Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


29.9.15

Põhjala Rukkirääk Rye Ale

Põhjala Rukkirääk Rye Ale
  • Valmistaja: Põhjala
  • Tyyppi: Olut, Ale
  • Maa: Viro
  • Alue: Tallinna
  • Maltaat: Cara-, Crystal 150-, Melanoid-, München-, pale-, ruis-, Special B-, suklaaruis-
  • Humala: Cascade, Chinook, Magnum
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 2,80e (Heinäkuu 2015, Sadama Market)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Kesällä maistelemani Põhjala-oluttrion päättää nyt panimon Rukkirääk, meille lahden pohjoispuolella asuville "Ruisrääkkä". Jos joku ei ole ehtinyt lukaista aiempia arvosteluja, tässä Must Kuld Porter ja Öö Imperial Porter.

Jotkut mallasskeneä tarkemmin seuranneet ovat saattaneet huomata, että ruis rupeaa olemaan muodissa. Trendin edelläkävijöitä taisivat olla Atlantin tuolla puolen suosituiksi tulleet ruisviskit, jotka ovat tuoneet mukavaa vaihtelua usein erittäin makeisiin ja pehmeisiin Bourbon-viskeihin. Jenkkien pienpanimot innostuivat 2000-luvun alkupuolella ruismaltaan käyttämisestä myös olutpuolella, mistä trendi on sittemmin levinnyt myös Eurooppaan. Rukiin suosiosta kertonee jotain se, että nykyisin meillä on pienpanimojen rinnalla myös ihan kotomaisia tislaamoita, jotka ovat erikoistuneet ruispohjaisiin tuotteisiin – mainio ja tasokas Helsinki Distillery Co. ja ruispohjaisella Napue Ginillään mainetta niitannut Kyrö Distillery!

Põhjalan ruisolut on nimetty osuvasti "Ruisrääkäksi", sillä täällä pohjoisemmassa kyseinen kanalintu tuppaa viihtymään erityisesti juuri ruispelloissa. Tyyliltään olut on ihan rehellinen perus-ale, eli esimerkiksi alkoholia (5,9%) tai katkeroita (20 IBU) ei ole pyritty lyömään överiksi. Oluen twist onkin juuri reippaassa ruismaltaiden käytössä, jolla pyritään erottautumaan muista "tavanomaisista" aleista.

Olut on väriltään tumman ja hennosti punertavan mahonginruskea, yleisolemukseltaan hieman läpinäkymätön. Kaadon mukana ilmestyvä vaahtohattu on tiivis, kestävä, valkeanharmaa ja runsaasti pitsiä.

Runsas tuoksu tarjoaa – ei niin yllättäen – rouheaa ruismaltaisuutta, aromikasta ja hennosti jopa hunajaista humalan hedelmää ja kuivakan multaista maamaisuutta. Taustalla tuntuu hillittyä sitruksisuutta, aromihumalan kukkaisuutta, kevyttä ruisleipätaikinaa, maltillista pähkinäisyyttä ja hentoa hiivaisuutta.

Tuoksun tapaan rouhealta maultaan Rukkirääk on kuiva, ruismaltainen, sitruksisen humalainen, melko katkera, ruohoinen ja vihertävän yrttinen sekä hennon maamainen. Suutuntumaltaan olut on keskitäyteläinen, kun taas hiilihapporunko on hyvin pieni ja pehmeä, jopa lähes olematon.

Jälkimaku on rukiinen, maamaisen mausteinen, kevyen karamellimaltaisen makea ja hennosti tunkkaisen humalakäpyinen. Melko katkerassa ja kohtalaisen pitkässä loppuliu'ussa nousee myös esille aavistuksen verran tumman suklaisia vivahteita.

Rukkirääk ei ole selkeästikään samanlaisen VAU-faktorin olut kuin Põhjalan peruslinjaston portterit, vaan ennemmin perustason ale rukiin tuomalla jännällä twistillä. Kokonaisuus on selkeästi astetta mielenkiintoisempi kuin aivan tavalliset alet ja tämä olut on myös mielenkiintoista vaihtelua niihin iänikuisiin IPA-kötöstyksiin (joskin pakko tässä mainita, että olut mielestäni tuntuu kyllä katkerammalta mitä teoreettinen 20 IBU:a antaa ymmärtää). Kuitenkaan maailman mielenkiintoisimpiin aleihin tämä ei lukeudu; kokonaisuus on enemmän tyyliltään simppeli, helpostilähestyttävä ja mukava hörpöttelyolut kuin perinpohjaiseen fiilistelykäyttöön suunniteltu kuriositeetti.

Yleisarvosanaksi olut saakoon jotain "ihan jees"in ja "ei paskempaa!"n väliltä. Kokonaisuudessa on paljon kivaa, kuten mm. hienosti viritetty balanssi ruismaltaisuuden, maltillisen katkeron ja hillityn mutta erottuvan aromihumaloinnin kanssa, mutta myös jonkin verran piirteitä, jotka eivät aivan osu maaliinsa. En silti lähde valittamaan, sillä kokonaisuus on pääpiirteittäin erittäin maistuva ja alle kolmen euron hintalappu oluen laadun huomioonottaen on vähintäänkin kohtuullinen.

Lyhyesti: Rukiilla tuunattu, astetta persoonallisempi eestiläis-ale, jossa on varsin mainio balanssi ruismaltaisuuden, kohtuullisen katkeron ja hienostuneen aromihumaloinnin välillä.

Arvio: Hyvä – tämmöinen ihan jepa arkiolut, joka sopii erinomaisesti siihen, kun kaipaa vaihtelua siihen perusmeininkiin ilman että mennään niiden omintakeisten höpöoluiden puolelle.

Hinnan (2,80e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti