Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

23.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


31.1.14

Weszeli Grüner Veltliner Schenkenbichl 2011

Weszeli Grüner Veltliner Schenkenbichl 2011
  • Valmistaja: Weszeli Terrafactum
  • Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC Reserve Erste Lage Schenkenbichl
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
  • Rypäleet: Grüner Veltliner (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 26,00e (Lokakuu 2013, Weszeli)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Itävallan viinimessujen tarjontaa kartoittaessani viinitalo Weszelin selkeästi erilaisen näköiset viinipullot onnistuivat kiinnittämään huomioni, joten päätin ottaa selvää mistä mahtaa olla kyse.

Weszeli Terrafactum on Rupert Summererin ja David Weszelin yhteinen projekti. Summererien suku on viljellyt maata (mukaanlukien viiniköynnöksiä) Langenloisin ympäristössä jo 1600-luvulta, mutta vasta 1900-luvulla Summererit muuttivat Alfred Summererin – Rupertin isän – johdolla tuotantonsa fokuksen yksinomaan viineihin. Myöhemmin, Rupertin alaisuudessa, viinitalo on siirtynyt luomuviljelyyn. David Weszeli liittyi mukaan Summererien viinitalon toimintaan vuonna 2011.

Ensimmäisenä testaamani Grüner Veltliner Schenkenbichl on siis valmistettu Langenloisin kylän pohjoispuolella sijaitsevan, Erste Lage -tasoisen Schenkenbichlin tarhan rypäleistä.

Väriltään viini on tasaisen vaaleanvihreä.

Tuoksu on kypsähkö, mutta ei erityisen mehevä, vaan melko hienovarainen: melko kypsän päärynäisen ja mangoisen hedelmäisyyden ohella tuntuu Grüner Veltlinerille tyypillistä, valkopippurivetoista mausteisuutta ja kevyttä hunajaa.

Maultaan viini on todella intensiivinen ja jäntevä, mutta kaikkea muuta kuin isokokoinen: kokonaisuus pysyy hienosti paketissa ja poweria löytyy sopivasti, ei liikaa. Makumaailma on sekä kerroksittainen että limittäinen, eli suussa tapahtuu paljon kaikkea, mutta selviä aromeja on hyvin vaikea erottaa tai sanallistaa. Hedelmäisyys muuttaa jatkuvasti muotoaan, mutta pysyy melko tukevasti keltaisten hedelmien osastolla, tarjoillen välillä enemmän tuoretta kriikunaa, välillä taas mangoa ja välillä mehevänmakeaa ananasta. Yleisilme on melko konsentroitunut ja suutuntuma on melko täyteläinen, mutta viinin sopivan särmikäs ja eloisa hapokkuus pitää kokonaisuuden silti ryhdikkäänä ja solakkana.

Intensiivisessä jälkimaussa kohtalaisen runsas mausteisuus kuivaa melko tehokkaasti keskimaun kypsää keltaista hedelmää, mutta 6 g/l jäännössokeri kuitenkin jättää hentoa appelsiinimarmeladisuutta kielen kärkeen. Viinistä jää pitkähkö ja vivahteikas jälkivaikutelma, jossa alkoholi (13,5%) lämmittää hienovaraisesti suuta ja nielua.

Näin yhden viinin perusteella (kyseessä oli siis viini, josta viinejä edustanut Michael suositteli aloittamaan) Weszelin taso vaikuttaa melko korkealta ja tyyli tinkimättömältä – odotukset seuraavaksi testattavia viinejä kohtaan nousivat huomattavasti! Vaikka GV Schenkenbichlistä löytyikin runsautta ja intensiteettiä, kokonaisuus oli kuitenkin sopivan tiukka ja kaikin puolin tasapainoinen. Viiniin ei siis olla pyritty saamaan runsautta liiasta kypsyydestä, vaan enemmän jo tarhalta lähtevästä, rypäleitä vaalivasta asenteesta viininvalimistusta kohtaan.

Weszelin GV Schenkenbichl on siis varsin upea Grüner, joka huokuu tasapainoa ja josta löytyy sellaista syvyyttä ja runsautta, johon uppoutua. Jos kaipaat kellariin hyvän kypsytyspotentiaalin omaavia valkoviinejä, on tässä varsin varteenotettava vaihtoehto, joskin viini on kaikin puolin jo nyt lähestyttävissä. Näin ilmaisuvoimaista viiniä voi jopa harkita dekantoivansa puolesta tunnista tuntiin ennen tarjoilua – kuitenkin riittävän viileässä, jotta viinin tarjoilulämpötila pysyy riittävän matalana.

Lyhyesti: Intensiivinen, runsas ja kompleksi huippu-Grüner Veltliner, joka ei sorru monien massakkaimpien rypälelajikkeen edustajien tyyliin liian kypsään ja raskastekoiseen ilmaisuun, vaan pysyy alusta loppuun ihastuttavan jäntevänä.

Arvio: Tyylikäs – todella vakuuttava esitys. Tällaisten viinien avulla on helppo ymmärtää miksi Kamptalin ja Kremstalin ympäristöä pidetään maailman parhaita Grüner Veltlinereitä tuottavina alueina.

Hinnan (26,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

30.1.14

Sattlerhof Sauvignon Blanc Kranachberg 2011

Sattlerhof Sauvignon Blanc Kranachberg 2011
  • Valmistaja: Sattlerhof
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein Südsteiermark, Große STK Lage
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Styria, Südsteiermark
  • Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 35,90e (Lokakuu 2013, Viinitie)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Itävallan viininäyttelyssä oli südsteiermarkilaisen Sattlerhofin intensiivisen, täyteläisen ja varsin uskottavan Sernauberg Sauvignon Blancin jälkeen järkevä sauma siirtyä saman talon Kranachberg Sauvignon Blanciin. Tämäkin viini on – kuten nimestä voi jo päätellä – yhden tarhan viini; Kranachberg-tarha on Sernaubergin tavoin istutettu hiekkaiselle maalle, mutta Kranachbergin maaperästä löytyy selvästi enemmän kalkkikiveä ja vaaleaa kiillettä. Lisäksi viini eroaa myös edellisestä sillä, että tällä pullotteella on vuoden verran enemmän ikää. Monien viinien tapauksessa kyseessä on varsin lyhyt aika, mutta tässä tapauksessa viinit ovat vuoden ja kahden ikäisiä, joten tämä nyt testattava on peräti kaksi kertaa vanhempi tapaus. Molemmat ovat kuitenkin vasta vauvoja, sillä tuottaja lupaa viineilleen kestävyyttä vähintään vuoteen 2020 – mikä on varsin paljon, sillä Sauvignon Blancia pidetään yleensä melko heikosti kypsyvänä tai ikää kestävänä lajikkeena!

Kranachberg Sauvignon Blancin väri on kevyesti vihertävä ja hädin tuskin ollenkaan sen intensiivisempi kuin Sernauberg.

Tuoksu on hieman lempeämpi ja rauhallisempi kuin intensiivinen Sernauberg. Lasista kohoaa miellyttävän harmoninen sekoitus hedelmäisiä ja aromaattisia, vihertävämpiä sävyjä: tuoretta päärynää, hillittyä passiota, aromaattisia yrttejä, kevyesti vastaleikattua kesänurmea ja taustalla värjöttelevää, makeutta ja kypsyyttä vihjaavaa trooppisuutta.

Rauhallinen tuoksu vie maun osalta harhaan: Kranachberg nimittäin paljastuu suussa varsin intensiiviseksi ja jopa kevyen päällekäyväksi tapaukseksi. Kuiva maku on varsin rehevä, mutta samalla melko tiukkarakenteinen. Vihreiden aromien (nokkosta, leikattua nurmikkoa, jauhettuja yrttejä) hallitsema makumaailma on freesi ja kirpeä, mutta seasta löytyy sopivasti vastapainoa tuovaa, kypsempää hedelmäisyyttä. Yleisilmeeltään Kranachberg on sekä hieman kepeämpi että moniulotteisempi ja voimakkaampi kuin täyteläisempi Senrauberg.

Viinin aromaattinen, vihreiden yrttien ja sitruksisten hedelmien sävyttämä jälkimaku on melko pitkä ja jättää kielelle kevyen nokkosisen ja aavistuksen mineraalisen jälkivaikutelman, johon alkoholi (14%) tuo kohtalaisesti lämpöä.

Vaikka Sernauberg Sauvignon Blanc oli jo omalta osaltaan varsin tyylikäs ja vakuuttava omalla sarallaan, onnistui Kranachberg Sauvignon Blanc menemään vielä heittämällä ohitse; lisäksi huvittavasti tuntui siltä, kuin viinien tuoksut ja maut olisivat menneet ristiin – Sernaubergin intensiivisempi tuoksu olisi sopinut paremmin tiukan Kranachbergin maun kanssa yhteen ja toisin päin!

Maailman arvostetuimmat Sauvignon Blancit yleensä löytyvät joko Loiren laaksosta tai Uudesta-Seelannista, mutta näiden Sattlerhofin vaikuttavien esitysten vakuuttamana olen valmis lisäämään Südsteiermarkin kolmanneksi pyöräksi tälle akselille. Itselleni Sauvignon Blancit ovat yleensä enemmän kesäisiä arkiviinejä sellaisenaan siemailuun tai esimerkiksi parsalle, vuohenjuustolle tai vihersalaateille, mutta erityisesti Kranachberg Sauvignon Blanc osoittaa, että myös sieltä ns. premium-luokasta voi löytyä oikeasti vaikuttavia rypäleen edustajia: tämä ei ole viini, jossa on haettu vaikuttavuuskerrointa tammella (kuten esimerkiksi Kalifornian Fumé Blancit), eikä tämä myöskään ole itsetarkoituksellisen superekspressiivinen (kuten esimerkiksi Uuden-Seelannin ikoni-SB:t), vaan tämä on ensisijaisesti intensiivinen ja hyvin voimakas, mutta samalla sopivan pidättyväinen ja tyylitietoinen viini, jolla on selkeästi oma, uniikki eteläitävaltalainen persoonallisuutensa.

Kun on tottunut siihen, että Sauvignon Blancit ovat yleensä verrattain edullisia (hyviä löytää jo alle 15 eurolla, kun taas monet suuret ja kuuluisat viinit asettuvat 20:n ja 30:n euron välimaastoon), aiheutti Viinitien 36 euron hinta pientä nikottelua, mutta hinta asettuu paremmin kontekstiinsa, jos sitä ei vertaa muiden maiden Sauvignon Blanceihin, vaan Keski-Euroopan muihin huippuvalkoviineihin (esim. Großes Gewächs- tai Alsace Grand Cru -viinit) – korkea laatu yleensä johtaa korkeaan hintaan, ja harvoin korkea laatu ja Sauvignon Blanc ovat samalla lailla yhtä kuin tässä viinissä! Lisäksi viinin hinta on kansainvälisestikin verrattuna kohtuullinen, sillä viinin keskimääräinen hinta näyttää huitelevan nettikaupoissakin 30:n ja 35:n euron välillä.

Lyhyesti: Todella upea, vakuuttava, intensiivinen ja voimakas Sauvignon Blanc, jossa kaikesta rotevuudestaan huolimatta mitään ei tunnu olevan liikaa ja osaset ovat upeasti paikallaan. Rypälelajikkeen edustajaksi ehdottomasti maailmanluokan esitys.

Arvio: Erinomainen – todella vakuuttava ja tyylikäs tapaus Sauvignon Blanciksi. Viinin maistettuani voin hyvin uskoa miksi tuottaja veikkaa viininsä kestävyydeksi reilusti yli vuosikymmentä vuosikerrasta: näin runsas ja rakenteikas viini voi säilymisen lisäksi kehittyä kellarissa edelleen parempaan suuntaan. Ehdottomasti testaamisen väärti viini, piti SB:stä tai ei!

Hinnan (35,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

29.1.14

Sattlerhof Sauvignon Blanc Sernauberg 2012

Sattlerhof Sauvignon Blanc Sernauberg 2012
  • Valmistaja: Sattlerhof
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein Süsteiermark, Erste STK Lage
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Styria, Südsteiermark
  • Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 27,90e (Lokakuu 2013, Viinitie)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Itävallan Slovenian rajaa piirtävä kaakkoisosa, myös Südsteiermarkina tunnettu alue, on profiloitunut erityisesti maan korkealaatuisimpien Sauvignon Blancien tuottajana.

Alueen yksi tunnustetuimpia tuottajia on perheomisteinen Sattlerhof, jonka puikoissa on häärinyt kansainvälistä tunnustustakin niittänyt viinintekijä Willi Sattler jo 22-vuotiaasta. Perheen hallussa Sattlerhofin tila on ollut asiakirjojen mukaan jo vuodesta 1887; todennäköisesti myös tätä paljon pidempään.

Itävallan viininäyttelyssä tarjoutui tilaisuus tutustua Sattlerhofin tuotantoon; itse keskityin tutustumaan talon paremman pään Sauvignon Blanceihin – niiden kuitenkin kuuluisi kuulopuheiden mukaan edustaa sitä alueen parasta päätä! Ensimmäisenä oli vuorossa Erste Lage -tasoisen Sernauberg-tarhan hiekkapohjaisella maalla kasvatetuista rypäleistä valmistettu esitys.

Väriltään viini on melko neutraalinvihreä.

Tuoksu on varsin rehevä ja suorastaan päällekäyvä, mutta yleisilmeeltään samalla varsin viileä ja viherarominen. Tuoksumaailmaa hallitsevat lähinnä nokkonen, leikattu nurmi, mukana kuvioissa kuitenkin ovat myös morttelissa jauhetut yrtit ja taustalla viipyilevä passiohedelmä.

Maultaan viini on kuiva, mutta sen täyteläinen suutuntuma suorastaan yllättää. Kokonaisuus on rehevä ja intensiivinen sekä alusta loppuun tasainen. Syvästä aromikkuudesta löytyy viheromenaisuutta, sitruksisuutta, kevyttä vegetaalisuutta ja siihen erikoisella tavalla sekoittuvaa hunajaisuutta.

Jälkimaussa kuivahko, hieman kriikunaiseen taittuva hedelmäisyys ja vihertävä yrttisyys mittelevät kevyen alkoholisuuden (13,5%) tuodessa taustalle hentoa lämpöä. Seassa tuntuu myös aavistus savuisuutta ja kivistä mineraalisuutta. Jälkivaikutelma jää kuitenkin harmillisesti hieman lyhyenpuoleiseksi.

Tähänastiset Itävallan Sauvignon Blancit ovat mielestäni olleet lähinnä viileämpiä ja hillitympiä versiointeja Uuden-Seelannin monesti suorastaan överistä linjasta, mutta tämä Sernauberg Sauvignon Blanc kumartaa hienosti enemmän Pouilly Fumé / Sancerre -akselille täyteläisellä ja hennosti savuisella ilmaisullaan.

Voin ymmärtää miksi jotkut ihmiset karttavat Sauvignon Blancia (samoin myös ymmärrän miksi toisaalta jotkut rakastavat tätä monesti niin hyperekspressiivistä lajiketta), mutta en kyllä suostu uskomaan jos joku väittää tätä luotaantyöntäväksi: tässä on hienosti elegantissa ja aromeiltaan harmonisessa paketissa kaikkea mikä on Sauvignon Blancissa hyvää ilman mitään niitä övereimpejä ylilyöntejä; tämä viini olisi selkeästi kotonaan esimerkiksi Loiren Sauvignon Blanc -tastingissa. Vaikka parhaimpiin Sauvignon Blanceihin verrattuna kokonaisuus jää ehkä hieman vajaaksi, on Sernauberg Sauvignon Blanc silti varsin kiitettävä ja tyylikäs suoritus eikä muuta pahaa sanottavaa viinistä oikein keksi. Hinta on SB:ksi kovahko, mutta Sancerre / Pouilly Fumé -viineihin verrattavissa olevalla tyylillään ihan ymmärrettävä: laatu maksaa.

Lyhyesti: Varsin pätevä ja mukavan intensiivinen Sauvignon Blanc, joka ei kuitenkaan sorru uusseelantilaishenkiseen aromien ilotulitukseen, vaan niiaa hienosti Loiren laakson klassisille ja tyylikkäille viinityylin edustajille.

Arvio: Erittäin hyvä – tällaisten viinien jälkeen muistaa miksi Sauvignon Blanc on parhaimmillaan erinomaista tavaraa ja miksi Südsteiermarkia pidetään Itävallan parhaana SB-alueena. Mainio tuttavuus.

Hinnan (27,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Schuster Roter Veltliner Altweingarten 2012

Schuster Roter Veltliner Altweingarten 2012
  • Valmistaja: Weingut Familie Schuster
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein Wagram
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Niederösterreich, Wagram
  • Rypäleet: Roter Veltliner (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 16,99e (Lokakuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Perheomisteisen Schusterin viinitalon lössimaalla kasvatetuista rypäleistä valmistetun, tiukahkonpuoleisen Roter Veltliner Vom Löss -viinin jälkeen oli aika siirtyä ihmettelemään humuspitoisemmalla Altweingarten-tarhalla kasvatetuista rypäleistä valmistettua Roter Veltlineriä.

Tämä arvio tulee nyt hieman myöhään, sillä tämä Altweingarten Roter Veltlinerhän oli edellisellä 2011-vuosikerrallaan Alkon valikoimissa tovin aikaa kertaostona hintaan 19,29e; viini kuitenkin siirtyi syksyllä 2013 poistuvien valikoimaan eikä sitä enää taida saada A-marketin hyllyiltä. Viini on valmistettu käsinpoimituista rypäleistä ja sitä on kypsytetty sakkojen kanssa n. 2-3 kuukauden ajan terästankeissa.

Viinillä on Vom Löss Roter Veltlinerin tavoin syvä, kuulaan vihertävä väri.

Myös tuoksu on Vom Lössin kanssa samanhenkinen – kypsä ja mehevänmakea – mutta yleisilmeeltään myös selkeästi syvempi ja rehevämpi. Pippurisen mausteisesta ja trooppisen hedelmäisestä tuoksusta löytyy paljon intensiteettiä, mutta myös kevyttä, hieman Rieslingmäistä kukkaisuutta ja hennon kermaista, autolyysistä meininkiä.

Yleisilmeeltään viini ei ole läheskään yhtä kipakka ja päällekäyvä kuin Vom Löss, vaan selkeästi rauhallisempi ja pehmeämpi. Kuivahko makumaailma on yleisilmeeltään sekä syvä että leveä (nämä ovat näitä höpöhöpö-termejä, jotka eivät oikeastaan kerro mitään siitä, miltä viini maistuu, mutta piru vie – tältä viini vain tuntuu suussa!) ja sen varsin rehevä hedelmäisyys tarjoaa kypsiä, keltaisia tropiikin hedelmiä, etunenässä muussattua mangoa ja nektariinia, sen kanssa tasapainoista mausteisuutta ja hennon savuista mineraalisuutta. Viini on kohtalaisen täyteläinen, mutta happoja on enemmän kuin riittävästi pitämään kokonaisuuden mukavan ryhdikkäänä ja eloisana. Melko suoraviivaiseen ja ronskihkoon Vom Löss -viiniin nähden Altweingarten on varsin tyylikäs ja moniulotteinen.

Keltaisten tropiikin hedelmien hallitsema jälkimaku on pitkä, runsas, hillityn mineraalinen ja kielellä jatkuvasti kehittyvä. Viinin melko voimakas mausteisuus jättää kielelle kohtalaisen karvaan, muttei mitenkään karhean jälkivaikutelman.

Vierekkäinmaisteltuna Vom Löss ja Altweingarten osoittivat hienosti mitä puhtaan lössipitoinen maaperä tekee viinille verrattuna enemmän humuksiseen maaperään: Altweingartenissa oli selkeästi vähemmän jäntevää runkoa ja kipakkaa hapokkuutta kuin Vom Lössissä, mutta kaikkea muuta sitten selkeästi enemmän – eikä Altweingartenia voi hyvällä tahdollakaan mennä kutsumaan heikkorunkoiseksi tai vähähappoiseksi. Toisaalta kyllä myös kellarin puolella voidaan viininvalmistuksella vaikuttaa niin viinin aromi- kuin rakennepuoleen, mutta sain sellaisen käsityksen, että Schusterin viinitalo pyrkii juuri toimimaan tarhojen terroiria mahdollisimman hyvin ilmentäen, eikä niinkään viinejä kellarissa peukaloiden.

Roter Veltliner Altweingarten on varsin tyylikäs, monimuotoinen ja hyvällä tavalla voimakas ja painokas erikoisuus Itävallasta. Jos voimakkaista valkoviineistä sattuu pitämään, on viini oikein herkullinen ja mielenkiintoinen tapaus vaikka illanistujaisiinkin, mutta viinin voi myös helposti parittaa monenlaisille ruoille – alkaen aina kevyistä, kesäisistä juustolla aateloiduista grillatuista kasviksista voimakkaastikin maustettuun valkoiseen lihaan. Kypsyttelyyn viiniä tuskin kannattaa hankkia, eli pöytään ja ketterästi!

Lyhyesti: Varsin vakuuttava, moniulotteinen, tuhti ja ryhdikäs Veltliner, jossa intensiivinen, kypsä trooppinen hedelmäisyys ja runsas, paikoin karvas mausteisuus ovat keskenään hienosti balanssissa.

Arvio: Tyylikäs – vaikka Vom Löss Roter Veltlinerin ronski ja tiukka ilmaisu omalla tavallaan viehätti allekirjoittanutta, vetää Altweingarten silti pidemmän korren monimuotoisella ja tuhdilla, mutta silti elegantilla esiintymisellään. Vom Löss on parivaljakon duunari, Altweingarten akateemikko.

Hinnan (16,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

28.1.14

Schuster Roter Veltliner Vom Löss 2012

Schuster Roter Veltliner Vom Löss 2012
  • Valmistaja: Weingut Familie Schuster
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein Wagram
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Niederösterreich, Wagram
  • Rypäleet: Roter Veltliner (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 6,00e (Lokakuu 2013)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Itävaltalaista Roter Veltlineriä pidetään Veltliner-rypälesuvun kantaisänä – paitsi suursuosiosta nauttivan Grüner Veltlinerin, jolla loogisesti ei ole mitään tekemistä muiden Veltliner-nimisten rypälelajikkeiden kanssa. Go figure.

Joka tapauksessa, punertavakuorinen Roter Veltliner on hyvin vanha lajike, jonka geneettinen historia on melko hämärän peitossa ja josta tehdään lähinnä Itävallassa valkoviiniä. Rypälelajike ei kuitenkaan ole erityisen suosittu, sillä sen määrä on viime vuosina ollut laskussa ja nykyisellään se vastaa vain n. 0,4% osuudesta Itävallan viljelypinta-alasta.

Itävallan viininäyttelyssä kuitenkin tarjoutui mahdollisuus päästä testaamaan tätä verrattain harvinaista lajiketta – vieläpä kahden eri terroirin versiona: wagramilaiselta perheviinitalo Schusterilta kun löytyi tarjolta kaksi erilaista Roter Veltlineriä; toinen pölyisessä lössimaassa kasvaneista rypäleistä valmistettu Vom Löss, toinen selkeästi humuspitoisemman lössimaan rypäleistä valmistettu Altweingarten. Nyt arvioitavana on ensiksimainittu viini, jota erikoisesti ei kuitenkaan löydy viinitalon kotisivuilta. Google kuitenkin löytää viinin muutamista nettikaupoista, joissa se näkyy olevan myynnissä keskimäärin kuuden euron hintaan.

Viinillä on houkutteleva, syvänvihreä väri.

Tuoksu on hyvin mehevä ja kypsä, jopa melko makea, mutta suht simppeli: kokonaisuutta hallitsevat lähinnä mehukas ananas ja mielenkiintoinen mausteisuus.

Tuoksu antaa odottaa melko mehevää, jopa puolikuivaa viiniä, mutta kokonaisuus onkin hyvin kuiva ja kipakka. Intensiivinen makumaailma tarjoaa runsaasti trooppisia hedelmiä – erityisesti keltaisia kivihedelmiä, kuten nektariinia, keltaluumua ja aprikoosia – ja melko karvasta mausteisuutta; taustalla häilyy syvyyttä tuovaa mantelimaista aromikkuutta. Vaikka maussa on kipakkaa särmää ja rakenteestakin löytyy mukavaa, kohtalaisen tuntuvaa hapokkuutta, on viini silti suutuntumaltaan melko täyteläisen ja tietyllä tavalla pehmeän oloinen.

Kielelle jäävä jälkimaku on pitkä, hennon persikkainen ja runsaan mausteinen, jopa ronski. Jälkivaikutelmassa tuntuu jopa jonkinlaista puisevuutta, joka kuitenkin tulee jälkimaun runsaasta mausteisuudesta eikä esimerkiksi tammesta.

Schusterin Lössi-Roter Veltliner on varsin miellyttävä, mielenkiintoinen ja mukavan ryhdikäs perusvalkkari, joka melko tiukan ja nuorekkaan energisen ilmaisunsa osalta tuntuu suorastaan huutavan rasvaista ruokaa kylkeensä. Varsinaista eleganssia viinistä ei löydy, vaan se on yleisilmeeltään melko maanläheinen, arkinen ja positiivisella lailla hieman maalaismaisen kömpelö. Siis kaikin puolin varsin näppärä kumppani arkisille ruoille ja ehdottomasti kohtuullisen hintansa väärti ostos.

Koska aikaisemmat kokemukseni Roter Veltlineristä ovat jääneet lähinnä blendeihin, on hyvin mahdotonta sanoa miten tällainen viini kehittyy iän myötä. Runkonsa puolesta viini varmasti säilyy helposti seuraavat lähivuodet, mutta jää arvailun tasolle tuleeko viinin hedelmäpuoli kehittymään mihinkään, vai haipuuko se ainoastaan pois kerätessään ikää. Joka tapauksessa, näin edullisia viinejä on turha säästellä: jos pullo löytyy näppien ulottuvilta, pistä esimerkiksi jotain juustoista tulemaan ja korkki auki!

Lyhyesti: Mehevänmakealla tuoksulla varustettu tiukka, mausteinen ja nuorekkaan hedelmäinen ruokavalkoviini melko harvinaiseksi käyneestä Roter Veltlineristä.

Arvio: Hyvä – viini on hieman simppeli ja maanläheinen, mutta tästä huolimatta ihastuttavan rakenteikas ja mukavan mielenkiintoinen tapaus sekä ennen kaikkea ilahduttava juotava. Ei niinkään yllätyksellinen, mutta sopivan erilainen tuttavuus.

Hinnan (6,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

27.1.14

Schloss Gobelsburg Brut Reserve

Schloss Gobelsburg Brut Reserve
  • Valmistaja: Schloss Gobelsburg
  • Tyyppi: Kuohuviini, Österreischer Sekt
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Niederösterreich, Kamptal
  • Rypäleet: Grüner Veltliner (75%), Riesling (15%), Pinot Noir (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 24,00e (Lokakuu 2013, Vindirekt)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Kamptalin viinialueella, Langenloisin kylän tuntumassa sijaitseva Schloss Gobelsburgin viinitalo on kerännyt melkoisesti mainetta laadukkaita viinejä tekevänä tuottajana – esimerkiksi Alkonkin valikoimassa muutaman vuoden nököttänyt Grüner Veltliner Steinsetz on loistava esimerkki talon linjasta.

Vuosisatoja vanha Gobelsburgin linna on tuottanut erittäin pitkään viiniä omistamiltaan tarhoilta, joista monet luetaan Kamptalin parhaimpiin ja arvostetuimpiin. Kuitenkin viinihistoriallisesti talon todennäköisesti merkittävin käänne tapahtui vuonna 1996, kun Michael Moosbrugger ja (omalta osaltaan jo varsin tunnettu viinintekijä) Willi Bründlmayer vuokrasivat Gobelsburgin linnan tiluksineen viininvalmistusta varten. Nykyisin vaimonsa Evan kanssa taloa luotsaava Michael tuottaa viininsä korkeiden laatustandardien ja perinteisten viininvalmistusmenetelmien mukaan; tammea käytetään varsin vähän, luonnonhiivoja suositaan ja monet viinit kypsyvät pitkän sakkakypsytyksen kanssa.

Itävallan viininäyttelyssä tarjolla ollut Schloss Gobelsburg Brut Reserve on talon ainoa kuohuviini. Viiniin käytetään vain arvostettujen Heiligenstein-, Gaisberg-, Grub- ja Lamm-viinitarhojen rypäleitä, joista valtaosaa edustaa Itävallan (ja niin ikään Schloss Gobelsburgin) vihreä kruununjalokivi, Grüner Veltliner. Viinin annetaan aluksi käydä ja kypsyä vanhoissa tammitynnyreissä, minkä jälkeen viini siirretään pulloihin käymään uudelleen ja kypsymään hiivasakan kanssa 2-3 vuoden ajaksi.

Väriltään viini on hyvin kevyen vaaleanvihertävä.

Viinin tuoksu on kevyt, mutta aromeiltaan runsas ja yleisilmeeltään tummanpuhuva: pinnalla on melko tuntuvaa mausteisuutta, taustalla verigreippiä, omenaa ja kevyttä hiivaisuutta.

Suuhun saapuessaan viini kuohahtaa melko runsaasti ja nopeasti, mutta jäljellejäävä kuohu on edelleen kohtalaisen runsasta ja kohtuullisen kestävää. Kuivaa ja mausteista makua sävyttävät mausteiset, kypsän päärynäiset, kirpakan omenaiset ja mineraaliset vivahteet, jotka tuovat kokonaisuuteen paikoin jopa bitteristä särmää. Suutuntumaa piristää terävähkön moussen lisäksi melko tuntuva hapokkuus, joka tekee viinistä jopa kipakan oloisen.

Kirpeässä jälkimaussa tuntuu tuoretta ja jopa aavistuksen raa'ahkoa viheromenaisuutta, aromaattista yrttisyyttä, kirpeätä limettisyyttä, hentoa hiivaisuutta ja savuista mineraalia.

Gobelsburgin kuohuva on varsin tyylikäs esitys ja jatkaa hienosti talon linjaa korkealaatuisten viinien tuottajana, mutta loppuviimein viinistä on kyllä vaikeata löytää mitään semmoista, joka saisi minut tarttumaan siihen jonkun toisen kuplivan ohitse. Yleisilme on mukavan ryhdikäs ja rakenteikas, mutta se ei onnistu herättämään suuria tunteita ja jälkivaikutelmaksi viinistä jää tyypillinen, Grüner Veltlinerin mausteisuuden hallitsema keskieurooppalainen Sekt. Käyttöyhteydeltään (ja hintatasoltaan) viini on suurin piirtein samaa luokkaa kuin edullisen pään shamppanjat: kokonaisuudesta ei löydy hirveästi mitään mielenkiintoa, mutta rakennetta – esimerkiksi ruokapöytää ajatellen – sitäkin enemmän.

Viinin runsas hapokkuus ja intensiivinen yleisilme kuitenkin ennen kaikkea lupailisivat viinin sopivan paremmin kypsyttelyä, joten jos on halua pistää skumppaa kellariin useammaksi vuodeksi syrjään, on Gobelsburgin Brut Reserve ihan varteenotettava tapaus. Nyt korkattuna viinille paras paikka lienee ruoan kyljessä, ei niinkään maljajuomana. Hyviä kumppaneita viinille ovat suurella varmuudella rasvaisemmat linturuoat, merenelävät sekä kevättalven hittiruoka, blinit.

Lyhyesti: Itävaltalaisen laatutuottajan varsin hapokas, mausteinen ja tiukkarakenteinen kuohuva, joka intensiivisen ilmaisunsa vuoksi tuntuu sopivan paremmin kellarointiin kuin nuorena korkattavaksi.

Arvio: Tyylikäs – viini vastaa jotakuinkin vastaavanhintaista shamppanjaa: tyyliä ja rakennetta löytyy, mutta persoonaa selkeästi vähemmän. Ei tämä huonompi ole kuin halpis-shamppis, muttei kyllä merkittävästi parempikaan – ainoastaan ihan kelvollinen vaihtoehto, jos merkintä "AOC Champagne" etiketissä ei ole ehdoton vaatimus.

Hinnan (24,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Lenikus Gemischter Satz Erinnerungsgarten 2011

Lenikus Wiener Gemischter Satz Reserve Erinnerungsgarten 2011
  • Valmistaja: Weingut Lenikus
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein Wien
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Wien
  • Rypäleet: ?
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 32,00e (Lokakuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Lokakuun Itävallan viinit -tapahtumassa viimeiseksi testaamakseni viinitalo Lenikusin viiniksi jäi Erinnerungsgarten-tarhan Gemischter Satz, joka oli myös ainoa tarjolla ollut viini vuosikertaa 2011. Koska viinitalo Lenikus on perustettu niinkin varhain kuin vuonna 2008, oli tarjolla ollut vuosikerta 2011 ensimmäinen laatuaan – vanhempia kaupallisia vuosikertoja talon viineistä ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Viini on siis Gemischter Satz, "sekoitettu satsi" – Erinnerungsgarten-tarhalla on siis kasvatettu erilaisia valkoisia rypäleitä, jotka ovat kaikki kerätty sekaisin, puristettu ja käytetty viiniksi yhdessä. Koska mistään en löydä informaatiota viiniin käytetyistä rypäleistä, jäävät ne täällä blogissakin mysteeriksi.

Väriltään viini on hailakan vihertävä, minkä lisäksi se vaikuttaa jopa olevan mitä pienimmän aavistuksen verran sameahko – lieneekö kyseessä hyvin kevyellä kädellä suodatettu viini?

Tuoksu on hieman hillitymmänpuoleinen, mutta erittäin kutsuva ja ihastuttavan kompleksi: pähkinää, banaania, aasialaisia mausteita, kypsää omenaa, jauhettua valkopippuria ja mehevänmakeaa ananasta. Edellisten, hieman vaatimattomaksi jääneiden Lenikusin viinien jälkeen totean itsekseni, että nyt vihdoin puhutaan asiaa.

Tuoksun hieman pidätteleväinen ote johtaa hieman harhaan, mutta sen moniulotteisuus ei: viini on maultaan todella intensiivinen, runsas ja vivahteikas. Kuivaa yleisilmettä sävyttää voimakas mausteisuus, jossa tuntuu niin Grüner Veltlinerin valkopippurisuutta kuin karvaan karheaa otetta; hedelmäpuolelta löytyy persikkaa, päärynää ja kypsempää sitruksisuutta. Kokonaisuus on melko hapokas, sopivan rakenteikas ja suutuntumaltaan aiempia maistettuja Lenikus-viinejä freesimpi, korkeintaan keskitäyteläinen. Viini kuitenkaan ei tunnu erityisen raikkaalta tai pirteältä, vaan selkeästi synkemmältä tapaukselta. Voimakkaana tuntuva mausteisuus ja sopivan ryhdikäs ote tekevät kokonaisuudesta varsin ronskin oloisen.

Viinistä jäävää jälkimakua hallitsee karhea, kevyen bitterisenäkin tuntuva mausteisuus, kevyesti rusehtavan, kuoritun omenan aromit ja hillitty, mehevänmakea ananaksisuus. Viinistä jää moniulotteinen, rehevä ja melko pitkään kielellä viipyilevä jälkivaikutelma, joka lopuksi taittuu hennon savuiseen mineraalisuuteen.

No niin, tämä viini pistää eteeni sellaista tavaraa, mitä toivoin talon muidenkin viinien tarjoilevan. Alun perin luulin, että viini oli järjestyksessä viimeinen tarjoiltava viini yksinekrtaisesti sen takia, että se sattui olemaan muita vanhempaa vuosikertaa, mutta nyt tässä blogia päivittäessä kun tutkailee viinien hintatietoja, näyttivät tarjotut viinit menneen hintajärjestyksessä – ja tämä Erinnerungsgarten olikin selkeästi jo seuraavaa hintaluokkaa muihin viineihin verrattuna!

Hinta paljastui eittämättä kovemmanpuoleiseksi, mutta toisaalta viini itsessään oli jo niin vakuuttava tapaus, että kolme kymppiä ei tunnu aivan mahdottomalta ajatukselta. Runsautta ja ryhtiä viinillä tuntuu olevan hyvin jos haluaa iskeä pullon kellariin kypsymään, mutta viinin vaikuttavuus piilee erityisesti sen nuorekkaan intensiivisessä, suorastaan anteeksipyytelemättömässä ilmaisussa; vivahteikkuuttakin löytyy sen verran, että viini ei missään nimessä tunnu ainakaan vaativan iän tuomaa syvyyttä, vaikkakin se voisi siitä varmasti hyvin hyötyä.

Riippumatta siitä, viettääkö viini vuosia kellarissa vai pistetäänkö se pikaisesti pöytään, suosittelen ehdottomasti laittamaan sen kumppaniksi jotain riittävän runsasmakuista, joka voisi pistää kampoihin voimakkaalle mausteisuudelle. Näin intensiivinen viini on sellaisenaan vakuuttava lasillisen ajan, mutta voi helposti ruveta tuntumaan turhankin rotevalta ilman ruoan tuomaa vastapainoa.

Lyhyesti: Vaikuttava, intensiivinen, moniulotteinen ja tasapainoinen reserve-tason Gemischter Satz. Viini on ihastuttavan runsas ja roteva olematta mitenkään ylitehdyn tai rakenteettoman oloinen.

Arvio: Erinomainen – en nyt tähän hätään uskalla veikata, että mahtoiko vuosi 2011 olla permpi kuin 2012 Wienin seudulla, vai onko viini vain reserve-tasonsa vuoksi näin mainiota kamaa. Joka tapauksessa, siinä missä muut Lenikusin viinit aiheuttivat korkeintaan orastavaa mielenkiintoa, on Erinnerungsgarten Gemischter Satz varsinainen jackpot. Tiukka ja voimakas tapaus olematta isokokoinen tai liian tuhti.

Hinnan (32,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

26.1.14

Lenikus Riesling Der Reisenberg 2012

Lenikus Riesling Der Reisenberg 2012
  • Valmistaja: Weingut Lenikus
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein Wien
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Wien
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 22,00e (Lokakuu 2013, Lenikus)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Maanmainiossa Itävallan viininäyttelyssä oli seuraavana meikäläisen maisteluvuorossa viinitalo Lenikusin Reisenberg-vuoren tarhojen rypäleistä valmistettu Riesling.

Yleisilme on neutraalinpuoleinen, hieman vihertävään taittuva.

Hieman hillitty mutta raikas tuoksu tarjoilee juuri sellaisia aromeja, mitä Rieslingiltä voi odottaakin: kevyttä sitruksisuutta, kukkeutta ja hentoa, aavistuksen savuista mineraalia.

Kahden varsin suurikokoisen ja mausteisen viinin jälkeen Der Reisenberg Riesling on kevyehkö ja elegantti. Maun yleisestä hedelmäisyydestä pitävät huolen omenaiset ja kypsän sitruksiset vivahteet, mutta taustalla tuntuu kypsempää, trooppisiin hedelmiin taipuvaa ananaksisuutta sekä kevyttä, kivennäistä mineraalisuutta. Hapokkuutta löytyy sopivasti pitämään viinin rakenteen ryhdikkäänä, mutta viini on hapokkuudestaan huolimatta suutuntumaltaan melko runsas ja hieman öljyinen.

Pehmeän omenainen ja jopa kivennäisvetinen jälkimaku on lyhyenpuoleinen ja jättää varsin miellyttävästä yleisilmeestään huolimatta melko vaatimattoman kuvan viinistä.

Kokonaisuutena viini oli ihan positiivinen ja miellyttävä, joskin hieman vaatimaton perus-Riesling. Tämän vuoksi viinitalon hinta, jonka nyt tätä päivitystä varten kävin metsästämässä, aiheutti pientä nikottelua. Ei viinissä kyllä mitään varsinaista vikaa ollut, mutta en minä nyt herramunjee yli kahtakymppiä tästä maksaisi! Vastaavia löytyy kuitenkin Alkon hyllyiltä runsaasti kympillä puolellatoista ja Euroopan nettikaupoista selkeästi halvemmalla.

Yleisesti Der Reisenberg Riesling on ihan kelvollinen peruskulauteltava wieniläisvalkkari, sekä varsin näppärä kumppani esimerkiksi jos jonkinlaisille kaloille. Rakennetta löytyy lyhyeen tai keskipitkään varastointiinkin, jolla viiniin voi saada myös hieman lisää syvyyttä ja mielenkiintoa, mutta todennäköisesti viini ei tule mitenkään huomattavan erilaiseksi iän myötä kehittymään.

Lyhyesti: Tasapainoinen, kevyehkö, miellyttävä ja positiivisella tavalla arkinen tarha-Riesling.

Arvio: Miellyttävä – varsin mainio perus-Riesling, joka hoitaa tonttinsa mainiosti niin ruokapöydässä kuin ilman pureskeltavaa. Ei tarjoa yllätyksiä, vaan on tasaisen varma suorittaja.

Hinnan (22,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Lenikus Grüner Veltliner Der Nussberg 2012

Lenikus Grüner Veltliner Der Nussberg 2012
  • Valmistaja: Weingut Lenikus
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein Wien
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Wien
  • Rypäleet: Grüner Veltliner (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 19,00e (Lokakuu 2013, Lenikus)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Lokakuisessa Itävallan viininäyttelyssä seuraavana vuorossa oli viinitalo Lenikusin parempi Grüner Veltliner – tätä aiemmin maistamani talon perustason Bisamberger Grüner Veltliner ei jaksanut herättää niin isoja tunteita, että jaksaisin nyt siitä kirjottaa omaa arvostelua.

Lenikus on siis erittäin nuori, vasta vuonna 2008 perustettu viinitalo, jonka ensimmäinen kaupallinen vuosikerta oli 2011 – tämä vuosikerta 2012 on siis vasta järjestyksessään toinen talon viini! Der Nussberg Grüner Veltliner on Wienin kaupungin reunalla sijaitsevalta, viinitarhoilla käytännössä päällystetyltä Nussberg-vuorelta kerätyistä rypäleistä valmistettu tapaus.

Viinillä on syvähkö, jopa hieman paksuhkon keltainen väri.

Tuoksu on kevyehkö ja melko mausteinen, erityisesti rypäleelle tyypillinen jauhettu valkopippurisuus hallitsee. Taustalla häilyy hieman kypsää omenaa ja vihertävää yrttisyyttä.

Leveää makuprofiilia hallitsevat tuoksun tavoin valkopippurisuuteen taittuvat, mausteiset piirteet, mutta seasta löytyy tuoksua enemmän kaikkea muutakin: lähes ylikypsää, makeaa ananasta, hieman marsipaanisuutta ja hentoa hunajamelonia, sekä aavistus kypsän sitruksista hapokkuutta. Kokonaisuus on kuitenkin yleisilmeeltään keskihapokas, minkä vuoksi viinillä on varsin täyteläinen ja hieman hidasliikkeinen habitus.

Viinistä jää kielelle varsin voimakas ja pitkähkö jälkimaku, josta varsinaiset hedelmäiset aromit katoavat varsin ketterästi: kielelle jää lähinnä pippurisuudessaan jopa kevyesti tulista mausteisuutta, kevyttä mineraalia ja hentoa savuisuutta.

Der Nussberg Grüner Veltliner on varsin suurikokoinen ja hallitsevan mausteinen esitys, mutta kärsii turhan paljon melko matalasta hapokkuudesta: viiniin on saatu kiitettävästi voimaa ja konsentraatiota, mutta raikkauden kustannuksella. Kun hapokkuus on viinissä turhan matalaa, kokonaisuus tuntuu varsin raskaalta ja tasapainottomalta; onneksi happoja on kuitenkin kohtalaisesti, minkä lisäksi viinin pippurinen mausteisuus tuo vielä sen verran tiukkaa yleisilmettä, ettei kokonaisuus missään vaiheessa pääse tuntumaan höttöiseltä.

Viini vaikuttaa hallitsevan mausteisuutensa puolesta kaipaavan ruokaa hillitsemään viinin terävimpiä särmiä, mutta hillityksi jäävän hapokkuutensa puolesta mikä tahansa ruoka ei sovi. Jos haluat naittaa tälle viinille GrüVen perinteistä partneria, wieninleikettä, älä ainakaan purista sitruunaa leikkeen päälle! Hapokkaat ruoat ovat viimeinen asia, mitä tämä viini kaipaa rinnalleen.

Viinitalon vajaan kahden kympin hinta on mielestäni hieman kyseenalainen viinin yleiseen tyyliin nähden – kuitenkin Suomestakin saa tasapainoisempia ja raikkaampia Gryynereita samaan hintaan tai edullisemmallakin! Vaikka viinistä löytyykin vaikuttavaa, intensiivistä runsautta, ei se riitä yksinään vakuuttamaan meikäläistä.

Lyhyesti: Tuhti ja voimakkaasti pippurisen mausteinen Grüner Veltliner Wienin kaupungista, jonka suurimmaksi heikkoudeksi paljastuu sen muhkean hedelmän jalkoihin jäävä, lempeähkö hapokkuus.

Arvio: Hyvä – viini on kyllä varsin mukiinmenevää tavaraa, mutta vaikuttaa siltä, että viinintekijät ovat hakeneet enemmän runsautta ja vaikuttavuutta kuin optimaalista tasapainoa. Oikeissa käyttöyhteyksissä voin kuvitella viinin olevan kaikin puolin erinomainen, mutta yleisesti viini jättää hieman kylmäksi.

Hinnan (19,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Lenikus Gemischter Satz Der Bisamberg 2012

Lenikus Wiener Gemischter Satz Der Bisamberg 2012
  • Valmistaja: Weingut Lenikus
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein Wien
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Wien
  • Rypäleet: ?
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 17,00e (Lokakuu 2013, Lenikus)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


No niin, jos itävaltalaiset viinit eivät jostain syystä uppoa, voi nyt vetäytyä meikäläisen blogista kahden viikon tauolle! Nimittäin viime syksynä Helsingissä järjestettiin mainiot itävaltalaisia viinejä esittelevät messut, joissa tuli testattua viini jos toinenkin ja joiden arviot rupeavat seuraavaksi valumaan yksi kerrallaan blogiini. Kevennän postauskuormaani sen verran, että aivan yhdentekevien viinien arvioita en tänne postaile, mutta koska koetin keskittyä lähinnä mielenkiintoisempiin viineihin, ovat tällaiset välistäpudotettavat arviot melko vähissä.

Ensimmäiseksi paikan päälle saapuessani marssin kaikista lähimmän pöydän luokse nappaamaan itselleni tervetuliaismaljan. Tätä ständiä edusti wieniläinen Lenikus, aivan hiljattain (vuonna 2008; ensimmäinen kaupallinen vuosikerta 2011) perustettu viinitalo, joka tuottaa Wienin kaupungissa sen sisällä ja sen rajamailla kasvatetuista rypäleistä viinejä (kyllä, Wien taitaa olla maailman ainoa pääkaupunki, jonka rajojen sisäpuolella viljellään viiniä). Aluksi testasin talon perustason Grüner Veltlinerin ja Gemischter Satzin, mutta molemmat olivat niin herttaisen yhdentekeviä arkiviinejä, ettei niistä sen enempää. Sen sijaan talon parempaa tasoa edustava, Bisamberg-vuoren tarhojen rypäleistä valmistettu Gemischter Satz oli jo sen verran pätevä esitys, että se ansaitsee oman arvostelunsa. Viiniin käytetyt rypälelajikkeet jäivät hieman arvoitukseksi, sillä unehtui tiedustella niitä talon edustajalta, eikä kotisivut tai Googlekaan onnistuneet kertomaan oikeaa vastausta. Arvuutellakaan ei uskalla, sillä monissa Gemschter Satzeissa voidaan käyttää yli kymmenenkin eri rypälelajikkeen sekoituksia.

Gemischter Satz, "sekoitettu satsi", on saksankielinen vastine termille field blendille; viinityylille, jossa satunnainen sekoitus erilaisia rypäleitä kasvatetaan yhdellä tarhalla ja ne kerätään ja puristetaan viiniksi yhdessä. Viininvalmistuksen nykyaikaistuttua tämmöisen tarhasekoitteet ovat hävinneet melko lailla kokonaan, mutta jostain syystä perinteikkäät Gemischter Satzit ovat edelleen hyvin voimissaan Wienin viiniskenessä.

Parin vaaleanhailakan valkoviinin jälkeen Der Bisamberg vaikuttaa väriltään selkeästi syvemmän kellanvihreältä.

Tuoksultaan viini on kevyehkö, mutta mielenkiintoisen moniulotteinen: papaijaa, kukkia, savuista mineraalia, hentoa mantelisuutta ja aavistus ananasta.

Suussa viinillä on leveä, täyteläinen ja intensiivinen olemus. Etualalla tuntuu mausteisuutta, ananasta, hunajaa ja särmää tuovaa karvautta, taustalla häilyy kevyttä omenaa, savua ja hentoa kukkaisuutta. Yleisilme on melko hapokas, mutta tämä suutuntumaltaan kevyesti jopa öljyisen oloinen viini kaipaisi kyllä hieman raikkautta – aromeja löytyy paljon, mutta yleisilme on hieman paksu ja raskastekoinen.

Viinistä jää pitkä, vivahteikas ja voimakas – jopa tuhti – jälkimaku, jossa tuntuu trooppisia hedelmiä, mausteisuutta ja kepeätä savuista mineraalia. Savu ja mausteisuus jopa onnistuvat tuomaan aavistuksia tammen aromeista kielelleni, vaikka jäikin hämärän peittoon onko viini missään vaiheessa nähnytkään tammea.

Kokonaisuus on tyylikäs, mielenkiintoinen ja moniulotteinen, mutta samalla se tuntuu hieman hakevan paikkaansa. Kenties se paikka olisi jonkun tuhdimman vaalean lihan tai sopivan voimakasmakuisten pataruokien kyljessä? Sellaisenaan viini nimittäin vaikutti, muttei vakuuttanut. Joka tapauksessa, tämä on nuoren viinitalon tuotokseksi varsin vakuuttavaa tavaraa ja varustettu ihan hyvällä persoonallisuudella. Hieman kun vielä rakenteen saa hinkattua balanssiin muhkean hedelmän kanssa, olisi tässä vallan erinomaista tavaraa.

Lyhyesti: Intensiivinen, runsasarominen ja tuhti Gemichter Satz, jonka kuitenkin kärsii hieman turhankin muhkeasta ilmaisusta, joka tekee viinistä melko raskaan juotavan pidemmän päälle. Nuorena nautittavaksi tarkoitettu wieniläinen sekoitevalkoviini tuhdimpien ruokien kumppaniksi.

Arvio: Tyylikäs – viinistä löytyy mielenkiintoa ja moniulotteisuutta, mutta koska omasta mielestäni viinimaailmassa bigger is better pätee melko harvoin, ei tämä massakas tapaus tykitä ihan täysin pistein loppuun asti. Der Bisamberg GS oli kuitenkin ensimmäinen talon viini, joka jollain tasolla onnistui säväyttämään allekirjoittanutta, joten plussan puolella ollaan.

Hinnan (17,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

25.1.14

Scarbolo Refosco 2009

Scarbolo Refosco 2009
  • Valmistaja: Scarbolo
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Friuli Grave
  • Maa: Italia
  • Alue: Friuli-Venezia Giulia, Friuli Grave
  • Rypäleet: Refosco dal Peduncolo Rosso (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 8,70e (Lokakuu 2013, Viiniravintola Latva)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Lokakuussa bongasin Latvan listoilla uuden Scarbolon viinin, joka piti napata testiin – tämä perheomisteinen viinitalo Friulista, Slovenian rajan tuntumasta, on nimittäin jo aiemmin onnistunut hurmaamaan ihastuttavalla oranssilla viinillään! Lisäksi monet Friulin viinit tuppaavat olemaan varsin miellyttäviä esityksiä, sillä alueen viineissä pääpaino on yleensä korkeassa laadussa ja puhdaspiirteisessä hedelmässä, eikä niinkään hallitsevassa tammisuudessa.

Refosco, josta viini on valmistettu, on koillis-italialainen rypälesuku, jonka alle kuuluu monta, toisilleen lähestäsukua olevaa rypälelajiketta – samaan tapaan kuin Muscat-nimen alle kuuluu liuta erilaisia Muscat-lajikkeita. Tämä viini ei kuitenkaan ole sekoite erilaisia Refosco-lajikkeita, vaan viini on valmistettu pelkästään Refosco dal Peduncolo Rosso -lajikkeesta. Viini on yhden tarhan (nimeltään Persereano) viini; sitä on aluksi maseroitu kuorten kanssa kahden viikon ajan, minkä jälkeen viiniä on kypsytetty erikokoisissa ranskalaisissa tynnyreissä peräti 3 vuoden ajan, minkä jälkeen viinin on annettu asettua pullossa vielä 6 kuukauden ajan ennen myyntiinlaskua – varsin kiitettävät 40 kuukautta kypsyttelyä tuottajan puolesta!

Väriltään viini on tiiviin musteisen kirsikanpunainen ja kauttaaltaan käytännössä läpinäkymätön.

Tuoksu on hieman kevyenpuoleinen, mutta hengeltään todella mustanpuhuva ja maanläheinen: yleisilmeeksi olen kirjoittanut "karhean lihaisa", joka ei näin neljännesvuotta myöhemmin avaudu yhtä hyvin kuin kirjoitushetkellä, mutta jos viinilasi pistettäisiin nenäni eteen, voisin sen varmasti allekirjoittaa. Seasta löytyy myös karhunvatukkaa, kevyttä musteisuutta, hentoa myskiä ja hieman karvaat maut mieleen tuovaa rustiikkista yleisfiilistä. Alkoholi (14%) tahtoo kevyesti puskea läpi.

Viinin kuiva, konsentroitunut ja varsin tiukkarakenteinen maku on mukavan röyhkeä ja päällekäyvä: heti ensisiemauksella kielelle saapuu voimakasta kirsikkaa ja mausteisuutta, karvasta yrttisyyttä, lihaisuutta, kevyttä nahkaisuutta, hentoa boysenmarjaa ja aavistus bitteristä espressoisuutta. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen, tiivis ja hienojakoinen – viinillä on jotenkin suodattamaton fiilis, joskaan tästä en löytänyt mitään varmistusta. Kokonaisuus muistuttaa Syrah'ta italialaisella twistillä ja muiden adjektiivien joukosta löytyy merkintä "todella hyvä". Viinillä on todella lihaksikas rakenne, josta pitävän huolen runsaudesta huolimatta kohtalaisen hyvin tuntuvat hedelmähapot ja mehevät, suorastaan pureskeltavat tanniinit.

Mehukas jälkimaku jatkuu melko pitkälti keskimaun merkeissä, joskin ne marjaisimmat piirteet katoavat kieleltä nopeasti ja suuhun jää lähinnä mausteisia vivahteita ja tertiääriaromien piirteitä: lihaisuutta, musteisuutta, yrttejä, nahkaa, soraista maamaisuutta, hillittynä häilyvää, moniulotteista tammen mausteisuutta ja kevyttä tanniinien tuomaa karvautta.

Scarbolon Refosco tarjoaa uuden maailman blockbuster-henkistä, todella konsentroitunutta ilmaisua, Italian makuja ja luonnetta sekä yleisesti puhdasta nautintoa: tämä tavara on erinomaista kamaa. Vaikka viinilasillinen Latvassa maistui allekirjoittaneelle enemmän kuin hyvin, piti viinin tiukka luonne ja melko tuntuvat tanniinit siitä huolen, ettei viiniä tehnyt mieli hörppiä kovinkaan tiivistä tahtia eikä ainakaan ilman vesilasia – melko nopeasti sitä rupesikin jo kaipaamaan pitkään haudutettua, runsasta pasta-annosta lasin viereen.

Näin muutamia Koillis-Italian Refoscoja maistelleena rupean olemaan sitä mieltä, että tässä kyllä on ehdottomasti yksi lempirypälelajikkeitani: Refosco(i)sta tehdyt viinit tuntuvat poikkeuksetta olevan mielenkiintoisia, moniulotteisia, tiukkarakenteisia ja ilmaisultaan kursailemattoman rustiikkisia. Ne ovat viinejä, jotka eivät kaipaa turhaa siloittelua ja siistimistä, sillä niiden viehätys on juuri niiden rehellisen rujossa otteessa. On myös ihastuttavaa, miten nämä viinit onnistuvat pysymään vakuuttavan ryhdikkäinä ja puruvoimaisina vaikka konsentraatiota ja suutuntumaa löytyisikin runsaasti – vaikka niitä siemailee ilokseen, on selvää, että ne ovat paikallaan ruokapöydässä, riittävän tukevien ruokien pareina.

Lyhyesti: Todella tiivisrakenteinen, tuhti ja silti kaikin puolin tasapainoinen punaviini Pohjois-Italiasta, Slovenian rajan tuntumasta. Vaikka viinillä on konsentraatiota, ei se missään vaiheessa tunnu turhan massiiviselta, joskin positiivisella tavalla sopivan isokokoiselta, lihaksikkaalta ja hieman rujo-otteiselta.

Arvio: Erinomainen – hemmetti, olisivatpa kaikki pohjoisitalialaiset punaviinit yhtä luonteikkaita ja mielenkiintoisia! Vieressä sijaitsevan Veneton viineihin verrattuna tämä tapaus on kuin toisesta maailmasta.

Hinnan (8,70e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen on oikein kelvollisen hintainen, suositteluni!

24.1.14

Barbaglio 2008

http://www.alko.fi/tuotteet/004469/
Barbaglio 2008
  • Valmistaja: Cooperativa Agricola Santa Barbara
  • Tyyppi: Punaviini, IGT Salento
  • Maa: Italia
  • Alue: Puglia, Salento
  • Rypäleet: Negroamaro (80%), Primitivo (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 14,25e (Lokakuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 14,76e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Viime syksynä pääsi taas pitkästä aikaa palaamaan tilausvalikoimasta löytyvään Barbaglioon, tuohon Italian kantapään herkkuun. Koska viini on vain laatikoittain tilattava, monet kuluttajat ovat vähän sen armoilla, onko lähi-Alko sattunut "löytämään" viinin ja ottamaan sen hyllyynsä. Viinin laadun ja suosion puolesta sen kyllä soisi olevan perusvalikoimassa – harvoin nimittäin löytyy yhtä luonteikkaita ja ihastuttavia viinejä näin kohtuulliseen hintaan. Mielikuvani tosin perustuvat siihen ainoaan maistamaani vuosikertaan, kakstuhattaseiskaan, joten olikin jo korkea aika päivittää tiedot koskemaan uutta vuosikertaa!

Etelä-Italia on nykyisin profiloitunut lähinnä helppoja, edullisia ja uuden maailman kanssa flirttailevia hillopommeja tuottavana alueena, mutta kuumasta ilmastosta huolimatta alueella tehdään myös perinteikkäitä ja luonteikkaita punaviinejä, jotka alueen maineen vuoksi ovat monesti varsin edullisia ostoksia laatuunsa nähden. Barbaglio on Salentosta, Italian "kantapäästä" tuleva punaviini, joka on valmistettu lähinnä tälle alueelle tyypillisestä Negroamarosta, jota on täydennetty mehevällä Primitivolla, joka tunnetaan parhaiten amerikkalaisen Zinfandelin lähisukulaisena. Suurin osa viinin luonteesta kuitenkin on tullut ns. brettasta (brettanomyces-hiiva), jota yleensä pidetään virheenä viinissä, mutta joka pienissä määrin voi tuottaa viiniin mielenkiintoista luonnetta tuovia eläimellisiä, rustiikkisia, jopa rehellisen paskaisia piirteitä. Joissain viineissä ja oluissa (mm. Château de Beaucastel tai Orval).

Hennosti läpinäkyvän kirsikanpunainen viini taipuu sävyltään kevyesti poltetun saven punaiseen.

Tuoksu on jällen kerran hurmaava: parfyymia, kypsää viikunaa, nahkaa, tuoretta kirsikkaa, auringossa paahtunutta maaperää, humusta ja kevyttä lantaa. Yleisilmeeltään viini kuitenkin tuntuu selkeästi vähemmän funkahtavalta kuin mielikuvieni edellinen vuosikerta: maalaisia piirteitä vielä löytyy, mutta kokonaisuutta hallitsee selkeästi voimakkaammin hedelmä ja iän tuomat parfyymiset ja nahkaiset tertiääriaromit.

Kypsänmakeassa maussa tuntuu selvästi viinin kuuma kotimaa, mutta kokonaisuus on samalla hurmaavan tiukka, kuiva ja intensiivinen. Rehellisen rustiikkisessa makumaailmassa tuntuu vivahteita kypsästä kirsikasta, nahkaisuudesta, kevyestä pippurisuudesta ja aluksi kuivakasta puisevuudeta, joka loppua kohtu rupeaa taittumaan aavistukseksi makeaa toffeeta. Taustalla pyörii tuoksusta tuttua, ihastuttavaa kukkaista parfyymisyyttä. Hapokkuus ei ole erityisen runsasta, mutta lasin hiljalleen tyhjentyessä rupeavat tanniinit tulemaan yhä selvemmin esiin – vaikka viinillä aluksi tuntuikin olevan varsin maltillisen tanniininen yleisilme.

Paahteisen hedelmäinen keskimaku taittuu saumattomaksi tummien marjojen hallitsemaan jälkimakuun, joka jättää kielelle melko pitkään häilyviä vivahteita multaisesta maamaisuudesta, kevyestä nahkaisuudesta, ja taustalle jättäytyvästä, moniulotteisesta tammisuudesta, joka pyörii mausteisten, bitterisen suklaan ja toffeisuuden välimaastossa. Viinistä jää hyvin mausteinen, vivahteikas ja luonteikas jälkivaikutelma.

Viinistä löytyy edelleen sen hurmaavia, rehellisen rutiikkeja piirteitä, mutta viini vaikuttaa siistitymmältä esitykseltä aikaisempaan vuosikertaan nähden: vaikka maalaisuutta viinistä vielä löytyykin, ne rehellisesti paskaisimmat ja mukavalla tavalla likaisimmat piirteet tuntuvat puuttuvan viinistä. Suurin osa viinin eläimellisyydestä tuntuu tulevan lähinnä kehittyneen Negroamaron tuomasta nahkaisuudesta, ei niinkään brettasta, mikä on hieman sääli. Viini on edelleen varsin luonteikas niin hintaluokkansa edustajaksi kuin etläitalialaiseksi punaviiniksikin, mutta edellisvuosikerran hurmaavuuteen ei onnistuta yltämään. Jos kuitenkin haluat kokeilla, mitä Italian punaviineillä on tarjota niiden tunnetuimpien alueiden ulkopuolelta, käy kyselemässä Alkosta missä mahtaa olla lähimmät Barbagliot hyllyssä (saisi kyllä pikku hiljaa tulla Alkon nettisivuille näkyviin myös tilausvalikoiman tuotteiden varastosaldot...) tai tilaa vaikka kuuden pullon laatikollinen viiniä – näin mainio viini kyllä kuluu huomaamatta, jos ei erikseen varo, minkä lisäksi viiniä voi huoletta varastoida vielä useita vuosia.

Lyhyesti: Luonteikas, mukavan tiukkarakenteinen ja ilmeikäs eteläitalialainen punaviini, josta on hieman siistiytyneet ne aiempien vuosikertojen kaikista likaisimmat ja maalaisimmat piirteet, mutta joka edelleen tarjoaa hintaansa nähden miellyttävää rustiikkisuutta ja moniulotteista kehittyneemmän viinin aromikkuutta.

Arvio: Erittäin hyvä – vaikka viini ei tunnu ihan yhtä funkahtavalta kuin ennen, on se tyyliltään selkeästi rustiikkisia ja eläimellisiä piirteitä painottava maalaisviini, eikä mikään siistiksi puleerattu, hedelmä nenässä menevä moderni teollisuusviini. Ihastuttava, kompleksi ja kursailematon tapaus Italian kantapäästä.

Hinnan (14,76e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Hand Crafted by Geoff Hardy Shiraz 2009

http://www.alko.fi/tuotteet/488837/
Hand Crafted by Geoff Hardy Shiraz 2009
  • Valmistaja: Wines by Geoff Hardy
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Australia
  • Alue: South Australia, McLaren Vale
  • Rypäleet: Syrah, Cabernet Sauvignon, Petit Verdot
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 14,82e (Lokakuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 15,24e (Tammikuu 2014, Alko)

Viinitalo Hardy'sin perustanutta Thomas Hardya kutsutaan usein australialaisen viiniteollisuuden isäksi, eikä syyttä – viinitalo Thomas Hardy & Sons (nyk. Accolade Wines) on tätä nykyä maailman suurin kansainvälinen viiniyhtiö sen fuusioiduttua viinijättiläinen Constellation Brandsin kanssa vuonna 2003.

Thomas Hardyn lapsenlapsenlapsenlapsi, Geoff Hardy, toimi perheyhtiö Thomas Hardy & Sonsissa vuoteen 1980 asti, milloin hän lähti toteuttaakseen omia unelmiaan itsenäisenä viinintekijänä. Hän perusti vuonna 1980 viinitalo Pertaringan McLaren Valeen ja hieman myöhemmin, vuonna 1987, viinitalo K1:n Adelaide Hillsin viinialueelle. Toteutettuaan näiden viinitalojen parissa visioitaan muutaman vuosikymmenen, alkoi Geoff Hardy tuottamaan viinejä Hand Crafted -nimen alla: nämä ovat valituilta, Hardyn perheen pientarhoilta kerätyistä rypäleistä tehtyjä viinejä, joilla Geoff Hardy haluaa tuoda esiin niin alueen tyypillisyyttä kuin rypäleiden persoonallisuutta. Vaikka viinitalolta löytyy katalogistaan australialaisittain toinen toistaan mielenkiintoisempia rypälelajikkeita (Fiano, Graciano, Montepulciano, Roussanne, Savagnin, Teroldego...), on Alkon osto halunnut ottaa valikoimiinsa talon Shirazin – rypälelajikkeen, jota australialaisempaa on vaikea kuvitella. Erikoisesti viinitalon omat sivut puhuvat viinin olevan 100% Shiraz, mutta Alkon sivuilla mainitaan rypälesekoitteessa myös Cabernet Sauvignon ja Petit Verdot. Oli rypälesekoitus mikä tahansa, viini viettää peräti 24 kuukautta tammitynnyreissä, joista yllättäen vain 20% on uusia (puolet ranskalaista, puolet amerikkalaista tammea).

Väriltään viini on mustanpuhuva ja tasaisesti kohtalaisen tiiviin tummanpunainen, mutta reunoilta hieman kirkkaamman punainen.

Tuoksu on todella runsas ja erittäin ilmaisuvoimainen: kompleksista suklaata (kaikkea makeasta maitosuklaasta erittäin tummaan suklaaseen), tummaa marjahilloisuutta, kevyttä mustapippuria, hillittyä kermatoffeeta, aavistus savua ja hennosti eetterisenä tuntuvaa alkoholia. Omat mieltymykseni tuntien tämän erittäin aromikkaan mausteinen, makean ja runsaan tuoksun pitäisi olla kaikilla tasoilla luotaantyöntävä, mutta jostain syystä huomaan pitäväni siitä – ja paljon. Vaikka kokonaisuus on kaikilla tavoin överi, on se samalla ihastuttavan moniulotteinen ja kiehtova, minkä lisäksi viinin lähes 5-vuotias ikä varmasti tuo siihen sellaista syvyyttä, jota ei yleensä nuoremmista ausseista löydä. Tuoksussa tammi ja hillo siis hallitsevat, mutta jostain syystä sellaisella tavalla, että palaan sen ääreen jatkuvasti uudestaan ja uudestaan. Olen hämmentynyt.

Maku lunastaa sen mitä tuoksu lupaa: viinin preesens suussa on hyvin täyteläinen, konsentroitunut ja tiivisluontoinen. Savuisten piirteiden sävyttämästä makumaailmasta löytyy paljon tuoksussa esitettyjä vivahteita, kuten varsin tuntuvaa pippurisuutta, mehevää karhunvatukkaisuutta, makeaa kirsikkaa, yleistä tummaa marjaa ja paahteista luumua, jotka paikoin taipuvat kypsänmakeaan hilloisuuteen, kevyttä kermatoffeeta sekä suklaata moneen lähtöön. Kielellä samettisen pehmeästi liikkuva, täyteläinen viini on kevyesti pulleasta tuntumastaan huolimatta yllättävänkin ryhdikäs, eikä missään nimessä löysän oloinen – fiilis, jota kohtalaisen tanniinen puraisu avittaa. Lämmetessään viinin australialaisittain maltillinen (13,5%) alkoholisuus rupeaa kuitenkin hieman puskemaan läpi hennon tulisena tunteena.

Runsaan ja moniulotteisen keskimaun jälkimainingeissa esiin nouseva jälkimaku on aromikkaan ja mausteisen tamminen, kevyesti hilloisen tumman marjainen ja tumman suklainen. Tämä tumma suklaisuus taittuu hiljalleen mukavasti, kevyesti yleisilmettä kuivaavaksi bitterisyydeksi ja viinistä jää pitkä, intensiivinen ja moniulotteinen jälkimaku.

Olen hämmennyksen vallassa. Olen tähän asti maistanut kaksi kertaa tätä viiniä ja molemmilla kerroilla pitänyt siitä, vaikka intuitioni sanoo, ettei minun pitäisi: vaikka tammen aromit ovat enemmän vanhaa kuin uutta, on tammea viinissä sen verran reippahasti, että jo sen pelkästään pitäisi saada meikäläisen kavahtamaan; kun sekaan vielä lisätään reilusti kypsä, paikoin jopa hilloisa hedelmä, pitäisi pelin olla selvä. Mutta ei. Toimii jostain syystä silti. Tosin tieteellisellä 99% todennäköisyydellä jos ei pidä massiivisesta hedelmästä tai voimakkaasta tammesta, viini ei suurella todennäköisyydellä toimi. I'm just the 1%.

Jos sen sijaan sattuu uuden maailman ilmaisusta pitämään, on Hand Crafted by Geoff Hardy mielestäni parasta uutta maailmaa. Viinissä on kaikkea, mutta kokonaisuus ei suuruudestaan huolimatta vaikuta liioitellulta ja runkoakin löytyy yllättävän hyvin, eli balanssi on kohdillaan. Ikä rupeaa tuntumaan, muttei painamaan, eli aromit ovat mallikkaasti integroituneet keskenään ja niissä on hienosti iän tuomaa syvyyttä ja kerroksisuutta: viini tuntuu elävän niin lasissa kuin kielellä.

Ikävä uutinen on se, että viinin vuosikerta on ehtinyt vaihtua (ja muuttaa muotoaan pulleasta Bourgogne-pullosta ryhdikkääseen Bordeaux-pulloon), eikä kyseisestä viinistä minulla ole vielä minkäänlaista kokemusta. Jos kuitenkin tämä kyseinen vuosikerta vielä kävelee vastaasi jonkun Alkon hyllyillä ja satut kaipaamaan seikkailua uuden maailman övereihin aromeihin, nappaa se mukaasi. Viini on kuitenkin australian viinien joukossa varsin hyvin tehty, tasapainoinen ja mielenkiintoinen (vaikkakin samalla jotenkin niin stereotyyppisen uuden maailman henkinen) sekä laatuunsa nähden ihan kohtuullisen hintainen. Lisäksi pidempi kypsyttely voi tuoda viinistä vielä jotain jännää irti – tuottaja kun lupailee viinilleen peräti 12 vuoden kypsytyskestävyyttä.

Lyhyesti: Aussi-Shiraz täynnä tammea ja paikoin jopa hilloista tummaa hedelmää – ja siitä huolimatta se onnistuu pelaamaan nappulansa oikein ja lottoamaan täyspotin. Jos kaipaan hetken pesäeroa eurooppalaisviinien hillitystä charmista, on Hand Crafted Shiraz melko varma veto.

Arvio: Erittäin hyvä – ja mielenkiintoinen. Paradoksaalisesti. Olen edelleen hämmennyksen vallassa.

Hinnan (15,24e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

23.1.14

E. Guigal Côtes du Rhône 2010

http://www.alko.fi/tuotteet/460267/
E. Guigal Côtes du Rhône 2010
  • Valmistaja: Établissements Guigal
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Côtes du Rhône
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Etelä-Rhône
  • Rypäleet: Syrah (49%), Grenache (48%), Mourvèdre (3%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 12,98e (Lokakuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 12,97e (Tammikuu 2014, Alko)

Rhônen jättiläisen, Marcel Guigalin luotsaaman Établissements Guigalin vanha kunnon Kottarainen, eli perustason Côtes du Rhône on taas arvostelussa – edellinen arvio viinistä olikin jo useamman vuosikerran takaa.

Melko vähän on muuttunut: viini pohjautuu edelleen rhônelaiseen GSM-blendiin, joista tehtyä viiniä kypsytetään peräti 18 kuukauden ajan valtavissa foudre-tammisammioissa. Merkittävin muutos on siinä, että ennen rypälesekoitteessa kymmenyksestä vastannut Mourvèdre on nyt häviävän pienessä roolissa ja pääosaa näyttelee lähinnä Syrah-Grenache-duo.

Viini on lasissa keskiosaltaan hyvin tummanpuhuva ja paksu, jopa kevyen musteinen, taittuen aluksi tumman kirsikkahilloiseen ja siitä reunoilta läpukuultavan punaiseen.

Verrattain kevyehköstä tuoksusta löytyy auringossa paahtuneita tummia hedelmiä, mustikkaa, makeaa mansikkaa ja aavistus konjakkista tammea. Kokonaisuus tuo mieleeni jostain syystä marjaviinerin.

Suussa viini on täyteläinen ja runsas; hyvin hedelmäinen ilmaisu on selvästä kypsyydestään huolimatta melko kuivaa. Melko konsentroitunut, jopa paksuhko hedelmäisyys tarjoilee mehukasta punaista marjaa ja luumuisuutta, aavistuksen mineraalia ja kokonaisuuteen hyvin sointuvaa, kepeää tammen mausteisuutta, jota sävyttää kevyesti Syrah'n pippurisuus. Kohtuullinen tanniinisuus ja melko hapokas runko pitävän kokonaisuuden mukavan ryhdikkäänä ja puruvoimaisena.

Aromikas jälkimaku on kevyesti karvaan mausteinen, tumman hedelmäinen ja metsämarjainen, päällimmäisenä aavistus tuoretta mustikkaa.

Kokonaisuutena Guigalin CdR on varsin mainio tuhdin pään kottarainen, minkä vuoksi on hyvin vaikea uskoa, että tätäkin vuosikertaa viinitalo on onnistunut pukkaamaan pihalle peräti kolme ja puoli miljoonaa pullollista. Kaiketi on mahdollista tehdä varsin kelvollista ja tasapainoista punaviiniä massatuotannolla, joka silti pelaa niin mainiosti sellaisenaan kuin ruoan kanssa. Tietenkään jännittävää luonnetta tai muuten suurta mielenkiintoa näin massatuotetulta perusviiniltä on turha odottaa, mutta loppupeleissä hyvin harvalta perustason Côtes du Rhônelta voi sitä muutenkaan odottaa.

Loppupeleissä Guigalin kottarainen on hintaisekseen varsin maukas ja moneen yhteyteen käyttökelpoinen perusviini, jota voi pitää sopivana käsivarana arjen peruspunkeroksi. Vaikka viini tuskin kehittyy merkittävästi ikääntyessään, voi viiniä pitää huoletta pidempäänkin varalla – ryhtinsä puolesta viini kestää helposti vielä kourallisen vuosia.

Lyhyesti: Mehukas, hedelmävetoinen ja tasapainoinen perustason kottarainen kaikenlaisiin punaviiniä kaipaaviin tilanteisiin.

Arvio: Hyvä – turvalliseksi ja yllätyksettömäksi viiniksi varsin mainio ja maukas tapaus, jolta löytyy varsin miellyttävän, eteläistä Rhônea henkivän makumaailman lisäksi varsin mainio, tasapainoinen runko, minkä puolesta viini pelaa hyvin ruokapöydän yleisottelijana.

Hinnan (12,97e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

22.1.14

Terres Dorées Fleurie 2011

Terres Dorées Fleurie 2011
  • Valmistaja: Domaine des Terres Dorées (Jean-Paul Brun)
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Fleurie
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bourgogne, Beaujolais, Fleurie
  • Rypäleet: Gamay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 179 SEK (~20,59e; Elokuu 2013, Systembolaget)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Nykyisin, Beaujolais Nouveaun suosion käännyttyä itseään vastaan ja näiden kausittaisten mehuviinien tultua epämuodikkaiksi, ihmiset onneksi rupeavat tietämään, että Beaujolais ei ole pelkästään helppoa, mehumaista hupsutteluviiniä, vaan alueella tehdään myös varsin uskottavaa, vakavahenkistä tavaraa. Jos kuitenkin joltain on tämmöinen tieto mennyt ohitse, ei kertaus liene paha asia.

Alueella pääasiassa valmistettava perus-Beaujolais on halpaa ja usein massatuotettua perusviiniä, joka ei juuri eroa pohjoisemmasta tulevasta perus-Bourgognesta muuten kuin siinä, että käytetty rypälelajike on Gamay, ei Pinot Noir. Viinit ovat simppeleitä, mutkattomia ja helppoja. Hieman parempaa tasoa edustavat Beaujolais-Villages-viinit, jotka ovat yleensä hieman tuhdimpia ja pidempää kypsyttelyäkin kestäviä tapauksia. Sitten, pyramidin huipulla ovat Cru Beaujolais, oman appellaation saaneet kymmenen aluetta, joiden rypäleistä tuotetut viinit voivat pärjätä helposti 1er Cru -tasoisille Burgundin punaviineille, parhaat jopa Grand Cru -tasoisille: nämä viinit ovat monesti varsin rotevia, tiukkarakenteisia ja kestävät helposti pidempääkin kypsyttelyä – intensiivisimmät esitykset saattavat suorastaan kerjätä sitä! Lisäksi parhaat Beaujolais't yleensä maksavat vain murto-osan verrattuna parhaisiin Bourgognen punaviineihin. Ikävä kyllä ainoa Alkon valikoimista löytyvä Cru Beaujolais on Joseph Drouhinin Moulin-à-Vent.

Tämä nyt arvioitava, ihastuttavan minimalistisella etiketillä varustettu Cru Beaujolais tarttui mukaani viime kesänä Systembolagetista. Viinin tuottanut Jean-Paul Brun on yksi Beaujolais'n arvostetuimmista viinintekijöistä. Hänen luotsaaman Domaine des Terres-Dorées'n viinit ovat yleensä varsin luonnollisia, perinteikkäitä ja puhdaspiirteistä Gamayta korostavia: satomäärät pidetään vähäisinä, mutta korkealaatuisina; viinit käytetään vain luonnonhiivoilla; viineihin ei lisätä turhaan sokeria nostamaan keinotekoisesti alkoholia ja runsautta, vaan viinejä chaptalisoidaan korkeintaan tarpeen tullen huonoina vuosikertoina; viinejä ei suodateta, jotta aromit ja maut säilyisivät mahdollisimman luonnollisina; pullotuksessa käytetään vain minimaalisia määriä sulfiitteja. Lopputuloksena syntyy loistavia, luonnollisia ja ihastuttavia viinejä, jotka ovat nykyaikaisten teollisuusviinien antiteesejä.

Nyt arvioitava pullo tarttui loppuvuodesta mukaani illanistujaisiin, joskin epäilin pulloa kaivaessa että mahtaako se olla vielä korkkauskunnossa – pari vuotta kun ei ole laadukkaalle Fleurielle ikä eikä mikään!

Viinillä on hennosti violettiin taittuva kirsikanpunainen, melko läpinäkyvä väri.

Ensi alkuun lasista kohoaa hienostunut, hieman kevyehkö tuoksu, jossa tuntuu kukkeutta, runsaasti erilaisia murskattuja tuoreita metsämarjoja, hentoa maalaisuutta ja jonkinlaista etäistä lihaisuutta. Taustalla häilyy aavistus kepeätä mineraalia, minkä lisäksi hedelmä ei tunnu olevan riittävä peittääkseen häivähdyksiä alkoholia. Muutamia tunteja avauduttuaan karahvissa viinin tuoksusta on tullut selkeästi mehevämmän vadelmainen, minkä lisäksi seassa tuntuu kevyen jugurttinen sivujuonne. Alkoholi on kadonnut täysin mehevämmän marjaisuuden joukkoon, mutta samalla osa muusta tuoksun moniulotteisuudesta.

Maultaan viini on kuiva, varsin hapokas ja ryhdikäs. Suutuntuma on kepeähkön keskitäyteläinen mutta samalla varsin intensiivinen: nuorekas viini vyöryttää kielelle tuoreen hapokasta punaista marjaisuutta, hillitysti kypsempää vadelmaista hedelmää, kevyen maustepippurista mausteisuutta ja varsin tuntuvaa kivisen mineraalista maamaisuutta. Hieman enemmän viiniä maisteltuani rupean olemaan sitä mieltä, että tässä on ehdottomasti yksi mineraalisimmista maistamistani punaviineistä – tämähän pärjäisi kyseisellä osa-alueella vaikka saksalaisille Rieslingeille! Kokonaisuus on verrattain tanniininen, minkä vuoksi makua sävyttää paikoin tanniininen karvaus. Yleisilmeeltään viini on melko rapsakka ja erittäin juotava, vaikkei se millään tavalla yritä olla helppo tai miellyttävä. Vaikka viini lämpeää illan aikana karahvissa kohtalaiseen lämpimään huoneenlämpöön, onnistuu se pysymään hapokkuudellaan, mineraalisuudellaan ja puhdaspiirteisellä hedelmäisyydellään loppuun asti ihastuttavan freesinä ja viileänä.

Viinistä jäävä jälkimaku on kuiva ja kevyehkö, mutta myöskin kielellä kehittyvä ja pitkähkö. Kielelle jää melko voimakasta mausteisuutta ja tanniinien bitteriä, johon tuovat syvyyttä hento, tuore vadelmaisuus, hillitty mineraali, aromaattinen yrttisyys ja hennot, multaisen maamaiset piirteet.

Kuten ennen korkkaamista, myös jälkikäteen tuli mietittyä, että viini saattoi tulla korkatuksi liian nuorna – kokonaisuus oli vielä hyvin primäärinen, rakenteeltaan tiukka ja kohtalaisen tuntuvilta tanniineiltaan kova; kenties viini olisi pelannut paremmin, jos sen olisi naittanut jonkin rasvaisen, mutta sopivan kevyen ruoan kumppaniksi. "Paremmin" on kuitenkin melko suhteellinen käsite, sillä viini toimi nytkin vallan erinomaisesti – kokonaisuus oli kaikin puolin herkullinen, ihastuttavan moniulotteinen ja mineraalisuudessaan hurmaava. Suomen kielestä ihan sopivaa termiä on vaikea löytää, mutta englannin kielen crunchy on tämän viinin kanssa sana paikallaan.

Parin kympin hinnalla viini oli varsinainen loisto-ostos Systemistä, minkä vuoksi onkin varsinainen sääli, että viini on sieltäkin poistunut valikoimista – näin mainiota viiniä olisin helposti voinut ostaa lisää talteen keräämään ikää ja lempeyttä. Jos siis tätä viiniä sattuu käden ulottuvilta löytymään, suosittelen pistämään pullon tai pullot vielä muutamiksi vuosiksi talteen: hedelmää, ryhtiä ja rakennetta viinistä löytyy helposti keskipitkään kypsyttelyyn! Nyt korkatessa viinin kannattaa avautua hetki – puolesta tunnista tuntiin – ja tarjoilla se sopivan rasvaisen ruoan kanssa.

Jos näihin Beaujolais'n parempiin viineihin heräsi orastava kiinnostus, suosittelen vilkaisemaan mitä viinejä Funky Winesilta löytyy Alkosta, sillä heillä tuntuu olevan parhaiten Beaujolais'n edustus hallussa: tällä hetkellä valikoimissa näyttää killuvan Jean-Paul Brunilta FRV100-rosé ja kehuttu Terres-Dorées Chardonnay, minkä lisäksi esimerkiksi Burgaud'n Cru Beaujolais -viinit Morgonin alueelta ovat enemmän kuin suositeltavia tutustumisen kohteita!

Lyhyesti: Rapsakka, tiukkarakenteinen, kohtalaisen tanniininen, voimakkaan mineraalinen ja ennen kaikkea hurmaavan puhdaspiirteinen Cru Beaujolais. Kevyeksi viiniksi todella hurmaava ja ihastuttavan intensiivinen, mutta samalla erittäin nuorekas, mistä johtuen viini ehdottomasti hyötyy muutamien vuosien lisäkypsyttelystä.

Arvio: Tyylikäs – todella ihastuttava, tyylikäs, sopusuhtainen ja harmoninen Gamay. Jos jonkun mielestä kepeät viinit ovat ohuita ja mehumaisia, on tämä viini täydellinen esimerkki päinvastaisesta.

Hinnan (20,59e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Le Grand Noir GSM 2011

Le Grand Noir GSM 2011
  • Valmistaja: Prestige Wine Group
  • Tyyppi: Punaviini, IGP / Vin de Pays d'Oc
  • Maa: Ranska
  • Alue: Languedoc-Roussillon
  • Rypäleet: Grenache (60%), Syrah (35%), Mourvèdre (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 6,25e (Lokakuu 2013, Alkopörssi, Tallinna)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Yksi Alkon Ranska-hyllyn suurimpia yleisösuosikkeja lienee noin kympin Le Grand Noir, tuttavallisemmin "musta lammas", Etelä-Ranskan Languedocista. Nyt arvioitava viini ei kuitenkaan ole Alkon hyllyillä notkuva, sinikorkkinen Cabernet-Shiraz, vaan mm. etelänaapurin valikoimista löytyvä GSM-versio.

Viini on siis Etelä-Ranskassa (mm. arvostetussa Châteauneuf-du-Papessa) suositusta GSM-sekoitteesta tehty viini, eli päärypäle Grenachea on täydennetty ryhtiä tuovalla Syrah'lla ja mausteisella Mourvèdrellä. Tuottaja ilmoittaa viiniin kerättyjen rypäleiden tulevan Carcassonnen ja arvostetun Minervois'n alueilta ja niistä valmistetun viinin viettävän kuusi kuukautta tammessa ennen pullotusta.

Lasissa makoilevalla viinillä on hyvin tumman kirsikkainen, jopa mustanpunainen, ja kevyesti läpinäkyvä väri.

Loppupeleissä simppelinpuoleinen tuoksu on joko hieman sulkeutunut tai sitten vain vaisuhko. Yleisilmettä hallitsee Grenachen tuoma makea mansikkaisuus ja auringossa paahtuneiden rypäleiden tumma hedelmäisyys. Taustalla tuntuu hennon tammista mausteisuutta.

Aromimaailmaltaan tummanpuhuva viini on suutuntumaltaan pehmeäntäyteläinen ja maltillisen tanniininen, mutta onneksi kohtalaisen hapokas jotta ryhtiä löytyy edes jonkin verran. Makumaailmaa hallitsee kypsät tummat luumut, karhunvatukka ja kevyt musteisuus, mutta taustalta erottuu myös kevyesti Mourvèdren karheahkoa mausteisuutta ja aavistuksen verran maitosuklaista tammea.

Hieman lämpimässä jälkimaussa tuntuu lähinnä samoja vivahteita kuin keskimaussa: tummaa marjaisuutta, luumua, kevyesti karvasta mausteisuutta ja aavistus makeaa, kermatoffeista tammea.

Kokonaisuutena viini on turvallinen ja tasapaksu esitys. Erityisesti maltilliseen Viron-hintaansa nähden Le Grand Noir on ihan kohtalainen, jopa paikoin miellyttävä GSM, joka tarjoaa suurin piirtein sitä, mitä tältä tutulta etiketiltä voi odottaa. Rhônen luonteikkaisiin ja joskus jopa roteviin GSM-viineihin nähden Le Grand Noir vaikuttaa kuohitulta lampaalta: viinistä on tehty pehmeä ja harmiton massaviini, josta puuttuu laadukkaiden GSM-viinien persoona ja ronskius. Loppupeleissä viini voisi yhtä hyvin olla vaikka Australiasta tai Chilestä – sen verran tehokkaasti varman päälle pelaava, hengetön viininvalmistus on peittänyt vihjeitä sen alkuperästä.

Mutta silti reilun kuuden euron hintaan viini on varsin näppärä ostos. Siitä on turha odottaa yhtään mitään erikoista, mutta laadullisesti se pieksee ongelmitta koko Alkon kuuden euron tarjonnan, jopa seitsemänkin! (Kahdeksan on vähän siinä ja siinä.) Jos Vironreissulla huomaat kaipaavasi huoletonta seurusteluviiniä tai helppoa arkikulauteltavaa purilaisten, grilliruoan tai muun mutustettavan kumppaniksi, on Le Grand Noir GSM ihan kelpo ostos. Jos sen sijaan kaipaat jotain oikeasti jännittävää ja mielenkiintoista, suosittelen siirtämään katseen niihin muutamaa euroa hinnakkaampiin pullotteisiin.

Lyhyesti: Pehmeä ja melko kasvoton tusina-GSM, josta löytyy ihan kohtalaisesti ryhtiä, mutta varsin vähän mitään mielenkiintoa. Arkinen ja turvallinen peruspunaviini.

Arvio: OK – juu, mitäs tässä nyt löpisemään. Viini on ihan OK, niin hyvässä kuin pahassa.

Hinnan (6,25e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.