Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


27.4.16

Riffault Sancerre Rouge Raudonas 2011

Riffault Sancerre Rouge Raudonas 2011
  • Valmistaja: Sébastien Riffault
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Sancerre
  • Maa: Ranska
  • Alue: Loire, Sancerre
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 36,00e (Marraskuu 2015, Ekowine)
  • Hinta nyt: 36,00 (Huhtikuu 2016, Ekowine)
Kun puhutaan ns. naturaaliviineistä, ei ole olemassa mitään tiettyä, selvää rajausta tällaisten viinien tyyleistä. Tämä termi vain yleensä viittaa siiheen, että harrastetaan mahdollisimman luonnonmukaista viljelyä ja viinien manipulointi valmistusvaiheessa jätetään minimiin; se, viljelläänkö köynnöksiä ja tuotetaanko viinejä biodynaamisten oppien mukaan, käytetäänkö sulfiitteja hieman, hyvin vähän tai ei ollenkaan tai pyritäänkö viineistä tekemään mahdollisimman klassisia tai alueen yleisestä tyylistä poikkeavia, ei taas liity varsinaiseen natural-viinien käsitteeseen lainkaan. Natural-tuottaja voi käyttää tai olla käyttämättä biodynaamisia oppeja tai suuri massaviinitalo voi tehdä viininsä täysin ilman sulfiitteja. Järkevämmin asian mieltää asettamalla viinit portaattomalle janalle, jossa toisessa päässä on rypälemehutiivisteellä, tammiuutteella, teollisilla hapoilla ja sulfiiteilla kyllästetty, rankasti suodatettu teollinen viini ja toisessa päässä on spontaanisti villeistä rypäleistä puristetusta mehusta käynyt viini. Natural-ideologia edustaa tätä janan jälkimmäistä päätä, mutta ei ole mitään selvää pistettä, missä vaiheessa joku viinitalo on tai ei ole natural – toiset viinitalot suorastaan karttavat kyseistä termiä, vaikka tekisivät mitä äärimmäisintä natutavaraa, kun taas toiset viinitalot niputtavat itsensä mukaan natuskeneen, vaikkeivät tee mitään sen kummempaa kuin viljelevät tiluksiaan luomuna.

Oli mitä mieltä tahansa tuosta natural-jaottelusta, voidaan silti sanoa rehellisesti, että Riffault'n viinit edustavat sitä äsken esittelemäni janan äärimmäisintä natu-päätä. Sancerressa viinejä viljelevä Sébastien Riffault tuottaa biodynaamisesti viljellyiltä tarhoiltaan äärimmäisyyksiin asti käsittelemättömiä viinejä alueen omista rypälelajikkeista, eli Sauvignon Blancista ja Pinot Noirista. Kaikki talon viinit (lukuunottamatta aiemmin blogissani arvioitua Sauvignon Blanc Les Quarteronsia) käytetään rypäleiden omilla luonnonhiivoilla vanhoissa Burgundin pièce-tammitynnyreissä ja pullotetaan täysin ilman sulfiittilisäyksiä (Les Quarterons käy ja kypsyy terästankeissa ja saa äärimmäisen pienen 10 mg/l sulfiittilisäyksen).

Sancerren alue on tullut tunnetuksi hyvin kepeistä ja raikkaista Sauvignon Blanc -valkoviineistä, joiden raikkaus on peräisin varsin varhain korjatuista rypäleistä ja happoja pehmentävän malolaktisen käymisen estämisestä. Riffault ui alueen tyyliä vastavirtaan, sillä hän poimii rypäleensä äärimmäisen myöhään, käytännössä jo ylikypsinä, jolloin monet rypäleet ovat myös saaneet kevyen jalohometartunnan (myöskin punaiset rypäleet). Riffault ei myöskään pyri estämään malolaktista käymistä (mikä edellyttäisi sulfiittien käyttöä) joten hänen viininsä käyvät malolaktisen käymisen spontaanisti. Sébastien itse kertoo rypäleiden potentiaalialkoholin olevan yleensä n. 14,5–15% tuntumassa sadonkorjuun aikaan, mutta tästä huolimatta Riffault'n viinit ovat aina rutikuivia, alkoholipitoisuudeltaan vain n. 13% ja hämmentävän hapokkaan tuntuisia ollakseen ylikypsistä rypäleistä valmistettuja. Sébastien itse sanoo biodynaamisesti hoidettujen tarhojen pitävän rypäleet hyvin kypsinäkin erittäin hapokkaina, kun taas matalasta alkoholipitoisuudesta on kiittäminen "tehottomia" villihiivoja, jotka syövät innokkaasti rypälemehusta sokereita, mutta eivät tuota samaa tahtia alkoholia, kuin tähän käyttöön erityisesti kehitellyt teolliset viinihiivat.

