- Valmistaja: Nicolas Joly / La Coulée de Serrant
- Tyyppi: Valkoviini, AOC Savennières
- Maa: Ranska
- Alue: Loire, Anjou-Saumur, Savennières
- Rypäleet: Chenin Blanc (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 42,90e (Joulukuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
- Hinta nyt: 43,00e (Kesäkuu 2016, Alko, tilausvalikoima)
Alkossa harvemmin näkee muita kulttiklassikoita kuin niitä yliuutoksellisia, -tammisia ja -hintaisia uuden maailman monstereita, joiden suosiota en yksinkertaisesti pysty käsittämään. Silloin tällöin Arkadian Alkossa saattaa vilahtaa joku Pétrus, Romanée-Conti tai parempi vasemman rannan Bordeaux, mutta muuten melko hiljaista on näin viininystävän näkökulmasta. Siksi olikin varsin positiivinen yllätys, että Gusto Partners teki varsinaisen viinillisen kulttuuriteon ja listasi Alkon tilausvalikoimaan kenties maailman kuuluisimman biodyny-huru-ukon, Nicolas Jolyn, luotsaaman viinitalo Coulée de Serrantin viinin!
Tämä tilausvalikoimasta löytyvä viini edustaa Coulée de Serrantin tuotannon perustasoa (blogissa aikaisemmin arvioidun Clos de la Bergerien edustaessa tuotannon keskikastia ja "Loiren hienoin viini" Clos de la Coulée de Serrant lippulaivaosastoa) ja se on valmistettu Keski-Loiren merkittävimmästä valkoisesta rypälelajikkeesta, Chenin Blancista. Jolyn oppien mukaan sekä köynnösten kasvuun että viinin valmistamiseen puututaan äärimmäisen vähän, joten viini on melkoinen teollisen viinin antiteesi. Koska Jolyn mukaan Chenin Blanc ja Riesling ilmentävät parhaiten terroiria ja mineraalisia piirteitä, kun rypäleet saavuttavat riittävän kypsyyden ja alkavat muuttua jalohomeisiksi, kerätään Coulée de Serrantin luonnonmukaisesti viljeltyjen tarhojen rypäleet äärimmäisen kypsinä, useissa korjuukierroksissa: vain juuri jalohometartunnan saaneet rypäleet korjataan ja muut jätetään köynnöksiin kypsymään edelleen. Les Vieux Clos valmistetaan osittain terästankeissa ja osittain vanhoissa 500 litran tammitynnyreissä. Viinin vuosituotanto on n. 15,000 pulloa.
Koska Joly suosittelee viinilleen reilua happikontaktia, suoritin viinille aluksi tupladekantoinnin (karahviin ja takaisin pulloon), minkä jälkeen annoin viinin olla rauhassa vielä tunnin ajan, kun kokkailin sille kumppaniksi salaattia, jonka seassa oli kuumennettua vuohenjuustoa, paistettua sipulia ja lämmitettyjä kirsikkatomaatteja.
Väriltään Les Vieux Clos on ihan himpun utuinen, keskisyvän keltainen, joka taittuu ujosti sekä vihertävään että punertavaan oranssiin.
Viinin nokkapuoli on hyvin aromaattinen ja moniulotteinen: siitä voi erottaa vahamaisuutta, persikkaa, sokeroitua inkivääriä, kevyttä ananasta, hillittyä kivipölyä, hentoa akaasiahunajaa ja jopa aavistuksen verran villiä menoa, joka mielestäni muistuttaa etäisesti belgihenkistä, sitruksenkuorilla maustettua witbieriä. Tuoksu ei hyvin jännittävistä, persoonallisista piirteistään huolimatta ole kuitenkaan mitenkään hurja, vaan hieman makeaan taittuva ja varsin miellyttävä. Monen arvostelijan olen nähnyt väittävän tuoksua lähes täysin oksidoituneeksi, mutta omasta mielestäni tuoksusta ei löydy mitään oksidaatioon viittaavaa.
Suussa viini on rutikuiva, melko täyteläinen, hyvin hapokas – jopa kirpeä – ja varsin intensiivinen. Makumaailmasta löytyy viheromenaa, viheryrttistä karvautta, terästä, märän kivistä mineraalia ja hentoa villihunajaa. Suutuntuma on kypsistä rypäleistä ja todennäköisesti pienestä jalohomeen osuudesta johtuen vahamainen, mutta silti vakuuttavan särmikäs: Chenin Blancin teräksisyyden ja ryhdin tunnistaa, mutta puettuna jälkiruokaviinin (kylläkin rutikuivan sellaisen habitukseen). Viinillä on hyvin paradoksaalinen, mutta suorastaan hämmentävän ruokaystävällinen olemus. Tietyllä tavalla viini muistuttaa etäisesti peräti gosea (saksalainen jännä, hapahko ja kevyen suolainen vehnäolut) happamankirpeällä ja vähän villillä menollaan.
Kielelle melko pitkäksi aikaa viipyilemään jäävässä jälkimaussa tuntuu teräksistä ja märän kivistä mineraalia, raa'ahkoa viheromenaa, greipinlihaa, kevyttä hunajaa, tuntuvaa hedelmähappoisuutta, hillittyä bitterisyyttä ja ujoa merellistä suolaisuutta. Paikoin kirpeän tiukahko, paikoin kypsänmakean ja suorastaan jälkiruokaviinimäisen hunajainen jälkivaikutelma on erittäin moniulotteinen, jatkuvasti kielellä muotoaan muuttava ja kiehtova.
Koska Jolyn viinien sanotaan hyötyvän hengittelystä, otetaan asia testaukseen. Puolet pullosta kului salaatin kanssa – jonka kanssa viini oli suorastaan hurmaava ja harmoninen kumppani, näin pienenä vihjeenä –ja loput jätettiin jääkaappiin odottelemaan. Kolmen päivän jälkeen suoritetussa uudelleentestauksessa viinin rakenne tuntui auenneen hieman ja hedelmäkin oli aiempaa paremmin esillä. Tupladekantoinnista ja kolmen päivän odottelusta huolimatta viini oli edelleen fantastinen ja kenties jopa aiempaa parempi – eikä mistään oksidaatiosta ollut vieläkään tietoakaan.
Kuten koko Coulée de Serrantin tuotanto yleensä, on myös myös Les Vieux Clos äärimmäisen persoonallinen ja kiehtova tapaus, mutta parin vuoden ikäisenä myös todella nuorekas esitys – voin siis helposti kuvitella viinin varmasti kehittyvän parempaan suuntaan kellarissa. Ymmärrän toki, jos Jolyn rankasti valtavirrasta ja tyypillisistä Chenin Blanc -viineistä poikkeava tyyli ei toimi, mutta ainakin itse diggailen täysiä ja harkitsen vahvasti, että tätä pitäisi hommata pullo tai pari kellariin kehittymään.
Lyhyesti: Intensiivinen, äärimmäisen kompleksinen, kiehtova, jännittävä ja ennen kaikkea erilainen Chenin Blanc yhdeltä biodynaamisen viljelyn pioneeriltä.
Arvio: Tyylikäs – epätyypillisyydestään huolimatta äärimmäisen maukas, kiehtova ja suorastaan hämmentävän gastronominen Chenin Blanc. Vertaukset rutikuivaan jälkiruokaviiniin eivät ole Coulée de Serrantin viinien tapauksessa ihan täysin hatusta heitettyjä.
Hinnan (42,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti