Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


31.5.14

Bourgeois-Diaz BD ´3C

Bourgeois-Diaz BD ´3C
  • Valmistaja: Bourgeois-Diaz
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne, Vallée de la Marne, Crouttes-sur-Marne
  • Rypäleet: Pinot Meunier (45%), Chardonnay (30%), Pinot Noir (25%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 49,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Cuvée Champagne Clubin pientuottajamaistelussa esiteltiin yhtä aikaa Champagnen viinialueen länsilaidalla sijaitsevalta Bourgeois-Diazilta kaksi talon peruskuohuvaa; tällä oli tarkoitus osoittaa, minkälaisia eroja biodynaamisella viljelyllä voi saada aikaan viineihin. Aivan kahta identtistä viiniä Bourgeois-Diaz ei ole tuottanut, sillä biodynaamisesti viljellyistä rypäleistä valmistettu ´3C (trois cépages, "kolme lajiketta") on hieman Chardonnay-vetoisempi kuin maistelussa rinnalla testattu BD Extra Brut, jossa valkoista Chardonnayta on vain 10%. Tämä nyt arvosteltava viini on vain vuosikerran 2010 rypäleistä valmistettu (viini ei ole kuitenkaan ole ns. millésime eli vuosikertashamppis, sillä viiniä ei ole kypsytelty sakan kanssa 36 kuukauden minimiaikaa) ja dosagen tuoma jäännössokeri on 6 g/l, joka on hurjat 1 g/l enemmän kuin BD Extra Brutissa.

Väriltään viini on käytännössä identtinen viereisen lasin Extra Brutiin – eli vaaleahkon kellertävä ja suht neutraali.

Tuoksu on kevyehkö, mutta siinä tuntuu olevan paljon kaikkea mahdollista, mikä tekee viinin nokkapuolesta todella persoonallisen ja ihastuttavan. Siitä löytyy hyvin vaikastipaikallistettavaa mausteisuutta, hillittyä, pähkinäistä paahteisuutta, keveällä otteella uuniomenaa, hentoa hunajaisuutta ja kenties jopa aavistus tammea. Seassa myös häilyy aavistus tummempien rypälelajikkeiden tuomaa hyvin freesiä marjaisuutta.

Astetta persoonallisempi meininki jatkuu ilahduttavasti myös makupuolella, joka tarjoaa melko kypsän sitruksisuuden ohella varsin erilaista meininkiä, mitä on yleensä tottunut shamppiksilta odottamaan: vegetaalista yrttisyyttä, kepeää mineraalisuutta, hillittyä maamaisuutta ja hentoa eläimellisyyttä. Yleensä shamppikset ovat niin siistejä ja salonkikelpoisia, mutta tästä viinistä rupeaa löytymään sellaista maalaista luonnetta, joka herättää mielenkiinnon ihan omalla tavallaan! Mousse on kuitenkin kunnon laadukkaan shamppiksen tyyliin tasainen, pienikuplainen, kestävä ja runsaan kuohkea. Hyvä hapokkuus pitää kokonaisuuden ihastuttavan freesinä ja puruvoimaisena.

Viinin persoonallinen, kaikin puolin erilainen makumaailma ei lopu edes jälkimakuun, vaan viinin loppuliu'usta löytyy tuntuvasti merellisen mineraalisuuden ja kevyen, kirpeähkön omenankuorisuuden rinnalta tummien rypäleiden tuomaa kypsää kirsikkaa ja hennolla otteella muutakin punertavaa marjaisuutta, jotain jännittävää, hieman liköörimäistä aromikkuutta ja camparimaista pomeranssia.

Olen aikaisemminkin todennut, että vaikka se systeemi, minkä pohjalle biodynaaminen viljely perustuu, on täysin käsittämätöntä huuhaata ja taikauskoa, mutta sillä saadaan aikaan myös yksinkertaisesti älyttömän korkealaatuisia, persoonallisia ja hurmaavia viinejä – eikä Bourgeois-Diaz ole tähän mikään poikkeus. BD Extra Brut oli varsin pätevä perus-shamppis, mutta loppupeleissä hyvin yllätyksetön ja tasapaksu esitys. BD ´3C taas on aivan täysin toista maata – uskomaton, moniulotteinen ja äärimmäisen luonteikas esitys täynnä kaikkea sellaista, mitä ei ole shamppiksilta tottunut saamaan; ja tästä huolimatta (tai juuri tästä syystä) viini toimii upeasti todella erinomaisena ja harmonisena kokonaisuutena.

Viinissä riittää varmasti hyvin runkoa lyhyeen tai keskipitkään kypsyttelyyn, mutta sille ei tunnu olevan tarvetta – viini vaikuttaa olevan ensisijaisesti nuorekas ja nuorena nautittavaksi tarkoitettu tapaus. Viinissä kyllä riittää mainiosti rakennetta kepeiden ruokien kumppaniksi, mutta suosittelen varaamaan viiniä ainakin yhden lasillisen pelkästään sellaisenaan nautittavaksi – jos kaipaat vaihtelua tavanomaisiin shamppanjoihin, en voi kuvitella tätä viiniä parempaa tapausta siihen!

Lyhyesti: Aina ensituoksusta jälkimaun viimeisiin häivähdyksiin asti ylettömän persoonallinen, jännittävä, runsas ja kaikin puolin erilainen biodynyshamppis.

Arvio: Erinomainen – hurmaavan persoonallinen ja ihastuttavan tasapainoinen kuohuva, josta on mukava saada vaihtelua loppupeleissä keskenään niin usein samankaltaisiin shamppanjoihin.

Hinnan (49,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Bourgeois-Diaz BD Extra Brut

Bourgeois-Diaz BD Extra Brut
  • Valmistaja: Bourgeois-Diaz
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne, Vallée de la Marne, Crouttes-sur-Marne
  • Rypäleet: Pinot Meunier (65%), Pinot Noir (25%), Chardonnay (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 29,50e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Cuvée Champagne Clubin tastingin ensimmäinen osuus keskittyi esittelemään eri kuohuviinityylit mitä toimijalta löytyy tarjolle. Perinteisten tyylien (N.V., Blanc de Blancs, Blanc de Noirs, Rosé d'Assemblage, Rosé de Saignée) oli astetta erikoisempi tyyli tarjolla: biodynaaminen shamppanja!

Biodynaaminen viljely on saanut varsin hyvin jalansijaa Champagnessa, sillä tätä nykyä monet viljelijät viljelevät tarhojaan jo täysin luonnonmukaisesti, minkä lisäksi moni tuottaja on siirtynyt kokonaan astetta pidemmälle; toiset toimivat täysin Steinerin oppien mukaisesti saadakseen viineilleen Demeter-sertifikaatin, kun taas toiset viljelijät ottavat opeista vain viljelyperusteet mutta eivät hae sertifikaattia, eli he jättävät hieman kyseenalaisemmat ja epätieteellisemmät menetelmät niistä innostuneille.

Maisteluun oltiin haluttu tuoda biodynyshamppikseen perspektiiviä, joten viinin tuottaneelta Bourgeois-Diazilta oli esittelyssä talon valkoiset kuohuviinit sekä biodynaamisesti että tavallisesti viljellyiltä tarhoilta yhtäaikaa. Nyt arvosteltavana oleva BD Extra Brut on tavallisin menetelmin viljelty, mutta samalla viimeinen laatuaan, sillä Bourgeois-Diaz siirtyi aloitti vuonna 2010 viljelemään osaa tarhoistaan biodynaamisesti ja vuodesta 2013 eteenpäin talon koko tuotanto on ollut biodynyä.

Bourgeois-Diazin viinitalo sijaitsee aivan Champagnen viinialueen läntisimmällä rajalla, Crouttes-sur-Marnen kylässä. Marnen laakso, jossa tämä kyläkin sijaitsee, on erityisen kuuluisa runsaista ja kypsistä, pääasiassa punaisista rypäleistä valmistetuista kuohuviineistään – alueen viinitarhat sijaitsevat lähinnä etelään viettävillä rinteillä, mikä edesauttaa punaisia rypäleitä saavuttamaan hyvin riittävän kypsyyden, mikä ei viileinä vuosikertoina ole aina itsestäänselvyys verrattain pohjoisessa sijaitsevalla Champagnen alueella.

BD Extra Brut on alueelle ominaiseen tyyliin punaviinivoittoinen – seasta löytyy vain 10% valkoista Chardonnayta – ja nimensä mukaisesti sokeria viinistä löytyy varsin vähän; vain 5 g/l. Talo käyttää ja kypsyttää viininsä sekä teräksessä että vanhassa tammessa ja sakkakypsyminen pullossa on aina vähintään 27 kuukautta; parhaimpien viinien tapauksessa yli kaksinkertaisesti, jopa 60 kuukautta. Vuosikerran 2011 perusviiniä on viinissä vain 60%; vuosikerran 2010 reserve-viiniä siis löytyy lopputuotteesta jopa 40%.

Väriltään viini on vaaleahkon kellertävä ja suht neutraali.

Tuoksultaan viini on viileä, tuoreen sitruksinen, yrttinen, kuiva ja teräksinen. Seassa kuitenkin tuntuu myös kevyellä otteella kypsempää hedelmäisyyttä ja sakkakypsytyksen tuomaa, hentoa hiivaisuutta.

Maussa tuntuu kypsää sitruksisuutta, kevyttä mausteisuutta, hentoa autolyysin paahteisuutta ja melko tuntuvaa mineraalisuutta. Mousse on tasainen ja pienikokoinen, kestoltaan keskipitkä. Kokonaisuus on tasapainoinen ja maukas, mutta loppupeleissä suht yllätyksetön. Viinin extra brut -tason sokerimäärä kuitenkaan ei missään vaiheessa tunnu liian vähäiseltä, vaan homma pysyy varsin mukavasti paketissa.

Viinin hyvin vähäinen jäännössokeri korostuu vasta kirpakanpuoleisessa jälkimaussa, joka jättää suuhun lähinnä sitruunavetoisesta hedelmäisyyttä, mineraalia ja hapokkaankirpeää viheromenaisuutta. Itse maut katoavat kieleltä melko ketterästi, mutta hyvin napakka, suutapuhdistavan mineraalinen jälkivaikutelma tuntuu pitkään.

Bourgeois-Diazin BD Extra Brut on varsin pätevä yleisshamppis aperitiiviksi tai arkisemmaksi kevyiden ruokien kumppaniksi, mutta loppupeleissä viinistä löytyy hyvin vähän mielenkiintoa – viinin erottaa aidoksi shamppanjaksi lähinnä sen tuntuvan mineraalisuuden ja hyvän rakenteen osalta.

Toisaalta viini on varsin edullinen esitys ja kokonaisuus nokittaa helposti Alkon alle kolmenkympin shamppisten kategoriaa tuntuvan hapokkuuden ja hyvin matalan jäännössokerin tuomalla, laserintarkalla fokuksella. Suuria makuelämyksiä viiniltä on BD:ltä turha odottaa, mutta sen viini toimittaa ongelmitta yleiskäyttöisen ja ihastuttavan freesin arkishamppiksen virkaa.

Lyhyesti: Simppeli mutta rakenteikas ja napakka melkein-Blanc-de-Noirs-Extra Brut , jonka hyvin matala jäännössokeri ei tee itsestään isoa numeroa, vaan kokonaisuus pysyy alusta loppuun mukavan tasapainoisena ja miellyttävällä tavalla helpostilähestyttävänä.

Arvio: Miellyttävä – varsin kelpo perusshamppis. Ei tarjoa tavanomaisiin kuohuviineihin nähden kovinkaan kummoisesti eroavaa makumaailmaa, mutta viinin rakenne ja tuntuva mineraalisuus tekevät siitä jo selkeästi Champagnen edustajan. Näppärä perustason Extra Brut.

Hinnan (29,50e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

30.5.14

Taylor's 10 Year Old Tawny Port

http://www.alko.fi/tuotteet/334517/
Taylor's 10 Year Old Tawny Port
  • Valmistaja: Taylor Fladgate
  • Tyyppi: Väkevöity viini, Portviini, Tawny Port
  • Maa: Portugali
  • Alue: Douro
  • Rypäleet: Port blend
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 27,90e (Marraskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 27,90e (Toukokuu 2014, Alko)

Jos Alkon hyllyiltä pitäisi napata mukaan joku kelpo Port lähiaikoina siemailtavaksi, olisi Taylor'sin 10yo Tawny varsin vahvoilla: se ei ole vielä yhtä hinnakas kuin arvostetut Vintage Portit; kypsytysmerkityt Tawnyt (esim tämä 10yo) tarjoavat jo oikeasti varsin mukavaa, moniulotteista herkkua verrattuina hieman edullisempiin perus-Tawnyihin; ja pullot pysyvät vielä korkkaamisen jälkeen helposti hyvässä kunnossa useita päiviä, jopa viikkoja – siinä missä punaiset Portit helposti kuolevat jo muutamassa päivässä, korkeintaan viikossa.

Tawnyt ovat Portviinejä, joiden annetaan kypsyä tammitynnyreissä hapen kanssa kosketuksissa. Tämä happikontakti sekä tuo viinille sen värin – ajan kanssa läpinäkymättömästä, sinipunaisesta väristä tulee vaaleampi, ruskeampi ja läpinäkyvämpi – ja persoonallisen, pähkinäisen aromimaailman. Todellisyydessa kypsytysmerkityt Tawnyt eivät ole kypsytetty juuri niin kauan kuin etiketti kertoo, vaan ne ovat sekoitteita useista eri vuosien Tawnyista, joista sekoitetaan keskimäärin kypsytysmerkityn iän merkitsemän tyylinen sekoite. Juuri tasan tietyn ikäiset Tawnyt tunnetaan nimella Colheita ja niiden etiketissä lukee se vuosikerta, jolta rypäleet ovat korjattu.

Happikontaktinsa vuoksi Tawnyt eivät juurikaan kehity enää pullossa – viinin tammessa viettämä ikä määrittää sen kehittymisasteen, joka pysähtyy lähes täysin kun viini pullotetaan. Toki pientä kehittymistä pullossa edelleen tapahtuu, mutta tämä on erittäin pientä verrattuna esimerkiksi Vintage Porteihin, joita usein on lähes pakko kypsyttää vähintään vuosikymmenen verran pullossa ennen korkkaamista. Tawny Portit ovat tarkoitettu siis ensisijaisesti heti korkattaviksi, niiden kypsytysajasta riippumatta.
Väriltään Taylor's 10yo on vielä melko tumma, sävyltään tiilenpunertavan ja kuparisenruskean välimaastossa – näkee selvästi, ettei viinin keskimäärin 10 vuoden ikä ole onnistunut riisumaan viiniä täysin sen nuorekkaan punertavasta sävystä – tai sitten sekoitteessa on käytetty myös varsin nuoria viinejä tuomaan viiniin hedelmäisempiä piirteitä.

Tuoksussa tuntuu kyllä vuosia tammessa vietetyn ajan tuomaa suklaisuutta, mutta kokonaisuudessa tuntuu varsin hyvin vielä varsin nuorekkaat, hedelmäiset piirteet: rusinaa, punertavaa hedelmää, makeaa cocktailkirsikkaa, viikunaa ja taatelia. Tawnyksi Taylor's 10yo:lla on yllättävän raikas tuoksu.

Pidempään tynnyrissä makoilleihin Tawnyihin verrattuna Taylor'sin nuorikko ei ole niin runsas, mutta silti mukavan vivahteikas ja hienostunut. Makea makumaailma esittää perinteistä Tawnyjen näytelmää: rusinaa, viikunaa, moniulotteista mausteisuutta ja kaakaota; seasta kuitenkin erottuu myös kevyesti pähkinärouhetta, ujosti nuorekasta ja mehukasta punaista marjaa ja mandariinivetoista sitruksisuutta. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen ja korkean alkoholin myötä myös suht tulinen, mutta viini on myöskin kohtalaisen hapokas – ja siksi yllättävänkin freesi – ja aromimaailmaltaan harmoninen.

Jälkimaku on tuntuvasta alkoholista johtuen todella tulinen, mutta myöskin erittäin kompleksinen ja pitkä. Kielelle jää viinin hedelmäisempien piirteiden, oksidoituneiden vivahteiden ja pitkän tammikypsytyksen luoma kombo, jossa päällimmäisenä tuntuu kinuskia, kypsää sitrusta ja rusinaisuutta, mutta jonka alta voi myös erottaa joulumausteisia, kevyen suklaisia, hillityn madeirisoituneita ja hennon karvasmantelisia piirteitä. Suuhun jää makea, tuntuvan lämmin, mehukas ja moniulotteisena viipyilevä jälkivaikutelma.

Taylor'sin 10yo Tawny on tyylissään vielä varsin nuorekas – tätä osoittavat sekä viinin tumma, vielä punertavansävyinen väri ja melko selkeänä tuntuvat, hedelmäiset piirteet – mutta valovuosia simppleleiden tusina-Tawnyjen edellä. Viini toimii oivana jälkiruokana aivan sellaisenaan, mutta se yhdistyy helposti hyvin monenlaisiin jälkiruokiin, alkaen arkisista letuista tai vohveleista aina hienostuneisiin leipomuksiin ja vivahteikkaisiin juustoihin.

Iso Port-pullo on pienelle porukalle varmasti turhan suuri pala kerralla nautiskeltavaksi, mutta onneksi hyvä Tawny kestää jääkaapissa säilyteltynä kunnossa kuukauden, runsaimmat useampiakin. Eikä se ole temppu eikä mikään mahduttaa useampia lettukestejä yhden kuukauden sisään! Tällaisella herkulla kun saa helposti arkisetkin pannarinpaistamiset tuntumaan jo useamman piirun juhlavammilta.

Lyhyesti: Varsin nuorekas ja hedelmävetoinen, mutta ihastuttavan tasapainoinen, moniulotteinen ja harmoninen Tawny Port.

Arvio: Erittäin hyvä – klassisen tyylikäs Tawny Port, josta löytyy hienossa balanssissa sekä tammitynnyrikypsytyksen vivahteikkuutta että nuorekasta hedelmäisyyttä ja raikkautta.

Hinnan (27,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

29.5.14

Éric Texier Adèle Côtes du Rhône Blanc 2012

Éric Texier Adèle Côtes du Rhône Blanc 2012
  • Valmistaja: Éric Texier
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Côtes du Rhône
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Etelä-Rhône
  • Rypäleet: Clairette Blanche (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 7,50e (Marraskuu 2013, Viiniravintola Latva, Helsinki)
  • Hinta nyt: 15,20e (Toukokuu 2014, Viinitie)

Ranskalainen Éric Texier on mielenkiintoinen herra. Hän hylkäsi uran ydinvoimainsinöörinä, opiskeli viininvalmistusta ja ryhtyi viljelemään omia viinejään. Mielenkiintoisesti hän ei ryhtynyt viljelemään yhdellä spesifillä alueella, kuten usein pientuottajat tekevät, vaan hankki tarhoja ympäri Rhônen laaksoa, niin suurelta Etelä-Rhônen viinialueelta, kuin pienemmältä ja korkeaa arvostusta nauttivalta Pohjois-Rhônen alueelta. Lisäksi hän viljelee myös Mâconnais'n alueella, joka sijaitsee Etelä-Burgundissa, jonkin verran Rhônen pohjoispuolella.

Texier pyrkii valmistamaan viininsä niin, että ne tuovat esille hänen maaperää ja viinien alkuperää ilmaisevan tyyliä, ei kuluttajia kosiskelevan hedelmävetoista tyyliä. Tähän hän pyrkii käsittelemällä sekä köynnöksiä ja rypäleitä että viiniksi käyvää rypälemehua niin vähän kuin mahdollista: tarhoja viljellään täysin luonnonmukaisesti ilman synteettisiä lannoitteita tai torjunta-aineita ja esimerkiksi uutta tammea käytetään mahdollisimman vähän.

Lemppariviinibaarissani Latvassa viime loppusyksystä bongaamani Adèle on Texierin valkoinen Côtes du Rhône -viini, mutta varsin persoonallisella twistillä; Etelä-Rhône on perinteisesti ollut erittäin punaviinivoittoista aluetta ja ne harvat valkoviinit, jota alueella valmistetaan, ovat tyypillisesti useiden rypäleiden sekoitteita. Texier on sen sijaan päättänyt tapansa mukaisesti uida vastavirtaan ja valmistaa valkoviinin kokonaan Clairette Blanche -lajikkeesta, joka tunnetaan lähinnä matalasta hapokkuudestaan ja alttiudestaan hapettua. Rypäleestä saa irti runsasta hedelmäisyyttä, mutta se yleensä kaipaa muita lajikkeita tuomaan kokonaisuuteen ryhtiä ja hapokkuutta. (Yleisesti tämän viinin väitetään olevan satapinnainen Clairette, mutta yksi sivusto väittää viinin olevan 80% Clairette + 20% Marsanne. Tähän on paha sanoa juuta tai jaata, sillä viiniä ei löydy Texierin omilta sivuilta!) Tämä viini on kuitenkin tietojeni mukaan käytetty ilman rikkilisäystä sementtisammiossa, minkä jälkeen sitä on kypsytetty 7 kuukautta tammessa.

Viinillä on kohtalaisen syvä, kellervään taittuva väri. Selkeästi intensiivisempää tavaraa mitä valkoviinit yleensä ovat.

Lasista kohoaa hieman hillitty mutta siitä huolimatta ilmaisuvoimainen tuoksu, jossa tuntuu viileä, mutta ylikypsä, ja jopa käynyt trooppinen hedelmä – persikka etunenässä – joka yhdistyy hieman hämmentäviin, harvemmin valkoviineissä tavattuihin aromeihin: Piemonten punaviinisyyteen, hennohkoon petroliin ja kevyeen maamaisuuteen. Kulmakarvat rupeavat verkkaisesti kohoamaan tässä vaiheessa.

Maku toistaa tuoksun persoonallisia piirteitä varsin uskollisesti ja on melkeinpä pakko tarkistaa että sitä siemailee viiniä oikeasta lasista – sen verran makumaailmasta löytyy piemontelaiset viinit mieleen tuovaa kirsikkaisuutta! Seassa tuntuu myös toki valkoviinillisempiä piirteitä, käynyttä trooppisempaa hedelmää ja eteläisen Rhônen viineille tyypillistä mantelisuutta ja marsipaania. Kokonaisuutena viini kulkee kuin jonkinlainen makujen vuoristorata, tarjoten aluksi kypsänmehevää sitruksisuutta ja selkeämpää valkoviinisyyttä, sitten persoonallisempaa, eteläisen Rhônen viineille ominaista marsipaanisuutta, sitten punaviiniä ja lopuksi kevyen karvaasti nipistelevää mineraalia ja kevyttä mausteisuutta. Suutuntumaltaan viini on runsas ja täyteläinen, mutta se ei onnistu kompastumaan Clairetten sudenkuoppiin, vaan pysyy loppuun asti mukavan hapokkaana ja ryhdikkäänä.

Jälkimaku on mineraalinen, raikkaan omenainen, hennon yrttinen, sitruksinen ja vain enää kevyesti punertavaan taittuva. Lisäksi loppuliukua kohti nousee kenties kevyesti tammeen taittuva juonne samalla kun alkoholi tekee loppuun nielua aavistuksen lämmittävän loppusilauksen.

Adèle on todella sekava viini, josta ei aluksi oikein tiedä onko se punainen vai valkoinen. Tuo italopunaviinit mieleen tuova marjainen hedelmäisyys kyllä hiipuu viinin avautuessa, muttei täysin. Viinistä jää todella hämmentynyt fiilis joka siemauksella, mikä vain kannustaa ottamaan uutta maistiaista. Tämä on siis Texieriin taattuun tyyliin todella ihastuttava viini täynnä luonnetta ja yllätyksiä – siis yksinkertaisesti huippukamaa! Balanssi on kohdillaan just eikä melkein ja makumaailma on persoonallisesta twististään huolimatta kaikin puolin herkullinen.

Vaikka viinissä on rakennetta ja hedelmää, lienee se Clairette Blanche -viinien tyyliin parempi tapaus nuorena juotavaksi kuin kypsyttelyyn hankittavaksi. Tällaisena Adèle on kuitenkin vallan mainio, persoonallinen ja mukavalla tavalla yllätyksellinen Clairette Blanche -viini. Mukavaa kun on olemassa tällaisia visionäärejä, jotka uskaltavat kokeilla ja rikkoa perinteitä näin korkealaatuisin lopputuloksin!

Lyhyesti: Sekoiteviinien hallitsemassa Etelä-Rhônessa harvinainen lajikeviini Clairette Blanchesta. Viinillä on hyvin persoonallinen, rehellisesti hämmentävän punaviininen tuoksu- ja makumaailma, mutta kokonaisuus on kuitenkin varsin herkullinen ja mukavan rakenteikas.

Arvio: Erinomainen – todella jännittävä, tasapainoinen ja erittäin luonteikas valkoinen Côtes du Rhône jo totuttuun tapaan hurmaavia viinejä tuottavalta Éric Texieriltä.

Hinnan (7,50e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen on oikein kelvollisen hintainen, suositteluni!
Hinnan (15,20e) ja laadun suhde: Erinomainen – vielä kun saisi Alkosta samalla hinnalla!

28.5.14

Anchor Brekle's Brown

http://www.alko.fi/tuotteet/749714/
Anchor Brekle's Brown
  • Valmistaja: Anchor Brewing Company
  • Tyyppi: Olut, Ale, Brown Ale
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, San Francisco
  • Maltaat: Cara-, München-, Pale-
  • Humala: Citra
  • Koko: 0,355
  • Hinta ostohetkellä: 3,99e (Marraskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 4,17e (Toukokuu 2014, Alko)

Alun perin jo vuonna 1896 alkunsa saanut Anchor Brewing Company on yksi Yhdysvaltojen merkittävimmistä panimoista. Panimo toimi menestyksekkäästi aina 1950-luvulle, jolloin kevyiden lagereiden suosio pisti lapun monen pienpanimon luukulle ja panimo lopulta lopetti toimintansa vunna 1959. Panimo toimi vielä hetkellisesti vuosina 1960-1965 uusien omistajien alla, mutta he eivät hallinneet oluenvalmistusta ja panimo tuli kyseenalaisesti tunnetuksi heikkolaatuisista oluistaan. Lopulta vuonna 1965 Frederick "Fritz" Maytag osti panimon ja onnistui kääntämään sen pitkään jatkuneen syöksykierteen takaisin nousuun. Maytagin alaisuudessa Anchorin panimosta tuli jälleen tunnettu laadukkaiden oluiden tuottajana ja panimo myös onnistui tuomaan Barley Wine -oluttyylin Yhdysvaltoihin, mahdollisesti jopa pelastaen kyseisen oluttyylin sukupuuttoon kuolemiselta. Maytag lopulta myi panimon eteenpäin vuonna 2010, mutta se on edelleen yksityisessä omistuksessa ja uusien omistajien suunnitelmissa on pitää Anchor edelleen craft beer -panimona.

Viime vuonna Alkon valikoima laajeni Anchorin oluiden osalta peräti 100%! Saimme nimittäin panimon perusoluen, Anchor Liberty Alen, ohelle vuonna 2010 lanseeratun Breckle's Brownin – panimon näkemyksen brown ale -oluttyylistä. Olut saa nimensä Gottlieb Brekleltä; 1850-luvulla Saksasta Kaliforniaan saapuneelta kullankaivajalta, joka perusti vuonna 1871 panimon, joka 25 vuotta myöhemmin kehittyisi Anchor Brewing Companyksi.

Oluella on kaunis, voimakkaasti punertavan kuparinruskea väri. Päälle kohoaa kohtalaisen pitkäkestoinen, kermanvärinen ja erittäin tiivis vaahto.

Tuoksu ei ole järin suurikokoinen tai voimakas, mutta sen sijaan se on miellyttävä ja vivahteikas: kukkeutta, kermatoffeeta, kevyttä tummapaahtoista kahvia ja hentoa, punertavaa metsämarjaisuutta.

Aavistuksen makeaan taittuva maku on suutuntumaltaan keskitäyteläinen ja maultaan mukavan aromikas. Kielellä pyörii sekä karamellista että hieman tummemman paahteista maltaisuutta, ohraleipää, kevyttä sitruksisuutta, hentoa pähkinäisyyttä ja tuoksua tuntuvampaa marjaisuutta. Hiilihappoisuuden osalta olut on hento ja pehmeä. Oluen pehmeä suutuntuma jää kuitenkin hieman ohueksi, vetiseksi ja ponnettomaksi ja sen myötä makuprofiili jää kaikesta sen aromikkuudesta huolimatta turhankin suoraviivaiseksi.

Jälkimaussa tuntuu maanläheistä ohraleipäisyyttä, kevyttä mausteisuutta, rouhittuja maltaita ja hentoa marjaisuutta. Lyhyeksi jäävä jälkivaikutelma on keskimaun tapaan hieman vetinen eivätkä katkerot (30 EBU) tunnu juuri ollenkaan.

Brekle's Brown on kaikin puolin miellyttävä ja helppo, mutta samalla hieman vaatimaton ja ohkaisen oloinen brown ale, jonka tuoksu lupaa enemmän mitä maku lopulta lunastaa. Mausta siis löytyy varsin runsaasti erilaisia sävyjä, mutta itse kaipaisin brown alelta tuhdimpaa suutuntumaa ja intensiivisempää makumaailmaa, jotta oluen makea maltaisuus ja vivahteikas makumaailma lunastaisi paikkansa. Se on kyllä hyvä, ettei oluen 6% alkoholia pääse tuntumaan, mutta itse olisin sokkona veikannut olutta maitokauppavahvuiseksi sen turhankin vaatimattoman bodyn takia.

Kenties kesäkuumalla nautittu, jääkaappikylmä Brekle's Brown toimii kepeytensä osalta paremmin kuin tällä kertaa nauttimishetkellä (pimeänä, marraskuisena iltana). Yleensä meikäläinen mieltää brown alet enemmän kylmemmän vuodenpuolikkaan oluiksi, mutta toisaalta ne ovatkin usein tätä hieman tukevampia ja lämmittävämpiä oluita. Brekle's Brown lienee kevyt ja freesi brown ale, joka on suunniteltu sopimaan paremmin Kalifornian aurinkoon kuin Suomen syystalveen? No, kesä on tuloillaan, joten ehkä tässä pääsee katsomaan toimisiko BB paremmin hellesäässä!

Lyhyesti: Vivahteikas ja tyylikäs brown ale, jonka heikkoudeksi paljastuu melko ohkaiseksi jäävä, jopa vetisen kevyt suutuntuma ja intensiteetin puute. Tukevammalla maltaisuudella ja hieman purevammalla humaloinnilla tämä olisi voinut olla varsin tasapainoinen esitys, mutta nyt oluen rakenne tuntuu jääneen turhan pahasti lapsipuolen asemaan.

Arvio: OK – kepeäksi aleksi BB on miellyttävän vivahteikas ja aromaattinen tapaus, mutta omat mieltymykseni tämmöisissä hieman makeamman maltaisissa oluissa ovat tuhdimmassa suunnassa. Viivan alle jää jää arvosanaksi laimean positiivinen "ihan ok".

Hinnan (4,17e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

27.5.14

Piollot Rosé Extra Brut 2006

Piollot Rosé Extra Brut Millésime 2006
  • Valmistaja: Champagne Piollot Pére & Fils
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne, Aube, Côte des Bar
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 50,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Cuvée Champagne Clubin pientuottajashamppismaistelussa esiteltiin aluksi talon katalogista löytyvät eri pääviinityylit, joista nyt olemme päässeet rosé de saignée -tyyliin. Kuten jo viime postauksessani mainitsin, hieman ristiriitaisesti Champagnessa tämä saignée-menetelmä ei tarkoita perinteistä roséeviinien valmistuksessa saignée-menetelmää, jossa vasta vähän kuorista väriä saanutta, roséen väristä viiniä otetaan syrjään, jotta loppuviini saisi kuorista tummemman ja intensiivisemmän värin. Champagnessa rosé de saignée tarkoittaa yksinkertaisesti perinteisellä maseraatiomenetelmällä valmistettua viiniä – viinin annetaan olla kosketuksissa punaisten rypäleiden kuorien kanssa jonkin aikaa käymistä ennen tai sen aikana.

Viinin tuottanut Champagne Piollot sijaitsee Côte de l'Aubessa, aivan Champagnen viinialueen kaakkoisrajalla, mitä pidetään yhtenä Champagnen tuntemattomana ja unohdettuna alueena. Tämä alue muistetaan lähinnä ns. Champagnen mellakoista, jotka syntyivät kun Champagnen AOC-appellaatiota oltiin luomassa kuohuviinien alkuperän suojaksi ja etäistä Auben aluetta oltiin jättämässä tämän kuuluisan alueen ulkopuolelle – olihan Auben viinialueet lähempänä Burgundiin kuuluvaa Chablis'n aluetta kuin muuta Champagnen kuohuviinialuetta. Lopulta Aube kuitenkin otettiin mukaan appellaatioon, mutta sillä hinnalla että keskeisimmät Champagnen kylät saivat oman Grand Cru -luokituksen, näiden lähellä sijaitsevat kylät ja alueet Premier Cru -luokituksen, eikä Aube mitään.

Vaikka Piollot'n tarhat eivät sijaitsekaan Champagnen keskeisimmillä alueilla, tuottaa tämä, jo 5. sukupolvessa toimiva talo muuten mielenkiintoisella otteella viinejä: vain talon omia, luonnonmukaisia lannoitteita käytetään; myrkkyjä tarhoilla ei käytetä lainkaan; hiivoina käytetään rypäleiden omia luonnonhiivoja; roséet valmistetaan vain maseraatiomenetelmällä, ei sekoittamalla; teräksen ja modernien laitteiden sijaan suositaan tammea ja perinteisiä laitteita. Lisäksi viinitalo on tällä hetkellä siirtymässä biodynaamiseen viljelyyn pohjautuvaan luomuviljelyyn. Omalla nimellään Piollot on tuottanut viinejä vasta vuodesta 1986; tätä aiemmin rypäleet ovat myyty muille viinitaloille. Vuosituotanto on varsin pientä, sillä vuosittainen tuotanto on n. 40-50,000 pulloa, vuosikerrasta riippuen.

Jestas kun tämä kuohuva on punaista! Siis oikeasti. Punaista punaista. Tämä on punaisempaa kuin melkeinpä mikään vastaani tullut roséeviini. Viini on väriltään Pinot Noirin tyyliin läpinäkyvä, mutta syvässä, intensiivisen rubiininpunaisessa sävyssä ei kyllä ole juuri mitään roséeta. Selitys löytynee siitä, että yleensä hailakanoransseista keskisyvän pinkkeihin roséihin mieltyneessä Champagnessa on perinteisesti uutettu rypäleiden kuoria n. 6-48 tuntia viinissä, riippuen halutun viinin syvyydestä ja sadon rypäleiden värin intensiteetistä. Piollot sen sijaan kertoo antavamsa punaisten rypäleiden kuorien maseroitua viinin seassa peräti 5-6 päivän ajan! Tämä on siis jo selvästi enemmän kuin jopa tavallisilla, ei-kuplivilla roséeviineillä.

Tuoksultaan viini on muhkea ja intensiivinen. Ensimmäiseksi lasista kohoaa makeaa kirsikkamarmeladia ja Pinot Noirille tyypillistä, maamaista mausteisuutta. Niiden alta rupeaa erottumaan hennon sinertäviä sävyjä ja hentoa vaniljankukkaisuutta. Avautuessaan viini rupeaa ilmentämään selvemmin valmistuksessa käytettyä tammea, joka tuo kokonaisuuteen hentoa suklaata ja häivähdyksen toffeeta, jotka hengittelyn myötä rupeavat saamaan jatkuvasti enemmän preesensiä.

Maultaan viini on intensiivinen, runsas ja moniulotteisen marjainen. Päällimmäisenä vivahteina viinissä tuntuu varsin kypsä, tumma kirsikkaisuus, vadelmaisuus ja tietyllä tavalla lihaisa umamisuus. Viinin matala dosage (3 g/l) pitää kokonaisuuden kuitenkin erittäin freesinä ja napakkana, minkä vuoksi kypsän marjaisuuden rinnalta löytyy myös kirpeämpiä karhunvatukan ja hapankirsikan sävyjä. Taustalla tuntuu pippurista mausteisuutta, portugalilaiset punaviinit mieleen tuovaa luonteikasta kukkeaa parfyymisyyttä, kevyesti iän tuomaa punaviinien nahkaisuutta ja hennolla otteella bitterisen suklaista tammea. Viinillä on shamppanjaksi melko massiivinen olemus, mutta viinin melko tuntuva hapokkuus ja suht pienikokoinen mutta rapsakka, tasainen ja kestävä mousse pitävät paketin ongelmitta kasassa.

Jälkimaku ei jää ollenkaan erittäin runsaan keskimaun varjoon, vaan suuhun jää intensiivinen ja mehevä jälkimaku, jossa tuntuu kypsää kirsikkaisuutta, maustepippurista mausteisuutta, umamisuutta, hentoa tammen puisevuutta ja marjaisuutta, joka on kuin karhunvatukkahilloa, mutta rutikuivaa. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on todella pitkä, erittäin moniulotteinen ja shamppisten kontekstissa suorastaan älytön.

Yleensä roséeshamppikset eivät ole meikäläisen juttu ja todella tuhdit, tammiset viinit ovat vielä vähemmän sellaisia. Tästä huolimatta Piollot'n rosé onnistui pamauttamaan meikäläisen kohdalla varsinaisen jackpotin! Ehkä tämä johtuu siitä, että tätä ei voi kutsua roséeviiniksi kuin nimeltä – tämä on enemmänkin taidolla ja näkemyksellä sorvattu, mukavasti jo ikää saanut Burgundin Pinot Noir shamppiksen kuplilla! Tätä on melkeinpä mahdotonta lähteä rinnastamaan mihinkään aikaisemmin maistamaani kuohuviiniin, mutta vaikka viiniä voisikin johonkin verrata, vaikuttaisi se silti olevan sen kaliiperin tuotos, että haastajia voisi olla vaikeaa löytää.

Piollot Rosé 2006 on tosiaan todella massiivinen tapaus ja tammeakin erottuu taustalta hieman, vaikkakin varsin sopusuhtaisesti, mutta tästä huolimatta viinillä on myös aivan uskomaton balanssi ja vakuuttava rakenne – suuresta koostaan huolimatta se ei läsähdä kasaan, vaan se pysyy varsin napakkana ja vaikuttavana alusta loppuun. Jos joku kuohuviini pitäisi pistää punaisen lihan kumppaniksi, se olisi ehdottomasti tämä.

Lyhyesti: Todella massiivinen, roteva, punaisen viinillinen, umaminen ja kevyen tamminen "roséeviini", joka on enemmänkin punainen burgunderi kuin mikään roséeshamppis.

Arvio: Täydellinen – ei tämä mikään kepeä hienostelukupliva ole, joten jos tammi tai runsas konsentraatio aiheuttaa näppyjä, on tämä varmasti kaikkea muuta kuin miellyttävä tapaus. Sen sijaan jos tuhatkertaisella vaikuttavuuskertoimella varustettu rakenteikas, rutikuiva punainen shamppanja houkuttaa, on tämä viini aivan omassa luokassaan.

Hinnan (50,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

26.5.14

Marguet Rosé Grand Cru

Marguet Rosé Grand Cru
  • Valmistaja: Marguet Pére & Fils
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Grand Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne
  • Rypäleet: Chardonnay (58%), Pinot Noir (42%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviontihetkellä: 50,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Cuvée Champagne Clubin pientuottajamaistelu aloitettiin esittelemällä kyseisen liikkeen eri perusviinityylit. NV-shamppiksen, Blanc de Blancsin ja Blanc de Noirin jälkeen oli roséeshamppisten vuoro. Ensimmäisenä esiteltiin rosé d'assemblage -menetelmällä valmistettu Marguet Rosé.

Normaalisti roséeviinejä valmistetaan kahdella tavalla: maseraatiomenetelmällä, jossa punaisten rypäleiden kuorien annetaan hyvin lyhyen ajan olla kosketuksissa (maseroitua) viinin kanssa; tai saignée-menetelmällä ("verenvuodatuksella"), jolloin rosée on punaviinin valmistuksen oheistuote – tässä menetelmässä vastapuristetusta, vasta hyvin kevyesti väriä saaneesta punaviinimehusta otetaan roséeksi menevä osa syrjään, jolloin rypäleidenkuorien ja jäljelläolevan viinin suhde kasvaa ja näin saadaan syvemmän väristä, intensiivisempää punaviiniä.

Champagnessa meininki on toisenlainen: tällä alueella nimittäin merkittävä osa roséekuohuvasta tehdään nimittäin sekoittamalla punaviiniä valkoisen kuohuviinin sekaan (rosé d'assemblage; "koottu rosée"). Tämä menetelmä on kielletty koko EU:n alueella, mutta Champagne sai kieltoon omaa aluettaan koskevan poikkeuksen pidettyään tarpeeksi meteliä perinteisen menetelmänsä puolesta kun lakia sorvattiin. Perinteistä saignée-menetelmää ei Champagnessa käytetä, sillä alueella valmistetaan vain minimaalisia määriä punaviiniä. Sen sijaan maseraatiomenetelmää käytetään alueella jonkin verran, joskaan se ei ole kovinkaan suosittu – tällä menetelmällä on nimittäin melko vaikeaa tuottaa vuodesta toiseen tasalaatuista viiniä. Hieman erikoisesti ja varmasti hämmennystä aiheuttavasti maseraatiomenetelmällä valmistetut viinit tunnetaan Champagnessa nimellä rosé de saignée.

Tämän viinin tuottanut talo on vuonna 1875 perustettu Marguet Pére et Fils, joskin vuoteen 2005 asti nimella Marguet-Bonnerave. Valtaosa viinitalon rypäleistä tulee talon omilta, lähinnä Grand- ja Premier Cru -tasoisilta tarhoilta, joskin talo myös tarvittaessa ostaa tutuilta viljelijöiltä rypäleitä.

Marguet'n viinitalo kertoo mitä ihastuttavimmalla tarkkuudella viiniensä etiketeissä viiniensä speksit. Etiketistä voi suoraan lukea, että tämä viini on valmistettu pääosin (87%) vuosikerran 2010 rypäleistä, mutta mukana on 13% reserve-viinejä vuosilta 2004-2009. Rypäleet ovat kerätty Ambonnayn ja Bouzyn kylien Grand Cru -tarhoilta. Viini on pullotettu hiivasakan kanssa pulloon heinäkuussa 2011 ja sakanpoisto on suoritettu lokakuussa 2013. Jäännössokeria viinissä on varsin maltilliset 5,6 g/l ja pulloja on tuotettu yhteensä 21,592 kappaletta. Kertoisivatpa kaikki maailman viinit tähän tyyliin viinin speksejä sen sijaan, että takaetiketissä lukisi "Tämä viini on ihan kiva."

Väriltään viini on kevyen persikanoranssi.

Tuoksu on varsin hillitty ja maltillinen, sekä varsin kirpeän oloinen – mitään mehevää vadelmapommia tämä shamppis ei tarjoile. Lasista kohoaa maltillisesti tuoreita keltaisia hedelmiä, kevyttä mausteisuutta, aavistus briossisuutta ja hennosti hunajaista ja aavistuksen jopa ruusuista kukkaisuutta.

Maultaan tämä rosé on tuhti, persoonallinen ja melko robusti. Runsaanpuoleisessa makumaailmassa tulee vastaan mm. keksimäisiä autolyysin piirteitä, Pinot Noirin mausteisuutta, kypsiä keltaisia hedelmiä ja mehevää omenaisuutta. Nämä adjektiivit vievät yleensä ajatukset muhkeisiin ja kypsiin kupliviin, mutta yleisilmeeltään tämä viini on kaikkea muuta – rapsakan hapokkuutensa ja matalan dosagen ansiosta viini on todella kuiva, kirpeähkö ja hyvin suutasupistava. Mousse on mitä tyylipuhtain hyvän shamppiksen kuohusta: pienikuplainen, kuohkea ja pitkäkestoinen.

Kun napakka, freesi ja kuiva keskimaku väistyy, nousee kielelle selkeästi synkempi, enemmän Pinot Noirin hallitsema aromikkuus, jossa tuntuu kypsää hedelmäisyyttä, keveää mausteisuutta ja jopa hentoa herukkaisuutta. Suuhun jää pitkä, viipyilevä ja rutikuiva jälkivaikutelma.

Yleensä en ole roséeshamppisten ystävä – joskin hiljattain pidetty Essi Avellanin Créme de la Créme in Rosé -maistelu saikin meikäläisen vakuuttuneeksi muutamista huippuroséista. Yleensä roséekuplivat kuitenkin tuntuvat olevan yksiulotteisempia, pehmeämpiä ja marjaisempia kuin niiden valkoiset vastinparit, mikä vähän syö meikäläisen fiiliksiä – viineihin lisätty pieni määrä punaviiniä tuppaa omasta mielestäni syömään viinistä enemmän moniulotteisuutta mitä se tuo lisää.

Sitten ovat nämä hennot, hädin tuskin oranssia punertavammat, uskottavat roséet, joista löytyy runsaasti syvyyttä ja raikkautta ilman hallitsevaa punamarjaisuutta. Marguet'n rosé on vieläpä sellaiseksi harvinaisen vakuuttava ihastuttavan napakalla, fokusoituneella, rutikuivalla ja melko harteikkaallakin ilmaisullaan. Kokonaisuus vaikuttaa todella yleiskäyttöiseltä: mausta löytyy sellaista runsautta, moniulotteisuutta ja raikkautta, että viini on sellaisenaan vallan ihastuttava, mutta kokonaisuus on samalla sen verran rakenteikas ja robusti, ettei se helposti säikähdä tukeviakaan tarjoiluja. Varoituksen sanana, ettei viini kuitenkaan ole ehkä helpoimminlähestyttävä tapaus, sillä viini on varsin harteikas, hapokas ja kaikin puolin rutikuiva.

Lyhyesti: Tuhti, harteikas, moniulotteinen ja rutikuiva roséeshamppanja, joka kyllä on roséeshamppis vain nimeksi – väriltään viini on hennon oranssi, eikä makumaailmastakaan juuri punertavia sävyjä löydy. Eli kyseessä on juurikin jyhkeä roséekupliva meikäläisen makuun!

Arvio: Erinomainen – todella ihastuttava ja vakuuttava esitys, jossa punaviiniä on oikeasti käytetty riittävän vähän sekoittamisvaiheessa: viinin punaiset piirteet eivät peitä mitään alleen, vaan tuovat ainoastaan kokonaisuuteen lisää syvyyttä ja mielenkiintoa.

Hinnan (50,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Diel Goldloch Riesling Großes Gewächs 2007

Diel Dorsheimer Goldloch Riesling Großes Gewächs 2007
  • Valmistaja: Schlossgut Diel
  • Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Großes Gewächs
  • Maa: Saksa
  • Alue: Nahe, Dorsheim
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 34,95e (Elokuu 2012)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Tämä Riesling päätyi pari vuotta sitten haltuuni siskoni Saksan-reissulta; pyysin häntä piipahtamaan jossain paikallisessa viiniliikkeessä ja tuomaan tuliaisiksi jonkun laadukkaan Rieslingin. Kuulemma homma hoitui kysymällä myyjältä jotain mainiota suositusta, ja tämä viini sitten lähi putiikista mukaan.

Viinin tuottaneelta Dieliltä olen aiemminkin maistanut pari Rieslingiä (Pittermänchen Großes Gewächs ja Pittermännchen Spätlese) ja pelkästään niiden perusteella olen ollut valmis nimeämään Dielin ehdottomasti yhdeksi Nahen parhaista tuottajista. Dielin suku on toiminut eri aloilla Nahesta satojen vuosien ajan, mutta viiniä Diel on valmistanut vasta vuodesta 1802, jolloin suku osti Dorsheimista linnan ja sen mukana tulleen viininvalmistamon ja viinitarhat. Tätä nykyä Dieliä luotsaavat saksalaisien viinien profiilia nostanut viinikirjailija Armin Diel ja hänen tyttärensä Caroline. Talo pyrkii toimimaan niin luonnonmukaisesti kuin vain Nahen ilmasto ja vaihtelevat sääolosuhteet sallivat. Viinit käytetään joko vanhoissa tammisammioissa tai betoniastioissa rypäleiden omilla luonnonhiivoilla.

Vaikka talo valmistaa useista eri rypälelajikkeista viinejä, omistaa talo Dorsheimin kylän ympäristöstä useita Großes Gewächs -tasoisia Riesling-tarhoja, joiden viinit ovat niitä, jotka ovat nostaneet Dielin viinitalon nimen saksalaisten viinintuottajien kärkikastiin. Tämä viini on valmistettu Dorsheimin kylän läheisyydessä sijaitsevan, Großes Gewächs -tasoisen Goldloch-tarhan rypäleistä, josta Diel omistaa 5 hehtaaria – huomattavasti enemmän kuin kukaan muu tarhalta palstoja omistava viljelijä. Tämä savisella maaperällä sijaitseva tarha tunnetaan poikkeuksellisen voimakkaita ja vaikuttavia Rieslingejä tuottavana tarhana.

Lasissa viinillä on syvä, intensiivisen keltainen ja melko voimakkaasti vihertävään taittuva, nuorekas väri.

Tuoksu on uskomattoman ihastuttava ja runsas, mutta silti tiukahko: hunajaa, kuivattua ananasta, sitruunankuorta sekä petrolin ja viileän, märän kiven mieleen tuovan mineraalisuuden välimaastoon asettautuvaa eteeristä aromikkuutta. Lisäksi seasta erottuu jopa kiniinisyytenä aistittavaa kirpeyttä ja raakuutta..

GG Goldloch on runsas, jopa suuntäyttävä, muttei millään tavalla täyteläinen. Voimakas maku on aluksi erittäin intensiivinen ja kirpeän hapokas. Kun kieli tottuu viinin runsaan hapokkuuden tuomaan tiukkuuteen, tulee kokonaisuudesta selkeästi mehevämpi; makumaailmasta erottuu hunajaisuutta, kypsää sitruksisuutta, mehevää omenaisuutta ja kivistä mineraalisuutta. Kirpakan ensimaun jälkeen viini siis muuttuu lähes jälkiruokaviinimäiseksi (kuitenkin hyvin kuivana pysyen), kunnes taas palaa kuivan Rieslingin ruotuun, nostaen esiin kevyttä pomeloa, hillittyä mausteisuutta, simpukankuorista mineraalisuutta ja aavistuksen persikkaa ja ananasta. Yleisilmeeltään viini on erittäin eloisa, rakenteikas ja rotevanpuoleinen, mutta intensiivisen hapokkuuden puolesta kokonaisuus on yllättävänkin kepeän tuntuinen suutuntumaltaan.

Kirpeä ja raikas jälkimaku on erittäin mehukas ja moniulotteinen: viinin kadottua suussa pyörii limettivetoista sitruksisuutta, hentoa hunajaisuutta, aavistus mangoa ja muita trooppisempia hedelmiä sekä vivahde mehiläisvahaa. Viinistä jää todella elegantti ja melko pitkään viipyilevä, mutta myös kohtalaisen lämmin jälkivaikutelma.

Jos tässä vaiheessa ei ole tullut vielä selväksi, on Dielin GG Goldloch aivan käsittämätön Riesling. Viinistä löytyy aivan käsittämätön määrä intensiteettiä ja rakennetta, mutta kokonaisuus ei tunnu mitenkään superkonsentroituneelta ja massiiviselta, vaan ennen kaikkea tiukalta. Viinillä ei ole siis missään nimessä suurta bodya; se on vain äärimmäisen jäntevä ja tiukka tapaus, jopa raa'anpuoleinen. Vaikka viini oli ehtinyt saada jo 6 vuotta ikää taakseen, tuntui se silti aivan liian nuorena korkatulta ja olisin voinut aivan huoletta antaa viinille 10-15 vuotta ilman pelkoa siitä, että viini olisi mennyt mihinkään muuhun kuin parempaan suuntaan. Tämmöiset viinit ovat semmoisia, jotka kestävät huoletta jopa vuosikymmeniä.

Viinin sähköisen sähäkkä habitus ja laserintarkka fokus tekevät siitä ehdottomasti ruokaviinin, mutta ruoan on pystyttävä tuomaan riittävästi vastapainoa sille, sillä vaikka GG Goldloch on suutuntumaltaan melko kepeä, on siinä niin käsittämätön määrä intensiteettiä, että se puskee helposti liian kepeiden ruokalajien läpi ja runnoo ne alleen. Esimerkiksi viinin kanssa nautittu feta-pinaattilasagne kyllä onnistui hieman rauhoittamaan viinin vimmattua voimaa, mutta ruoka-viinikokonaisuus pysyi silti melko vahvasti viinivetoisena, ruoan jäätyä selkeästi alakynteen.

Loppukaneetiksi: Suosittelen erittäin lämpimästi hankkimaan viiniä kaappiin, mutta korkkaamaan sellaisen vasta useamman vuoden päästä! Tämä on nimittäin jotakuinkin parasta mahdollista kuivaa Rieslingiä, mutta sellaiseksi viini on vielä melkeinpä raakile. Kärsivällisellä odottelulla viinistä kuitenkin tulee varmasti tulemaan puhdasta kultaa ja timantteja.

Lyhyesti: Vielä todella nuori – jopa raaka – mutta samalla äärimmäisen vaikuttava, intensiivinen, rakenteikas ja loputtoman moniulotteinen Großes Gewächs Riesling. Helposti parasta kuivaa Rieslingiä, mitä saa Nahesta – kenties jopa koko Saksasta!

Arvio: Täydellinen – vaikka viinissä on balanssi vielä hakusessa sen selkeästi liian nuoren ja tiukan rakenteen osalta, on viini jo nyt ehdottomasti sellaista huipputavaraa, joka vie kielen mennessään. Bonuspisteet vielä siitä, että viini ei sorru monien Großes Gewächs Rieslingien supermassiiviseen ja överikonsentroituneeseen meininkiin – tässä on selkeästi haettu balanssia aromien moniulotteisuuden, vaikuttavan rakenteen ja silti elegantin kepeyden välille. Olen myyty.

Hinnan (34,95e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

25.5.14

Amager Sloth APA

http://www.alko.fi/tuotteet/726586/
Amager The Sinner Series Sloth American Pale Ale
  • Valmistaja: Amager Bryghus
  • Tyyppi: Olut, American Pale Ale
  • Maa: Tanska
  • Alue: Sjælland, Kööpenhamina
  • Maltaat: Pilsner
  • Humala: Simcoe
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 6,80e (Toukokuu 2014, Alko)
  • Hinta nyt: 6,80e (Toukokuu 2014, Alko)

Viime vuonna valikoimiin saapunut, kaikin puolin jyhkeä Amager Hr. Frederiksen vakuutti meikäläisen kertaheitolla tämän panimon kötöstyksistä, joten kun Alkon uutuuksissa nökötti kertaostoksena panimon The Sinner Series -sarjan pale ale, Sloth, oli ostopäätös jo käytännössä tehty – piti vain odottaa tuotteen saapumista hyllyille. Siinä menikin sitten pieni tovi, sillä tuote tuli muutaman viikon myöhässä myyntiin, mutta vaikka odottavan aika oli pitkä, ei se ollut täysin sietämätön ja lopuksi olut päätyikin testattavaksi.

Sloth on siis pelkällä jenkkihumala Simcoella humaloitu single hop pale ale, joskin oluen järeät 72 EBU:a katkeroaineita nokittavat helposti monet tavalliset IPA:t ja ihmetyttääkin miksi olut on luokiteltu APA:ksi eikä IPA:ksi. Meikäläisen pullospekseissä vielä kerrotaan oluen olevan erää #805 ja parasta ennen -päivämäärä on vasta 05/2015, joten varsin tuoretta tavaraa pitäisi olla!

Lasissa oluella on hyvin vaalea, hennon vihertävällä sävyllä varustettu kevyen samea, kellanoranssi väri. Rohkeasti lasiin kaatamalla syntyy runsas, kuohkea ja lasin reunoille pitsiä jättävä vaahtohattu.

Lasista kohoaa raikas, aromaattinen ja varsin sitrusvetoinen tuoksu. Seassa tuntuu myös häivähdys trooppisempaa hedelmää, mutta sitrushedelmillä tässä loppupeleissä mennään.

Oluella on melko runsas, mehevä ja suht täyteläinen suutuntuma, mutta makupuoli on pääasiassa kevyesti vaalean maltainen, hennosti makeaa mallasta vihjaileva ja hyvin tuntuvasti greippisen katkera. Greippisen sitruksisuuden ja hillityn vaalean maltaan ohella tuntuu kevyt aavistus pihkaisuutta, mutta muuten makumaailma pysyy melko lineaarisena alusta loppuun. Vaikka olut on varsin rapsakka maultaan, on sen hiilihappoisuus hyvin kevyttä ja vain hennosti nipistelevää – mikä toisaalta on ihan jees, sillä runsaampi hiilihappoisuus olisi vain voinut alleviivata oluen tiukkaa karvautta entisestään.

Jälkimaussa ne vähäisetkin maltaiset sävyt huuhtoutuvat pois ja jäljelle jää vain humaloinnin tuomia aromeja – yrttisyyttä, pihkaa ja ruohoista vihertävyyttä – sekä voimakasta, suutapuhdistavaa greippistä katkeruutta.

Aluksi tuli ihmeteltyä notta mikä ihmeen "Laiskuus" tämä olut oli – tiukan napakka suutuntuma ja ikeniä repivät katkerot eivät ainakaan laiskuutta tuoneet mieleen ööliä lasista lupsutellessa. Selitys löytyi panimon kotisivuilta, missä oluen laiskuuspuoli selitettiin sen ainesosilla: panimo oli halunnut tehdä sessioitavan APA:n ilman sen kummempaa miettimistä oluen reseptiikan puolelta. Yhtä mallasta ja yhtä humalaa, se on siinä.

Sessioitavaksi en kyllä 6% volteilla ja +70 EBU:n katkeroilla (ja n. 7 euron hintalapulla) varustettua pale alea sanoisi, sillä tämmöisen oluen kanssa sessiot jäävät helposti yhteen, korkeintaan kahteen puteliin. Sloth on kyllä ihan kelpo APA, mutta loppupeleissä sen verran suoraviivainen tykittäjä, ettei siitä jää pidemmän päälle mieleen muuta kuin tuntuvat – ehkä muun oluen kanssa jopa hieman epätasapainoiset – katkerot. Sitä siis hörppii varsin mielellään, erityisesti näinä subtrooppisina kevätpäivinä, mutta en kyllä menisi sanomaan että olut olisi varsinaisesti hintansa väärti, edes tässä suuressa puolen litran putelissa.

Lyhyesti: Ihan kelvollinen, mutta melko mutkaton ja piirun verran turhankin reilulla kädellä katkeroitu APA. Varsin juotava, mutta loppupeleissä myös helpostiunohdettava olut.

Arvio: Miellyttävä – Sloth on ihan hyvin tehty perus-APA, mutta olut jättää loppupeleissä hieman kylmäksi, sillä olin odotellut näin myyvällä nimellä varustetusta Amagerin oluesta samanlaista tykittelyä kuin jykevästä Hr. Frederiksenistä.

Hinnan (6,80e) ja laadun suhde: Heikko – olut ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Querciavalle Vigna della Capanna 2011

http://www.alko.fi/tuotteet/904467/
Querciavalle Vigna della Capanna 2011
  • Valmistaja: Agricola Famiglia Losi
  • Tyyppi: Punaviini, IGT Toscana
  • Maa: Italia
  • Alue: Toscana
  • Rypäleet: Sangiovese (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 13,51e (Joulukuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 13,76e (Toukokuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Vuodenvaihteessa tuli ostettua ihan sattuman kaupalla ja mielenkiinnosta lähi-Alkon hyllystä tämmöinen italiaanopunkero arkiviiniksi. Ostoperusteena oli lähinnä kohtuullinen hinta ja tarve arkiviinille – ja viini sitten lähtikin melko nopeasti arkikäyttöön, eli ihan tavallisen lasagnen kumppaniksi.

IGT Toscana -viinit harvemmin ovat olleet juttuni – yleensä edulliset ovat vain uutta maailmaa apinoivia, tylsiä ja persoonattomia tapauksia, jotka eivät mitenkään pärjää vastaaville DOC-viineille, kun taas hinnakkaammat IGT Toscanat ovat jo niin hinnakkaita, ettei niihin tee mieli hassata ropojaan (mukava poikkeus tähän on näiden tyylien väliin sujahtava, Alkosta löytyvä Cabreo il Borgo, joka ei ole aivan tajuttoman hintainen, mutta siltikin varsin tasokas ja mielenkiintoinen esitys).

Viinitalo Losin Querciavalle-sarjaan kuuluva Vigna della Capanna, jota talo mainostaa "tarhaviininä vanhalta viinitarhalta". Todellisuudessa viini tulee talon 4 hehtaarin mittaiselta Vigneto della Capanna -tarhalta, jolla on ikää vain 12 vuotta. Tämä tarha on istutettu talon ikivanhojen, alueen maaperään ja ilmastoon sopeutuneiden Sangiovese-köynnösten klooneilla, joten todellisuudessa viini ei ole kyllä varsinaiselta "vanhalta viinitarhalta". Noohh...

Viininvalmistuksellisesti Vigna della Capanna on ketterä tapaus: reilun parin viikon käymisen ja kuorien uuttamisen jälkeen viinin annetaan kypsyä mukavan lyhyen aikaa – vain kolme kuukautta – tammitynnyreissä. Tämän jälkeen viini pullotetaan, sen annetaan hetken aikaa varttua pullossa ja sitten se isketään markkinoille. Kyseessä on siis varsin basic-tason menetelmä jolla tuotetaan arkiviinejä.

Väriltään viini on keskisyvän ja tasaisen tumman rubiininpunainen. Pullossa on pieni satsi viinikiveä pohjalla, joten viinin siirtäminen varovaisella kädellä karahviin on ihan suositeltava veto.

Tuoksussa kohdataan klassista Toscanaa: makeahkoa kirsikkaa ja hieman kevyemmällä otteella mausteisen kuivaa tammea, joka taipuu niin sikarilaatikkoon kuin tummaan suklaaseen. Taustalla häilyy aavistus parfyymistä kukkeutta.

Maultaan viini on ihastuttavan kuiva ja napakka. Makumaailmaa hallitsevat tiukka hapankirsikkaisuus ja melko voimakaskin pippurinen mausteisuus. Tammi tuntuu taustalla jonkin verran setrisyytenä ja bitterisenä tummana suklaana, mutta sopivan maltillisesti. Suutuntumaltaan viini on miellyttävän keskitäyteläinen, suht freesi ja mukavan hapokas. Seassa tuntuu myös melko kevyttä, mutta suhteellisen nuorekasta ja innokasta tanniinisuutta. Yleisilme on varsin suoraviivainen – viini menee nopsaan startista maaliin – mutta ilahduttavasti myös sitäkin maukkaampi! Avautuessaan viinistä tulee suutuntumaltaan täyteläisempi, mutta myös runsaamman tamminen.

Jälkimaussa tammi tuntuu voimakkaammin aromikkaana puisevuutena, hieman makeampana suklaana ja hennosti konjakkisuuteen taittuvana mausteisuutena. 13,5% alkoholia muistuttaa itsestään hentona, ei erityisemmin häiritsevänä häivähdyksenä lämpöä.

Yleisesti Vigna della Capanna tarjoilee melko pitkälti hieman simppelimpää mutta toimivaa Chianti Classicomaista meininkiä, eli hintaisekseen viini on varsin hyvä esitys. Parhaimmille Chianti Classicoille tämä ei anna juurikaan vastusta, mutta hintaluokassaan Vigna della Capanna on varsin ihastuttava Sangiovese, jolla ei ole juurikaan vastustajia tyylilajissaan Alkon hyllyillä. Sääli, että viiniä saa tilattua tilausvalikoimasta vain 12 pullon laatikoissa, eli jos viiniä haluaa vain yhden kappaleen testiin, pitää erikseen metsästää myymälä, joka sitä pitää hyllyssä.

Kypsyttelyyn viiniä on ihan turha hankkia – tämä viini on hintaansa myöten aivan perustason arkikamaa. Italialaista pastaa tai ihan vain simppeli pizza tulemaan, pullo viileäksi ja lopuksi korkki auki 15-20 minuuttia ennen ruoan saapumista pöytään. Instant Italia!

Lyhyesti: Tämä tapaus palautti uskoni IGT Toscanaan: yleensä tämän appellaation alla myydään vain hinnakkaita ikoni- tai wannabe-ikoniviinejä tai pehmeitä, päällekäyvän hedelmäisiä viinejä, jotka tuovat mieleen uuden maailman, ei Toscanan. Tämä sen sijaan maistuu aidolta, satapinnaiselta Toscanan Sangioveselta! Jes!

Arvio: Erittäin hyvä – suht arkinen ja melko mutkaton tapaus, mutta sellaiseksi ihastuttavan tasapainoinen, ryhdikäs, tasapainoinen ja maukas – sekä ennen kaikkea selvän Sangiovese! Loistava valinta "talon viiniksi".

Hinnan (13,76e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

23.5.14

Pehu-Simonet Blanc de Noirs

Pehu-Simonet Blanc de Noirs Grand Cru
  • Valmistaja: Champagne Pehu Simonet
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Grand Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne, Montagne de Reims, Verzenay
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 49,50e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Kun Cuvée Champagne Clubin pientuottajamaistelussa oltiin esitelty perus-NV-shamppis ja äärettömän freesi Blanc de Blancs, oli loogisesti seuraavana tyylinä vuorossa Blanc de Noirs. Nämä viinit tehdään jommasta kummasta Champagnen sallitusta punaisesta rypäleestä (Pinot Meunier ja Pinot Noir) tai molempia sekoittamalla, mutta viinin ei anneta saada yhtään väriä rypäleiden kuorista, vaan puristettu mehu pidetään värittömänä ohjaamalla se heti omaan käymisastiaansa. Blanc de Noirs on hieman harvinaisempi tyyli kuin alueella suosittu sekoiteshamppanja tai viime aikoina suureen suosioon noussut, vain valkoisista rypäleistä valmistettu Blanc de Blancs, mutta varsinaisesti mistään harvinaisuudesta ei kuitenkaan ole kyse.

Pehu-Simonet on jo 4. sukupolvessa toimiva pienviinitalo, jota luotsaa tätä nykyä herra nimeltä David Pehu. Davidin isoisä myi viinejään Antonin Pehu -nimellä, kun taas nykyinen Pehu-Simonet nimi tuli käyttöön Davidin vanhempien mennessä naimisiin – naimakauppojen mukana nimittäin tuli Davidin äidin puolelta Grand Cru -tasoisia tarhoja Le Mesnil-sur-Ogerista. Muuten talo omistaa tarhoja lähinnä Grand Cru -tasoisen Verzenayn kylän ympäristöstä, mutta myös muista Montagne de Reimsin alueen kylistä talo omistaa yksittäisiä palstoja. Yhteensä talo omistaa n. 8 hehtaaria tarhoja (Pinot Noiria 78%, Chardonnayta 22%), joista vajaa 6 on Grand Cru -tasoisilla alueilla. Näiden tarhojen rypäleistä talo valmistaa kaikki viininsä, kun taas Grand Cru -luokituksen ulkopuoliset rypäleet talo myy alueen suuremmille tuottajille. Talon tyyliin kuuluu mm. malolaktisen käymisen välttäminen, silmiinpistävän värikkäät tai runsaalla kontrastilla varustetut etiketit ja joukosta erottuvat pullot.

Cuvée Clubin maistelussa esitelty – hiekkapuhallettuun, Freixenet/Castellblanc-henkiseen lestiin pullotettu – Blanc de Noirs on vain Verzenayn kylän vanhojen köynnösten Pinot Noir -rypäleistä valmistettu Blanc de Noirs, joka on käytetty vanhoissa, Verzyn alueen tammesta valmistetuissa barrique-tynnyreissä. Dosage, eli makealla viinillä saatu jäännössokeripitoisuus on viinissä 8 g/l, eikä happoja pehmentävää malolaktista käymistä ole talon tyyliin käytetty.

Väriltään viini on tasaisen vihertävä – jopa aavistuksen verran raaemman vihertävämpi kuin edelliset, piirun verran enemmän kellertävään taittuneet maistelun kuohuvat.

Tuoksu on runsas ja täynnä kypsää hedelmää – mehevää omenaa, keltaisia hedelmiä ja appelsiinivetoista sitruksisuutta – mutta se ei ole mitenkään päällekäyvän oloinen, vaan tuoksu kohoaa lasista varsin rauhallisesti, tasaisella itsevarmuudella. Seassa tuntuu myös kevyttä mausteisuutta ja hentoa paahteisuutta. Tuota kevyttä mausteisuutta lukuun ottamatta tuoksusta ei kuitenkaan löydy niitä perinteisiä vihjeitä – kermatoffeeta, suklaata, vaniljaa – mitkä voisivat paljastaa viinin käyneen tammessa, joten käytetyt tynnyrit taitavat olla kyllä toden teolla vanhoja!

Runsas tuoksu viittoo selkeästikin oikeaan suuntaan, sillä viinin maku on yhtä lailla runsas ja monisyinen. Kokonaisuudesta erottuu kypsää kaneliomenaa, maamaista mausteisuutta, hillittyä paahteisuutta ja taustalla väijyvää mineraalisuutta. Mousse on hyvin pieni, kuohkea ja pisteliäs, mutta malolaktisen käymisen puutteesta johtuen hapokkuus on varsin runsasta, mikä tekee suutuntumasta erittäin särmikkään ja intensiivisen. Viini on varsin roteva ja harteikas, mutta runsas hapokkuus keventää yleisilmettä kiitettävällä tavalla ja kokonaisuutena viini paljastuukin ensivaikutelmaa kepeämmäksi ja elegantimmaksi.

Malolaktisen käymisen puute nousee jälkimaussa entistä suurempaan osaan, kun hapot ja mineraalit pyyhkivät kypsät hedelmäisyyden piirteet pois suusta ja jättävät erittäin rapsakan, raa'ahkoa punaherukkaa ja kirpeää omenankuorisuutta muistuttavan, pitkäkestoisen jälkivaikutelman.

Hieman arveluttavasta, jopa tietyllä lailla halvasta ulkonäöstään huolimatta Pehu-Simonet'n satapinnainen Pinot Noir tykittää menemään täysin palkein ja kokonaisuus onkin varsin roteva ja intensiivinen tapaus, mutta kuitenkin samalla erittäin elegantti ja täynnä tasapainoa. Tammi varmasti tuo osansa viinin harteikkaaseen olemukseen, mutta aromien puolesta se pysyy täysin pois tieltä, mistä talo nappaa heti täydet kymmenen pinnaa. Kun lisäksi viini on varsin nuori, eikä se ole käynyt malolaktista käymistä, mutta se silti on kypsän hedelmän ja pienen dosagen ansiosta näin upeassa tasapainossa – eli täynnä rakennetta ilman ylenpalttista kireyttä – ansaitsee viini vielä papukaijamerkin kaupan päälle.

Pehu-Simonet'n Blanc de Noirs on todella upea, hurmaava ja vaikuttava nuori Blanc de Noirs, joka rotevalla ja intensiivisellä ilmaisullaan suorastaan kerjää pääsyä ruokapöytään. Näin harteikas kokonaisuus ei kavahda tuhtejakaan aterioita, joten viinille voi lapata melko huoletta eteen mitä mieleen sattuu. Lisäksi viinin kypsä, runsas hedelmä ja malolaktisen käymisen puute myös kääntyy takuuvarmaksi kypsytyspotentiaaliksi. Vaikka viini on nyt loistavassa tikissä, on tässä sellainen NV, jonka voi täysin huoletta unohtaa kellariin vaikka vuosikymmeneksi.

Lyhyesti: Rotevarakenteinen, särmikäs ja intensiivinen Pinot Noir -shamppis, joka runsaudestaan huolimatta ei ole mitenkään suurikokoinen tai robusti, vaan yllättävänkin kepeä ja elegantti. Varma valinta niin ruokapöytään kuin pidempäänkin kellarointiin.

Arvio: Erinomainen – nuorten Blanc de Noirs -shamppisten parhaimmistoa, helposti! Vaikka tammea on käytetty, ei se maistu; vaikka malolaktista ei ole käytetty, ei kokonaisuus kuitenkaan tunnu liian raa'alta tai kireältä, vaan mukavan helpostilähestyttävältä. Upeaa intensiteettiä erinomaisella tasapainolla.

Hinnan (49,50e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

22.5.14

J. L. Vergnon Eloquence Extra Brut

J. L. Vergnon Eloquence Extra Brut Blanc de Blancs Grand Cru
  • Valmistaja: Champagne J. L. Vergnon
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Grand Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 45,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Cuvée Champagne Clubin katalogia kouralliselle bloggaajille esitellyssä tilaisuudessa päästiin kolmannen kuplivan pariin. Tervetulomaljan ja perus N.V.-skumpan jälkeen esittelyssä oli Blanc de Blancs -tyyli, eli vain valkoisista rypäleistä valmistettu kuohuviini. Shamppisten tapauksessa Blanc de Blancs on lähes poikkeuksetta 100% Chardonnay (kuten myös tämän viinin tapauksessa), sillä muita valkoisia rypäleitä ei alueella juuri viljellä, mutta ei kuitenkaan ole täysin mahdotonta tavata myös Blanc de Blancseja, joissa on käytetty Arbannea, Petit Meslieriä, Pinot Blancia tai Pinot Gris'tä.

Nyt testatun Eloquencen on valmistanut myös alkumaljanamme toimineen Conversation Brutin tuottaja, J. L. Vergnon. Kerron nyt vähän viinitalosta lainaamalla näppärästi itseäni Conversation-arvostelusta: ei ole ihme, että Vergnonin viinitalon perustuotteista lähtien koko talon linjasto on Grand Cru Blanc de Blancsia; tämä Le Mesnil-sur-Ogerissa sijaitseva talo kun omistaa 5,5 hehtaarin edestä vain Grand Cru -tasoisilla alueilla sijaitsevia Chardonnay-tarhoja! Talon köynnökset ovat verrattain vanhoja – köynnösten keskimääräinen ikä on n. 30 vuotta – ja niiden rypäleet korjataan yksinomaan käsityönä. Talon viinit valmistetaan vain omien tarhojen rypäleistä, ne käytetään teräksessä tai tammessa ja niitä kypsytellään 3-5 vuotta pullossa ennen käsin suoritettua sakanpoistoa. Lopuksi pullojen annetaan vielä asettua sakanpoiston jälkeen 6 kk ennen myyntiinlaskua. Vuosittain talo tuottaa, satovuoden laadusta riippuen, 40-50,000 pulloa kuplivaa.

Tämä Eloquence eroaa Conversationista ensisijaisesti siinä, että tämä on Extra Brut – jäännössokeria on vain 5 g/l (Conversation Brutin merkittävästi suurempaan 8 g/l sokeripitoisuudeen nähden). Eloquenceen on kuitenkin haettu ensisijaisesti kepeyttä, eleganssia ja voimaa Conversationin runsauteen ja paahteisuuteen nähden. Myös tämä viini on käynyt ja kypsynyt terästankeissa, mitä on seurannut 3 vuoden sakkakypsyminen pulloissa.

Väriltään viini on melko vaalean kellanvihreä – siis äärimmäisen stereotyyppisen kuohuviinin värinen. Ulkonäkö ei siis anna vihjeitä suuntaan tai toiseen.

Tuoksu on melko kepeä, viileä ja hienostunut; siinä tuntuu raa'ahkon vihertävästä omenasta aina mehukkaisiin, punaposkisiin omenoihin ulottuvaa, freesiä hedelmäisyyttä, kypsistä rypäleistä vihjaavaa hunajaisuutta ja hentoa mineraalisuutta. Nokkapuoli on kuitenkin melko ujohko.

Erittäin kuiva makupuoli sen sijaan on juuri niin napakka ja fokusoitunut kuin hyvä Extra Brut Blanc de Blancs parhaimmillaan on: hyvin voimakasta mineraalisuutta, kirpeää viheromenaa, keveähkön greippistä sitruksisuutta ja hentoa mausteisuutta. Kokonaisuus on intensiivinen, kirpeä, puhdaspiirteinen ja erityisesti reippaasta hapokkuudestaan johtuen melko tiukanpuoleinen; suutuntumaltaan viini on keskitäyteläinen sieltä kevyemmästä päästä. Pitkäkestoinen mousse on shamppatyyliin kuitenkin yllättävän runsas ja suurikokoinen, mikä tekee yleisilmeestä varsin kuohkean ja rapsakan.

Jälkimaussa nousee ensisijaisesti esille suorastaan suolaista ja hennosti kiniinisen karvasta mineraalisuutta ja kypsää, mutta kirpeydessään hedelmäremmikarkit mieleen tuovaa omenaisuutta. Viini jättää pitkän, varsin napakan ja suorastaan suutasupistavan jälkivaikutelman.

Eloquence on todella raikastava, rakenteikas ja – nimensä mukaisesti – vaikuttava Blanc de Blancs. Se ei ole missään nimessä suuri viini, vaan ennen kaikkea tasapainoinen yhdistelmä kepeyttä, eleganssia, voimaa ja rakennetta. Tästä syystä viini ei nyt varmasti ole muille kuin niille kuivimpien ja hapokkaimpien viinien ystäville optimaalisin seurusteluviini; sen sijaan itse näen Eloquencen itseoikeutetusti ruokapöydässä jos jonkinlaisten purtavien kyljessä. Viinin hieman hillitty, mutta sitäkin intensiivisempi makumaailma ja veitsenterävä rakenne pelaavat varmasti niin kepeiden, mutta tuoreudessaan aina niin haastavien viherkasvien kanssa kuin runsaiden, rasvaisten ja raskastekoisten tarjoilujen kumppanina.

Lisäksi voin helposti kuvitella näin intensiivisen ja tiukkarakenteisen viinin hyötyvän kellaroinnista – reilun kolmen vuoden ikäisenä viinistä ei juurikaan löytynyt kehittyneitä piirteitä, vaan etualalla olivat itseoikeutetusti merellinen mineraali, tiukka rakenne ja suorastaan alleviivattu jäännössokerin vähäisyys. Sen sijaan pari kolme vuotta odottamalla tämä viini voisi ruveta saamaan enemmän ikääntynyttä herkkyyttä intensiiviseen ilmaisuunsa ja samalla pehmittää sitä tiukinta särmää rakenteestaan. Cuvée Clubin Edward mainitsi näiden shamppisten olevan ensisijaisesti nautittavia juuri nyt, mutta omasta mielestäni homma ei ole näin yksiulotteinen – vaikka tällainen viini on todella hurmaava esitys ja vakuuttava ruokaviini jo nyt, voi se muuttua vielä huomattavasti paremmaksi kärsivällisellä odottelulla. Ehkä ajatus tässä takana oli siinä, että kaikki esitellyt viinit eivät erikseen vaadi kellarointia, mihin kyllä voin helposti yhtyä.

Lyhyesti: Piukka, kirpakka, fokusoitunut ja intensiivinen Blanc de Blancs varsin minimaalisella jäännössokerilla. Varsin hurmaava ja elegantti ruokapöydän yleistyökalu, joka varmasti myös tulee hyötymään joidenkin vuosien kellaroinnista.

Arvio: Tyylikäs – vaikka viinistä löytyi voimaa ja intensiteettiä, ei siitä tullut missään vaiheessa mitenkään ärjy tai kireä fiilis, päin vastoin: kokonaisuutena viini on hyvinkin elegantti ja se huokuu tasapainoa joka suuntaan. Itse kuitenkin suosin näin kirpakoita, tuntuvan mineraalisia ja rakennevetoisia kuohuvia ensisijaisesti ruoan pareina, en niinkään sellaisenaan nautittuina – mutta makuasioita nämäkin.

Hinnan (45,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Henriet-Bazin Sélection de Parcelles Brut

Henriet-Bazin Sélection de Parcelles Premier Cru Brut
  • Valmistaja: Champagne Henriet-Bazin
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Premier Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne, Montagne de Reims
  • Rypäleet: Pinot Noir (60%), Chardonnay (40%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 32,50e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Cuvée Champagne Clubin maistelu potkaistiin virallisesti käyntiin viinitalo Henriet-Bazinin Sélection de Parcelles -shamppiksella.

Villers-Marmeryn kylässä sijaitseva Henriet-Bazinin viinitalo toimii nyt 5. sukupolvessa ja talo omistaa hajanaisia palstoja yhteensä 6 hehtaarin edestä kolmessa kylässä: Verzenayssa (Grand Cru), Verzyssa (Grand Cru) ja Villers-Marmeryssa (Premier Cru). Vuosittain talo valmistaa 60,000 pulloa, joten kyseessä on varsin pienen tuotannon talo (vertailun vuoksi suuret, tunnetut shamppistalot tuottavat vuosittain n. 1-25 miljoonaa pulloa); Henriet-Bazinin tuotannosta n. 35% menee vientiin. Talo ei viljele varsinaisesti luonnonmukaisesti, mutta talo pyrkii viljelyssään käyttämään lannoitteita ja torjunta-aineita mahdollisimman vähän ja harvoin – lähinnä silloin, kun on pakko.

Sélection de Parcelles on talon perustason kuohuvia, joka valmistetaan lähes tasaisesta 50-50-blendistä Chardonnayta ja Pinot Noiria; Pinot Noir tulee Verzenayn ja Verzyn kylien tarhoilta ja Chardonnay Villers-Marmeryn kylän tarhoilta. Viinitalo antaa harvinaisen kiitettävästi tietoa viinistä kotisivuillaan: siellä nimittäin kerrotaan myös juuri ne spesifit tarhat, joilta rypäleet ovat kerätty sekä tarhojen istutusvuodet (1994, 1992, 1975, 1964 ja 1961)! Viinistä 70% on vuoden 2010 perusviiniä, johon on tuotu syvyyttä 30% reserve-viinilisäyksellä. Muutamia kuukausia kestävä alkoholi- ja malolaktinen käyminen tapahtuu emalipinnoitetuissa rautatankeissa, minkä jälkeen viini siirretään pulloihin kypsymään hiivasakan kanssa. Pullokypsymisen pituutta talo ei kerro, mutta sen verran paljastetaan, että sakanpoisto suoritetaan 6 kuukautta ennen myyntiinlaskua, mistä voidaan laskea sakkakypsyttelyn pituudeksi n. 2-2½ vuotta. Jäännössokeria viinistä löytyy kohtuulliset 8 g/l.

Väriltään viini on kohtalaisen syvän kellertävään taittuvan viherkeltainen.

Tuoksu on melko hillitynpuoleinen ja kevyt – edelliseen, todella runsaaseen Conversation Brutiin verrattuna tuoksu on hienostunut, mutta hieman vaatimaton. Kokonaisuudesta erottuu lähinnä hennosti freesiä, kypsähkö sitruksisuutta ja kevyttä sakkakypsymisen tuomaa pähkinäisyyttä.

Kuiva maku tarjoilee kypsää omenaisuutta, dosagen esiintuomaa hunajaisuutta ja lempeää sitruksisuutta. Hapokkuus on hieman hillittyä ja kokonaisuus on pehmeä ja tasainen, muttei matalahkosta hapokkuudestaan huolimatta sentään pliisu. Mousse on todella pienikokoinen ja pehmeä, mutta kohtalaisen kestävä.

Viinistä jäävä jälkimaku on keskimakua pehmeämpi ja lempeämpi, tuoden vielä kypsempiä ja runsaampia hedelmien aromeja framille: kypsää keltaluumuisuutta, punaposkista omenaa ja hentoa hunajaisuutta. Lopuksi viinistä jää keskipitkä, raikas ja kevyen mineraalinen jälkivaikutelma.

Sélection de Parcelles Brut on miellyttävä yleiskuohuva seurusteluun ja maljojenkohotteluun. Kuitenkin viini hieman kärsi edellisen, kehittyneemmän oloisen ja rakenteikkaamman Conversation Brutin, tuomaan kontrastiin – kokonaisuus oli omaan makuuni ehkä turhankin pehmeä, nuorekas ja helppo. Viini on todella moneen makuun sopiva allrounder, mutta ilman kovinkaan suurta luonnetta. Suht pehmeän runkonsa puolesta viini on selvästi enemmän paikallaan sellaisenaan nautiskeltuna kuin ruokaviininä.

Hintatasoltaan viini asettuu jotakuinkin samaan luokkaan Alkon parin- kolmen kympin shamppisten joukkoon.

Lyhyesti: Nuorena juotavaksi tarkoitettu, pehmeä ja elegantti perusshamppis seurusteluun, maljaviiniksi tai kesäpäivistä nauttimiseen.

Arvio: Miellyttävä – tasapainoinen allrounder, joka lempeän hapokkuutensa vuoksi vaikuttaa paljon mehevämmältä ja kypsemmältä mitä viinin alle 10 g/l dosage voisi antaa odottaa.

Hinnan (32,50e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

21.5.14

J. L. Vergnon Conversation Brut

J. L. Vergnon Conversation Brut Blanc de Blancs Grand Cru
  • Valmistaja: Champagne J. L. Vergnon
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Grand Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 40,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viime viikolla Cuvée Champagne Clubin bloggaajille järjestämä pientuottajashamppis-maistelu alkoi varsin lupaavissa merkeissä: tervetulomaljaksi iskettiin jokaisen saapuvan tassuun lasillinen kuohuviinitalo J. L. Vergnonin Grand Cru -tasoista Conversation-kuplivaa.

Ei kyllä ole ihme, että Vergnonin viinitalon perustuotteista lähtien koko talon linjasto on Grand Cru Blanc de Blancsia; tämä Le Mesnil-sur-Ogerissa sijaitseva talo kun omistaa vain Grand Cru -tasoisilla alueilla sijaitsevia Chardonnay-tarhoja! Talon köynnökset ovat verrattain vanhoja – köynnösten keskimääräinen ikä on n. 30 vuotta – ja niiden rypäleet korjataan yksinomaan käsityönä. Talon viinit valmistetaan vain omien tarhojen rypäleistä, ne käytetään teräksessä tai tammessa ja niitä kypsytellään 3-5 vuotta pullossa ennen käsin suoritettua sakanpoistoa. Lopuksi pullojen annetaan vielä asettua sakanpoiston jälkeen 6 kk ennen myyntiinlaskua. Tämä talon perusshamppanja on valmistettu lisäämällä Avizen, Mesnil-sur-Ogerin ja Ogerin tarhojen rypäleistä tehtyyn perusviiniin 25% reserve-viinejä, se on käytetty teräksessä ja sen on annettu kypsyä pulloissa sakan kanssa vähintään 3 vuotta ennen sakanpoistoa ja uudelleenkorkitusta.

Väriltään viini on intensiivisen kellervä, mikä yleensä lupaa jo hyvää verrattuna normaalisti neutraalinvihertäviin kuohuviin.

Lasista kohoava runsas ja intensiivinen tuoksu kuitenkin löytää heti suorimman reitin mielihyväkeskukseen ja saa vinon virneen nousemaan väkisinkin kasvoille: kypsää hedelmää, rouhittua pähkinää, autolyysistä paahteisuutta, kevyttä mausteisuutta, hentoa hunajaista makeutta ja mehiläisvahaa, aavistus savuisuutta ja jopa jännittävä, kehittynyt vivahde tummaa siirappia tai poltettua sokeria. Elikkäs siis jummi, jos tämän tasoinen nokka on tilaisuuden tervetulomaljalla!

Maultaan viini on runsas, hyvin kuiva ja kevyesti kehittynyt. Makumaailmasta löytyy vivahteita nahkeasta, kellertävästä hedelmäisyydestä, mehiläisvahasta, hillitystä leivoksellisuudesta ja kevyestä, kivimäisestä mineraalisuudesta. Runsasta makumaailmaa tukevat melko hyvin tuntuva, paikoin kirpeäkin hedelmähappoisuus ja hyvin pienikokoinen mutta kermaisen runsas ja mukavan pitkäkestoinen kuohu.

Keskimaku vaihtuu hitaasti ja saumattomasti pitkähköön, viipyilevään jälkimakuun, jossa tuntuu kypsää sitruksisuutta, pitkän sakkakypsymisen tuomaa paahteisuutta ja hentoa pähkinäisyyttä, mineraalia ja kirpeää omenankuorta. Kirpakka hapokkuus pääsee entistä paremmin framille, taittaen viinin loppuliukua todella napakkaan sitruunaisuuteen.

No niin, jos ei ylläolevasta tekstistä tullut vielä selväksi, niin jo Vergnonin perusshamppis, "Conversation", on varsin viehättävä ja moniulotteinen tapaus. Kokonaisuudesta löytyy ihailtava kattaus kehittyneempiä piirteitä, mutta kokonaisuus ei siltikään ole mitään tykitystä ja vyörytystä, vaan viinin yleisilme on upealla tavalla balanssissa, tehden kaikesta runsaudestaan huolimatta siitä hyvin hillityn ja elegantin.

Nimensä mukaisesti viini on mitä mainioin seurusteluskumppa keskustelun rinnalle tai sen aiheeksi, mutta kokonaisuudesta löytyy sen verran rakennetta ja hartiaa, että sen voi aivan huoletta heittää melko runsaidenkin aterioiden kumppaniksi. Tuottaja lupaa viinin kehittyvän pari kolme vuotta pullotuksesta, mikä viinin hedelmän runsauden ja rakenteen intensiivisyyden tuntien vaikuttaa melko alakanttiin arvioimiselta. Vuosikymmeniksi viiniä ei kannata kellariin hamstrata, mutta lyhyestä keskipitkään kestävässä kypsytyksessä viini varmasti on vahvoilla. Tosin Conversation on jo nyt niin hurmaavaa tavaraa, että kellaria se ei missään nimessä kaipaa – sen kun ottaa lasit esiin ja korkin veke!

Viinin hinta pyörii wine-searcherin mukaan kolmen kympin molemmilla puolilla, hinnakkaimmillaankin reilussa neljässä kympissä ja löytyen halvimmillaan vain reilulla 20 eurolla. Kun katselee Alkon shamppishyllyn mediaanihintaa ja viinien keskimääräistä laatua, lienee sanomattakin selvää, että tämän viinin hinta-laatusuhde on kovimmillaankin ihan omassa luokassaan.

Lyhyesti: Runsas, intensiivinen ja kevyesti jo kehittyneempiä, paahteisen autolyyttisiä vivahteita tarjoileva rakenteikas Grand Cru Blanc de Blancs.

Arvio: Erinomainen – hurmaavaa, kielen mukanaan vievää tavaraa. Pakko myöntää, että olen jo nyt varsin täpinöissäni, jos talon perusviinit ovat tätä tasoa!

Hinnan (40,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.