynlainen miellyttävä yhdistelmä karua ilmaisua ja ronskia rehevyyttä.

Intensiivinen jälkimaku onnistuu vielä tehokkaasti täyttämään suun viinin kadottua kieleltä puhtaalla mineraalisuudellaan ja keskimakua kypsemmällä trooppisella hedelmällään. Lopuksi kielelle jää vielä rypäleelle ominaista, melko voimakastakin mausteisuutta.

Yleisesti viini oli alusta loppuun melko mainiota tavaraa, kaikin puolin erinomainen esitys. Viinistä tuntui kuitenkin puuttuvan melkein täysin ne kevyesti hapettuneen viinin merkit, joista mainittiin monessa vuosikerta 2007:n arvostelussa – liekö tämä vuosikerta tyylillisesti erilainen, vai ovatkohan ne piirteet semmoisia, jotka nousevat esiin tässäkin vasta seuraavan vuoden parin kuluessa? Viinin kevyistä pähkinäisistä piirteistä oli vaikea sanoa mahtoiko kyseessä olla viinin ominaisaromit, vai kypsytyksen myötä syntyneet piirteet – joka tapauksessa viini on jo nyt varsin nautittavissa ja helposti lähestyttävissä, mutta kuitenkin tyylillisesti vielä varsin nuori, joten kärsivälliset voivat aivan hyvin laittaa viininsä kypsymään useammaksi vuodeksi. Rakenteensa puolesta voin aivan hyvin luottaa viinin kestävän.

Lyhyesti: Runsas, intensiivinen, kuiva, täyteläinen, napakka, voimakas, aromikas, harmoninen – elsassilaisviinien parhaat puolet, nyt yhdessä pullossa!

Arvio: Erinomainen – kaikin puolin mallikas ja tyylipuhdas esitys Kreydenweissiltä! Viini on jo nyt, reilun kolmen vuoden nuoressa iässä, jo varsin mainio esitys; tulevaisuudelta voi vain odottaa jotain vielä parempaa!

Hinnan (29,60e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Kreydenweiss Pinot Gris Clos Rebberg 2008

Kreydenweiss Pinot Gris Clos Rebberg 2008
  • Valmistaja: Domaine Marc Kreydenweiss
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace
  • Rypäleet: Pinot Gris (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 20-23e (Tammikuu 2013)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Alsacen viininäyttelyssä luomu-/biodynytuottaja Marc Kreydenweissin pöydässä seissyt, etiketitön viini kiinnitti huomioni; kyseessä oli viinipullo, johon oli vain liimattu valkoinen tarralappu, jossa luki "PG Rebberg 2008." Kyseessä oli siis Kreydenweissin poikkeuksellisen jyrkän Clos Rebberg "Aux Vignes" -tarhan Pinot Gris'tä – mutta samalla paljastui sellainen pieni asia, että viinin 2007 oli viimeinen virallinen vuosikerta. Tämä johtui siitä, että paikalliset villisiat ovat kuulemma erityisen ihastuneita Pinot Gris -rypäleisiin ja pahimmillaan tuhoavat merkittävän osan sadosta, kun taas Riesling-rypäleet jäävät rauhassa köynnöksiin roikkumaan. Vuosikerta 2008 jäi niin pieneksi, ettei sitä edes ymmärtääkseni laskettu markkinoille; tämän jälkeen tarhan Pinot Gris -köynnökset korvattiin Riesling-köynnöksillä.

Samalla myös mainittiin tämän viinin olevan jäännössokerinsa perusteella viinitalon makein valkoviini. Jäännössokeria viinistä siis löytyy peräti 6 g/l – antakoon tämä osviittaa siitä, kuinka kuivia ja omalla tavallaan karuja Kreydenweissin viinit yleensä ovat.

Väriltään viini on hieman vaatimattoman kellanvihreä.

Tuoksu on melko hillitty ja hieman sulkeutuneen oloinen; aluksi löytyy trooppista hedelmää, mutta ei rypäleelle tyypillisesti makeankypsänä, vaan melko kevyenä, tuoreena ja raikkaana hedelmäisyytenä – kevyttä ananasta ja hunajaista mausteisuutta. Sitten kokonaiskuvaan astuvat reippaampi kukkeus ja voimakas mineraalisuus. Yleisvaikutelma on todella freesi ja kirkas.

Maultaan viini on kuiva, hyvin mineraalinen ja karun pelkistetty. Kielellä pyörii sitruksia, savuista mineraalia, kevyttä mausteisuutta ja tuoreen kirpeätä karambolaa. Yleisvaikutelma on kevyt, napakan hapokas ja intensiivinen.

Jälkimaku on kevyehkö, kirpeän sitruksinen, raikkaan mineraalinen, hieman mausteinen, puhdaspiirteinen ja kohtuupitkä. Mutta samoin kuten Pinot Gris Lerchenbergin kanssa, viiniä on melko vaikea hahmottaa Pinot Gris'ksi – yleisvaikutelma on alusta loppuun hyvin Rieslingmäinen.

Kokonaisuutena Pinot Gris Clos Rebberg on karuhko, hillitty ja freesi tapaus, eli hyvin karujen ja hapokkaiden viinien ystäville se voi olla ihan tutustumisen arvoinen tapaus. Sen sijaan itselleni näin kepeä ja hillitty viini tuntui olevan jo hieman alisuoriutuja; ruoan kanssa viinistä varmasti saisi enemmänkin irti, mutta jos haluan erittäin hapokasta, kirpeän sitruksista ja eloisaa viiniä, suuntaan katseeni mielummin Rieslingeihin – joita kuitenkin saa tämäntyylisinä jopa puolet edullisempaan hintaan. Vaikka arvostan kevyemmän ja raikkaamman pään Pinot Gris -viinejä, oli tämä tapaus tyylillisesti jo hieman turhankin kevyt ja karu. Lisäkypsyttelyllä viinin hapokkuutta voi saada hieman tasaantumaan ajan kanssa, mutta epäilen että aromit tulevat erityisesti enää kasvamaan tästä.

Lyhyesti: Erittäin hillitty, puhdaspiirteinen, kevyt, voimakkaan mineraalinen ja jopa karua Rieslingiä muistuttava yhden viinitarhan luomu/biodynaaminen Pinot Gris.

Arvio: OK – ihan kelvollinen esitys karun pään Pinot Gris'ksi, muttei mitenkään erityinen tai hurraahuutoja herättävä. Ihan kelpo OK-tason viini.

Hinnan (20-23e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Kreydenweiss Riesling Clos Rebberg 2009

Kreydenweiss Riesling Clos Rebberg 2009
  • Valmistaja: Domaine Marc Kreydenweiss
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 18-26e (Tammikuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Clos Reggerg "Aus Vignes" on Kreydenweissin viinitalon alunperin Rieslingille ja Pinot Gris'lle tarkoitettu tarha, jolla tätä nykyä kasvatetaan vain Rieslingiä. Tarha on todella jyrkkä, ja se koostuu 20 peräkkäisestä "köynnösterassista", joilla rypäleitä viljellään.

Väriltään viini on melko kevyt ja haalea, mutta Rieslingiksi melko harvinaisen keltainen.

Tuoksussa on sitruunankuorisuutta, kypsänmakeata sitruunamarmeladia, valkoisia kukkia ja varsin tuntuvaa, kivistä mineraalisuutta.

Maultaan viini on todella puhdaspiirteinen, kuiva ja karu, mutta silti runsaan ja intensiivisen oloinen. Ilmaisultaan tämä Riesling on kirpakassa hapokkuudessaan hyvin napakka, viileä ja fokusoitunut. Viini on selvästi enemmän rakennetta kuin hedelmää kaipaaville; itselleni jopa turhan pelkistetty aromipaletiltaan – kielellä pyörii lähinnä raa'ahkon hapokasta viheromenaisuutta, valkoisia kukkia ja puhdasta, tuntuvan kivistä mineraalisuutta. Taustalla häilyy aavistuksia makeammasta sitruksisuudesta ja hunajasta, mutta intensiivinen rakenne pyrkii peittämään monet viinin vivahteista. Hedelmä on varsin kevyttä, mutta ei missään nimessä ohutta, vaan todella voimakasta ja intensiivistä.

Jälkimaku on erittäin napakka, limettinen, raikkaan mineraalinen ja puhdaspiirteinen. Hyvin hapokas jälkivaikutelma on intensiivinen, freesi ja happamankirpeä; runsaimman hapokkuuden väistyessä kieleltä kuitenkin löytää makeampia ja hedelmäisempiä hunajan ja ananaksen vivahteita.

Yleisvaikutelmaltaan Clos Rebberg Riesling on todella tyylipuhdas, virtaviivainen ja varsin karu Alsacen Risukka. Vaikka viinistä vivahteita löytyykin, ovat ne todella hennon oloisia erittäin jäntevän ja voimakkaan rakenteen otteessa ja viini vaikuttaakin sellaiselta, joka tuntuu kaipaavan vielä useampia vuosia aikaa, jotta vielä nuoruudessaan lähes raivokas ote laantuu, yleisilme leppyy ja viinin hedelmän vivahteikkuus ja syvyys pääsee paremmin esiin. Vaikka viini on varsin mainio karuksi ja hyvin hapokkaaksi Rieslingiksi, vaatii useampi lasillinen jo tietynlaisia masokistisia piirteitä ellei viinin kylkeen saa jotain runsasta ja rasvaista leikkaamaan sen loputtoman tuntuisia happoja. Itse kyllä pistäisin viinin kaapin perälle istumaan useamman vuoden kakkua.

Lyhyesti: Todella intensiivinen, hapokas ja melko karu Riesling. Lähes raakile lapsukainen, vaikka ikää on pitkälti neljättä vuotta – kaipaa runsasta ruokaa tai pidempää kypsyttelyä loistaakseen.

Arvio: Tyylikäs – viini on varsin hyvin tehty, tyylipuhdas karun pään Riesling; vaikkakin jollain lailla saman tyylinen kuin esimerkiksi Moselin ylipelkistetyt ja superkarut Riesling Trockenit, silti toista maata ja selvästi elsassilainen esitys.

Hinnan (18-26e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

25.2.13

Kreydenweiss Clos du Val de l'Eléon 2009

Kreydenweiss Clos du Val de l'Eléon 2009
  • Valmistaja: Domaine Marc Kreydenweiss
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace
  • Rypäleet: Pinot Gris (50%), Riesling (50%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 16-20e (Tammikuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Clos du Val de l'Eléon "L'Âme de la Terre" on luomu-biodynytuottaja Kreydenweissin Rieslingille ja Pinot Gris'lle omistettu viinitarha, jonka rypäleistä viinitalo tuottaa perinteistä Gentil-viiniä, eli useamman Alsacessa kasvatetun rypälelajikkeen sekoiteviiniä.

Väriltään viini on nuorekkaan vihertävä.

Tuoksu on mukavan ilmaisuvoimainen ja tuo hauskasti molempien rypäleiden ominaisaromeja olematta selvästi kumpaakaan; kokonaisuutta hallitsee Pinot Gris'n voimakas mausteisuus ja kypsät trooppiset hedelmät, mutta seasta löytyy myös sitruksenkuorisuutta, limettiä, kevyttä hunajaa ja juuri ja juuri petrolisuuden kanssa flirttailevaa mineraalisuutta.

Maultaan Clos du Val de l'Eléon on kuiva, karuhko ja sopivan pelkistetty, mutta silti yllättävän täyteläinen suutuntumaltaan. Makupuoli on iästään huolimatta melko nuori ja varsin tiukka; kielellä pyörii sitruksia, kevyttä valkopippurista mausteisuutta, hentoa aprikoosia ja ja hennon bitteristä mineraalia. Täyteläisestä suutuntumasta huolimatta viini on hyvin hapokas, napakka ja hieman paradoksaalisesti mukavan kevyt suussa – viini käyttäytyy kuin Riesling, mutta siinä on Pinot Gris'n mehevyyttä ja suutuntumaa tuomassa kokonaisuuteen sopivaa leveyttä ja mielenkiintoa.

Jälkimaussa suuhun jää sitruksenkuorisuutta, hentoa yrttiä, teräksisyydessään tuntuvaa hapokkuutta ja entistä bitterisempänä tuntuvaa viileätä mineraalisuutta. Kohtuullisen pitkässä jälkivaikutelmassa pinot Gris tuntuu jäävän melkein kokonaan Rieslingin jalkoihin, mutta tämä ei haittaa – yleiskuva on vallan freesi, intensiivinen ja kaikin puolin positiivinen.

Kokonaisuutena Clos du Val de l'Eléon on varsin ryhdikäs, tyylikäs, monisyinen ja -käyttöinen elsassilais-blend, joita näkee tätä nykyä harvemmin lajikeviinien hallitessa markkinoita. Viini on talon tyylin mukaisesti varsin intensiivinen, hapokas ja enemmän rakennetta korostavan karu kuin hedelmävetoisen mehevä – viini siis on selvästi enemmän kevuille ja raikkaille ruoille tarkoitettu ruokaviini kuin pehmeä ja kepeä seurusteluviini. Intensiteettiä ja raikkautta kaipaaville viini on kuitenkin varsin mainio tuttavuus sellaisenaankin. Lisäksi, jos kaipaa nuoruuden vimman ja intensiteetin sijaan syvyyttä ja vivahteikkuutta, voi viiniä rakenteensa puolesta – kuten melkeinpä mitä tahansa muutakin Kreydenweissin viiniä – kypsytellä helposti vielä vuosia lisää; voisin jopa veikata viinin olevan lähemmäs neljän vuoden iästään huolimatta tällä hetkellä vasta matkalla huipulle.

Lyhyesti: Hyvin tehty, tasapainoinen ja raikkaan hapokas valkoviini, joka onnistuu mainiosti yhdistämään Rieslingin raikkauden ja rakenteen Pinot Gris'n aromikkuuteen ja täyteläisyyteen.

Arvio: Erittäin hyvä – todella mallikas esitys sieltä Alsacen karummasta päästä.

Hinnan (16-20e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

24.2.13

Kreydenweiss Pinot Gris Lerchenberg 2010

Kreydenweiss Pinot Gris Lerchenberg 2010
  • Valmistaja: Domaine Marc Kreydenweiss
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Bas-Rhin
  • Rypäleet: Pinot Gris (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: n. 18e (Tammikuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Seuraavaksi siirryin luomu-biodynytuottaja Kreydenweissin pöydässä peruslinjaston Pinot Gris -viiniin. Tämä viini tulee kokonaan Lerchenberg "Les Allouettes" -tarhalta, jolta viinitalo tuottaa 330 laatikkoa Pinot Gris'tä vuodessa. Lerchenberg sijaitsee pohjoisemmassa osassa Alsacea, arvostetun Moenchberg Grand Cru -tarhan läheisyydessä.

Väriltään viini on Pinot Gris'ksi melko neutraali, vaalean vihertävä.

Tuoksussa on selvästi Pinot Gris'n ominaisaromeja, mutta ne eivät ole makeita ja kypsänmeheviä yleiseen Alsacen tyyliin, vaan varsin raikkaita ja pirteitä. Lasista kohoaa kevyttä hunajaisuutta, hunajamelonia, hentoa mausteisuutta ja tuoretta, raikasta trooppista hedelmäisyyttä.

Suussa PG Lerchenberg jatkaa valitsemallaan linjalla; viini on Pinot Gris'ksi todella kuiva, intensiivinen ja rypälelajikkeen edustajaksi poikkeuksellisen hapokas. Yleisilme on pirteä, jopa kirpakka, voimakkaan mausteinen, sitruunainen, kevyen hunajameloninen ja mineraalinen. Tämä luonteikas viini tuntuu olevan ilmaisultaan varsin armoton ja tykittää kunnon otteella.

Selväpiirteinen jälkimaku on kuiva, mineraalinen, sitruksinen, voimakas ja jopa karu.

Kokonaisuutena Pinot Gris Lerchenberg on todella voimakas ja persoonallinen Pinot Gris, joka ei sovi perinteiseen kuvaan Alsacelaisesta Pinot Gris'tä – viini muistutti enemmän italialaista pirteätä ja neutraalia Pinot Grigiota, johon on saatu elsassilaisen rypäleen voima, aromikkuus ja syvyys. Olisin voinut rehellisesti veikata viinin olevan Riesling, ellen olisi nähnyt pullon etiketissä merkintää "Pinot Gris." Olen positiivisesti yllättynyt – tästä yleensä aromikkaasta, mehevästä ja raskaammanpuoleisesta rypäleestä on näköjään mahdollista saada myös todella kuivaa ja intensiivistä tavaraa Alsacessa! Viini on tyylillisesti selvästi todella karu ja intensiivinen, minkä vuoksi mehevää ja trooppisia hedelmiä tirskuvaa Pinot Gris'tä odottavalle viini voi tulla melkoisena yllätyksenä. Sen sijaan rapsakoiden Rieslingien ystävä jos kaipaa vaihtelua, mutta on muuten tyytyväinen lempiviiniensä premisseihin noin yleensä, suosittelen vilkaisemaan tämän tuottajan katalogia.

Todennäköisesti muutamien vuosien odottelulla viinistä voisi saada hieman lempeämmän ja vähemmän primäärisen, minkä lisäksi viinin rakenne noin itsessään lupaa jo varsin kelvollista kypsyttelykestävyyttä, mutta suosittelen tarkastamaan viinin myös melko nuorena – tässä hengessä valmistettuja, erittäin intensiivisä ja persoonallisia Pinot Gris -viinejä harvemmin tulee vastaan!

Lyhyesti: Erittäin kuiva, rapsakan hapokas ja intensiivinen Pinot Gris, josta löytyvät rypäleen ominaisaromit, mutta tyypillistä PG-viiniä raikkaampina, tuoreempina ja jopa raaempina. Tyylillisesti lähempänä Rieslingiä kuin perinteistä Alsacen Pinot Gris'tä.

Arvio: Tyylikäs – kaikessa intensiivisyydessään, hillityssä karuudessaan ja eloisassa hapokkuudessaan vallan hurmaava yksilö.

Hinnan (~18e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Kreydenweiss Pinot Blanc Kritt 2011

Kreydenweiss Pinot Blanc Kritt 2011
  • Valmistaja: Domaine Marc Kreydenweiss
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace
  • Rypäleet: Pinot Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: n. 13e (Tammikuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Olin saanut kuulla Alsacen viininäyttelyssä ja sitä ennen pientä hehkutusta Marc Kreydenweissin viineistä, joten lähestyin kevyen uteliaisuuden vallassa tuon elsassilaistuottajan tiskiä, jolla näytti oleva varsin kiitettävä – vajaan kymmenen eri tuotteen – valikoima viinejä esillä. Kreydenweiss valmistaa kaikki viininsä luomuna ja tuotanto on ollut kauttaaltaan biodynyä vuodesta 1989. Oli biodynaamisuuden huuhaa-puolesta mitä mieltä tahansa, kyllä ilahduttavan moni tuottaja tekee tasoltaan varsin kiitettäviä viinejä, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Aloitin viinitalon Pinot Blancilla, joka on yhden viinitarhan (Kritt "Les Charmes" -tarhan) rypäleistä valmistettu viini. Kreydenweiss viljelee Kritt-tarhalla Gewürztramineria ja Pinot Blancia, joista jälkimmäisestä valmistetaan sekä tätä nyt arviointivuorossa olevaa valkoviinia, että makeampaa ja kevyesti jalohomeista, Klevner-nimen alla kulkevaa viiniä (sillä Vendanges Tardives- ja Sélection des Grains Nobles -nimikkeitä ei ole sallittua käyttää Pinot Blancin yhteydessä.)

