Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


27.6.14

Domaine de la Ganse Vacqueyras 2012

Domaine de la Ganse Vacqueyras 2012
  • Valmistaja: Domaine de la Ganse
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Vacqueyras
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Etelä-Rhône, Vacqueyras
  • Rypäleet: Grenache (65%), Syrah (35%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 12,50e (Lokakuu 2013, viDeli)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viime syksynä tuli pyörähdettyä jos jonkinlaisessa viinitapahtumassa ja ihmeteltävää riitti. Yksi erityisen mainio tilaisuus oli Ranskan suurlähetystössä järjestetty maistelu, jossa esiteltiin lähinnä tuntemattomia pientuottajia ympäri Ranskaa (mm. Champagne Colin, jonka tuotteita arvostelin viime helmikuussa). Minulla ei ole mitään hajua siitä, millä kriteereillä nämä tuottajat tilaisuuteen oli otettu, mutta yksi parhaiten mieleen jääneistä tuottajista oli hyvin tuore, vuonna 2008 Vacqueyrasiin perustettu viinitalo Domaine de la Ganse, jota luotsaava Coralie Onde oli esittelemässä paikan päällä talon ainoaa viiniä.

Vacqueyras on kylä maailmankuulun Châteauneuf-du-Papen itäpuolella ja kuuluu kolmen, hieman vähemmän tunnetun etelärhônelaisen pienen viinialueen ryppääseen, joista kaksi muuta ovat Gigondas ja Beaumes-de-Venise. Gigondas ja Vacqueyras ovat molemmat ensisijaisesti punaviinialueita (Vacquyerasin tuotannosta peräti 97% on punaista, 3% roséeta), joita usein verrataan pääasiassa keskenään ja sitten molempia Châteauneuf-du-Papeen. Yleisesti sekä Gigondasin että Vacqueyrasin todetaan tuottavan parhaimmillaan varsin laadukasta ja tasapainoista, mutta hieman rustiikkista Etelä-Rhônen punaviiniä, joka monen mielestä kuitenkaan harvoin yltää arvostetun Châteauneuf-du-Papen tasolle.

Domaine de la Ganse on osittain Coralien Onden vanhemmiltaan ostama tila, kun taas osan tarhoista hän on ostanut muilta alueen viljelijöiltä. Talon n. 7 hehtaarista 5,5 on Grenache Noiria, reilu hehtaari Syrah'ta ja loput Cinsaut'ta ja ne sijaitsevat Plateau de Garrigues -alueella, joka on Vacqueyrasin korkeinta ja siten myös viileintä aluetta – sieltä myös yleensä tulevat kaikki alueen arvostetuimmat viinit. Lisäksi Domaine de la Ganse on aloittanut vuonna 2010, vain 2 vuoden toiminnan jälkeen, tarhojensa viljelyn luonnonmukaisin menetelmin ja tänä vuonna viinitalo saa luomusertifikaatin. Talon Vacqueyras 2012 on 5. vuosikerta viinin parissa, mutta koska Ondella ei ole tiluksillaan varsinaista viinilää tai kellaria, viinit valmistetaan naapuritilan välineitä ja tiloja käyttäen. Rypäleiden kuoria maseroidaan viinin kanssa peräti 30 päivää, minkä jälkeen viini puristetaan ja siirretään kypsymään sementtitankkiin, jossa sen annetaan makoilla pullotukseen asti, joka tapahtuu seuraavan vuoden kesäkuussa.

Viinillä on nuorekkaan purppura, mutta Grenache-vetoiselle viinille tyypillinen, ohuehko ja kohtalaisen läpinäkyvä väri.

Tuoksu sen sijaan yllättää todella hurmaavalla, moniulotteisella ja ylettömän puhdaspiirteisellä tuoksullaan. Itse asiassa viinin tuoksu oli heti ensinuuhkaisulla jo niin hurmaava, että oli pakko heti kysyä tuottajalta, että näkeekö viini tammea ollenkaan. Tulkin välityksellä Onde selitti, ettei hänellä olisi edes tilaa tammitynnyreille, mutta samalla hän sanoi, että hän arvostaa viineissään hedelmää ja puhtautta, eikä hänen mielestään tammi kykene tuomaan mitään lisää tälle puolelle. Voi sitä meikäläisen peukkujen kokoa ja määrää! Joka tapauksessa, viini tarjoilee hajuepiteelille mitä viehkeimmän yhdistelmän kuivattuja tummia hedelmiä, kirsikkaa, hentoa mansikkaa, viehkeää parfyymisyyttä, hentoa paahdettua mausteisuutta, aavistus auringon paahtamaa hiekkaista maata ja aluskasvillisuutta sekä 14,5% alkoholin tuomaa, maltillista apteekkieetterisyyttä. Tuoksu on kyllä hyvin tyypillisen rhônelainen, mutta hajurako tyypillisesti mansikkahilloisiin ja tummanpuhuvan tammisiin viineihin on suunnaton.

Suussa viini on hämmentävästi kahden paradigman yhdistelmä: se on yhtä aikaa sekä pehmeä että kova. Yleisilme on hyvin kypsä ja täyteläinen, eikä happoja ole viinissä mitenkään erityisen runsaasti, mikä tekee viinistä pehmeän oloisen, mutta viinille tuo rakennetta erittäin tiukat ja hyvin napakat (muttei kuitenkaan raa'at tai hallitsevat) tanniinit, jotka taas tekevät viinistä melko kovan ja raamikkaan oloisen. Makumaailma on runsas ja kaikin puolin herkullinen: kielellä pyörii tuoretta tummaa luumua, pippurivetoista mausteisuutta, orvokkista kukkaisuutta, hillittyä metsämansikkaa ja aavistus karhunvatukkaa. Makukokonaisuus on hienosti integroitunut saumattomaksi, suorastaan harmoniseksi kokonaisuudeksi ja viinillä on muhkea, mutta jäntevä habitus.

Tuhti jälkimaku jättää kielelle melko pitkän loppuliu'un, jossa tuntuu kypsänmakeaa, tummanpuhuvaa marjaisuutta, rouhittua pippuria ja auringonpaahtamaa maamaisuutta. Jälkivaikutelma on mehevä ja mehukas, mutta runsaiden tanniinien johdosta myös mukavan tiukka.

Coralie Onde tuntuu selvästikin tietävän mitä viineiltään haluaa, jos hän tekee näin hurmaavaa, puhdaspiirteistä ja kaikin puolin rehellisen ja aidon etelärhônelaisen makuista viiniä, vaikka viinitalolla ei ole vielä historiaa kuin parilta hassulta vuodelta. Viini on kyllä varsin primäärinen, mutta viinin runsas hedelmä ja reilu tanniinisuus voisivat antaa hyvin potentiaalia kellaroinnille. Tuottaja itse lupailee viinilleen n. 8 vuoden kypsyttelypotentiaalia, mutta se saattaa olla hieman alakanttiin arvioitu, enkä itse ihmettelisi, jos viini kestäisi mainiosti hyvin yli vuosikymmenen. Toisaalta viinille tuo hienosti luonnetta ja rakennetta juuri sen tuntuvat tanniinit, mistä syystä viini on myös ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus myös nuorena. Viinin iästä riippumatta suosittelen antamaan viinille hengittelyaikaa karahvissa tunnista pariin, kolmeen – tämän viinin kanssa ei ainakaan ole pelkoa siitä, että avautumisen myötä tammi pääsisi jyräämään aromeja!

Domaine de la Gansen Vacqueyras saa todella vahvan suosituksen erityisesti niille, jotka pitävät eteläranskalaisten viinien auringonpaahtamasta meiningistä, mutta joita häiritsee alueen niin monien viinien turvallisen pehmeä rakenne ja aromimaailmaa vahvasti hallitseva tammisuus – tästä kun ei kumpaakaan löydy! Viinitalon pienestä tuotannosta johtuen viinin saatavuus on heikkoa, mutta jos vastaan sattuu lesti kävelemään, suosittelen poistamaan yhden tai useamman mukaan (viinin melko silmillehyppäävästä etiketistä huolimatta) – hinnalla viini ei ainakaan ole pilattu.

Lyhyesti: Erittäin puhdaspiirteinen, hurmaavan harmoninen ja ennen kaikkea herkullinen etelärhônelainen, jossa yhdistyy upeasti viehkeä aromimaailma ja jäntevän napakka rakenne.

Arvio: Erinomainen – jos ei mennä aivan Châteauneuf-du-Papen huippuihin, niin kyllä meikäläinen etelärhônelaisista juo miljoona kertaa mielummin tällaista luonteikasta, sopusuhtaista ja puhdaspiirteistä kyläviiniä, kuin CdP:n vain muutaman kilometrin päästä tulevaa ylihinnoiteltua, ylikonsentroitunutta ja ylikypsää perustavaraa.

Hinnan (12,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti