Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


27.7.13

Esporão Monte Velho 2011

Esporão Monte Velho 2011
  • Valmistaja: Herdade do Esporão
  • Tyyppi: Valkoviini, VR Alentejo
  • Maa: Portugali
  • Alue: Alentejo
  • Rypäleet: Síria, Antão Vaz, Palomino
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 3,89e (Toukokuu 2013, Minipreço)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Lissabonia kierrellessämme muistimme, että hotellilla olisi kiva olla jotain pientä ruokaa ja juotavaa jos vaikka yhtäkkinen nälkä, jano tai viininhimo sattuisi iskemään. Marssimme siis hotellin naapurissa sijaitsemaan Minipreço-kulmakauppaan. Viinihyllyllä oli tässä kaupassa pituutta saman verran kuin Suomessa markettien erikoisoluthyllyillä, vaikka pinta-alaa oli ehkä kymmenesosa. Prioriteetit selvästi kunnossa. Ajattelin, että valkkari olisi näillä kuumilla säillä kivempi kuin punainen, lisäksi hotellihuoneesta löytyi näppärästi jääkaappikin.

Ongelmaksi muodostui se, etten haluaisi ostaa sitä kaikkein halvinta ja kehnointa viiniä, sillä yleensä hintahaarukan alapäässä laatu todellakin vastaa hintaa – joka on siis molemmissa melko olematon. Ongelmaksi muodostui se, että myymälän suuresta valikoimasta huolimatta valikoima oli painottunut melko edullisiin pullotteisiin. Nappasin siis hyllyn kalleimman pullon, alle neljä euroa maksavan Monte Velhon ja naureskelin koko matkan kassalle päässäni huonoille velhovuori-vitseille.

Viinin on tuottanut huomattavasti arvostusta niin kotimaassaan kuin ulkomailla saavuttanut Herdade do Esporão Alentejon alueelta. Esporão on myöskin Suomessa kohtalaisen tunnettu – onhan talon Reserva Tinto päätynyt peräti Viini-lehden Vuoden Viiniksi 2012 (ja tämä kyseinen viini maksoi siis Portugalissa keskimäärin n. 13-15e, mutta monissa paikoissa hinta oli jo varsin lähellä 20 euroa, eli viinin hinta on poikkeuksellisesti melko sama niin Suomessa kuin Portugalissa!)

Mutta niin, nyt Monte Velhoon; mukava päästä tarkastamaan miten Esporãon perustason pullotteet pärjäävät, kun ainakin ne paremmat ovat olleet varsin vakuuttavia. Viini on valmistettu 15-vuotiaiden köynnösten paikallisista, melko tuntemattomista lajikkeista, Roupeirosta (eli Síriasta), Antão Vazista ja Perrumista (tämä rypäle tunnetaan paremmin Sherryn alueella viljeltynä Palominona.) Kypsytys on tapahtunut sakkojen kanssa terästankeissa.

Viinillä on varsin kypsä ja tiiviinpuoleinen kellanvihreä väri.

Tuoksu ei ole erityisen voimakas, mutta varsin mehevä ja täynnä portugalilaisten valkoviinien trooppista hedelmää, tarjoten taustalta myös aromaattista yrttisyyttä, valkoisia kukkia ja kevyttä, omintakeista mausteisuutta.

Suutuntumaltaan viini on jännittävä yhdistelmä kohtalaisen runsasta täyteläisyyttä ja jopa pistävänä tuntuvaa kirpeätä hapokkuutta. Hapokkuus tuo enemmän intensiteettiä makumaailmaan kuin runkoa, sillä vaikka viini ei tunnu erityisen raskaalta, tekee paksu suutuntuma viinistä hieman vetelän oloisen. Runsashedelmäinen, trooppinen ja melko intensiivinen makumaailma on kuitenkin vallan mainio ja todella tyypillinen Alentejon valkoviineille: banaania, mangoa, kevyempää passiota, hillittyä päärynää ja taustalla pysyttelevää mineraalia. Alkoholi (13,5%) tuntuu hieman kokonaisuudessa.

Kohtalaisen kevytaromisessa jälkimaussa hedelmäpuoli siistiytyy pois ja kielelle jää hillittyä yrttisyyttä, vehreää ruohoisuutta, mineraalia ja aavistus asetonia. Muuta aromit loppuvat melko lyhyeen, mutta raikas mineraalisuus ja varsin napakka hapokkuus jatkuvat suhteellisen pitkään. Alkoholi tuo hillittyä lämpöistä jälkivaikutelmaa nieluun.

Kokonaisuutena Esporãon tämä paremman pään perustason valkkari oli varsin miellyttävä ja tasainen esitys, erityisesti viinin lähes olematon hinta huomioonotettuna. Tämä Portugalin matala hintataso jaksaa hämmentää, sillä Monte Velho ei ollut edes vielä talon aivan alimman tason entry level -viinejä (Alandra ja Pé -sarja)! Joka tapauksessa, Monte Velho tarjosi naurettavan edulliseen hintaan varsin miellyttävän, raikkaan ja tasapainoisen siemailuviinin, jonka pariin oli ilo palata vielä seuraavanakin päivänä – tämä olisi Suomessa melkoinen saavutus vielä kaksi kertaa hinnakkaammaltakin viiniltä.

Ruokien kanssa Monte Velho pärjännee kohtalaisesti, mutta vaikka happoja viinistä löytyykin, ei sen paksu ja täyteläinen rakenne varsinaisesti kutsu naittamaan sitä minkään suuremman aterian kanssa. Hyvin viilennettynä viini hoitaa hommansa mainiosti kesäisen hedelmäisenä terassivalkkarina.

Lyhyesti: Edullinen ja tasapainoinen perusvalkoviini, jossa yhdistyy niin runsas trooppinen hedelmäisyys, täyteläinen suutuntuma kuin voimakas, kirpeähkö hapokkuus.

Arvio: Miellyttävä – aromeiltaan erittäin maukas ja osa-alueiltaan varsin tasapainoisen oloinen perusvalkoviini. Etelä-Euroopan viinimaissa on kerta toisensa jälkeen ilahduttavaa löytää oikeasti tasokkaan oloisia viinejä taskurahalla.

Hinnan (3,89e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti