Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


24.4.14

Brewfist Spaceman IPA

Brewfist Spaceman IPA
  • Valmistaja: Brewfist
  • Tyyppi: Olut, IPA
  • Maa: Italia
  • Alue: Lombardia, Lodi
  • Humala: Citra, Columbus, Simcoe
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 5,87e (Marraskuu 2013, Alko, erikoisvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Italiassa on kuuleman mukaan ollut jo jonkin aikaa pienpanimovillitys käynnissä, mutta tänne asti asiasta ei ole hirveästi kuulunut – todennäköisesti sama pätee toisin päin, eli tuskin suomalaisista pienpanimo-oluista on Italiassa kuultu. Yleinen täkäläinen mielipide italialaisista oluista kuitenkin lienee jotain Peronin suuntaista, eli kepeää, jopa vetistä höttölageria, joten on aika päivittää tietoja saapasmaan olutosaamisesta!

Yksi Italian täkäläisittäin tunnetuimpia pikkupanimoja lienee Pohjois-Italiasta, Lombardiasta tuleva Brewfist, jonka oluita on näkynyt muutamaan otteeseen paikallisissa olutbaareissa. Lopulta Arkadian Alkon erikoisvalikoimaankin saatiin loppuvuodesta pikkuerä tämän panimon Spaceman-IPA:a, josta yksi myös lähti itselle testiin. Alkon nettisivujen mukaan olutta ei kuitenkaan enää näytä löytyvän, joten italialaisten oluiden fanien lienee turhaa lähteä perkaamaan Arkadian oluthyllyä.

Korkkaamisen yhteydessä olut ryhtyy punkemaan vaahtoa ulos pullosta hiljaa, mutta tasaisen varmasti, eikä tämä vaahtoaminen tunnu loppuvan ennen kuin pullosta on puolet oluesta saatu lasiin. Lasiin kaadettaessa oluen päälle nousee äärimmäisen runsas, höttöinen ja todella pitkäkestoinen vaahto, joka ottaa haltuunsa 90% lasista. Lasin täyttäminen oluella edes puoliksi vie useita minuutteja. Lopuksi, pitkällisen odottelun jälkeen, on lasiin saatu sameaa, appelsiininoranssia olutta, jolla on tukeva, äärimmäisen paljon pitsiä jälkeensä jättävä vaahtohattu.

Tuoksussa vastaan tulee aluksi hyvin selvää IPA-maisuutta: voimakkaasti appelsiininkukkaa, greippiä ja ruohoisuutta. Hieman varovaisemmalla otteella tuntuu kevyesti kellervää marjaisuutta, hieman hunajaa ja aavistus hiivaista tunkkaisuutta.

Suussa olut on freesi, napakka, maltillisen hiilihappoinen ja tuntuvan katkera. Makupuolelta on vaikea saada otetta, sillä kokonaisuus on monisyinen ja hienovarainen, jopa kevyt muttei missään nimessä ohkaisen tai vaatimattoman oloinen. Kielen kärjessä tuntuu vaaleaa, makeaa ja keksistä mallasta; keskiosissa sitrusta, havuisuutta, hentoa viheromenaa ja aavistus taustalla häilyvää ananasmaista ja mangoon tai passioon taittuvaa hedelmää; suun takaosista löytyy melko tuntuvaa, yrttistä, havuisen pihkaista ja saippuaista katkeroa.

Jälkimaussa oluen makea, keksinen maltaisuus korostuu, mutta niin tekevät myös reippaat (70 IBU) katkerot, jotka tekevät kokonaisuudesta varsin karvaan ja pitkäkestoisen. Loppuliu'ussa kielelle jää häilymään havuisuutta, yrttiä ja ruohoisuutta.

Spaceman on varsin tasokas perus-IPA, joka asettuu jonnekin britti- ja jenkki-IPA-tyylien välimaastoon: olut on selkeästi tanakammin ja aromaattisemmin katkeroitu kuin brittityyliset IPA:t, mutta toisin kuin jenkki-IPA:t, menee se enemmän klassinen yrttinen humalointi ja kohtalaisen makea mallas kuin trooppiset hedelmät ja ikeniäkiristävä katkero etunenässä, vaikkakin näitäkin elementtejä kyllä oluesta löytyy.

Tämä oli vallan mainio ensikosketus Italian pienpanimoskeneen. Olut on ihastuttavan kevyt ja raikas tapaus ja voisinkin kuvitella nauttivani sitä Manerbassa, rantaterassilla, kesäauringossa. Oluen melko makeaan taittava hunajainen maltaisuus voi jakaa mielipiteitä, mutta ainakin meikäläisen makuun katkerohumalan puraisu oli saatu mainiosti sen kanssa balanssiin. Ainoa valittamisen aihe mitä tässä keksii, on oluen turhan kireä hinta – Alkon perusvalikoimasta löytyy kasa mainioita jenkki-, britti- ja jopa finski-ipoja, joten lähemmäs 6 euroa aivan tavallisesta, 0,33-kokoisesta IPA:sta on aivan liikaa.

Lyhyesti: Makean maltainen, hyvin kepeä, raikas, tasapainoinen ja korkatessa runsaasti vaahtoava italo-IPA.

Arvio: Hyvä – varsin maittava ja tasapainoinen esitys. Kun korkatessa ja lasiin kaadettaessa vaahtoa puski niin maan perkeleesti, rupesi pelottamaan mahtaako olut olla viallinen kappale, mutta koska tuoksu- ja makupuolessa ei ollut moitteen sijaa, oletan vaahdon olleen ominaisuus, ei vika. Lisää tämmöisiä Italiasta, grazie! Ja kohtuullisempaan hintaan!

Hinnan (5,87e) ja laadun suhde: Heikko – olut ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti