Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


19.3.17

Tuottajaesittely: Argyros

Santorinin-reissullamme olimme jo hyvissä ajoin etukäteen sopineet vierailun Exo Gonian kylään Argyrosille, joka on yksi Santorinin tunnetuimpia ja arvostetuimpia viinitaloja, erityisesti makeiden Vinsantojen tuottajana. Onnistuimme kuitenkin lahjakkaasti sössimään suunnitellun tapaamisemme, sillä Google Maps johdatti meidät Argyrosia hyvin lähellä sijaitsevalle Art Spacelle. Tämä töplömi johtui siitä yksinkertaisesta syystä, että tuota kyseistä taloa luotsaa herra nimeltä Antonis Argyros, minkä vuoksi Google ohjaa hakusanalla "Argyros" Art Spacen viinitalolle – jos siis haluaa löytää Argyrosin viinitalolle, on ymmärrettävä hakea viinitaloa nimellä Ktima J. & M. Argyros O.E.!

Spontaani kierroksemme Art Spacelle ei kuitenkaan aiheuttanut vierailullemme suuria ongelmia, sillä Argyrosilla ei vaikuttanut olevan tuolloin iltapäivästä mitään merkittävää ohjelmaa tiedossa ja paikalle pystyi saapumaan milloin vain. Koska muistelin aikaisemmasta reissustamme Exo Goniaan Argyrosin sijainneen viinitalo Canava Roussosin naapurissa, lähdimme tallustamaan kohti tätä vaihtoehtoista kohdettamme Google Mapsia seuraten ja viitisen minuuttia tallusteltuamme Exo Gonian aavekylän reunoilla löysimme vihdoin Canava Roussosin – ja samalla löytyi myös sen naapurista, saarelle tyypilliseen tapaan kalkkimaalatusta talosta, etsimämme viinitalo Argyros.


  • Yli sadan vuoden katkeamattomalla historiallaan Argyros on yksi Santorinin vanhimpia edelleen toiminnassa olevia viinitaloja.
  • Talon on perustanut vuonna 1903 Georgios Argyros. Hän oli talon perustamisaikaan muutamaa köynnöshehtaaria viljellyt viljelijä, joka halusi oman viinitalon, jossa tuottaa köynnöksistään viiniä kaupalliseen tuotantoon – ei pelkästään omaan käyttöön, kuten tuolloin oli tapana.
  • Tällä hetkellä taloa luotsataan 4. sukupolvessa ja puikoissa häärää Georgios Argyrosin lapsenlapsenlapsi, Mathaios (Matthew) Argyros. Hänen isänsä, Yiannis Argyrosin, johtaessa taloa uudistettiin merkittävästi: omistettujen tarhojen ala kasvoi 25 hehtaariin ja viinitaloa modernisoitiin vastaamaan nykyaikaisia standardeja.
  • Tätä nykyä Argyros omistaa yli 40 hehtaaria varttamattomia viinitarhoja, eli talo on yksi Santorinin suurimpia yksityisiä viinitaloja. Tarhojen keski-ikä on n. 60 vuotta, mutta vanhimmat edelleen hedelmää kantavat köynnökset ovat keskimäärin jopa n. 150-vuotiaita. Vanhimmilta tarhahehtaarilta saadaan rypäleitä keskimäärin vain n. 500-1,000 kg (vertailun vuoksi muualla Euroopassa köynnöshehtaarilta saadaan n. 4,000–12,000 kg/ha).
  • Viinejä tehdään omien rypäleiden lisäksi myös sopimusviljelijöiltä ostetuista rypäleistä.
  • Talon vuosituotanto on n. 350,000 pulloa, joista vientiin menee peräti 60%. Tästä Vinsantoa tuotetaan vuosittain n. 14,000 pulloa.
  • Talo pyrkii puuttumaan viininvalmistusprosessiin mieluiten mahdollisimman vähän. Myös sulfiittien määrä pyritään pitämään mahdollisimman matalana; keskimäärin viineihin lisätään sulfiitteja n. 30 mg/l pullotuksen yhteydessä suojaamaan viiniä hapettumiselta.
  • Argyros oli vuonna 2004 yksi ensimmäisiä Santorinin viinitaloja, joka toi markkinoille puhtaan Aidani-lajikeviinin; normaalisti Aidania käytetään pääasiassa vain kuivien valkoviinien ja Vinsantojen rypälesekoituksissa.
  • Talon perustason viinit kulkevat nimellä Atlantis, kun taas paremman pään kuivat viinit kulkevat nimellä Estate Argyros (tai Κτήμα Αργυρού, "Ktima Argyrou"). Talo on kuitenkin kerännyt eniten nimeä Vinsantoillaan, joita talo kypsyttää usein poikkeuksellisen pitkään – jopa pitkälti yli toista vuosikymmentä – ennen markkinoillelaskua.
Viinitalolla meidät otti vastaan ensisijaisesti edustustehtävistä vastaava Yiota Ioakimoglou. Koska päivämme oli ollut pitkä, siirryimme lyhyen talon historian esittelyn jälkeen suoraan varsinaiseen asiaan, eli talon viinien maisteluun. Tässä ovat havaintoni niin viinitalolla esitellyistä viineistä kuin muutamista muistakin Argyrosin viineistä, joita ehdimme matkamme aikana maistaa.
  • Estate Argyros Aidani 2015: 100% Aidani n. 20–30-vuotiaiden köynnösten rypäleistä; satomäärät n. 4,000 kg/ha. Käy ja kypsyy terästankeissa. Aidani on Assyrtikoa hedelmäisempi, mutta pehmeämpi ja matalahappoisempi, minkä vuoksi siitä ei olla perinteisesti valmistettu lajikeviinejä, vaan sitä on sekoitettu pieniä määriä Assyrtiko-viineihin pehmittämään niiden tiukkuutta. Argyros on yksi saaren harvoja Aidani-lajikeviinejä tuottavia viinitaloja. Jäännössokeria 1 g/l, happoja 6 g/l, alkoholia 13%, pH 3,03.

    Lähes vetisen vaaleanvihreä väri. Aromaattinen ja runsaskin tuoksu, jossa valkoista persikkaa, kypsää omenaa, ujoa hunajamelonia ja aavistus sitruunaista kirpeyttä. Kuiva, rapean hapokas ja varsin eloisa suussa. Runsaassa makumaailmassa sitruunaa, viheromenaa, kevyttä omenankukkaisuutta, hieman kamomillaa ja ujoa kivistä mineraalisuutta. Raikas, puhdaspiirteinen ja melko pitkä jälkimaku, jossa sitruunaa, viheromenaa ja kivistä mineraalisuutta.

    Kokonaisuutena tämä Aidani on ilahduttavan kepeä ja raikas esitys lajikkeen edustajaksi; normaalisti Aidanit ovat pehmeitä, kypsiä ja hedelmävetoisia, mutta tämä on tyyliltään selkeästi Assyrtikomaisempaan henkeen karumpi ja rakenteikkaampi. Ihastuttavan tasapainoinen, todennäköisesti voi kypsyä kellarissakin muutamia vuosia. Erittäin hyvä tapaus ja helposti Santorinin parhaimpia Aidani-viinejä, ellei jopa saaren paras.

  • Argyros Assyrtiko 2014: 100% Assyrtiko n. 50–60-vuotiaiden köynnösten rypäleistä; satomäärät n. 4,000 kg/ha. Käy ja kypsyy terästankeissa. Jäännössokeria 1 g/l, happoja 7 g/l, alkoholia 13,5%, pH 2,97.

    Vaalea limetinvihreä väri. Melko intensiivinen ja raikas nokkasektori tarjoilee sitruunaisuutta, märän kivistä mineraalisuutta, hieman savuista vulkaanisuutta ja ujoa karambolaa. Viini on melko täyteläisen ja jopa ujosti konsentroituneen oloinen, mutta samalla äärimmäisen rakenteikas, kiitos lähes viiltävän hapokkuuden. Rapeassa makumaailmassa kivistä mineraalisuutta, sitruunavetoista sitrushedelmää, kevyttä limettiä ja ujoa suolaisuutta. Erittäin pitkässä, rapsakan hapokkaassa ja intensiivisessä jälkimaussa melko voimakasta suolaisuutta, mitä komppaavat kivisen mineraaliset, sitruunaiset ja ujon savuiset piirteet sekä aavistus kypsemmänmakeaa keltaista hedelmää.

    Perustason Santorini Assyrtikoksi tämä viini on aivan käsittämättömän vakuuttavaa tavaraa. Todella intensiivinen ja rakenteikas tapaus, joka on miellyttävän raikas yhden lasillisen ajan, mutta sen jälkeen rupeaa kaipaamaan ruokaa kylkeensä. Vielä äärimmäisen nuorekas, eli kaivannee kellaria vähintään parin vuoden ajaksi; todennäköisesti kehittyy helposti vähintään vuosikymmenen ajan. Päräyttävää, erinomaista tavaraa.

  • Estate Argyros Assyrtiko 2015: 100% Assyrtiko n. 150-vuotiaiden köynnösten rypäleistä (muutamien köynnösten arvioidaan olevan jopa 300-vuotiaita). Satomäärät ovat alle 1,000 kg/ha. Käymisen jälkeen viinistä 80% kypsyy 6 kk terästankeissa ja 20% kypsyy 6 kk vanhoissa, kerran tai kaksi kertaa käytetyissä 500 litran tammitynnyreissä. Jäännössokeria 1 g/l, happoja 7,1 g/l, alkoholia 14%, pH 2,95.

    Väriltään viini on hailakka vaaleanvihreä. Eloisa ja kompleksinen tuoksu on hieman makeaan taittuva ja se tarjoaa sitruunaa, sitruunaruohoa, kevyttä kermaisuutta, ujoa kivistä mineraalisuutta ja hentoa vulkaanista savuisuutta. Suussa viini tuntuu selvän konsentroituneelta, erittäin happovetoiselta ja siksi todella rapsakalta. Kypsästä, mutta karunpuoleisesta makumaailmasta löytyy kivistä mineraalia, voimakasta suolaisuutta, omenankuorista bitteriä ja ujoa vulkaanista savuisuutta. Suuhun jää intensiivinen, konsentroitunut ja rapean hapokas jälkimaku, jossa häilyy voimakasta sitruunaisuutta, suolaisuutta, kevyttä omenankuorista bitteriä ja ujoa savuisuutta.

    Todella upea ja vaikuttava esitys: uskomaton määrä rakennetta, energiaa ja fokusta. Vielä aivan liian nuoren oloinen, vaatinee selvästi muutamia vuosia rauhoittuakseen hieman – tai sitten vain riittävän rasvaista ja/tai happopitoista ruokaa kylkeensä. Saaren lähimarketeista voi löytää hintaan 15,90€, mikä on tällaisesta viinistä käsittämättömän vähän.

  • Estate Argyros Assyrtiko French Oak Fermented 2015: 100% Assyrtiko yli 100-vuotiaiden köynnösten rypäleistä. Viini käy ja kypsyy 6 kk ajan 3. kertaa käytetyissä 500 litran ranskalaisissa tammitynnyreissä.

    Hailakka vaaleanvihreä väri. Yllättäen melko pidättelevä, mutta miellyttävää moniulotteisuutta lupaileva tuoksu, jossa tuntuu tammikypsytyksen tuomaa leveyttä ja kermaisuutta, sitruunaista hedelmäisyyttä, kevyttä kukkaista aromikkuutta ja ujoa vaniljaa. Siinä missä nokkapuolelta löytyy ujoja viittauksia tammikypsyttelyyn, ei makupuolelta tahdo löytyä juuri mitään; viini tuntuu varsin intensiiviseltä, konsentroituneelta ja melko täyteläiseltä, mutta kielellä pyörii lähennä suolaista mineraalia, sitruunaa ja limettiä, kevyttä omenankuorista bitterisyyttä ja ujoa kermaisuutta. Kiitos erittäin tuntuvien happojen, viini on äärimmäisen rakenteikas, tiukka ja jopa suorastaan karun oloinen. Rapean hapokas ja intensiivinen jälkimaku jättää kielelle voimakasta suolaisuutta, kypsää sitruunaa, märän kivistä mineraalisuutta ja ujoa vulkaanista savuisuutta.

    Tähän asti olen pyrkinyt lähinnä karttamaan kaikkia barrel-nimikkeen kanssa kulkevia Assyrtikoita, sillä ne tuntuvat olevan lähinnä amerikkalaisille markkinoille suunnattuja tammipommeja. Sen sijaan Argyrosin tammitynnyreissä käytetty ja kypsytetty Assyrtiko ei tarjoa juuri mitään tammea (kiitos teille, useaan otteeseen käytetyt, kookkaat tynnyrit!), vaan ainoastaan äärimmäisen vaikuttavaa, tiukkarakenteikasta ja vivahteikasta Assyrtikoa kaikkein parhaimmillaan! Viini on vain vuoden ikäisenä selkeästi aivan liian nuori ja tiukkarakenteinen, eli viini kaivannee useamman vuoden – ellei jopa vuosikymmenen – kellarointia. Helposti parhaimpia reissulla maistettuja Assyrtikoita Art Space Assyrtikon, Sigalas Nychterin ja Artemis Karamolegos Nykterin kanssa. Aivan uskomatonta tykittelyä.

  • Argyros Atlantis 2014: Mandilaria (90%), Mavrotragano (10%). Käy terästankeissa, kypsyy 6 kk ajan 500 litran tammitynnyreissä. Jäännössokeria 3 g/l, happoja 5,5 g/l, alkoholia 13%, pH 3,57.

    Nuorekas, läpinäkyvän vadelmanpunainen väri, joka taittuu ujosti violettiin. Kiehtova, aromaattinen nokka, joka tarjoilee vastapoimittuja, happamankirpeitä punaisia marjoja, makeankypsää vadelmaa, kevyttä suolaista mineraalisuutta, hillittyä ruusuvettä, ujoa savuisuutta ja hentoa puisevaa aromikkuutta. Suutuntumaltaan viini on hyvin kepeä ja happovetoinen. Vaikka tanniineja ei ole paljoa, on niissä runsaasti särmää ja tiukkuutta. Makupuolelta löytyy happamia tummia marjoja, hieman pippurista marjaisuutta ja ujoa ruusuista kukkaisuutta. Suuhun jää pitkä ja tarraavan tanniininen jälkimaku, jossa tuntuu vadelmamehua, karvasta hapankirsikkaa, hieman hapanta puolukkaa, ujoa ruusuvettä ja aavistus pippurisuutta.

    Ollakseen talon ns. entry-level-punaviini, on punainen Atlantis hämmentävän rakenteikas, vakavastiotettava ja tasapainoinen. Onhan tämä tietyllä tapaa toki suoraviivainen tapaus, mutta vastaaviin perusviineihin tämä on sekä äärimmäisen persoonallinen että rakenteellisestikin varsin epätyypillinen, kepeä, kirpeän hapokas ja tuntuvan tanniininen. Elleivät nuoret Nebbiolot ole juttusi, voi tällainen punaviini olla melko haastava elämys; itse olin tästä kyllä varsin täpinöissäni! Viini tuli testattua ravintolassa 24€ hintaan, mikä oli ihan kohtuullinen hinta viinille – viinikaupoissa en kyllä lähtisi maksamaan tästä viinistä silti kymppiä enempää. Toisaalta tullee varmasti kypsymään hyvin seuraavan puolen vuosikymmenen ajan, mutta toisaalta viini lienee hauskimmillaan juuri näin nuorena ja persoonallisen aromaattisena.

  • Argyros Vinsanto 4 Years Barrel Aged 2008: Assyrtiko (80%), Aidani (10%), Athiri (10%) erittäin vanhojen köynnösten rypäleistä; vanhimpien köynnösten juuret saattavat olla jopa 500 vuotta vanhoja. Rypäleitä kuivatetaan aluksi auringossa 12–14 päivää, minkä jälkeen niistä puristettu viini siirretään käymään terästankkeihin. Noin 2 kk kestävän käymisen jälkeen viini siirretään kypsymään ranskalaisiin tammitynnyreihin 4 vuodeksi. Pullotuksen jälkeen viinin annetaan levätä vähintään vuosi ennen markkinoillelaskua. Jäännössokeria n. 220 g/l, happoja 7,19 g/l, alkoholia 13,5%.

    Kirkas, keskisyvä vaahterasiirappinen väri. Varsin runsaassa ja makeassa tuoksussa hunajaa, eksoottisia paahdettuja mausteita, kevyttä rusinaa, hentoa vaahterasiirappia ja maltillinen sitruunamehuinen alavire. Erittäin makea ja mehukas suussa, mutta viinin hyvin tuntuva hapokkuus tekee kokonaisuudesta erittäin pirteän ja mausta intensiivisen. Mehevän konsentroituneessa makumaailmassa siirappia, kuivattua sitruunaa, kevyttä hunajaa ja hentoa vohvelia. Maukas ja pitkäkestoinen jälkimaku jättää jälkeensä pitkiä ja intensiivisiä siirapin, eksoottisten mausteiden, kevyen sitruunamarmeladin ja ujon vaahterasiirapin piirteitä.

    Argyrosin 4 vuotta tynnyrikypsytetty Vinsanto on erittäin tyylikäs ja hienostunut esitys Vinsantojen kepeämmästä, hienostuneemmasta ja happovetoisemmasta päästä. Toisin kuin erittäin pitkään kuivatuista rypäleistä valmsitetut ja erittäin pitkään tynnyröidyt versiot, tämä ei ole niinkään massiivinen ja tummanpuhuva, vaan raikkautta ja puhdaspiirteisyyttä korostava. Todella herkullinen esitys, joka valaa uskoa Argyrosiin yhtenä saaren parhaista Vinsanto-tuottajista.

  • Argyros Vinsanto 12 Years Barrel Aged 1999: Assyrtiko (80%), Aidani (10%), Athiri (10%) erittäin vanhojen köynnösten rypäleistä; vanhimpien köynnösten juuret saattavat olla jopa 500 vuotta vanhoja. Rypäleitä kuivatetaan aluksi auringossa 12–14 päivää, minkä jälkeen niistä puristettu viini siirretään käymään terästankkeihin. Noin 2 kk kestävän käymisen jälkeen viini siirretään kypsymään ranskalaisiin tammitynnyreihin 12 vuodeksi. Pullotuksen jälkeen viinin annetaan levätä vähintään vuosi ennen markkinoillelaskua. Jäännössokeria n. 240 g/l, happoja 7,07 g/l, alkoholia 13,5%.

    Melko syvä, kuivuneen verenpunertavaan sävyyn taittuva meripihkan väri. Selkeästi tummanpuhuvampi ja kehittyneempi tuoksu kuin 4 vuotta vanhalla versiolla; synkkiä mokkaisuuden, savun, keksitaikinan, siirappipiparin, kevyen kahvisuuden ja ujon tumman suklaisuuden sävyjä. Viini on suussa täyteläinen, erittäin makea ja todella intensiivinen; konsentroituneesta makumaailmasta löytyy kahvia, mokkaa, karamellia, melassista siirappisuutta ja hieman savuisuutta. Kokonaisuus on erittäin raikas ja ryhdikäs, kiitos korkean hapokkuuden. Todella pitkässä ja eloisassa jälkimaussa kahvisuutta, melassia, hieman pähkinäisyyttä ja ujoa savuisuutta. Suuhun jäävä jälkimaku on erittäin vivahteikas ja hieman tahmea.

    Erittäin intensiivinen, konsentroitunut ja moniulotteinen Vinsanto; vaikkei tämä ole yhtä järeää tavaraa kuin 20-vuotias, on tämä selkeästi vivahteikkaampi ja synkkäsävyisempi kuin 4-vuotias versio. Erikoisesti viini maistuu hieman makeammalta kuin 4-vuotias, vaikka tässä on enemmän jäännössokeria ja 4-vuotiaassa selkeästi tuntuvammat hapot. Kenties sokerit vain muuttuvat iän myötä vähemmän makeaksi? Kokonaisuutena tämän on kaikin puolin erinomainen ja pitkään kellaroitava Vinsanto, jossa yhdistyy upeasti 4-vuotiaan Vinsanton raikkaus 20-vuotiaan Vinsanton runsauteen ja vivahteikkuuteen. Todella vaikuttava esitys.

  • Argyros Vinsanto 20 Years Barrel Aged 1992: Assyrtiko (80%), Aidani (10%), Athiri (10%) erittäin vanhojen köynnösten rypäleistä; vanhimpien köynnösten juuret saattavat olla jopa 500 vuotta vanhoja. Rypäleitä kuivatetaan aluksi auringossa 12–14 päivää, minkä jälkeen niistä puristettu viini siirretään käymään terästankkeihin. Noin 2 kk kestävän käymisen jälkeen viini siirretään kypsymään ranskalaisiin tammitynnyreihin 20 vuodeksi. Pullotuksen jälkeen viinin annetaan levätä vähintään vuosi ennen markkinoillelaskua. Jäännössokeria n. 255 g/l, happoja 7,65 g/l, alkoholia 13,5%.

    Todella tumma, selkeästi iän myötä konsentroitunut ja hidasliikkeinen, tumman mahonginruskea ulkonäkö. Nokkapuolelta löytyy tummapaahteista kahvia, kuviattuja taateleita, mehukasta luumuisuutta, maitosuklaata, melassia, karamellia, kuivattuja luumuja, paahdettuja pähkinöitä, makeaa mokkaisuutta, hieman sitruunamarmeladia, ujoa vaahterasiirappia, aavistus hunajaa, hela hoito. Kaikki mahdollinen kuviteltavissa oleva. Suussa viinillä on erittäin tiivis, konsentroitunut ja tahmea olemus, mutta kiitos erittäin voimakkaan, sitruunaisen hapokkuuden, viini ei tunnu lainkaan raskaalta tai laiskalta, vaan erittäin raikkaalta ja fokusoituneelta. Hyvin voimakkaassa ja tuntuvan makeassa makumaailmassa siirappia, melassia, appelsiinisuklaata, mokkaisuutta, oksidatiivisia hasselpähkinän piirteitä, hieman makeaa keksimäisyyttä, hentoa savuisuutta ja aavistus pistävää ranciota. Huhhuh. Viinin makeus tuntuu jo lähes polttelevana tunteena. Eloisassa jälkimaussa tummaa kahvia, siirappia, mokkaa, karamellia, kivistä mineraalisuutta, hieman leivontamaisteita, aavistus tumman suklaista bitterisyyttä ja ujoa savuisuutta. Jopa useita minuutteja kielellä viipyilevä jälkivaikutelma on erittäin makea, voimakas ja käsittämättömän monisyinen.

    Tämä on yksinkertaisesti käsittämätöntä tavaraa. Vaikka viinistä ei löydy semmoista kepeyttä ja eloisuutta kuin nuoremmista versioista, on tämä tajuttoman vivahteikas ja rakenteikas Vinsanto helposti luokiteltavissa maailman parhaiden jälkiruokaviinien joukkoon. Kiitos viinin oksidatiivisen kypsyttelyn, korkean jäännössokeripitoisuuden ja käsittämättömän happopitoisuuden, sen kellarointipotentiaali lasketaan todennäköisesti sadoissa vuosissa. Helposti paras Santorinin-reissulla maistamani Vinsanto ja mahdollisesti jopa paras koskaan maistamani Santorinin viini.
Maistetut kuivat viinit.

Maistettuamme talon viinit läpi oli helppo ymmärtää, miksi Argyrosia pidetään peräti Santorinin parhaana Vinsanton tuottajana: jopa tuottajan nuorin Vinsanto oli selkeästi erittäin korkealuokkainen ja moniulotteinen esitys, kun taas 20 vuotta kypsytetylle Vinsantolle oli jo turha etsiä haastajia. Argyros erottuu muista saaren tuottajista myös siinä, että talo on yksi harvoista vanhempia vuosikertoja myyvistä viinitaloista. Talolla ei siis tuoteta vain yhtä, vuodesta toiseen samana pysyvää Vinsantoa, vaan 4-vuotiaan perus-Vinsanton rinnalle on tuotettu selkeästi monia muita tuottajia pidempään kypsytettyjen Vinsantojen sarja. Koutsoyannopoulos on Argyrosin lisäksi yksi harvoista tuottajista, joka tarjoaa Vinsanton uusimman vuosikerran lisäksi myös vanhempia vuosikertoja, mutta toisin kuin Argyros, Koutsoyannopoulos tuottaa Vinsantoa joka vuosi samalla tyylillä ja viineistä myydään julkaisuhetkellä vain osa, kun taas loput jätetään viinitalon kellariin kypsymään, myöhemmin myytäväksi.

Isomman kaliiperin tykittelymeininkiä.
Ei ollut etukäteen vaikeaa arvata, että Argyrosilla saisimme eteemme todella kovatasoista Vinsantoa. Sen sijaan se tuli itselleni varsin positiivisenä yllätyksenä, että myös talon kuivat puna- ja valkoviinit kuuluivat helposti saaren korkealaatuisimpien joukkoon! Pelkästään jo yleensä niin tylsästä Aidanista oltiin täällä saatu jo vakuuttavan rapsakka ja ryhdikäs esitys, kun taas Assyrtikot olivat mykistävän upeita – joskin myös äärimmäisen tiukkoja, peräti väkivaltaisia – jo näin nuorina. Näitä viinejä fiilistellessä oli ilahduttavaa huomata, että siinä missä monet muut Santorinin tuottajat tahtovat käyttää uusia tammitynnyreitä premium-luokan Assyrtikoita valmistaessaan, oli Argyrosin tyyli selkeästi päinvastainen: tynnyreitä kyllä käytetään rohkeasti tuomaan viineihin runsautta ja syvyyttä, mutta kuten viinejä esitellyt Yiota Ioakimoglou itsekin sanoi, Argyrosilla ei haluta peitellä lainkaan Assyrtikon ainutlaatuista terroiria, toisin sanoen selkeitä tammen piirteitä on turha etsiä viineistä. Talolla suositaan vain vanhoja ja keskimääräistä suurempia, 500 litran tammitynnyreitä, jotta valkoviineissä Assyrtiko pääsee esiintymään pääosassa soolona.

Argyrosin pihasta löytyvä, perinteinen koriprässi
ja irtileikattu kouloura-köynnös.
Tässä vaiheessa päivämme viinitaloja kierrellen oli venynyt jo niin pitkäksi, että naapurissa sijainnut Canava Roussos piti yksinkertaisesti jättää pois turneelta. Fiilisteltyämme Argyrosin viinit läpi lähdimme tallustamaan kohti muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa Kamaria, kylää jossa majoituimme, ja sen loputonta rantabulevardia houkuttelevine ravintoloineen.

Näin loppukaneettina Argyrosista voin sanoa sen, että talo on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen, jos Santorinille eksyy. Varsinaisesta tilavierailusta on vaikea mennä sanomaan, sillä sellaista emme ehtineet kiertää, enkä edes tiedä järjestääkö Argyros sellaisia (todennäköisesti kyllä, jos tarpeeksi kiltisti kysyy), mutta itse viinit ovat ehdottomasti jo riittävän kova syy tulla tarkastamaan talon taso. Viinit eivät ole pelkästään hyviä tai tyylikkäitä; ne ovat jumalauta helposti saaren parhaimpien joukossa, elleivät jopa parhaimpia! Argyrosin mieletön, suorastaan väkivaltaisen tiukkaa hapokkuutta ja ääretöntä poweria hämmentävän hienostuneeseen ja vanhan maailman eleganssiin naittava tyyli vakuutti meikäläisen kertaheitolla talon tasosta. Vaikka Santorinilta ei kehnoja tuottajia löydy ja hämmentävän suuri osa saaren viinitaloista on erittäin korkealaatuisia, ei yksikään viinitalo ole kyennyt iskemään eteeni näin kovatasoista kattausta, jossa jo ensimmäinen viini iskee mielihyväkeskuksiin yhtä täysiä ja odottamatta kuin nyrkki taksijonossa leukaperiin, ja siitä lähdetään vain tasaista meno ylöspäin!

Ai jummi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti