Potel Puligny-Montrachet Vieilles Vignes 2008

Nicolas Potel Puligny-Montrachet Vieilles Vignes 2008

• Valmistaja: Maison Nicolas Potel
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Puligny-Montrachet
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Côte de Beaune, Puligny-Montrachet
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 33,70e (Elokuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Ystäväni kanssa meillä oli ollut suunniteltuna Ranska-illallinen jo reilun puolen vuoden ajan. Idea on yksinkertainen: ystäväni taloudessa kokataan ranskalainen illallinen neljälle ja me saavumme paikalle ruoalle sopivien ranskalaisviinien kanssa. Suunnitelmat kuitenkin vain venyivät ja venyivät, mutta lopulta saimme helmikuulle sovittua illastamista varten ajan (tammikuulle sovittuna päivämääränä kun allekirjoittanut makoili kotona influenssassa) ja herkuttelu sitten onnistuikin mitä parhaimmalla tavalla!

Alkupalaksi tarjoiltiin ranskalainen sipulikeitto, jonka päälle aseteltiin paistinpannulla paahdettu leivänpala, jonka päälle sulatettiin lopuksi uunissa juustokelmu. Alkuruoan kumppaniksi olin valinnut kaapistani Potelin valkoisen Burgunderin vuodelta 2008. Nicolas Potelin viinitalo viljelee sekä omia viinejä että ostaa sopimusviljelijöiltä rypäleitä viiniinsä; ymmärtääkseni mm. kylätasoisten viinien rypäleet tulevat pääasiassa sopimusviljelijöiltä, mutta esimerkiksi tähän Vieilles Vignes -viiniin rypäleet tulevat talon omilta, 70 vuotta vanhoja köynnöksiä kasvavilta palstoilta. Viini lopuksi kypsytetään tammitynnyreissä, joista uusiin päätyy vain n. 20% viinistä, kun loput kypsytetään vuoden (30%) ja kahden vuoden (50%) ikäisissä tynnyreissä.

Väriltään viini on suht haalea ja kellertävän vihreä – vanhemman Burgunderin keltaisuus ei ole vielä näköjään saapunut.

Tuoksu on kevyenpuoleinen ja harmoninen: ananasta, punaista omenaa ja keltaluumua. Taustalla velloo hyvin hento, pähkinäinen tammi, joka on juuri ja juuri erotettavissa – varsin virkistävää yleensä hyvinkin tammisissa Bourgognen Chardonnayissa!

Maultaan viini jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä, eli yleisvaikutelma on varsin elegantti ja hillitty; viini ei yritä iskeä turpaan täyslaidallisella, vaan esittelee valttikorttinsa kaikessa rauhassa. Makumaailma ei ole läheskään niin hedelmäinen kuin tuoksu antoi odottaa, vaan kielellä pyörii lähinnä kevyttä ananaksisuutta, sitrusta ja hentoa, tuoretta omenaisuutta. Sen sijaan viini on voimakkaan kivisen mineraalinen, yrttinen, hennosti puisevan ja paahteisen tamminen ja kohtalaisesta hapokkuudestaan huolimatta varsin intensiivinen ja riittävän raikas. Kokonaisuutena viini on kuitenkin varsin rauhallinen, elegantti ja melko täyteläinen.

Jälkimaultaan viini on hillitty, lähinnä voimakkaan mineraalinen, muuten kevyen voinen, hennon puisen mausteinen ja aavistuksen lämmin. Jälkivaikutelma on kevyt, melko hienovarainen ja keskipitkä.

Kokonaisuutena viini tuntuu aluksi kahteen aikaisemmin maistamaani, ronskimpaan Puligny-Montrachet'n viiniin verrattuna hieman alisuoriutujalta, mutta pullossa ja lasissa kehittyessään viini tuntuu avautuvan, hakevan paikkaansa ja tasapainottuvan jatkuvasti yhä miellyttävämmäksi – viini tuntuukin näin jälkikäteen mietittynä osuvan harvinaisen hyvin Wikipedian artikkelin kuvaukseen Puligny-Montrachet'n viineistä: The style of white Puligny-Montrachet is often very mineral, with a more restrained oak character compared to the white wines of some of the other Côte de Beaune villages, and tends to be described as "elegant" rather than fruit-driven. Tyyliltään viini kuitenkin oli hyvin erilainen kuin esimerkiksi melko ronski ja tiukahko Seguin-Manuel Puligny-Montrachet Vieilles Vignes 2010, joka löytyy nykyisin Alkon valikoimista.

Olisin odottanut Vieilles Vignes -viiniltä enemmän runsautta ja hartiaa täyteläisen ja aromikkaan sipulikeiton pariksi heitettäessä, sillä nyt keitto tuntui paikoin jyräävän viinin hienostuneempia aromeja alleen. Tästä huolimatta viini ei täysin liiskaantunut täysin keiton jalkoihin, vaan jaksoi kantaa itsensä loppuun asti ja raikasti mukavasti keiton paksua suutuntumaa. Tästä huolimatta viini kuitenkin tuntui olevan tällä kertaa parhaimmillaan sellaisenaan. Lisäksi viini tuntui olevan vasta pikku hiljaa avautumassa siinä vaiheessa kun se jo loppui – suosittelen siis antamaan viinille riittävästi aikaa hengitellä.

Lyhyesti: Hillitty ja elegantti Burgunderi, joka tarjoaa enemmän yrttisyyttä ja mineraalisuutta kuin kypsää hedelmää ja runsasta tammea. Kehittynee vielä joitain vuosia, mutta suosittelen korkkaamaan mielummin ennemmin kuin myöhemmin ja antamaan viinille riittävästi aikaa avautua.

Arvio: Tyylikäs – mukavaa vaihtelua maistaa Bourgognen valkoviiniä, jossa tammitus ei ole itseisarvo, vaan ainoastaan osa kypsytysprosessia, jota on turha lähteä alleviivaamaan. Viinin kepeänpuoleisen eleganssin tähden suosittelen nauttimaan sen vain melko keveän ruoan kumppanina tai sitten aivan sellaisenaan, riittävästi viilennettynä.

Hinnan (33,70e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.