"Raudonas" on Riffault'n punainen lippulaivaviini, joka valmistetaan vain n. 0,5 ha kokoisen ja erittäin pienisatoisen (25–30 hl/ha) tarhan hyvin myöhään korjatuista Pinot Noir -rypäleistä, joista kohtalaisen merkittävä osuus on saanut jalohometartunnan. Rypäleet on korjattu käsin ja kuljetettu mahdollisimman hellävaroen viinitalolle (ehdoton edellytys sulfiitittomien viinien valmistuksessa!), jossa osa on puristettu kevyesti hydraulisella murskaimella. Viinin on annettu maseroitua rankaamattomien rypäleiden kuorten kanssa n. 10 päivän ajan. Viinin käyminen alkaa hiilidioksidikäymisellä, mutta n. kahden päivän päästä loput rypäleet murskataan ja käyminen jatkuu tästä eteenpäin luonnonhiivoilla. Useita kuukausia kestänyt käyminen, spontaani malolaktinen käyminen ja 12 kuukauden kypsyminen on tapahtunut vanhoissa, 8–15 vuotta vanhoissa, 228 litran pièce-tammitynnyreissä. Viini on pullotettu ilman suodatusta, kirkastusta tai sulfiitteja, minkä jälkeen viinin on annettu vielä asettua vähintään 6 kk ennen myyntiinlaskua. Riffault'n mukaan hänen valkoviineihinsä muodostuu käymisen mukana luonnollisesti n. 5-10 mg/l sulfiitteja, mutta laboratorioanalyysit eivät pysty tarkasti antamaan hänen punaviineilleen sulfiittipitoisuuksia, eli niissä on yhteensä vapaita ja sitoutuneita sulfiitteja alle 3 mg/l.

Tämä viini tuli maistettua viime syksynä, jolloin Sébastien Riffault tuli Bioviinin kautta maistattamaan viinejään Helsinkiin.

Viinillä on hyvin tumma, intensiivinen ja ujon utuinen purppuran viikunanpunainen väri.

Tuoksultaan viini on varsin jyrkkää ja erikoista settiä: kuivattua kirsikkaa, nahkaisuutta, makeaa kukkeutta, kevyttä viikunaa, hillittyä imelää volatiilisuutta, hentoa multaisuutta, etäistä Camparin aromaattista appelsiininkuorta ja mitä pienin aavistus balsamicoa tai jopa etikkaisuutta. Todella tuhti tuoksu, joka tuntuu olevan suorastaan täynnä kaikkea, on yleisvaikutelmaltaan pölyinen ja jopa hieman tunkkainen, mutta ei epämiellyttävä, vaan erittäin kiehtova – viini lasissa tuntuu elävän jatkuvasti.

Kuten tuoksu antaa odottaa, on myös viinin maku todella villi: hedelmäpuolelta löytyy hapankirsikkaa, mustia ja hapokkaita metsämarjoja, kevyttä karhunvatukkaa ja jopa hillittyä rusinaa, mikä lienee jalohomeisten rypäleiden tekosia. Taustalla häilyy märkää metsämaata, kevyttä sienimäisyyttä, hentoa volatiilista mausteisuutta ja ujoa soraista mineraalisuutta. Happoja löytyy riittoisasti, kun taas tanniineja löytyy Pinot Noiriksi suorastaan yllättävän paljon.

Pitkässä ja vivahteikkaassa jälkimaussa hapankirsikkaisuus ja marjaisuus siirtyy taka-alalle samalla kun rusinaiset ja volatiiliset piirteet ottavat pääosan. Taustalla häilyy kevyttä savuisuutta ja ujoa märkää metsämaata samalla kun volatiiliset piirteet taittavat jälkivaikutelmaa mitä hennoimmin balsamicoiseen ja aavistuksen etikkaiseen suuntaan.

Kaiken kaikkiaan Riffault'n Sancerre Raudonas on suorastaan älytöntä tavaraa, joka ei pelkästään venytä Sancerren tai Pinot Noirin määritelmää, vaan ylipäänsä sitä, mitä punaviini voi olla. Varmasti monen suuhun viini on yksinkertaisesti liian omituinen ja varmasti monelle puristille näin volatiilinen ja muutenkin boksin ulkopuolelta tuleva viini on yksiselitteisesti virheellinen. Sen sijaan jos ns. haihtuvat hapot ja muut perinteiseen, siistiksi puleerattuun nykyviiniin kuulumattomat piirteet eivät pelota, ovat Riffault'n viinit melko päräyttävää settiä ja Raudonas on ehdottomasti sieltä övereimmästä päästä! Jos tämmöinen äärinaturistitavara kiehtoo, löytyy viiniä näköjään ainakin Ekowinen nettisivuilta.

Näiden viinien kellaroitavuudesta on hyvin vaikea mennä sanomaan mitään, mutta 4 vuoden iässä tämä viini oli vielä äärimmäisen nuorekkaassa ja eloisassa terässä; on kuitenkin mahdotonta arvioida, kuinka kauan viini tämmöisenä pysyy. Suosittelenkin kulauttelemaan viinin pois melko pian, ellei välttämättä halua tarkastella, mihin suuntaan viini ikää saadessaan kehittyy. On sanomattakin selvää, että tämmöiset sulfiitittomat viinit on säilytettävä viileässä (alle 14ºC), sillä tätä lämpimämmässä viini voi oksidoitua pilalle hyvinkin nopeasti.

Lyhyesti: Erittäin funky, volatiilinen, erikoinen ja kiehtova äärinaturistiviini Sancerresta, joka on valmistettu ilman sulfiitteja osittain jalohomeisista Pinot Noir -rypäleistä.

Arvio: Erittäin hyvä – mutta vain jos sattuu pitämään tällaisesta tyylistä. Viini on uskomattoman jännittävä ja kaikesta omituisuudestaan huolimatta oikein maukas, mutta natural-viineihin tottumattomille tämä ei ole mitään helpostilähestyttävintä tavaraa ja modernistipuristeille tämä on varmasti juomakelvotonta, läpikotaisin virheellistä tavaraa. Loisto-ostos ennakkoluulottommille seikkailijoille!

Hinnan (36,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti