Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


16.1.15

Maupertuis Les Pierres Noires XIII

Maupertuis Les Pierres Noires XIII
  • Valmistaja: Domaine Jean Maupertuis
  • Tyyppi: Punaviini, Vin de France
  • Maa: Ranska
  • Alue: Auvergne
  • Rypäleet: Gamay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 12,70e (Marraskuu 2014, Vins Chez Nous)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Lähellä Ranskan keskipistettä (eli siis keskellä ei-mitään) sijaitseva Auvergne luetaan usein osaksi Loiren viinialuetta, mutta todellisuudessa tämä kyseinen viinialue on maantieteellisesti hyvin eristyksissä muusta Ranskasta ja fyysisesti se on lähempänä esimerkiksi Beaujolais'ta kuin pääasiallista Loiren viinialuetta, joka sijaitsee yli 100 km Auvergnesta pohjoiseen. Siksipä monet viiniharrastajat ja -kirjoittajat lukevatkin Auvergnen omaksi, pieneksi viinialueekseen.

Auvergnessa, Saint-Georges-sur-Allierin kylässä viiniä tuottava Jean Maupertuis työskenteli alun perin tietokonealalla, mutta ryhtyi 1990-luvun alkupuoliskolla viininviljelijäksi Auvergnessa. Hän aloitti vuokraamalla viinitarhoja, jotka hän myöhemmin osti omaan käyttöönsä; nykyisin hän omistaa kaksi n. 1,5 ha laajuista viinitarhaa Gamayta ja Pinot Noiria sekä n. 30 aaria (0,3 ha) Chardonnayta. Valtaosa hänen ilman torjunta-aineita viljellyistä Gamay- ja Pinot Noir -köynnöksistään on hyvin vanhoja – nuorimmat ovat 1970-luvulta ja valtaosa 1940- ja 1950-luvuilta). Merkittävä osa hänen tuotannostaan on punaviiniä, mutta hän valmistaa myös gris-roséeta, valkoviiniä ja kuohuviiniä.

Maupertuis'n punaviinit valmistetaan sementtisammioissa, joissa ehjät rypäleet peitetään hiilidioksidilla, jolloin rypäleiden sisältämä mehu alkaa käymään automaattisesti hapettomissa olosuhteissa. Samalla sammion pohjalle murskaantuneiden rypäleiden mehu käy rypäleiden omilla hiivoilla. Kolmen viikon käymisen jälkeen rypäleet murskataan ja osittain käyneen viinin annetaan käydä kuivaksi, minkä jälkeen viini siirretään kuorten ja hiivasakan päältä pois lasikuituastioihin – tosin joinain vuosina pieni osa viinistä saatetaan kypsyttää vanhoissa tynnyreissä. Viinien annetaan käydä malolaktinen käyminen ja asettua kevääseen asti, jolloin ne lapotaan sakkojen päältä uusiin astioihin ja pullotetaan suodattamattomina ja kirkastamattomina. Maupertuis on aina viiniyttänyt viininsä ilman rikkiä ja vuonna 2000 hän siirtyi täysin rikittömään tuotantoon, eli viineihin ei lisätä rikkiä myöskään pullotusvaiheessa.

Alun perin Maupertuis pyrki saamaan viininsä luokiteltua Auvergnen appellaation alle, mutta hän on siirtynyt tuottamaan viinit Vin de France -luokittelun alla kyllästyttyään toimimaan alueen appellaatioelimen kanssa ja tekemään viinien rekisteröintiin liittyvää paperisotaa. Todennäköisesti viinin Vin de France -taustan takia viinin etiketissä ei lue vuosikertaa, mutta viinin nimen "XIII" viittaa 2013-vuosikertaan. "Les Pierres Noires" viittaa viinitalon tuliperäisellä maalla sijaitsevaan Gamay-tarhaan.

Väriltään viini on tumman kirsikkainen ujolla, nuorekkaan sinertävällä häivähdyksellä. Kokonaisuus on varsin tumma ja Gamayksi melko tiivis, vain hieman läpinäkyvä.

Aluksi tuoksu on todella reduktiivinen ja tunkkainen, suorastaan epämiellyttävän kananmunainen. Kuitenkin kuviot muuttuvat täysin puolen tunnin dekantoinnin jälkeen, jolloin viinin reduktiivinen tunkkaisuus on täysin tiessään ja tilalle on ilmestynyt tuoretta karhunvatukkaa, hyvin voimakasta mustapippurisuutta ja charmanttia kukkaisuutta.

Aluksi myös mausta löytyy ujo aavistus tuoksusta löytynyttä kananmunaa, mutta tämä piirre katoaa nopeasti viinin saadessa ilmaa. Kielellä pyörii punamarjaisuutta, jota viinin runsas, raikas ja eloisa hapokkuus taittaa innokkaasti puolukan ja hapankirsikan suuntaan, ja melko voimakkaana tuntuvaa mustapippurisuutta. Viinillä on hyvin freesi, hieman kirpeäkin ja äärimmäisen kepeä ja hento yleisilme – sellainen, jota pahat kielet ja tuhteihin punaviineihin tottuneet suut voisivat jopa sanoa vetiseksi. Hyvien happojen ja kevyesti puraisevan tanniinisuuden vuoksi rakennetta viinistä ei kuitenkaan puutu.

Jälkimakua hallitsevat runsaat hapot ja suutapuhdistava mineraalisuus, hapokas punaherukkaisuus, kevyt karviaismaisuus ja ujo pippurisuus. Viinistä jää pitkähkö, kepeä, raikas ja hieman karheahko jälkivaikutelma.

Les Pierres Noires XIII on todella kepeä ja elegantti, mutta myös sopivan rustiikkisella särmällä varustettu punaviini – siinä on selkeästi sellaista luonnetta, joka kyllä kumartaa niin Loiren kuin Beaujolais'n Gamay-viineille, mutta on silti selkeästi täysin omaa, auvergnelaista luonnetta edustava. Jos kepeistä viineistä pitää, ei viinin hurmaavaa puhdaspiirteisyyttä ja raikkautta voi jättää huomiotta, mutta jos tuhdimmat ja konsentroituneemmat viinit ovat enemmän mieleen, lienee tämä aivan liian vaatimaton esitys.

Ruokaparia näin kepeälle viinille voi olla vaikea keksiä, ja kenties parhaimmat paritukset ovat enemmän sellaisia, jotka mielletään perinteisesti kepeiden ja raikkaiden valkoviinien tehtäviksi – kuten vaikkapa ahvenfileet tai kepeät kasvisruoat. Omasta mielestäni ei kannatakaan lähteä stressaamaan ruokaparista näin kepeälle ja simppelille, mutta samalla maukkaalle ja helpostijuotavalle viinille, vaan nauttia se sellaisenaan, kohtalaisesti viilennettynä ja korkeintaan jonkun pienen pureskeltavan kanssa – kuitenkin riittävän pitkää ilmaamista unohtamatta!

Lyhyesti: Todella kepeä ja freesin hapokas Auvergnen Gamay, joka kärsi aluksi tuntuvasta reduktiivisuudesta, mutta joka melko nopeasti paljastui hyvin pippuriseksi ja ihastuttavan marjaiseksi esitykseksi!

Arvio: Hyvä – Les Pierres Noires ei pelleile eikä yritä olla suurempi viini, mitä se todellisuudessa on, vaan se on vakavahenkinen, mutta silti kaikin puolin mukava ja helpostilähestyttävä kepeä pikku viini.

Hinnan (12,70e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti