Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


22.9.15

McGuigan Bin 9000 Sémillon 2007

http://www.alko.fi/tuotteet/573077/
McGuigan Bin 9000 Hunter Valley Sémillon 2007
  • Valmistaja: McGuigan Simeon Wines
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Australia
  • Alue: New South Wales, Hunter Valley
  • Rypäleet: Sémillon (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 24,50e (Kesäkuu 2014, Alko)
  • Hinta nyt: 19,59e (Syyskuu 2015, Alko)

Tässä bongasin hiljattain, että Alkon valikoimien ainoa Hunter Valley Sémillon siirtyi valikoimista poistuviin tuotteisiin. Samalla tajusin, että olen jostain syystä unohtanut kirjoittaa arvostelun tästä kyseisestä viinistä, vaikka nappasinkin pullon testiin tuoreeltaansen tultua valikoimiin reilu vuosi sitten. Noh, korjataan asia nyt hieman jälkijunassa. Viini on siis testattu alkusyksystä 2014 ja arvion havainnot heijastelevat tätä.

Melko lämmin Australia ei ole tullut kepeiden valkoviinien saralla erityisen tunnetuksi. Tämä johtuu osittain siitä, että valtaosa Australian viinialueista sopii paremmin tanakoiden punaviinien kuin raikkaiden valkoviinien tuottamiseen, ja osittain siitä, että maassa on perinteisesti keskitytty enemmän hyvin runsaisiin, muhkeisiin, trooppista hedelmää ja runsasta tammea tarjoileviin blockbuster-Chardonnay-viineihin. Etsivä kuitenkin löytää, esimerkiksi Clare Valleyn Rieslingit ovat parhaimmillaan vertaansa vailla ja mannermaan ulkopuolella Tasmanian saari on jo pidempään ollut varsin laadukkaita, kepeitä ja raikkaita viinejä tuottavan alueen maineessa.

Oma lempparini on kuitenkin Australian itärannikolta löytyvä Hunter Valley, jonka erikoisuus on jostain kumman syystä Sémillon. Erikoiseksi tämän homman nimittäin tekee se, että Sémillon on yleensä tunnettu tuhteja, trooppisen hedelmäisiä ja melko matalahappoisia viinejä tuottavana lajikkeena. Sen sijaan Hunter Valleyssa Sémillon on perinteisesti aina korjattu hyvin varhain – modernin viininvalmistusperinteen mukaan jopa "liian varhain" – jolloin rypäleistä saadaan hyvin kepeitä, ohuita ja viiltävän hapokkaita viinejä. Hunter Valley Sémillon kuitenkin saa oman maagisen puolensa iän myötä: näillä viineillä kun on yleensä tapana muuttua n. 5-10 vuoden kypsyttelyn jälkeen hurmaavan runsaiksi, paahteisiksi ja vivahteikkaiksi viineiksi. Olikin siksi oikein hauska veto Alkolta ottaa valikoimiinsa jo valmiiksi hyvin ikää saanut Hunter Valley Sémillon, jota ei ole pakko unohtaa kellariin vuosikausiksi.

Viinin tuottanut McGuigan on alun perin pienenä perheyrityksenä 1880-luvulla aloittanut viinintuottaja – tuolloin Owen McGuigan alkoi viljellä viinejä saadakseen hieman lisää kassavirtaa maatalonsa tuotteiden myyntikuvioihin. Perustamisensa jälkeen, viimeisten reilun sadan vuoden aikana McGuigan on fuusioitunut Simeon Winesin kanssa Australian neljänneksi suurimmaksi viinintuottajaksi ja rakennuttanut toisen viinitalon Barossan laaksoon.

Syvä ja intensiivinen limetinvihreä väri, joka taittuu ujosti kehittyneeseen kellervään.

Runsaasta, intensiivinen ja selkeästi kehittynyeestä tuoksusta erottuu jännää epä-tammista (joskin monia tammen suuntaan huijaavaa), leipäistä paahteisuutta joka yhdistyy hentoon reduktiiviseen ruutisuuteen tai savuisuuteen, jopa poltettuun voihin, kypsää sitruksisuutta, ei-Rieslingmäistä petrolisuutta, kukkaisia vivahteita, kevyttä mausteisuutta, hillittyä keltaista hedelmää ja aavistuksen verran vahamaisuutta tai jopa kumimaisuutta.

Suussa viini on kuiva, kohtalaisen täyteläinen ja runsas sekä melko hapokas ja sopivan sähäkkä, vaikkakin samalla kehittyneelle valkoviinille tyypillisen rauhallinen. Makupuolelta löytyy kypsää sitruksisuutta josta löytyy myös hennon limettisiä piirteitä, tuoretta viheromenaa, yrttisyyttä, maltillista persikkaa ja hentoa petrolisuutta. Viinin paahteinen ja jopa kevyesti voinen aromimaailma tuo yrttisten piirteiden kanssa mieleen yrttivoilla voidellun paahtoleivän. Makua sävyttää kevyt, hienostunut mineraalisuus ja maun yleisilme on selvästi kehittyneistä piirteistään huolimatta mukavan freesi.

Melko intensiivinen jälkimaku on melko tuntuvan hapokas ja jopa sitruksisen kirpeä. Kielelle jää tuoreen omenainen, mukavan kalkkisen mineraalinen, kevyen hunajainen, voimakkaan voinen ja melko paahteinen mutta samalla raikas ja suutapuhdistava, kestoltaan erittäin pitkä jälkivaikutelma.

McGuigan on tunnettu isona ja monesti ehkä hieman turvallisia ja yllätyksettömiä viinejä tuottavana talona, mutta ainakin tämä Hunter Valley Sémillon yllätti varsin positiivisesti – kenties siksi, että tällä oli kerrankin vähän enemmän ikää! Yleensä kun nämä viinit kehotetaan juomaan +5 vuoden iässä, mutta markkinoille ne tulevat vuoden, korkeintaan kahden ikäisinä – harvalle tulee mieleenkään, että kepeää ja sitruunaisen hapokasta aussiviiniä kannattaisi kellaroida! Tämän viinin tapauksessa tuo ongelma on kuitattu näppärästi kertaheitolla tuomalla se Alkon peräti 7 vuoden iässä (ja nyt se poistuu 8-vuotiaana) ja hommahan toimii mainiosti! Viini antaa oivan oppitunnin siitä, miksi Hunter Valleyn Sémillonia kannattaa hillota kellarissa riittävän kauan: viinistä tulee jotain muuta, paljon suurempaa, kun se kehittyy.

Tässä viinissä oli havaittavissa helposti tuo kehittyneen Hunter Valleyn toast, josta niin usein puhutaan – en ihmettele, että monet ovat puhuneet arvioissaan tämän viinin kohdalla voimakkaan paahteisesta tammesta, vaikka viini ei ole tammea nähnytkään – mutta suorastaan hämmentävää oli, miten viiniin oli kehittynyt myös erittäin voimakkaan voimaisia ja kermaisia piirteitä. Usein tuollaiset piirteet syntyvät malolaktisesta käymisestä, kun taas ymmärtääkseni Hunter Valleyn Sémillon ei koskaan käy läpi malolaktista käymistä, jotta viinissä säilyisi sille ominainen kirpakka hapokkuus. Toinen mielenkiintoinen havainto oli viinin petrolinen häivähdys, sillä yleensä vain vanhempi Riesling tuppaa saamaan noita piirteitä iän myötä.

Yleisesti McGuiganin Bin 9000 Sémillon on varsin hyvää kamaa, joskin myös sieltä hieman Hunter Valleyn helpostilähestyttävämmästä päästä – viinissä kun on myös 5 g/l jäännössokeria, joka korostaa hedelmää ja pehmentää hapokkuutta. Valittaa ei kuitenkaan voi, sillä yleisesti viinin taso on silti korkealla ja vihdoinkin on ollut mahdollista ostaa Alkon valikoimista valmiiksi kellaroitua Hunter Valley Sémillonia. Sääli, että viiniä tuli vain rajattu kertaostos ja tällä hetkellä hyllyiltä löytyy vain viimeiset pullot, minkä jälkeen Alkon valikoimista ei taaskaan löydy ainuttakaan Hunter Valleyn Sémillonia.

Lyhyesti: Tyylikkäästi iän myötä voimakkaan paahteiseksi, kevyen voimaiseksi ja hennon petrolisesti kehittynyt Hunter Valleyn Sémillon.

Arvio: Erittäin hyvä – nykytilassaan viini on mainio, hieman kehittyneempiä piirteitä ilmaiseva ruokaviini, mutta muutamilla lisävuosilla tästä tullee mainio, sellaisenaan nautittava fiilistelyvalkkari.

Hinnan (24,50e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti