Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


16.2.16

Burgaud Côte du Py James 2011

Burgaud Morgon Côte du Py James 2011
  • Valmistaja: Jean-Marc Burgaud
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Morgon
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bourgogne, Beaujolais, Morgon, Côte du Py
  • Rypäleet: Gamay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 32,70e (Lokakuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Vaikka Beaujolais on jo pitkään ollut natural-viininörttien suuri rakkaus ja monen viineistä yhtään enemmän ymmärtävän harrastajan kunnioituksen ja arvostuksen kohde, on suurille massoille tämä kyseinen alue edelleen alue, jota kuuluu karttaa – ja usein täysin perusteetta.

Beaujolais'n suurin markkinointitemppu, Beaujolais Nouveau, oli myös sen suurin moka: tämä simppeli, usein banaanilta tuoksuva ja marjamehulta maistuva viini kyllä toi koko maailman huomion Beaujolais'n alueelle, mutta samalla se sai ihmiset uskomaan, että kaikki Beaujolais'n viinit maistuvat Nouveaulta. Tästä syystä moni on täysin tiedoton siitä faktasta, että alueella tehdään myös uskomattoman vaikuttavia, tyylikkäytä ja vakavahenkisiä punaviinejä, joilla ei ole mitään tekemistä simppeleiden Nouveau-viinien kanssa. Merkittävä osa näistä viineistä tulee Beaujolais'n pohjoisosissa sijaitsevilta Cru-alueilta, joista tulevia viinejä ei usein enää markkinoida Beaujolais'n viineinä – ihan siitä syystä, etteivät ihmiset sekoittaisi näitä viinejä simppeleihin Beaujolais Nouveau -viineihin.

Aivan Beaujolais'n Cru-alueiden keskellä sijaitseva Morgon on tullut Moulin-à-Vent'n Cru-alueen kanssa tunnetuksi poikkeuksellisen intensiivisistä ja rakenteikkaista Beaujolais-viineistä. Lisäksi Morgonissa sijaitsee vielä oma pieni kukkulansa, Côte du Py, joka on tunnettu Morgonin parhaita viinejä tuottavana ala-alueena.

Vuonna 1989 viinintekijänä aloittanut Jean-Marc Burgaud toimii Beaujolais'n alueella, ensisijaisesti Morgonin alueella: hänen 19 ha viljelyksistään 13 ha sijaitsee Morgonin alueella, 5 ha yleisellä Beaujolais Village -alueella ja vain 1 ha Régnié Cru -alueella. Tarhojaan Burgaud viljelee luonnonmukaisesti, mutta ilman sertifikaatteja, koska hän haluaa pitää itsellään vapauden käyttää torjunta-aineita, jos olosuhteet niin vaativat – tähän asti näin on päässyt käymään yhden ainoan kerran, joten melko luonnonmukaisella meiningillä edetään! Tarhoilla köynnökset kasvavat Beaujolais'n tyyliin tukemattomina, oman rungon varassa ja erittäin tiheään istutettuina, jolloin köynnökset joutuvat taistelemaan ravinteista ja näin ollen sato pysyy luonnollisesti pienenä – ja rypäleiden laatu korkeana. Viinit Burgaud valmistaa ns. osittaisella hiilidioksidikäymisellä (semi-carbonic maceration), mikä myöskin on tyypillistä Beaujolais'lle: rypäletertut siirretään sementtiseen käymisastiaan, jolloin alimmaksi jääneet tertut murskaantuvat painon alle. Nämä ryhtyvät käymään luonnonhiivojen avulla, jolloin syntyy hiilidioksidia, joka täyttää käymisastian. Tällöin ehjät rypäletertut alkavat hapettomissa olosuhteissa käymään solunsisäisesti, jolloin käymisprosessi alkaa hiljalleen myös jokaisen ehjän rypäleen sisällä. Kun käyminen on edennyt tarpeeksi pitkälle, rypäle hajoaa ja viini jatkaa käymistään käymisastian pohjalla. Kepeimmissä viineissään Burgaud pitää rypäleiden rankoja ja kuoria n. viikon ajan, kun taas tuhdeimpia viinejään hän maseroi kuorten ja rankojen kanssa jopa yli 15 päivää.

Burgaud tuottaa viinejä paljon erityisesti Côte du Pyn alueelta. Perustason Côte du Pyn lisäksi hän tuottaa paremmista rypäleistä valmistettua ja tynnyreissä kypsytettyä Reserveä sekä Côte du Pyn alueella sijaitsevalta, arvostetulta Javernieres-palstalta samannimistä palstaviiniä. Sitten on vielä talon lippulaivaviini, nyt arvioitava James, jonka rypäleet tulevat lähinnä Côte du Pyn yläosien tarhoilta – viini ei kuitenkaan ole mikään tietty palstaviini, vaan Burgaud tuottaa näiltä palstoilta 10 tynnyriä ja parhaimpina vuosikertoina hän valitsee 5-7 lupaavimmalta vaikuttavaa tynnyriä tätä viiniä varten; loput tynnyrit käytetään Côte du Py Reserveä varten. Tämän viinin nimen Burgaud sai alun perin itse Yhdysvaltojen-reissullaan, jolla häntä alettiin kutsua nimellä James; viinin nimi on toki myös pieni hatunnosto 007-elokuvien suuntaan. Viini valmistetaan sementtitankeissa 15 päivää kestävällä osittaisella hiilihappokäymisellä, minkä jälkeen viini siirretään kypsymään vähintään vuodeksi 3–4-vuotiaisiin pièce-tynnyreihin.

Väriltään viini on tumman, jopa lähes mustan kirsikkainen, ja Gamayksi yllättävän läpinäkymätön.

Värin tavoin myös tuoksu on tummanpuhuva ja konsentroitunut: siinä tuntuu vanhojen köynnösten rypäleiden tuomaa tummaa marjahilloa, kevyttä kukkaista vivahteikkuutta, ujoa punaherukkaisuutta ja mitä hennoin aavistus puisevaa rypäletertun rankaa. Yleisilme on hieman sulkeutuneen oloinen, mutta samalla hyvin vivahteikas ja nuorekas.

Suussa viinillä on keskitäyteläinen, mutta yllättävänkin runsas ja konsentroitunut habitus. Tummanpuhuvasta, jopa synkähköstä mausta erottuu tiivistä, tummaa karhunvatukkaa ja boysenmarjaa, kevyttä pippurisuutta, hillityn kivistä mineraalimaata ja ujoa paahdettua mausteisuutta. Tiivis makumaailma loistaa puhdaspiirteisyydellään, jossa tammen puisevilla aromeilla ei ole lainkaan sijaa. Melko tiiviiltä maultaan erittäin mehukas viini on käytännössä rutikuiva ja kohtalaisen tuntuvan tanniinisuuden ja eloisan hapokkuuden ansiosta viinillä on erittäin rakenteikas, jopa piirun verran kireä yleisolemus – lähin vertailukohta voisi olla nuori ja kepeä Barbaresco.

Viinin moniulotteinen, tiukahko, mehukas ja pitkään viipyilevä makumaailma on vertaansa vailla: suuhun jää runsaasti marjavetoista, puhdasta hedelmäisyyttä, kuten tuoretta tummaa metsämarjaa, karhunvatukkaa, kevyttä luumua ja aavistus kypsää kirsikkaa, mutta myös paljon muutakin, kuten maustepippurista ja ujon mustapippurista mausteisuutta, kevyttä hiekkamaista pölyisyyttä ja ujoa graniittista mineraalisuutta. Jälkivaikutelma on mehukkaan ja puhdaspiirteisen hedelmäinen, mutta myös tiukahko ja karhea.

Burgaud on tunnettu ensisijaisesti äärimmäisen tiukkarakenteisista ja vakavista (joidenkin mukaan jopa huumorintajuttomista) Beaujolais-viineistä – sellaisista, jotka tarjoavat mitä parhaimman vastapainon "hupsuille", simppeleille Beaujolais Nouveau -viineille! Tämä vain parin vuoden ikäinen lippulaiva-Gamay on hyvin jännitteinen ja tiukka esitys, mikä voi tulla melkoisena yllätyksenä niille, jotka ovat tottuneet siihen, että Gamay on yleensä kepeää, simppeliä ja marjaista – vertaukset nuoreen Baroloon tai Barbarescoon eivät ole mitenkään kaukaa haettuja! Vaikka Burgaud James 2011 on jo nyt korkattavissa, kaipaa se ehdottomasti ruokaa – ja melko tuhtia sellaista – kumppanikseen; muuten viinin pariin kannattaa palata aikaisintaan 5–10 vuoden päästä.

Viinin suurin ongelma on kuitenkin sen saatavuus: koska viinin tuotanto on normaalisti vain n. 1,500–2,000 pulloa vuodessa, on sellaisen saaminen käsiin melkoinen temppu! Ennen viiniä löytyi Alkon tilausvalikoimasta reilun kolmen kympin hintaan, mikä oli viinin tasoon nähden vielä varsin kohtuullinen hinta, mutta tuotteen sittemmin poistuttua on sen saatavuus palannut lähes olemattomaksi. Jos viiniä sattuu jossain tulemaan vastaan, suosittelen nappaamaan mukaan; jos viiniä löytyy kellarista, suosittelen jättämään sen sinne vielä hyväksi aikaa!

Lyhyesti: Poikkeuksellisen tiukka, intensiivinen, puhdaspiirteinen ja vakuuttava Cru Beaujolais ensisijaisesti kellaroimiskäyttöön.

Arvio: Erinomainen – mitä parhain esimerkki siitä, mitä aliarvostettu Beaujolais kykenee vakavimmillaan tuottamaan. Äärimmäisen vakavahenkistä, synkkää ja tiukkaa tavaraa kellaroitavien viinien ystäville.

Hinnan (32,70e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti