Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


7.2.16

Weinbach Pinot Gris Cuvée Ste. Catherine 2013

www.alko.fi/tuotteet/909897/
Domaine Weinbach Pinot Gris Cuvée Ste. Catherine 2013
  • Valmistaja: Domaine Weinbach
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Haut-Rhin, Kaysersberg
  • Rypäleet: Pinot Gris (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 44,80e (Lokakuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 44,80e (Helmikuu 2016, Alko, tilausvalikoima)

Ranskassa, aivan Saksan rajan tuntumassa sijaitsevassa Alsacessa on valtava määrä kovatasoisia tuottajia, mutta sama pieni kourallinen tuottajia tuntuu löytyvän kaikkien listojen kärjestä. Näitä ovat Alsacen kolme kovaa jättiläistä – Hugel & fils, Leon Beyer ja Trimbach – sekä kolme tinkimättömällä, terroir-vetoisella ja/tai biodynaamisella linjallaan haastamaan noussutta taloa – Domaine Weinbach, Marcel Deiss ja Zind-Humbrecht. Toki jälkimmäiseen kategoriaan mahtuu monia muita enemmän tai vähemmän legendaarisia nimiä, kuten André Ostertag, Kreydenweiss tai Loberger, mutta nuo ensinmainitut 3 + 3 ovat todennäköisesti ne legendaarisimmat Alsacen nimet.

Alsacesta löytyy valtava määrä viinitaloja, joiden historia ulottuu jopa puolen vuosituhannen päähän – hämmentävän moni jopa kulkee edelleen samassa suvussa – joten ei liene mikään ihme, jos Domaine Weinbachinkin historia ulottuu yli 400 vuoden taakse, aina vuoteen 1612. Tuolloin kapusiinimunkit perustivat viinitalon nykyisen Kaysersbergin kylän tuntumaan ja antoivat sille nimeksi Weinbach, "viinipuro", viinitarhoja halkovan puron mukaan. Talo oli munkkien omistuksessa aina 1700-luvun lopulle saakka, mutta Ranskan vallankumouksen myötä viinitalo otettiin valtion haltuun ja myytiin. Vuonna 1898 Fallerin veljekset ostivat viinitalon ja Weinbach on edelleen saman suvun omistuksessa.

Domaine Weinbachin arvostus kasvoi toisen Fallerin veljeksen pojan, Théo Fallerin, omistuksessa, mutta nykyisen statuksensa viinitalo saavutti vasta Théon vaimon, Colette Fallerin, johdossa, hänen aloitettuaan talon luotsaamisen Théon kuoltua vuonna 1979. Colette pyrki viineissään yhä luonnollisempaan ja terroiria mahdollisimman autenttisesti ilmentävään lopputulokseen, minkä vuoksi hänen johdollaan Weinbach aluksi ryhtyi vuonna 1998 viljelemään 8 hehtaaria (33% tarhoista) biodynaamisesti. Kokeilujen tulokset olivat erittäin kannustavia ja vuonna 2005 kaikki Weinbachin tarhat oltiin siirretty biodynaamiseen viljelyyn; vuonna 2010 talo sai biodynaamisen viljelyn demeter-sertifikaatin. Colette kuoli 85-vuotiaana vuosi sitten, helmikuussa 2015; taloa johtaa nykyisin Coletten tytär, Catherine Faller, hänen poikiensa avustuksella.

Weinbachilla on useita Cuvée Ste. Catherine -nimellä kulkevia viinejä. Nämä viinit ovat valmistettu poikkeuksellisen kypsistä ja konsentroituneista rypäleistä, minkä vuoksi ne eroavat runsaudellaan selvästi talon perustason viineistä. Tämä linjasto saa nimensä sekä Théo ja Colette Fallerin tyttäreltä, Catherinelta, että siitä, että nämä viinit usein valmistetaan poikkeuksellisen kypsistä ja että myöhään korjatuista rypäleistä – nämä rypäleet poimittiin siis usein Pyhän Katariinan päivän (25.11.) aikoihin. Tämä viini on valmistettu alun perin kapusiinimunkkien istuttaman Clos des Capucines -tarhan myöhään korjatuista Pinot Gris -rypäleistä, jotka on käytetty ja kypsytetty rypäleiden omilla hiivoilla hyvin vanhoissa tammiastioissa. Viini on tuotettu rypäleiden murskaamisesta aina pullotukseen asti hyvin minimaalisesti viininvalmistukseen puuttuen.

Viini tarjoiltiin meikäläiselle sokkona viime syksynä mainion Töövi Marsannen jälkeen.

Väriltään viini on vaalean keltainen; nuoruudesta ja tuoreudesta kielivää vihreyttä ei väristä löydy lainkaan.

Viinillä on valkoviiniksi vaikuttavan tiivis ja konsentroitunut tuoksu, jossa tuntuu hunajaa, kypsää keltaista omenaa, kuivattua persikkaa ja kevyttä mausteisuutta. Rypäleiden kypsyys on sitä luokkaa, että alun perin tuoksun puolesta olisin voinut veikata viinin olevan peräti jälkiruokaviini-Rieslingiä.

Maku on selvästi puolikuiva, mikä ei ole ihme – viinissä on analyysiarvojen mukaan jäännössokeria 16 g/l. Suutuntuma on runsas ja täyteläinen, jopa hennon öljyinen, mutta sokeristaan huolimatta viini ei tunnu lainkaan vielä makealta tai raskaalta. Vivahteikkaasta mausta löytyy persikkaa, kevyttä hunajamelonia, hentoa savua ja ujoa bitterisyyttä sekä ennen kaikkea melko voimakasta, märän kivistä mineraalisuutta, joka yhdessä melko tuntuvan hapokkuuden kanssa antaa viinille varsin vaikuttavan ryhdin ja rakenteen. Kokonaisuus on kyllä selvästi kypsä ja rehevä, mutta samalla hämmentävän raikas ja vaikuttavaa tasapainoa huokuva.

Lopuksi viini jättää suuhun runsaan ja keskimakua selvemmin makeaan taittuvan jälkimaun, josta erottuu persikkaa, aprikoosia, hunajaa ja kevyen bitteristä mineraalia. Pitkään kielellä viipyilevä jälkivaikutelma on kompleksinen, vivahteikas ja tiiviin hedelmäinen.

Sokkona viini muistutti mielestäni enemmän hyvin runsasta, kypsää ja kevyellä jäännössokerilla varustettua Rieslingiä kuin mielikuviani kypsästä Alsacen Pinot Gris'tä! Tässä viinissä oli nimittäin Alsacen Pinot Gris'lle tyypillistä, suuntäyttävän runsasta keltaista hedelmää, mutta sen hapokkuus, mineraalisuus ja ryhti olivat sitä luokkaa, etten sokkona maistaessani niiden vuoksi yksinkertaisesti tullut ajatelleeksi, että tämä voisi olla Pinot Gris'tä. Olen tottunut, että jos Pinot Gris halutaan pitää hapokkaana, kannattaa se käyttää kuivaksi ja poimia tuoreena, kun taas Alsacen runsaan hedelmävetoiseen tyyliin valmistettaessa happojen vähyys on pakollinen paha, joka seuraa rypäleiden kypsyyttä. Jotenkin ihmeellisesti Weinbach kuitenkin onnistuu tuottamaan viinejä, jotka naittavat luontevasti kypsälle Pinot Gris'lle tyypillisen runsaan hedelmäisyyden ja konsentraation suorastaan epätyypillisen napakkana tuntuvaan hapokkuuteen ja mineraalivoittoiseen rakenteeseen.

Weinbachin Pinot Gris Cuvée Ste. Catherine 2013 on äärimmäisen vaikuttava ja rakenteikas valkoviini, joka helposti edustaa Alsacen parhaimmistoa tyylilajissaan. Viini on kyllä ehdottoman juotavissa jo nyt, mutta näin nuorena viini menee melkein hukkaan – tässä on niin paljon ryhtiä, rakennetta ja syvyyttä, että viinin korkkaamista kannattaa vartoa vähintään 10 vuotta, jotta sen potentiaali pääsisi edes jossain muodossaan realisoitumaan. Voin luottaa viinin kestävän hyvin kellaroituna tätäkin pidempään.

Lyhyesti: Vaikuttavan runsas, hyvin kypsä, moniulotteinen ja rakenteikas puolikuiva Pinot Gris yhdeltä Alsacen arvostetuimmalta tuottajalta.

Arvio: Erinomainen – mitä vaikuttavin esimerkki Alsacen runsaasta ja mehevän hedelmäisestä Pinot Gris'n tyylistä, jossa maltillinen jäännössokeri ja ryhdikäs rakenne ovat upeassa tasapainossa keskenään. Nyt upea, mutta muuttuu varmasti vielä parempaan suuntaan kehittyessään.

Hinnan (44,80e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti