Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


6.2.16

Founders Curmudgeon

Founders Curmudgeon Old Ale Brewed with Molasses and Oak Aged
  • Valmistaja: Founders Brewing Company
  • Tyyppi: Olut, Strong Ale
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Michigan
  • Koko: 0,355
  • Hinta ostohetkellä: 5,98e (Marraskuu 2015, Alko, erikoisvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)



Viime vuoden loppupuolella pyörähti Arkadian Alkossa Michiganin mainion panimo Foundersin Curmudgeon. Panimon omien sanojen mukaan tämä olut on saanut vaikutteita perinteisestä old ale -tyylistä, joka tyypillisesti oli normaalisti myytävää mild alea vahvempaa. Tätä old alea säilöttiin pitkään tynnyreissä, jolloin se saattoi kypsymisen ohella myös muuttua erilaisten hiiva- ja bakteerikantojen vaikutuksesta myös muuttua happamankirpeäksi. Baareissa sitten sekoitettiin tätä tuhtia ja hapanta olutta nuoreen ja raikkaaseen mildiin, jolloin joka baarilla saattoi olla omat, ainutlaatuiset olutsekoituksensa. Mitä vahvempaa old ale oli, sitä pidempään sitä saattoi varastoida ja näin ollen sitä kehittyneempää ja mielenkiintoisempaa siitä oli mahdollista saada ennen tynnyrin avaamista.

Foundersin Curmudgeon on jo varsin tuhtia tavaraa ihan old ale -mittarillakin mitattuna: voltteja on nimittäin peräti 9,8%. Olut on terästetty melassilla, minkä jälkeen sitä on kypsytetty tyylinmukaisesti pitkään tammitynnyreissä ennen pullotusta.

Lasissa Curmudgeonilla on hennosti utuinen, kevyesti punertavaan taittuva pähkinänruskea väri ja se saa kaadon myötä kevyen kermaisen, melko vaatimattomaksi mutta varsin pitkäkestoiseksi jäävän vaahtokukan.

Lasista kohoaa runsas, makeaan taittuva ja erittäin moniulotteinen, hurmaavan aromikas tuoksu. Siitä erottuu karamellista mallasta, tummampuhuvaa melassia, kermatoffeeta, hienostunutta puisevuutta, maltillisesti mansikkaista marjaisuutta, kevyttä pähkinää, hentoa trooppista hedelmää, ujoa tammen vaniljaa ja hentoa mausteisuutta.

Suussa olut on varsin täyteläinen, runsas ja hieman makea. Makumaailmassa tuntuu päällimmäisenä siirappia ja melassia, kuivakkaa mausteisuutta sekä robustia ja hieman paahtunutta mallasta. Paikoin esiin nousee myös melko ärjynäkin tuntuvaa tammisuutta, hillitysti tummaa kuivahedelmää ja hentoa marjaisuutta. katkero on kohtalaista (49 EBU), kun taas hiilihappo on todella pientä, hentoa ja lähes olematonta. Alkoholi (9,8%) erottuu kevyesti, muttei missään vaiheessa nouse hallitsevaksi.

Jälkimaussa jää kielelle paljon keskimaun elementtejä: melassia, siirappia, voimakasta leivontamausteisuutta ja hentoa aromaattista tammisuutta. Humalointi nousee loppuliu'ussa suurempaan rooliin ja kielelle jää kohtalaisesti tuntuvaa ruohoista katkerohumalaa esiin nostava, erittäin pitkä, moniulotteinen ja suussa kehittyvä jälkivaikutelma.

Foundersin Curmudgeon on isokokoinen, tuhti ja moniulotteinen olut, josta on kuitenkin hieman vaikea saada otetta. Tammea on reilusti, paikoin jopa todella tuhdisti, mutta olut ei siltikään tunnu ylitammiselta – aromimaailmassa palikat ovat nivoutuneet toimivaksi kokonaisuudeksi ja yleisilme on varsin maukas ja harmoninen.

Curmudgeon on siis kiva, järeä tapaus, mutta se ei siltikään onnistu oikein sytyttämään eikä siksi varmaan jää myöskään mieleen – tämä on tällaisia oluita, jotka muistaa maistaneensa, mutta jotka pitää tarkistaa blogista muistaakseen, että miltä ne todella maistuivat. Olut ei ole onneksi hinnoiteltu aivan törkyisen hintaiseksi, kuten Arkadian Alkon tuhdit superoluet keskimäärin, mutta silti hinnassa tuntuu olevan pari penniä ekstraa – viitonen tästä tuntuisi Suomen hintatasossa jo suhteellisen kohtuulliselta.

Lyhyesti: Tuhti, erittäin täyteläinen, melko tamminen ja makeaan melassisuuteen taittuva moderni amerikkalaisnäkemys perinteisestä brittioluttyylistä.

Arvio: Erittäin hyvä – muttei mitenkään erityinen. Oluen juo mielellään kerran kokeilumielessä, mutta se ei kuitenkaan tarjoa mitään sellaista, joka kannustaisi ottamaan sitä uudelleen testiin.

Hinnan (5,98e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti