Stone Imperial Russian Stout 2014
- Valmistaja: Stone Brewing Co.
- Tyyppi: Olut, Imperial Stout
- Maa: Yhdysvallat
- Alue: Kalifornia
- Koko: 0,65
- Hinta ostohetkellä: 14,70e (Heinäkuu 2014, Alko, erikoisvalikoima)
- Hinta nyt: 14,70e (Elokuu 2014, Alko, erikoisvalikoima)
Myönnän nyt näin heti alkuun, että vaikka Stone on täällä päin melkoista kulttisuosiota nauttiva jenkkipanimo, en ole itse koskaan ollut järin innostunut panimon tuotteista. Jotkut panimon oluista ovat olleet ihan kivoja tuttavuuksia, mutta toiset ovat jättäneet melko kylmäksi. Suurimpana tekijänä tässä on kuitenkin ollut Stone-oluiden keskimääräinen hinta, joka on ollut aina varsin kova täällä peräpohjolassa – yleensä oluet eivät ole onnistuneet tarjoamaan hinnalleen vastinetta. Puolet edullisemmalla hinnalla oluet olisivat varmasti jättäneet paljon paremman kuvan itsestään kun ei olisi tuntunut siltä, että on maksanut aluksi oluesta ja sitten vielä lisää tyhjästä.
Siksi suhtauduin hieman skeptisesti kun Alkon erikoisvalikoimiin pölähti törkyisen hintainen, mutta myöskin keskimääräistä selkeästi suurikokoisempi superstout Stonelta. Stone Imperial Stout on vuonna 2000 Stonen kehittelemä supermassiivinen jenkkistout, jota on tehty rajoitettu kertapano kerran vuodessa melko muuttumattomalla reseptillä. Pitihän se sitten olut ottaa testiin kun kerran kulttipanimon kulttiolutta täältä vihdoin sai.
Tuoppiini valii vastentahtoisesti läpinäkymättömän pikimustaa, viskositeetiltaan öljymäistä ja kaikin puolin pirun jankkia tavaraa. Oluen ylle kohoava, maitokahvin värinen vaahtohattu on kuin venäläinen karvalakki: paksu, tuuhea ja se myös kestää.
Lasista leijailee – tai suorastaan työntyy – aromaattinen, jopa lihaisa tuoksu, jossa tuntuu paahdetta, makeaa lakritsia ja suolaista salmiakkia, mustaamakkaraa, kevyesti laktista makeutta, aavistus humaloista uuttunutta sitruunamehua, hentoa savua ja hienostunut vivahde jälkiuunileipää.
Makeahkoon taittuva maku on suorastaan naurettavan intensiivinen, paksu ja äärimmäisen konsentroitunut. Tuhti kokonaisuus on makean lakritsinen ja suklainen sekä kevyen paahtunut. Varmasti kyseenalaisiin määriin ulottuva mallasmäärä tuo kokonaisuuteen hyvin vivahteikkaan, hillityn tumman siirappisen, hennon piimälimppuisen ja aavistuksen mämmisen alavireen. Suutuntuma on äärimmäisen täyteläinen, mitä todella ujo, hädin tuskin tuntuva hiilihappoisuus korostaa entisestään. Katkeroisuus on keskimaussa erittäin maltillista ja sen roolina tuntuu korkeintaan aavistuksen verran hillitä oluen runsainta makeutta ja täyteläisen suutuntuman tuomaa höttöisyyttä. Makeudestaan huolimatta olut ei asetu ollenkaan sinne hedelmäisempien oluiden suuntaan, vaan edustaa melko klassista "kärtsää-ja-lakritsia"-stoutlinjaa. Runsas makeus on siis hämmentävän hyvin balanssissa kokonaisuuteen nähden.
Jälkimaussa tuntuu kyllä varsin runsaasti alkoholin (11%) lämpöä, mutta myös mukavan runsasta maustepippurisuutta ja kevyttä, espressoista karvautta. Katkerohumaloinnin bitteri ja hyvinkin voimakkaaksi kasvava kärtsäisyys pysyttelevät piilossa melko pitkään, mutta toistakymmentä sekuntia odotettuaan keskimaun tahmaisimmat elementit hellittävät jälkimausta ja kärtsäkatkero pääsee kasvamaan täyteen mittaansa. Jälkimaun suurin intensiivisyys katoaa melko nopeasti, mutta mukavan bitterinen ja ihastuttavan monisyinen jälkivaikutelma viipyilee suussa vakuuttavan pitkäkestoisesti, jättäen suuhun erittäin pitkään häilyvän loppuliu'un.
Stone Imperial Stout on suorastaan hämmentävän tasapainoinen esitys, joka kyllä antaa anteeksi kaikki ne vähemmän vakuuttavat esitykset mitä panimo on tähän asti eteeni iskenyt. Vaikka tykkään enemmän kuivemman kärtsäisistä stouteista, toimii tämä olut kaikessa massiivisessa makeudessaan ällistyttävän hyvin ja oluesta on paha mennä sanomaan mitään negatiivista. Kaksi kolmanneslitraa käsittävässä putelissa menee tuohamisoperaatiossa helposti lähemmäs pari tuntia, vaikkei oluen kanssa edes tarkoituksella yrittäisi hidastella, mutta tämä ei missään nimessä haittaa – näin monisyiseen kokonaisuuteen kun ei ehdi kyllästyä, vaan jokainen siemaus tuntuu tarjoavan jotain uutta.
Stonella tuntuu olevan varsin vahvaa luottoa oluen kypsymispotentiaaliin, sillä olutpullon kyljessä suositellaan ostamaan olutta laatikollinen ja korkkaamaan yksi lesti kerran 3-6 kuukaudessa jotta sen kehitystä voisi ihastella. Suomen hinnoilla esitetty ideoa lähinnä huvittaa, mutta oluessa oli kyllä sen verran potentiaalia, että toinen oli pakko käydä ostamassa kaappiin kypsymään.
Millekään perusruoalle näin järkyttävän massiivista ja intensiivistä olutta on turha lähteä harkitsemaan, vaan olut kannattaa nauttia jälkiruokana (tai iltapalana) ihan sellaisenaan. Jos sen kanssa haluaa mutustella jotain, lienevät erilaiset suklaapohjaiset kaakut tai kovemmat juustot varsin järkeviä kumppaneita. Hinta yhdelle on kyllä kova, mutta kun kuvittelee 0,33-kokoisen pullon olevan reilun seitsemän euron hintainen, ei olut vielä ihan niin mahdoton tapaus ole. Founders Imperial Stoutin hinta-laatusuhteeseen ei vielä ylletä, mutta järjettömästä hintalapustaan huolimatta olut ei loppujen lopuksi olekaan aivan niin mahdottoman hintainen (vaikka vähän kohtuullisempaa hintalappua kyllä olisin oluelle toivonut).
Lyhyesti: Todella vaikuttava ja massiivisesta, tuntuvan makeasta yleisilmeestään huolimatta ihastuttavan tasapainoinen super-IS, josta löytyy niin paljon mielenkiintoa, että yhden tällaisen jättilestin juo aivan mielellään ihan yksinäänkin! Ei missään nimessä ykkösvalinta kuivemmista, kevyemmistä ja elegantimmista oluista tykkäävälle, mutta jättimäisten superoluiden ystäville ehdottomasti suosituksen arvoinen mallasjuoma.
Arvio: Täydellinen – helposti yksi vaikuttavimpia megastouteja, mitä on tullut maistettua. Oluessa on saatu suorastaan käsittämättömän hyvin tuntuva makeus, äärimmäisen kompleksinen makumaailma ja bitterisenkarvas rakenne mikrometrintarkkaan balanssiin. Upea jo nyt, mutta myös takuuvarmaa kellaritavaraa.
Hinnan (14,70e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti