Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


1.8.13

Anselmann Weißburgunder Trocken 2012

Anselmann Weißburgunder Trocken 2012
  • Valmistaja: Weingut Anselmann
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein (QbA) Pfalz
  • Maa: Saksa
  • Alue: Pfalz
  • Rypäleet: Pinot Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 9,79e (Toukokuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 9,96e (Tammikuu 2014, Alko)

Kaksinkertainen "vuoden viini", Anselmann Weißburgunder, vihdoin arvioitavana. Tosin tuo "vuoden viinit" -kilpailu vaikuttaa silmissäni enemmän vitsiltä kuin miltään vakavastiotettavalta kilpailulta, joten hirveästi painoarvoa kyseiselle tittelille en ole antamassa.

Viinin tullessa valikoimiin vuosikerrallaan 2010 se onnistui vakuuttamaan meikäläisen varsin tasapainoisella yleisilmeellään ja laatuunsa nähden kohtuullisella hinnallaan; myöhemminhän tämä vuosikerta plokkasi ensimmäisen "vuoden viini" -tarran kylkeensä. Vuosikerta 2011 onnistui livahtamaan ohi tutkani, mutta viime vuodenvaihteessa viinin vastikään hyllyille saapunut, toistamiseen ykkössijan kuitannut vuosikerta 2012 tuli testattua viime toukokuussa, jolloin ohimennessäni nappasin yhden putelin mukaani Tampereelle illanistujaisviiniksi.

Lasissa viinillä on neutraali, hyvin hennon vaaleanvihreä, jopa lähes väritön väri.

Lasista kohoaa runsas, puhdaspiirteisen hedelmävetoinen tuoksu, joka on yleisilmeeltään kypsä, makean omenainen, päärynäinen ja kevyesti ananakseen taittuva.

Kypsänmakea tuoksu johdattelee puolikuivahkoon makuun (näköjään vuosikerran 2010 9 g/l jäännössokeria on buustattu piiru lisää tämän viinin 11 g/l asti.) Leveähköä ja keskitäyteläistä makumaailmaa hallitsee kypsähkö, jopa aavistuksen trooppinen hedelmäisyys, josta löytyy mm. päärynää, ananasta ja makeata omenaisuutta sekä kevyttä mineraalisuutta. Viinin hapokkuus on varsin hyvin balanssissa suutuntuman runsauden ja kevyen makeuden kanssa; kokonaisuudessa on hyvin ryhtiä ja raikkautta.

Maun taittuessa keskipitkään jälkimakuun jää kielelle kypsää, makeata ja aavistuksen trooppista hedelmäisyyttä, omenahilloa, aprikoosia ja hieman keskimakua voimakkaampaa mineraalisuutta. Kokonaisuudesta jää hennon lämmin, pehmeä ja helpohko, mutta tasapainoinen jälkivaikutelma.

Kokonaisuutena Anselmannin Weißburgunder on mukavan yleiskäyttöinen ja – vaikkakin tyyliltään melko massoihinvetoava kaikessa hedelmäisyydessään ja jäännössokerisuudessaan – mukavan monipuolinen ja vivahteikas. Viinistä löytyy sekä makua että rakennetta, mutta niin kauan kun viini pysyy viileänä, kumpikaan ei tunnu mitenkään liioitellulta, vaan yleisilme on varsin hyvin balanssissa.

Viini pelasi alusta loppuun varsin mainiosti seurusteluviininä, joskin rupesi maistumaan turhankin makealta ja ylihedelmäiseltään lämmetessään illan aikana. Viileänä viinissä oli sekä sen verran ryhtiä että substanssia, että sen voi kuvitella toimivan hyvin hyvin monenlaisten ruokien kanssa – alkaen aina kevyistä salaateista ja kalalautasista runsaisiinkin grillipossuannoksiin ja mausteisempiin aasialaisruokiin. Oli viinillä noita vuoden viinit -kisasta ansaittuja tarroja kyljessään tai ei, on viini kannuksensa kerännyt ja näin ollen ehdottomasti yksi parhaista alle kympin valkoviineistä Alkossa.

Lyhyesti: Runsaan hedelmävetoinen, kuvian ja puolikuivan välimaastossa keinuva saksalaisvalkoviini. Helppo ja massoillesuunnattu, mutta sellaiseksi varsin maukas ja tasapainoinen.

Arvio: Hyvä – varsin mallikas esitys modernin hedelmävetoiseksi eurooppalaiseksi. Tietyllä lailla viini on tyyliltään kuin Chardonnay Chardonnayta inhoaville.

Hinnan (9,96e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

4 kommenttia:

  1. kommenttisi olivat aika lailla kohdillaan.
    Pidin Anselmista:) Pekka

    VastaaPoista
  2. Anonyymi7/2/14 19:59

    Vanhana lyyrikkona, kielenvääntäjänä ja luovan heikkona yhdyssanojen kieliopillisena käyttäjänä massoillesuunnattu -yhdyssana oli tämän arvion hienoin kohta - ei siis mikään virhe. Itse viinille lasissa oleva vuosikerta 2012 saa omalta entiteetiltä pisteitä 32/50 ja erityismaininnan avattaessa tyhjää pyörimään jääneestä korkista, joka täytyi leikata monitoimiavaajalla vapaaksi. Jo toinen "hyrräkorkki" vähän ajan sisään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hittolainen, itsellä ei ole tuonlaisia korkkeja tullut vastaani ensimmäistäkään viinien parissa, mutta useampikin oliiviöljyjen kanssa! Varsin ärsyttäviä pirulaisia, ne.

      Ja onhan yhdyssanaistaminen on mitä mainioin keino luoda uutta terminologiaa ja käsitteellistää toistuvia ilmiöitä!

      Poista