Väriltään viini on hailakka ja nuorekkaan vihreä, mutta kevyesti kellertävään taittuva.

Tuoksu on raikkaan keväinen; melko simppeliä omenaisuutta täydentävät kevyt yrttisyys, valkoisten kukkien aromit ja hento mineraalisuus.

Maultaan viini on mukavan runsas, rutikuiva ja pirteän eloisa. Kielen päällä huljuu tuoreen hapokasta Granny Smith -omenaa, raikasta mineraalia ja sitrusta. Yleisilme on hieman yksipuolinen ja hedelmältään hieman vaatimaton, mutta rapsakan hapokas ja miellyttävän puhdaspiirteinen.

Pitkähkö jälkimaku on kirpeä ja jättää kielelle tuoretta omenaisuutta, kevyttä sitruksisuutta ja paletinpuhdistavaa mineraalisuutta. Jälkivaikutelma on varsin eloisa ja napakka.

Yleisesti Pinot Blanc Kritt on simppeli ja hieman mutkaton, mutta todella raikas, mukavan intensiivinen ja kaikin puolin mainio perusvalkkari. Ei sellainen tapaus, jota muistellaan vuosienkin päästä, vaan sellainen, jonka voi huoletta ottaa esiin melkeinpä millä tahansa kevyemmällä aterialla ja viini onnistuu toimimaan erinomaisesti ruoan kumppanina. Varsin kelpo esitys talon peruslinjastolta.

Lyhyesti: Hieman simppeli, mutta kaikin puolin raikas, intensiivinen ja tasapainoinen Pinot Blanc.

Arvio: Hyvä – viini menee enemmän rakenne kuin hedelmä edellä, minkä vuoksi se on ehdottomasti ruokaviini – tai korkeintaan kuuman kesäpäivän piknikviini. Mutta sellaisena kaikin puolin mainio tapaus.

Hinnan (~13e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

23.2.13

Damilano Barolo Lecinquevigne 2008

Damilano Barolo Lecinquevigne 2008
  • Valmistaja: Cantine Damilano
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Barolo
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Langhe, Barolo
  • Rypäleet: Nebbiolo (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 17,49e (Helmikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 17,75e (Helmikuu 2014, Alko)

Näköjään Alkossa yritetään nyt pitää pikkuista Baroloa hyllyssä pysyvämmin – n. vuosi sitten valikoimiin saapui suurena kertaostona puolikaskokoinen Revello Barolo, joka loppui valikoimista hiljattain, ja nyt näköjään sen tilalle saapui uusi kertaostos Damilanon Baroloa, joka on saanut nimensä Lecinquevigne – "viisi viiniä" – siitä, että viini on viiden eri kylän (Barolo, Grinzane Cavour, La Morra ja Novello, Verduno) 30-50-vuotiaiden köynnösten hedelmistä valmistettu viini.

Omasta mielestäni puolikaskokoinen Barolo on mitä mainioin idea, sillä yleensä Barolot ovat sen verran hinnakkaita, että kokonaisen pullon hinnaksi voi tulla melko isokin nippu rahaa, kun taas puolikas maksaa yleensä n. puolet sellaisesta (toki lisäten poikkeavan pullokoon lisää.) Lisäksi Barolot vaativat yleensä jonkin verran kypsyttelyä, mikä yleensä tapahtuu nopeammin pienemmässä pullokoossa.

Ikävä kyllä edellinen valikoiman pikku-Barolo oli hieman vikatikki. Vaikka viini oli mielestäni varsin miellyttävä ja nautittava viini, oli se niin hukutettu tammeen, että varsinaista Baroloa tammikäsittelyn alta oli hieman vaikea löytää. Tällä kertaa vuorossa oleva, tuottaja Damilanon peruslinjastoa edustava Barolo on kypsytetty 2 vuoden ajan vain vanhoissa tammitynnyreissä (80% suuria tynnyreitä, 20% pieniä) ja vuoden verran pullossa, minkä lisäksi Alkon tiedoissa lukee vain "kevyen tamminen", joten toivottavasti ollaan menossa oikeaan suuntaan!

Väriltään Lecinquevigne on syvän viininpunainen ja melko läpinäkyvä, mutta Baroloksi samalla aika tummanpuhuva.

Tuoksussa on aluksi kypsää luumua, makeata kirsikkaa, multaista maaperää ja kukkaisuutta; avauduttuaan hillitty, mutta paksuhko, maitosuklainen tammisuus ryhtyy valtaamaan alaa ja tekee tuoksusta hieman geneerisemmän ja yhdentekevämmän. Seassa alkoholi (14%) tuoksuu läpi melko eetterimäisesti.

Maku on aluksi kuiva ja melko tuntuvan hapokas; kuitenkin kypsää ja kevyen makeata kirsikkaa rupeaa pian erottumaan. Kokonaisuudessa on kevyttä, bitteristä karheutta, mutta tanniiniensa puolesta viini on Baroloksi melko hillitty – vaikkei kuitenkaan erityisen vähätanniininen – ja yleisilme on melko kypsä ja helppo. Aromeista löytyy rypäleelle tyyppillistä, vaikkakin melko hillittyä tervaisuutta, kevyttä nahkaa ja mustapippurista maustetta, mutta mitä enemmän viini ehtii avautua, sitä enemmän ne tuntuvat peittyvän nousevan tammisen mausteisuuden alle. Kokonaisuus on miellyttävän hillitty ja tasapainoinen, eli kypsyydestään huolimatta mistään överihedelmäisestä, uutta maailmaa kosiskelevasta viinistä ei ole kyse, mutta mielenkiinto tuntuu silti puuttuvan viinistä suht täysin – Lecinquevigne toimii varsin erinomaisesti ruoan kanssa ja on varsin miellyttävä siemailtava, mutta siinä ei ole juurikaan mitään, mikä perustelisi viinin hintalapun. Näin nuoreksi Baroloksi viini on varsin helppo ja kasvoton – ehkä viini on vielä raakile ja pidempi kypsyttely voisi tuoda asiaan parannusta? Tuottaja lupailee viinille kuitenkin 10 vuoden kehityskaarta vuosikerrasta.

Jälkimaussa kielellä jää katkeraa yrttiä, lakritsia, hentoa tammista maustetta ja hapankirsikkaa; jälkivaikutelma tuo mieleen enemmän kunnon Barolon kuin keskimaku.

Yleisesti Lecinquevigne on "ihan ok" Barolo – miellyttävä ja suht tasapainoinen, muttei oikeastaan juuri muuta. Alko on ottanut askelen oikeaan suuntaan, eli viini ei ole enää tuhannella eri tammen aromilla peitetty viini, vaan selvempi Barolo, mutta kuitenkin myös hyvin yllätyksetön ja näin nuoreksi jopa arveluttavan helppo tapaus; hedelmä on asteen verran turhan kypsää, tanniinit hieman turhan hillittyjä, tammea vieläkin tuntuu tulevan turhan paljon läpi. Matkaa kunnon erinomaiseen pikku-Baroloon on siis Alkolla vielä matkaa!

Voisi sitä ostaa toisen pullon ja palata sen pariin muutaman vuoden päästä, mutta en ole varma, onnistuuko viini silloinkaan palkitsemaan odotusta. Kahden vaiheilla ollaan.

Lyhyesti: Hapokas, aromikas, melko kypsä ja nuoreksi Baroloksi varsin helpostilähestyttävä tapaus; kuitenkin samalla myös melkoisen yllätyksetön ja geneerinen tyylilajinsa edustaja.

Arvio: Miellyttävä – mielestäni tämän hintaluokan edustajan arvosana saisi olla kyllä jo parempi. Ei viinissä hirveästi vikaa ole, mutta ei se kyllä saa myöskään sukkiani pyörimään jaloissa.

Hinnan (17,75e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

22.2.13

Joseph Scharsch Gewurztraminer Vendanges Tardives 2009

Joseph Scharsch Gewurztraminer Vendanges Tardives 2009


Viimeinen testaamani Joseph Scharschin viini oli hyvin ylikypsistä ja osittain jalohomeisista Gewürztraminer-rypäleistä valmistettu Vendanges Tardives ("myöhäinen sadonkorjuu") -viini. Viinissä on kuuleman mukaan n. 65 g/l jäännössokeria, mikä tekee viinistä joko makean valkoviinin tai hieman kuivemmanpuoleisin jälkiruokaviinin.

Hintatietoja en onnistunut viinille löytämään, sillä sitä ei myydä Alkossa, eikä oikeastaan missään nettikaupassakaan – edes yleensä niin luotettava wine-searcher ei osannut antaa tuloksia viinille.

Väriltään viini on kullankeltainen, mutta moniin jälkiruokaviineihin verrattuna melko vaatimaton ja ohut sävyltään.

Maultaan viini on (rumpujen pärinää) makea; seassa on kuitenkin jäännössokerin tuoman makeuden lisäksi todella runsaasti erilaisia vivahteita ja kokonaisuus on varsin valloittavan aromikas esitys. Viini on aromipaletiltaan hyvin monikerroksinen – pidempään viiniä suussa pyörittelemällä löytyy uusia aromeja kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää ja seuraavasta siemaisusta saattaa löytyä jälleen uusia vivahteita. Aluksi kielen valtaa ylikypsä päärynäisyys ja runsas hedelmäisyys, joiden alta rupeaa löytymään litsiluumuisuutta ja vivahteita ruusuvedestä. Seuraavalla siemauksella suu on ehtinyt tottua viinin hedelmäisiin vivahteisiin ja seasta rupeaa löytymään melko tuhdiksi voimistuvaa mausteisuutta, joka tuo kokonaisuuteen särmää tuovaa bitterisyyttä, sekä pomeranssinkuorta ja persoonallista mahlaisuutta. Yleisesti viini on melko vaatimaton hapoiltaan, minkä vuoksi suutuntuma on kevyen tahmea ja melko raskasliikkeinen. Hyvin viilennettynä tämä kuitenkin jää melko pieneksi haitaksi, jota ei tahdo edes huomata todella vivahteikkaan ja mielenkiintoa kutkuttelevan aromimaailman alta.

Keskimaun taittuessa jälkimakuun ryhtyvät aromit muovautumaan ja tuomaan yhä mielenkiintoisempia vivahteita kielelle; mehiläisvahaa, vaaleata siirappia, voimakasta ruusuvetisyyttä ja parfyymiä, hunajamelonia, kuivattuja aprikooseja ja makeata poltetta (ei siis alkoholista poltetta, vaan sellainen intensiivinen tunne kielellä jos maistaa lusikallisen siirappia tai hunajaa). Pitkä jälkivaikutelma tuntuu tuovan kielelle suorastaan loputonta aromikkuutta.

Kokonaisuutena Scharschin Gewurztraminer VT on juuri niin överi kuin kuuman vuoden ja myöhäisen sadonkorjuun viiniltä voikin odottaa. Viini ei kuitenkaan ole hillityistä hapoistaan ja tahmaisuudestaan huolimatta mitenkään erityisen ponneton tai läski, vaan sopivan intensiivinen ja kaikin puolin harmoninen. Raikkautta kaipaaville jälkiruoille viini ei ole nappivalinta, mutta sellaisenaan nautittuna tai esimerkiksi juustojen kumppanina viini on varsin toimiva yhdistelmä.

Lyhyesti: Hyvin tehty, mausteinen, mielenkiintoinen ja suorastaan överi, mutta silti sopivan tasapainoinen VT. Varsin nautittavissa jo nyt, mutta kestänee kypsyttelyä vielä 10-15 vuotta.

Arvio: Erinomainen – mainiota tavaraa, ehdottomasti. Hapokkuutta voisi olla enemmänkin, mutta kokonaisuus toimii silti mainiosti, kiitos todella runsaan ja vivahteikkaan aromikkuuden.

Joseph Scharsch Pinot Noir Cuvée Nicolas 2010

Joseph Scharsch Pinot Noir Cuvée Nicolas 2010
  • Valmistaja: Domaine Joseph Scharsch
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Bas-Rhin
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ? (Tammikuu 2013)
    (ollut Alkossa vuonna 2011 hintaan 22,80e)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Alsacen viininäyttelyssä siiryin Joseph Scharschin pöydässä seuraavaksi talon punaviiniin, Cuvée Nicolas Pinot Noiriin, joka on n. 20-vuotiaiden köynösten rypäleistä valmistettu ja valtaosin vanhassa tammessa kypsytetty viini.

Väriltään viini on todella hailakan vadelmanpunainen, ohut ja vaatimattoman läpinäkymätön. Jopa roséeviini-akselilla viini on melko vaatimattoman oloinen esitys.

Tuoksultaan Cuvée Nicolas on tuoreen marjainen, kepeän maamainen, kevyesti tammeen taittuvan mausteinen ja jopa hennon eläimellinen. Marjaisuus tarjoilee lähinnä kypsää vadelmaa ja tuoreempaa hapankirsikkaa.

Maultaan viini on todella freesi, tuoreen puolukkaisen kirpeä ja mausteinen. Nuorekas makuprofiili on tuoreen punamarjainen ja hapoiltaan pirteä ja eloisa, mutta kuitenkin melko yksipuolinen; kokonaisuuteen tuo syvyyttä lähinnä marjojen eri sävyt, Pinot Noirin mausteisuus ja hento tammi, mutta kokonaisuus jää melko simppeliksi ja yksiulotteiseksi.

Jälkimaultaan Cuvée Nicolas on hapokkaan pirteä, puolukkainen ja mausteinen. Makuprofiili on melko kevyt mutta mukavan nuorekas ja intensiivinen.

Yleisesti Cuvée Nicolas on miellyttävän pirteä ja raikas Pinot Noir, jossa oli kepeyteensä nähden jopa yllättävän paljon intensiteettiä, mutta kokonaisuus oli silti jopa turhankin kevyt omaan makuuni – viini muistutti ulkonäkönsä lisäksi myös jonkin verran ihan maultaankin hyvin hapokasta roséeviiniä. Oikeanlaisen ruoan kanssa viini voisi todennäköisesti pelittää paremmin, jos ruoka saisi korostettua viinin hieman yksipuolisesta makuprofiilista sen piileviä puolia, mutta nyt sellaisenaan nautittuna viini jäi melko arkisen ja simppelin viinin oloiseksi – mikä ei ole millään lailla linjassa viinin vanhan, +20 euron hinnan kanssa.

Lyhyesti: Todella raikas, kevyt ja nuorekas Pinot Noir, joka on mukavan freesi, mutta turhankin kepoisan ja yksiulotteisen näköinen. Pari vuotta kypsyttelyä voisi tuoda viinille lisää syvyyttä, mutta tästä huolimatta viini on kyllä armottoman kevyt – jopa Pinot Noiriksi.

Arvio: OK – ihan hyvin tehty arkisen pään kevyt punaviini, muttei mitenkään ihmeellinen tai erityisen muistettava.

Hinnan (22,80e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

21.2.13

Joseph Scharsch Pinot Gris Clos Saint Materne 2009

Joseph Scharsch Pinot Gris Clos Saint Materne 2009
  • Valmistaja: Domaine Joseph Scharsch
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Bas-Rhin
  • Rypäleet: Pinot Gris (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 22,50e (Tammikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 22,90e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Alsacen viininäyttelyssä pyöriessäni silmiini osui vanhan tuttavuuden – Joseph Scharschin – ständi. Siispä katsomaan mitä tarjolla on! Perustason Rieslingin ja Gewurztraminerin ohella seisoi mm. vanha tuttu, Grand Cru Altenberg de Wolxheim sekä yhden viinitarhan Pinot Gris, Clos Saint Materne. Koska mielummin etsin jotain uutta kuin vanhoja tuttuja, pyysin maistiaisen Pinot Gris'tä.

Väriltään viini on kellanvihreä, mutta moniin muihin vastaavasta lajikkeista tehtyihin viineihin verrattuna selvästi paksumpi ja syvempi sävyltään.

Tuoksu ei ole yhtä tuhti ja mehevä kuin monet Pinot Gris't (etenkään tältä kuumalta vuodelta), vaan korkeintaan keskirunsas. Aromipuolelta löytyy rehevää ja kypsähkönpuoleista trooppista hedelmää, melko voimakasta mausteisuutta, hentoa savuista maamaisuutta ja kepeä mineraalinen vivahde.

Maku on niin runsas ja suutuntumaltaan niin täyteläinen, että englannin sana richness kuvastaa yleisvaikutelmaa enemmän kuin täydellisesti. Kokonaisuudessa on paljon puolikuivan ja puolimakean välimaastoona settuvaa hunajaista makeutta, tiukkaa ja asenteellista mausteisuutta ja kokonaisuuteen kaivattua raikkautta tuovaa mineraalisuutta. Clos St. Materne on kuitenkin kuuman vuoden Pinot Gris'ksi yllättävän freesi; viinissä on ihan kohtuullista hapokkuutta ja yleisvaikutelma on rehevyydestään huolimatta mukavan tasapainoinen ja aromeiltaan varsin harmoninen.

Lopuksi viini jättää kielelle mehukasta – erityisesti kypsän persikkaista – hedelmäisyyttä, kohtuullista hapokkuutta ja jopa hieman karheata Pinot Gris'n mausteisuutta. Loppusilauksessa mineraalisuus ja hapokkuus pääsevät paremmin esille ja tuovat jälkivaikutelmaan kirpeätä otetta.

Kuuman vuoden Pinot Gris'ksi Joseph Scharschin viinitalo on onnistunut saamaan Clos St. Maternesta varsin mallikkaan esityksen. Koska viini ei edes yritä olla raikas ja ryhdikäs kuiva Pinot Gris, vaan runsas, syvä ja täyteläinen puolikuiva / -makea valkoviini, kokonaisuus vaikuttaa pelaavan paljon paremmin. Siinä missä monet vuosikerran 2009 elsassilais-Pinot Gris't vaikuttavat hieman väsähtäneiltä ja löysiltä esityksiltä, tuntuvat nämä makeammat viinit pelaavan ihan toisenlaisilla korteilla; Clos St. Materne on todella syvä, moniulotteinen ja kaikin puolin nautittava, hieman makeaan taittuva Pinot Gris, joka toimii hyvin viilennettynä varmasti niin mausteisille – jopa tulisillekin ruoille – kuin täyteläisille ja aromikkaille pastaruoille. Viini on kuitenkin todella mainio ja hurmaavan aromikas seurusteluviini, kiitos hillityksi jäävän hapokkuuden ja mukavaa lempeyttä tuovan jäännössokerin.

Koska viiniä ei saa Suomessa tilattua kuin kuusi pulloa kerrallaan, heittäisin lisähuomiona sellaisen kuriositeetin, että viiniä saa länsinaapurin tilausvalikoimasta reilun vitosen halvemmalla, eli 147 SEK (~16,50e) hintaan. Jos siis olet lähiaikoina matkustamassa Ruotsin puolelle, suosittelen pitämään silmät auki!

Lyhyesti: Erittäin aromikas, täyteläinen ja kevyesti makeaan taittuva valkoviini, jossa kuitenkin makeuden vastapainona on juuri sopivasti raikkautta ja kirpeyttä.

Arvio: Erinomainen – hieman makeammaksi Pinot Gris'ksi Clos Saint Materne 2009 on todella mainio, tasapainoinen ja moniulotteinen esitys. Viini on jo nyt varsin hyvässä tikissä, mutta kehittynee vielä vuosia varastoinnissa.

Hinnan (22,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

20.2.13

Santa Cristina Cabernet Sauvignon 2009

Santa Cristina Cabernet Sauvignon 2009
  • Valmistaja: Tenuta Santa Cristina, Zenato
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Garda
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Garda
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (85%), Cabernet Franc (15%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 12,90e (Joulukuu 2012, Weinhandel-Italien)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Pohjois-italialainen Santa Cristinan viinitalo (eli ei siis mm. Alkosta löytyvä toscanalainen Santa Cristina) on ymmärtääkseni juuri se viinitalo, josta nykyinen Veneton viinijättiläinen Zenato on saanut alkunsa; alunperin Sergio Zenato ryhtyi viljelemään Trebbiano di Luganaa Gardan eteläosissa, Peschieran kaupungin eteläosissa, perinteistä alueen Lugana-viiniä varten. Myöhemmin Santa Cristinan viinitalo hankki viinitarhoja kansainvälisiä lajikkeita, kuten Chardonnayta, Cabernet Francia ja Cabernet Sauvignonia varten – sekä rupesi laajentamaan toimintaansa Valpolicellan alueen suuntaan, minkä seurauksena syntyi se kaikkien tuntema viinitalo, Zenato.

Weinhandel-Italienista viime vuoden lopulla hankkimani Santa Cristinan Cabernet Sauvignon tuli korkattua ystäväni syntymäpäivän merkeissä pidetyssä illanvietossa, aiemminkorkatun Château Musarin loputtua.

Väriltään viini on todella paksun sinipunainen, tummanpuhuva ja käytännössä läpinäkymätön.

Heti korkatessa viinin tuoksu on todella paksu ja äärettömän runsas; lasista löytyy voimakasta mustaherukkaisuutta, mustikkaisuutta ja musteisuutta. Alta löytyy hieman makeampaa, punaista marjaisuutta, hento vivahde marjajogurttisuutta ja kevyttä nahkaisuutta. Illan mittaan viinin auetessa yleisvaikutelma muuttuu hieman maamaisemmaksi ja vähemmän överiksi – runsaimmat tumman marjaiset vivahteet asettuvat aloilleen ja kokonaisuudesta tulee hieman tasapainoisemman oloinen.

Tuoksu johdattelee varsin hyvin keskimaun suuntaan, sillä eroa niiden välillä ei hirveästi ole; kokonaisuus on kypsän mustaherukkainen, kuivan mausteinen, pehmeäntäyteläinen ja keskihapokas. Seassa on myös kevyttä nahkaisuutta ja kevyttä yrttisyyttä. Yleisilmeeltään viini muistuttaa lähinnä uuden maailman Cabernet Sauvignon -viinien tyylistä herukkapommia, mutta kokonaisuus on kohtuullisen kypsästä hedelmästään ja pehmeästä rungostaan varsin kuiva, eli varsinaisesta hillomaisuudesta ei ole tietoakaan, ja viini on tyylillisesti lähempänä enemmän vanhaa kuin uutta maailmaa. Tanniinit ovat melko vähäisiä ja lempeitä, eli mitään pikkupurtavaa lukuunottamatta viini ei varsinaisesti ruokaa vierelleen kerjää. Santa Cristinan Cabernet on helppo, mutta varsin miellyttävä ja tasapainoinen tapaus.

Kypsä ja runsas jälkimaku nostaa kielelle kypsää mustikkaa, makeata suklaisuutta ja tuoreempia tummia metsämarjoja. Jälkivaikutelma on varsin miellyttävä, pehmeä ja sopivan pitkä.

Jos tämä viini olisi isketty eteeni ilman tietoa etiketistä, en olisi kyllä italialaiseksi arvannut. Ensivaikutelman puolesta olisin veikannut uutta maailmaa ja suussapyörittelyn jälkeen ehkä modernia Bordeaux'ta tai vastaavaa. Melko yllätyksetönhän tämä viini on, mutta varsin maukas ja sopivan helppo. Ellei viini olisi päätynyt vertailtavaksi hetkeä aikaisemmin nautitun upean Château Musarin kanssa, olisi se saattanut saada jopa paremmatkin arviot. Nyt viini toimi oikein mukavasti sellaisena illanistujaisviininä, jolle ei odotuksia hirveästi ladata, kunhan vain hyvältä maistuisi. Santa Cristina CS kuitenkin toimii melko varmasti myös erilaisten possu-, pata- ja grilliruokien kumppanina.

Lyhyesti: Italialainen pehmeä ja muhkea herukkapommi.

Arvio: Hyvä – ei tämä mitenkään perinteinen italialaisviini ole, mutta kympin perus-Cabbisten joukossa varsin nautittava tapaus; tosin herukkaisuutta karsastavien suosittelen jättämään viinin omaan arvoonsa.

Hinnan (12,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

19.2.13

Chateau Musar 2003

Chateau Musar 2003
  • Valmistaja: Chateau Musar
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Libanon
  • Alue: Beqaa
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Carignan, Cinsaut
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 31,40e (Lokakuu 2011, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 35,60e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Nyt blogi on päässyt jo 600. viiniarvosteluunsa, joka on samalla myös 300. arvosteltu punaviini! Ajoitus ei onnistunut osumaan aivan nappiin 100,000 sivulatauksen kanssa, mutta pari tuhatta kävijää sinne tänne – tämä on taas näitä merkkipaaluhetkiä. Siksipä siis (mutta kuitenkin melko sattumalta) kohdalle osui yksi varsin mainio punaviini.

Vuonna 1930 Gaston Hocharin Libanoniin perustaman Chateau Musarin punaviinit taitavat olla sellaisia: a) joista en taida olla koskaan kuullut juuri mitään negatiivista; b) jotka jollain tasolla kuuluvat maailman viinien huippujen kaanoniin. Viini siis tuli yleisön suurempaan tietoisuuteen 1970-luvun lopulla Bristolin viinimessuilla ja on siitä asti myös onnistunut pysymään kiitettävästi viininharrastajien huulilla tähän päivään saakka. Viini on rypäleiltään hieman erikoinen cuvée Bordeaux'ta ja Etelä-Rhônea: Cabernet Sauvignonin luomaa Bordeaux-pohjaa ei tueta muilla Bordeaux'n klassikkorypäleillä, vaan lähinnä etelä-ranskalaisista viineistä tutuilla Carignanilla ja Cinsaut'lla. Viini on tullut erityisen tunnetuksi siitä, että se käy spontaanisti villihiivoilla ja viinin monissa vuosikerroissa voi tavata melkoisia määriä brettanomyces-hiivan tuottamia likaisia, maalaisia, jopa paskaisia vivahteita. Lisäksi viiniä kypsytetään melko kiitettävästi ennen myyntiinlaskua: aluksi 9 kuukautta betonitankeissa, sitten vuosi tammitynnyreissä (joista 1/3 uusia), minkä perään 6 kuukautta lisää betonitankeissa ja lopuksi 5 vuotta pulloissa.

Viiniin oli tullut ladattua melkoiset odotukset, sillä Musarin vuosikerta 2003 on kerännyt varsin paljon kehuja ympäri viinimaailmaa, minkä lisäksi useampi lähde on maininnut sen olevan keskimääräistä Musaria likaisempi vuosikerta. Ystäväni syntymäpäivät, joita saavuttiin viettämään talouteemme lautapelien ja juustojen ääreen, tuntui varsin sopivalta tilaisuudelta tämän pienessä määrin legendaarisen viinin korkkaamiselle. Korkki auki, pikainen tarkastus ettei korkkivikaa löydy ja viini muutamaksi tunniksi etukäteen karahviin hengittelemään. Varovainen ote dekantoinnissa palkittiin, sillä pullon pohjalle jäi sakkaa – tosin hyvin vaatimattomasti, kun ottaa huomioon kyseessä olevan aivan juuri 10-vuotispäiviään viettävän suodattamattoman ja kirkastamattoman punaviinin.

Karahvista kaatuu lasiin aavistuksen punaruskeaan taittuvan tumman rubiininpunaista viiniä, joka on sävyltään melko kirkkaan läpinäkyvää. Tuoksu on todella runsas ja aromaattinen, mutta kovinkaan suuria määriä funkia tai varsinaista paskaa ei tahdo löytyä viinistä niin korkkaamisen jälkeen kuin useamman tunninkaan päästä. Sen sijaan todella avoin tuoksu tuo kuonoon nahkaa, tupakanpuruja, kuivattua viikunaa, kevyttä maatalon meininkiä, kypsää marjaisuutta ja tummaa hedelmää. Pidempään avautuessaan tuoksusta rupeaa nousemaan esille entistä aromaattisempaa kukkaista parfyymisyyttä ja lakritsijuurta samalla kun tumman hedelmäiset vivahteet asettuvat taka-alalle piiloon. Tammi pysyy mallikkaasti hyvin piilossa, tuoden vain avautumisen myötä harvakseltaan setripuisia vivahteita kokonaisuuteen.

Vaikka tuoksu on todella runsas ja aromikas, onnistuu silti viini yllättämään kielellä – kokonaisuus on varsin runsas ja voimakas ja siinä on paljon otetta. Yleisvaikutelma on kypsästä ja hieman makeaan taittuvasta tummasta hedelmäisyydestään varsin kuiva, paahdetun mausteinen ja ennen kaikkea mukavan intensiivinen. Kielellä pyörii kypsää kirsikkaa, viikunaisuutta, tupakanpuruja, hikisen satulaista nahkaa ja sikarilaatikkoa. Viinin tanniinit ovat varsin kohtuulliset ja pehmeät; rungon ylläpitäminen jää siis valtaosin happojen kontolle, jotka ovat runsaan keskitäyteläiseen suutuntumaan nähden mukavan runsaat ja tuntuvat. Kokonaisuuteen nähden melkeinpä ainoa kauneusvirhe on runkoon nähden melko tuhti alkoholisuus (14%), joka tekee viinistä kevyesti tulisen oloisen. Yleisilme on tuhti ja voimakas, muttei mitenkään iso ja raskasliikkeinen, vaan intensiivisyyteen nähden yllättävän elegantti ja hienovarainen.

Jälkimaku kehittyy upeasti edelleen jo valmiiksi syvästä ja moniulotteisesta mausta ja jättää kielelle todella pitkäksi aikaa nahkaa, hennon mausteista tammea, kuivattua viikunaa, tumman bitteristä suklaata, tupakanpuruja ja häivähdyksen hapanta funkia.

Sekä itselleni että ystävälleni viini osoittautui paljon "tavallisemmaksi" esitykseksi kuin olimme odottaneet – vastaamme on tullut kohtalaisesti rustiikkisempiakin viinejä, joten Musar oli tässä mielessä vallan helpostilähestyttävä tapaus. Sen sijaan minkäänlaisesta pettymyksestä ei voi puhua – Musar 2003 oli todella upea, monivivahteinen ja tyylikkyydestään huolimatta ihastuttavan maanläheinen viini, joka toi monin paikoin mieleen jo mukavasti kehittyneen Bordeaux'n, mutta oli selvästi kuitenkin todella omannäköinen esitys. Viinissä on siis selvästi kevyitä iän merkkejä, mutta viini vaikuttaa kuitenkin olevan vasta matkalla huipulle – suosittelen siis nappaamaan vähintään kaksi pulloa talteen; yksi maistettavaksi ja toinen pidemmäksi aikaa varastoitavaksi. Ajattelin nimittäin itsekin tästä käydä nappaamassa uuden Musarin kaappiin juuri kadonneen tilalle!

Viini on varmasti todella upea kumppani monille runsaammille mutta maalaisen simppeleille ruoille, mutta suosittelen nauttimaan viinin sellaisenaan ajatuksen kanssa pienessä seurassa (ainakin meidän tapauksessa viini toimi tässä roolissa ehdottoman upeasti – viini keräsi paikallaolijoilta yksinomaan kehuja ja ylistystä.)

Lyhyesti: Pienen legendan statuksesta nauttiva viini Libanonista, joka henkii vanhan maailman perinteistä viiniosaamista ja vivahteita Bordeaux'n suunnalta. Kokonaisuus on varsin syvä ja voimakas, muttei iso tai massiivinen, vaan ennen kaikkea poikkeuksellisen vivahteikas ja tasapainoinen. Kerrassaan upea, persoonallinen punaviini, joka kannattaa dekantoida useampi tunti ennen nauttimista.

Arvio: Täydellinen – upean tasapainoinen viini, joka huokuu puhdasta nautintoa. On melko selvää miksi Musar nauttii viininharrastajien keskuudessa runsasta arvostusta.

Hinnan (35,60e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

18.2.13

Birichino Grenache Vieilles Vignes 2010

Birichino Grenache Vieilles Vignes 2010
  • Valmistaja: Birichino
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Central Coast
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, Central Coast
  • Rypäleet: Grenache (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: ? (Helmikuu 2013, Ravintola Farang)
  • Hinta nyt: 18,85e (Helmikuu 2013, vindirekt.fi)
Reilu viikko takaperin kävimme testaamassa kiitettävän kasan positiivisia arvosteluja ja muita huomionosoituksia keränneen ravintola Farangin. Ruokalistoilta valikoitui ei-niin-yllättäen maistelumenu ja menulle suositellut viinit (minkä vuoksi viinin hinta ei onnistunut jäämään mieleeni.) Viinimenu kiinnosti erityisesti kahden viinin osalta: ensimmäiseksi silmiin osui mainiolla ja persoonallisella Malvasiallaan vakuuttaneen Birichinon punainen Grenache; toinen kiinnostava tapaus oli todella loistavana pitämäni Kracher Beerenauslesen uusi vuosikerta 2009.

Pettymykseni olikin suuri, kun jälkiruokien saapuessa pöytään laseihimme kaatui Errazurizin Sauvignon Blanc Late Harvestia. Tiedustellessani että eikö Kracher kuulunutkaan menuun, hämmentyi tarjoilija ja lähti selvittämään asiaa. Asianlaidaksi pian paljastui Kracherin hiljattainen loppuminen, mitä paikattiin Errazurizilla – asiasta mitenkään asiakkaalle mainitsematta. Tavallinen ravintolan asiakas tuskin tällaista asiaa edes noteeraa, mutta omaan makuuni oli melko kehno veto vaihtaa mitään mainitsematta asiakkaan tilaama viini toiseen – listalla oli kuitenkin muutama muu mielenkiintoisen oloinen viini, jonka olisin voinut mielummin testata (eikä mielestäni Errazurizin äärimmäisen yllätyksetön tusinajälkiruokaviini ole mitenkään samalla tasolla laadukkaan Beerenauslesen kanssa.) Mielestäni tahdikkain veto ravintolalta olisi kysyä asiakkaalta käykö korvaava viini vai tuodaanko viinilista tarkasteltavaksi ja tarvitseeko asiakas suosituksia.

(Lisäksi paljastui myös että yhden seuralaisemme viinimenun punaviini oli myös vaihdettu kaikessa hiljaisuudessa tähän Birichinoon, mutta se ei aiheuttanut samanlaista mielipahaa tämän viinin ollessa varsin mainio tapaus. Koska kuitenkin myös maistelimme toistemme viinejä, olisi ollut mukavaa, jos kaikilla ei olisi ollut samaa punaviiniä.)

Joka tapauksessa, itse asiaan, eli arvosteluun. Viini on hieman harvinaisempi tapaus, eli kalifornialainen Grenache – rypälelajike, joka on erityisen suosittu pääasiassa Etelä-Ranskassa ja Espanjassa, sekä pienemmässä määrin Australiassa. Viini on tasan 100-vuotiaiden köynnösten hedelmistä tehty – kyseessä oleva viinitarha on nimittäin istutettu vuonna 1910.

Väriltään viini on läpinäkyvän verenpunainen.

Tuoksu on todella avoin ja hurmaava; päällä on todella runsaasti Grenachelle ominaista kypsää vadelmaa ja metsämansikkaa, niiden alta rupeaa löytymään paahtunutta ja pölyistä maamaisuutta, tuoretta punaista marjaisuutta ja kevyttä savuisuutta. Avauduttuaan löytyy myös hyvin hentoa ja mallikkaasti taustalla pysyttelevää tummansuklaista tammea, tupakkaa ja hieman tuntuvampaa nahkaa.

Maultaan Birichinon Grenache on rypälelajikkeen edustajaksi yllättävän kevyt mutta samalla todella intensiivinen, freesi ja pirteä. Viini on todella puhdaspiirteinen ja aromikas kokonaisuus, jossa on varsin pirteät hapot, paljon nuorekkaan vadelmaista ja kirsikkaista marjaisuutta, maata ja maustepippurista mausteisuutta. Hedelmä on varsin kypsää ja mehukasta, mutta ei millään tavalla ylikypsää tai makean oloista. Tanniineiltaan viini on varsin vaatimaton. Yleisilme on ihastuttavan tasapainoinen sekä niin jenkkiviiniksi kuin Grenacheksi varsin persoonallinen ja sopivan intensiivinen.

Jälkimaku on melko pitkä. Kielellä häilyvä jälkivaikutelma jättää kypsää marjaisuutta, kevyttä luumuisuutta, aromaattista yrttisyyttä, voimakasta mausteisuutta ja hennosti savuista maata. Lopussa tuntuu kevyttä alkoholin lämpöä.

Birichinon Grenache toimi todella upeasti Farangin maistelumenun loppupuolella. Vaikka viini korosti valmiiksi tulisten ruokien poltetta entisestään, kesti viini samalla varsin mainiosti ja poikkeuksellisen tyylikkäästi tulisuuden aromimaailman kärsimättä pätkääkään. Kevyt, kypsän marjainen, mausteinen ja nuorekas makuprofiili sopi suorastaan yllättävän erinomaisesti ruokien moniulotteiseen makumaailmaan. Parin testatun viinin perusteella voin julistautua Birichinon faniksi – talo tuntuu puskevan ihastuttavan persoonallisia, puhdaspiirteisiä ja tasapainoisia viinejä, joiden tarkoituksena ei ole iskeä maistajaa turpaan, vaan hurmata amerikkalaiskontekstissa poikkeuksellisen elegantilla otteella. Todella mainiota tavaraa! Sekä yllättävän toimiva punaviini tuliselle aasialaisruoalle! Hatunnosto viinitalolle sekä ravintolan viineistä vastanneelle taholle.

Lyhyesti: Kevyehkö, freesi, intensiivinen, varsin aromikas ja miellyttävän persoonallinen Grenache Atlantin toiselta puolelta. Viini, joka haastaa Etelä-Euroopan Grenache-viinit, minkä lisäksi vielä vie monia niistä kuin pässiä narussa.

Arvio: Erinomainen – tähän viiniin pätee se, jota kirjoitin jo Birichino Malvasian kohdalla: todella mallikas suoritus yhdysvaltalaiselta viinitilalta; viinissä yhdistyy amerikkalaisviinien runsas ja rehevä aromikkuus vanhan maailman kepeyteen, puhdaspiirteisyyteen ja eloisaan hapokkuuteen. Loistava esimerkki uuden maailman viiniosaamisesta!

Hinnan (18,85e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

17.2.13

J.B. Adam Gewurztraminer Grand Cru Kaefferkopf VV 2010

Jean-Baptiste Adam Gewurztraminer Grand Cru Kaefferkopf Vieilles Vignes 2010
  • Valmistaja: Jean-Baptiste Adam
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace Grand Cru Kaefferkopf
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Haut-Rhin, Ammerschwihr
  • Rypäleet: Gewürztraminer (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 16-20e (Tammikuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Toinen J.B. Adamin Grand Cru Kaefferkopf -tarhalta tuleva viini on tämä Gewurztraminer – viinitalon viljelemä osuus Kaefferkopfista kun on jaettu niin, että n. kolmannes on Rieslingille ja kaksi kolmannesta Gewurztraminerille.

Väriltään viini on hailakan kellertävä ja melko vaatimaton.

Aromikas tuoksu on todella mehevä ja hunajaisen kypsä. Kypsänmehevän hedelmän alta löytyy myös rypäleelle tyypillisiä, mausteisia ja ruusuisen parfyymisia sävyjä, mutta kokonaisuus on selvästi enemmän makeisiin hedelmiin taittuva.

Suussa viini jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä: kielellä pyörii kypsänmakeita vivahteita ja yleisilme asettuu jonnekin puolikuivan ja puolimakean välimaastoon. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja tuhdin oloinen, muttei erityisen löysä; kokonaisuudessa on varsin mukavasti voimaa ja intensiteettiä. Rehevän aromikkaiden makujen joukosta löytyy voimakasta hunajaa, kukkeutta, aasialaisia mausteita – häivähdyksiä kanelista ja jeerata – sekä raikkautta tuovia sitruksien ja karambolan vivahteita.

Jälkimaku on lämmin ja keskimaun tavoin rehevä ja hyvin aromikas. Makean hedelmän ja hunajan ryhtyessä haipumaan, paljastuu alta varsin pirtsakkaa mineraalisuutta samalla kun kielellä voimakkaana tuntuva keskimaun mausteisuus rupeaa taittumaan kuivaan ja jopa hieman bitteriseen suuntaan. Jälkivaikutelma on hyvin runsas, monisyinen ja pitkään jatkuva.

Yleisesti J.B. Adamin GC Gewurztraminer on todella upea esitys ja ehdottomasti parhaimpia maistamiani Grand Cru -tason Gewurztraminereita – tai Gewürzteja noin yleensäkään. Se on niin överi kuin GC Gewurztraminer nyt voi olla, mutta silti todella tasapainoinen ja hedonistisen nautinnollinen. Selvästä makeudestaan huolimatta jäännössokeri ei juurikaan töki, vaan sointuu upeasti kokonaisuuden kanssa yhteen. Viini on todella mainio tapaus nautittavaksi ihan sellaisenaan, viinin upeutta ihmetellen, mutta kokonaisuus toimii varmasti myös erilaisten pehmeiden ja aromikkaiden juustojen, kevyesti makeiden jälkiruokien tai mausteisten aasialaisruokien parina. Lisäksi viiniä voi varmasti varastoida huoletta vielä useiden vuosien ajan.

Lyhyesti: Erittäin runsas, rehevä, kypsä ja makeahko huippuluokan Gewürztraminer, joka on koostaan huolimatta todella elegantti ja tasapainoinen esitys. Tasokas ja harmoninen valkoviini, joka edustaa tämän melko hankalan rypälelajikkeen ehdotonta huippua. Nuori, mutta iästään huolimatta ja todella mainio.

Arvio: Täydellinen – tähän viiniin on onnistuttu saamaan se kaikki hyvä, mitä Gewürztraminerista on mahdollista saada irti. Happoja soisi olla enenmmänkin, mutta nykykunnossakin viini tuntuu pärjäävän mainiosti. Hatunnosto viinitalo Adamille!

Hinnan (16-20e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

15.2.13

J.B. Adam Riesling Grand Cru Kaefferkopf VV 2009

Jean-Baptiste Adam Riesling Grand Cru Kaefferkopf Vieilles Vignes 2009
  • Valmistaja: Jean-Baptiste Adam
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace Grand Cru Kaefferkopf
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Haut-Rhin, Ammerschwihr
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 16-21e (Tammikuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Vuorossa jälleen yksi lämpimän vuosikerran 2009 Grand Cru Riesling. Rupeaa pikku hiljaa vaikuttamaan siltä, että näiltä viineiltä voi odottaa melkein mitä vain – monet viinit ovat olleen runsaita, mutta myös raskaita, löysiä ja hyviksi Rieslingeksi auttamattoman vähähappoisia, kun taas toiset ovat olleet yllättävänkin freesejä ja eloisia esityksiä. Tästä epävarmuustekijästä huolimatta tutustun ihan mielelläni todella freesillä ja hapokkaalla perus-Rieslingillä vakuuttaneen J.B. Adamin tähän luomuna ja biodynaamisesti valmistettuun Grand Cru Rieslingiin.

Väriltään viini on runsas ja syvä vihreään taittuvan oljenkeltainen, sekä kevyesti öljyisen oloinen.

Tuoksu on miellyttävän runsas, mutta hyvin tuoreen ja raikkaan oloinen; tuoretta omenaa, kevyttä limettisyyttä ja mineraalia. Makea hunajaisuus ja mehevät trooppiset hedelmät loistavat poissaolollaan.

Maultaan viini on kirkas, kuiva, kypsän omenainen ja sitruksinen. Puhdaspiirteinen, mukavan hapokas ja lähes kieltäkipristävän intensiivinen suutuntuma on todella mallikkaan raikas ja eloisa, viini ei ole läheskään niin raskas kuin valtaosa maistamistani 2009 Rieslingeistä. Pian kokonaisuuteen astuu mukaan voimakas, kevyen merellinen mineraalisuus.

Jälkimaussa on aluksi voimakasta kivistä mineraalisuutta ja voimakkaan hapokkuuden tuomaa intensiteettiä, mutta niiden väistyessä kielelle nouee aluksi tuoretta omenaa, sitten kuivattua ananasta ja lopuksi hentoa hunajaista makeutta. Jälkivaikutelma on varsin runsas, tyylille uskollinen ja jatkuu pitkään.

J.B. Adamin GC-risukka onnistui yllättämään varsin positiivisesti – en jaksa antaa vuosikerran 2009 elsassilaisille hirveästi odotusarvoa, sillä todella monet ovat olleet meheviä, helppoja ja jopa raskaita esityksiä. Sen sijaan tästä viinistä ei vaikuta löytyvän kuuman vuoden merkkejä juuri ollenkaan, vaan kokonaisuus on todella mallikas ja osa-alueiltaan upeasti balanssissa. Niin intensiteettiä kuin Grand Cru -tasoisten viinien runsautta ja syvyyttä löytyy reilulla kädellä. Viini on varsin mainio, mutta vielä armottoman nuori ja tuntuu reilun kolmen vuoden iässäkin olevan lähes raa'an oloinen.

Viini kaipaa vielä muutamia vuosia ikää ja esimerkiksi tuottajan väite siitä, että viini saavuttaisi huippunsa 10-15 vuoden iässä vaikuttaa varsin realistiselta. Oli viinillä ikää kuinka paljon tahansa, on Grand Cru Kaefferkopf Riesling todella mainio laatu-Riesling, joka on onnistunut hienosti välttämään kuuman vuosikerran vitsaukset.

Lyhyesti: Vielä varsin tiukka, intensiivinen ja kuuman vuosikerran viiniksi ihastuttavan viileän oloinen huippu-Riesling, jolla on vielä reilusti vuosia edessään. Suosittelen useamman vuoden lepäilyaikaa ennen korkkaamista.

Arvio: Erinomainen – saisi tämäkin viini päätyä Alkon hyllyille, ja mieluusti järkevään hintaan. Joka tapauksessa, Jean-Baptiste näyttää osaavan tehdä Rieslingejä – ainakin omaan makuuni. Nuori, intensiivinen ja mainio Grand Cru.

Hinnan (16-21e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

J.B. Adam Auxerrois Vieilles Vignes 2011

Jean-Baptiste Adam Auxerrois Vieilles Vignes 2011
  • Valmistaja: Jean-Baptiste Adam
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace
  • Rypäleet: Auxerrois (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 20,30e (Tammikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Itse herra Jean-Baptiste Adamin hallinnoiman tiskin tarjonnasta valikoitui seuraavaksi viinitalon luomuna ja biodynaamisesti viljeltyjen tilojen vanhojen köynnösten Auxerrois, joka löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta.

Viini kellanvihreä väri on todella geneerinen valkoviinin väri. Ei mitään yllätyksiä ulkonäköosastolla.

Kevyesti mausteinen tuoksu on tuoreen hedelmäinen, kevyesti trooppisiin mielikuviin taittuva; sitrushedelmiä, omenaa, kevyttä aprikoosia, aavistus ananasta.

Keskitäyteläinen maku tuntuu asettuvan jonnekin kuivan ja puolikuivan välimaastoon (Alkon sivujen mukaan vuosikerrasta 2009 löytyy 6 g/l jäännössokeria, mutta tämä vuosikerta jää mysteeriksi.) Keskimaku seuraa uskollisesti tuoksua; melko hapokas maku tarjoilee sitrusta ja omenaa sekä kevyesti trooppisempien hedelmien vivahteita.

Keskipitkä jälkimaku on freesi, raikkaan hedelmäinen ja kevyen mineraalinen.

En tiedä johtuiko silloisesta taudistani, vähäisestä kokemuksestani Auxerrois'n kanssa vai mistä, mutta viinistä oli todella vaikea saada otetta. Kokonaisuus on ihan miellyttävä ja tasapainoinen, mutta samalla todella yllätyksetön ja geneerinen; lisäksi paketista tuntuu puuttuvan yleensä "vieilles vignes" -merkinnän mukana tulevaa syvyyttä / runsautta / vivahteikkuutta / intensiteettiä / dägää. Viinissä ei ole mitään vikaa, mutta se ei oikeastaan tarjoile mitään, mikä saisi siitä innostumaankaan. Selvästi ranskalainen, Alsacen henkeä huokuva viini, mutta jotenkin erittäin kasvoton ja persoonaton esitys. Mainio ruokaviini, josta ei tunnu löytyvään oikein mitään.

Lyhyesti: Mukavan raikas, tasapainoinen ja täydellisen yllätyksetön elsassilaisvalkoviini.

Arvio: Tylsä – mainio, nautittava ja täydellisen mitäänsanomaton. Kyllähän tätä mielellään juo, mutta pakko myöntää, ettei viini onnistu jättämään niin kielelle kuin takaraivoonkaan minkäänlaisia mielikuvia.

Hinnan (20,30e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

14.2.13

J.B. Adam Riesling Letzenberg Cuvée Jean-Baptiste 2010

Jean-Baptiste Adam Riesling Letzenberg Cuvée Jean-Baptiste 2010
  • Valmistaja: Jean-Baptiste Adam
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Haut-Rhin
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 15,99e (Tammikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 16,37e (Tammikuu 2014, Alko)

Albert Mannin pöydästä siirryin viereiseen J. B. Adamin pöytään, jossa viinejä esitteli itse Jean-Baptiste Adam. Aloitin nappaamalla Alkostakin löytyvän Riesling Letzenberg Cuvée Jean-Baptisten hetki sitten hakemieni pikkupurtavien kumppaniksi.

Viini tulee 3 hehtaaria kattavalta Letzenbergin tarhalta, eteläisestä Alsacesta, Ingersheimin kylästä. Tarhan alasta puolet on varattu Rieslingille ja puolet Pinot Gris'lle.

Väriltään viini on kevyesti kellertävän vihreä.

Tuoksussa on tuoretta sitruunaa ja makeampaa sitruunamarmeladia, persikkaa ja persikan kiveä sekä viileätä, kivennäisvetistä mineraalia. Kokonaisuus on selväpiirteinen, raikas ja viileä.

Kuivalta maultaan viini on eloisa, varsin hapokas ja jopa kirpakka. Tuoreen sitruunaisen ja kirpeän greippisen sitruksisuuden ohella on myös hieman kuivaa omenaa ja vivahde kypsempää troopista aprikoosia. Kokonaisuus on karuhko, sekä runsaan hapokkuutensa vuoksi hyvin fokusoitunut ja erittäin intensiivinen.

Jälkimaku on keskimaun tapaan hyvin intensiivinen ja kirpeän rapsakka; kielellä pyörii tuoretta, hapokasta omenaa, vivahde kukkia ja aavistus makeata hunajaisuutta, sekä voimakasta, märän kivistä mineraalisuutta. Jälkimaku ei ole erityisen pitkä, mutta hyvin kuiva, puhdaspiirteinen ja voimakas, jopa leukaperiä kiristävä.

Viini toimi todella mainiosti pikkupurtavien kanssa – viinin teräksinen ja veitsenterävä hapokkuus toi sille vaikuttavan paljon hartiaa pistämään runsaampienkin ruokien rakenteelle vastapalloon, kun taas freesit aromit sointuivat kevyiden ruokien aromeihin todella mainiosti. Sellaisenaan viini oli hieman turhankin karu ja pelkistetty, mutta ruokaviininä Riesling Cuvée JB oli todella mainio esitys vailla vertaa.

Yleisesti viini on hyvin tehty elsassilais-Riesling, mutta selvästi sieltä karummasta päästä. Kypsää ja aromikasta seurusteluviiniä etsivän kannattaa karttaa Letzenberg Rieslingiä, mutta kevyelle ja raikkaalle ruoalle intensiivistä pakettia kaipaavan sen sijaan kannattaa pitää viini korvan takana. Lisäksi viini lienee varsin kelpo valinta kypsytettäviä Rieslingejä etsivälle – parin kolmen vuoden odottelu voisi hillitä runsainta hapokkuutta, tuoda aromeihin lisää syvyyttä ja vivahteita ja nostaa makumaailmaa yleisesti paremmin etualalle.

Lyhyesti: Hyvin tehty, tyylillisesti melko pelkistetty ja erittäin hapokas ruokaviini. Runsaasti greippisen kirpeää sitruksisuutta, tuoretta omenaa ja suutapuhdistavaa mineraalisuutta ja vain kevyt aavistus kypsempiä aromeita.

Arvio: Tyylikäs – todella mainio Alsacen Riesling Alkon valikoimassa. Ei vielä GC Rieslingien tasolla, mutta selvästi harppaus perustason risukoista.

Hinnan (16,37e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

13.2.13

Albert Mann Pinot Noir Clos de la Faille 2010

Albert Mann Pinot Noir Clos de la Faille 2010
  • Valmistaja: Domaine Albert Mann
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Haut-Rhin, Wintzenheim
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: n. 30e (Tammikuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viimeiseksi maistamakseni Albert Mannin viiniksi jäi Clos de la Faille – ei-Grand Cru -tasoinen yhden tarhan Pinot Noir (Alsace Grand Cru kun sallii vain valkoviinejä.) Kyseinen viinitarha on kooltaan yhden hehtaarin mittainen ja sijaitsee Wintzenheimin kylässä, eteläisessä Alsacessa.

Väri on elsassilais-Pinot Noireille tyypillisesti todella hailakka, läpinäkyvän punertava ja lähes roséemaisen vaaleanpunainen. Kokonaisuus muistuttaa enemmän rosée- kuin punaviiniä.

Päällimmäisenä tuoksussa on mausteisuutta ja maatalon henkeä – nahkaa ja funkia. Alta löytyy kuitenkin hillitty mutta selväpiirteinen marjapohja: tuoretta puolukkaa ja kevyttä, makeahkoa kirsikkaa.

Maultaan viini on mausteinen ja hyvin kuiva, mutta kevyehkö. Yleisvaikutelma on viileä, nuorekas, tuoreen karpaloinen, hapankirsikkainen, jopa kirpeä ja varsin hapokas. Ryhdikästä yleisvaikutelmaa tukee happojen lisäksi hyvin kevyet mutta nuoret ja tiukat tanniinit.

Jälkimaku on hapokas ja mehukas, se jättää kielelle tuoretta, hapokasta marjaisuutta, kevyen pippurista mausteisuutta ja hentoa likaisuutta.

Kokonaisuus on varsin tyylipuhdas ja miellyttävä, mutta samalla myös hieman yllätyksetön – mikä vastaa mielikuvaani elsassilaisista Pinot Noireista. Viini on miellyttävä ja hyvin freesi, mutta ei loppupeleissä tarjoa mitään kovinkaan ihmeellistä tai erilaista, minkä lisäksi viinin kepeys saa sen vaikuttamaan jopa melkein vaatimattomalta – mikä ei ole erityisen mairittelevaa tämän hintaluokan Pinot Noireissa. Clos de la Faille 2010 on ihan hyvin tehty, tasapainoinen ja intensiivisen hapokas erittäin kevyen pään Pinot Noir, mutta ei kuitenkaan niin erityisen ihmeellinen tapaus, että 30 euron kieppeillä pyörivä hintalappu olisi perusteltu.

Lyhyesti: Melko tyypillinen Alsacen Pinot Noir; hapokas, mausteinen, tuoreen marjainen ja varsin kevyt. Tuore ja kirpeään taittuva aromimaailma kaipailee ruokaa seurakseen.

Arvio: Hyvä – freesi, eloisa ja mukavan tasapainoinen, mutta samalla myös turhan kevyt ja yllätyksetön Pinot Noir Alsacesta.

Hinnan (~30e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

12.2.13

Albert Mann Gewurztraminer Grand Cru Steingrubler 2009

Albert Mann Gewurztraminer Grand Cru Steingrubler 2009
  • Valmistaja: Domaine Albert Mann
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace Grand Cru Steingrubler
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Haut-Rhin, Wettolsheim
  • Rypäleet: Gewürztraminer (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: n. 22e (Tammikuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viimeiseksi testaamakseni Albert Mannin valkoviiniksi jäi Grand Cru -tasoinen Gewurztraminer Steingrublerin viinitarhalta. Kaakkoon avautuva Steingrubler on harvinaisen jyrkkärinteinen Alsacen viinitarhaksi, mikä pitää tehokkaasti kuivana jo entisestään vähäsateisen viinitarhan maaperää.

Väriltään viini on hieman vaatimaton, neutraali ja kevyesti raa'an vihertävä.

Elegantti tuoksu on Gewurztramineriksi melko kevyt ja hillitty, mutta miellyttävä ja monisyinen: kokonaisuudesta löytyy klassisia rypäleen ominaisaromeja, eli kukkeata ruusuvettä ja litsiluumua, mutta myös kevyttä appelsiinikaramellisuutta, mineraalia ja hentoa aasialaista mausteisuutta.

Maultaan viini on jossain puolikuivan ja puolimakean välimaastossa. Kypsä aromikkuus tuo kielelle runsaasti hunajaista hedelmäisyyttä, mausteisuutta, parfyymisyyttä ja märkiä kiviä mieleen tuovaa viileätä mineraalia. Kokonaisuus on hieman alkoholisen lämmin, melko täyteläinen ja rehevä, mutta melko tasapainoinen – vaikkei viini ole mitenkään huomattavan hapokas, ei se ole myöskään mitenkään erityisen raskas kuuman vuoden Gewurztramineriksi.

Jälkimaku jatkaa keskimaun viitoittamalla tiellä ja jättää kielelle parfyymista kukkaisuutta, kevyttä mausteisuutta ja kypsää päärynää. Jälkivaikutelma on korkeintaan keskipitkä ja vähäisistä hapoista johtuen hieman voimattoman oloinen.

Albert Mannin GC Gewurztraminer on varsin maukas ja tasapainoinen esitys, mutta kärsii monen muun viinin tapaan kuumasta vuosikerrasta – ei kuitenkaan kovinkaan paljon, erityisesti jos rypälelajikkeen ottaa huomioon. Viinissä on mukavasti runsautta ja aromaattisuutta, mikä erottaa sen tavallisista Alsacen Gewurztraminereista, eikä se raskaskaan, mutta silti viinistä tuntuu puuttuvan happojen tuoma raikkaus ja intensiteetti, jota näin runsas ja makeaan taittuva viini kaipaisi. Gewurztraminer GC Steingrubler ei ole mitenkään huono, mutta loppupeleissä melko harva 2009 Gewurztraminer vaikuttaa olevan sen tason esitys, että olisi varsinaisesti rahansa arvoinen.

Lyhyesti: Runsas ja aromikas, mutta myös hieman voimaton ja ponneton Grand Cru Gewurztraminer.

Arvio: Hyvä – melko tyypillinen runsaan pään alsacelais-Gewurztraminer, mutta hieman alisuoriutuja Grand Cru -tason viiniksi.

Hinnan (~22e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.