Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


31.5.15

Viinimestarin päiväkirja 19: Piemonte, päivä 5

Torstai 23.4.2015

Aivan ensiksi sanottakoon, että tämä oli vihdoin reissumme ensimmäinen päivä, jolloin liikuskelimme ympäri Langhea ilman suurempia kommelluksia navigaattorimme kanssa!

Alun perin suunnitelmissamme oli herätä kaikessa rauhassa ja mennä tutustumaan "maailman parhaan osuuskunnan", Produttori del Barbarescon, toimintaan puolilta päivin. Muutamat meistä olivat kuitenkin törmänneet edellispäivänä Barolo-tuottaja Sergio Germanoon ja yhtäkkiä olemmekin sopineet torstaiaamuksi pikaisen tutustumiskierroksen Serralunga d'Albaan, viinitalo Ettore Germanolle.


Kyllä, Ettore Germanon talo on remontissa.
Kymmenen maissa aamulla saavumme aivan Sukuloiden ja Paolo Manzonen naapurissa, Cerretta-crun laidalla sijaitsevalle viinitalolle, joka kuitenkin on tällä hetkellä keskellä työmaata – Germanot uudistavat paraikaa viinitaloaan valtavalla remontilla. Meitä saapuu tervehtimään viinitaloa pyörittävä, hieman jurohkon oloinen, mutta samalla nallekarhumainen Sergio Germano, joka kertoo lyhyesti varsin kiitettävällä englannillaan meille viinitalonsa historiaa ja tämänhetkisiä kuulumisia.

  • Viiniköynnöksiä Germanon suku on viljellyt alueella jo yli vuosisadan ajan.
  • Alun perin Sergion isällä, Ettorella, oli maatalo ja 5 hehtaaria maata, jossa heidän perheensä viljeli hasselpähkinöitä, persikoita ja viinirypäleitä. Baroloa ja muita viinejä saatettiin valmistaa talon omista rypäleistä, mutta nämä pullot olivat joko tilaustyönä tehtyjä tai menivät vain omaan käyttöön – loput rypäleet myytiin eteenpäin. Ensimmäiset kaupalliset Barolot Germanot tuottivat omalla nimellään vuonna 1989.
  • Sergio Germano on opiskellut viininvalmistusta Alban viiniyliopistossa ja sen jälkeen työskennellyt parin vuoden ajan Fontanafreddalla. Suvun viinitalolla hän aloitti työt vuonna 1993 ja viineistä hän on vastannut vuodesta 1995.
  • Sergio Germanon lähestymistapa viineihin on aina ollut moderni, mutta samalla vahvasti vanhempiensa viiniperinteitä kunnioittava – todennäköisesti "kokeileva tyyli" olisi tässä tapauksessa osuvampi termi. Esimerkiksi talon Barolot tehdään varsin moderneja menetelmiä hyödyntäen, mutta perinteiseen tyyliin, eli pitkällä kuorikontaktilla ja vanhoissa botti-tynnyreissä kypsyttäen.
  • Talolla on nykyisin käytössä 225 (barrique), 500 ja 700 litran tynnyreitä ja botteja, mutta Sergio on tehnyt periaatepäätöksen yhä suurempiin tammitynnyreihin siirtymisestä. Talolla ollaan aina suosittu varsin hidasta tynnyreiden uusimistahtia, mutta esimerkiksu uusia barrique-tynnyreitä ei hankita enää lainkaan.
  • Kokeilunhalu on saanut Sergion kokeilemaan erilaisia, alueelle epätyypillisiä lajikkeita Piemontessa. Hän on hankkinut läheltä Liguriaa, Cigliéstä, Doglianin alueen eteläosista (eli n. 50 km Barolosta etelään) hyvin korkealla sijaitsevia viinitarhoja, joille on istutettu mm. Chardonnayta, Merlot'ta, Pinot Noiria ja Rieslingiä.
  • Nykyisin talolla on yhteensä 10,5 ha tarhoja Barlossa, Serralunga d'Alban alueella. Lisäksi Cigliéssä on 5 ha tarhoja.

Sergio Germano.
Kerrottuaan hieman talon taustoista, lähdimme signor Germanon perässä remontoitavan viinitalon kellariin. Siellä meille esiteltiin talon tynnyreitä, mm. pikku hiljaa käytöstä poistuvia barrique-tynnyreitä ja suurempia tonneaux-tynnyreitä. Sergio Germano kertoi myös, että heidän tynnyrinsä paahdetaan ainoastaan ulkopuolelta ja sisäpuoli pestään ennen käyttöä, jotta viineihin tulisi mahdollisimman vähän tammen aromeja.





Kellarissa oli myös esittelyssä maa-ainesta Germanojen eri tarhoilta, joiden avulla signor Germano havainnollisti tarhojen välisiä eroja ja miten ne omalta osaltaan vaikuttavat myös lopulliseen viiniin. Samalla hän esitteli meille ns. "sementtimunan", eli sementistä tehdyn, munan muotoisen kypsyttelyastian – tällaisia näkyi lähes jokaisella vierailemallamme viinitilalla Kataloniassa, mutta täällä Piemontessa ani harvassa paikassa!
Kellaria. Edessä tonneaux-tynnyreitä, vasemmalla sementtimuna,
taustalla botti-tynnyreitä.
Germano kertoi tämän 600-litraisen astian maksaneen 3,000€ ja hänen havaintonsa mukaan ensimmäisenä käyttövuotenaan sementtimuna tuotti hyvin hennon, hallitun hapettamisen myötä selkeästi kompleksisempia ja vivahteikkaampia valkoviinejä kuin hänen terästankeissaan kypsyttämänsä verrokkiviinit, mutta seuraavana vuonna eroa munassa kypsytetyn ja teräksessä kypsytetyn valkoviinin välillä ei enää löytynyt – sammion mikrohuokoset olivat menneet tukkoon valkoviinin viinihappojen suoloista ja viinisakasta, minkä seurauksena munasta oli tullut terästankin kaltainen, hermeettisesti suljettu kypsytysastia. Germano ei usko, että hän aikoo tulevina vuosina kokeilla viininvalmistusta sementtiastioissa, vaan pysyä terästankeissa ja neutraaleissa tammitynnyreissä.

Lopuksi siirryimme viinitalon maistelutilaan, jossa Germano hieman pohjusti viinejään. Aluksi hän kertoi meille Alta Langasta, "ylä-Langhesta". Tämä Langhen eteläpuolella, hyvin korkealla sijaitseva suuri, peräti 146 kylää kattava alue ei historiallisesti ole tuottanut mitään merkittävää viiniä – alueen tuottajat ovat perinteisesti keskittyneet lähinnä paikallisille markkinoille tehtyyn arkiviiniin. Kuitenkin viime aikoina on havahduttu siihen, että alueen korkeilla rinteillä viileän ilmaston lajikkeet viihtyvät erinomaisesti, ja koska maailmalla kuohuviinin kysyntä on kasvanut tasaisesti, päätettiin Alta Langan alue ottaa hyötykäyttöön. Alta Langa DOCG on yksi Italian uusimmista DOCG-appellaatioista ja se on kehitetty käsittämään yksinomaan kuohuviinit. Appellaation kehittäneet tuottajat kuitenkin olivat todenneet halvan, matalalaatuisen viinit helposti romuttavan appellaation maineen, joten tämän uuden alueen appellaatiosäädökset kehitettiin tarkoituksella hyvin kireiksi, jotta lopputuote olisi aina tasokasta ja korkealaatuista. Näin ollen Alta Langan kuohuviinien minimikypsytysaika sakan päällä on 30 kk; 36 kk riserva-tasoisille viineille. Lisäksi viinin on aina oltava vuosikertamerkittyä, minkä ajatuksena olisi, että heikkoina vuosikertoina viiniä ei tehtäisi lainkaan – hieman Juran Château Chalonin hengessä. Näin kuluttaja voisi aina tietää saavansa laatua ostaessaan Alta Langaa. Alueella on tällä hetkellä sallittu viljellä vain Chardonnayta ja Pinot Noiria kuohuviinejä varten. Alueen viljelijät eivät siis pyri kilpailemaan halpana ja keskinkertaisena massatuotteena tunnetun Proseccon kanssa, vaan ennemminkin laadukkaita huippuviinejä tuottavien Franciacortan ja Champagnen kanssa.

Lisäksi Germano halusi meidän tietävän jotain lempilapsestaan, Nascettasta. Itselleni tämä harvinainen rypäle oli entuudestaan tuttu, minkä lisäksi olimme jo ehtineet porukalla testata yhden Nascettan jo aikaisemmin, mutta valtaosalle kuluttajista tämä valkoinen piemontelaisrypäle on täysin tuntematon lajike. Sen uskotaan olevan jonkainlaista sukua paikallisille Arneis- ja Nebbiolo-lajikkeille. Alun perin Nascettasta oltiin valmistettu alueella kuohuviiniä, mutta makean Astin suosion räjähdettyä käsiin alueen viljelivät siirsivät huomionsa Moscato Biancoon ja Nascetta jäi unholaan. Vasta viime aikoina, muutamien kokeilunhaluisten pientuottajien myötä Nascetta on kokenut pienimuotoisen uudelleensyntymisen ja lajikkeen suosio on tasaisessa kasvussa, vaikka se onkin vielä erittäin harvinainen Piemontessa ja täysin tuntematon sen ulkopuolella. Lajikkeen viljely sallittiin virallisesti vuonna 2000 ja vasta vuonna 2010 lajiketta oli lupa käyttää Langhe Bianco -viineissä. Nykyisin kourallinen tuottajia tuottaa rypäleestä erilaisia, luonteikkaita valkoviinejä.

Seuraavaksi siirryimme tutustumaan Ettore Germanon tuotantoon. Maistelu aloitettiin klassiseen tyyliin kuohuvalla.
  • Alta Langa Metodo Classico Brut 2010: 80% terästankissa kypsytetty Pinot Noir, 20% tynnyreissä kypsytetty Chardonnay. 1,5 ha alan tarhat 500-600 metrin korkeudessa merenpinnasta. Kypsytys 30 kk sakan päällä, dosage 7 g/l. Vuosituotanto 14,000 pulloa.
    Tuoksu kevyt, lähinnä omenainen, taustalla hienostunutta vivahteikkuutta. Suussa runsas ja melko täyteläinen, kuiva, mineraalinen, kompleksisen aromikas, viheromenainen, mausteinen, kevyen limettinen ja hennosti kypsän kirsikkainen. Mousse rauhallinen mutta mukavan rapea. Todella mainio ja tyylikäs kuohuva, joka on kuin paremman pään nuori NV-shamppis; lupailee hyvää kellarointipotentiaalia. Ei ehkä maailman omaperäisin esimerkiksi shamppisten rinnalla, mutta tarjoaa 20€ hinnalla erinomaista vastinetta rahoille.
  • Langhe Nascetta 2013: 100% Nascetta Alta Langassa sijaitsevalta, vuonna 2004 istutetulta, 0,2 ha kokoiselta tarhalta; 5 päivän kuorimaseraatio, kypsyy 6 kk terästankeissa ja 5 kk pulloissa. Ei malolaktista käymistä. Vuosituotanto 2,000 pulloa.
    Syvä kellanvihreä väri. Hillityssä tuoksussa hunajaa, keltaisia hedelmiä, kevyttä kivisyyttä ja salviaista yrttisyyttä. Suussa täyteläinen, öljyinen, runsas, kivisen mineraalinen, makean keltaluumuisen hedelmäinen, valkeakuulasomenaa, kevyttä mausteisuutta, hentoa päärynää ja ujoa savuisuutta. Raikas hapokkuus ja kevyt tanniinisuus antavat viinille mukavaa napakkuutta. Mukavan tiukkarakenteinen, luonteikas ja kaikin puolin erinomainen valkoviini; 14€ hinnalla oikein kelpo ostos.
  • Hérzu Langhe Riesling 2013: 100% Riesling Renano ("Rheinin Riesling" eli vanha tuttu Riesling) 2,9 ha kokoiselta tarhalta Alta Langasta 500–580 metrin korkeudelta merenpinnasta. Pitkä, 40 päivän käyminen, jonka jälkeen viini kypsyy 6 kk sakkojen päällä terästankeissa. Ei malolaktista käymistä, jäännössokeri n. 5 g/l. Vuosituotanto 22,000 pulloa. Sergio Germano sanoi tuottavansa tätä viiniä yksinomaan sen takia, että rakastaa Rieslingiä. Hérzu tarkoittaa "jyrkkää".
    Vaaleanvihreä väri. Puhdaspiirteisessä, valloittavassa tuoksussa selkeitä Rieslingin piirteitä: makeaa vaaleaa hedelmää, kypsää omenaa, kevyttä kukkaisuutta ja ujoa petrolista mineraalisuutta. Suussa kypsän omenainen, runsas, mehevä, täyteläinen, hieman makean hunajainen, etäisen persikkainen ja kohtalaisen hapokas. Oikein hauska tuttavuus ja selkeästi tunnistettavissa laadukkaaksi Rieslingiksi; itse kuitenkin suosin hieman kepeämpää ja napakampaa tyyliä. 18€.
  • Binel Langhe Bianco 2011: 500-550 metrin korkeudessa sijaitsevien tarhojen 70-75% Chardonnay, 25-30% Riesling. Chardonnay kypsyy n. 8 kk käytetyissä barrique-tynnyreissä, Riesling terästankeissa. Vuosituotanto 8,000 pulloa.
    Vaaleanvihreä väri. Tuoksussa appelsiinia ja appelsiininkukkaa, kevyttä savua, hentoa puuta. Suussa täyteläinen, kypsänmakea ja rehevän mehukas. Hunajaa, appelsiinimarmeladia, omenaa ja aavistus persikkaa. Ryhtiä antaa tasapainoinen Rieslingin hapokkuus. Pitkässä jälkimaussa yrttejä, hapokkuutta, kevyttä keltaista hedelmää ja hentoa mineraalia. Erikoisesta rypäleblendistään huolimatta tämä on hauska, mehevä ja tasapainoinen valkoviini. 19€.
  • Balàu Langhe Merlot 2011: 100% Merlot, kypsyy 12 kk vanhoissa barrique-tynnyreissä. Sergio Germano totesi, että Merlot ei sovi kovinkaan hyvin Langhen ilmastoon ja uudelleenistutti Merlot-tarhansa muilla köynnöksillä; tämä on viimeinen Balàun vuosikerta.
    Tumma, mustanpunainen väri. Tuoksussa makeaa punamarjaisuutta, kevyttä mutta selväpiirteistä, paprikaista pyrasiinisuutta ja hentoa savua. Suussa viini on täyteläinen, melko hapokas ja napakan tanniiniinen. Tiivisluontoinen makumaailma tarjoilee kirsikkaa, kypsää punamarjaa, tummanpuhuvaa mausteisuutta, kypsää mansikkaa ja alkoholin (15%) tuomaa tulisuutta. Tiukassa mutta runsaassa jälkimaussa bitteriä, kirsikkaa, kevyttä paprikaa ja kevyttä lämpöä. Itse en ole Merlot'n faneja, mutta meikäläiseen viinin napakka tanniinisuus, runsaus ja (enemmän Cabernet Francia kuin Carménèrea muistuttava) hento paprikaisuus vetosivat kivasti. Erittäin mainio esitys ja oikein hyvä ostos 15€ hinnalla.
  • Barolo Prapò 2009: Vuonna 1967 istutetun, 0,7 ha Prapò-tarhan Barolo. Aluksi 30 päivän kuorimaserointi, sitten viini kypsyy 24 kk 2,000 litran botti-tynnyreissä ja 12 kk pullossa. Suodattamaton. Vuosituotanto 5,000 pulloa.
    Kirkas, läpinäkyvä rubiininpunainen väri. Tuoksu kevyt ja elegantti: lähinnä kypsää karpaloa ja hentoa kukkaisuutta. Maku on kypsänmakea, mehevä ja lempeän hapokas – kaikki lämpimän vuosikerran (2009) piirteitä. Puhdaspiirteinen kokonaisuus tarjoilee kirsikkaa, kevyttä puolukkaa, hentoa tervaa ja aavistuksen verran maamaisuutta. Hyvin tuntuva tanniinisuus pitää happojen vähäisyyden vuoksi yksin huolta rakenteesta. Oikein tyylikäs, puhdaspiirteinen ja maukas oldschool-Barolo, joka hieman kärsii kehnosta vuosikerrasta. Valaa silti paljon uskoa talon tyyliin. 40€.
  • Barolo Cerretta 2009: Alun perin vuonna 1978 istutetun ja vuoteen 1995 asti uudelleenistutetun, reilun 2 ha Cerretta-tarhan Barolo. Aluksi 35 päivän kuorimaserointi, sitten viini kypsyy 24 kk 700 litran ranskalaisissa tonneaux-tynnyreistä, joista maksimissaan 20% uusia (nykyisin todennäköisesti vähemmän, jos ollenkaan), loput 2 tai 4 vuotta vanhoja. Lopuksi 18 kk kypsytys pullossa. Suodattamaton. Vuosituotanto 18,000 pulloa.
    Kirkas, läpinäkyvä rubiininpunainen väri. Hurmaava, runsas ja ilmaisuvoimainen tuoksu tarjoaa kukkeutta, hapankirsikkaa, kevyttä tervaa ja kuivaa, pölyistä maamaisuutta. Runsas maku on kuiva ja tiivis, tekstuuriltaan samettinen ja yhtä aikaa pehmeä mutta väkevä. Mustaa kirsikkaa, hapankirsikkaa, karpaloa, kevyttä mineraalisuutta ja hentoa savuisuutta. Suutakuivattavan tanniininen ja Prapòa hapokkaampi. Upea traditionalisti-Barolo, joka ei edes juurikaan kärsi kuumasta vuosikerrasta. Hyvä ostos 40€ hintaan.
Maistetut viinit.

Meikäläinen ainakin vakuuttui kertaheitolla Ettore Germanon talon tyylistä: vaikka viininvalmistuksellinen puoli on hyvin modernia ja he testailevat kansainvälisiä lajikkeita, on talon yleinen, perinteitä henkivä tyyli erittäin mainio – vivahteikas, puhdaspiirteinen, rakennetta ja hedelmän puhdaspiirteisyyttä korostava. Erityisesti talon Barolot vakuuttivat meikäläisen kovalla tasollaan ja maistelun päätteeksi piti talolta ostaa mukaan huippuvuoden 2006 Lazzarito Riserva -Barolo.

Kun kaikki olivat lopuksi saaneet ostettua haluamansa tuliaisviinit, siirryimme autoihimme ja otimme suunnaksi Gaja-vierailulta tutun Barbarescon kylän. Meillä oli alun perin sovittu tutustumiskäynti Produttori del Barbarescolle kello kahdeksi, mutta koska olimme paikalla jo kahdeltatoista, päätimme mennä syömään lounasta jonnekin lähelle. Eräs paikallinen herrasmies neuvoi meille hänen sanojensa mukaan hyvän ruokapaikan Barbarescon laidoilta, joten siirryimme takaisin ajoneuvoihimme ja menimme syömään Rabayà-ravintolaan. Koska olimme Barbarescossa, oli paikallinen looginen viinivalinta – tilasimme siis porukalla ruokaviiniksi magnum-kokoisen Prunotton Barbaresco Bric Turot 2005 -tarhaviinin.



Ruokailun jälkeen vuorossa oli "maailman paras osuuskunta", Produttori del Barbaresco.

Meille tuli esittelemään Produttorin tiloja ja historiaa Luca Cravanzola; puhelias, paljasjalkainen barbarescolainen. Ennen kierrosta talon sisätiloissa hän aloitti kertomalla hieman osuuskunnan taustoja.

  • Produttori del Barbarescon on perustanut Barbarescon kylän pappi Don Marengo Fiorino 19 viljelijän tuella vuonna 1959. 50-luvulla Barbarescon kylän väkiluku oli reilusti yli 1,000 henkeä, kun nykyisin kylässä asuu n. 650 asukasta. Pappi Fiorinon tavoitteena oli saada kylän rypäleiden rankasti heilahtelehteleva kilohinta vakautettua, mallinaan hieman etelämmässä sijaitseva Barolo.
  • Talon pyrkimys on alusta asti ollut panostaa vain ja ainoastaan laatuun: rypäleiden laatu ja kypsyys arvioidaan niiden saapuessa osuuskunnalle ja rypäleistä maksetaan laadun, ei määrän mukaan. Nykyisin normaalisti Barbarescossa tuottajat maksavat ostorypäleistä n. 1,5€/kg, kun taas Produttorilla rypäleiden hintahaarukka on 2–5€/kg; jopa heikompilaatuisimmista rypäleistä saa Produttorilta paremmat tuotot kuin parempilaatuisilla muilta tuottajilta. Suuri hintahaarukka kuitenkin kannustaa tuottajia panostamaan aina parhaaseen mahdolliseen laatuun – tästä syystä heikkolaatuista materiaalia Produttorilta ei löydy.
  • Korkean laadun takaamiseksi kaikkien tuottajien on sitouduttava myymään 100% tuotannostaan Produttorille, etteivät he tekisi parhaista rypäleistään viiniä omalla nimellään ja myisi heikompilaatuisimpia rypäleitä osuuskunnalle. Produttori voi irtisanoa viljelijän sopimuksen, jos hän ei toimi sopimuksen määräämin tavoin tai esimerkiksi tuottaa järjestään huonolaatuista rypälettä.
  • Produttori ostaa vain Barbarescon alueella viljeltyä Nebbioloa. Rypäleet on poimittava käsin ja ne on toimitettava 20 kg vetoisissa koreissa osuuskunnalle.
  • Kuka tahansa viljelijä saa liittyä milloin tahansa osuuskunnan toimintaan ja samoin erota osuuskunnasta milloin haluaa, ilman seuraamuksia – tämä ei ole mitenkään itsestäänselvyys Etelä-Euroopassa, jossa osuuskunnille rypäleitä myydäkseen on sitouduttava jopa 99 vuoden pituisiin sopimuksiin. Produttorilla on kuitenkin erittäin pitkä waiting list tuottajista, jotka haluaisivat toimia yhteistyössä osuuskunnan kanssa – osuuskunnalla on kuitenkin kapasiteetti tällä hetkellä täynnä, eivätkä he voi ottaa uusia viljelijöitä ennen kuin jotkut muut poistuvat. Osuuskunnan tilat kun sijaitsevat aivan Barbarescon kylän keskustassa, eikä heillä ole siksi mahdollisuutta laajentaa tilojaan.
  • Osuuskunta tarkistaa aina hakijakandidaatit, ja jos heidän mielestään viljelijä tuottaa poikkeuksellisen laadukasta satoa tai hän omistaa erittäin laadukkailta pastoilta köynnöksiä, voi hän saada heti merkittävän ylennyksen waiting listillä.
  • Tällä hetkellä Produttorilla työskentelee 50 viljelijää, joiden kautta Produttorilla on omistuksessa n. 110 ha Nebbiolo-tarhoja, eli vajaa 1/7 alueen koko viljelyalasta; tarhojen keski-ikä on n. 40-45 vuotta. Talon vuosituotanto on suurimmillaan 550,000 pulloa, yleensä hieman vähemmän. Vielä vuonna 2009 vientiin meni vain n. 30% talon tuotannosta, kun nykyisin ulkomaille myydään peräti 70% tuotannosta.
  • Talon katalogissa on vain kolme viinityyliä ja yhteensä 11 viiniä. Perustasoa edustaa Langhe Nebbiolo, johon käytetään talon heikkolaatuisimmat rypäleet. Parempaa tasoa edustaa taas Barbaresco, johon käytetään talon parempilaatuiset rypäleet. Talon parasta tasoa edustaa Barbaresco Riserva, joka käsittää 9 erilaista tarha-Barbarescoa; nämä valmistetaan vain etiketeissä mainituilta tarhoilta tulevista, huippulaatuisista rypäleistä.
  • 4 vuoden välein osuuskunnassa toimivien viljelijöiden kesken valitaan board of directors, joiden johdolla osuuskunta toimii. Signor Cravanzolan mukaan Produttori del Barbaresco on kuin iso suku tai perhe, hyvine ja pahoine puolineen.

Produttorin modernisoidut viininvalmistustilat.
Seuraavaksi siirryimme talon viininvalmistuspuolen tiloihin, joissa Cravanzola selitti meille talon viininvalmistusmenetelmiä. Produttorin viininvalmistuslaitteistoa modernisoidaan jatkuvasti, eli talon tekniikka on uutta ja nykyaikaista. Talon viininvalmistusmenetelmät ovat kuitenkin hyvin tradizionale: viinejä tehdään edelleen samalla tavalla, miten osuuskunnan perustamisvuonna tehtiin: Barbarescoja maseroidaan vähintään 35 päivän ajan, mutta vuosikerrasta ja halutusta tyylistä riippuen jopa 50 päivään asti. Viinit kypsyvät yksinomaan slavonialaisissa botti-tynnyreissä, joista pienimmät ovat vetoisuudeltaan 25,000 litraa. Viinejä kypsytetään vähintään 24 kuukautta tammisammioissa ja 12 kuukautta pulloissa.

Lisäksi Cravanzola selitti, minkä takia monet traditionalisti-Barolot ja Barbarescot ovat usein väriltään hailakampia kuin modernit vastaavat: keskimäärin 20 päivän kuorimaseraation jälkeen Nebbiolo-viinissä tapahtuu ilmiö, jossa kuoret alkavat imeä viinistä väriä takaisin, minkä jälkeen osa väriyhdisteistä sakkautuu ja laskeutuu käymisastian pohjalle. Viini kuitenkin saa tämän jälkeen rypäleiden kuorista aromeja, tanniineja ja kompleksisuutta.

Sitten siirryimme maistelemaan talon viinejä. Cravanzola pahoitteli, että maistettavaa ei olisi paljoa, sillä talo ei tilojen puutteessa juurikaan säästele viinejään, vaan kaikki pyritään myymään pois. Tarha-Barbarescoja ei olisi nyt tarjolla, sillä tuoreimmat vuosikerrat ovat edelleen kypsymässä, vuonna 2010 tarhoilla ei saavutettu riittävän korkeaa laatua, jotta tarha-Barbarescoja oltaisiin sinä vuonna tuotettu ja sitä aiemmat vuosikerrat ovat jo myyty loppuun.

  • Langhe Nebbiolo 2013: 20 päivän kuorimaseraatio; viini kypsyy 6 kk botti-tynnyreissä ja 6 kk pulloissa. Vuosituotanto n. 120,000 pulloa.
    Viinillä on läpinäkyvä, vadelmanpunainen väri; reunoiltaan viini on täysin väritön. Aromikas ja kuivakka tuoksu on hapankirsikkainen, savuinen, kevyen kukkea ja täynnä viileitä, ilmaisuvoimaisia yrttejä. Suussa viini on makeankypsä ja mehevä, intensiivinen, runsaan kirsikkainen, vadelmainen, melko täyteläinen ja suht purevan tanniininen. Tanniinien ohella eloisa, mehukas hapokkuus pitää viinin hyvin rakenteikkaana. Suuhun jää vadelmainen, kevyen minttuisen yrttinen ja tanniineista karhea, viipyilevä jälkivaikutelma. Todella hurmaava pikku Nebbiolo, joka nokittaa helposti monen maistamamme Barolon ja Barbarescon ohi; loisto-ostos 10,5€ hintaan.
  • Barbaresco 2011: 30 päivän kuorimaseraatio; viini kypsyy 24 kk botti-tynnyreissä ja 12 kk pulloissa. Vuosituotanto n. 240,000 pulloa.
    Kuulas ja läpinäkyvä väri on hieman tummemman kirsikkainen kuin perus-Nebbiololla; reunat edelleen värittömät. Tuoksu kuiva, todella ilmaisuvoimainen, melko kypsä, voimakkaan mausteinen, kevyen savuinen, tumman mutta tuoreen marjainen, pölyinen, hennon ei-tammisen suklainen. Suussa viini on täyteläinen ja intensiivinen. Nuorekas maku on kypsänmakea, tanniininen, pölyinen, runsaan kirsikkainen ja kevyen mineraalinen. Samettinen tekstuuri ja tasapainoinen hapokkuus tekevät kokonaisuudesta varsin valloittavan. Todella erinomainen Barbaresco ja naurettavan edullinen 18,5€ hinnalla.
  • Barbaresco 2010: 30 päivän kuorimaseraatio; viini kypsyy 24 kk botti-tynnyreissä ja 12 kk pulloissa. Koska vuonna 2010 ei cru-tarhoilla saavutettu riittävän korkeaa tasoa Riserva-tasoisia pullotteita varten, ei Riserva Barbarescoja valmistettu lainkaan ja täten Barbaresco 2010 on valmistettu käyttäen kaikkia Produttorin laadukkaita rypäleitä, aina cru-tarhoja myöten. Vuosituotanto 300,000 pulloa.
    Väri sama kuin edellisellä, mutta aavistuksen tummempi. Runsas tuoksu on kypsänmakea, kirsikkainen, hennon violettisävyinen ja aavistuksen luumuinen. Runsas maku on kypsä, erittäin voimakkaan tanniininen, kuivahko, mehukkaan vadelmainen, hapankirsikkainen, kevyesti kypsän tumman marjainen ja eloisan hapokas. Kokonaisuutena viini on hyvin vivahteikas ja tuhti olematta lainkaan paksu tai raskastekoisen oloinen. Naurettavan halpa huippuostos 16,5€ hintaan.
  • Barbaresco 2008: 30 päivän kuorimaseraatio; viini kypsyy 24 kk botti-tynnyreissä ja 12 kk pulloissa. Viini ei ole enää talolla myynnissä, mutta Cravanzola otti Riserva-pullotteiden puutteessa yhden kypsyneemmän huippuvuoden viinin korvaukseksi.
    Väri sama kuin 2010. Tuoksu hillitty mutta samalla syvä ja moniulotteinen; pölyisen maamainen, tumman kirsikkainen ja hennon savuinen. Suussa viini on tiivis, melko täyteläinen ja konsentroituneen oloinen. Rehevä makumaailma on runsas, maukas, tummanpuhuva, hapankirsikkainen, mehukkaan tasapainoinen ja ennen kaikkea hyvin tanniininen. Suuhun jää tuhti, voimakkaasti suutakuivattava, tumman kirsikkainen, kevyen luumuinen, hennon savuinen ja aavistuksen ruusuinen jälkimaku. Upea, klassinen Barbaresco.

Produttorin kypsyttelykellarit.
Seuraavaksi siirryimme Barbarescon kylän ulkopuolella sijaitseville Produttorin kypsyttelykellareille. Siellä aluksi ihastelimme rakennuksen edessä aukeavaa Ovello-cruta, minkä jälkeen siirryimme ihmettelemään Produttorin valtavaa, kymmeniä ja taas kymmeniä, vähintään 2,500-litraisia botteja käsittävää varastoa ja pitkiä käytäviä, jotka suojelivat kyljellään makailevia pulloja.






Signor Cravanzola selitti, että kaikki Produttorin tynnyrit valmistetaan slavonialaisesta tammesta, koska heidän kokemuksensa mukaan ranskalainen tammi luovuttaa nuorena aivan liian voimakkaasti tanniinejaan viiniin, kun taas he haluavat tynnyrin antavan lähinnä viinille mahdollisuuden hapettua tasaisesti ilman ylimääräisiä puutanniineja. Runsaan aromikkaan amerikkalaisen tammen käyttö ei tulisi missään nimessä kysymykseenkään.

Valtava, maanalainen halli täynnä botteja, joista kuvassa
näkyy ehkä reilu kymmenesosa.
Kuulemma kaikki bottit hankitaan samalta, arvostetulta suurten tynnyrien tuottajalta, Gambalta. Tynnyrit valmistetaan erittäin paksuista ja tiheäsyisistä tammilankuista. Yhtä tynnyriä voidaan käyttää 30–40 vuoden ajan, jos tynnyri pysyy kunnossa tuon ajan. Noin 5–6 vuoden välein tynnyriä saapuu huoltamaan tynnyriseppä, joka vuolee tynnyrin sisäpinnasta n. millimetrin pois, jotta puun tukkeutuneet mikrohuokoset saadaan pois ja tynnyri antaa viinin "hengittää". Tätä vuolemista varten tynnyrit on tehtävät paksuista lankuista.

Cravanzola myös kertoi, kuinka 1990-2000-luvun vaihteessa Produttorilla oli pienimuotoisia ongelmia bottien suhteen: kaikki talon tynnyrit rupesivat tulemaan samoihin aikoihin tiensä päähän ja uusia oli hankittava niiden tilalle. Näiden tynnyreiden hinnat ovat kuitenkin melkoisia, keskimäärin n. 400€ sataa litraa kohden (eli n. 10,000€ per normaali 2,500 litran tynnyri, isommat toki paljon tätä enemmän), mistä tuli osuuskunnalle valtava kuluerä varsin lyhyessä ajassa maksettavaksi.
Gamban tammimuna. ©Sari Ayre
Lisäksi tänä aikana valmistettuissa viineissä oli uusien tynnyreiden suhteellisen suuren osuuden vuoksi havaittavissa talon tyylistä poikkeava, normaalia erottuvampi tammisuus. Nykyisin Produttori pyrkii kierrättämään tynnyreitään tasaisemmin uusiin, jotta talo ei joutuisi uudestaan vastaavanlaisiin ongelmiin.

Lisäksi Cravanzola esitteli meille kellarin ovella sijaitsevan tammisen, munanmuotoisen sammion. Hän kertoi Produttorin saaneen sen lahjaksi Gambalta sen takia, että he ovat olleet niin hyvä ja luotettava asiakas. Hänen omien sanojensa mukaan: "me syydämme heille valtavia määriä rahaa ja kiitokseksi saamme jonkun halvatun munan!"

Lopuksi poistuessamme kellareilta kohti autojamme Cravanzola nappasi yhdestä pullopinosta vastikään pullotetun Barbaresco 2012:n ja lahjoitti sen meille hotellilla kokeiltavaksi kiitokseksi hauskasta kierroksesta. Kiitimme hartaasti tästä viinistä ja erittäin mielenkiintoisesta kierroksesta ja lähdimme kohti Langhen pohjoispuolella, Roerossa sijaitsevaa kolmatta viinitalovierailuamme.


Reilun puolen tunnin (ja pienimuotoisen eksymisen) jälkeen olimme löytäneet perille Roerossa, Canalen kylän reunoilla sijaitsevalle Matteo Correggialle.


Sara Palma esittelemässä eri tarhojen maaperien eroja.
Meitä tuli tervehtimään viinitalosta vastaava Ornella Costa Correggia, joka otti meidät lämpimästi vastaan kömpelöllä englannillaan samalla pahoitellen, ettei kykene esittelemään meille viinitaloa. Hän kuitenkin sanoi, että paremmin englantia puhuva Sara Palma, joka vastaa viinitalon PR-toiminnasta, saapuisi pian paikalle.

Osa meistä siirtyi odottamaan talon pihalle, osa taas aurinkoa suojaan talon maistelutilaan. Pienen odottelun jälkeen Sara Palma saapuikin talolle ja ryhtyi kertomaan meille viinitalon historiaa.

  • Alun perin viinitalo oli Matteo Correggian isän omistama maatalousfarmi, joka viljeli kaikkea mahdollista – ei siis vain viiniä.
  • Matteo Correggia, joka ei ollut koskaan opiskellut yliopistossa viininvalmistusta, peri maatalon vuonna 1985, vain 23-vuotiaana, hänen isänsä kuoltua. Matteo päätti kuitenkin keskittää talon tuotannon viininvalmistukseen ja ryhtyi Elio Altaren ja muiden paikallisten tuottajien oppien avustuksella tuottamaan roerolaisia viinejä. Ensimmäisen Matteon itse tuottama viini oli vuosikertaa 1987.
  • Roero eroaa merkittävästi Tànaro-joen eteläpuolella sijaitsevasta Langhesta siinä, että korkeammalla sijaitseva Langhe muuttui merenpohjasta kuivaksi maaksi jo n. 7 miljoonaa vuotta sitten, kun Roero oli vielä 2 miljoonaa vuotta sitten merenpohjaa. Tästä syystä Roeron maaperä on hyvin erilainen, ollen enemmän savensekaista hiekkaa kuin kalkkipitoista kiveä, kuten esimerkiksi Langhe. Tässä hiekkaisessa maaperässä viineistä tulee lempeämpiä hapoiltaan ja ennen kaikkea tanniineiltaan, mutta samalla hedelmäisempiä ja merkittävästi aromaattisempia – mikä sopii erityisen hyvin valkoisten rypäleiden viljelyyn.
  • Matteon johdolla Correggian viinitalosta tuli tunnettu ennen kaikkea ensimmäisenä alueen yhden viinitarhan viinejä tekevänä talona: Matteo oli havainnut, kuinka erilaiset tarhat tuottivat toisistaan eroavia viinejä, minkä vuoksi hän alkoi tuottaa viinejä, joissa hän pyrki tuomaan esille erilaisten tarhojen maaperien ainutlaatuisuutta. Alun perin Matteon visioita kyseenalaistettiin ja häntä pidettiin suuruudenhulluna hölmönä, mutta hänen viiniensä laadun myötä viinitalo lopulta alkoi keräämään runsaasti tunnustusta.
  • Roeron hiekkaisella maaperällä ei useimpia tarhoja voi hoitaa traktorilla, sillä raskaat ajoneuvot pakkaavat maata alleen liian tiiviiksi. Tästä syystä useimpia tarhoja on pakko hoitaa käsipelillä, ja esimerkiksi koneellinen sadonkorjuu on mahdotonta.
  • Vuonna 2001, vain 39-vuotiaana, Matteo kuoli viinitarhoillaan onnettomuudessa ja viinitalo siirtyi hänen leskeksi jääneen vaimonsa, Ornellan, huomaan. Ornella ei kuitenkaan päättänyt heittää pyyhettä kehään, vaan ryhtyi opiskelemaan viininvalmistusta Giorgio Rivettin siirtyessä talon johtoon. Rivetti johti taloa vuosina 2001–2005, minkä jälkeen Ornella on luotsannut taloa itsenäisesti.
  • Vuodesta 2005 alkaen Matteo Correggian viinitalo on ryhtynyt yhä aktiivisemmin kokeilemaan erilaisia viininvalmistusmenetelmiä. Lisäksi talo on käyttänyt aiemmin paljon uusia, pieniä tammitynnyreitä, mutta nykyisin talon tyyli on yhä enemmän suurempia ja harvemmin uusittavia tynnyreitä suosiva. Nykyisin kellarista löytyy lähinnä 300 litran tynnyreitä, 600 litran tonneaux-tynnyreitä ja 2,000 litran botti-tynnyreitä.
  • Koska Matteo Correggia uskoi viiniensä korkeaan laatuun ja alueelle poikkeuksellisen korkeaan kypsyttelypotentiaaliin, ryhtyi hän heti viinitalon alkuajoista lähtien keräämään viinejään talteen kellariin. Nykyisin viinitalolla pyritään siirtämään kellariin talteen jokaisen tuotetun viinin jokaista vuosikertaa puolikkaan lavallisen verran erilaisia maisteluja, lehdistötilaisuuksia ja ennen kaikkea omaa uteliaisuutta varten.
  • Viinitalon omistuksessa on n. 20 ha ja vuosituotanto on n. 150,000 pulloa. Vientiin menee n. 60% ja Italian markkinoille 40%; Italiassa myydyistä pulloista 2/3 myydään Piemontessa ja 1/3 muualla.
  • Talo työllistää 8 henkeä ympärivuotisesti, mutta keväästä syksyyn talolla työskentelee yhteensä n. 20 henkeä.
  • Talo on alusta asti viljellyt täysin luonnonmukaisin menetelmin, mutta vasta luomuviinien suosion myötä talo on päättänyt ryhtyä luomusertifiointiprosessiin. Viinit ovat luomusertifioituja vuosikerrasta 2016 eteenpäin.

Matteo Correggian tynnyrikellaria.
Sara Palma kierrätti meitä ympäri viinitaloa esitellen aluksi viininvalmistustiloja ja tynnyrikellareita. Hän mm. mainitsi, että vasta vuodesta 2012 alkaen on ollut sallittua käyttää kierrekorkkeja viineissä, mutta heti tämän tultua sallituksi, oli Matteo Correggia yhtenä ensimmäisistä tuottajista sulkemassa kaikkia linjastonsa viinejä kierekorkin alle. Tynnyripuolella hän esitteli heidän "rolling tonneaux" -laitteen, jossa tynnyrit sijaitsivat telineillä, pienten rullien päällä. Tällä telineellä tynnyreitä pystytään helposti pyörittämään aloillaan, eli suorittamaan bâtonnage – sakkojen toistuva sekoitus tynnyrissä kypsyvään viiniin.

Näkymä viinikirjastosta tynnyrikellarin suuntaan.
Tämän jälkeen kierros vei meidät muutamien tynnyreiden takaa löytyviin käytäviin, joista paljastui talon "viinikirjasto" – käytävän varrelle koverrettuihin holveihin oli ladottu kasoittain Correggian viinien vanhoja vuosikertoja, jotka olivat ajan ja maanalaisten käytävien myötä peittyneet paksuun pölyyn. Tämän käytävän pää ei myöskään loppunut perinteiseen seinään, vaan maaperään. Sara Palma selitti, että näin käytävää voitaisiin tulevaisuudessa jatkaa helposti tarpeen tullessa – samalla pystyimme helposti ihmettelemään minkälaisia maakerrostumia Roeron maaperästä löytyi.

Pullot "kirjastossa" olivat ymmärrettävistä syistä suojattu muovikelmuilla.
Talon ensimmäisiä vuosikertoja; äärimmäisen harvinainen näky millään viinitalolla.

Seuraavaksi palasimme takaisin Correggian maistelutilaan tutustumaan tilan tuotantoon.
  • Roero Arneis 2014: 100% Arneis, kypsyy 6 kk terästankeissa sakan päällä.
    Hailakka vaaleanvihreä väri. Raikas, yrttinen, freesi ja hillityn mineraalinen Arneis, jonka melko intensiivisestä ja kohtalaisen täyteläisestä makumaailmasta löytyy omenaa, kevyttä mantelimaisuutta ja hentoa päärynää. Hyvä, tasapainoinen Arneis. 8,50€. Löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta.
  • Roero Arneis 2009: Vertailun vuoksi Sara Palma toi meille kellarista 5 vuotta kypsytetyn version samasta viinistä.
    Intensiivinen, syvän kellanvihreä väri kielii kohtalaisesta kypsyttelyajasta. Kohalaisen kehittyneestä ja kiehtovasta tuoksusta löytyy ananasta, savuisuutta, kevyttä hunajaisuutta, hillittyä pähkinää, hentoa paahteisuutta ja aavistus rusehtavaa banaania. Suussa viini on kuiva, täyteläinen, keltaisen omenainen, hennon ananaksinen ja hillityn paahteisilla ja pähkinäisillä sävyillään hillitysti kehittyneen oloinen. Viinillä on rauhallinen, tekstuuriltaan runsas olemus, mutta kokonaisuus on silti hapoiltaan ryhdikäs ja eloisa. Hienosti ikääntynyt viini, joka osoittaa, että talon Roero Arneis ei kenties ole parhaimmillaan heti markkinoillelaskun aikaan, vaan vasta muutamaa vuotta myöhemmin.
  • Langhe Sauvignon Blanc 2012: Kahden tarhan (istutettu vuosina 1994 ja 1997) rypäleistä valmistettu 100% Sauvignon Blanc; runsasaromisempia rypäleitä tuottavan tarhan viiniä kypsytetään 7 kk barrique-tynnyreissä ja 5 kk terästankeissa, kevytaromisempia rypäleitä tuottavan tarhan viiniä kypsytetään 12 kk terästankeissa sakan kanssa. Lopuksi 6 kk pulloissa. Vuosituotanto 3,000 pulloa.
    Hieman pidätteleväisessä tuoksussa valkoherukkaisuutta, kevyttä savua, aavistus mausteisuutta ja vivahde kermaisuutta. Suussa täyteläinen, rehevä ja melko pehmeä. Makeaa omenaa, kermaisuutta, mausteisuutta ja aavistus ruohoa. Rehevä jälkimaku hyvin mineraalinen, mutta muuten melko lempeä ja pehmeän hapokas. Ihan OK tyylilajissaan, joskin melko simppeli kokonaisuus. 18€.
  • Anthos 2013: Kuiva 100% Brachetto-punaviini – hieman outolintu, sillä yleensä ko. rypälelajikkeesta valmistetaan lähinnä kuplivaa tai pirskahtelevaa, makeahkoa tai makeaa Brachetto d'Acqui -viiniä. 2-4 päivän kuorimaseraation jälkeen viini kypsyy terästankeissa 8 kk. Vuosituotanto 5,000-8,000 pulloa.
    Upea, vaalea, hohtavan vadelma-rubiininen punainen, läpinäkyvä väri. Hyvin makeassa ja aromaattisessa tuoksussa vadelmaa, ruusuvettä, rypäleisyyttä, kukkaisuutta ja hentoa rusinaa. Suussa viini on pehmeä, matalahappoinen ja siksi varsin flätky. Täysin tanniinittomasta makumaailmasta löytyy kevyttä metsämansikkaa, vadelmahilloa, hentoa ruusuisuutta ja bitterinen taustavivahde. Vähäisistä hapoista johtuen viinillä on melko täyteläinen suutuntuma, mutta melko ohueksi jäävä, lyhytkestoinen maku. Erikoinen tapaus, mutta en kyllä jaksa innostua. 8,5€.
  • Barbera d'Alba 2013: 100% Barbera. 5-7 päivän kuorimaseraation jälkeen viini kypsyy 12 kk 2. ja 3. käyttökerran vanhoissa barrique-tynnyreissä, jonka jälkeen tynnyrit sekoitetaan terästankkeihin, joissa viinin annetaan kypsyä 6 kk. Lopuksi 6 kk kypsyminen pulloissa.
    Tumma, läpinäkyvä rubiininpunainen väri. Puhdaspiirteinen tuoksu makea, tummanpuhuva, kypsän kirsikkainen, tumman marjainen ja kevyen orvokkinen. Maultaan muhkea, tumman hedelmäinen, luumuinen, kypsänmakea, karhunvatukkainen, aavistuksen marjajugurttinen. Melko hapokas ja eloisa, mutta perinteisen Barberan tyyliin lähes tanniiniton. Varsin hyvä, arkinen perus-Barbera. 10€. Löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta.
  • Barbera d'Alba Marun 2012: 100% yhden tarhan Barbera. 6-8 päivän kuorimaseraation jälkeen viini kypsyy 18 kk barrique-tynnyreissä, joista 60% uusia. Vuosituotanto 14,000 pulloa.
    Väri samanlainen kuin edellisellä, mutta hieman tummempi ja läpinäkymättömämpi. Tuoksu runsas, kypsä, makean kirsikkainen, orvokkinen, hennosti savuisen tervainen. Maultaan makeankypsä, rehevä, melko konsentroitunut, erittäin kirsikkamarmeladinen, makean luumuinen, vadelmamehuinen. Kokonaisuutena täyteläisempi, hieman tanniinisempi ja pehmeähappoisempi kuin perustason Barbera. Selkeästi runsaampaan ja vaikuttavampaan tyyliin valmistettu viini, joka ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan meikäläistä. Omasta mielestäni kepeät ja raikkaat arki-Barberat ovat järjestään parempia kuin nämä konsentroituneet super-Barberat. 19€.
  • La Val dei Preti Roero Rosso 2012: 100% Nebbiolo. 8 päivän kuorimaseraation jälkeen viini kypsyy 18 kk tammessa (40% botti, 40% 2. ja 3. käyttökerran vanha barrique, 20% uusi barrique); Ennen 50% uusissa barrique-tynnyreissä, mutta nykyisessä tyylissä tammen määrää pyritään vähentämään. Vuosituotanto 12,000 pulloa.
    Tumma, läpinäkyvä vadelma-rubiininpunainen väri. Tuoksu kypsähkö, kirsikkainen, hapankirsikkainen, vadelmainen ja ujon savuinen. Suussa melko täyteläinen mutta myös suht hapokas ja kohtalaisen tuntuvan tanniininen. Kypsänmakea, kirsikkainen, vadelmainen, kevyen bitterinen ja aavistus kaakaota. Kuiva olemus mutta kypsänmakea hedelmä antavat viinille tietyllä tavalla puolikuivan yleisilmeen. Mukava, uskottava, kypsänmakea ja hedelmävetoinen perus-Nebbiolo, jolla on enemmän runsautta ja rakennetta kuin monilla Langhe Nebbioloilla. 18€.
  • Ròche d'Ampsej Roero Rosso Riserva 2010: 100% Nebbiolo. 50% viinistä maseroidaan 8-10 päivän ajan, jonka jälkeen se kypsyy 18-20 kk uusissa barrique-tynnyreissä; 50% viinistä kypsyy uusissa, rullilla pyörivissä 600 litran tonneaux-tynnyreissä, joissa 60 päivän kuorimaseraatio ja 18-20 kk kypsyminen. Lopuksi 24 kk kypsyttely pullossa. Matteo Correggian lippulaivaviini.
    Läpinäkyvä, mustan kirsikkainen väri, joka taittuu reunoilta rusehtavaksi. Tuoksu herukkainen, kirsikkahilloinen, makean tummanpuhuvan tamminen, pölyisen puiseva, makean vadelmainen ja hennon kukkainen. Modernia Baroloa muistuttava yleisilme. Maultaan viini on konsentroitunut, luumuinen, tumman kirsikkainen, kypsän karhunvatukkainen, hedelmävetoinen ja hyvin mehevä. Rakenteeltaan tämä täyteläinen viini on hapokas ja erittäin tanniininen. Kokonaisuus on maultaan kuin moderni Barolo, mutta rakenteeltaan hyvin tiukka ja kova, jopa kovan luokan traditionalisti-Barolojen rinnalla. Viinin makumaailma ei erityisesti vaikuttanut, mutta ehkä tästä voisi tulla jotain 20 vuoden kellaroinnilla? 24€.
  • La Val dei Preti Nebbiolo d'Alba 1999: Todistaakseen, että Nebbiolosta saa myös kypsytyskestävää viiniä Roerossa, kaivoi Sara Palma kellarista 15-vuotiaan Val dei Pretin. Hän kaatoi kaikille pienet maistiaiset, minkä jälkeen hän iski korkin kiinni pulloon ja sanoi, että meidän tulisi testata se vielä uudelleen illalla tai huomenna, sillä tämä viini vaatii melko pitkää hengittelyä.
    Tasainen, kevyesti rusehtava, rubiininpunainen väri; melko sakkainen. Kehittynyt tuoksu hapahko, hyvin tervainen, kuivakka, maamainen, karpaloinen ja hennon hapankirsikkainen. Suussa tämä keskitäyteläinen, kuiva ja edelleen melko tiukahko viini tarjoilee luumua, viikunaa, pölyistä puuta, kypsää ja mehukasta tummaa marjaa, karhunvatukkamarmeladia ja kevyttä suklaata. Rakenteesta huolehtivat melko napakat hapot ja suhteellisen runsaat tanniinit. Vaikka La Val dei Preti on nykyisin selkeästi hillitymmän tamminen, on tämä 1999 varsin vaikuttava, upeasti kehittynyt kokonaisuus, joka osoittaa Matteo Correggian viinien olevan varsin kiitettävällä kellarointipotentiaalilla varustettuja. Tämäkin viini vetää monille maistamillemme Baroloille helposti vertoja.
Maistetut viinit, melko sekavassa järjestyksessä.

Lopuksi kiittelimme Correggian henkilökunnan, pakkauduimme autoihimme Val dei Preti 1999:n kanssa ja lähdimme köröttelemään jälleen kerran kohti Albaa. Koska olin alkanut tuntea oloni hieman kipeäksi jo meidän lähdettyä Barbarescosta kohti Matteo Correggian taloa, totesin päivän olevan meikäläisen osalta tässä. Menin nukkumaan heti hotellille päästyämme ja vetelinkin heti hirsiä 13 tuntia putkeen, kahdeksasta illalla yhdeksään aamulla.

Päivän aikana maistettu:
-Ettore Germano Metodo Classico Brut Alta Langa 2010
-Ettore Germano Langhe Nascetta 2013
-Ettore Germano Hérzu Langhe Riesling 2013
-Ettore Germano Binel Langhe Bianco 2011
-Ettore Germano Balàu Langhe Merlot 2011
-Ettore Germano Barolo Prapò 2009
-Ettore Germano Barolo Cerretta 2009
-Prunotto Barbaresco Bric Turot 2005
-Produttori del Barbaresco Langhe Nebbiolo 2013
-Produttori del Barbaresco 2011
-Produttori del Barbaresco 2010
-Produttori del Barbaresco 2008
-Matteo Correggia Roero Arneis 2014
-Matteo Correggia Roero Arneis 2009
-Matteo Correggia Sauvignon Blanc 2012
-Matteo Correggia Anhos Brachetto 2013
-Matteo Correggia Barbera d'Alba 2013
-Matteo Correggia Barbera d'Alba Marun 2012
-Matteo Correggia Roero La Val dei Preti Nebbiolo 2012
-Matteo Correggia Roero Riserva Ròche d'Ampsèj Nebbiolo 2010
-Matteo Correggia Roero La Val dei Preti Nebbiolo 1999
Ettore Germanon sijainti Barolon alueella.
Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Produttori del Barbarescon sijainti Barbarescon alueella.
Kuvan voi klikata suuremmaksi.
Matteo Correggian sijainti Roeron alueella.
Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti