Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

23.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


31.3.13

Rabl Blauer Zweigelt Vinum Optimum 2009

Rabl Blauer Zweigelt Vinum Optimum 2009
  • Valmistaja: Weingut R. Rabl
  • Tyyppi: Punaviini, Qualtitätswein Niederösterreich
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
  • Rypäleet: Zweigelt (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 13,99e (Maaliskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 14,41e (Helmikuu 2014, Alko)

Aina silloin tällöin tulee pläräiltyä vanhaa kunnon Viinistä Viiniin -opusta. Joskus kirjaa pläräillessä silmiin osuu joku tuiki tuntematon viini, johon herää mielenkiinto kirjan kuvauksen perusteella. Rablin Zweigeltin Rinta-Huumo ja Berglund ovat arvioineet neljän tähden arvoiseksi ja hinta-laatusuhteeltaankin selvästi hintatasoaan paremmaksi; kuvauksenkin puolesta viini vaikuttaa varsin näpsäkältä, joten ei muuta kuin viini testiin ja katsomaan meneekö makumieltymykset yksiin!

Väriltään viini on tasaisen tumman kirsikanpunainen ja melko läpinäkyvä.

Tuoksussa on paljon kypsiä, tummia marjoja (päällimmäisenä mustikkaa ja karhunvatukkaa) sekä mehevää mansikkaa ja vadelmaa. Tuoksun yleisvaikutelma on kypsänmakea sekä hieman yksiulotteinen.

Maultaan Rabl on selvästi tuoreemman marjainen, yrttinen, pippurinen ja kuivahko. Tuoksun marjaisuus toistuu selvästi maussa, mutta hämäävästi ei läheskään yhtä kypsänmakeana kuin tuoksu antaisi odottaa – makeus tuntuu lähinnä kevyenä ja ohimenevänä makeana mustikkamehumaisuutena kielen kärjessä. Seassa on myös mielenkiintoa tuovaa yrttisyyttä ja kevyttä metsäisyyttä. Suutuntumaltaan viini on ryhdikkään hapokas, mutta samalla tasaisen pehmeä ja huoleton. Tanniineja on kevyesti, eli ei ainakaan niin paljon, että viini rupeaisi tökkimään sellaisenaan nautittuna. Yleisesti viinin makeanmehevän tuoksun ja varsin kuivan marjaisen maun välillä on hauskaa ristiriitaisuutta.

Jälkimaultaan viini on kuivan punamarjainen, aromaattisen yrttinen, kuivahko, mukavan napakan hapokas ja kevyen savuinen. Jälkivaikutelma ei ole kovinkaan pitkä tai erityisen kummoinen, mutta miellyttävän tasapainoinen ja sopivan raikas.

Yleisesti viini on varsin miellyttävä, tasapainoinen ja marjavetoinen punaviini, jossa suurinta yllätyksellisyyttä tuo makeaa ja runsasta tuoksua seuraava kuiva ja tuoreen marjainen keskimaku. Viini on kuitenkin yleisesti varsin tasapaksu ja yllätyksetön esitys, joka ei juurikaan tuo mitään uutta marjaisten ja mehevien keskieurooppalaisten punaviinien joukkoon – onko oikeasti olemassa tuottajia, jotka onnistuvat saamaan Zweigeltista aikaan jotain mielenkiintoista kuivien punaviinien saralla?

Viini maistui ihan hyvin niin manchego-juuston kanssa kuin sellaisenaan, mutta ei onnistunut juurikaan jättämään suuria muistijälkiä. En siis voi ihan yhtyä Viini-lehden toimituksen mielipiteeseen viinistä – kyseessä on varsin hyvä perusviini, mutta mielestäni sellaista on jo syytä odottaa lähes 15 euron hintalapulla. Miellyttävä, helppo ja tasapainoinen punaviini niin seurusteluun kuin arkisille ruoille, muttei mitään niin kummoista, että oikeasti tekeisi mieli suositella ihmisiä erityisesti testaamaan juuri tätä.

Lyhyesti: Varsin kypsänmakealla ja mehevällä tuoksulla yllättävä kuiva, marjainen, pehmeä ja tasapainoinen perusviini Itävallasta. Helppo ja huoleton arkiviini.

Arvio: Miellyttävä – viini on varsin mukavaa peruskauraa, joka pyörii suussa ja valuu nieluun vaivatta, eikä hierrä tai kierrä. Samalla viini ei myöskään oikein onnistu jättämään juuri minkäänlaisia musitijälkiä. Helppoa arkitavaraa.

Hinnan (14,41e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

28.3.13

Blandy's Sercial 1940

Blandy's Sercial 1940
  • Valmistaja: Blandy's Madeira
  • Tyyppi: Väkevöity viini, DOC Madeira, Frasqueira
  • Maa: Portugali
  • Alue: Madeira
  • Rypäleet: Sercial (100%)
  • Koko: 0,7
  • Hinta arviointihetkellä: 212,40e (Helmikuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Chris Blandyn vetämä Madeira tasting päättyi kahden vuosikerta-Madeiran, Frasqueiran, ihmettelyyn. Ensimmäinen, Terrantez 1976, oli puolimakea; jälkimmäinen, Sercial 1940, rutikuiva. Lisäksi en löytänyt mitään tietoja viinin jäännössokerista, joten mysteeriksi jäi se, vaikuttaako viini ainoastaan rutikuivalta, vai onko se ihan oikeasti täysin kuiva – kumpikin mahdollisuus on täysin todennäköinen, sillä Sercialista on valmistettu myös täysin kuivaa Madeiraa, minkä lisäksi viinin lähes naurettava määrä (11,4 g/l) happoja takaa sen, että vaikka viinissä olisi reilustikin jäännössokeria, ei se helposti läpi maistuisi.

Viini on todellisuudessa tyyliltään 46-vuotiasta, sillä viini on pullotettu jo 1986, eli lähemmäs kolmisenkymmentä vuotta sitten.

Väriltään viini on tasaisen kullankeltainen, hieman ohutta hunajaa muistuttava.

Tuoksu on todella röyhkeä ja lähes hyökkäävä – nenää ei tarvitse tuoda kovinkaan lähelle lasia, kun tuoksu jo käy päin näköä. Yleisvaikutelmaltaan tuoksu on hyvin vanha ja likainen, seassa on multaista maaperää, savuisuutta, paperimassaa, hennosti kuivattuja hedelmiä, vanhoja huonekaluja, sammaloitunutta puuta ja maltaisuutta, joka tuo mieleen jonkin epämääräisen oluen tai viskin ilman hallitsevaa tammisuutta.

Suussa viini on vähintään yhtä mielenkiintoinen seikkailu kuin tuoksukin, mutta ilmeeltään täysin toisenlainen – todella hapokas, kirpeä ja rutikuiva ensikosketus johdattaa kuivan hunajaiseen, kitkerään, puiseen ja tiukkaan makumaailmaan. Leukaperiin asti viiltävä hapokkuus ja hampaat narskumaan saava kuivuus vain korostaa viinin pähkinäisiä, pistävän sherryisiä, hyvin mausteisia, tupakkaisia ja vaaleapahtoisen kahvisia piirteitä. Pitkään viini vaikuttaa hedelmäpuoleltaan täysin kuolleelta ja tertiääriaromien valtaamalta, mutta lasia pyörittelemällä, nuuhkimalla ja pitkään suussa pyörittelemällä löytyy taustalta häilyviä aavistuksia trooppisista hedelmistä, lähinnä hentoa, kirpakkaa passionhedelmää.

Jälkimaussa viinin hapettuneet ja pitkälle kehittyneet piirteet korostuivat eniten; ainoat viinin keskimausta löytyvät, makeuden kanssa flirttailevat aromit katosivat viinin mukana ja kielelle jäi lähinnä voimakasta ja paahteista mausteisuutta, kuivaa pähkinäisyyttä, kevyen maltaista ruisleipäisyyttä ja tupakkaa. Hyvin voimakkaan hapokkuuden johdosta jälkivaikutelma on todella freesi, hyvin intensiivinen ja se tuntuu jatkuvan loputtomasti – vielä toistakymmentä minuuttia tastingin jälkeen viinin vivahteet tuntuivat nousevat kerta toisensa jälkeen kielelleni.

Blandyn yli 70-vuotiaasta vuosikerrasta valmistettu lähes 50-vuotias Sercial on lyhyesti todettuna todellinen viinikokemus ja -elämys. Varsinaista paikkaa sydämessäni se ei onnistunut valtaamaan, sillä rutikuivat ja hapettuneet väkevät viinit harvoin onnistuvat puhuttelemaan allekirjoittanutta, mutta tästä huolimatta viinin käsittämätöntä, vanhan viinin aromien runsautta jaksaa ihastella ja hämmästellä vaikka kuinka kauan. Pienten suupalojen kanssa viinin suorastaan tajuttoman kova hapokkuus talttuu hieman, mutta mikään miedon makuisista finger foodeista ei onnistunut tarjoamaan vastapainoa viinin voimakkaalle, intensiiviselle, ja kaikessa kehittyneisyydessään röyhkeälle aromimaailmalle.

Viinistä ei oikein tiedä mitä ajatella – näin kuiva ja eritoten näin hapokas viini suorastaan karjuu ruokaa kumppanikseen, mutta ruoan pitää olla juuri sopivan runsasta, ettei se jää viinin intensiivisen maun jalkoihin, muttei toisaalta myöskään peitä viinin vaikuttavaa, kehittyneiden piirteiden palettia. Ehkä paras kokemus olikin tutustua viiniin näin yhden pienehkön maistelulasillisen verran – mielikuvitus olisi loppunut kesken, jos olisi pitänyt keksiä mitä tehdä kokonaiselle pullolle!

Lyhyesti: Uskomattoman monisyinen, todella kehittynyt ja suorastaan järkyttävän hapokas, kuiva Madeira, joka on iästään huolimatta vielä mainiosti iskussa.

Arvio: Erinomainen – eivät nämä rutikuivat Madeirat ja muut väkevät hurmaa minua samalla lailla kuin makeammat vastaavat, mutta siitä huolimatta tämän viinin kehittyneiden vivahteiden armadan edessä ei voinut muuta kuin hämmästellä.

Hinnan (212,40e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

27.3.13

Blandy's Terrantez 1976

Blandy's Terrantez 1976
  • Valmistaja: Blandy's Madeira
  • Tyyppi: Väkevöity viini, DOC Madeira, Frasqueira
  • Maa: Portugali
  • Alue: Madeira
  • Rypäleet: Terrantez (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 140-220e (Helmikuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viimeiset kaksi viiniä, jotka esiteltiin Chris Blandyn vetämässä Blandy's Madeira -tilaisuudessa, olivat ns. Frasqueira Madeiroja, eli vuosikertaviinejä (Vintage Madeira näin Lontoon murteella.) Ensimmäinen tarjolla ollut oli valmistettu nykyisin jopa Madeiran saarella erittäin harvinaiseksi käyneestä Terrantezista. Viini on vuosikertaa 1976, mutta viini on pullotettu vuonna 1997, joten tyyliltään se vastaa suurin piirtein 21-vuotiasta Madeiraa. Viiniä ei kuitenkaan ole ymmärtääkseni suodatettu ennen pullotusta, joten se kehittyy kevyesti edelleen pullossa, minkä lisäksi viinin dekantointi karahvin kautta on suositeltavaa.

Terrantez-rypäle tuottaa yleensä makeita ja erittäin aromikkaita viinejä, mutta on myös vaativa kasvatettava (vaatii varsin kuivia kasvatusalueita, mikä on melko vaikea temppu Afrikan tasolla sijaitsevalle madeiran saarelle) sekä erittäin herkkä taudeille, minkä vuoksi rypäle on lähes täysin kadonnut Madeiran saarelta, josta siitä on perinteisesti valmistettu Malvasian ja Boalin kanssa makeammanpuoleista Madeiraa. Nykyisin rypälettä tavataan lähinnä pienissä Vinho Verden alueella osana rypälesekoituksia, mutta nykyisin rypälettä pyritään ksavattamaan enemmän myös Madeiran saarella. Rypälettä ei pidä sekoittaa hyvin samannimiseen Torrontés-rypäleeseen, jota viljellään Argentiinassa.

Väriltään viini on erittäin tummanruskea, hyvin syvä ja lähes läpinäkymätön. Reunoilta viini taittuu kirkkaamman kullankeltaiseksi, kadottaen aivan reunoilla värinsä täysin.

Tuoksu on varsin runsas, mutta huomattavan aromaattinen ja raikas – kukkaista parfyymiä, appelsiininkuorta, aasialaisia mausteita, puuta ja tummaa suklaata. Viinin pitkä ikä niin tynnyrissä että pullossa on selvä tuoksun kehittyneissä vivahteissa, jotka tuovat klyyvariin sherryisen läpileikkaavaa, hapettunutta pähkinäisyyttä, ruskeata omenaa, vanhoja huonekaluja, hentoa hiivaisuutta ja kevyttä kakkaisuutta.

Kielellä viini on ilmaisultaan suorastaan ilmiömäisellä tavalla nuorekkaan freesi – viini ei ole mikään rauhallinen vanhus, vaan hapokkuudessaan yllättävän eloisa ja energinen. Kielellä pyörii pomeranssinkuorta, makean mehukasta mandariinisuutta, pitkään haudutettua mustaa teetä, kevyttä tupakanpurua, hyvin voimakasta pähkinäisyyttä, kuivattua ananasta ja paahdettuja kahvinpapuja. Jäännössokeri (90 g/l) tuo kokonaisuuteen samettista täyteläisyyttä, mutta napakan hapokkuuden vuoksi ei juuri ollenkaan raskautta. Puolimakea maku ei ole niinkään iso, mutta todella kerroksittainen, tyylikäs ja makeudessaan varsin rehevä, joka puolelle kurova. Yleisvaikutelma on uskomattoman moniulotteinen ja elegantti, mutta alkoholisuudessaan (20%) hieman turhan lämmin.

Jälkimaku on kuivan mausteinen, hunajaan taittuvan makea, bitterisen yrttinen, mausteisen kuivakakkuinen, kukkaisan parfyyminen, kevyen appelsiininen, puisevan tamminen ja yleisesti todella aromikas. Suorastaan upea jälkivaikutelma häilyy todella pitkään kielellä, välillä makeaan ja välillä kuivankatkeroiseen taittuen ja jatkuvasti muotoaan muuttaen.

Viini on todella upea ja vaikuttava esitys – siitä löytyy sekä aiemminesiteltyjen, kuivempien Madeirojen hillitympää, varautunutta eleganssia, että makeampien Madeirojen runsaampaa ja rehevämpää aromikkuutta, yhdistettynä todella intensiiviseen ja kokonaisuuden kanssa mainiosti tasapainossa olevaan, sitrusmaiseen hapokkuuteen. Kokonaisuudessa rupeaa olemaan jo melko runsaasti vanhan viinin kehittyneitä piirteitä, mutta hedelmää tuntuu vielä olevan jäljellä, eli viini olisi voinut viettää varmasti pidemmänkin aikaa tynnyrissä.

Yleisesti Terrantez 1976 on todella erinomainen, tyylikäs ja uskomattoman moniulotteinen makean pään Madeira, joka sellaisenaan nautittuna kruunaa aterian kuin aterian paremmin kuin moni upea jälkiruoka. Viinin voisi helposti yhdistää vaikka minkälaisiin jusutoihin tai jälkiruokiin, mutta suosittelen tarjoamaan näin uskomattoman moniulotteisen ja tyylikkään viinin ihan sellaisenaan – näin upea esitys ansaitsee nauttia parrasvaloista omassa, ylhäisessä yksinäisyydessään.

Lyhyesti: Uskomattoman tyylikäs makea Madeira, jossa yhdistyy upeasti hillitympien, kuivempien Madeirojen kevyt eleganssi ja makeampien Madeirojen runsaus ja rehevyys todella raikkaaneloisaan hapokkuuteen ja varsin pitkälle ehtineeseen oksidoitumiseen. Viini ei ole kuitenkaan läpihapettunut ja kuollut, vaan mukana on edelleen varsin kiitettävästi elinvoimaa ja hillitymmissä määrin hedelmäisyyttä.

Arvio: Täydellinen – aivan uskomattoman upea makean pään väkevöity viini. Täydellinen kokemus sellaisenaan; tämä Terrantez on viini jota voisi ihastella loputtomiin.

Hinnan (140-159e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.
Hinnan (160-220e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Blandy's 10 Years Old Malmsey

Blandy's 10 Years Old Malmsey
  • Valmistaja: Blandy's Madeira
  • Tyyppi: Väkevöity viini, DOC Madeira, 10 Years Old
  • Maa: Portugali
  • Alue: Madeira
  • Rypäleet: Malvasia Branca de São Jorge (100%)
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 15-24e (Helmikuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viimeinen neljästä erilaisesta rypälelajikkeesta tehdyistä Madeiroista oli Malvasiasta valmistettu 10yo Malmsey. Malvasia on rypälelajike, jota on viljelty pitkään Madeiran lisäksi ympäri välimeren viinimaita, minkä lisäksi se on nykyisin löytämässä tiensä myös uuden maailman viinimaihin. Tämän viinin etiketistä löytyvällä Malmseylla yleensä viitataan makeisiin, väkevöityihin viineihin (lähinnä Madeiraan), kun taas Malvasialla viitataan tavallisiin, kuiviin valkoviineihin. Malmseyt ovat tyypillisesti niitä makeimpia ja täyteläisimpiä Madeiroja, mihin viitataan yleensä lisämääreellä "Rich Madeira."

Väriltään viini on hyvin tummanpuhuvan rusehtava ja syvä. Reunoilta viinin väri kevenee vaaleampaan kullankeltaiseen.

Tuoksultaan viini on voimakkaasti madeirisoitunut ja sherryisästi hapettunut; kokonaisuus on hyvin pähkinäinen, erityisesti hasselpähkinöihin ja paahdettuihin manteleihin taittuva. Seassa on myös vaahterasiirappia, kukkaisuutta, melassia, joulumausteita ja vaniljaista tammea. Jopa kevyesti pistävän hapettunut tuoksu on makea, voimakas ja hyvien ruskeiden väkevien viinien tapaan "pilalla" hyvällä tavalla.

Maultaan viini on hyvin täyteläinen, makea ja voimakas – mitä kyllä voi odottaakin viiniltä, josta löytyy n. 120 g/l jäännössokeria. Aromimaailma on kevyen rusinainen, kuivan puiseva, kuivakakkuinen, kitkerän tumman suklainen ja savuinen, taustaltaan täynnä kuivattuja keltaisia hedelmiä ja paahtuneen kahvisia aromeja. Vaikka viini on makea ja hennosti öljyisen täyteläinen, sen tuoreen omenainen ja mehukas hapokkuus pitää kokonaisuuden hienosti ryhdikkäänä ja melko raikkaana. Hapokkuus ja bitteriset vivahteet pistävät makeutta mainiosti vastapalloon, eikä yleisvaikutelma ole läheskään yhtä makea kuin aivot väittävät minulle viinin olevan.

Jälkimaku on voimakas; kielellä pyöriimelko pitkään kirpakan hapokasta ja läpitunkevan hapettunutta makua, johon yhdistyy kevyempiä rusinaisia, sitruksenkuorisia, pähkinäisen tammisia ja kukkaisia piirteitä. Kielen kärjessä häilyy hennosti hunajaisuuteen taittuvaa makeutta.

Kokonaisuutena Madeirat tuntuvat muuttuvan yhä intensiivisemmiksi ja vaikuttavammiksi makeuden kasvaessa, mutta samalla viineistä tuntuu katoavan eleganssia ja niitä kevyitä, hienovaraisia vivahteita niiden kadotessa runsaan jäännössokerin tuomien voimakkaiden ja makeiden aromien alle. Tämä Malmsey oli nimittäin melko vaikuttavaa "huhhuh"-kamaa kolmen aikaisemman jälkeen, mutta viinistä ei tuntunut löytyvän ihan samanlaista tyylikkyyttä kuin esimerkiksi selkeästi kuivemmista Sercialista tai Verdelhosta. Lisäksi viinin runsas makeus rajoittaa sen käyttöä – näin makea viini sopii lähinnä jälkiruoaksi tai juustojen kumppaniksi, ei ehkä niinkään esimerkiksi kevyempien alkuruokien tai keittojen pariksi. Tästä huolimatta tämä 10yo Malmsey on erittäin mainio ja maukas tapaus, joka ei yhtään häpeä kuivempien sisarustensa rinnalla.

Lyhyesti: Runsas, täyteläinen, intensiivisen makea ja tyylikkäästi ikää taakseen kerännyt Malmsey Madeira; tyylillisesti hyvin lähellä perinteistä 10yo Tawny Portia.

Arvio: Erittäin hyvä – ei ihan yhtä tyylikäs, elegantti tai raikas kuin kuivemmat kumppaninsa Sercial, Verdelho ja Bual, mutta kuitenkin varsin miellyttävä, moniulotteinen ja mehevä makean pään Madeira.

Hinnan (15-24e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

26.3.13

Blandy's 10 Years Old Bual

Blandy's 10 Years Old Bual
  • Valmistaja: Blandy's Madeira
  • Tyyppi: Väkevöity viini, DOC Madeira, 10 Years Old
  • Maa: Portugali
  • Alue: Madeira
  • Rypäleet: Malvasia Fina (100%)
  • Koko: 0,5
  • Hinta arviointihetkellä: 15-20e (Helmikuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Sercialin ja Verdelhon jälkeen Blandy'sin 10-vuotiaiden Madeirojen suoralla tuli vastaan yleensä puolimakeita ja makeita Madeiroja tuottavasta Boalista (Malvasia Finasta) tehty tapaus. Jäännössokeritietoa en viinille löytänyt, mutta pullon etiketin mukaan viini on "Medium Rich Bual" eli puolimakeata tavaraa olisi luvassa.

Väriltään viini on tummanpuoleisen mahonginruskea, hieman vaahterasiirappia ulkonäöltään muistuttava.

Tuoksu on melko mehevä ja avoin; lasista löytyy kahvisia, madeirisoituneen pähkinäisiä, kuivatun hedelmäisiä, rusinaisia, karamellisia ja aromaattisen tammisia vivahteita. Yleisvaikutelmaltaan viini on itse asiassa melko Tawnyportmainen eikä niinkään sherryisen hapettunut kuin pari edellistä.

Suussa viini aloittaa varsin makeana, mutta muuttuu hyvin nopeasti melko kuivahkoksi sherryisen pähkinäisten aromien ja sitrusmaisen hapokkuuden vaikutuksesta. Aromipuolella on paahtunutta, jopa lähes kitkerää espressoisuutta, hentoa savuisuutta, tummaa siirappia ja joulumausteita. Suutuntuma on eloisa, mutta selvästi kahta aikaisempaa täyteläisempi ja tukevampi. Jäännössokeri kohottaa kehittyneiden ja mausteisten aromien seasta kevyitä kuivatun aprikoosisia ja rusinaisia vivahteita.

Lopuksi jälkimaussa kielelle jaa savuisia, tupakanpuruisia, espressoisia, vaniljaisen tammisia ja kuivatun hedelmäisiä aromeja sekä kehittyneitä vivahteita, jotka maistuvat suurin piirtein siltä, miltä suitsukkeet tuoksuvat. Jälkivaikutelma on pitkä, hapokkuudessaan pirteä, kompleksisen aromikas ja kevyesti tulinen.

Blandy'sin 10 vuotta kypsytetty Madeira on jonkin verran tasokkaan Tawny Portin tyylinen, mutta monia vastaavanikäisiä sellaisia persoonallisemman ja mielenkiintoisemman oloinen, sekä yllättävänkin kuiva jäännössokeristaan huolimatta – olisin odottanut paljon makeampaakin viiniä "Medium Rich" -etiketin takaa. Balanssi on viinissä mainiosti kohdallaan ja kokonaisuus on mukavan mausteinen, varsin mavivahteikas ja aromikas. Raikkaan hapokkuutensa vuoksi viini vaikuttaa varsin sopivalta kumppanilta erilaisille hedelmäpohjaisille jälkiruoille, mutta mausteisen aromimaailmansa puolesta voin kuvitella viinin sopivan mainiosti mausteisemmille kuivakakuillekin. Viini on myös varsin mainio, maukas ja raikas jälkiruoka ihan sellaisenaankin.

Lyhyesti: Makeudestaan huolimatta varsin kuivan oloinen, mausteinen ja tyylikkäästi kehittynyt Madeira. Ryhdikäs, runsas ja tasapainoinen esitys.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin maukas, monipuolinen ja vivahteikkuudessaan kiehtova väkevöity viini. Ei ihan yhtä tyylikäs ja harmoninen kuin kaksi edellistä kuivempaa 10-vuotiasta Madeiraa, mutta vastavuoroisesti selvästi runsaampi ja aromeiltaan voimakkaampi tapaus.

Hinnan (15-20e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

24.3.13

Blandy's 10 Years Old Verdelho

Blandy's 10 Years Old Verdelho
  • Valmistaja: Blandy's Madeira
  • Tyyppi: Väkevöity viini, DOC Madeira, 10 Years Old
  • Maa: Portugali
  • Alue: Madeira
  • Rypäleet: Verdelho (100%)
  • Koko: 0,5
  • Hinta arviointihetkellä: 15-20e (Helmikuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Blandy's Madeirakoulutuksen neljästä eri rypäleestä valmistetun Madeiran sarjassa toisena tuli yleensä puolimakeata tyyliä edustava Verdelho – rypäle, jota kasvatetaan vähäisiä määriä Madeiran ulkopuolella mm. Portugalissa ja Espanjassa.

Väriltään viini on keskisyvän kullanruskea – viinien väri tuntuu selvästi tummuvan makeuden kasvaessa.

Tuoksu on kevyenpuoleinen, mutta Sercialin tapaan varsin tyylikäs ja moniulotteinen. Päällimmäisenä on kukkeutta, kuivattuja hedelmiä, appelsiinia ja kevyttä savuisuutta. Alta rupeaa löytymään hennon maamaisia, mausteisen tammisia ja hapettuneen pähkinäisiä vivahteita.

Maultaan viini on puolimakea – ei siis "makea" sanan varsinaisessa mielessä, kuten jälkiruokaviinit tai tilaisuudessa makeammat vastaan tulleet Madeirat, mutta selvästi edellistä Sercialia makeampi. Aromimaailma on tyylikkäästi kehittynyt; kielellä pyörii nahkaa, mausteista ja makeata kuivakakkuisuutta ja hentoa sherryisyyttä. Hedelmäpuolesta muistuttaa taustalla häilyvä, makean mehukas kuivatt hedelmäisyys. Kokonaisuus on runsaalla hedelmähappoisuudellaan ihastuttavan freesi ja makeudestaan huolimatta varsin kepeä tapaus.

Jälkimaultaan viini on todella pirtsakka ja käytännössä kuiva – kiitos viinin eloisan hapokkuuden. Viinin kadottua suusta pyörii kielellä pitkään mantelisia, särmikkään hedelmäisiä, savuisia ja mausteisia vivahteita. Jälkivaikutelma on intensiivinen, aromikas ja miellyttävän monisyinen.

Kokonaisuutena Blandy'sin kymmenen vuotta kypsynyt Verdelho on todella tyylikäs ja ihastuttava tapaus – siinä on makeamman väkevän viinin runsautta ja houkuttelevuutta, mutta sellaiseksi se on suorastaan hämmentävän kevyt ja hapokas. Viinistä löytyy uskomattoman ryhdikäs särmä, jolla se pystyy helposti leikkaamaan monien erilaisten ruokien läpi muitta mutkitta. Tyylillisesti viini on niin mainio aperitiivi kuin maukas digestiivi, joten yhdistäminen joko kermaiseen keittoon tai suolaisiin juustoihin on lähinnä makukysymys. Lisäksi voisin kuvitella viinin toimivan tarvittaessa vaikka pääruoan kumppanina, edellyttäen vain, että sen kanssa on jotain selvästi makeampaa (kastike, glaseeraus) antamaan vähän vastapainoa viinin makeudelle.

Lyhyesti: Varsin hienostunut, puolimakea Madeira, jossa yhdistyy upeasti sherryisen hapettuneet piirteet makeampiin ja mausteisempiin vivahteisiin – yhdistettynä todella ryhdikkääseen ja intensiiviseen hapokkuuteen. Todella mainio, tyylikäs ja yleiskäyttöinen esitys.

Arvio: Tyylikäs – upea keskitien kulkija Blandy'sin Madeirojen joukossa. Viinin ei-kuiva-muttei-vielä-makeakaan ilmaisu yhdistettyyn rapsakkaan hapokkuuteen tekee viinistä todella helpon naitettavan monenlaisille ruoille; todellinen ruokapöytien yleistyökalu väkevöityjen viinien joukossa.

Hinnan (15-20e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

23.3.13

Blandy's 10 Years Old Sercial

Blandy's 10 Years Old Sercial
  • Valmistaja: Blandy's Madeira
  • Tyyppi: Väkevöity viini, DOC Madeira, 10 Years Old
  • Maa: Portugali
  • Alue: Madeira
  • Rypäleet: Sercial (100%)
  • Koko: 0,5
  • Hinta arviointihetkellä: 15-20e (Helmikuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Chris Blandyn vetämässä Blandy's Madeira -tapahtumassa muutaman 5-vuotiaan Madeiran jälkeen haluttiin esitellä osanottajille Madeiran päärypäleet ja niistä tehtyjen viinityylien erot. Tämä toteutettiin esittelemällä Blandy'sin neljä erilaista, eri rypäleistä valmistettua 10-vuotiasta Madeiraa. Ensimmäinen noista neljästä oli 50 g/l jäännössokerillaan kuivahkoa päätä edustava Sercial.

Sercial on yksi Madeiran perinteisistä neljästä lajikkeesta ja se yleensä tuottaa kevyitä, kuivahkoja ja varsin hapokkaita viinejä, sillä se kypsyy myöhään, ei kerää kovinkaan suuria sokerimääriä ja säilyttää korkean happopitoisuuden rypäleissä sadonkorjuuseen asti. Erityisesti rypäleen hapokkuus tekee Sercial Madeiroista erityisen kypsytyskestäviä. Nykyisin Sercial on melko harvinainen rypälelajike – sitä kasvatetaan vain hyviä pieniä määriä Portugalissa sekä yhä vähenevässä määrin Madeiran saarella. Tämä viini on ennen pullotusta suodatettu, joten se ei kaipaa dekantointia, mutta se ei myöskään siksi enää kehity pullossa.

Väriltään viini on ohuehko, tasaisen ja hennon utuisen vaaleanruskea.

Tuoksultaan viini on kevyehkö, hennon setrinen ja hennon kuivatun hedelmäinen, sekä hapettuneella ilmaisullaan kuivan sherryisen pähkinäinen ja aavistuksen leipäinen.

Maultaan viini on aikaisempiin, runsaisiin ja makeisiin Madeiroihin verrattuna kevyehkö, hyvin vivahteikas ja kompleksi. Tuntuvan hapokkuutensa vuoksi viini on lähes kirpeä ja erittäin napakka; lähes 50 g/l jäännössokerista huolimatta viini maistuu puolikuivalta (mihin kyllä toki saattaa vaikuttaa aikaisemmin maistettujen, makeiden Madeiroiden tuoma kontrasti.) Aromipuolella on hyvin vähän hedelmää; palettia hallitsevat kukkeat, paahdetun mausteiset, poltetun sokeriset ja oksidoituneen pähkinäiset aromit. Seassa kuitenkin löytää kevyttä, kuivahkoa pomeranssisuutta.

Hapettunut ja puiseva jälkimaku on pitkä, kerroksinen ja tuntuu kehittyvän kielellä jätkuvasti; suuhun jää hasselpähkinäisiä, moniulotteisen mausteisia ja kuivatun hedelmäisiä vivahteita varsin pitkäksi aikaa. Runsas, vettä kielelle nostava hapokkuus tuontuu tuovan jälkimakuun runsaasti intensiteettiä.

Kokonaisuutena tämä Madeira on varsin tyylikäs ja hienostunut kuivahkon pään edustaja. Hyvin kuivat väkevöidyt viinit (Sherryt, Portit, Madeirat) eivät usein ole allekirjoittanutta juurikaan puhutelleet, mutta tästä rupeaa löytymään jo sen verran jäännössokeria, ettei viini ole aivan makumieltymysteni ulkopuolella. Yleisesti tämä 10yo Sercial on varsin elegantti ja ennen kaikkea mielenkiintoinen ja kompleksi tapaus, joka kuitenkin tuntuu hyvin hapokkaana tapauksena kaipaavan jotain syötävää kylkeensä – esimerkiksi jokin miedompi, kova juusto tai täyteläinen, kermainen keitto vaikuttaisi varsin osuvalta yhdistelmältä ainakin ajatuksen tasolla. Viini antaisikin varmasti alkupalojen kanssa tarjoiltuna tyylikkäälle ateriakokonaisuudelle sen arvon vaatiman, tyylikkään startin.

Lyhyesti: Kuivahko ja erittäin hapokas Madeira, jossa yhdistyy hienosti Sercialin kevyet, elegantit aromit ja vuosikymmenen kestäneen kypsytyksen ja hapettumisen tuoma kompleksisuus.

Arvio: Tyylikäs – moniulotteinen, vivahteikas ja erittäin ryhdikäs Madeira ruoille, ei jälkiruoille.

Hinnan (15-20e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

22.3.13

Blandy's Alvada 5 Years Old

Blandy's Alvada 5 Years Old
  • Valmistaja: Blandy's Madeira
  • Tyyppi: Väkevöity viini, DOC Madeira, 5 Years Old
  • Maa: Portugali
  • Alue: Madeira
  • Rypäleet: Boal (50%), Malvasia (50%)
  • Koko: 0,5l
  • Hinta arviointihetkellä: 11-15e (Helmikuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Blandy's Alvada on moderni, Madeiran monisataisia vuosia vanhaa perinnettä rikkova viini – tähän räikeänväriseen pulloon pakattu viini on valmistettu perinteisen yhden rypäleen sijaan (rumpujen pärinää) kahden rypäleen 50-50 blendistä!

Eli todellisuudessahan viini ei nyt ole mitenkään erikoinen – sekä Bual (Boal) että Malmsey (Malvasia) ovat perinteisiä makeiden Madeirojen pohjarypäleitä, ja makeahan tämäkin viini on (jäännössokeria 125-130 g/l). Erikoiseksi sen tekee juuri perinteitä rikkovan blendin käyttö ja nuorempaa yleisöä kosiskeleva, moderni etiketti. Tyyliltään viini on Madeiran tyyliin aluksi hyvin lämpimässä ja sitten viileässä yhteensä 5 vuotta tammitynnyreissä kypsytetty viini, johon on haettu sekä makean Malmseyn täyteläisyyttä että aromikkaamman Bualin syvyyttä ja vivahteikkuutta.

Väriltään viini on todella paksun ja syvän tummanruskea – todennäköisesti ikääntyessään reippaasti tummuvan Malvasian tekosia.

Tuoksultaan viini on kevyehkö ja hienostunut: madeirisoitunutta pähkinäisyyttä, sikarilaatikkosita puisuutta, multaa, kevyttä savua, sahanpurua ja aromaattista joulumausteisuutta – mm. neilikan ja kanelin vivahteita. Tuoksu ei siis varsinaisesti räjähdä naamalle, vaan sitä joutuu enemmän etsimään, mutta sen vivahteikkuuden ja syvyyden vuoksi sitä on varsinainen ilo vain ihmetellä klyyvari lasissa.

Ensisiemaus onnistuu elegantin tuoksun jälkeen yllättämään ja täräyttämään kunnolla päin näköä – maku ei ole mitenkään hillitty tai hienostunut, vaan maistajaa kohtaa todella iso, erittäin aromikas, meheväntäyteläinen ja tummanpuhuva makumaailma. Kielellä pyörii runsaasti makeita, kuivattuja tummia hedelmiä, kevyttä nahkaisuutta, tummaa siirappia, mehukkaita trooppisia hedelmiä, maitokahvia, hentoa pähkinäisyyttä ja tumman rommimaista melassia. Suutuntuma on samettinen, hieman raskas ja kaikessa makeudessaan tahmea, mutta samalla kohtuullisen hapokkuuden myötä sopivan freesi.

Jälkimaultaan Alvada on varsin tyylikäs, voimakas ja pitkä; kielelle jää maitosuklaata, kukkaista hunajaa, siirappia ja pähkinäisyyttä. Hapokkuus pääsee mainiosti esille täyteläisen viinin kadottua suusta ja raikastaa ihastuttavasti jälkivaikutelman mukavan puhtaaksi ja eloisaksi.

Hieman hillitympiin, perinteisiin Madeiroihin verrattuna Alvada oli selvästi isompi, runsaampi ja tietyllä tavalla kosiskelevan oloinen – mutta ei samalla tavalla kuin esimerkiksi simppelit ja yksiulotteisen hedelmävetoiset uuden maailman punaviinit, vaan niin, että viinissä on Madeiralle tyypilliset aromit nostettu esiin ja tuotu todella intensiivisiksi, jopa päällekäyviksi, mutta silti hienosti tasapaino säilyttäen. Madeiralle tyypillinen, napakka hapokkuus on jäänyt viinissä hieman lapsipuolen asemaan, mutta viini on silti raikkaamman ja kevyemmän oloinen kuin esimerkiksi monet Portviinit, eli viini ei ole mitenkään erityisen läski tai lässähtänyt, vaan myös runkonsa puolesta mukavan ryhdikäs.

Viinistä puuttuu vanhempien viinien kerroksisuutta, tyylikkyyttä ja syvyyttä, mutta se korvataan todella runsaalla ja erittäin aromikkaalla makumaailmalla ja runsaudestaan huolimatta varsin tasapainoisella yleisilmeellä. Alvada on nuori, moderni ja hedonistinen Madeira, joka tarjoaa erinomaisen vastuksen edullisille ruskeille väkeville viineille – tässä on mainio makea viini voimakkaille ja suolaisille juustoille tai erilaisille makeille leivonnaisille, niin kuiville kuin kosteillekin.

Lyhyesti: Moderni Madeira, jonka hillityn ja tyylikkään tuoksun takaa paljastuu erittäin runsas, voimakas ja intensiivinen makumaailma. Ikäisekseen todella upea tapaus, vaikka onkin selvästi hakemassa asiakkaita enemmän Portviinien kuin perinteisten Madeirojen ystävien joukosta.

Arvio: Erittäin hyvä – Alvada on todella runsas ja makea, mutta myöskin varsin mielenkiintoinen ja ylipäänsä erittäin herkullinen nuori Madeira. Mainio tapaus, saisi päätyä Alkoonkin asti!

Hinnan (10-15e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

21.3.13

Blandy's 5 Years Old Bual

Blandy's 5 Years Old Bual
  • Valmistaja: Blandy's Madeira
  • Tyyppi: Väkevöity viini, DOC Madeira, 5 Years Old
  • Maa: Portugali
  • Alue: Madeira
  • Rypäleet: Malvasia Fina (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta arviointihetkellä: 16,54e (Helmikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 16,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Tunnetun Santa Luzian jälkeen siiryimme Chris Blandyn vetämässä Madeiramaistelussa toiseen Alkon perusvalikoimasta löytyvään Madeiraan; astetta parempaa tasoa edustavaan, Boal- eli Malvasia Fina -rypäleestä valmistettuun 5yo Bualiin. Toisin kuin Santa Luzia, tämä Madeira on valmistettu perinteisellä canteiro-menetelmällä, jossa viiniä kypsytetään aluksi lämpimissä olosuhteissa säilytetyissä tammitynnyreissä, minkä jälkeen varastoidaan tynnyrit siirretään viileämpiin olosuhteisiin. Tämä viini on nimensä mukaisesti viettänyt 5 vuotta tammitynnyreissä.

Väriltään viini on kirkkaan kullankeltaiseen taittuvan kellanruskea, eli selvästi vaaleampi kuin tummahko Santa Luzia.

Tuoksussa törmätään ensimmäiseksi oksidoituneeseen pähkinäisyyteen ja ruskeaan omenaan, mutta seassa on myös kevyttä rusinaisuutta, hunajaista kukkeutta ja vaahterasiirappia. Hetken päästä myös makean leivontamausteiset ja tammiset, bourboniin ja kermatoffeeseen taittuvat kevyet aromit rupeavat nousemaan mukaan.

Kielellä 5yo Bual on selvästi pehmeämpi ja täyteläisempi kuin Santa Luzia, vaikka jäännössokeria löytyykin tästä vähemmän (95 g/l). Viini on kyllä melko hapokas verrattuna esimerkiksi Tawny Porteihin, mutta Santa Luzian kepeyttä ja raikkautta viinistä ei löydy. Sen sijaan aromipuolella on selvästi enemmän syvyyttä: kuivattuja viikunoita, kevyttä pippurisuutta, hentoa sikarisuutta, vaniljaista tammea, mantelia ja yleistä oksidoitunutta happamuutta. Yleisvaikutelma on pehmeän silkkinen, makea ja miellyttävän vivahteikas.

Jälkimaku on miellyttävän tasapainoinen, pehmeä ja keskipitkä. Kielelle jää vaniljaista tammea, kevyttä sikarisuutta, leivontamausteisuutta, paahteista pähkinäisyyttä ja mantelirouhetta.

Yleisesti 5yo Bual on mukava, miellyttävä ja tasapainoinen makea väkevä viini, mutta loppupeleissä hieman yhdentekevän oloinen – viinistä puuttuu mm. Santa Luziasta löytyvää kepeyttä ja raikkautta, ja vaikka viini onkin tätä vivahteikkaampi ja kehittyneempi aromeiltaan, ei 5yo Bual ole silti kovinkaan kummallinen esitys esimerkiksi Tawny Porteihin – erityisesti kun muistaa, että vain muutaman euron kovemmalla hinnalla Alkosta irtoaa kerrassaan upea Kopke 20yo Tawny. Kyseessä on siis ihan mainio, pehmeä perus-Madeira, mutta kokoonsa ja laatuunsa nähden aivan liian kovalla hinnalla.

Lyhyesti: Kevyesti kehittynyt, pehmeä, täyteläinen ja makea perus-Madeira.

Arvio: Miellyttävä – viinissä on tyylikkäästi kevyen hapettunut juonne, mutta se ei dominoi, vaan ainoastaan tuo lisää mielenkiintoa ja syvyyttä valmiiksi aromikkaaseen kokonaisuuteen. Yleisesti viini on kuitenkin melko miellyttävää peruskamaa, ei sen ihmeempää.

Hinnan (16,99e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

20.3.13

Blandy's Santa Luzia

Blandy's Santa Luzia
  • Valmistaja: Blandy's Madeira
  • Tyyppi: Väkevöity viini, DOC Madeira
  • Maa: Portugali
  • Alue: Madeira
  • Rypäleet: Tinta Negra Mole (100%)
  • Koko: 0,375 / 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 10,50e / 17,89e (Helmikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 20,40e (Tammikuu 2014, Alko)

No niin. Kun nyt tässä on tullut toivuttua Alsacen viininäyttelyn havaintojen perkaamisesta, on aika siirtyä seuraavan tapahtuman jälkipuintiin. Kyseessä on siis helmikuussa Madeiratalo Blandy'sin vasta kolmekymppisen toimitusjohtaja Chris Blandyn luotsaama Madeira-maistelu, jossa esiteltiin yhdeksän erilaista talon Madeiraa. Tilaisuus olikin varsin mielenkiintoinen, sillä omat kokemukseni Madeirasta ovat jääneet parin pienen lasillisen lisäksi lähinnä kastikkeisiin ja kakun kostukkeisiin.

Ensimmäisenä esiteltiin talon perus-Madeira, Alkon hyllyiltä jo 80 vuoden ajan löytynyt Santa Luzia, joka on valmistettu Madeiran saaren jokapaikan perusrypäleestä, Tinta Negra Molesta, ja kypsytetty perinteisen auringossa kuumentamisen sijaan vesilämmitteisissä estufa-tankeissa ja reilun kahden vuoden ajan tammitynnyreissä.

Väriltään viini on melko tumman mahonginruskea ja jonkin verran läpinäkyvä.

Tuoksusta löytyy rusinaa, kukkeutta, hennon kinuskimaista ja pähkinäistä hapettumista sekä tammista maitosuklaata ja karamellia.

Maultaan viini on 130 g/l jäännössokerinsa vuoksi varsin makea, mutta varsin pirteän happorakenteen vuoksi myös yllättävän kepeä ja tietyllä tapaa mukavan ohuehkon tuntuinen suussa. Kielellä pyörii kevyttä rusinaisuutta, kuivattua taatelia, kukkaisuutta ja hentoa mausteisuutta.

Keskipitkässä jälkimaussa erityisesti tamminen tumma suklaisuus ja vaahterasiirappisuus näyttelevät pääosaa, mutta taustalle jää myös kevyttä hunajaa ja kukkaisuutta. Jälkivaikutelma on kuitenkin eloisan hapokas, kepeähkö ja yllättävän freesi.

Kokonaisuutena Santa Luzia yllätti tasokkuudellaan – viini muistutti hyvin paljon tasokasta perus-Tawny Portia, mutta selvästi kepeämpänä ja raikkaampana esityksenä; juurikin tämä yllättävä raikkaus ja eloisa hapokkuus teki erityisen positiivisen vaikutelman. Balanssi oli näin edukkaaksi tuotteeksi varsin mallikkaasti kohdillaan ja pakko myöntää; kyllä tällaista paljon mielummin juo kuin vastaavan hintaista Tawnya! Santa Luzia on varsin mainio arki-väkevä viini, joka toimii mainiosti esimerkiksi useiden makeampien leivonnaisten tai suolaisempien juustojen kumppanina – tai ihan vain kastikkeessa tai kakun kostukkeena! ja mikä parasta, viini ei ole korkkaamisen jälkeen heti hapettumassa pilalle.

Lyhyesti: Simppeli, mutta mukavan tasapainoinen, raikas ja tyylikkään aromikas makea väkevä viini.

Arvio: Hyvä – Santa Luziahan paljastui varsin mukavaksi makeaksi ruskeaksi viiniksi! Varsin kelpo esitys peruslinjaston tuotteeksi.

Hinnan (20,40e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

19.3.13

Jeannin-Naltet Mercurey 1er Cru Grands Voyens 2007

Domaine Jeannin-Naltet Mercurey 1er Cru Clos des Grands Voyens 2007
  • Valmistaja: Domaine Jeannin-Naltet Pére et Fils
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Mercurey 1er Cru Clos des Grands Voyens
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bourgogne, Côte Chalonnaise, Mercurey
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 13,50e (Helmikuu 2013, exquisiteweine.de)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Ystäväni kyseli tuossa männäkuusta että kiinnostaisiko viinien tilailut; kuulemma oli isomman hengen satsi lähdössä Exquisiteweineltä, joten pullokohtaiset kuljetuskustannukset olisivat jäämässä melko pieniksi. Mikäs siinä! Selailin nopeasti puljun tarjonnan läpi ja päädyin ostamaan pullon punaista Bordeaux'ta, pullon Sauternes'ta ja Burgunderin. Näistä edukkain, tämä 1er Cru -tasoinen Pinot Noir eteläisen Bourgognen Mercureysta, tuli korkattua tässä hiljattain kaverin luona lautapelien pelailun lomassa.

Väriltään viini on ohuen hailakka ja kauniisti kirkkaan verenpunainen. Normaalia, kepeätä Pinot Noir -tasoa, siis.

Tuoksu tuleekin sitten pienenä yllätyksenä ohuehkon tuoksun jälkeen: viinin nokka tarjoilee Pinot Noirin kypsän karpaloisuuden ja yleisen, tuoreen punamarjaisuuden ohella runsaasti tupakkaa, tummanpuhuvaa, tammista mausteisuutta, kevyen palanutta ja savuista aromikkuutta sekä hentoa toffeeta ja tummaa suklaata. Tammea löytyy jonkin verran, mutta se ei peitä viinin omia aromeja, vaan tukee yllättävän monimuotoisella ja persoonallisella otteellaan runsasta ja paikoin varsin tuhtiakin marjaisuutta. Kokonaisuus ei ole siltikään kypsän tai tammisen muheva, vaan varsin freesi ja mukava.

Makupuoleltaan Clos des Grands Voyens on varsin runsas, aromeiltaan tummanpuhuva ja todella monivivahteinen. Kielellä pyörii kypsää, aavistuksen kirpeätä karpaloa ja puolukkaa, kevyttä pippurisuutta, aavistus satulannahkaa, kuivan mausteista tammisuutta, savuista maaperää ja hennosti hieman makeampaa vadelmaa. Melko runsas makumaailma tekee viinistä melko täyteläisen oloisen, mutta napakka hapokkuus ja viinin yleinen raikkaus pitää kokonaisuuden varsin eloisena ja kepeänä.

Jälkimakua hallitsee hapokas karpaloisuus, kevyt mustapippurisuus ja aromikas, mutta varsin kohtuullisena pysyttelevä tammisuus. Jälkivaikutelma on melko pitkä, kuivan mehukas ja hennon karvas. Lopuksi kevyt alkoholisuus jää lämmittämään nielua ja kielentausta.

Yleisesti Jeannin-Naltet'n 1er Cru Mercurey oli todella mainio Burgunderi aivan sellaisenaan; viini oli selvästi runsaampi ja aromikkaampi kuin osasin odottaa ja kokonaisuus oli runsauden lisäksi varsin tasapainoinen ja erittäin miellyttävä. Viini sopi todella passelisti lautapelien lomaan sellaisenaan nautittavaksi, mutta olisi kyllä aivan varmasti pelittänyt yhtä mainiosti jopa runsasmakuisten ruokienkin kanssa. Lisäksi viini kyllä todennäköisesti kestäisi vielä reippaasti lisäkypsyttelyä; nyt siitä tuntui löytyvän jo hieman kypsemmän viinin merkkejä, mutta yleisilmeeltään viini vaikutti olevan vasta matkalla huipulle.

Varoituksen sana vain siitä, että viini oli onnistunut kehittämään jonkin verran viinikiveä lasin pohjalle – pullon viimeisestä tilkasta kaadettua lasillista tyhjentäessä ihmettelin hetken verran notta mitä hiekkaa lasiini oli jemmattu. Suosittelen siis käyttämään viinin karahvin kautta; kuitenkaan kovinkaan runsasta hengittelyä viini ei kaipaa, sillä se tuntui olevan varsin iskuvalmiina heti korkatessa.

Ja pakko myöntää, että ulkomailta tilatessa Burgundereiden hinta on kohdillaan – näin upean viinin hinnalla ei Alkosta meinaa saada edes simppeliä, mehumaista tusina-Burgunderia! Village-tason burgunderit ja edullisimmat 1er Cru't ovatkin sitten jo helposti kolmannen kympin puolella. Toki tällä viinillä oli puolellaan Mercureyn alue, joka on vähemmän tunnettu eikä yhtä arvostettu kuin Côte d'Or'n alueiden Pinot Noirit, minkä vuoksi viiniä ei oltu hinnalla pilattu, mutta silti. Näin mainiota Pinot Noiria ei Suomesta tähän hintaan saa, vaikka kuinka yrittäisi.

Lyhyesti: Melko runsaan, mutta silti tasapainoisen ja miellyttävän tamminen Pinot Noir, josta löytyy hentoon väriinsä nähden upeasti runsautta, aromisyvyyttä ja intensiteettiä. Erinomainen Etelä-Bourgognen edustaja.

Arvio: Erinomainen – loistava esimerkki siitä, miten ulkomailta tilattaessa laatu ei aina edellytä kovaa hintaa. Tammelle yliherkkien kannattaa varoa, vaikkei viini olekaan mikään tammessa uitettu jenkki- / NZ-Pinot; muille suosittelen ehdoitta.

Hinnan (13,50e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

18.3.13

Spinifex Esprit 2005

Spinifex Esprit 2005
  • Valmistaja: Spinifex Wines
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Australia
  • Alue: South Australia, Barossa Valley
  • Rypäleet: Grenache (40%), Syrah (34%), Cinsaut (12%), Mourvèdre (8%), Carignan (6%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 25,20e (Helmikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Australialaiset punaviinit eivät tyypillisesti ole erityisen tunnettuja kypsytyskestävyydestään – maassa kun viineissä suositaan enemmän ylikypsään taittuvaa, hilloista hedelmää ja melko matalaa hapokkuutta. Poikkeuksiakin on, erityisesti kun hintaluokassa siirrytään ylöspäin, jolloin viineihin on todennäköisesti saatettu hakea enemmän balanssia eikä vain helppoa juotavuutta ja in your face -ilmaisua.

Spinifex on nuori, vasta vuonna 2001 perustettu viinitalo, joka on keskittynyt valmistamaan hyvin ranskalaistyylisiä huippuviinejä sopimusviljelijöiltä ostetuista mahdollisimman laadukkaista rypäleistä. Esprit on kuuluisan Châteauneuf-du-Papen alueen GSM-viinejä tyylillisesti jäljittelevä, 70-vuotiaan viinitarhan rypäleistä valmistettu punaviini, jota vielä muutama vuosi takaperin sai Alkon valikoimista melko tuhtiin 35 euron hintaan. Ystäväni kuitenkin oli napannut itselleen yhden pullon talteen viinin siirryttyä poistuviin tuotteisiin vajaan kympin edullisemmalla hintalapulla. Pullo päätyi lopulta korkatuksi Ranska-illallisemme jälkimainingeissa, jolloin kaikki aterian viinipullot olivat jo tyhjentyneet, mutta vieraat vielä tukevasti pöydän ääressä.

Väriltään viini on lähes mustanpunainen, reunoiltaan kevyesti tiilisen punaruskeaan taittuva ja kevyesti samea varovaisesta dekantoinnista huolimatta.

Tuoksu onnistuu yllättämään, sillä itse odotin melko mehevää, jopa hilloisen kypsää australialaista – ja tällainen mielikuva ystävällänikin oli viinistä. Lasista meitä tervehti kuitenkin varsin ronski, kuiva ja kulmikas tuoksu, jonka yleisilme oli hyvin palanut, savuinen, pippurinen, tupakanpuruinen, tervaisen kärtsäinen ja kevyen eläimellinen. Seasta löytyy myös tuoretta kirsikkaisuutta, punaista marjaisuutta ja kevyen tammista mausteisuutta. Savusta ja tervastaan huolimatta viini ei muistuta juurikaan Etelä-Afrikan kärtsäisiä viinejä, vaan enemmän maamaista ja sopivasti ikääntynyttä viiniä. Ystäväni oli hieman pettynyt viinin nykykuntoon, mutta itsehän olin melko fiiliksissä viinin tarjoamasta, yllättävästä aromimaailmasta, jossa kypsä ja mehevä hilloisuus on iän myötä kuivunut kasaan ja paljastanut makean hedelmän rinnalta runsaasti voimakkaita, tertiäärisiä aromeja.

Suussa viini on melko täyteläinen ja seasta löytyy makeankypsää, tummaa hedelmää, mutta se jää nopeasti ronskin pippurisuuden jalkoihin, minkä vuoksi yleisilme on hyvin kuiva. Kielellä pyörii salmiakkisuutta, hennon puisevaa, mausteista ja todella hillityksi jäävää tammea, kevyttä suolaheinäisyyttä, aavistus nahkaa ja pippuria. Viinin pölyiset tanniinit ovat vielä hyvin voimissaan – vaikkakin ne ovat pehmentyneet varsin miellyttäviksi – ja varsin runsaat hapot pitävät kokonaisuuden upeasti kasassa.

Viini ei kanna jälkimakuun asti enää yhtään hedelmää, vaan kielelle jää kevyttä savuisuutta, paahtuneen pölyistä maamaisuutta, pippurisuutta, hentoa tammen mausteisuutta ja rehevää, aromikasta ja kevyen bitteristä yrttisyyttä. Jälkivaikutelma on hyvin pitkä, kuiva, ronskin savuinen ja melko alkoholisen lämmin.

Muiden makuun Esprit tuntui olevan turhan ronski, persoonallinen ja kehittynyt, mutta itse taas olin varsin innoissani viinistä – vaikka viini oli "vasta" kahdeksan vuoden ikäinen, oli se upeasti kehittynyt uuden maailman esitys. Hedelmääkin vielä viinistä löyty, mutta ilahduttavasti melko vähän, kun taas varsin runsaat tertiääriaromit hallitsivat kokonaiskuvaa tyylikkäästi. Ymmärrän kyllä, ettei näin tuhti ja kehittynyt viini ole jokaisen makuun, mutta viini on ehdottomasti kokemisen arvoinen, jos vanhemmista viineistä pitää – vaikka viinin hedelmä oli iän myötä melko kuollutta, jäljellä oli vielä niin paljon kaikkea muuta ihasteltavaa, että itse viini oli edelleen hyvin hengissä. Viinin nykykunto myös selvästi osoittaa viinin olleen varsin tasapainoinen ja tasokas esitys nuoruudessaan – läskin hilloinen, vähähappoinen ja kosiskeleva tusina-Aussi ei varmasti olisi kestänyt tämänikäiseksi näin hyvin.

Viini kuitenkin edustaa selvästi senioripuoluetta, eli jos Espritejä vielä löytyy kaapistasi, suosittelen pikku hiljaa siirtymään niiden korkkailuun – viinissä on vielä paljon jäljellä, mutta lisää on tuskin enää tulossa ja ajan kuluessa viinin hedelmän lisäksi muutkin aromit tulevat haipumaan pois.

Lyhyesti: Vanhus Barossasta, josta löytyy vielä runsaasti lihasta ja pippuria – iän mukana ei ole tullut arvokkuutta, vaan pelkkää särmää, ronskiutta ja röyhkeyttä. Viinissä on vielä hiukan hedelmäpuolta jäljellä, mutta yleisilmeeltään viinin hedelmäpuoli on kuivunut kasaan jättäen jäljelle savuisia, maamaisia ja salmiakkisia tertiääriaromeja. Varsin upea uuden maailman nestori.

Arvio: Erinomainen – ronskiudessaan ei varmasti jokaisen juttu, mutta joka tapauksessa upea esimerkki siitä, miten uuden maailman viinejä voi kypsytellä. Tosin hauskaa tässä on se, että vanhan maailman viineille 8 vuotta ei ole vielä ikä eikä mikään.

Hinnan (25,20e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

17.3.13

Reichsgraf von Kesselstatt Juffer-Sonnenuhr Riesling Spätlese 2007

Reichsgraf von Kesselstatt Brauneberger Juffer-Sonnenuhr Riesling Spätlese 2007
  • Valmistaja: Reichsgraf von Kesselstatt
  • Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Spätlese
  • Maa: Saksa
  • Alue: Mosel-Saar-Ruwer
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 20,10e (Helmikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 20,60e (Tammikuu 2014, Alko)

Vuorossa on taas perinteinen nimihirviö – mistäs muualta kuin – Saksasta. Kyseessä on siis Moselin alueen makea Spätlese Riesling, jonka nappasin ystäväni kanssa pidetyille Ranska-illallisille. Myönnetään, Mosel ei ole Ranskassa, mutta ei ole varma oliko jälkiruoaksi tarjoiltu kolmen eri hyydykkeen jälkiruoka-annos myöskään.

Viinin valmistaneella Reichsgraf von Kesselstatt -talolla on varsin kiitettävä historia – ensimmäiset merkinnät siitä ja sen viineistä löytyvät jo 1300-luvun puolessavälistä. Talo viimeksi vaihtoi omistajaa vuonna 1978, kun saksalainen Günther Reh osti tämän perinteikkään tilan ja remontoi sen kuntoon. Nykyinen tilanjohtaja, Rehin tytär Annegret Reh-Gartner, on luotsannut taloa vuodesta 1983, minkä lisäksi hänet on nimetty jopa vuoden viinintekijäksi vuonna 1989. Lisäksi viinitalo on osa arvostettua, n. 200 viinitaloa käsittävää VDP-laatuviiniyhteisöä. Tämä kyseinen viini tulee Moselin rannalta, Braunebergin kylän tuntumassa sijaitsevalta 10 hehtaarin Juffer-Sonnenuhr-tarhalta, josta viinitalo omistaa neljänneksen.

Väriltään viini on kevyestin kellertävään taittuvan raa'an sitruunan vihertävä.

Tuoksu on hedelmältään varsin nuorekas, vaikkakin reilu viiden vuoden odottelu onkin tuonut kokonaisuuteen varsin tasapainoisen petrolisen hunnun kaiken ylle. Erittäin kypsä, nuorekas hedelmäpuoli tarjoilee runsaasti hunajaa, mehevää aprikoosia, hedelmäsalaattia ja sitruksenkuoria.

Ensivaikutelmaltaan viini on hyvin makea, petrolisen täyteläinen ja mineraalinen. Kuitenkin pian paksun rungon alta rupeaa löytymään hapokkuutta, joka tuo yleisilmeeseen mukavaa kepeyttä ja jopa pirteätä pistelevyyttä kielelle. Aromipuolelta löytyy lähinnä makeata hunajaisuutta, mehukasta sitruksisuutta ja sitruunamarmeladia, aprikoosia ja hentoa mausteisuutta. Kokonaisuutena viini on melko runsaan (85 g/l) jäännössokerinsa vuoksi melko täyteläinen, mutta samalla pirteä ja mukavan eloisa; erityisesti alhainen 8,5% alkoholi tuo viiniin kaivattua ilmavuutta.

Vaikka jälkimaussa aluksi kielelle jää hallitsevaksi aromiksi makeaa hunajaisuutta, on yleisvaikutelma raikkaan mineraalinen, napakan sitruksinen ja yllättävänkin kuiva – jälkivaikutelman perusteella olisi melko mahdotonta sanoa, oliko nyt kyseessä kuiva vai makea Riesling. Raikas, pirteä ja kuiva jälkimaku puhdistaa paletin mainiosti ja jättää himoitsemaan uutta siemausta.

Vaikka Reichsgraf von Kesselstattin makea Riesling oli varsin mainio sellaisenaan, oli vasta yhdistelmä hyydykejälkiruoan kanssa todella taivaallinen! Viinin ja hyydykkeen makeus tuntui olevan lähes samalla tasolla, minkä seurauksena viini ja hyydykkeet tuntuivat kuin sulautuvan suussa yhteen ja luovan yhdessä täysin uusia makujen harmonioita – mitä varmasti edisti entisestään viinin hyydykkeen sekaan sointuva, kepeä ja raikas rakenne.

Yleisesti Juffer-Sonnenuhr Riesling Spätlese on varsin erinomainen makea valkoviini Alkon hyllyiltä. Odotin lämpimältä vuosikerralta 2007 paljon raskaampaa ja täyteläisempää ilmaisua, minkä vuoksi viinin varsin kepeä ilmaisu ja freesiys onnistui yllättämään positiivisesti! Onhan viini jopa Spätleseksi melko kypsä ja täyteläinen, mutta happoja riittää varsin hyvin ihan nyt korkattavaksi, mutta myös kypsytystä ajatellen. Jos hedelmään kaipaa syvyyttä ja vivahteikkuutta nykyisen nuorekkaan hedelmäisyyden ja melko hillityn petrolisuuden tilalle, suosittelen palaamaan viiniin vasta 10-15 vuoden päästä vuosikerrasta – nämä makean saksalaiset kyllä kestävät sen helposti.

Lyhyesti: Runsas, makea, varsin kypsä ja erittäin tasapainoinen, mutta myös vielä varsin nuori Riesling Spätlese. Todella mainio kumppani kevyille ja kuohkeille jälkiruoille tai esimerkiksi mausteisille aasialaisille ruoille.

Arvio: Erinomainen – tämä on sitä parasta, mitä Moselilla on tarjota. Viini on nyt todella hurmaava esitys, mutta iän myötä se tulee vain paranemaan. Makeiden viinien ystäville ehdottomasti tutustumisen arvoinen esitys.

Hinnan (20,60e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

16.3.13

Château Fontesteau 2003

Château Fontesteau 2003
  • Valmistaja: Château Fontesteau
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Haut-Médoc
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux, Médoc, Haut-Médoc
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (61%), Merlot (24%), Cabernet Franc (12%), Petit Verdot (3%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 25,00e (Toukokuu 2012, Finnair Taxfree Plus)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Ystäväni luona viime kuussa järjestettyjen Ranska-illallisten pääruoaksi tarjottiin paahtopaistia ja duchesse-perunoita punaviinikastikkeen kanssa; omista varastoistani kaivelin tälle kumppaniksi viime kevään Italian-reissussa Helsinki-Vantaan lentokentältä ostamani vuoden 2003 Haut-Médocin. Viini korkattiin ja pistettiin karahviin heti kun saavuimme, eli se oli ehtinyt hengitellä pari tuntia siinä vaiheessa kun viinin pariin lopulta päästiin. Yllätyksekseni tämä kymmenettä syntymäpäiväänsä hätyyttelevä viini ei ollut varastoinnin aikana keräämään juurikaan sakkaa – varovaisen karahviinkaadon tuloksena pullon pohjalle jäi varsin pieni hitunen sakkaa ja käytännössä kaikki viini saatiin kaadettua pullosta.

Väriltään viini on tumman viininpunainen ja kevyen läpinäkyvä.

Tuoksultaan Fontesteau on melko hillitty, mutta varsin monisyinen: kevyttä mustaherukkaisuutta, hentoa luumuisuutta, multaista maaperää, makeata hedelmälikööriä tai jopa kuningatarhilloisuutta, puisevaa, lyijykynäistyä tammisuutta ja taustalla majailevaa, kehittyneemmän viinin kukkeutta ja nahkaa.

Maultaan viini on kuiva, mutta varsin kypsästä hedelmästä kielii makeuden kanssa flirttaileva, kypsä herukkaisuus ja tumma hedelmäisyys. Kielellä pyörii myös hennon pölyistä maamaisuutta, aromikasta mausteisuutta ja sopivan hillittynä pysyttelevää, setristä ja mausteista tammea. Tanniineiltaan viini on melko kevyenpuoleinen, mutta hapot ovat kypsästä hedelmästä huolimatta varsin hyvin balanssissa täyteläisen suutuntuman kanssa ja yleisvaikutelmaltaan viini on mukavan ryhdikäs. Kokonaisuus on kypsä, mehukas ja mukavan tasapainoinen.

Jälkimaussa hedelmän seasta tulee esille voimakkaampi, bitterinen yrttisyys, joka tuo enemmän särmää ja mielenkiintoa kieleltä haipuvaan tummaan hedelmäisyyteen. Jälkivaikutelma on tyylikkään aromikas, kevyen lyijykynäinen ja aavistuksen lämmin.

Viini oli jotakuinkin juuri sellainen, mitä odotinkin: tasapainoinen, klassinen vasemman rannan Bordeaux. Toisaalta tuntuu, että Bordeaux on loppujen melko tylsää tavaraa – viinit ovat keskenään tyyliltään hyvin samanlaisia, ja siten melko yllätyksettömiä – mutta sitten kun lasissa on hyvää Bordeaux'ta, on sitä yleensä varsin tyytyväinen asiaan. Näistä viineistä on vaikeata löytää mitään sen erikoisempaa, mutta kokonaisuutena ne ovat kaikin puolin miellyttäviä, tasapainoisia ja toimivat niin ruoan kanssa kuin ilmankin – eikä näissä asioissa Château Fontesteau tehnyt poikkeusta.

Kokonaisuutena korkkaamamme viini oli siis varsin mainio; tyylikäs, tasapainoinen ja kevyesti kehittynyt esitys. Viini sopi herkullisen pääruoan kumppaniksi kuin nenä naamaan ja samalla keräili positiivisia kommentteja ruokailijoilta. Varsin onnistunut viinin ja ruoan liitto – vaikka uskon siihen, että viini olisi ollut yhtä mainio tapaus sellaisenaankin siemailtuna. Suuria yllätyksiä se ei onnistunut tarjoamaan, mutta kun teemana oli klassinen Ranskan ruokakulttuuri, sopi todella klassinen viini mainiosti osaksi kokonaisuutta.

Lyhyesti: Kaikin puolin klassinen, kypsä, tasapainoinen ja kevyesti kehittynyt vasemman rannan Bordeaux, jossa riittää vielä niin hedelmän kuin rungon puolesta puhtia joidenkin lisävuosien kypsyttelyyn.

Arvio: Tyylikäs – viini ei ole uusia, jännittäviä seikkailuja etsivälle, vaan tuttua, turvallista ja tasokasta kaipaaville. Kyseessä on siis varsin mainio, klassinen ja tasapainoinen esitys, jonka saa ikäänsä nähden varsin kohtuullisella hinnalla.

Hinnan (25,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

15.3.13

Potel Puligny-Montrachet Vieilles Vignes 2008

Nicolas Potel Puligny-Montrachet Vieilles Vignes 2008
  • Valmistaja: Maison Nicolas Potel
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Puligny-Montrachet
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bourgogne, Côte de Beaune, Puligny-Montrachet
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 33,70e (Elokuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Ystäväni kanssa meillä oli ollut suunniteltuna Ranska-illallinen jo reilun puolen vuoden ajan. Idea on yksinkertainen: ystäväni taloudessa kokataan ranskalainen illallinen neljälle ja me saavumme paikalle ruoalle sopivien ranskalaisviinien kanssa. Suunnitelmat kuitenkin vain venyivät ja venyivät, mutta lopulta saimme helmikuulle sovittua illastamista varten ajan (tammikuulle sovittuna päivämääränä kun allekirjoittanut makoili kotona influenssassa) ja herkuttelu sitten onnistuikin mitä parhaimmalla tavalla!

Alkupalaksi tarjoiltiin ranskalainen sipulikeitto, jonka päälle aseteltiin paistinpannulla paahdettu leivänpala, jonka päälle sulatettiin lopuksi uunissa juustokelmu. Alkuruoan kumppaniksi olin valinnut kaapistani Potelin valkoisen Burgunderin vuodelta 2008. Nicolas Potelin viinitalo viljelee sekä omia viinejä että ostaa sopimusviljelijöiltä rypäleitä viiniinsä; ymmärtääkseni mm. kylätasoisten viinien rypäleet tulevat pääasiassa sopimusviljelijöiltä, mutta esimerkiksi tähän Vieilles Vignes -viiniin rypäleet tulevat talon omilta, 70 vuotta vanhoja köynnöksiä kasvavilta palstoilta. Viini lopuksi kypsytetään tammitynnyreissä, joista uusiin päätyy vain n. 20% viinistä, kun loput kypsytetään vuoden (30%) ja kahden vuoden (50%) ikäisissä tynnyreissä.

Väriltään viini on suht haalea ja kellertävän vihreä – vanhemman Burgunderin keltaisuus ei ole vielä näköjään saapunut.

Tuoksu on kevyenpuoleinen ja harmoninen: ananasta, punaista omenaa ja keltaluumua. Taustalla velloo hyvin hento, pähkinäinen tammi, joka on juuri ja juuri erotettavissa – varsin virkistävää yleensä hyvinkin tammisissa Bourgognen Chardonnayissa!

Maultaan viini jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä, eli yleisvaikutelma on varsin elegantti ja hillitty; viini ei yritä iskeä turpaan täyslaidallisella, vaan esittelee valttikorttinsa kaikessa rauhassa. Makumaailma ei ole läheskään niin hedelmäinen kuin tuoksu antoi odottaa, vaan kielellä pyörii lähinnä kevyttä ananaksisuutta, sitrusta ja hentoa, tuoretta omenaisuutta. Sen sijaan viini on voimakkaan kivisen mineraalinen, yrttinen, hennosti puisevan ja paahteisen tamminen ja kohtalaisesta hapokkuudestaan huolimatta varsin intensiivinen ja riittävän raikas. Kokonaisuutena viini on kuitenkin varsin rauhallinen, elegantti ja melko täyteläinen.

Jälkimaultaan viini on hillitty, lähinnä voimakkaan mineraalinen, muuten kevyen voinen, hennon puisen mausteinen ja aavistuksen lämmin. Jälkivaikutelma on kevyt, melko hienovarainen ja keskipitkä.

Kokonaisuutena viini tuntuu aluksi kahteen aikaisemmin maistamaani, ronskimpaan Puligny-Montrachet'n viiniin verrattuna hieman alisuoriutujalta, mutta pullossa ja lasissa kehittyessään viini tuntuu avautuvan, hakevan paikkaansa ja tasapainottuvan jatkuvasti yhä miellyttävämmäksi – viini tuntuukin näin jälkikäteen mietittynä osuvan harvinaisen hyvin Wikipedian artikkelin kuvaukseen Puligny-Montrachet'n viineistä: The style of white Puligny-Montrachet is often very mineral, with a more restrained oak character compared to the white wines of some of the other Côte de Beaune villages, and tends to be described as "elegant" rather than fruit-driven. Tyyliltään viini kuitenkin oli hyvin erilainen kuin esimerkiksi melko ronski ja tiukahko Seguin-Manuel Puligny-Montrachet Vieilles Vignes 2010, joka löytyy nykyisin Alkon valikoimista.

Olisin odottanut Vieilles Vignes -viiniltä enemmän runsautta ja hartiaa täyteläisen ja aromikkaan sipulikeiton pariksi heitettäessä, sillä nyt keitto tuntui paikoin jyräävän viinin hienostuneempia aromeja alleen. Tästä huolimatta viini ei täysin liiskaantunut täysin keiton jalkoihin, vaan jaksoi kantaa itsensä loppuun asti ja raikasti mukavasti keiton paksua suutuntumaa. Tästä huolimatta viini kuitenkin tuntui olevan tällä kertaa parhaimmillaan sellaisenaan. Lisäksi viini tuntui olevan vasta pikku hiljaa avautumassa siinä vaiheessa kun se jo loppui – suosittelen siis antamaan viinille riittävästi aikaa hengitellä.

Lyhyesti: Hillitty ja elegantti Burgunderi, joka tarjoaa enemmän yrttisyyttä ja mineraalisuutta kuin kypsää hedelmää ja runsasta tammea. Kehittynee vielä joitain vuosia, mutta suosittelen korkkaamaan mielummin ennemmin kuin myöhemmin ja antamaan viinille riittävästi aikaa avautua.

Arvio: Tyylikäs – mukavaa vaihtelua maistaa Bourgognen valkoviiniä, jossa tammitus ei ole itseisarvo, vaan ainoastaan osa kypsytysprosessia, jota on turha lähteä alleviivaamaan. Viinin kepeänpuoleisen eleganssin tähden suosittelen nauttimaan sen vain melko keveän ruoan kumppanina tai sitten aivan sellaisenaan, riittävästi viilennettynä.

Hinnan (33,70e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

14.3.13

Chapoutier Domaine des Granges de Mirabel 2011

Chapoutier Domaine des Granges de Mirabel 2011
  • Valmistaja: Maison M. Chapoutier
  • Tyyppi: Valkoviini, IGP / Vin de Pays des Côteaux d'Ardèche
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Etelä-Rhône, Ardèche, Mirabel
  • Rypäleet: Viognier (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 17,04e (Helmikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta 12,49 poistuessaan)

Viognier, tuo Ranskan erikoinen rypäle, joka 1960-luvulla oli jo sukupuuton partaalla; silloin sitä valmistettiin vain muutamia tuhansia pulloja Pohjois-Rhônen kuuluisiksi tulleilla Condrieun ja Château Grillet'n alueilla. Sittemmin rypäleen suosiota onnistuttiin kasvattamaan merkittävästi ja nykyisin sitä kasvatetaan Ranskan ulkopuolella monissa uuden maailman maissa – Australia, Chile ja Yhdysvallat etunenässä. Tämä Viognier ei kuitenkaan tule Pohjois-Rhônen kuuluisilta Viognier-alueilta, vaan Etelä-Rhônen luoteiskulmassa sijaitsevasta Mirabelin kylästä – mikä on hieman erikoista, sillä Etelä-Rhônessa harvemmin tavataan Viognier-lajikeviinejä, vaan rypälettä löydetään pääasiassa sekoiteviineistä.

Viinin on valmistanut yksi Rhônen lempiviinitaloistani, Michel Chapoutierin luotsaama Maison M. Chapoutier, jonka varsinaiseen tyyliin ei kuulu se kuuluisa, ns. talon oma tyyli, vaan joka pyrkii valmistamaan viinit niin, että ne edustavat erinomaisesti juuri alueelle ominaista tyyliä – mikä on varsin mukavaa, sillä Chapoutier tuntuu omistavan tarhoja ympäri Rhônen laaksoa (sekä tätä nykyä myös Alsacea), minkä lisäksi yhtiö toimii négociant-periaatteella, eli valmistaa viinejä myös sopimusviljelijöiltä ostetuista rypäleistä. Tämä IGP-tasoinen biodyny/luomu-Viognier saapui Alkoon alkuvuodesta, jolloin tuli monen erilaisen biodynaamisen viinin kertaostos – esimerkiksi tätä viiniä Suomeen roudattiin 2700 pullon erä. Ja kun Chapoutierilta tulee jotain uutta hyllyyn, on sen päädyttävä testattavakseni ennemmin tai myöhemmin (ja mielummin aina ennemmin.) Erityisesti kun kokemukseni Viognierista ovat melko vähäiset ja rajoittuneet pääasiassa uuden maailman tekeleisiin – sitä suuremmalla syyllä Rhônen Viognier houkuttaa!

Väriltään viini on melko neutraalin vaaleanvihreä; ei mitään suuria yllätyksiä tällä sektorilla.

Lasia nuuhkiessani rupean ihmettelemään onko lasissani sittenkin Etelä-Ranskan Chardonnayta. Tuoksusta puuttuu aiempien kokemusteni perusteella yhdistämäni kukkeus ja ronski mausteisuus lähes kokonaan; yleisvaikutelma on kypsähkö, makean omenainen ja aprikoosinen – eli musituttaa melko paljon ylikypsää Chardonnayta. Enemmän nuuhkimalla (ja viinin lämmetessä lasissa) rupeaa löytymään myös kevyttä, kukkaista aromaattisuutta, hentoa mausteisuutta ja erityisesti Etelä-Rhônen valkoviineille ominaisen oloista asetonia. Lisäksi seasta löytyy jotain erikoista, kurkkumaista aromia. Yleisvaikutelma ei ole kuitenkaan erityisen massiivinen, mutta lasin silti onnistuu täyttämään todella, muhkean aromaattinen ja persoonallisen eteerinen tuoksu.

Maku onkin sitten suorastaan perverssissä ristiriidassa tuoksun kanssa – kevyen, Chardonnaymaisen hedelmäisen tuoksun jälkeen viinin ronski ja suuntatäyttävä mausteisuus sekä kukkeus tulee kuin puun takaa. Tähän mausteisuuteen kieli kuitenkin tottuu nopeasti ja jokaisen siemauksen jälkeen se tuntuu yhä vähemmän; maun muut elementit alkavat hahmottua paremmin. Kielellä pyörii makeata omenaisuutta ja appelsiinista sitruksisuutta, päärynää ja savuisuutta; kypsästä ja makean kanssa vihjailevastä hedelmästä huolimatta yleisilme on varsin kuiva. Hapot eivät pomppaa silmille, vaan pitävät homman kasassa taustalla; tämän vuoksi viinillä on varsin pyöreäntäyteläinen, jopa kevyen öljyinen suutuntuma, mutta se onnistuu pysymään silti sopivan freesinä ja rakenteikkaana. Yleisilme on runsas ja moniulotteinen, mutta myös ranskalaisella tavalla hillitty ja tasapainoinen verrattuna aikaisempiin kokemuksiini rypäleestä.

Viinin jälkimaku on melko pitkä, kevyesti (mutta sopivan miellyttävästi) lämmin, päärynämehuinen, poltetun mausteinen ja kevyesti karvas. Runsas ja mausteinen jälkimaku jättää kevyesti tanniinisen karhean jälkivaikutelman.

Chapoutier ei onnistunut vieläkään pettämään odotuksiani: Domaine des Granges de Mirabel on varsin tasapainoinen ja miellyttävä Viognier, joka on rypäleelle tyypillisesti varsin runsas, muttei mitenkään överi. Viini toimii varsin mukavasti sellaisenaan seurusteluviiniksi – erityisesti jos sattuu pitämään mausteisista, runsaista ja täyteläisistä valkoviineistä – mutta pelittipä se mainiosti myös runsaan mustapippurisen pinaattilasagnemme kumppanina (vaikkakin viinin mausteisuus korosti ehkä turhan paljon lasagnen pippurisuutta ja toisinpäin...) Kyseessä on siis ihan luotettava kumppani mm. pastalle, aasialaiselle ruoalle tai vaikkapa runsaammin maustetulle vaalealle lihalle. Viini ei ole erityisen ihmeellinen tai juhlava esitys, mutta kaikin puolin hyvin tehty ja maukas paremman pään arkiviini.

Lyhyesti: Voimakkaan mausteinen, kypsä, runsaan täyteläinen ja silti ranskalaisittain hillityn charmikas Etelä-Rhônen luomu-Viognier.

Arvio: Erittäin hyvä – mainio tuttavuus kaiken kaikkiaan; hillityn hapokkaat Viognierit eivät yleensä erityisemmin kehity ikääntyessään, vaan hiljalleen menettävät aromaattisuutensa. Tuottaja lupaa viinilleen kestävyyttä vuoteen 2016, mutta suosittelen nauttimaan tämän mielummin aiemmin kuin myöhemmin.

Hinnan (17,29e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Léon Beyer Gewurztraminer SGN 1998

Léon Beyer Gewurztraminer Sélection des Grains Nobles 1998
  • Valmistaja: Léon Beyer
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Alsace Grand Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Haut-Rhin
  • Rypäleet: Gewürztraminer (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ? (Tammikuu 2013)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viimeiseksi Alsacen viininäyttelyssä maistamakseni viiniksi jäi viinitalo Léon Beyerin lähes 15-vuotias, jalohomeisista rypäleistä valmistettu Gewürztraminer.

Väriltään viini on syvän kultainen, aavistuksen verran pronssiin taittuva.

Jos viinin väri on syvä, on se tuoksultaan vielä syvempi; lasista kohoaa huumaavan runsas kattaus paahteisia, mehevän hunajaisia ja trooppisen hedelmäisiä vivahteita. Seassa on runsaasti keltaisten hedelmien hilloa, kukkaisuutta ja kevyesti kypsänmakeata päärynää. Yleisvaikutelma on uskomattoman upea, monisyinen ja aromikas.

Kielellä viini on todella täyteläinen ja makea, mutta seasta paljastuu upeata intensiivisyyttä ja Gewürztiksi suorastaan poikkeuksellisen raikasta hapokkuutta, joka kantaa viinin vaivatta ryhdikkäänä loppuun saakka. Kielen toivuttua ensimaun intensiivisestä makeudesta, valtaa paletin todella runsas ja ronski mausteisuus ja voimakkaan ruusuvetinen aromikkuus, joiden jälkeen makuhermoille vyöryy maku toisensa perään hunajaa, ylikypsiä trooppisia hedelmiä, kukkaisuutta ja paahdettuja mausteita. Keskivaiheilta nousee kevyesti mineraalia ja tuoretta nahkaa. Kokonaisuutena viinin maku on kerroksinen, leveä, paksun ja suuntäyttävän öljyinen ja loputtoman aromikas.

Erittäin pitkä jälkimaku on keskimaun tavoin todella intensiivinen, syvä ja aromeiltaan loputon; mausteisen hunajaisuuden ja kukkeuden alta rupeaa paljastumaan kuivattua persikkaa, ananasmehua, ruusuvettä, kevyttä mineraalia ja jalohomeista paahteisuutta. Maku on todella puhdaspiirteinen, voimakas ja jatkuvasti kielellä kehittyvä – maku, joka tuntuu nyt kielellä on toisenlainen kuin se, joka oli muutamia sekunteja sitten. Pelkästään yhtä viinilasillista voisi ihastella loputtomiin.

Beyerin hieman ikää saanut jälkiruoka-Gewürz on lyhyesti todettuna upea kokemus; kaikin puolin parhautta. Viinin valtavan aromikas ja voimakas makupuoli ja suutuntuma saavat mainiolla tavalla runsaasta hapokkuudesta raikkautta ja keveyttä, minkä ansiosta viini on poikkeuksellisen tasapainoinen, harmoninen ja vivahteikas esitys. Viinin aromimaailma on uskomattoman intensiivistä ja tammettomuutensa vuoksi ihastuttavan puhdaspiirteistä, minkä vuoksi viiniä tekee mieli nautiskella ainoastaan sellaisenaan, ilman mitään maun tielle tulevia herkkuja.

Vaikka viinin aromimaailma rupeaa olemaan jo miellyttävästi kehittynyt, voin uskoa viinin olevan vasta matkalla huipulle, eli kehityspotentiaalia löytyy! En ihmettelisi, jos tällaisen pullon löytäisi sadan vuoden päästä ja silloinkin viinin voisi todeta olevan edelleen upeassa tikissä. Erityisesti hatunnosto upean freesistä hapokkuudesta – näin raikkaita Gewürztraminereita tulee harvoin vastaan; vielä harvemmin ylikypsistä rypäleistä tehdyistä jälkiruokaviineistä! Beyerin Gewurztraminer SGN on todella mainio jälkiruokaviini – kaiken kaikkiaan upea päätös upealle viinitapahtumalle!

Lyhyesti: Uskomattoman upea, voimakas, puhdaspiirteinen ja kaikessa runsaudessaan siltu harmoninen ja elegantti jälkiruokaviini, josta rupeaa löytymään nuoren hedelmän ohelta jo kehittyneempiä, persoonallisia vivahteita.

Arvio: Täydellinen – jälkiruokaviiniltä on melko vaikeaa vaatia enempää.

13.3.13

Léon Beyer Cuvée des Comtes d'Eguisheim Pinot Gris 2007

Léon Beyer Cuvée des Comtes d'Eguisheim Pinot Gris 2007
  • Valmistaja: Léon Beyer
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace Grand Cru Pfersigberg
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Haut-Rhin
  • Rypäleet: Pinot Gris (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 30-36e (Tammikuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: 40,00e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

Ollessani aikeissa poistua Alsacen viinimessuilla, tein pientä kävelylenkkiä ympäri tapahtuman näyttämönä toimineen Ritarihuoneen salia ja onnistuin jäämään suustani kiinni León Beyerin pöydän ääreen, jossa viinitaloa esitellyt Léon Beyer nuoremman pojanpoika, Yann-Léon Beyer oli pakkaamassa pulloja pois. Hän kuitenkin viimeisillä minuuteillaankin tahtoi keskustella sekä omista viineistään että allekirjoittaneen kokemuksista Alsacen viineistä noin yleensä. Samalla tarjottiin maistiaiset talon Grand Cru Pfersigberg -tarhalta tulevaa, huippuvuosikerran 2007 Pinot Gris'tä, joka kuuluu talon Cuvée des Comtes d'Eguisheim -huippusarjaan.

Beyereiden suku on häärännyt Alsacessa viinien parissa 1500-luvun lopulta ja oma, Etelä-Alsacen Eguisheimissa sijaitseva viinitalokin on ollut pystyssä vuodesta 1867. Talo on erikoistunut lähinnä ryhdikkäisiin ja hyvin kuiviin valkoviineihin, jotka talo valmistaa rypäleiden omien villihiivojen avulla.

Väriltään viini on yllättävän kehittynyt ikäisekseen – kevyesti appelsiininoranssiin taittuvan kullankeltainen.

Tuoksultaan viini on runsas, hyvin kypsän ja makean hedelmäinen ja kevyen mausteinen. Seassa on myös sitruksenkuorisuutta ja kevyttä, savuista mineraalisuutta.

Maultaan viini on kuin huvipuistojen jättiliukumäet tai vuoristoradat: aluksi tulee melko tylsän yllätyksetöntä, makean mehevää hedelmäisyyttä, suutuntuma on melko tuhti ja täyteläinen. Sitten kokonaisuus kuivenee ja rupeaa keräämään hetki hetkeltä enemmän ryhtiä; pian kielellä pyörivä viini on muuttunut kuivaksi, napakaksi ja hyvin ryhdikkääksi esitykseksi. Makumaailma on hyvin vivahteikas ja kielellä upeasti kehittyvä; alun runsautta on edelleen jäljellä, mutta melko hapokas runko on tuonut siihen reilusti napakkuutta ja intensiivisyyttä. Kielellä pyörii lähes jälkiruokaviinimäistä hunajaa, persikkaa, aprikoosimarmeladia ja mausteisuutta. Yleisvaikutelma on uskomattoman tasapainoinen ja todella vaikuttava.

Jälkimaultaan viini on pitkä, trooppisen hedelmäinen, hunajainen, pölyisen ja kivisen mineraalinen ja todella tasapainoinen; todella intensiivinen jälkivaikutelma jättää jopa kevyesti tanniinisen, suuta kuivattavan jälkivaikutelman.

Tuntuu että Alsacen viininäyttelyssä ei tullut muunlaisia kuin mainioita Pinot Gris -viinejä vastaan, mutta siitä huolimatta Léon Beyerin GC PG oli ehdottomasti yksi päivän parhaista esityksistä! Upen moniulotteisen maun lisäksi viini onnistui tarjoamaan upeasti suussa jatkuvasti kehittyvän elämykseen, joka jatkui vielä pitkään kielellä lasin loputtua. Todella huima valkoviini, joka on nyt nautittavissa, vaikkakin vielä täynnä nuoruuden vimmaa, mutta ehdottomasti ansaitsee saada lisää ikää alleen – näin voimakasrunkoinen viini kantaa varmasti runsaammatkin vuoden kunnialla. En ihmettele laisinkaan miksi vuosikertaa 2007 pidetään yhtenä Alsacen parhaimmista vähään aikaan!

Lyhyesti: Kaikin puolin upean tasapainoinen, moniulotteinen ja vivahteikas kuiva Pinot Gris perinteikkään viinitalon Grand Cru -tasoiselta tarhalta. Viini, joka tulee muuttumaan viinikellarissa nestemäiseksi kullaksi ja timantiksi.

Arvio: Täydellinen – niin upea kuin nuori, kuiva Pinot Gris voi vain olla. Ja asiassa hykerryttää se, että viini tulee todennäköisesti muuttumaan vain entistä paremmaksi kun se ikääntyy.

Hinnan (40,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.